Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Jos ihminen ei ole ahtanut elämäänsä aivan täyteen niin että ystävälle pieni hetki löytyy kuuden viikon päästä, on hän elämäntapatyötön. Asia selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa oli helppoa tavata kavereita spontaanisti.
Aikuisella elämä ei kuitenkaan ole tuollaista huoletonta ja vapaata. Kaiken maailman velvoitteet ja kiireet imee yleensä todella paljon sitä aikaa. Siten on ihan luonnollista, että löydetään se sopiva aika kaverin tapaamiselle vaikka kalenterista katsoen.
Hei, ainakin se löytää sulle sitä aikaa? Mikä on se ongelma?
Ketjussa on selitetty jo.
Kummallisen raivostuneeseen sävyyn jotkut täällä puhuvat ystävistään. Kaverit ovat näköjään aivan hirveä taakka.
Olen ollut vuosia kolmen lapsen työssä käyvä yh. Lapset harrastavat, saavat synttärikutsuja, käyvät hammaslääkärissä ym., koulussa on vanhempaintapaamisia, mitä nyt lasten ja nuorten elämään kuuluu. Yritän edes hiukan tehdä itsekin jotain kivaa, kuten tavata ystäviäni. Kaikki tämä on kalenterissa. Jos ei ole, en muista, mitä olen sopinut. Minulle ongelma oli eron jälkeen se, että yhden perheellisen kotirouvan tapaamiset olisi pitänyt järjestää kahvilassa ilman lapsia arki-iltaisin. Viikonloppu ei käynyt ikinä, vaikka joka toinen lapseni ovat isällään . Kalenteri ei ole ongelma vaan asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia kolmen lapsen työssä käyvä yh. Lapset harrastavat, saavat synttärikutsuja, käyvät hammaslääkärissä ym., koulussa on vanhempaintapaamisia, mitä nyt lasten ja nuorten elämään kuuluu. Yritän edes hiukan tehdä itsekin jotain kivaa, kuten tavata ystäviäni. Kaikki tämä on kalenterissa. Jos ei ole, en muista, mitä olen sopinut. Minulle ongelma oli eron jälkeen se, että yhden perheellisen kotirouvan tapaamiset olisi pitänyt järjestää kahvilassa ilman lapsia arki-iltaisin. Viikonloppu ei käynyt ikinä, vaikka joka toinen lapseni ovat isällään . Kalenteri ei ole ongelma vaan asenne.
Ystäväni haluaisi tavata la iltapäivisin. Se sopii, jos olen töissä la yössä, mutta emme voi tavata, jos en voi juoda olutta. Minua ei haittaisi olla selvinpäin eikä sekään, että hän ottaisi muutaman. Vapaalla olen kotipaikkakunnallani ja siellä on hänelle liian tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin teen varsinkin jos tapaaminen on kestoltaan enemmän kuin tunnin pituinen. Teen vuorotyötä ja sitten minulla on perhe ja joskus pitää ajatella ihan itseäänkin. Ihan normaali juttu.
Jos sinä ap olet aamusta iltaan vapaa, niin onhan se tietenkin hieman outoa sinulle, että muilla on elämää.
Se, että on "vapaa" vaikka koko päivän tai viikon ei kyllä tarkoita sitä etteikö olis elämää. Hieno ajattelutapa, vain jos on kiirettä ja täyteen ahdettu kalenteri, niin se on sitä e l ä m ä ä :DD Voihan sitä niin itselleen uskotella, jos se auttaa elämään siinä jatkuvassa suorittamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinänsä aikatauluttamista, mutta jos on kalenteri niin tukossa että ei kahteen viikkoon saa kahvihetkeä mahtumaan niin silloin olisi kyllä aika jo alkaa siivota kalenteriaan menoista ja varata enemmän aikaa itselle ja ihan omille jutuille.
Tunnin kahvitteluun ystävän kanssa mun pitää varata 3 tuntia aikaa, koska 2 tuntia menee matkoihin. Arki-iltoina tämä ei siis onnistu, mutta viikonloppuisin kylläkin. Kaksi seuraavaa viikonloppua on kuitenkin varsin helposti jo sovittu muuta menoa.
se on hienoo olla "kiireinen" ja se kalenterin kaivaminen mahdollisesti yli hienon take away kahvin kanssa vasta hienoo onkin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin teen varsinkin jos tapaaminen on kestoltaan enemmän kuin tunnin pituinen. Teen vuorotyötä ja sitten minulla on perhe ja joskus pitää ajatella ihan itseäänkin. Ihan normaali juttu.
Jos sinä ap olet aamusta iltaan vapaa, niin onhan se tietenkin hieman outoa sinulle, että muilla on elämää.
Se, että on "vapaa" vaikka koko päivän tai viikon ei kyllä tarkoita sitä etteikö olis elämää. Hieno ajattelutapa, vain jos on kiirettä ja täyteen ahdettu kalenteri, niin se on sitä e l ä m ä ä :DD Voihan sitä niin itselleen uskotella, jos se auttaa elämään siinä jatkuvassa suorittamisessa.
En aivan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Ethän sä silloin ole vapaa, jos sulla on jotain sovittua menoa? Vai perutko aina edelliset menosi, mikäli tilalle tulee jotain mukavempaa?
Mun kalenteri ei ole täyteen ahdettu, mutta en jaksa, eikä mua kiinnosta olla aina menossa. Mulla on esimerkiksi työn lisäksi säännölliset harrastukseni ja voi hyvinkin olla, etten halua spontaanisti sopia mitään vaikka heti huomiselle vaikka sillon kalenteri olisikin tyhjä. Monesti sovin juttuja vasta viikon, parin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin teen varsinkin jos tapaaminen on kestoltaan enemmän kuin tunnin pituinen. Teen vuorotyötä ja sitten minulla on perhe ja joskus pitää ajatella ihan itseäänkin. Ihan normaali juttu.
