Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kasvattaminen ei ole ollut ollenkaan palkitsevaa
30.06.2022 |
Joskus se on ollut mukavaa, esim. kiva lukea lastenkirjoja tai hauskaa kun lapsi on innoissaan jostain. Mutta enimmäkseen se on pelkkää arkista tylsää hommaa, tai sitten väsyttävää kiukunpuuskien hillitsemistä.
Kuulostaa hassulta,mutta olen huomannut asian yhä paremmin sen jälkeen kun otettiin lemmikki. Pelkäsin, että en sopeudu eläimeen tai en tykkääkään hoitaa sitä. Mutta sehän on lapsen kasvattamiseen verrattuna todella palkitsevaa. Kehitystä tapahtuu ja eläin vastaa yhdessä puuhaamiseen luottamuksen ja hellyyden osoituksilla, ei ärsytä eikä ole hankala. Lapsi puolestaan - tuntuu että minkä tahansa määrän huomiota häneen on kaatanut, tai millä tavalla vaan yrittänyt kasvattaa niin takaisin saa ainakin 90% vaan sitä samaa tuittuilua,tyytymättömyyttä ja kiittämättömyyttä.
Kommentit (78)
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Se kai on positiivista, että lapsi tuntuu enimmäkseen osaavan käyttäytyä kunnolla kylässä, kavereiden kanssa ja koulussa. Saan välillä palautetta kuinka on ollut kohtelias, reilu, mukava ja avulias. Itsekäs hirviöpersoonallisuus tulee esille vaan kotona minulle... Nyt on meneillään teini-ikä ja totta puhuen lasken jo vuosia ja kuukausia, jolloin saisin olla rauhassa ja yksin. Mutta ilman hormonimyrskyjäkin lapsi on ollut omapäinen vänkääjä, jolla mielialat joskus rajuja, voi liittyä ADHD:hen (ei vielä loppuun asti diagnosoitu). Ap
Koiraa voi kouluttaa, käskyttää ja hallita. Lasta ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Koiraa voi kouluttaa, käskyttää ja hallita. Lasta ei niinkään.
Lapselle voikin sitten sanoittaa. Se tuntuu ratkaisevan kaiken. Paitsi ettei ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Onpa surullista kuulla että lapsessa ei tapahdu kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kai on positiivista, että lapsi tuntuu enimmäkseen osaavan käyttäytyä kunnolla kylässä, kavereiden kanssa ja koulussa. Saan välillä palautetta kuinka on ollut kohtelias, reilu, mukava ja avulias. Itsekäs hirviöpersoonallisuus tulee esille vaan kotona minulle... Nyt on meneillään teini-ikä ja totta puhuen lasken jo vuosia ja kuukausia, jolloin saisin olla rauhassa ja yksin. Mutta ilman hormonimyrskyjäkin lapsi on ollut omapäinen vänkääjä, jolla mielialat joskus rajuja, voi liittyä ADHD:hen (ei vielä loppuun asti diagnosoitu). Ap
Olisiko aika hakea diagnoosi loppuun asti? Tiesitkö, että ADHD voi olla lapselle todella ankea, ei ihme, että on haastavaa lapsen kanssa, jos et hoida edes hänen lääkäriasioitaan kunnolla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa voi kouluttaa, käskyttää ja hallita. Lasta ei niinkään.
Lapselle voikin sitten sanoittaa. Se tuntuu ratkaisevan kaiken. Paitsi ettei ratkaise.
Lapset osaavat ihan itsekin sanoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kyllä minä tunsin tehneeni jotain oikein ollessani esikoiseni promootiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kohdassa "kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla".
T.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Oisko toi "No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla". Kommentti, millä ei ollut mitään tekemistä meikäläisen kommentin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kohdassa "kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla".
T.eri
Haloo, ei se kohta liittynyt kasvatukseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Ns. helppoja lapsia ei ole olemassakaan. Onko jossain muka helppoja aikuisia? Kaikki ihmiset ovat paljon moniulotteisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi ovat ns helppoja? On meilläkin tehty sitä ja tätä, noita normaaleja lapsiperheen juttuja,mutta aina siihen liittyy vastustamisen elementti jossain vaiheessa. Siis vaikka oltaisiin tekemässä jotain kivaa, niin lapsi jossain vaiheessa asettuu poikkiteloin jostain asiasta ja jatkaa sen kanssa _kauan_. Sellaisen yksilön kanssa ei kasvatus mene siinä sivussa, eikä yhdessäolo ole kauhean rentouttavaa perheaikaa. Ap
Minulla on kolme lasta, jolla yhdellä kehitysvamma. Eli ei ihan helpoimmat kortit ole jaettu tännekään, mutta olen pyrkinyt parhaimpaani. Minä lapset kuitenkin tänne tein, minä olen velkaa heille kaikkeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh mikä asenne.
Minusta ainakin lapset on ihan parhaita. Heidän kanssaan puuhastelu on mukavaa ja varsinkin nyt, kun nuorin on 4v, elämä on ihan mahtavaa. Harrastetaan, matkustellaan, shoppaillaan, leikitään ja lauletaan, maalataan ja leivotaan. Kasvatus hoituu siinä sivussa.
On meillä koirakin, mutta mun mielestä taas sen kouluttaminen oli aivan umpitylsää. Nyt sekin on onneksi jo 3v järkevä rakki.
No kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla. Ja elämä on ihan mahtavaa, eikä kasvatukseenkaan tarvitse sen kummemmin panostaa.
Miksi kasvatukseen pitäisi erikseen panostaa? Tottakai opetetaan syömään nätisti ja käymään vessassa, mutta ne tulee siinä vain tavallisen arjen lomassa? Tunnetaitoja ym joutuu toki opettamaan kiukuttelun hetkellä, mutta kun jaksaa panostaa alusta lähtien, niin ei niihinkään tarvitse koko aikaa upottaa.
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa, joten toi nyt kuulosti vain katkeralta.
Missä väitin, että kasvattamiseen tarvitaan rahaa?
Kohdassa "kiva, että teillä riittää aikaa ja rahaa usean lapsen kanssa harrastaa, matkustella ja shoppailla".
T.eri
Haloo, ei se kohta liittynyt kasvatukseen mitenkään.
No haloo itsellesi, tulit siis muuten vain kertomaan katkeruutesi, vaikka se ei edes liittynyt kysyttyyn asiaan.
Ja vaikea tietysti yrittää arvioida ulkopuolelta, mutta mielestäni olen kasvattanut lasta ihan tavallisella tavalla. En ole lellinyt tai antanut periksi liikaa, mutta en ole ollut liian jyrkkäkään. Ap