Vinkkejä kaivataan: miten otan puheeksi ylipainon aikuisen lapsen kanssa?

Vastuullinen vanhempi kirjoitti:

Järjestä hetki, jossa paikalla on lapsesi kavereita. Mieluiten vastakkaista sukupuolta. Laitat television päälle ja sieltä alkaa tulla sairaalloisesti lihava 600 ohjelmaa. Asia tulee luontevasti esille. Kerrot väelle, että sinulla on lahja lapselle. Ojennat hänelle laihdutuskirjan tai pari. Kerrot kuinka suuret odotuksenne ovat olleet lapsesi suhteen, mutta nyt epäilyttää pahasti kykeneekö hän ansaitsemaan vanhemman rakkautta. Kerrot kuinka läski vie terveyden ja tuo kurjuuden.

Pieni näpäytys toimii herätyksenä ja lapsesi kyllä alkaa laihtua, kun kannustajia on enemmän. Kiittää teitä sitten myöhemmin.

Mitä sä selität, toivottavasti olet trolli.

Ei tuommoinen todellakaan toimi, eikä kannustus ketää laihduta.

Teit virheitä kasvatuksessa aikoinaan ja nyt lapsi syö suruunsa. Nyt sitten meinaat nolata lapsen omien virheidesi vuoksi. Kaikkien huonojen vanhempien pitäisi kustantaa lapsensa terapia aikuisena. Myös omieni siis.

Kuten moni jo sanoikin, niin älä kysele tai huomauta asiasta. Olen -85 syntynyt mies ja mun vanhemmat, tai lähinnä isä tekee sitä edelleen. Ei tule käytyä kuin pakolliset käynnit heidän luonaan, tiedän kyllä että mulla on kymmenen kiloa ylimääräistä ilman että joka kerta täytyy kysellä olenko lihonut lisää :( Kyllä se sun lapsi tietää että hänellä on ylimääräistä. Se painon pudottamisen motivaatio lähtee hänestä itsestään, ja kommentoimalla jotakin negatiivista tai edes neutraalia, saatat pudottaa sen orastavan motivaation täysin nollaan.

Otat käteen lapion ja lyöt sillä itseäsi päähän. Tämän jälkeen sanot en kommentoi muiden painoa ja lyöt itseäsi uudestaan. Sitten sanot muiden paino ei kuulu minulle ja mäjäytät uudestaan.

Tätä toistat kunnes asia alkaa upota kalloon.

Vierailija kirjoitti:

Pojallasi voi oikeastikin olla jokin sairaus, jos lihominen on tapahtunut niin nopeasti.

MInä en samassa tilanteessa puhuisi heti alussa  ylipainosta, vaan koettaisin sopivan hetken tullen rauhallisessa tilanteessa kysellä hänen elämäntilanteestaan. Hänellä voi olla masennusta, esidiabetes, muu aineenvaihduntahäiriö ja ne ovat tärkeimmät selvittää kuin miksi hän on lihonut. 

Tai pyytää, että poika varaisi sulle hetken aikaa. Kerrot olevani huolestunut onko hänellä kaikki hyvin ja kun hän vaikuttaa väsyneeltä yms. Perusteluissasi voi todeta, että kun on tuota painoakin ilmeisesti tullut lisää.

On tosiaan hyvä ottaa huomioon kaikki nuo seikat. Tässä tapauksessa kyse ei kyllä ole mistään sairaudesta tai masennuksesta, olen melko varma siitä. Nuorille miehille käy usein armeijan jälkeen noin, kun aletaan autoilla, kaljakin alkaa maistua ja ruokailu on epäsäännöllistä ja epäterveellistä.

Ja toisin kuin joku kommentoi, en ajatellut missään tapauksessa alkaa nalkuttaa hänelle vaan mietin keinoa, jolla ottaa asian hienovaraisesti ja rakentavasti esille. Mutta ei se kyllä helppoa ole. Varmaan ei sitten kannata ainakaan suoraan sanoa mitään.

Liikunnan merkitys painonpudotukseen on vähäinen, etenkin jos kulutetut kalorit korvaa syömällä entistä enemmän.

