Lue keskustelun säännöt.
Pojalla skitsofrenia eikä mikään lääkitys sovi, vertaistukea?
02.07.2022 |
Pojalla (23v) todettiin skitsofrenia kolme vuotta sitten ja nyt on viides lääkekokeilu menossa. On ollut sekä tabletteja että injektioita, ja juuri nyt kokeillaan Serenasea. Välissä on ollut myös lääkkeettömiä jaksoja.
Olen hirveän epätoivoinen ja turhautunut, kun mikään lääke ei tunnu sopivan. On ollut lihomista, ekstrapyramidaalioireita, täyttä tunteettomuutta, masennusta, kuolaamista ja yksi lääke jopa aiheutti tardiivin dyskinesian joka onneksi saatiin kuitenkin hoidettua.
Voiko tämä oikeasti mennä niin, että nuorelle ihmiselle määrätään lääkkeitä joiden haittoja pitää lääkitä Parkisonin tautiin tarkoitetuilla lääkkeillä?
Pojan lääkemyöntyvyys on ollut näiden haittojen takia ymmärrettävästi hyvin heikko, ja hänestä on vähitellen tullut todella hoitokielteinen. Kuten myös minusta.
Poika on sitä mieltä että jos nyt kokeiltava lääke ei toimi niin hän ottaa jatkossa vastaan vain lääkkeettömiä hoitoja, ja aion tukea häntä siinä.
Onko täällä muita skitsofreenikkojen omaisia?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvassa "kuudes aisti" Bruce Willis kertoo kaikkein parhaimman neuvon, mitä koskaan voisi olla tällaisiin "näen kuolleita ihmisiä" - tilanteeseen.
Kuuntele niitä.
Se auttoi itselläni. Aaveet katoaa.
Nuo lääkkeen myrkyt ja keskeneräinen pseudotiede-psykiatria ei todellaan muuta kuin vähintään pahentaa tilannetta. Hirveitä myrkkyjä, jotka sotkee loputkin elämästä.
Mutta tietty juu. Lääkärit on aina oikeassa ja ammattilaisia ja lääkkeet on vain potilaan parhaaksi.
Mutta miksi niitä sitten vain arvaillaan ja kokeillaan? Missä se TIETO on?
Lisään vielä.
Tuo "kuuntele niitä" tarkoittaa yksinkertaisesti, että niillä/sillä on jotain kerrottavaa. Sillä on tarina. Kun se tarina on käsitelty, "aave" muuttuu hyödyttömäksi ja katoaa. Todellisuudessa kyseessä on juuri jokin henkinen lukkotila joka on jäänyt jumiin. Ylempänä joku kertoi psykoterapiasta, joka voisi tehdä ihan saman asian. Se lukko pitää avata. Se on jokin tiedostamaton trauma, jossa alitajunta yrittää kertoa jotain asiaa.
Ei saa pelätä. Tutki. Yritä ratkaista se arvoitus.
Voi yllättyä, kuinka syvälle kaninkolo saattaa mennä.
Ei kaikilla edes ole mitään traumaa. Itse kun sain hallusinaatioita syystä tai toisesta, kun lakkasin pelkäämästä, tajusin, että voin hallita niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakka/nikotiini helpottaa oireita.
Tupakointi lisää myös psykoosin riskiä, eli ei ole hyvä "lääke".
Kahvi ja tupakka ei ole skitsofreenikoille yleensä hyväksi.
Läheiseni on itse lääkäri ja skitsofreenikko.
Hänelle ei oikein mikä lääke sopinut. Kaikista tuli niin voimakkaita sivuvaikutuksia, että lopettaa ne pakkohoitojaksojen jälkeen.
Nyt on menettänyt lääkärinoikeutensa ja elelee omissa maailmoissaan ja paranoidisien kuvitelmien vuoksi häiritsee naapureitaan.
Vierailija kirjoitti:
Litium? Sehän tepsii. Täytyy miettiä lääkkeen haitat ja hyödyt. Ei sellaista lääkettä olekaan jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
Litium skitsofrenian hoidossa? Ei taida auttaa.
Psykiatriaan ei haluta erikoistua osin siksi, että he eivät pysty tienaamaan kovin hyvin yksityislääkäreinä.
