Lue keskustelun säännöt.
Erikoinen ongelma
30.06.2022 |
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa reilun vuoden. Hullaannuttiin toisiimme jo heti ensimetreillä ja koettiin, että tässä on nyt se todellinen rakkaus ja kumppani, josta on haaveillut. Koska asumme melko kaukana toisistamme ja vain miehellä on auto, on hän aina tullut minun luokseni. Huomasin kyllä jo varhain, että hän on varakkaampi kuin minä. Mutta toisaalta kaikki vaikuttavat varakkaammilta kuin minä, tällainen pienituloinen parin lapsen totaali yh.
Mies tykkää hemmotella minua, mutta varsinkin alussa jarruttelin kun tuntui rahan tuhlaamiselta enkä muutenkaan ole hirveän hyvä ottamaan sellaista huomiota vastaan.
No siis nyt ollaan edetty siihen pisteeseen, että puheista teoiksi. Eli meille oli aika pian selvää että haluamme muuttaa yhteen. Nyt kun se on oikeasti tapahtumassa, onkin tullut selväksi, että mies on huomattavan varakas. Hän on säästänyt ja järjestänyt raha-asiansa sellaisiksi, että aikoo lopettaa firmansa ja työnteon kokonaan tänä vuonna. Ja hän haluaisi, että jos vain suinkin itsekin haluaisin, että minäkin lopettaisin, jotta voitaisiin yhdessä tehdä kaikkea kivaa ja vapaita ja spontaaneja. Hänelle ei kuulema olisi mitään ongelmaa elättää minua vaan se olisi hänelle suuri ilo. Hän näkee minut elämänkumppanina ja mikä on hänen on myös minun.
Olen hyvin hämmentynyt tällaisesta tilanteesta. Osaanko ottaa vastaan näin ison lahjan? Miten sinä suhtautuisit tällaiseen mahdollisuuteen?
Kommentit (57)
Palstahullu taas vauhdissa. Aloitukset on aina vain hullumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmistaa se elatus myös eron varalle.
Mies sanoi tästä juuri pari päivää sitten, että hän on sitä jo mielessään hahmotellut, ja että puhutaan siitä piakkoin tarkemmin ja sitten varmistetaan sopimus lakimiehellä(?). Eli hän olisi todellakin ottamassa taloudellisen vastuun minusta minun loppuelämäni ajaksi.
Turhautuneen yksinhuoltajan päiväunelmia.
Tämä koko stoori vaikuttaa oudolta. Liikaa "liian hyvää ollakseen totta" fiboja. Mikä miehen parisuhdetausta on, onko eronnut, karannut, onko lapsia? Harva mies haluaa ryhtyä vuoden seurustelun jälkeen noin isoihin sitoumuksiin toisen elämästä, vaikka olis kuinka rakastunut. Tässä on liikaa nyt kaikkea. Kehottaisin ap:tä varmistamaan tuota varakkuuspuolta vielä muitakin reittejä pitkin kuten täällä on ehdotettukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmistaa se elatus myös eron varalle.
Mies sanoi tästä juuri pari päivää sitten, että hän on sitä jo mielessään hahmotellut, ja että puhutaan siitä piakkoin tarkemmin ja sitten varmistetaan sopimus lakimiehellä(?). Eli hän olisi todellakin ottamassa taloudellisen vastuun minusta minun loppuelämäni ajaksi.
Turhautuneen yksinhuoltajan päiväunelmia.
Ymmärrän, että kuulostaa ihan kuvitelmalta, mutta elämässä tapahtuu myös ihmeellisiä asioita. Joskus niitä ei meinaa hyväksyä itselleen, koska joku ihmeellinen en ole ansainnut tätä asenne hallitsee mieltä. Tai kuten tässä tapauksessa, taloudelliset seikat asetetaan niin suureen arvoon, että ne voivat asettua muuten hyvän parisuhteen esteeksi. Raha on vain rahaa. Se mahdollistaa asioita. Kaunis luonne myös, kuten positiivinen, ei materialistinen asenne elämään. Ja jälkimmäinen tuo pidemmän päälle enemmän onnea kuin vain raha. Jos se toinenkin osaa ottaa sen vastaan. Elämä on parhaimillaan huikea seikkailu. Varsinkin kohtaamisissa. On hyvä uskaltaa heittäytyä ja välillä vain ottaa vastaan. Ja antaa sitten taas enemmän siitä mitä itsellään on runsaasti. Kuten iloa ja rakkautta.
