Miniasunnot suosittuja. Voi V....

Tilaa on hyvä olla riittävästi, ettei seinät ahdista ja kaikelle on paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniasunto on barmasti hyvä sellaiselle ihmiselle (tai perheelle) joka ei ns. "harrasta mitää", tai harrastukset ovat sellaisia ettei niiden välineet vie tilaa (esimerkkinä vaikka uiminen vs. jääkiekko --> uikkarit+uimalasit+pyyhe vs. jättimäinen kassi missä suojat+luistimet+mailat jne.)

Meillä esim. pyöräilykypärät, laskettelukamat ym. vievät tilaa, samoin esim. onkivavat ja muut niihin liittyvät jutut. Toki joistain asioista voisi karsia, esim. vaatetta/kenkiä on minulla liiaksikin.

Mutta joka tapauksessa, paljon tarpeellista (ja käytössä olevaa!) tavaraa mikä vie tilaa/ei voi karsia. Eikä oikeinmuskalla pitää häkkivarastossakaan.

Kypärät vie paljon tilaa. Meillä monta henkilöä harrastaa lajeja, kuten moottoripyöräily, pyöräily, laskettelu , jääkiekko ja ratsastus. Menee metreittäin tilaa, kun nuo kaikki pistää riviin. Muusta välineistöstä en viitsi edes mainita.

Puolisen metriä menee jo kolmeen moottoripyöräkypärään

Yli 200 ja kyllä riittää

Vierailija kirjoitti:

Tilaa on hyvä olla riittävästi, ettei seinät ahdista ja kaikelle on paikkansa.

"Kaikelle on paikkansa" riippuu täysin siitä, kuinka paljon on sitä "kaikkea". Ihan samalla tavalla pienessä asunnossa voi kaikelle olla paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Toivon kovasti, että siinä vaiheessa kun jään eläkkeelle, löytyy paljon miniomakotitaloja. Vaikka 20 miniasuntoa ympyrän muotoon rakennettuna, keskellä yhteisiä tiloja, jokaisella oma puutarha jne.

Kerrostalossa hobittiasunnot on ahdistavia, omakotitalossa eri juttu.

Hobittiasunto on kuvaava. Tässä rapussa missä asun on kaksiot ja yksiöt niin että ikkunat vain pohjoiseen sisäpihalle. Toisin sanoen näihin asuntoihin ei koskaan paista aurinko. Sama kuin olisi maan alle kaivanut kolon.

150 m2  yhdelle. Aika sopiva, toki jos olisi lisänä vielä samankokoinen kellaritila niin olisi täydellinen.

120m2 nyt kahdelle, ihan sopiva. Makkari wc ovat aika pieniä, niihin voisin ottaa muutamia lisäneliöitä.

Asun kahden koiran kanssa 24m2 pikkuyksiössä ja tilaa tuntuu välillä olevan liikaakin. Jos asuisin yksin joku 18m2 riittäidi mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Asun kahden koiran kanssa 24m2 pikkuyksiössä ja tilaa tuntuu välillä olevan liikaakin. Jos asuisin yksin joku 18m2 riittäidi mainiosti.

lol

Vierailija kirjoitti:

Otin ostohousut pois jalasta ja laitoin vuokra-asuntoni kaappiin kun alueelta jolla haluan asua ei yksinkertaisesti löydy sopivan kokoista asuntoa. Vuosia on kyllä kohonnut uusia taloja mutta pohjaratkaisut ja neliöt eivät ole se mitä haluan.

Ehkä odotan että lapset ovat isoja ja muuttavat pois ja sitten alan taas miettiä haluanko ikinä osataa asuntoa.

Pieni varoituksen sana. Tunnen useamman henkilön, jotka ikänsä vuokralla asuttuaan huomanneet, että eläkkeellä ei rahat enää riitä vuokraan. Pakkomuutto edessä jonnekin missä ei ole mitään tuttua. Nuorempana opiskelijana ja työikäisenä on huomattavasti helpompi sopeutua koska kontakteja ja tuttavuuksia tulee ihan eri tavalla opintojen tai työn kautta. Eläkeikäisenä kun liikkuminen huonontuu on vaikeampi käydä tapaamassa tuttuja entisillä kulmilla jne. Monta surullista tarinaa tullut seurattua.

Jotta et ole samassa jamassa jokus tulevaisuudessa niin suosittelen pesämunan säästämistä hyvissä ajoin. Siitä huolimatta ostatko oman vai jatkatko vuokralla.

37 neliöitä ja ei ole oikeastaan tilaa edes ostaa ja kuluttaa mitään muuta kuin ruokaa ja maksaa vuokraa, kun ei ole paikkaa missä säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Joku länkyttää että isossa on enemmän siivoamista. Asia on päinvastoin. Pienessä kaiken on aina oltava tiptop että mahtuu edes piereskelemään. Isossa voi olla monta asiaa meneillään "levällään".

Tuossa on se variaatio että isoon voi helposti alkaa keräämään tavaraa jos on hamsteritaipumusta. Mutta totta, itse tykkään siitä että kodissa saa olla sotkua jakasoja joita setvin sitten kun jaksan 😁

Yksiössä ahdistuisin siitä että joutuisin väistelemään tavaroita. Toisaalta muutto/lähtö olisi helpompaa. Minimalistille joka karsii tavaran olemattomiin riittää viime kädessä vain peti. Mutta suolaisen hintaisia nuo pikkukolot ovat!

