Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti yksinäisyyteen kuolee?
02.07.2022 |
Olen niin yksinäinen, että en tiedä miten kauan tätä elämää jaksaa. Nämä kesät on pahimpia, kun ei ole sosiaalista elämää ollenkaan. Lapsia minulla on, mutta ovat isoja eikä he mitenkään korvaa sitä toisen aikuisen seuraa mitä aina kaipaan.
Masentaa ja itkettää katsella toisten somepäivityksiä miten viettävät päiviä ja näitä hienoja kesäiltoja ystävien kesken tai kumppanin tai koko perheen kanssa. Minä vain yksin ja ei yksin tule lähdettyä enää mihinkään.
Eikö joku voisi tehdä ystävän haku -tinderin
Elämässä ei ole mitään iloa, kun ei ole ketään kenen kans jutella, vaihtaa ajatuksia, tehdä asioita, tulla ja mennä.
Jokin minussa täytyy olla vikana, kun ketään ei seurani kiinnosta eikä minkäänlaisia ystävyyssuhteita synny. Olen ollut nykyisessä työpaikassa 3v eikä koko aikana ole työkavereista sen kummempia kavereita tullut. Harva kahvitauoillakaan suoraan minulle mitään puhuu. Ja kyllä, olen yrittänyt kaikkeni. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta jne mutta yksin tässä silti on.
Kommentit (43)
En mitenkään halua lähteä kilpailemaan yksinäisyydellä, mutta muistutan kuitenkin, että on myös meitä joilla ei ole edes aikuisia lapsia. Eikä puolisoa ole koskaan ollutkaan.
Olisiko sinulla mahdollista vähän jutella lastesi kanssa tästä asiasta ja esittää toive siitä, että tavattaisiin useammin? Vai asuvatko he kaukana? Itse vietän paljon aikaa äitini kanssa, mutta hän on jo iäkäs ja sairastelee paljon. Pelottavaa ajatella kuinka yksin olen kun hänestä aika jättää.
En oikein viihdy täällä mökilläkään enää, vaikka tämä on todella upea paikka saaressa, mutta kun olen jo monta vuotta joutunut käymään täälläkin yksin. Äiti ei enää pärjää täällä. Tuskin hänen kuoltua jaksan enää täällä käydä riittävästi, että tätä on järkeä pitää, vaikka haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 61 v sairastunut nainen. Sairaus vei tuökyvyn. Se vei kaikki ystävät, sisaren ja äitini sekä miehen. Ja pahin kaikista; kolme poikaa on ja jokainen välttelee.
Olen itsetuhon partaalla. Kaipaan entistä elämää. Tiedän, että oma syy. Ei voimia taistella enää. Sairauden voittaminen yksin vei voimat.
Itse en kaipaa kuin seksiä ja sekin menee ohi kun käytän omaa kättäni.
M46
Mene mukaan johonkin järjestötoimintaan, hyväntekeväisyyteen tai seurakuntaan tai johonkin lahkoon/hihhuleihin. Mitä harrastat? On kursseja ym missä on saman henkistä porukkaa.
Sinun kanssa joku on sentään joskus halunnut perustaa perheen, joten mitä valitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsesi ei vietä aikaa kanssasi?
1 vuosi, 3kk, 8 päivää ja 14 tuntia
kello käy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on elinvuosien viejänä samaa luokkaa kuin tupakointi ja voimakas pitkäaikainen stressi eli kuolet noin 20 vuotta elinajanodotetta aiemmin.
Vähän tosin kirvelee lukea, että sulla on sentään lapsia. Se suojaa. Mä en saanut edes niitä. Onneksi on punaviini.
Vierailija kirjoitti:
Ota huopa ja kirja ja mene ulos ottaa aurinkoa ja uimaan kun kerrankin on lämmintä.
Hanki harrastuksia.
Yksin voi tehdä kaikkea sitä samaa mitä muut tekevät ystäviensä tai perheen kanssa.