Kai teillä, ap, oli kotona terveelliset ruokatavat? Aterioilla salaattia/kasviksia ja hyvälaatuinen proteiininlähde, ruokajuomana vettä, säännölliset ruoka-ajat jne? Jos hän on ne kotoa oppinut niin kyllä ne jossain vaiheessa taas palaavat, vaikka tuossa iässä ei niitä arvostaisikaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ihastuu johonkin nuoreen naiseen, alkaa oma ulkonäkö kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota. Kiitos.

Miksi ei? Tiedän kyllä, että asia on arkaluontoinen, enkä siksi ole ottanut sitä puheeksi. Mutta tunnen olevani pelkuri enkä täytä velvollisuuttani, jos en tee jotain. Taustalla on myös pari asiaa, jotka vaikuttavat tähän. Lähisukulaiseni on vaikeasti ylipainoinen ja hänellä on terveysongelmia. En soisi samaa lapselleni.

Mieheni on myös kertonut, että alkoi aikoinaan lihoa samoihin aikoihin. Lääkärisukulainen sanoi hänelle siitä suoraan, ja osaksi sen takia mies on pitänyt huolta terveydestään ja on hyvässä kondiksessa edelleen vuosikymmenten jälkeen. Itse suhtaudun ihan myönteisesti monen kokoisiin ihmisiin. Toivoisin vain, että poika alkaisi pikku hiljaa syödä vähän terveellisemmin ja harrastaa myös liikuntaa.

Poika tietää tasan tarkkaan, mitä ajattelet. Todennäköisesti lihominen on reaktio sinun ajatuksiisi ja pientä kapinoimista. Eli niin kauan kuin märehdit tätä, hän ei ala syömään terveellisemmin eikä harrastamaan liikuntaa. Eli tavallaan estät poikasi laihtumisen.

Katkaiskaa nyt hyvänen aika ne napanuorat aikuisiin lapsiinne.

Ei ole niin hienovaraista tapaa, että voisit asiasta jotenkin hyvällä tavalla huomauttaa tai neuvoa. Voit vain rakastaa ja arvostaa lastasi sellaisena kuin hän on. 

Hyvä provo, ap. Noin se pitää juuri tehdä. Tunteisiin menevä aihe (asianosaisia, eli lihavia aikuisia lapsia palsta täynnä, joten nostattaa tunteita), vilpittömän esittäminen lopun kiitoksineen jne. Mallikas veto.

Älä ota puheeksi. Minä lihoin taannoin kymmenisen kiloa ja ärsytti todella paljon, kun appiukko ja äiti mainitsivat asiasta. Olin että aijaa, ihanko totta oon lihonut, enpä kuule ite ole huomannutkaan. Jos toinen ihminen haluaa puhua painostaan ja tekee aloitteen, vasta siinä vaiheessa voit tuoda julki mielipiteesi.

Ei motivoinut yhtään laihduttamaan. Olen sittemmin pudottanut painoni takaisin normaalipainoon, mutta en tosiaankaan noiden kommenttien takia, enkä välittömästi niiden jälkeen. Piti elämäntilanteen vähän rauhoittua ja ennen kaikkea mun piti saada tarpeeksi unta&lepoa, että painonpudotus onnistui.

Ap sinä et ota asiaa puheeksi koska lapsi on aikuinen. Asia ei siis kuulu sulle mitenkään.

Älä sano mitään. Ei kannata yrittää kontrolloida kaikkea varsinkaan aikuisen lapsen kohdalla. Asia ei ole sinun vallassasi ja huomauttamalla painosta voit aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Oma isä kehotti asiallisesti seuraamaan linjoja. Olen pudottanut vasta 3kg, matkaa on

Vierailija kirjoitti:

Älä ota puheeksi. Minä lihoin taannoin kymmenisen kiloa ja ärsytti todella paljon, kun appiukko ja äiti mainitsivat asiasta. Olin että aijaa, ihanko totta oon lihonut, enpä kuule ite ole huomannutkaan. Jos toinen ihminen haluaa puhua painostaan ja tekee aloitteen, vasta siinä vaiheessa voit tuoda julki mielipiteesi.

Ei motivoinut yhtään laihduttamaan. Olen sittemmin pudottanut painoni takaisin normaalipainoon, mutta en tosiaankaan noiden kommenttien takia, enkä välittömästi niiden jälkeen. Piti elämäntilanteen vähän rauhoittua ja ennen kaikkea mun piti saada tarpeeksi unta&lepoa, että painonpudotus onnistui.