Pitäisi olla kolmen vartin aikoja ja mt-potilaat on yleensä köyhiä. Näin sanoi tuttu psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Litium? Sehän tepsii. Täytyy miettiä lääkkeen haitat ja hyödyt. Ei sellaista lääkettä olekaan jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
Litium skitsofrenian hoidossa? Ei taida auttaa.
Joku taas selvästi antanut puoskaroida lapsiaan ymmärtämättä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriaan ei haluta erikoistua osin siksi, että he eivät pysty tienaamaan kovin hyvin yksityislääkäreinä.
Pitäisi olla kolmen vartin aikoja ja mt-potilaat on yleensä köyhiä. Näin sanoi tuttu psykiatri.
Nykyään on trendi käydä psykologeilla ja muilla pollatohtoreilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-apOlen pahoillani, mutta teidän on alettava hyväksymään tuo hirveä sairaus ja hyvästeltävä kaikki nyt epärealistisiksi tulleet haaveet. Poikasi ei tule opiskelemaan enää eikä saamaan normaalia elämää. Sellaista lääkettä ei ole.
Tämä on totta. Skitsofrenia vie lähes aina työkyvyttömyyseläkkeelle ja katkaisee työ/opiskelu-uran. Perheen perustaminen jää myös useimmilla väliin, ketään ei voi pakottaa hankkimaan lapsia skitsofreniaa sairastavan kanssa. Skitsofreniaan sairastuminen muuttaa elämän ja sen suunnan lopullisesti.
Itse suoritin kaksi korkeakoulututkintoa skitsofreniadiagnoosin, tai pikemminkin sen jälkeen, kun lopetin hoidon.. Ihan normaalisti olen työelämässä ollut vuosia. Vakituista kumppania en ole löytänyt ja syynä on varmaan osin se miksi menin psykoosiinkin, olen syrjäytynyt sosiaalisesti rankan koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön takia. Teininä pelkäsin miehiä, koska minut raiskattiin 13-vuotiaana. Kukaan ei ikinä arvaisi tosin, että minulla on tuo diagnoosi, vanhempanikin ihmettelivät kun kerroin siitä. Psykiatrinen hoito olisi voinut pelastaa minut syrjäytymiseltä, mutta sen sijaan lääkärit tekivät kaikkensa vahvistaakseen tuota kehitystä. Onneksi lopetin hoidon kesken, olisin menettänyt viimeisetkin mutterit päästäni. Vertailun vuoksi väkivaltainen alkoholisoitunut eksäni tuki mielenterveyttäni paremmin kuin yksikään psykiatri, hän sentään näki minut ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-apOlen pahoillani, mutta teidän on alettava hyväksymään tuo hirveä sairaus ja hyvästeltävä kaikki nyt epärealistisiksi tulleet haaveet. Poikasi ei tule opiskelemaan enää eikä saamaan normaalia elämää. Sellaista lääkettä ei ole.
Tämä on totta. Skitsofrenia vie lähes aina työkyvyttömyyseläkkeelle ja katkaisee työ/opiskelu-uran. Perheen perustaminen jää myös useimmilla väliin, ketään ei voi pakottaa hankkimaan lapsia skitsofreniaa sairastavan kanssa. Skitsofreniaan sairastuminen muuttaa elämän ja sen suunnan lopullisesti.
Itse suoritin kaksi korkeakoulututkintoa skitsofreniadiagnoosin, tai pikemminkin sen jälkeen, kun lopetin hoidon.. Ihan normaalisti olen työelämässä ollut vuosia. Vakituista kumppania en ole löytänyt ja syynä on varmaan osin se miksi menin psykoosiinkin, olen syrjäytynyt sosiaalisesti rankan koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön takia. Teininä pelkäsin miehiä, koska minut raiskattiin 13-vuotiaana. Kukaan ei ikinä arvaisi tosin, että minulla on tuo diagnoosi, vanhempanikin ihmettelivät kun kerroin siitä. Psykiatrinen hoito olisi voinut pelastaa minut syrjäytymiseltä, mutta sen sijaan lääkärit tekivät kaikkensa vahvistaakseen tuota kehitystä. Onneksi lopetin hoidon kesken, olisin menettänyt viimeisetkin mutterit päästäni. Vertailun vuoksi väkivaltainen alkoholisoitunut eksäni tuki mielenterveyttäni paremmin kuin yksikään psykiatri, hän sentään näki minut ihmisenä.