Sellaista sopimusta ei ole Suomen laissa olemassakaan, millä voisi velvoittaa toisen maksamaan aikuiselle ihmiselle elatusapua (millä nimellä sitä sitten kutsuukin) eron jälkeen.
t. Oikeusoppinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lol, naisilla on kyllä helppoa.
Eipä voi muuta sanoa tässä.
Alkuhuuma menee monesti aika äkkiä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko stoori vaikuttaa oudolta. Liikaa "liian hyvää ollakseen totta" fiboja. Mikä miehen parisuhdetausta on, onko eronnut, karannut, onko lapsia? Harva mies haluaa ryhtyä vuoden seurustelun jälkeen noin isoihin sitoumuksiin toisen elämästä, vaikka olis kuinka rakastunut. Tässä on liikaa nyt kaikkea. Kehottaisin ap:tä varmistamaan tuota varakkuuspuolta vielä muitakin reittejä pitkin kuten täällä on ehdotettukin.
Mies on jäänyt leskeksi vajaa kaksikymmentä vuotta sitten. Hänellä kaksi aikuista lasta. Ollut kaikesta taloudellisesta hyvästä huolimatta aika onneton elämässään. Löysi minusta sielunkumppanin ja haluaa nyt vain vihdoinkin nauttia elämästään. On kokenut viimevuosina paljon kuolemaa ja se viimeistään on häntä herätellyt, että ei halua jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin ennen, eli tehdä töitä hullun lailla ja hakea jotain kaikesta materiasta.
Miehellä juuri nyt hieman kiirettä kun lopettelee bisneksiään, mutta parin kuukauden sisään olisi tarkoitus selvittää nämä taloudelliset asiat ihan virallisesti ennen kuin muuttaa minun luokseni. Aivan, hän muuttaa luokseni koska haluaa etten ottaisi liian isoa riskiä alkuun, enkä menettäisi nyt niin täydellistä vuokra-asuntoani (jos tästä nyt luopuisin niin en tältä paikkakunnalta vastaavaa enää saisi). Lapsellekin parempi ettei liikaa muutu heti alkuun. Sitten katsottaisiin jossain vaiheessa mihin oikeasti asettuisimme loppuelämäksi. Syksyllä olemme olleet kaksi vuotta yhdessä.
Ap
Semmoset mininovellit sitten tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa muuten ärsyttävän kioskikirjamainen kirjoitustyyli. Sen takia saat 0/5 sijaan -1/5.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista sopimusta ei ole Suomen laissa olemassakaan, millä voisi velvoittaa toisen maksamaan aikuiselle ihmiselle elatusapua (millä nimellä sitä sitten kutsuukin) eron jälkeen.
t. Oikeusoppinut
En tiedä miten tämä oikeasti sovitaan, ei olla menty yksityiskohtiin. En ole myöskään kysellyt kun olen niin hämmentynyt tästä tilanteesta. Viimeksi jotain puhui, että laittaisi jotain isompaa varallisuutta (mitä, en tiedä) minun nimiini. Kai nämä selviää sitten tarkemmin kohta kun haluaa jotain virallista sopia.
Toisaalta rakastan häntä ihan älyttömästi ja tämä koko taloudellinen puoli on mulle yks hailee. Ehkä jopa enemmän rasite kun en haluaisi, että se määrittelisi mitään meidän suhteesta. Koen tämän ennemminkin seikkailuina ihan miten vaan sitten käykään. Vaikka sitten tipahtaisinkin tälle minimitoimeentulolle takaisin. Saisin ainakin vielä hetken kokea tätä syvää rakkautta ja kumppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu taas vauhdissa. Aloitukset on aina vain hullumpia.
pienituloinen useamman lapsen yksinhuoltaja ja "aika huoleton ikuinen optimisti"??
Mitä omituista tai hullua siinä olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on nyt lukenut vähän liikaa rakkausromaaneja auringossa.
Mutta jos tämä olisi totta, en tarttuisi tarjoukseen. Mies haluaa vaan ostaa itselleen nuoremman seuralaisen eläkepäiviksi. Heittäisit oman tulevaisuutesi yhden miehen hyväntekeväisyyden varaan, vaikka sinulla on lapsia? Kuulostat hyväuskoiselta hölmöltä. Minulle entinen poikaystävä tarjosi vastaavaa nuoruudessani, mutta kieltäydyin, vaikka inhoankin työntekoa ja haluaisin keskittyä luoviin harrastuksiini. No poikaystävästä kuoriutui tunteeton hyväksikäyttäjäa, jonka vankina ja koti/sseksiorjana olisin käytännössä ollut. Jätin hänet ja löysin elämäni rakkauden, ja 20 vuoden jälkeen kannetaan molemmat kortemme yhä kekoon, enemmän se, joka kulloinkin pystyy. Käyn mieluummin töissä ja elän pienesti hyvää elämää kuin kultaisessa häkissä esittelyvaimona.
