Pelkään, että tein virheen hankkiessani lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle

Tekstistä ei ilmene, onko kirjoittaja mies vai nainen.

Selvästi asuu kumppanin kanssa.

Niin? Miten se liittyy kirjoittajan oletettuun sukupuoleen?

Älä viitsi olla lapsellinen. Aloittajan ura on menossa viemäriin. Tästä näkee selvästi, että kyseessä on nainen.

Mun mielestä ne vuodet ennen koulua oli kaikkein helpoimmat, ongelmia alkoi syntyä vasta sen jälkeen. Nauti vielä näistä vuosista.

Intriverttien ei pidä tehdä lapsia. Varsinkin jos on muita ongelmia lisänä kuten vaikka As tai erityisherkkyys, niin miksi ihmeessä kerää tahallaan rasitteita elämäänsä? Sanoo jo järkikin , että parasta elää itselleen eikä hanki lisää rasitteita.

Lapsista tai lapsesta voi koitua paljon harmia. Lapsi on voinut periä kaikki hankalat ominaisuudet mitä itsellään on tai olla ihan muuta kuin unelmoi. Kuvitelkaa äiti tai introvertit ( molemmat paha yhdistelmä) ja lapsi onkin ADHD ja äärimmäisen vilkas?? Miten sellasta kestää? Hohhoijaa...

Seksielämä loppuu usein siihen miehelle tiuskimiseen ja kodin absoluuttisena vallanpitäjänä olemiseen. Pian se mies lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden kohdalla helpottaa. Lapsi lakkaa kuseksimasta ja bajsaamasta ympäriinsä, puhuu välillä jotain tolkun ihmisen juttuja ja pyytää päästä mummin kanssa mökille. Ja mummi oikeasti haluaa mennä sen kanssa!

Mutta kyllä se näin vaan tuppaa olemaan, että perhe imee naisesta identiteetin ja vapauden. Tuntuu, että susta on sen kymmenisen prosenttia jäljellä "omaa itseä" eli teen mitä haluan, päätän omasta ajasta, ajattelen ja puhun mitä haluan. Vapaus? Kun On Lapsia, siitä vapaasta 24 tunnista vuorokaudessa pitää siivota, kokata, ulkoiluttaa, pyllypestä ja ratkoa kahinoita ja pahaa mieltä vähintään se 5 tuntia päivästä täyden 8 tunnin työpäivän jälkeen. Ei s**tana sen jälkeen ole kuin tyhjiin imetty ihmisen kuori.

Itse asiassa vapautta ei enää ole. Omaa aikaa saattaa olla jonkun verran, mutta se ei ole sama asia kuin vapaus päättää milloin tekee mitäkin ja menee minne kuinka pitkäksi aikaa.

Etkö tajunnut että lapsi on pallo jalassa ja olisiko se vapaa elämäkään tyydyttänyt pidemmän päälle. Kun osa ihmisistä ei ole onnellinen missään olo muodossa koskaan. 

Minä tykkään tästä että on vapaus olla menemättä yhtään mihinkään ja rakastan kaunista puutarhaani eikä se pysy itsestään sellaisena jos en koko ajan hoida sitä. Ihanaa kasvattaa omaa ruokaa ja keittiö yrttejä. 

Sä oot toksinen. Tiedän tasan tarkkaan olevani onnellinen tässä nykyisessä elämässäni. Sinä saatat hehkua pullan väännöstä ja äitiydestä. Mä en. Tulisin hulluksi.

Enkä myöskään halua 17 vuoden muistutusta elarien muodossa. Pysyn lapsettomana

Ymmärrän ap:tä hyvin. Itse annoin lapseni huostaan koska tajusin etten halua olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrität roikkua kynsin hampain siinä mitä oli joskus, eikä se ole enää sama. Sen sijaan, että ottaisit tästä vaiheesta irti sen mitä tällä on annettavana. Surkea kyky olla läsnä sinulla :( saat kaikesta huonoimmat puolet tyylilläsi.

Ehkä pitäisi lakata myymästä naisille kullalla kiilotettua äitikuvaa? Kaikista ei tule essullisia muumimammoja. Valitettavasti osa huomaa tämän aivan liian myöhään.

