Pelkään, että tein virheen hankkiessani lapsen.
Lapsi on ihan tarkoituksella tehty ja kovasti toivottu, mutta en pääse yli enkä ympäri siitä tosiasiasta, että nämä pari vuotta on olleet ihan täyttä kuraa, eikä loppua näy. Kyse ei ole edes "vain" univelasta tai siitä, että seksielämä loppui, vaan myös siitä että koko oma elämä katosi johonkin. Kertoo jotain, että olen nykyään yksin ruokakauppaan päästessäni hyvällä tuulella, koska se on nyt mun ainoa "me time", jolloin kukaan ei ole vaatimassa mitään, hajottamassa jotain tai aikeissa syödä jotain syötäväksi kelpaamatonta. Koti on kuin pommin jäljiltä, kahvinsa saa juoda kylmänä ja ruoan syödä jäähtyneenä. Työura on menossa viemäristä alas, kun ei ehdi eikä jaksa venyä. Missään ei ehditä tai pystytä käymään kahdestaan eikä käydä oikein muutenkaan kun jokainen reissu on väkisinkin sellainen operaatio. Monesti huomaan kaipaavani entistä elämääni. Jos olisin nähnyt tämän kaiken ennalta, en olisi ehkä lähtenyt koko hommaan.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle
Tekstistä ei ilmene, onko kirjoittaja mies vai nainen.
Selvästi asuu kumppanin kanssa.
Niin? Miten se liittyy kirjoittajan oletettuun sukupuoleen?
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun lapsi kasvaa
Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan lähteä. Anna lapsi miehelle
Tekstistä ei ilmene, onko kirjoittaja mies vai nainen.
Selvästi asuu kumppanin kanssa.
Niin? Miten se liittyy kirjoittajan oletettuun sukupuoleen?
SUHTEESTA SAA LÄHTEÄ OLIT MIES TAI NAINEN, MUUNSUKUPUOLINEN
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan..
Saman asian kaksi puolta. Jos lapsia haluaa saada, niin kyllä niitä pitää ensin vähän tehdäkin. Ei ne haikarakyydillä saavu.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen vuoden kohdalla helpottaa. Lapsi lakkaa kuseksimasta ja bajsaamasta ympäriinsä, puhuu välillä jotain tolkun ihmisen juttuja ja pyytää päästä mummin kanssa mökille. Ja mummi oikeasti haluaa mennä sen kanssa!
Mutta kyllä se näin vaan tuppaa olemaan, että perhe imee naisesta identiteetin ja vapauden. Tuntuu, että susta on sen kymmenisen prosenttia jäljellä "omaa itseä" eli teen mitä haluan, päätän omasta ajasta, ajattelen ja puhun mitä haluan. Vapaus? Kun On Lapsia, siitä vapaasta 24 tunnista vuorokaudessa pitää siivota, kokata, ulkoiluttaa, pyllypestä ja ratkoa kahinoita ja pahaa mieltä vähintään se 5 tuntia päivästä täyden 8 tunnin työpäivän jälkeen. Ei s**tana sen jälkeen ole kuin tyhjiin imetty ihmisen kuori.
Itse asiassa vapautta ei enää ole. Omaa aikaa saattaa olla jonkun verran, mutta se ei ole sama asia kuin vapaus päättää milloin tekee mitäkin ja menee minne kuinka pitkäksi aikaa.
Oliko suvun ja ympäristön paine tehdä se kakara niin että ei saanut omaa järkeä käyttää ja elää lapsettomana. Tai eikö parisuhde toiminut ilman kersaa.
Vaikka olisitkin tehnyt virheen, niinmitä sitten? Ei muuta ku hyväksyä se ja elää annetuissa olosuhteissa
Vierailija kirjoitti:
Luulitko tosiaan, että elämä ei mitenkään muutu, kun saat lapsen? Että vaan jatkat jotain opiskeluajan biletysaikaa tms. hamaan tappiin? No, pian teillä taas muuttuu systeemit, viimeistään, kun lapsi aloittaa koulun. Kun lapsi on teini, et sitä tule paljoa näkemäänkään enää. Mangut, että mihin se sun vauva hävis. Sitten sulla on uusi kriisi taas.
Ollaanpa sitä näsäviisaita. Joo oot oikeassa et harvemmat vääntäis lapsia, jos oikeesti otettais selvää mitä 18 vuoteen tulee kuulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisitkin tehnyt virheen, niinmitä sitten? Ei muuta ku hyväksyä se ja elää annetuissa olosuhteissa
Lapsen voi antaa pois. Ei tarvi kärvistellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität roikkua kynsin hampain siinä mitä oli joskus, eikä se ole enää sama. Sen sijaan, että ottaisit tästä vaiheesta irti sen mitä tällä on annettavana. Surkea kyky olla läsnä sinulla :( saat kaikesta huonoimmat puolet tyylilläsi.
