Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kasvattaminen ei ole ollut ollenkaan palkitsevaa
30.06.2022 |
Joskus se on ollut mukavaa, esim. kiva lukea lastenkirjoja tai hauskaa kun lapsi on innoissaan jostain. Mutta enimmäkseen se on pelkkää arkista tylsää hommaa, tai sitten väsyttävää kiukunpuuskien hillitsemistä.
Kuulostaa hassulta,mutta olen huomannut asian yhä paremmin sen jälkeen kun otettiin lemmikki. Pelkäsin, että en sopeudu eläimeen tai en tykkääkään hoitaa sitä. Mutta sehän on lapsen kasvattamiseen verrattuna todella palkitsevaa. Kehitystä tapahtuu ja eläin vastaa yhdessä puuhaamiseen luottamuksen ja hellyyden osoituksilla, ei ärsytä eikä ole hankala. Lapsi puolestaan - tuntuu että minkä tahansa määrän huomiota häneen on kaatanut, tai millä tavalla vaan yrittänyt kasvattaa niin takaisin saa ainakin 90% vaan sitä samaa tuittuilua,tyytymättömyyttä ja kiittämättömyyttä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Niin totta. Ihmislapset on itsepäisiä tyhmiä rääkyjiä. Anteeksi, että sanon näin kärkkäästi, mutta tottahan se on. Kasvattaminen on hankalaa, kun lapsi haluaa itsenäisesti toimia omalla tavallaan. Kehut menevät kuuroille korville. Tyhmiä, koska yrittävät tuhota itsensä eri tavoin jatkuvasti. Ovat täysin avuttomia ja menevät kohti vaa ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Pitää koko ajan katsoa perään. Rääkyjiä, koska oikeasti, onko mitään toista elollista olentoa jonka poikanen pitää vastaavaa meteliä? Huh. Eläimet on fiksuja. Pari kertaa toistat jonkun käskyn, eläin tajuaa mitä sillä tarkoitetaan ja oppii sen, eläin saa kehuja ja nyt eläin muistaa sen aina. Osaavat myös toimia omatoimisemmin ihan pienestä pitäen. Ovat niin suloisia ja kiitollisia. Eivät metelöi, pasko housuun jne.
Ihminenkin on eläin. Ja sanoisin, että ihmislapsi on todella fiksu. Vai mistä luulit ihmisaikuisten tulevan? Mistä olet saanut päähäsi, että ihmislapsi yrittää tietoisesti tuhota itsensä koko ajan? Omituinen väite. Tai tuo metelöiminen, etkö ole kuullut eläinten ääntelevän koskaan? Näyttää siltä, ettet ole ollut ihmisten, etkä eläinten parissa. Oletko kasvanut tynnyrissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa, onpas negatiivinen asenne. Se valitettavasti kyllä välittyy myös lapselle.
Kaikki tunteethan ovat sallittuja, mutta kyllä joskus pohdin, että monen tulisi paljon useammin pysähtyä ja miettiä mitä kaikkea hyvää on elämäänsä saanut. Suurin osa asioista ei ole mitään itsestäänselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei se lapsi syntyessään ymmärrä että hänet on tehty tänne tuomaan palkintoja ja onnistumisentunteita. Hänellä on oikeus olla täällä ilman tuollaista vastuuta toisen onnellisuudesta.
Niinpä. Ja ihan samalla tavalla vanhemmalla on oikeus olla olematta onnellinen lapsesta. Ei kaikki aina mene niin täydellisesti kuin ns. pitäisi.
Onpa surullista. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja kokea, että on vanhempansa rakastama. Nyt ei kuulosta siltä. Jos lapsi on "pettymys", niin kyllä siinä on vanhemmalla jotain mielenterveyden kanssa isompaa ongelmaa. Ainahan sen lapsen voi antaa lastensuojelun kautta sijoitukseen, ja parempi se tällaisessa tapauksessa olisikin lapsen kannalta. Mikset ap antanut lasta sijoitukseen, jos hän oli sinulle niin kamala pettymys?
Kai sillä lapsellakin (tässä tapauksessa teinillä) on jotain vastuuta omasta käytöksestään?