Ei se ole ainoa hyvän äidin malli. Hyvä äiti voi olla koulutettu uraäiti, joka pitää yhtä lailla ruoka- ja unirytmin, vaikka ei olekaan sitä leipää leiponut itse. Uraäiti voi palkallaan ostaa siivousta, että voi lauantaina lähteä lapsen kanssa uimaan, raivosiivouksen sijasta. Hän voi ottaa syntymäpäiväkattauksen pitopalvelusta, jotta ehtii kaikessa rauhassa askarrella koristeluja lapsen kanssa. Uraäiti ei ehkä jää kotiin kuudeksi vuodeksi, mutta voi järjestää työnsä niin, että onetätöissä kotona, kun lapsi tulee koulusta. Uraäiti voi tehdä iltatöitä, mutta toisaalta hän voi ottaa tunnit ulos, ja lähteä luokkaretkelle mukaan.

Ei tarvitse ottaa äidin mallia maaseutu- tai tehdasyhteiskunnasta.

Kuulkaa kaikki, helpottava synninpäästö kaikille meille, jotka leivomme jokapäiväisen leipämme, kannamme vedet kaivosta ja viemme lapset pyhänä hevoskärryillä ehtoolliselle.

Mikäs sinua noin nyppii? Täällä on muitakin ketjuja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä hyvin. Itse annoin lapseni huostaan koska tajusin etten halua olla äiti.

Et ole ainoa. Lapsensa pois antaneiden halutaan vaikenevan. Äiti stereotypia halutaan pitää vahvana. Isien annetaan mennä

Vierailija kirjoitti:

Seksielämä loppuu usein siihen miehelle tiuskimiseen ja kodin absoluuttisena vallanpitäjänä olemiseen. Pian se mies lähtee.

Tulkaa pois sieltä Tinderistä.

Tollasta ne pari ekaa vuotta on. Toisen kohdalla jo paljon helpompaa kun ei ota kaikkea niin vakavasti

Vierailija kirjoitti:

Tollasta ne pari ekaa vuotta on. Toisen kohdalla jo paljon helpompaa kun ei ota kaikkea niin vakavasti

Double trouble

Palstakeskustelun säännöt:

1. Lue ap:n teksi huolimattomasti

2. Valitse kantasi puolesta tai vastaan asiaa ajattelematta

3. Jaa typerä niksivinkkisi, joka ratkaisee ap:n ongelmat ja poistaa hänen väärät ajatuksensa.

Parhaat niksit kiteytettynä ap:lle:

1. Lakkaa leipomasta itse leipää

2. Palkkaa kotiin teini 9.5 €/H

3. Anna lapsi pois

Vierailija kirjoitti:

Palstakeskustelun säännöt:

1. Lue ap:n teksi huolimattomasti

2. Valitse kantasi puolesta tai vastaan asiaa ajattelematta

3. Jaa typerä niksivinkkisi, joka ratkaisee ap:n ongelmat ja poistaa hänen väärät ajatuksensa.

Parhaat niksit kiteytettynä ap:lle:

1. Lakkaa leipomasta itse leipää

2. Palkkaa kotiin teini 9.5 €/H

3. Anna lapsi pois

Oletko ap? Anna hänen vastata, oliko naapurin teini huono idea. Meillä se vastaavassa tilanteessa oli ihan hyvä, me oltiin naapureita, ja hänen vanhemmat, meidän perhetutut asui vastapäätä. Pääsimme teatteriin pariksi tunniksi, lasilliset siellä ja taksilla kotiin, ja hän sai vähän taskurahaa. Kummasti helpottaa, kun saa olla hetken aikuisessa seurassa.

Parivuotiaalle palkkasin naapurin abin aamupäiviksi, jotta sain tehdä yhdelle tutulle töitä 4h/päivä. Tyttö ulkoilutti lapsen, minä palasin kuvioon lounaalla. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstakeskustelun säännöt:

1. Lue ap:n teksi huolimattomasti

2. Valitse kantasi puolesta tai vastaan asiaa ajattelematta

3. Jaa typerä niksivinkkisi, joka ratkaisee ap:n ongelmat ja poistaa hänen väärät ajatuksensa.

Parhaat niksit kiteytettynä ap:lle:

1. Lakkaa leipomasta itse leipää

2. Palkkaa kotiin teini 9.5 €/H

3. Anna lapsi pois

Oletko ap? Anna hänen vastata, oliko naapurin teini huono idea. Meillä se vastaavassa tilanteessa oli ihan hyvä, me oltiin naapureita, ja hänen vanhemmat, meidän perhetutut asui vastapäätä. Pääsimme teatteriin pariksi tunniksi, lasilliset siellä ja taksilla kotiin, ja hän sai vähän taskurahaa. Kummasti helpottaa, kun saa olla hetken aikuisessa seurassa.

Parivuotiaalle palkkasin naapurin abin aamupäiviksi, jotta sain tehdä yhdelle tutulle töitä 4h/päivä. Tyttö ulkoilutti lapsen, minä palasin kuvioon lounaalla. Win-win.

Töitä siis etänä meidän yläkerran työhuoneessani.

Ap käyt läpi aivan normaalia kriisiä, lakkaa pelkäämästä ja elämä elämää. Lapsi kyllä aistii, jos et ole häneen henkisesti riittävän sitoutunut. Vanhemmuus on juuri sitä, sitoutumista, ja jos ei ole valmis syömään välillä ruokaansa kylmänä tai vähentämään harrastuksiaan ja menojaan kovastikin, lasten hankkimista on syytä harkita huolella. Ei vanhemmuus ole onnen ja auvon tae jokaiselle, mutta kaikkiin tilanteisiin voi oppia sopeutumaan ja näkemään asioista parhaat puolet sekä kasvun mahdollisuus. Se on pitkälti asennekysymyskin, ellei kyse ole täydestä loppuunpalamisesta ja voimavarojen ehtymisestä.

Miksi tämä aihe aiheuttaa edelleen näin paljon närää joissakuissa, että pitää alkaa asiattomuuksiin menemään? Toki jos on lusikalla annettu jne.

Jälkiviisaus on aina niin hemmetin helppo laji. Mutta av-mammathan erehtymättämyyden jumalattarina heittävät ensimmäiset kivet. Ja vaikka kuinka luulisi etukäteen tietävänsä mihin ryhtyy, ei kaikkea voi vain tietää tai ennustaa ennen kuin on tuulettimessa. Silloin tarvitaan myötätuntoa. Ap:n tuntemukset ovat valideja ja olen pahoillani hänen puolestansa.

Nyt tietty pitäisi miettiä, että miten arjesta voisi saada siedettävämpää. Jos on varaa kotiapuun, niin ehdottomasti sen hyödyntäminen nyt käyntiin heti. Myös kaikki omat vaatimustasot romukoppaan, mennään sieltä mistä aita on jo kaatunut eikä tehdä mitään ylimääräisiä. Omaa aikaa pitää saada säännöllisesti. Myös keskusteluapu voisi tulla kyseeseen. Ei siksi, että ap:ssa olisi jotakin vikaa vaan siksi, että sieltä voisi saada apuja ajatusmalleihin, jolloin omasta arjesta voi tulla siedettävämpää.

Kaikilla lapsen hankkijoilla on itsekäs joku motiivi minkä takia. Voisin luettelon laittaa tähän motiiveista mutta ihan turhaa sillä jokainen tietää ne itse. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai yhden kanssa niin hankalaa voi olla. Miten käytät ajan jossei siivoamaankaan kerkeä? Jossei kyse ole masennuksesta tms.

Ekan lapsen kanssa yllättää sitovuus. Siksi eka lapsi on tavallaan hankalin, koska joutuu luopumaan omasta vapaudesta ja riippumattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Missä on lapsen isä, vai teitkö lapsen yksin?

Jos lapsi yhteinen projekti, jakakaa perhevapaat, lastenhoito ja kotityöt. Ja kyllä sitä omaa aikaa pitäisi löytyä, muualta kuin jos käy kaupassa.

Jos on kotona 7-12kk, niin ei luulisi sen kenenkään työuraa kaatavan.

Lapsi oli kyllä minun "uralleni" viimeinen pisara. Ennen lasta en saanut kuin määräaikaisia lisääntymispelon takia. Määräaikainen loppui äitiysloman alkuun ja aloin hakea töitä jo ennen kuin lapsi oli puolivuotias sillä mielellä, että palaan töihin siinä vuoden kieppeillä, mutta lopulta opulta oli niin pitkä aukko cvssä että en enää päässyt edes haastatteluihin, joten opiskelin lähihoitajaksi.

Jälkeenpäin ajateltuna olin yliopistossa pidempään kuin töissä sieltä saamalla tutkinnollani. Meni kyllä yhteiskunnan rahat tehokkaasti hukkaan minun kouluttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollasta ne pari ekaa vuotta on. Toisen kohdalla jo paljon helpompaa kun ei ota kaikkea niin vakavasti

Double trouble

Kolme on vielä parempi. Näin ainakin minulla sanoi kahden lapsen äiti, joka perusteli väitettä sillä, että jos on kaksi lasta, niin ne tappelee koko ajan keskenään. Kolmen lapsen kanssa ei ole samaa ongelmaa :)