Ehkä pitäisi lakata myymästä naisille kullalla kiilotettua äitikuvaa? Kaikista ei tule essullisia muumimammoja. Valitettavasti osa huomaa tämän aivan liian myöhään.
Ei se ole ainoa hyvän äidin malli. Hyvä äiti voi olla koulutettu uraäiti, joka pitää yhtä lailla ruoka- ja unirytmin, vaikka ei olekaan sitä leipää leiponut itse. Uraäiti voi palkallaan ostaa siivousta, että voi lauantaina lähteä lapsen kanssa uimaan, raivosiivouksen sijasta. Hän voi ottaa syntymäpäiväkattauksen pitopalvelusta, jotta ehtii kaikessa rauhassa askarrella koristeluja lapsen kanssa. Uraäiti ei ehkä jää kotiin kuudeksi vuodeksi, mutta voi järjestää työnsä niin, että onetätöissä kotona, kun lapsi tulee koulusta. Uraäiti voi tehdä iltatöitä, mutta toisaalta hän voi ottaa tunnit ulos, ja lähteä luokkaretkelle mukaan.
Ei tarvitse ottaa äidin mallia maaseutu- tai tehdasyhteiskunnasta.
Pienet lapset ovat rasittavia. Niitä pitää koko ajan vahtia ja opastaa ja olla käytettävissä.
Ekan kerran helpottaa, kun lapsi menee kouluun. Voi sitä ihmettä, kun töistä ei tarvinnut lähteä viimeistään neljältä ja mielellään sitä ennen, että ehtii ajoissa päiväkotiin.
Jossain vaiheessa lapsi alkaa olla enemmän omissa menoissaan ja sitten se kohta jo muuttaa kotoa pois.
Ei kai yhden kanssa niin hankalaa voi olla. Miten käytät ajan jossei siivoamaankaan kerkeä? Jossei kyse ole masennuksesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi elämänvaihe. Uralle tulee olemaan aikaa. Harrastuksille tulee olemaan aikaa. Kaksi vuotta on lyhyt aika ihan uudesta ihmisestä.
Yrität nyt tehdä ja olla kaikkea yhtäaikaa. Onko sinulla yleensäkin tapana ottaa liian monta projektia, ja sitten romahtaa niiden alle?
Hyväksy että tämä on nyt sinun pääprojektisi vielä noin vuoden -pari, sitten asiat alkaa muuttua.Sekä: miksi teet tätä yksin, onko sinulla muutenkin vaikeuksia rajoittaa projektia, pyytää apua, delegoida.
Jonkun muun tekemä on ihan yhtä hyvä. Käytä isovanhempia. Älä päästä miestä aikamiespojaksi. Käytä pitopalvelua, ulkoista siivousta, maksa jollekin teinille että on pari tuntia lapsenvahtina, kun käytte lähellä syömässä -ja vaikka hotellissa. Käykää mummolassa niin että lapsi nukkuu heidän kanssa, te hotellissa. Jne.Tajuaako muumimamma ettei kaikilla ole hollilla auttavia käsiä saati varoja mihinkään kotiapuun?
Ei tarvitse nimitellä. Täällä heitetään vaihtoehtoja. Ap voi itse tulla sanomaan, jos ei ole miestä, rahaa tai isovanhempia. Sitten mietitään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen vuoden kohdalla helpottaa. Lapsi lakkaa kuseksimasta ja bajsaamasta ympäriinsä, puhuu välillä jotain tolkun ihmisen juttuja ja pyytää päästä mummin kanssa mökille. Ja mummi oikeasti haluaa mennä sen kanssa!
Mutta kyllä se näin vaan tuppaa olemaan, että perhe imee naisesta identiteetin ja vapauden. Tuntuu, että susta on sen kymmenisen prosenttia jäljellä "omaa itseä" eli teen mitä haluan, päätän omasta ajasta, ajattelen ja puhun mitä haluan. Vapaus? Kun On Lapsia, siitä vapaasta 24 tunnista vuorokaudessa pitää siivota, kokata, ulkoiluttaa, pyllypestä ja ratkoa kahinoita ja pahaa mieltä vähintään se 5 tuntia päivästä täyden 8 tunnin työpäivän jälkeen. Ei s**tana sen jälkeen ole kuin tyhjiin imetty ihmisen kuori.
Itse asiassa vapautta ei enää ole. Omaa aikaa saattaa olla jonkun verran, mutta se ei ole sama asia kuin vapaus päättää milloin tekee mitäkin ja menee minne kuinka pitkäksi aikaa.
