Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että tein virheen hankkiessani lapsen.
30.06.2022 |
Lapsi on ihan tarkoituksella tehty ja kovasti toivottu, mutta en pääse yli enkä ympäri siitä tosiasiasta, että nämä pari vuotta on olleet ihan täyttä kuraa, eikä loppua näy. Kyse ei ole edes "vain" univelasta tai siitä, että seksielämä loppui, vaan myös siitä että koko oma elämä katosi johonkin. Kertoo jotain, että olen nykyään yksin ruokakauppaan päästessäni hyvällä tuulella, koska se on nyt mun ainoa "me time", jolloin kukaan ei ole vaatimassa mitään, hajottamassa jotain tai aikeissa syödä jotain syötäväksi kelpaamatonta. Koti on kuin pommin jäljiltä, kahvinsa saa juoda kylmänä ja ruoan syödä jäähtyneenä. Työura on menossa viemäristä alas, kun ei ehdi eikä jaksa venyä. Missään ei ehditä tai pystytä käymään kahdestaan eikä käydä oikein muutenkaan kun jokainen reissu on väkisinkin sellainen operaatio. Monesti huomaan kaipaavani entistä elämääni. Jos olisin nähnyt tämän kaiken ennalta, en olisi ehkä lähtenyt koko hommaan.
Kommentit (281)
Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa vaikka kuinka haluaisi ja vaatisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkiviisastelu on tule kuuluisasti jälkikäteen. Oletko poissulkenut loppuunpalamisen? Sekin voi aiheuttaa tota. Onhan toki olemassa lapsiaan katuvia vanhempia. Kävisin perheterapiassa avautumassa. Katso joudutko jättämään lapsen isälleen. Naisenkin on ok sanoa ei kiitti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa vaikka kuinka haluaisi ja vaatisi
Mistä luit tollasta? Ap lähinnä kelaa onko hänestä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle
Tekstistä ei ilmene, onko kirjoittaja mies vai nainen.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla organisointitaitojen kanssa vaikeuksia? Vähennä tavaraa siellä kotona niin siivous sujuu. Lasta voi myös opettaa tavoille. Jaattehan puolison kanssa vastuut?
Vierailija kirjoitti:
Yrität roikkua kynsin hampain siinä mitä oli joskus, eikä se ole enää sama. Sen sijaan, että ottaisit tästä vaiheesta irti sen mitä tällä on annettavana. Surkea kyky olla läsnä sinulla :( saat kaikesta huonoimmat puolet tyylilläsi.
Ehkä pitäisi lakata myymästä naisille kullalla kiilotettua äitikuvaa? Kaikista ei tule essullisia muumimammoja. Valitettavasti osa huomaa tämän aivan liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole elämääsi pilannut, älä tee siitä helppoa syntipukkia.
Sinun pitää itse ottaa oma elämäsi haltuun. Se ei ole enää niin, että toivot asioita, vaan siinä asetat tavoitteesi ja rajasi.
Siisti koti? Siivoa päivittäin 10 minuuttia, kerran kuussa suursiivous.
Seksiä? Laita se kalenteriin.
Lapsi vaatii aikaa? Ota hänet mukaan yhteiseen tekemiseen. Väsytä mukula metsäretkellä ja lataa itse luontoyhteytesi.
Sinä olet elämäsi keskiössä, älä suostu sivustaseuraajaksi. Tämä ohje ei tarkoita, että sinun pitäisi hylätä kaikki, ei, vaan ota hinnaksi haltuun. Ole aikuinen.
Muumimamma saapui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle
Tekstistä ei ilmene, onko kirjoittaja mies vai nainen.
Selvästi asuu kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on lapsen isä, vai teitkö lapsen yksin?
Jos lapsi yhteinen projekti, jakakaa perhevapaat, lastenhoito ja kotityöt. Ja kyllä sitä omaa aikaa pitäisi löytyä, muualta kuin jos käy kaupassa.
Jos on kotona 7-12kk, niin ei luulisi sen kenenkään työuraa kaatavan.
Syy on siinä että on laiska eikä ole organisointi kykyä pitää järjestystä yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun mahdollista helpottaa arkea jotenkin (siivooja, lastenhoitaja?) ja ottaa myös sitä omaa aikaa hieman enemmän? Tietysti sellaistakin pitäisi olla. Lisäksi sanoisin että 3-vuotiaan kanssa voi olla jo helpompaa ja mielekkäämpää, kun lapsella alkaa olla jotain pientä järkeä päässä. Ja sitten ekaluokkalaisella jo reippaasti enemmän, ja 10-v ei enää suunnilleen kaipaa seuraasi ja ihmettelet että mitäs nyt sitten.