Ap:n mielestä lapsi on ollut aina tuollainen 90% olemassaolostaan. Jos on lapsesta asti vanhempi ilmaissut tyytymättömyytensä lapsen "palkitsevuuteen", lapsi kyllä aistii sen. Ja miten se teini yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä jotenkin toisin, jos hänet on lapsesta asti kasvatettu pieleen? Todennäköisesti hän purkaa traumojaan ja vääriä lapsuuden ohjelmointejaan ainakin kolmekymppiseksi asti ellei kauemminkin, ja alkaa vasta sitten oppia pois niistä. Itsellä ainakin kävi näin narsistivanhempien otteessa ja myös ap kuulostaa narsistilta. Äitini voisi puhua juuri tuohon tyyliin, että olen hänelle jotain velkaa ja että minun pitäisi toteuttaa HÄNEN toiveitaan ja unelmiaan, ja jotain jolla hän voi leuhkia naapureilleen.
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Kerrohan mihin olet menossa seuraavan kerran lastesi kanssa shoppailemaan? Me kaikki autististen lasten vanhemmat voisimme tulla samaan aikaan sinne. Tunnistamme sinut helposti; olet se mamma joka nyrpistelee nenäänsä katsoessaa meidän toista tuntia itkupotkuraivaria aistikuormituksen takia huutavia lapsia, yh kuinka huonosti kasvatettuja lapsia. Niin muuten, me muut mammat sitten ihan normaalisti kiertelemme shoppailemassa, hoituuhan tuo kasvatus siinä sivussa. Ihan av-mamma kertoi tämän suuren viisauden, kuten senkin viisauden kuinka lapsen kanssa on mukavaa puuhastella ja mahtavaa käydä esim. shoppailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*lapseton, eikä tule lasta.
En näe siinä mitään palkitsevaa enkä edes syytä, miksi hankkia.. Koira on plakitsevampi ja sekin jättää 10-15v iässä eikä ole loppuelämän jotain vailla.
Ehkä menet sitten toiseen ketjuun. Lapsettoman kanssa keskusteleminen on samaa kuin uskovaisen kanssa. Eli ihan turhaa, koska hän on niin autuaan vakuuttunut oman valintansa erinomaisuudesta.
Olen eri henkilö, mutta kysyn, että kai täällä saa ihan kaikki keskustella? Aihe vapaa avoimella palstalla ja niin edespäin.
Juu, kyllä saa. Se on vaan hyvin turhauttavaa. Kun keskustellaan lapseen ja vanhemmuuteen liittyvästä asiasta, siihen tulee joku joka ei ole vanhempi, eikä hänellä ole mitään todellista annettavaa ketjuun, tuleepahan vain kertomaan, ettei ole vanhempi. Niin sen vuoksi kehoitin menemään pois. Jokaisessa tällaisessa ketjussa on joku lapseton pätijä, enkä suoraan sanoen käsitä, mikä saa heidät edes avaamaan ketjun, kun aihe on vastenmielinen, lasta ei haluta, eikä ole koskaan haluttukaan, ihmiset, joilla on lapsia ovat hulluja ja mitäs läksit. Olen vain kyllästynyt. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Kerrohan mihin olet menossa seuraavan kerran lastesi kanssa shoppailemaan? Me kaikki autististen lasten vanhemmat voisimme tulla samaan aikaan sinne. Tunnistamme sinut helposti; olet se mamma joka nyrpistelee nenäänsä katsoessaa meidän toista tuntia itkupotkuraivaria aistikuormituksen takia huutavia lapsia, yh kuinka huonosti kasvatettuja lapsia. Niin muuten, me muut mammat sitten ihan normaalisti kiertelemme shoppailemassa, hoituuhan tuo kasvatus siinä sivussa. Ihan av-mamma kertoi tämän suuren viisauden, kuten senkin viisauden kuinka lapsen kanssa on mukavaa puuhastella ja mahtavaa käydä esim. shoppailemassa.
Sinultako se on pois, jos joku nauttii äitiydestään? Olihan katkera vuodatus taas.