Etkö tajunnut että lapsi on pallo jalassa ja olisiko se vapaa elämäkään tyydyttänyt pidemmän päälle. Kun osa ihmisistä ei ole onnellinen missään olo muodossa koskaan.
Minä tykkään tästä että on vapaus olla menemättä yhtään mihinkään ja rakastan kaunista puutarhaani eikä se pysy itsestään sellaisena jos en koko ajan hoida sitä. Ihanaa kasvattaa omaa ruokaa ja keittiö yrttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität roikkua kynsin hampain siinä mitä oli joskus, eikä se ole enää sama. Sen sijaan, että ottaisit tästä vaiheesta irti sen mitä tällä on annettavana. Surkea kyky olla läsnä sinulla :( saat kaikesta huonoimmat puolet tyylilläsi.
Ehkä pitäisi lakata myymästä naisille kullalla kiilotettua äitikuvaa? Kaikista ei tule essullisia muumimammoja. Valitettavasti osa huomaa tämän aivan liian myöhään.
Ei se ole ainoa hyvän äidin malli. Hyvä äiti voi olla koulutettu uraäiti, joka pitää yhtä lailla ruoka- ja unirytmin, vaikka ei olekaan sitä leipää leiponut itse. Uraäiti voi palkallaan ostaa siivousta, että voi lauantaina lähteä lapsen kanssa uimaan, raivosiivouksen sijasta. Hän voi ottaa syntymäpäiväkattauksen pitopalvelusta, jotta ehtii kaikessa rauhassa askarrella koristeluja lapsen kanssa. Uraäiti ei ehkä jää kotiin kuudeksi vuodeksi, mutta voi järjestää työnsä niin, että onetätöissä kotona, kun lapsi tulee koulusta. Uraäiti voi tehdä iltatöitä, mutta toisaalta hän voi ottaa tunnit ulos, ja lähteä luokkaretkelle mukaan.
Ei tarvitse ottaa äidin mallia maaseutu- tai tehdasyhteiskunnasta.
Kuulkaa kaikki, helpottava synninpäästö kaikille meille, jotka leivomme jokapäiväisen leipämme, kannamme vedet kaivosta ja viemme lapset pyhänä hevoskärryillä ehtoolliselle.
Vanha sinä odottaa nyt hyllyllä jonkun aikaa. Hyväksy se ja nauti äitiydestäsi. Minulla oli välillä tuohon aikaan olo kuin joku se vanha minä olisi seurannut tilanteita vieressä jonkun aikaa, kunnes sitten hävisi jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun lapsi kasvaa
Pienet lapset -> pienet murheet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain yksi elämänvaihe. Uralle tulee olemaan aikaa. Harrastuksille tulee olemaan aikaa. Kaksi vuotta on lyhyt aika ihan uudesta ihmisestä.
Yrität nyt tehdä ja olla kaikkea yhtäaikaa. Onko sinulla yleensäkin tapana ottaa liian monta projektia, ja sitten romahtaa niiden alle?
Hyväksy että tämä on nyt sinun pääprojektisi vielä noin vuoden -pari, sitten asiat alkaa muuttua.Sekä: miksi teet tätä yksin, onko sinulla muutenkin vaikeuksia rajoittaa projektia, pyytää apua, delegoida.
Jonkun muun tekemä on ihan yhtä hyvä. Käytä isovanhempia. Älä päästä miestä aikamiespojaksi. Käytä pitopalvelua, ulkoista siivousta, maksa jollekin teinille että on pari tuntia lapsenvahtina, kun käytte lähellä syömässä -ja vaikka hotellissa. Käykää mummolassa niin että lapsi nukkuu heidän kanssa, te hotellissa. Jne.Tajuaako muumimamma ettei kaikilla ole hollilla auttavia käsiä saati varoja mihinkään kotiapuun?
Mitä hiton muumimammaa täällä hoetaan? Onko se jokin uusi loukkaus, jota pidät kovinkin nokkelana?
Ap puhui aloituksessaan urasta. Ihmisillä, joilla on ura, on varaa ostaa auttavia käsiä. MLL:n 9,50 e/h on varaa ihan kenellä tahansa. Ei varmaaan kannata lisääntyä jollei ole vajaata kymppiä ylimääräistä. Eiks vaa, muumimamma?
Olet introvertti, kuten minäkin. Lapsia en tehnyt, ja minusta on ihanaa jo sekin, kun mies on poissa kotoa. Olen pahoillani, mutta nyt on vaan kärsittävä. Jos alkaa mennä todella huonosti, voit antaa lapsen miehelle tai vaikka avoimeen adoptioon.