Tämä on vain yksi elämänvaihe. Uralle tulee olemaan aikaa. Harrastuksille tulee olemaan aikaa. Kaksi vuotta on lyhyt aika ihan uudesta ihmisestä.
Yrität nyt tehdä ja olla kaikkea yhtäaikaa. Onko sinulla yleensäkin tapana ottaa liian monta projektia, ja sitten romahtaa niiden alle?
Hyväksy että tämä on nyt sinun pääprojektisi vielä noin vuoden -pari, sitten asiat alkaa muuttua.
Sekä: miksi teet tätä yksin, onko sinulla muutenkin vaikeuksia rajoittaa projektia, pyytää apua, delegoida.
Jonkun muun tekemä on ihan yhtä hyvä. Käytä isovanhempia. Älä päästä miestä aikamiespojaksi. Käytä pitopalvelua, ulkoista siivousta, maksa jollekin teinille että on pari tuntia lapsenvahtina, kun käytte lähellä syömässä -ja vaikka hotellissa. Käykää mummolassa niin että lapsi nukkuu heidän kanssa, te hotellissa. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä on lapsen isä, vai teitkö lapsen yksin?
Jos lapsi yhteinen projekti, jakakaa perhevapaat, lastenhoito ja kotityöt. Ja kyllä sitä omaa aikaa pitäisi löytyä, muualta kuin jos käy kaupassa.
Jos on kotona 7-12kk, niin ei luulisi sen kenenkään työuraa kaatavan.
Aloituksesta saa kuvan aloittajan olevan pahasti loppuunpalanut. Kumppanille pitäisi puhua ja varmaan ap puhuukin. Vanhemmuuden kannalta olisi hyvä poiketa perheterapiassa selvittämässä onko kyseessä hetkellinen uupumus vai aito halu lähteä.
Kolmen vuoden kohdalla helpottaa. Lapsi lakkaa kuseksimasta ja bajsaamasta ympäriinsä, puhuu välillä jotain tolkun ihmisen juttuja ja pyytää päästä mummin kanssa mökille. Ja mummi oikeasti haluaa mennä sen kanssa!
Mutta kyllä se näin vaan tuppaa olemaan, että perhe imee naisesta identiteetin ja vapauden. Tuntuu, että susta on sen kymmenisen prosenttia jäljellä "omaa itseä" eli teen mitä haluan, päätän omasta ajasta, ajattelen ja puhun mitä haluan. Vapaus? Kun On Lapsia, siitä vapaasta 24 tunnista vuorokaudessa pitää siivota, kokata, ulkoiluttaa, pyllypestä ja ratkoa kahinoita ja pahaa mieltä vähintään se 5 tuntia päivästä täyden 8 tunnin työpäivän jälkeen. Ei s**tana sen jälkeen ole kuin tyhjiin imetty ihmisen kuori.
Pitää pyytää ulkopuolista apua kun ei enää jaksa. Voitte vaikka palkata hoitajan kahtena iltana kuussa tai kerran viikossa vahtimaan lasta muutamaksi tunniksi niin pääsette olemaan kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi elämänvaihe. Uralle tulee olemaan aikaa. Harrastuksille tulee olemaan aikaa. Kaksi vuotta on lyhyt aika ihan uudesta ihmisestä.
Yrität nyt tehdä ja olla kaikkea yhtäaikaa. Onko sinulla yleensäkin tapana ottaa liian monta projektia, ja sitten romahtaa niiden alle?
Hyväksy että tämä on nyt sinun pääprojektisi vielä noin vuoden -pari, sitten asiat alkaa muuttua.Sekä: miksi teet tätä yksin, onko sinulla muutenkin vaikeuksia rajoittaa projektia, pyytää apua, delegoida.
Jonkun muun tekemä on ihan yhtä hyvä. Käytä isovanhempia. Älä päästä miestä aikamiespojaksi. Käytä pitopalvelua, ulkoista siivousta, maksa jollekin teinille että on pari tuntia lapsenvahtina, kun käytte lähellä syömässä -ja vaikka hotellissa. Käykää mummolassa niin että lapsi nukkuu heidän kanssa, te hotellissa. Jne.
Tajuaako muumimamma ettei kaikilla ole hollilla auttavia käsiä saati varoja mihinkään kotiapuun?
Luulitko tosiaan, että elämä ei mitenkään muutu, kun saat lapsen? Että vaan jatkat jotain opiskeluajan biletysaikaa tms. hamaan tappiin? No, pian teillä taas muuttuu systeemit, viimeistään, kun lapsi aloittaa koulun. Kun lapsi on teini, et sitä tule paljoa näkemäänkään enää. Mangut, että mihin se sun vauva hävis. Sitten sulla on uusi kriisi taas.
Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle