Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kasvattaminen ei ole ollut ollenkaan palkitsevaa
30.06.2022 |
Joskus se on ollut mukavaa, esim. kiva lukea lastenkirjoja tai hauskaa kun lapsi on innoissaan jostain. Mutta enimmäkseen se on pelkkää arkista tylsää hommaa, tai sitten väsyttävää kiukunpuuskien hillitsemistä.
Kuulostaa hassulta,mutta olen huomannut asian yhä paremmin sen jälkeen kun otettiin lemmikki. Pelkäsin, että en sopeudu eläimeen tai en tykkääkään hoitaa sitä. Mutta sehän on lapsen kasvattamiseen verrattuna todella palkitsevaa. Kehitystä tapahtuu ja eläin vastaa yhdessä puuhaamiseen luottamuksen ja hellyyden osoituksilla, ei ärsytä eikä ole hankala. Lapsi puolestaan - tuntuu että minkä tahansa määrän huomiota häneen on kaatanut, tai millä tavalla vaan yrittänyt kasvattaa niin takaisin saa ainakin 90% vaan sitä samaa tuittuilua,tyytymättömyyttä ja kiittämättömyyttä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kohdassa "kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla".
T.eri
Haloo, ei se kohta liittynyt kasvatukseen mitenkään.
No haloo itsellesi, tulit siis muuten vain kertomaan katkeruutesi, vaikka se ei edes liittynyt kysyttyyn asiaan.
Mistä olen mielestäsi katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kohdassa "kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla".
T.eri
Haloo, ei se kohta liittynyt kasvatukseen mitenkään.
Niin kuin tietäisit jotain kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa voi kouluttaa, käskyttää ja hallita. Lasta ei niinkään.
Lapselle voikin sitten sanoittaa. Se tuntuu ratkaisevan kaiken. Paitsi ettei ratkaise.
Lapset osaavat ihan itsekin sanoittaa.
Mihin sitten tarvitaan vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Täydellinen, omistautuva mamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Oisko toi "No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla". Kommentti, millä ei ollut mitään tekemistä meikäläisen kommentin kanssa.
Harrastaminen, matkustelu ja shoppailu mainittiin erikseen. Ne eivät ole varsinaista kasvatusta mistä ap puhuu. Toki kasvatusta voi integroida noihin tekemisiin mutta siitä tuskin oli nyt kysymys.
Tarkoitin lähinnä sitä, että ei kasvattamisen tarvitse olla mitään kotona istumista ja lapsen jatkuvaa kasvattamista, vaan kasvattamisen voi hoitaa normaalin elämän lomassa. Ja lapsetkin tottuu käyttäytymään matkoilla ja ravintoloissa ym, kun heitä eri paikkoihin vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kasvatin myöhään todetun add-lapsen eli hitaasti lämpenevän haaveilijan, kuten aikanaan todettiin temperamentiksi. Palkintoja olisi tullut paljon useammin, jos maailma olisi ollut vähän toisenlainen - suuri osa voimista ja ajasta meni toisen puolesta taistelemiseen. Palkinto tuli kyllä, sitten kun näki toisen siipien kantavan itsenäiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kai on positiivista, että lapsi tuntuu enimmäkseen osaavan käyttäytyä kunnolla kylässä, kavereiden kanssa ja koulussa. Saan välillä palautetta kuinka on ollut kohtelias, reilu, mukava ja avulias. Itsekäs hirviöpersoonallisuus tulee esille vaan kotona minulle... Nyt on meneillään teini-ikä ja totta puhuen lasken jo vuosia ja kuukausia, jolloin saisin olla rauhassa ja yksin. Mutta ilman hormonimyrskyjäkin lapsi on ollut omapäinen vänkääjä, jolla mielialat joskus rajuja, voi liittyä ADHD:hen (ei vielä loppuun asti diagnosoitu). Ap
Olisiko aika hakea diagnoosi loppuun asti? Tiesitkö, että ADHD voi olla lapselle todella ankea, ei ihme, että on haastavaa lapsen kanssa, jos et hoida edes hänen lääkäriasioitaan kunnolla!
