Rikiel Sirviö kokee vähemmistöstressiä koko ajan, käsitteitä tuntemattomat ihmiset ahdistavat

Vierailija kirjoitti:

Tämä aiheuttaa vaan mies- ja naiskuvan kaventumista. Jos et sovi stereotypisen miehen tai naisen malliin, olet muunsukupuolinen tai jotain siltä väliltä. Miksi ei tehdä töitä sen eteen, että voit olla millainen vain välittämättä siitä, mitkä sukupuolielimet sinun jalkovälissä on?

Miksi nämä muunsukupuoliset eivät välitä siitä, että minua loukkaa termi cis-nainen? En ole mikään cis-nainen vaan haluan tulla kutsutuksi ihan vaan omalla nimellä tai sitten naisena. Minua loukkaa etuliite joka minuun nyt liitetään tämän tietyn tahon toimesta. Elän sinä sukupuolessa joksi olen syntynyt ja teen elämälläni ihan sitä mitä lystään. Vatut mistään kulttuurin odotuksista. Miksi ei vaan voi ajaa molempien sukupuolten moninaisuutta sen sijaan, että aletaan määritellä jotain uusia sukupuoli-identiteettejä ja termejä.

Juuri näin!

Toi on vasta 18-vuotias joten mieli ehtii vielä muuttua. Toi muusukupuolisuus on trendikkäintä just tossa ikäluokassa somen vaikutuksesta.

kuka jaksaa opetella sen litanian käsitteitä( olen joskus työni puolesta saanut koulutuksenkin näihin, ei hätää en ole sukupuolenvaihdosklinikalla töissä enkä muutenkaan vaikuttamassa heidän arkeen)? nämähän elää koko ajan ja uusia muunnoksia ja käsitteitä tulee lisää. Jokainen olkoot puolestani minkälainen on, mutta vaatimus että koko maailman pitää nähdä minut ja puhutella minua vain tietyllä minun hyväksymälläni tavalla on absurdi..toki saahan siten elämään draaman aineksia kun tulee päivittäin väärin ymmärretyksi. Live &let live toimii täälläkin ihan hyvin. Mä en pohdi esim. metrossa kenenkään sukupuolta, suuntautumista, miksi hän itsensä tuntee ja kuka hän tänään on, ei kiinnosta ja tuskin montakaan kiinnostaa minunkaan tausta. Ei perus cis-hetereoidenkaan maailma suju niin kuin he haluavat. Tästä yritetään virittää väkisin niin herkkää cancel kulttuuria että kohta oikeasti kukaan töissä ei uskalla kysyä keneltäkään mitään taikka kommentoida jotakin ns. jutun juureksi, sillä loukaantuminen odottaa jo ilmassa vapautumista. Sitten seuraavaksi itketään kun ollaan yksinäisiä..noh itsepähän olet näillä vaatimuksilla maalannut itseäsi nurkkaan eli ihmiset kokevat paremmaksi pysyä kaukana. Toki siitäkin saadaan varmaan vähemmistöstressi ja henkinen väkivalta kortille, kun he eivät tykkää musta koska olen erilainen. 

Pitää tähän vielä kommentoida että onneksi löytyy myös näitä järkeviä vähemmistön edustajia, jotka eivät kilju päivittäin töissä että olen erilainen kukkanen ja valmis loukaantumaan kaikesta. Yhteistyö toimii normaalisti ja kahvitauolla nauretaan samoille asioille. Veikkaan että näistä vähemmistöstressiulostuloista kärsii myös ne seksuaalivähemmistön edustajat jotka eivät viitsi/haluaa tehdä tästä elämän suurinta ja tärkeintä asiaa, se on vain osa heidän elämää. Spessummat keissit pääsevät vain julkisuuteen ja siitä on helppo vetää johtopäätös että jahas, kaikki edellämainittujen vähemmistöjen edustajat ovat samaa kastia = harmillista julkisuutta heille jotka yrittävät elää sitä "normaalia" elämää.