-eri
Kannataa ottaa yhteyttä sosiaalityöhön, niin saatte apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Teit kolme lasta, joten siinä mielessä olet itse osallistunut korttien jakamiseen aika aktiivisesti. Se osa on tietenkin kohtalon tuomaa, että yhdellä on kehitysvamma. Ap
Kehitysvammat ovat todella harvinaisia, joten on oikeasti todella huonoa tuuria, jos yhdellä kolmesta on kehitysvamma. Ja en haluaisi olla ilkeä, mutta tuo kommentti "mitäs teit lapsia" siihen, kun toinen kertoo, että lapsella on kehitysvamma on todella julma. Lapsen kehitysvamma on suuri suru vanhemmille
Miten voit oikeasti sanoa noin? ;( Ei meistä kukaan ole virheetön tai tee aina vaan oikeita ratkaisuja muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Teit kolme lasta, joten siinä mielessä olet itse osallistunut korttien jakamiseen aika aktiivisesti. Se osa on tietenkin kohtalon tuomaa, että yhdellä on kehitysvamma. Ap
Kehitysvammat ovat todella harvinaisia, joten on oikeasti todella huonoa tuuria, jos yhdellä kolmesta on kehitysvamma. Ja en haluaisi olla ilkeä, mutta tuo kommentti "mitäs teit lapsia" siihen, kun toinen kertoo, että lapsella on kehitysvamma on todella julma. Lapsen kehitysvamma on suuri suru vanhemmille
Miten voit oikeasti sanoa noin? ;( Ei meistä kukaan ole virheetön tai tee aina vaan oikeita ratkaisuja muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Kerrohan mihin olet menossa seuraavan kerran lastesi kanssa shoppailemaan? Me kaikki autististen lasten vanhemmat voisimme tulla samaan aikaan sinne. Tunnistamme sinut helposti; olet se mamma joka nyrpistelee nenäänsä katsoessaa meidän toista tuntia itkupotkuraivaria aistikuormituksen takia huutavia lapsia, yh kuinka huonosti kasvatettuja lapsia. Niin muuten, me muut mammat sitten ihan normaalisti kiertelemme shoppailemassa, hoituuhan tuo kasvatus siinä sivussa. Ihan av-mamma kertoi tämän suuren viisauden, kuten senkin viisauden kuinka lapsen kanssa on mukavaa puuhastella ja mahtavaa käydä esim. shoppailemassa.
Kukaan teille nyrpistele, korkeintaan sympatisoi. Onko toisen onni sinulta pois? Se, että joku kokee asian toisin, ei ole mikään hyökkäys sinua vastaan. Älä ota itseesi kaikkea, mitä netissä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei se lapsi syntyessään ymmärrä että hänet on tehty tänne tuomaan palkintoja ja onnistumisentunteita. Hänellä on oikeus olla täällä ilman tuollaista vastuuta toisen onnellisuudesta.
Niinpä. Ja ihan samalla tavalla vanhemmalla on oikeus olla olematta onnellinen lapsesta. Ei kaikki aina mene niin täydellisesti kuin ns. pitäisi.
Onpa surullista. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja kokea, että on vanhempansa rakastama. Nyt ei kuulosta siltä. Jos lapsi on "pettymys", niin kyllä siinä on vanhemmalla jotain mielenterveyden kanssa isompaa ongelmaa. Ainahan sen lapsen voi antaa lastensuojelun kautta sijoitukseen, ja parempi se tällaisessa tapauksessa olisikin lapsen kannalta. Mikset ap antanut lasta sijoitukseen, jos hän oli sinulle niin kamala pettymys?
Kai sillä lapsellakin (tässä tapauksessa teinillä) on jotain vastuuta omasta käytöksestään?
Ap:n mielestä lapsi on ollut aina tuollainen 90% olemassaolostaan. Jos on lapsesta asti vanhempi ilmaissut tyytymättömyytensä lapsen "palkitsevuuteen", lapsi kyllä aistii sen. Ja miten se teini yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä jotenkin toisin, jos hänet on lapsesta asti kasvatettu pieleen? Todennäköisesti hän purkaa traumojaan ja vääriä lapsuuden ohjelmointejaan ainakin kolmekymppiseksi asti ellei kauemminkin, ja alkaa vasta sitten oppia pois niistä. Itsellä ainakin kävi näin narsistivanhempien otteessa ja myös ap kuulostaa narsistilta. Äitini voisi puhua juuri tuohon tyyliin, että olen hänelle jotain velkaa ja että minun pitäisi toteuttaa HÄNEN toiveitaan ja unelmiaan, ja jotain jolla hän voi leuhkia naapureilleen.