Miksi sanot että en olisi hoitanut kunnolla? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Täydellinen, omistautuva mamma.
Kaukana täydellisestä, mutta hyvin omistautuva! Lapset kun tein heistä tuli elämän prioriteetti numero 1. Nyt sitten on jo taas aikaa itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
I feel you. Meilläkin oli lasten ollessa pienempiä koko ajan jotain ylimääräistä säätämistä. Aistiyliherkkyyksiä, jotka vaikeuttivat kaikkea pukeutumisesta lähtien. Aina, kun järjestettiin jotain
"kivaa", niin siitä seurasi megaluokan itkupotkuraivari jossakin kohdassa, yleensä lähtiessä, vaikka jopa piirsin etukäteen kuvalliset selitykset, että mitä tapahtuu. Kaiken opettelu ( pyöräily, luisteleminen jne.) oli vaikeaa ja vaati rautaisia hermoja. Nyt lapset ovat teinejä. Tavallaan on helpompaa, mutta ongelmat ovat suuruusluokaltaan erilaisia liittyen itsenäistymiseen ja opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kai on positiivista, että lapsi tuntuu enimmäkseen osaavan käyttäytyä kunnolla kylässä, kavereiden kanssa ja koulussa. Saan välillä palautetta kuinka on ollut kohtelias, reilu, mukava ja avulias. Itsekäs hirviöpersoonallisuus tulee esille vaan kotona minulle... Nyt on meneillään teini-ikä ja totta puhuen lasken jo vuosia ja kuukausia, jolloin saisin olla rauhassa ja yksin. Mutta ilman hormonimyrskyjäkin lapsi on ollut omapäinen vänkääjä, jolla mielialat joskus rajuja, voi liittyä ADHD:hen (ei vielä loppuun asti diagnosoitu). Ap
Olisiko aika hakea diagnoosi loppuun asti? Tiesitkö, että ADHD voi olla lapselle todella ankea, ei ihme, että on haastavaa lapsen kanssa, jos et hoida edes hänen lääkäriasioitaan kunnolla!
Miksi sanot että en olisi hoitanut kunnolla? Ap
Sanoit itse, että diagnoosin hakeminen on jäänyt kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Ns. helppoja lapsia ei ole olemassakaan. Onko jossain muka helppoja aikuisia? Kaikki ihmiset ovat paljon moniulotteisempia.
Et ole koskaan tavannut hankalaa aikuista? 😂 Todellakin kaiken ikäisissä on sekä helppoja että hankalia yksilöitä. Aikuisten kohdalla olisi toivottavaa että olisi oppinut hallitsemaan persoonallisuuttaan mutta moni vaikea ihminen vain pahenee vanhetessaan
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraa voi kouluttaa, käskyttää ja hallita. Lasta ei niinkään.
Ei ole koira
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kai on positiivista, että lapsi tuntuu enimmäkseen osaavan käyttäytyä kunnolla kylässä, kavereiden kanssa ja koulussa. Saan välillä palautetta kuinka on ollut kohtelias, reilu, mukava ja avulias. Itsekäs hirviöpersoonallisuus tulee esille vaan kotona minulle... Nyt on meneillään teini-ikä ja totta puhuen lasken jo vuosia ja kuukausia, jolloin saisin olla rauhassa ja yksin. Mutta ilman hormonimyrskyjäkin lapsi on ollut omapäinen vänkääjä, jolla mielialat joskus rajuja, voi liittyä ADHD:hen (ei vielä loppuun asti diagnosoitu). Ap
Olisiko aika hakea diagnoosi loppuun asti? Tiesitkö, että ADHD voi olla lapselle todella ankea, ei ihme, että on haastavaa lapsen kanssa, jos et hoida edes hänen lääkäriasioitaan kunnolla!
Miksi sanot että en olisi hoitanut kunnolla? Ap
Sanoit itse, että diagnoosin hakeminen on jäänyt kesken.