Helpointa on alistaa ihmistä, joka leimataan, myös virheellisesti. Tehdään hänet näkymättömäksi ja mitättömäksi kuin hän ei olisi edes olemassa. Täydellinen nujertaminen. Hienoa, että pelastuit. Kaikki eivät pelastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on aika ruusuiset käsitykset fyysisten sairauksien hoidosta. Ei niihinkään kovin helposti saa toimivia lääkkeitä, ja jos sattuu saamaan, niin monet niistäkin aiheuttavat hirveitä sivuoireita.
Ja jos satut olemaan mielenterveysongelmainen, joka sairastuu johonkin fyysiseen sairauteen, niin et saa mitään apua, vaan sinulle kerrotaan, että sairaus on vain päässäsi.
En tunne skitsofenian hoitoa, mutta tuntuu että mielenterveyspuolella usein kokeillaan ensin ns. halvempia lääkkeitä, jos niillä saataisiin apua.. Sitten vasta kalliimmat vaihtoehdot? Tämä on täyttä mutua, ei perustu faktaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni on itse lääkäri ja skitsofreenikko.
Hänelle ei oikein mikä lääke sopinut. Kaikista tuli niin voimakkaita sivuvaikutuksia, että lopettaa ne pakkohoitojaksojen jälkeen.
Nyt on menettänyt lääkärinoikeutensa ja elelee omissa maailmoissaan ja paranoidisien kuvitelmien vuoksi häiritsee naapureitaan.
Alkaako tämän ko. lääkärin etunimi T-kirjaimella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-ap
Ei se valitettavasti mene niin että kaikkiin sairauksiin on lääkehoito, joka tehoaa. Mun miehellä syöpä ja reuma. Syöpä saatu nyt aisoihin, mutta reuman vuoksi huonossa kunnossa ja kuntoutustuella. Ikää 31.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä hiukan noin 20 vuotta skitsofrenia diagnoosin omanneen henkilön ajatuksia.
Tosiaan hoitokäytänteisiin vaikuttaa suuresti asuinpaikka, hoitokäytänteet vaihtelevat ympäri suomen. Joissakin paikoissa voidaan suosia laitohoitoa enemmän. Tilastoja näistä voi etsia näistä netistä. Pienemmällä paikkakunnalla voi olla hankalampaa, isossa kaupungissa sulautuu massaan. Ei ole kiva olla se kylän ainut laitoskierteeseen joutunut, näin olettaisin.
Lääkityksenä on aluksi tosiaan halvemmat ja vanhemman polven lääkkeet, näin oli itsellänikin noin kymmenen vuoden ajan psykoosin puhjettua. Nykyisin minulla on käytössä uudempi abilify, joka on ihan toimiva lääke.
Osallistuuko poikasi aktiviteetteihin, kuten opiskelu tai onko hänellä paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia? On mahdollista, että nämä voivat aiheuttaa liikaa stressiä, olisiko mahdollista näitä suorittaa etänä kotoa. Nykyäänhän on hyvät etäopiskelu ja työskentelymahdollisuuksia jopa etäharrastuksia, toista oli omassa nuoruudessani.
Entä miten asumisen laita, voi olla hankaluutena, että ympäristöllä on vaikea hyväksyä mielenterveyskuntoutujaa naapurustoonsa? Tämä on ehkä se kaikista hankalin kysymys, ja itse olen asunut näistä syistä jo vuosia ulkomailla.
Sanoisin, että aika auttaa sekä kohtuulliset elämäntavat ja rutiinit. Luopumista vaatii, ei tule uraa, perhettä tai hyvää mielenterveyttä. Jossain mielessä kuitenkin ehkä onnekastakin, näinä epävarmoina aikoina. Maailma on muutoksessa, ja voi tuoda jotain hyvää myös meidän mielenterveysongelmaisten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvassa "kuudes aisti" Bruce Willis kertoo kaikkein parhaimman neuvon, mitä koskaan voisi olla tällaisiin "näen kuolleita ihmisiä" - tilanteeseen.
Kuuntele niitä.
Se auttoi itselläni. Aaveet katoaa.
Nuo lääkkeen myrkyt ja keskeneräinen pseudotiede-psykiatria ei todellaan muuta kuin vähintään pahentaa tilannetta. Hirveitä myrkkyjä, jotka sotkee loputkin elämästä.