Kiitos asiallisesta vastauksesta! t. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on masennusta, niin sen hoito samalla, kokonaisuus huomioiden. Hyvinvointi on se, mihin kannattaa keskusteluissa keskittyä. Paino vain yksi asia siinä kokonaisuudessa. Hyvä olo, terveys, hyvä mieli, ne edellä. Hyvä, kun välität. En ihan tavoita, miksi niin monet ovat sitä mieltä, että terveysasioista ei saisi puhua lapsen kanssa. Terveellinen syöminen, liikunta. Mitä pahaa siinä on?

Terveellisessä syömisessä ja liikunnassa ei pitäisi olla mitään pahaa. Tiedetään hyvin, että lihavuus altistaa mm. tyypin 2 diabetekselle ja muille sairauksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on masennusta, niin sen hoito samalla, kokonaisuus huomioiden. Hyvinvointi on se, mihin kannattaa keskusteluissa keskittyä. Paino vain yksi asia siinä kokonaisuudessa. Hyvä olo, terveys, hyvä mieli, ne edellä. Hyvä, kun välität. En ihan tavoita, miksi niin monet ovat sitä mieltä, että terveysasioista ei saisi puhua lapsen kanssa. Terveellinen syöminen, liikunta. Mitä pahaa siinä on?

Terveellisessä syömisessä ja liikunnassa ei pitäisi olla mitään pahaa. Tiedetään hyvin, että lihavuus altistaa mm. tyypin 2 diabetekselle ja muille sairauksille.

Ei pitäisi niin. Mutta käytännössä ne yleensä johtavat epäterveelliseen syömiseen ja syömisen rajoittamiseen.

Pakko sanoa tähän väliin, että eivät kaikki huomaa "lihoneensa". Siis huomaavat kyllä painonsa nousseen, mutta eivät ymmärrä kuinka paljon se on todellisuudessa noussut. Itselleni kävi noin, olin aina ollut vähän pulska, ja kun olen sen takia käyttänyt hiukan ylisuuria vaatteita, en edes oikein havahtunutkaan painon nousseen. Vasta sitten kun olin ostanut uusia vaatteita eikä vanha koko enää sopinutkaan päälle, havahduin tilanteeseen. Vanhat vaatteet kun olivat myös pikkuhiljaa venyneet käytössä, ja koska välttelin vaakoja ja kokovartalopeilejä, en ollut huomannut kuinka paljon olinkaan lihonut.

Mutta olen siis myös sitä mieltä, että huomauttaminen ei kannata, parempi antaa pojan itse tajuta tilanne, jos ei ole vielä tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloittajalle. Tämä on niin ollut minunkin huolenani. Korona-ajan etäopiskelu (2 vuotta!!) teki sen, että opiskeleva lapsi istui yksiössään aamusta iltaan koneen ääressä -yksin. Pientä mussuttelua koko ajan, varmasti ns. ajan tappamiseksi ja lohduksi yksinäisyyteen, eikä yhtään liikuntaa.

Olen yrittänyt noita samoja keinoja, että hei mennäänkö yhdessä pyöräilemään, yms yms, ei auta. Olen aivan väärä henkilö saamaan häntä tajuamaan asiaa. Tilanne on todella vakava, 35 kiloa kahdessa vuodessa ;(

Onko jollain oikeasti apuja antaa? Kyllähän hän tietää varsin hyvin riskit ja masentuu entisestään, kun paino on jo sellaisissa lukemissa, ettei sieltä helposti alas pääse. Ja kun ajattelee, että ei sillä enää mitään väliä ole kumminkaan, niin ei saa aikaan itsekään mitään. Masentunut on.

Korona-aika on jo itsessään aiheuttanut monelle nuorelle yksinäisyyttä, masennusta ja ongelmia elämänhallinnassa. Lapsesi voisi hyötyä ammattilaisen keskusteluavusta. Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan suuntaan, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ihminen haluaa puhua painostaan ja tekee aloitteen, vasta siinä vaiheessa voit tuoda julki mielipiteesi.

Tämä.