Sanoin, että diagnoosi ei ole valmis. Mistä sinulle tuli se kuva, että se on minun vikani? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Ns. helppoja lapsia ei ole olemassakaan. Onko jossain muka helppoja aikuisia? Kaikki ihmiset ovat paljon moniulotteisempia.
Hyvä käytös olisi silti suotavaa sivistyneessä maailmassa, ja siihen ei ihmisten helppous/moniulotteisuus vaikuta.
Senkö takia lapsia kasvatetaan, että äiti voi kokea jotain palkitsevuuden tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin. Jotkut ovat helppoja ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen ilman suuria vääntöjä, toiset taas vastarannan kiiskiä joitten kanssa aina tulee joku kärhämä koska tuleentuvat helposti milloin mistäkin. Kun vanhempien ja lapsen temperamentit eroaa paljon toisistaan niin tulee juuri tuollainen tilanne kuin kuvailit. Rakkauden puutteesta se ei johdu, eikä siihen ole mitään kikkakolmosta jolla asia paranee itsestään.
On varmaan turhauttavaa ja rasittavaa kun yrittää järjestää lapselle jotain kivaa tekemistä ja viettää yhteistä aikaa ja lapsi alkaa aina jossain vaiheessa kiukutella ja väitellä vastaan. Sitä miettii että eikö nyt tätä yhtä kertaa voisi olla rauhallista ja jonkunlainen yhteisymmärrys. Mutta kun ei. Lapsi on perustyytymätön ja aina löytyy joku käninän aihe, teki vanhemmat sitten mitä tahansa.
Tuo että lapsi osaa käyttäytyä muitten ihmisten seurassa kertoo että ymmärtää kyllä käytöksensä ja osaa kontrolloida käkkäränkkää tarvittaessa, mutta ei katso sitä tarpeelliseksi kotona tai ei enää jaksa tsempata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Teit kolme lasta, joten siinä mielessä olet itse osallistunut korttien jakamiseen aika aktiivisesti. Se osa on tietenkin kohtalon tuomaa, että yhdellä on kehitysvamma. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Sano nyt vielä että lapset saatuasi mikään elämässä ei muuttunut vaan kaikki on ihan yhtä helppoa kuin ennenkin 🙄.
Malliesimerkki kaikista ärsyttävimmästä vanhemman tyypistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
I feel you. Meilläkin oli lasten ollessa pienempiä koko ajan jotain ylimääräistä säätämistä. Aistiyliherkkyyksiä, jotka vaikeuttivat kaikkea pukeutumisesta lähtien. Aina, kun järjestettiin jotain
"kivaa", niin siitä seurasi megaluokan itkupotkuraivari jossakin kohdassa, yleensä lähtiessä, vaikka jopa piirsin etukäteen kuvalliset selitykset, että mitä tapahtuu. Kaiken opettelu ( pyöräily, luisteleminen jne.) oli vaikeaa ja vaati rautaisia hermoja. Nyt lapset ovat teinejä. Tavallaan on helpompaa, mutta ongelmat ovat suuruusluokaltaan erilaisia liittyen itsenäistymiseen ja opiskeluun.
Aivan! Meillä yleensä siis lähteminen ja aloittaminen on ollut kauhean tuskaista. Pienenä vastusti pukemista ja taisteli muutenkin kotoa hoitoon lähtiessä, sitten taas harmistui siitä kun kotiin piti mennä - ja se harmi ei siis ollut mikään pieni itku, vaan jos hermostuminen alkaa niin usein kunnon kohtaus ja kestää kauan päästä yli ja rauhoittua. Sama sitten lähes joka muussakin asiassa... Vielä isompanakin on voinut stressaantua jonnekin lähdöstä niin paljon, että ei pysty toimimaan, alkaa hermostua ja seuraa myöhästyminen. Ap
Alue: Aihe vapaa
Harrastaminen, matkustelu ja shoppailu mainittiin erikseen. Ne eivät ole varsinaista kasvatusta mistä ap puhuu. Toki kasvatusta voi integroida noihin tekemisiin mutta siitä tuskin oli nyt kysymys.