Miniasunnot suosittuja. Voi V....

30, ottaisin 50 ja ison pihan

Joku länkyttää että isossa on enemmän siivoamista. Asia on päinvastoin. Pienessä kaiken on aina oltava tiptop että mahtuu edes piereskelemään. Isossa voi olla monta asiaa meneillään "levällään".

80 neliötä olisi yksinasuvana minimiasunto, jossa eläisi elämänsä loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Joku länkyttää että isossa on enemmän siivoamista. Asia on päinvastoin. Pienessä kaiken on aina oltava tiptop että mahtuu edes piereskelemään. Isossa voi olla monta asiaa meneillään "levällään".

Pieni asunto on myös hitaampi siivota kun esimerkiksi imuroidessa joutuu koko ajan väistelemään seiniä, huonekaluja yms.

35 neliötä avointa tilaa, haluaisin erillisen makuuhuoneen.

Pienessä asunnossa tulee myös enemmän pölyä ja se kulkeutuu kaikkialle, kun pitää nukkua, tehdä ruokaa, pukeutua, kuivata pyykit ym yhdessä huoneessa.

Mutta tilaahan avartaa ihana viherhuone jota voi käyttää myös etätyökomerona! Suomalainen kaupunkirakentaminen on kyllä suurta ja hausevaa paskaa.

Entisellä asuinalueellani noi pikkuasunnot oli kalliimpia kuin isommat yksiöt. Tosin hintaero johtuu varmaan talon iästä, noi minikämpät tehty tässä 5 v sisällä ja noi isommat 1970-1990 lukujen tuotteita. Ei mulla ois ollu varaa vuokrata miniasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Joku länkyttää että isossa on enemmän siivoamista. Asia on päinvastoin. Pienessä kaiken on aina oltava tiptop että mahtuu edes piereskelemään. Isossa voi olla monta asiaa meneillään "levällään".

Muutin vastikään 30 neliöstä 60 neliöiseen asuntoon. Siivouksessa menee suunnilleen sama aika, koska nyt olen saanut kaikki lattialla lojuneet laatikot yms kaappeihin ja muualle pois lattialta. Enää ei tarvitse kanniskella pois imuroinnin tieltä.

Ruumisarkun tilavuus ihanteena: Sata litraa riittää monille.

Asun yksin 110 neliöisessä omakotitalossa ja tämä on juuri sopiva minulle. Olen myös asunut 25 neliöisessä kopissa ja se oli sopiva siihen aikaan minulle. Nykyään viihdyn kotona, ennen kävin kotona lähinnä nukkumassa ja vietin muutenkin matkustelemaan elämäntyyliä.

Hyvä vaan, että jokaisella on varaa valita itselleen sopiva vaihtoehto.

Miniasunto on barmasti hyvä sellaiselle ihmiselle (tai perheelle) joka ei ns. "harrasta mitää", tai harrastukset ovat sellaisia ettei niiden välineet vie tilaa (esimerkkinä vaikka uiminen vs. jääkiekko --> uikkarit+uimalasit+pyyhe vs. jättimäinen kassi missä suojat+luistimet+mailat jne.)

Meillä esim. pyöräilykypärät, laskettelukamat ym. vievät tilaa, samoin esim. onkivavat ja muut niihin liittyvät jutut. Toki joistain asioista voisi karsia, esim. vaatetta/kenkiä on minulla liiaksikin.

Mutta joka tapauksessa, paljon tarpeellista (ja käytössä olevaa!) tavaraa mikä vie tilaa/ei voi karsia. Eikä oikeinmuskalla pitää häkkivarastossakaan.

Mulla on 56m2 kaksio ja ideaali olisi 75m2 kaksio. En siis kaipaa enempää huoneita, mutta haluaisin, että kaikki olisi tilavampaa, ihan vessaa ja vaatehuonetta myöten. Olen sinkku nainen.

Olemme puolisoni kanssa asuneet 38 neliön yksiössä jossa makuualkovi jo 15 vuotta. Ostimme asunnon heti kun saimme valmistuttuamme ensimmäiset työpaikat. Varaa olisi kyllä ostaa isompi asunto tai ok-talo, mutta viihdymme tässä erinomaisesti, eli ei ole tarvetta vaihtaa.

Riippuu täysin ihmisestä. Jos ihminen tulee vähällä toimeen eikä halua kerryttää itselleen materiaa, niin mihin sitä tilaa tarvii? Monen elämä mahtuu asuntovaunuun ja jotkut kokevat vähemmän materialistisen elämän vähemmän stressaavaksi ja samalla jää enemmän rahaa kokemuksiin. Isommassa talossa ne neliöt jotka ovat aktiivikäytössä ovat vain osa kokonaisuudesta ja jos ei halua täyttää taloaan/asuntoaan erilaisilla huonekaluilla tai keräily/koriste-esineillä, niin niille on turha varata neliöitä. Itse asun tällä hetkellä 45m2 hyväpohjaisessa kaksiossa ja tänne mahtuu kaikki minulle tarpeellinen. 

Asunnossa 45 neliötä ja mieluusti ottaisin tuplasti isomman. Teinin kanssa asun, itselläni ei ole omaa huonetta.

Otin ostohousut pois jalasta ja laitoin vuokra-asuntoni kaappiin kun alueelta jolla haluan asua ei yksinkertaisesti löydy sopivan kokoista asuntoa. Vuosia on kyllä kohonnut uusia taloja mutta pohjaratkaisut ja neliöt eivät ole se mitä haluan.

Ehkä odotan että lapset ovat isoja ja muuttavat pois ja sitten alan taas miettiä haluanko ikinä osataa asuntoa.

Nyt on 50 neliötä, ottaisin samalla hinnalla n. 120-150 neliötä. Tykkään että on tilaa ympärillä, eri toiminnoille omat huoneet ja että huonekalut eivät olisi ihan vieri vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Miniasunto on barmasti hyvä sellaiselle ihmiselle (tai perheelle) joka ei ns. "harrasta mitää", tai harrastukset ovat sellaisia ettei niiden välineet vie tilaa (esimerkkinä vaikka uiminen vs. jääkiekko --> uikkarit+uimalasit+pyyhe vs. jättimäinen kassi missä suojat+luistimet+mailat jne.)

Meillä esim. pyöräilykypärät, laskettelukamat ym. vievät tilaa, samoin esim. onkivavat ja muut niihin liittyvät jutut. Toki joistain asioista voisi karsia, esim. vaatetta/kenkiä on minulla liiaksikin.

Mutta joka tapauksessa, paljon tarpeellista (ja käytössä olevaa!) tavaraa mikä vie tilaa/ei voi karsia. Eikä oikeinmuskalla pitää häkkivarastossakaan.

Kypärät vie paljon tilaa. Meillä monta henkilöä harrastaa lajeja, kuten moottoripyöräily, pyöräily, laskettelu , jääkiekko ja ratsastus. Menee metreittäin tilaa, kun nuo kaikki pistää riviin. Muusta välineistöstä en viitsi edes mainita.

Toivon kovasti, että siinä vaiheessa kun jään eläkkeelle, löytyy paljon miniomakotitaloja. Vaikka 20 miniasuntoa ympyrän muotoon rakennettuna, keskellä yhteisiä tiloja, jokaisella oma puutarha jne.

Kerrostalossa hobittiasunnot on ahdistavia, omakotitalossa eri juttu.