Vierailija kirjoitti:
Joku on nyt lukenut vähän liikaa rakkausromaaneja auringossa.
Mutta jos tämä olisi totta, en tarttuisi tarjoukseen. Mies haluaa vaan ostaa itselleen nuoremman seuralaisen eläkepäiviksi. Heittäisit oman tulevaisuutesi yhden miehen hyväntekeväisyyden varaan, vaikka sinulla on lapsia? Kuulostat hyväuskoiselta hölmöltä. Minulle entinen poikaystävä tarjosi vastaavaa nuoruudessani, mutta kieltäydyin, vaikka inhoankin työntekoa ja haluaisin keskittyä luoviin harrastuksiini. No poikaystävästä kuoriutui tunteeton hyväksikäyttäjäa, jonka vankina ja koti/sseksiorjana olisin käytännössä ollut. Jätin hänet ja löysin elämäni rakkauden, ja 20 vuoden jälkeen kannetaan molemmat kortemme yhä kekoon, enemmän se, joka kulloinkin pystyy. Käyn mieluummin töissä ja elän pienesti hyvää elämää kuin kultaisessa häkissä esittelyvaimona.
Ymmärrän tämän huolen. Mutta kun tämä juuri on meille molemmille se elämämme rakkaus. Elämänkokemusta on karttunut meille molemmille kyllä runsaasti, että jonkinlaista viisautta on tarttunut. Hän on törmännyt tarpeeksi materialistisiin naisiin ja minä taas tarpeeksi miehiin, joita pitää tukea ja hoivata kuin yhtä lapsista. Meillä on huikea seksielämä ja samanlaiset arvot elämässä. Teemme toisemme todella onnellisiksi ja voimme puhua kaikesta toistemme kanssa. Tapamme kommunikoida ja suhtautua negatiivisiin haasteisiin on myös hyvin samanlainen. Olemme molemmat anteliaita ja perus positiivisia, elämännälkäisiä ja innostumme edelleen uusista asioista ja toisaalta osaamme arvostaa juuri niitä pieniä juttuja normaalissa elämässä.
Ja en nyt tiedä voiko tällainen 50v keski-ikäinen nainen enää oikein mennä nuoresta esittelyvaimosta :D.
Jos on totta, niin anna mennä ja nauti! Kuulostaa ihan sadulta, mutta miksi pitäisi jonkun jutun mennä ohi kun ei voi uskoa sitä mahdolliseksi??
Minulle tuli valitettavasti mieleen rakkaushuijarit/auervaarat. Eritoten tuo sinun luokse muuttaminen (toki sinun parasta ajatellen) ja bisneksen loppuun saattaminen myöhempine rahasopimuksineen herätti epäilyksen. Olen jonkin verran lueskellut kirjoja ja katsonut dokumentteja näistä (aihe kiinnostaa psykologisessa mielessä), ja jotenkin tuli mieleen, ettei tämä olisi sellainen.Toivottavasti olen väärässä.
Ota siitä mies itellesi ja kuppaa siltä kaikki rahat.
Pikku parasiitti etsii elättäjää.
Kyllä. Tuntuu hurjalta ja absurdilta joutua miettimään tällaisia asioita, mutta näin pitää tehdä. Onneksi mies on tämän puolen suhteen huomattavasti aktiivisempi ja tarkempi. Itse olen ollut elämässäni aika huoleton ikuinen optimisti. Enkä ole koskaan tosissaan laittanut energiaa taloudelliseen puoleen. Minulle on aina riittänyt sellainen kunhan pärjätään elintaso, ja ihan minimilläkin olen onnistunut elämään ihan hyvää elämää. Vaikka onhan minulla ollut myös hyvin stressaavia taloudellisia vaiheita, mutta aina niistäkin on selvitty. Kivahan se on jos ei sellaista stressiä enää tarvitsisi kokea. Ja jos siis tämä meidän suhde loppuisi, niin yhtä kekseliäs saisin olla kuin aina aikaisemminkin talouden suhteen. Ainoastaan ikä voi tietenkin tehdä asioita raskaammaksi, mutta toisaalta silloin olisi tuo nuorinkin jo omillaan. Ja mies nimenomaan haluaa järjestää etten joutuisi enää ihan sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon kuin aikaisemmin elämässäni.