Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojalla skitsofrenia eikä mikään lääkitys sovi, vertaistukea?
02.07.2022 |
Pojalla (23v) todettiin skitsofrenia kolme vuotta sitten ja nyt on viides lääkekokeilu menossa. On ollut sekä tabletteja että injektioita, ja juuri nyt kokeillaan Serenasea. Välissä on ollut myös lääkkeettömiä jaksoja.
Olen hirveän epätoivoinen ja turhautunut, kun mikään lääke ei tunnu sopivan. On ollut lihomista, ekstrapyramidaalioireita, täyttä tunteettomuutta, masennusta, kuolaamista ja yksi lääke jopa aiheutti tardiivin dyskinesian joka onneksi saatiin kuitenkin hoidettua.
Voiko tämä oikeasti mennä niin, että nuorelle ihmiselle määrätään lääkkeitä joiden haittoja pitää lääkitä Parkisonin tautiin tarkoitetuilla lääkkeillä?
Pojan lääkemyöntyvyys on ollut näiden haittojen takia ymmärrettävästi hyvin heikko, ja hänestä on vähitellen tullut todella hoitokielteinen. Kuten myös minusta.
Poika on sitä mieltä että jos nyt kokeiltava lääke ei toimi niin hän ottaa jatkossa vastaan vain lääkkeettömiä hoitoja, ja aion tukea häntä siinä.
Onko täällä muita skitsofreenikkojen omaisia?
Kommentit (100)
Joko klotsapiini kokeiltu?
Aivan hirveän raskasta varmasti, voimia!
Saisiko geenitestillä selvyyttä asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole skitsofrenikon omainen, mutta tunnen läheisesti 2 ihmistä, joilla skitsofrenia. Ovat syöneet lääkkeitäkin, mutta kummallakin nykyisin säännölliset lääkitykset purettu. (Ikää 35v ja 29v) Käyttävät akuuttilääkkeitä esim pelkotiloihin.
Hoitona terapia, tasapaino elämässä ja ruokavaliossa. Toinen käy koulussakin. Toisella parisuhde.
Eli sanoisin, että lääkkeettömyys voi olla ihan hyvä ratkaisu. Riippuu paljon ihmisen omasta kapasiteetista selvitä oman sisäisen maisemansa kanssa ja esim. psykoosijaksojen tiheydestä. Ajan ja iän kanssa voi oppia näiden kanssa tasapainoilemaan ja tunnistamaan "omat merkkinsä." Vierailu osastolla sillon tällöin ei varmasti ole niin kamalaa, kuin jatkuva lopunikäinen lääkitys, joka ei sovi.
Olen myös skitsofreenikon äiti. Samoja kokemuksia. Lapsellani myös useampia lääkekokeiluja ja jaksoja sairaalassa. Mikään lääke ei ole poistanut täysin harhoja, mutta jokaisesta on ollut ikäviä sivuvaikutuksia, kuten juuri tuo lihominen ja tunne-elämän täydellinen latistuminen. Nyt lapseni on reilu puoli vuotta sitten lopettanut viimeisimmän lääkkeen käytön. Mä ymmärrän kyllä miksi. Toki pelkään, että sairauden oireet harhoineen johtavat taas akuuttiin psykoosiin ja osastolle. Mä en äitinä voi tälle asialle mitään. Mä toivoisin vain, että lapseni vointi pysyisi sellaisena kuin nyt; oireita on mutta niiden kanssa pärjää.
Nelli
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan äärimmäisen raskaalta, työkaverini pojalla sama diagnoosi joka puhkesi abikevään aikana ja lääketasapainoa etsittiin myös hyvä tovi.
Millaisia poikasi ihan ensimmäiset oireet olivat, ne mitkä havahdutti huomaamaan ettei asiat ole ok?
Unettomuus ja masennus olivat ensimmäiset oireet.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Litium? Sehän tepsii. Täytyy miettiä lääkkeen haitat ja hyödyt. Ei sellaista lääkettä olekaan jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan äärimmäisen raskaalta, työkaverini pojalla sama diagnoosi joka puhkesi abikevään aikana ja lääketasapainoa etsittiin myös hyvä tovi.
Millaisia poikasi ihan ensimmäiset oireet olivat, ne mitkä havahdutti huomaamaan ettei asiat ole ok?
Unettomuus ja masennus olivat ensimmäiset oireet.
-ap
Miten nopeeta se eteni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-ap
Keroputaan hoitomalli. Avoin dialogi.
https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeill…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Litium? Sehän tepsii. Täytyy miettiä lääkkeen haitat ja hyödyt. Ei sellaista lääkettä olekaan jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
Joo kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta neurolepteillä niitä on paljon tavallista enemmän. Lähes kaikille tulee niitä vakavia arkielämää häiritseviä haittoja ja lääkärit kuittaavat ne sillä että kunhan ei osastolle päädy niin kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-ap
Eihän lääkärillä kristallipalloa ole mistä hän näkisi lääkkeen soveltuvuuden etukäteen. Eikö mielestäsi ole parempi kuitenkin aluksi kokeilla jotain lääkettä kuin jättää kokeilematta? (ymmärrän kyllä että näin monen kokeilun jälkeen mieli muuttuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-ap
Koska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
Vierailija kirjoitti:
Keroputaan hoitomalli. Avoin dialogi.
https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeill…
Tuo on hyvä hoitokeino ja lääkkeettömiä hoitoja (psykoterapia) pitäisi lisätä. Ongelma on vaan se, että Käypä hoito -suositusten tekijät tekevät tiivistä yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa ja sen takia lääkkettömät hoitokeinot eivät millään meinaa saada jalansijaa terveydenhuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakka/nikotiini helpottaa oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-ap
Olen pahoillani, mutta teidän on alettava hyväksymään tuo hirveä sairaus ja hyvästeltävä kaikki nyt epärealistisiksi tulleet haaveet. Poikasi ei tule opiskelemaan enää eikä saamaan normaalia elämää. Sellaista lääkettä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apEihän lääkärillä kristallipalloa ole mistä hän näkisi lääkkeen soveltuvuuden etukäteen. Eikö mielestäsi ole parempi kuitenkin aluksi kokeilla jotain lääkettä kuin jättää kokeilematta? (ymmärrän kyllä että näin monen kokeilun jälkeen mieli muuttuu)
Kummasti vaan somaattisiin vaivoihin saadaan yleensä määrättyä toimivat lääkkeet jotka eivät aiheuta mitään elämän pilaavia haittoja. Tai jos ei saada, niin ohjataan eteenpäin jonkun osaavamman lääkärin pakeille.
Mutta minun poikaani on painostettu jatkamaan sopimattomia lääkkeitä, leimattu hoitokielteiseksi kun olemme kertoneet haitoista ja lääkärit ovat jopa ihan suoraan sanoneet että niitä haittoja pitäisi muka vain sietää.
-ap
On totta, että skitsofrenian lääkehoito on polkenut pitkään paikallaan: se on hakuammuntaa ja nykyisiä lääkkeitä parempia ei vain ole. Luulen, ettei lääketehtaita ja ehkä tutkijoitakaan loppujen lopuksi kiinnosta, koska kysehän on "vain hulluista" ja potilaat pakotetaan tyytymään sekundaan.
Ap:lle ja pojalleen paljon jaksamista, jospa tieteen saralla saataisiin kuitenkin jossain vaiheessa läpimurto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ja turhautuminen on ymmärrettävää. Pitää kuitenkin yrittää muistaa ettei uusia lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja ihmiset myös reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavoin. Eli joskus siinä vaan menee pitkän aikaa löytää sopiva hoitotasapaino. Itselläni meni noin 10 vuotta löytää sopiva lääkitys (eri sairaus). Sairastuessani kyseistä lääkettä ei vielä edes käytetty ja kävin läpi monta eri itselleni sopimatonta lääkettä. Ja huom. tunnen ihmisiä joille kyseiset lääkkeet taas sopivat hyvin. Ei lääkärit kiusallaan niitä eri lääkkeitä kokeile.
Mutta miksi niitä huonoja lääkkeitä alunperinkään piti ruveta määräämään pojalleni? Miksei lääkäri voinut toimia ammatillisesti ja valita sellaista lääkettä, joka olisi hyvin siedetty eikä aiheuttaisi sen kummempia haittoja? Tai jos sellaista ei ole, niin olla sitten määräämättä mitään?
Minulla on verenpainetauti ja diabetes, ja kumpaankin olen saanut hyvää lääkehoitoa. Ystävällinen lääkäri määräsi lääkkeet joiden ansiosta voin hyvin enkä todellakaan kärsi mistään lääkehaitoista. Ihmettelen, miksei skitsofreenikkoja kohdella samoin.
-apKoska skitsofreniaan ei ole olemassa yhtä lääkettä, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle. Eri ihmisille sopivat eri lääkkeet. Sinun pojallesi sopimaton lääke toimii jollain toisella potilaalla tosi hyvin. Kokeilematta ei voi tietää, mikä toimii pojallasi. Toivottavasti löydätte pian apua.
No, kokeiluja on nyt takana jo neljä eikä sopivaa lääkettä ole löytynyt. Nuoren ihmisen elämästä 3v on mennyt hukkaan tämän pelleilyn takia ja kaikki on jatko-opintoja myöten jäissä.
Jos pojalla olisi vaikka reuma tai samat sairaudet kuin minulla niin ne olisi vain hoidettu kuntoon antamalla hyvät lääkkeet. Mutta kun on mt-vaivasta kyse niin mitään hyvää hoitoa ei edes yritetä ja se turhauttaa.
-apOlen pahoillani, mutta teidän on alettava hyväksymään tuo hirveä sairaus ja hyvästeltävä kaikki nyt epärealistisiksi tulleet haaveet. Poikasi ei tule opiskelemaan enää eikä saamaan normaalia elämää. Sellaista lääkettä ei ole.
Tämä on totta. Skitsofrenia vie lähes aina työkyvyttömyyseläkkeelle ja katkaisee työ/opiskelu-uran. Perheen perustaminen jää myös useimmilla väliin, ketään ei voi pakottaa hankkimaan lapsia skitsofreniaa sairastavan kanssa. Skitsofreniaan sairastuminen muuttaa elämän ja sen suunnan lopullisesti.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa aivan äärimmäisen raskaalta, työkaverini pojalla sama diagnoosi joka puhkesi abikevään aikana ja lääketasapainoa etsittiin myös hyvä tovi.
Millaisia poikasi ihan ensimmäiset oireet olivat, ne mitkä havahdutti huomaamaan ettei asiat ole ok?