Nuo nuoret ovat kasvaneet koko ikänsä somemaailmassa. Jos koko ajan kelaa instaa ja siellä on toinen toistaan samanlaisia (filtteröityjä) kuvia missä nainen on isosilmäinen/pitkähiuksinen/ pitkäripisinen/muodokas/törröhuuli seksyssä asussa (ja vastaavasti miehet lihaksikkaita/komeita/aktiivisia 'surffareita' jne.) Niin ei ehkä o.e ihme että nuoret ahdistuvat.

Tavallaan ymmärrettävää että joku ei tuohon muottiin sopiva ALITAJUISESTI alkaa kyseenalaistamaan onko edes nainen/mies kun on varreltaan ym. niin erilainen. Monen vanhemmatkin ym. lähipiiri saattaa olla tuossa mukana, siis tatkoitan sitä että isä käy salilla ja treenaa jne. ja äiti on kynsi-ja ripsihuolloissa ja pitää pidennyksiä jne.

Vanhemmat sukupolvet ovat nähneet erilaista sukupuolten tasa-arvoa, paristakin syystä:

1. Ei tuijoteltu instaa ja luotu sitä kautta nais-/mieskuvaa, vaan se kuva tuli VAIN "oikeasta elämästä. Vaikkapa mökillä saunoessa saattoi nähdä sukulaisia kaikkine arpineen/selluliitteineen/makkaroineen/lättähiuksineen/isot ja pienet rinnatmpaljaana jne. =Näki että se naiseus (tai miehuus) on moninaista.

2. Varsinkin maalla (ennen lähes jokaisella oli eri tavalla kosketus maaseutuun, pientiloja ei enää ole, niin samanlaista kontaktia ei enää ole) on ihan yleistä ettei miesten/naisten roolia niin erotella. Samassa navetassa tai heinäpellolla hommia kaikki paiskoneet jne.

Tuntuu että nykyään jopa enemmän korostetaan "nais- ja miesaloja", tehdään isoja juttuja kuinka hoitsu vaihtaa insinööriksi tai mies valitsi hoitoalan tyyppisiä juttuja (hieman kärjistäen).

Noiden tarkoitus on varmasti hyvä (kannustaa miehiä/naisia eri aloille) mutta samalla ne tekevät asiasta "erikoista" aiheetta. Siis oitaisiin vaan sanoa että X tekee Y:tä työkseen ilman että korostetaan asiaa (ehkä ymmärrätte, en osaa ihan pukea nyt sanoiksi mitä ajan takaa!)

En kysele. En ole koskaan kysellyt. Huomaan kyllä jos joku ei asetu tavalliseen sukupuolirooliin mutta se ei herätä mitään kiinnostusta asiana eikä mitään kysymyksiä.

Toivoisin että itsekin saisin olla rauhassa nainen ja kutsua poikaani pojaksi ja tytärtäni tytöksi.

Inhottaa kaikki ihmiset jotka haluavat tehdä itsestään hirveän numeron jos on allergiaa, valtavirrasta poikkeava sukupuoli-identiteetti jne ei, ei vaan kiinnosta.

Jos on munat, on mies.

Jos on p*#lu, on nainen.

Luonto on toiminut miljoonia ja miljoonia vuosia sillä tavalla. Tulee myös jatkossa toimimaan.

Nämä somesta ahdistuvat lumihiutaleet eivät sitä asiaa saa muuttumaan mihinkään.

Jos joku luulee olevansa telaketju tai luudanvarsi, on se ihan vain ja ainoastaan hänen ongelma, eikä enemmistön tarvitse näiden sekojen takia korvaansa hetkauttaa.

Tyhjät ämpärit kolisee eniten.

Kaikki saavat olla mitä haluavat tai kokevat olevansa. Mutta en samaistu argumentaatioon enkä puheeseen jossa "mies", "nainen" sanojen merkitystä kavennetaan joko tahallisesti tai väistämättömän tahattomasti. Kaventajia on erilaisilla agendoilla liikkeellä enkä hyväksy niistä mitään.