Paitsi pelata tennistä, lautapelejä yms. Monenlaista voi tehdä yksin mutta se ei ole läheskään sama kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Luin että ihmiset vaistoaa, kuka on yksinäinen, ja sitten välttelevät tätä, koska pelkäävät että yksinäisyys tarttuu. Yksinäinen ihminen on vähän niin kuin ruttopotilas jonka toivotaan pysyvän omissa oloissaan. Siispä teen niin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on elinvuosien viejänä samaa luokkaa kuin tupakointi ja voimakas pitkäaikainen stressi eli kuolet noin 20 vuotta elinajanodotetta aiemmin.
Vähän tosin kirvelee lukea, että sulla on sentään lapsia. Se suojaa. Mä en saanut edes niitä. Onneksi on punaviini.
No, eipä tarvitse kitua täällä loputtomiin. Mitä nopeammin pääsee pois sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on elinvuosien viejänä samaa luokkaa kuin tupakointi ja voimakas pitkäaikainen stressi eli kuolet noin 20 vuotta elinajanodotetta aiemmin.
Vähän tosin kirvelee lukea, että sulla on sentään lapsia. Se suojaa. Mä en saanut edes niitä. Onneksi on punaviini.
No, eipä tarvitse kitua täällä loputtomiin. Mitä nopeammin pääsee pois sitä parempi.
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen tarvitse kuolla. Voi opetella nauttimaan yksinäisyydestä. Omassa seurassa voi tehdä mitä tahansa, lähde vaikka kylpylään tai risteilylle. Puhu ihmisille ympärilläsi ei niitä ystäviä muuten saa.
Mä en itse ainakaan pystyisi lähtemään yksin johonkin risteilylle tai kylpylään. Tai jos lähtisin, niin en todellakaan nauttisi siitä. Tuntisin itseni todella orvoksi, säälittäväksi ja aivan jäätävän yksinäiseksi, kun näkisin ympärilläni muiden olevan seurassa, joko ystävien, perheen tai muun porukan kanssa. Heillä olisi juttuseuraa ja saavat nauraa yhdessä, viettävät laatuaikaa ja nauttivat olostaan. Tuollaiset paikat ja tapahtumat vain korostavat entisestään omaa yksinäisyyttäni. Se on suorastaan kidutusta, kuin lyötyä löisi.
-Ei ap
Kun siirtää huomion pois muista ihmisistä niin mulla ainakin alko yksinäisyys helpottamaan. Olin siis ennen ihan samanlainen, tuli vaan pahempi mieli kun oli ihmisten ilmoilla.
Mulle oli käänteentekevää kun aloin kirjottamaan kokemuksiani paperille. En sellasta tunnepaskaa, vaan esimerkiksi mitä ajatuksia ja tunteita tuli jostain elokuvasta tms. Muistikirjasta on tullut mun kaveri. Saatan olla festareilla ja istahtaa jonnekin kirjoittamaan. Siinä ei millään tavalla kaipaa muiden seuraa kun yrittää saada ajatuksiaan paperille.
Toki tää ei varmasti toimi kaikille mutta mulle toimii. Muutenkin tykkään kommunikoida ihmisten kanssa mieluiten kirjallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat olemassa. Se on hyvä. Kaksi ei ole käynyt tämän vuoden aikana. Yksi kävi, kun haki nojatuolin, jonka annoin. Lasten olemassaolo on tärkeä asia, mutta yksinäisyys syvenee, kun hekään eivät välitä. En saanut pyytäessäni apua kirjahyllyn siirtämisessä. Ehkä minä myyn kaiken ja lähden pois.
No aika moni elää suunnilleen koko aikuiselämänsä yksin, että varmaan sellaiset 60-100 vuotta siihen menee. Tietysti itsensä voi lietsoa kuolemaan paljon nopeamminkin, tunnetaan nosebona. Mitä ikävämmin puhut itsestäsi ja elämästäsi, ja uskot kuolevasi, sitä nopeammin se todennäköisesti tapahtuu
" Elämässä ei ole mitään iloa, kun ei ole ketään kenen kans jutella, vaihtaa ajatuksia, tehdä asioita, tulla ja mennä."