Jos sinä ap olet aamusta iltaan vapaa, niin onhan se tietenkin hieman outoa sinulle, että muilla on elämää.
Se, että on "vapaa" vaikka koko päivän tai viikon ei kyllä tarkoita sitä etteikö olis elämää. Hieno ajattelutapa, vain jos on kiirettä ja täyteen ahdettu kalenteri, niin se on sitä e l ä m ä ä :DD Voihan sitä niin itselleen uskotella, jos se auttaa elämään siinä jatkuvassa suorittamisessa.
En aivan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Ethän sä silloin ole vapaa, jos sulla on jotain sovittua menoa? Vai perutko aina edelliset menosi, mikäli tilalle tulee jotain mukavempaa?
Mun kalenteri ei ole täyteen ahdettu, mutta en jaksa, eikä mua kiinnosta olla aina menossa. Mulla on esimerkiksi työn lisäksi säännölliset harrastukseni ja voi hyvinkin olla, etten halua spontaanisti sopia mitään vaikka heti huomiselle vaikka sillon kalenteri olisikin tyhjä. Monesti sovin juttuja vasta viikon, parin päähän.
Niin, lähinnä viimeiseen virkkeeseen tuo oli tarkoitettu vastaukseks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja muutamilla kavereilla vuorotyöt. Ja todellakin pitää ottaa kalenteri käteen ja yrittää löytää päivä milloin onnistuisi tavata. Muuten ei nähtäisi varmaan koskaan...
Kyllä aikataulu helpottaa tapaamista kun tietää että etukäteen sovitun kolmen tunnin jälkeen pääsen kotiin latautumaan eikä tarvii heti nähdä sitä uudestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksan vain harvoja ihmisiä tavata lorvimisen ilosta.
Mä aikataulutan näkemisen melkein kaikkien kohdalla.
Jopa sanon että aika loppuu, keksimäni syyn takia, näkemiseen aikaa max 1,5 h, vaikka todellisuudessa menen tapaamisen jälkeen kotiin hengailemaan.
Mä tarviin ne aikataulut ainakin joidenkin ihmisten kohdalla.
No siis yleensähän sovitaan päivä ja aika, itse oon tottunut siihen. En tykkää spontaanisti tavata oikein ketään. Tosin tuo millä tavalla sun kaveri sanoo sen kuulostaa ärsyttävän viralliselta. :D Ehkä haluaa antaa itsestään kiireellisemmän kuvan kuin mitä oikeasti onkaan, niinhän moni tekee.
Vaikutat takiaiselta, siksi.
Jätä ihminen rauhaan, ottaa yhteyttä kun haluaa.
Minulla oli (siis nimenomaan oli) ystävä, joka kerran antoi minulle soittoajan kun otin häneen yhteyttä. Soitin hänelle tarkalleen tänä soittoaikana, joka oli tyyliin 18.3.2019 klo 19.30. Hän alkoi samantien etsimään kalenterista uutta soittoaikaa, sillä hän oli juuri palannut matkoilta eli tullut kyläilyreissulta 50 kilometrin päästä kotiinsa. Silloin ehdotin hänelle, että tehdään niin, että hän soittaa itse minulle sitten kun hänellä on aikaa. Kummallista oli, että hän koko loppuillan oli aktiivisena somessa postaamassa milloin mitäkin.
Olen nyt kolme vuotta odottanut, että hänellä olisi aikaa soittaa. Ei ole ollut näköjään aikaa. Kuitenkin hänellä on ollut aikaa tehdä somessa iso haloo siitä, että minä olen ghostannut hänet????
Kahden viikon päähän? Eihän se ole mitään. Mulla on kaverin kanssa minimissään muutama viikko kun sovitaan soittoaika tai tapaaminen. Keväällä sovitaan jo syksyllekin aika ja kesä halutaan viettää ilman yhteydenpitoa.
Parhaiten toimii kun sovitaan ja molemmat sitten sitoutuu siihen ja varaa aikaa. Sitten on niitä joiden kanssa aikaa pitää muutella ja sovittu aika jää kesken kun tulee silloin aina jotakin muuta. Yleensä lopetan yhteydenpidon. En jaksa sellaista.
Ne on myös ärsyttäviä kun pitäisi saman tien tai huomenna lähteä jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmeessä mielipiteesi sille kaverillesi.
Jos itse olisin hektisimpinä vuosinani tiennyt, että se ystävistäni, jota viitsin tavata kaiken muun elämäni ohella, ja jolle vaivaudun järjestämään aikaa tapaamiseen, ajattelee minusta noin tylysti kuin aloittaja, niin enpä olis sitten järjestänyt sitäkään.
Anna sinunkin kaverisi elää ilman sinunlaista seläntakanavalittajaa, ap hyvä. Ja etsi yhtä "hienoja", "spontaaneja" ja joutilaita kavereita kuin itsekin olet. Kapakoiden kantapöydistä esim.
Joutilas voi mennä lähikapakkaan hakee uusia ystäviä joilla on aina aikaa
Nuoruudessa oli helppoa tavata kavereita spontaanisti.
Aikuisella elämä ei kuitenkaan ole tuollaista huoletonta ja vapaata. Kaiken maailman velvoitteet ja kiireet imee yleensä todella paljon sitä aikaa. Siten on ihan luonnollista, että löydetään se sopiva aika kaverin tapaamiselle vaikka kalenterista katsoen.
Hei, ainakin se löytää sulle sitä aikaa? Mikä on se ongelma?