Millä selität, että lapselle piti vauvana olla rinta suussa 10 sekunnin kuluessa siitä, kun oli alkanut osoittaa nälän merkkejä? Jos maito "myöhästyi", sai rintaraivarin eikä rauhoittunut enää millään, vaikka oli tietysti sitä nälkäisempi mitä pitemmän aikaa riehui.
Olin kasvattanut vinoon ja epäonnistunut jo neljäkuisen kanssa? Ja huomaan kyllä koska vauvalla on nälkä, olen nähnyt että joidenkin äitien lapset pystyvät odottamaan ruokaa kauankin vaikka ovat alkaneet jo hamuilla ja kitistää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsesi on? Oletko kertonut hänelle avoimesti tunteistani? Sinä haluaisit, että teillä olisi mukavaa yhdessä, mutta hänen kiukuttelunsa tekee sinut surulliseksi. Hän on kuitenkin ihminen ja (suurimmalla osalla) ihmisillä on kyky ajatella myös toisten tunteita, kun sen vaan ikätason mukaisesti selittää. Varsinkin lapset ovat yleensä tosi herkkiä ja aitoja. Ei ehkä siinä tilanteessa, kun toinen raivoaa, mutta kun pöly on laskeutunut.
Ja edelliseen vielä, etten tarkoita osaavani sinua paremmin. Minulla itselläni on persoonilta todella kiltit lapset, joten en varmasti tiedä millaista on olla vaativamman persoonan kanssa. Mietin vaan mikä olisi tähän ratkaisu. Paljon voimia ja tsemppiä, toivon että teidän suhde vielä hyväksi muuttuu ja vaikeudet vahvistavat <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika kohta kolme vee on ihana mutta tosi itsepäinen ja temperamenttinen. Raivareita saa ihan pienestä ja sitten ei rauhoitu millään. Itselläni on samanlainen temperamentti jota luulin oppineeni kontrolloimaan mutta olen taantunut sen verran että kun on jostain väännetty jonkin aikaa jos poika ei kuuntele niin kyllä mulla menee hermo ja huudan ihan kunnolla. Ei pitäis kun toinen on niin pieni vielä mutta kun se ihan oikeasti ei muuten kuuntele (ja tiedän sen kun olen itse ihan samanlainen). Eli huudetaan hetki kilpaa ja sitten halitaan ja pusitaan koska ei se suuttumus kauaa kestä. Eli tavallaan haittaa kun on liian samanlainen vanhempi kuin lapsi mutta toisaalta auttaa mua kyllä jaksamaan hankalaa lasta pitempään kuin moni jaksaisi koska ymmärrän hyvin sen tunteen mikä siellä myllää. Enkä usko että mun huudosta on kauheita traumoja jäämässä kun ollaan tosi läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmislapset itseasiassa syntyvät liian aikaisin muihin eläinlajeihin nähden.
Koiranpennut syntyvät "keskosina". Nehän ovat sokeita ekat elinpäivät
No mitä ap odotit? Elämässä on tosi harvoja asioita mitkä ovat ainoastaan palkitsevia. Ja ihmiselämä on pitkä. Jo lapsuuteen mahtuu monenlaisia aikakausia. Käsi pystyyn, onko täällä ketään esim 25 v parisuhteessa eläneitä joille joka päivä on ollut yhtä juhlaa? Ihmissuhteissa on erilaisia jaksoja.
Lapsen kasvattaminen on vähän pitkällisempi prosessi kuin joku koiran kouluttaminen. Se alkaa antaa kunnolla takaisin vasta myöhemmin, mutta antaakin sitten ihan eri tavalla ja monimuotoisemmin kun elämä menee eteenpäin.
Olen eri henkilö, mutta kysyn, että kai täällä saa ihan kaikki keskustella? Aihe vapaa avoimella palstalla ja niin edespäin.