Se moninaisuus jota esimerkin henkilö Rikiel kaipaa arjessaan on minun ajatuksissani yhdistettävissä täydellisesti "mies", "nainen" käsitteiden jo valmiiksi käsittämättömän suuren moninaisuuden alle. Ei kai kukaan samaistu kaikkiin "mies" tai "nainen" -käsitteiden edustajiin vaan joukkoon molempien käsitteiden edustajista jotka itseä inspiroivat ja ovat esikuvia tai muuten samaistuttavia ihmisiä.

Se mitä Rikiel kaipaa ei ole lisää puhetta vaan ihan perinteistä hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta sekä lähimmäisten kunnioitusta. En voi tietää mutta veikkaan.

Kyllä lähtökohta pitäisi olla se että biologinen sukupuoli on se mitä "papereihin" kirjataan. Mitään muuta sukupuoltahan ei ole. Eri asia sitten että mitä kukin kokee olevansa, mutta sellaista ei tarvitse mihinkään kirjata. Nämä sukupuoli-identiteetti hommat näyttää olevan pohdinnassa etenkin erityisen nuorilla ihmisillä, hädin tuskin on 18v ikää mittarissa ja ollaan jo menossa hormonihoitoihin. Antaisivat vähän ajan kulua ja hankkisivat elämän kokemusta niin asiat voivat alkaa tuntua erilaisilta. Kyllä täällä voi varmasti elää ja etsiä elämään sisältöä siitä riippumatta mikä kokee olevansa. Tuossa iässä on varmaan ihan normaalia etsiä itseään ja nämä jotkut nyt saavat päänsä sekaisin miettimällä sukupuoltaan. Ja miksi pitää tehdä itsestään numeroa että mikä tuntee olevansa? Kyllähän sitä muut alkavat ihmetellä ja kysellä jos joka päivä mainostaa olevansa joku "muu". Ihan itse silloin stressinsä aiheuttaa.

Olen lähipiiristä seurannut, miten yllättäen itsensä muunsukupuoliseksi kokeva 16 v saa kaikkien kesäloman, perhesuhteet ja sukulaissuhteet.

Kun tämä pikkuinen Juuso-Maarit-Neulanen vaatii kaikkien osaavaan kohdella häntä nyt 100 % oikein ja niinkuin hän haluaa.

Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta on surullista seurata vierestä ja surullista, kun kaikki hipsivät varpaillaan Juuso-Maarit-Neulasen mukaan.

Kohtuus kaikessa ja katse omasta navasta esim Ukrainaan tai Afganistaniin.

Saa siis sekaisin kaikki lähisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohta pitäisi olla se että biologinen sukupuoli on se mitä "papereihin" kirjataan. Mitään muuta sukupuoltahan ei ole. Eri asia sitten että mitä kukin kokee olevansa, mutta sellaista ei tarvitse mihinkään kirjata. Nämä sukupuoli-identiteetti hommat näyttää olevan pohdinnassa etenkin erityisen nuorilla ihmisillä, hädin tuskin on 18v ikää mittarissa ja ollaan jo menossa hormonihoitoihin. Antaisivat vähän ajan kulua ja hankkisivat elämän kokemusta niin asiat voivat alkaa tuntua erilaisilta. Kyllä täällä voi varmasti elää ja etsiä elämään sisältöä siitä riippumatta mikä kokee olevansa. Tuossa iässä on varmaan ihan normaalia etsiä itseään ja nämä jotkut nyt saavat päänsä sekaisin miettimällä sukupuoltaan. Ja miksi pitää tehdä itsestään numeroa että mikä tuntee olevansa? Kyllähän sitä muut alkavat ihmetellä ja kysellä jos joka päivä mainostaa olevansa joku "muu". Ihan itse silloin stressinsä aiheuttaa.

Muoti. Nyt on muodikasta olla "joku muu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en muista ainuttakaan kertaa, jolloin olisin spontaanisti joutunut tilanteeseen, jossa seksuaali-identiteettini olisi ollut keskustelunaiheena. Tuota ei vaan normaalisti tapahdu, ellei siihen itse anna aihetta.

Jääköön seksuaali-identiteettini tälläkin kertaa ruotimatta :)

Mua ainakin on nuorempana useastikin haukuttu homoksi.