Mutta tietty juu. Lääkärit on aina oikeassa ja ammattilaisia ja lääkkeet on vain potilaan parhaaksi.
Mutta miksi niitä sitten vain arvaillaan ja kokeillaan? Missä se TIETO on?
Lisään vielä.
Tuo "kuuntele niitä" tarkoittaa yksinkertaisesti, että niillä/sillä on jotain kerrottavaa. Sillä on tarina. Kun se tarina on käsitelty, "aave" muuttuu hyödyttömäksi ja katoaa. Todellisuudessa kyseessä on juuri jokin henkinen lukkotila joka on jäänyt jumiin. Ylempänä joku kertoi psykoterapiasta, joka voisi tehdä ihan saman asian. Se lukko pitää avata. Se on jokin tiedostamaton trauma, jossa alitajunta yrittää kertoa jotain asiaa.
Ei saa pelätä. Tutki. Yritä ratkaista se arvoitus.
Voi yllättyä, kuinka syvälle kaninkolo saattaa mennä.
Ei kaikilla edes ole mitään traumaa. Itse kun sain hallusinaatioita syystä tai toisesta, kun lakkasin pelkäämästä, tajusin, että voin hallita niitä.
Tuo on se ensimmäinen askel. Pitää lakata pelkäämästä.
Sen jälkeen voi ottaa tilanteen hallintaansa. Tutkia asiaa. Katsella ympärille. Ymmärtää, miksi asia on niin kuin on.
Tämä vain yksinkertaisesti toimii.
Sama niksi muuten unihalvaukseen. Älkää pyristelkö, älkää yrittäkö väkisin. Se vain ei toimi ja tulee pelko ja paniikki kun mikään ei liiku. Mutta kun lakkaa pelkäämästä. Ottaa tieteellisen näkökulman asiaan. Ymmärtää mikä asia on. Rentoutuu. Tarkastelee. Naks. Unihalvaus on ohi.
Pitää tehdä päinvastoin kuin tekee. Suuri ongelma nykyajassa on myös roppakaupalla vääriä neuvoja kaiken hiton "asiantuntijoilta" ja muilta, ketkä rakastaa omaa ääntänsä.
Olen pahoillani. Tästä taas jotkut raivostuvat, mutta kokeilisin poistaa ruokavaliosta gluteenin. Vatsa ja aivot tekevät tiivistä yhteistyötä. Ei häviä mitään jos kokeilee. Keliakia on neurologinen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan äärimmäisen raskaalta, työkaverini pojalla sama diagnoosi joka puhkesi abikevään aikana ja lääketasapainoa etsittiin myös hyvä tovi.
Millaisia poikasi ihan ensimmäiset oireet olivat, ne mitkä havahdutti huomaamaan ettei asiat ole ok?
Unettomuus ja masennus olivat ensimmäiset oireet.
-ap
Miten nuo käytännössä ilmeni, siis unettomuus ja masennus? Miten nukkui, jos nukkui, miten muuten tuo masennus ym?
Vilkas mielikuvitukseni laukkaa ja olen itsekin nuoren aikuisen teinin äiti.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että skitsofrenian lääkehoito on polkenut pitkään paikallaan: se on hakuammuntaa ja nykyisiä lääkkeitä parempia ei vain ole. Luulen, ettei lääketehtaita ja ehkä tutkijoitakaan loppujen lopuksi kiinnosta, koska kysehän on "vain hulluista" ja potilaat pakotetaan tyytymään sekundaan.
Ap:lle ja pojalleen paljon jaksamista, jospa tieteen saralla saataisiin kuitenkin jossain vaiheessa läpimurto!
Kyllä viime vuosinakin on tullut uusia lääkkeitä (esim. Reagila, Rxulti), mutta silti klotsapiinia – mikä sekään ei toki läheskään kaikille sovi – tehokkaampaa ei tosiaan ole vielä keksitty.
Lääkkeet sitten aiheuttavat unettomuutta ja masennusta.
Ihan vain tiedoksi, etenkin jos on pieni lapsi kyseessä, ketään muuta ei pätkääkään kiinnosta lapsen hyvinvointi kuin vanhempia. Jos vanhempia ei kiinnosta, lapsi on se, joka kärsii.