Onko kenenkään muun mielestä asuntojen koot väärinpäin kaupungissa ja maaseudulla?

Olen itse asunut sekä että ja maaseudulle riittäisi pienempikin talo, kun ympärillä on kuitenkin omaa rauhaa. Kaupungissa taas kaipaisin isoa asuntoa, kun se on ainut paikka missä saa olla rauhassa ja kaiken pitäisi mahtua siihen yhteen asuntoon.

Maaseudulla on yleensä vajoja sun muita paikkoja missä säilyttää esim. harrastustavarat.

Tällä hetkellä asun noin 70 neliön kolmiossa kahden koiran ja viiden kissan kanssa. Valitsin tämän asunnon sijainnin, neliöiden, pohjan sekä säilytystilojen takia. Valintaani olen enemmän kuin tyytyväinen.  Tilaa on juuri sopivasti, mahtuu ystäviä kyläilemään ja toinen makkari on etätyötä tekevälle ehdoton työhuoneena. Ja mahtuuhan sinne satunnaisesti joku yöpymään vaikka harvemmin ketään kotiini haluan.

Vuosien varrella on tullut asuttua isommissa ja pienemmissä asunnoissa. Pienin taitaa olla 17 neliön yksiö Helsingin kantakaupungissa. Puolisen vuotta asuin kaverin kanssa kimppakämpässä 25 neliön yksiössä. Eihän siitä mitään tullut, ahdasta eikä pientäkään omaa tilaa tai rauhaa. Kavereina sentään pysyttiin vaikka tiukkaa teki. 

Meillä on 75 neliötä ja 4 henkeä, ottaisin mielelläni ainakin 100 että saisi vähän levittäytyä ja yksi huone enemmän. Siitä saa vaan maksaa 100teur enemmän ja eipä ole varaa sellaiseen luksukseen..

Nyt on 35 neliön kaksio, joka on pohjaratkaisun loistavuuden vuoksi aivan täydellinen itselleni. En tarvitse paljon tilaa, mutta on ihanaa kun on erillinen makuuhuone.

Kaverilla on 34 neliön yksiö, noita uusia seinättömiä kuutiomaisia / pitkulaisia  "tilaihmeitä". Aivan hanurista, tosi ahdistavaa kun kaikki on yhtä tilaa ilman mitään rajausta, ei edes alkovia sängylle. Puistattavaa. 

***

Jos nyt ei tarvitsisi yhtään miettiä rahallisia seikkoja, ottaisin mielelläni vaikkapa noin 40-45 m2 pikku kaksion. Mutta siis kuten sanottu, tämä nykyinen on kyllä ihan huippuihana. Pohjaratkaisu on se avain. 

Kuusikymmentä vuotta sitten ei ollut mitenkään harvinaista, että esimerkiksi 4-henkinen perhe asui jopa alle 30 neliön yksiössä. Minä asun kesäisin 16 neliön mökkipahaisessa yksin ja tuntuu olevan älyttömän ahdasta!

Vierailija kirjoitti:

Pienessä asunnossa tulee myös enemmän pölyä ja se kulkeutuu kaikkialle, kun pitää nukkua, tehdä ruokaa, pukeutua, kuivata pyykit ym yhdessä huoneessa.

Vasta nolliossa (nolla huonetta) asuessa tajuaa miksi huoneet on tärkeitä. Kaikki asiat muistuttavat jatkuvasti olemassaolostaan. Petaamaton sänky, pyykit kuivumassa "keittiössä", jossa likainen kattila odottaa tiskaamista, harrasteväline syyllistämässä kun ei ole käytetty tänään... Se ärsykemäärä on aivan hirveä ellei asuntoaan pidä kuin hotellihuonetta. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on 35 neliön kaksio, joka on pohjaratkaisun loistavuuden vuoksi aivan täydellinen itselleni. En tarvitse paljon tilaa, mutta on ihanaa kun on erillinen makuuhuone.

Kaverilla on 34 neliön yksiö, noita uusia seinättömiä kuutiomaisia / pitkulaisia  "tilaihmeitä". Aivan hanurista, tosi ahdistavaa kun kaikki on yhtä tilaa ilman mitään rajausta, ei edes alkovia sängylle. Puistattavaa. 

***

Jos nyt ei tarvitsisi yhtään miettiä rahallisia seikkoja, ottaisin mielelläni vaikkapa noin 40-45 m2 pikku kaksion. Mutta siis kuten sanottu, tämä nykyinen on kyllä ihan huippuihana. Pohjaratkaisu on se avain. 

No tämä just, koko kommentti ja tämä boldattu erityisesti. Ei ne neliöt vaan se tyyli millä nykyisin rakennetaan! Kammottavaa kun asunnossa ei ole kuin se yksi ainoa tila. Typerän näköistäkin.

Nyt sentään on alettu tekemään myös jonkinlaisia seinämän tapaisia että saa sängylle oman alueensa. Se on heti paljon inhimillisempää kun asunnossa on jonkinlainen erillinen nukkumatila. 

Nollio :D