No sitten sä oot homo, mitä siitä?

Eli hän on nyt sitten kiinnostunut mitä kaikkia sukupuolijuttuja on ja etsinyt tietoa ja hurahtanut ja nyt kokee sitten vähemmistöstressiä. Vaikuttaa ihan itseaiheutetulta ongelmalta. Tätähän tämä lapsillekin kirjastossa annettu propaganda toisaalta tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aiheuttaa vaan mies- ja naiskuvan kaventumista. Jos et sovi stereotypisen miehen tai naisen malliin, olet muunsukupuolinen tai jotain siltä väliltä. Miksi ei tehdä töitä sen eteen, että voit olla millainen vain välittämättä siitä, mitkä sukupuolielimet sinun jalkovälissä on?

Miksi nämä muunsukupuoliset eivät välitä siitä, että minua loukkaa termi cis-nainen? En ole mikään cis-nainen vaan haluan tulla kutsutuksi ihan vaan omalla nimellä tai sitten naisena. Minua loukkaa etuliite joka minuun nyt liitetään tämän tietyn tahon toimesta. Elän sinä sukupuolessa joksi olen syntynyt ja teen elämälläni ihan sitä mitä lystään. Vatut mistään kulttuurin odotuksista. Miksi ei vaan voi ajaa molempien sukupuolten moninaisuutta sen sijaan, että aletaan määritellä jotain uusia sukupuoli-identiteettejä ja termejä.

Ei lisättävää. Pidän cis-etuliitettä loukkaavana. Kaikista loukkaavinta olisi alentaa minut pelkäksi sukupuolielimen toiminnoksi puhumalla esimerkiksi menstruoivana henkilönä. En ole pelkkä synnytuskone.

Inhon väristyksiä aiheuttaa myös termi "vulvallinen" 🤮

Täytyy myöntää, että en oikein ymmärrä, miten "vähemmistöstressiä" voi tuntea päänsisäisestä asiasta, jota kukaan ei edes huomaisi ellei kyseinen ihminen toisi asiaa sanallisesti ilmi.

Esimerkiksi ihonväriltään erilainen erottuu kyllä joukosta, ja joku samaa sukupuolta edustavan kanssa suhteessa oleva erottuu myös joukosta kävellessään käsi kädessä rakkaansa kanssa.

On stressaavaa olla näkyvästi erilainen. On stressaavaa selittää ihan hyväntahtoisillekin ihmisille, miltä tuntuu olla erilainen.

Sen sijaan tämänkaltaiset jutut vaikuttavat enemmänkin siltä, että on stressaavaa, kun ihmiset eivät tajua selittämättä, miten spesiaali olen henkisiltä ominaisuuksiltani.

Minua keski-ikäistä rouvaa ihmetyttää se, että nämä kaikki nykyään identifioituu joksikin.

En tiedä olenko minä outo vai nämä identifioitujat. En nimittäin olen koko 45-vuotisen elämäni aikana kokenut olevani mitään. Siis en mitenkään erityisemmin tunne olevani nainen, tai vaimo, tai keski-ikäinen. Itse asiassa en oikeastaan tunne olevani edes ihminen. Tietysti TIEDÄN olevani kaikkia näitä asioita, mutta eivät ne sanat minulle suuria merkitse tai tunnu miltään. En ole myöskään huomannut, että mikään noista sanoista estäisi minua tekemästä mitä tykkään. On hyvin kummallista, että minua melkein 30 vuotta nuoremmat eivät muka saa tehdä mitä lystäävät, kun jo 90-luvulla kaikille oli aivan yksi lysti jos Tittamari halusi harrastaa metsästystä ja vapaasukellusta. Jo 80-luvulla Dingon pojat meikkasi eikä sekään järkyttänyt oikein ketään.

Minä olen vain minä.

Anyway tuntuuko teistä muista oletettavasti täysjärkisistä, että teillä on joku hirveän selkeä identiteettikokemus koko ajan? Ja että on joku lokero, mihin pitäisi mahtua ja sitten jos se oma kokemus ei muka jotenkin mahdu lokeroon, täytyy keksiä uusia sanoja ja tehdä numeroa itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Medialta on täysin vastuutonta tehdä näitä juttuja LAPSISTA.