Näitä kaikkia voit tehdä itseksesikin. Yksin eläminen vaatii harjoittelua siinä missä kaikki muukin. Päivä kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen tarvitse kuolla. Voi opetella nauttimaan yksinäisyydestä. Omassa seurassa voi tehdä mitä tahansa, lähde vaikka kylpylään tai risteilylle. Puhu ihmisille ympärilläsi ei niitä ystäviä muuten saa.
Mä en itse ainakaan pystyisi lähtemään yksin johonkin risteilylle tai kylpylään. Tai jos lähtisin, niin en todellakaan nauttisi siitä. Tuntisin itseni todella orvoksi, säälittäväksi ja aivan jäätävän yksinäiseksi, kun näkisin ympärilläni muiden olevan seurassa, joko ystävien, perheen tai muun porukan kanssa. Heillä olisi juttuseuraa ja saavat nauraa yhdessä, viettävät laatuaikaa ja nauttivat olostaan. Tuollaiset paikat ja tapahtumat vain korostavat entisestään omaa yksinäisyyttäni. Se on suorastaan kidutusta, kuin lyötyä löisi.
-Ei ap
Useimmat tollasesta tekemisestä, risteilyt, tapahtumat tms on nimenomaan rakennettu sen sosiaalisuuden ympärille, että sinne mennään kavereiden tai perheen kanssa viihtymään. Siitä se hauskuus tulee. Ihmiset on rohkeampia ja spontaanimpia myös kuluttamaan kun ovat hyvässä seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Luin että ihmiset vaistoaa, kuka on yksinäinen, ja sitten välttelevät tätä, koska pelkäävät että yksinäisyys tarttuu. Yksinäinen ihminen on vähän niin kuin ruttopotilas jonka toivotaan pysyvän omissa oloissaan. Siispä teen niin.
Päin vastoin. Minua ainakin lähestytään ihan liikaa ja minulle avautuvat tuntemattomatkin. Minä välttelen muita kuin ruttoa :D
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Luin että ihmiset vaistoaa, kuka on yksinäinen, ja sitten välttelevät tätä, koska pelkäävät että yksinäisyys tarttuu. Yksinäinen ihminen on vähän niin kuin ruttopotilas jonka toivotaan pysyvän omissa oloissaan. Siispä teen niin.
Näin se on! Niinhän muutkin laumassa elelevät eläimet tekevät. Vialliset yksilöt jätetään kuolemaan. Samoin ihminen tekee.
Voiko siis larpata ja korjata tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
No aika moni elää suunnilleen koko aikuiselämänsä yksin, että varmaan sellaiset 60-100 vuotta siihen menee. Tietysti itsensä voi lietsoa kuolemaan paljon nopeamminkin, tunnetaan nosebona. Mitä ikävämmin puhut itsestäsi ja elämästäsi, ja uskot kuolevasi, sitä nopeammin se todennäköisesti tapahtuu
" Elämässä ei ole mitään iloa, kun ei ole ketään kenen kans jutella, vaihtaa ajatuksia, tehdä asioita, tulla ja mennä."
Näitä kaikkia voit tehdä itseksesikin. Yksin eläminen vaatii harjoittelua siinä missä kaikki muukin. Päivä kerrallaan
Ja tää yksin eläminen ja oleminen pitäisi olla joku tavoiteltava tila jota varten vielä harjoitellakin? Miksi muuten työikäisten yksinäisten kehotetaan harjoittelevan yksin olemista, siinä missä seniorien yksinäisyys tunnistetaan terveydelle vaaralliseksi, lasten yksinäisyys nähdään syrjäytymisriskinä ja esim avioliitosta eroaville on tarjolla kaiken maailman apua koska rakkauden loppuminen on niin iso kriisi?
Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen J.Krishnamurtin kirjoja.