Juuri oli Hesarissa alkuviikosta juttu useammasta nuoresta joka pähkäili näitä asioita. Yhteistä kaikelle on se että ns. asiantuntijat vain nyökyttelevät päätään miten viisaita ja avoimia nämä selvästi itsensä kanssa hukassa olevat nuoret ovat, ja media komppaa innoissaan. Varmasti tosiuskovaisia löytyy mediakentältäkin mielin määrin, mutta eiköhän siellä aina joku kyynikko ole joka hykertelee kun tietää että nämä lapset joutuvat naurunalaisiksi. Klikkejä satelee!

Miksi aikuiset ovat lakanneet olemasta aikuisia? Kai siinä nyt nuorella menee pää pyörälle kun sanotaan että mitään sääntöjä ei ole, tee täysin niinkuin itse haluat. Jaa mutta sitten kumminkin naiseudessa on ilmiselvästi jotain salaisesti hävettävää.

Tämä näkyy jo pienten lasten kasvatuksessa . PK:ssa lapsia joiden suhteen tulee huomioida sukupuolettomat kohtaamiset, ettei rajoita lapsen ikioman sukupuolen määrittymistä. Lapsi saa olla mielensä mukaan päivittäin ihan mitä haluaa, tämä on myös huomioitu pukeutumisessa joka on mahdollisimman paljon lapsen itsen päätettävissä joka aamu.

Vierailija kirjoitti:

"Cis: termi kuvaa sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset"

Mitkä odotukset, voiko joku selventää? Mitä odotuksia esim. cis-naisia kohtaan on? En vittuile, tahdon oikeasti tietää.

Minulle sanottiin kerran 90-luvulla, että en saa käyttää sanaa perse, koska "tyttö ei käytä tuollaisia sanoja". Pidin sitä typeränä kommenttina enkä korvaani lotkauttanut. Ainoa kerta kun minua on mielestäni yritetty jotenkin roolittaa. Voi olla, että yritystä on ollut muutenkin mutta en vaan ole huomannut.

Jotain tuollaisia odotuksia ne varmaan tarkoittaa. Miten on mahdollista että nämä nykynuoret kohtaavat muka tuhat kertaa enemmän sukupuolirooliodotuksia kuin me ysärinuoret, on minulle vaikea ymmärtää.

Toisaalta ysärillä väitettiin että naistenlehdet aiheuttaa anoreksiaa. Anoreksia on vissiin nykyään hävinnyt tämän sukupuolisekoilun tieltä. On paljon helpompaa angstata sukupuoltaan kuin olla syömättä.

Luulenkin, että tietty prosentti nuorista sekoaa aina tavalla tai toisella ja muoti vaan sanelee, lakkaako ne syömästä vai luuleeko olevansa kirahveja.

Mietin vaan mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen, että nuori on niin altis ulkopuolisille vaikutteille? Meillä oli tosi ankara kotikasvatus ja lopputulos oli se, että sisareni ja minä olemme tehneet aina tasan mitä olemme lystänneet. Lain ja terveen järjen sallimissa rajoissa tietenkin. Tai nuorempana sen terveen järjenkin kanssa oli vähän niin ja näin, kun kumpikin päätyi harrastamaan extreme-urheilua.

N45

Olenkohan minä sitten sellainen genderfluid, eikös sellainenkin ole olemassa?

Tykkään näin kesällä liihotella Laura Ashley-tyyppisissä kukkamekoissa ja pitää isoja korvakoruja ja mahdollisesti jopa juoda pitkiä värikkäitä sateenvarjodrinkkejä.

Syksyn tullen vedän gore-texit niskaan ja lähden metsään ulkoiluttamaan ajokoiraa ja haulikkoa, ja kylmällä ilmalla mallasviski maistuu paremmin.

Olen luullut että olen ihan vaan minä ja aika tavallinen nainen, mutta kylläpä olenkin ollut tyhmä.