Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Mää haluan jutella,sitte päläpälpälä 3 tuntia, ja mitään ei tehdä eikä mikään muutu.Tai halutaan että mies tekee kaiken tai ainaki mahdollistaa(maksaa).
Sama uusiksi huomenna.
t.Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies ymmärtää jättää ap:n. Mikään ei ole rasittavampaa kuin metasuhteileva nainen, jonka on pakko jankuttaa koko ajan tunteistaan, suhteen olemuksesta ja varsinkin erimielisyyksistä. Kuka nyt haluaisi velloa ristiriidoissa?
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette voineet edes päätyä parisuhteeseen, jos tuollaisista asioista ei ole puhuttu?
Meillä., kyllä keskustellaan seksistä. Lapsilukumäärä eli yksi oli helppo keskustelu ja naimisiinmenokin
Mutta meillä mies ei halua keskustellla talon rempasta, talous ja raha-asioista yms. T. Nro 1
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Mun mielestä se on yksi alistamisen ja hallinnan muoto. Kun sen katsoo sitä siitä näkökulmasta, homma näyttää melko erilaiselta kuin jos luulee sitä kommunikaatio-ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä ymmärrän, ettei osaa puhua tulevaisuudesta. Kuitenkin tunteista pitää osata puhua edes jollakin tavalla. Myös toisen toiveet on osattava ottaa huomioon. En pystyisi olemaan hänen kaltaisen miehen kanssa.
Meillä puhuttiin ja hiottiin suhdetta heti ensimmäisenä vuotena eli kaikki vaikeat asiat puhuttiin läpi ja opittiin tuntemaan toisemme läpikotaisin.
Miten on ollutkin sitten seuraavat kaksi vuotta olla yhdessä helppoa kun toinen on niin tuttu ja turvallinen ja rakkaus senkun syvenee tämän ihanan ihmisen kanssa.
Aina toinen on prioriteetti numero 1 ja kaikki asiat käydään läpi saman päivän aikana toista kunnioittaen, pahimmat riidat olivat ensimmäisenä vuonna kun toista ei tuntenut kunnolla ja ei tiennyt onko täysin samalla aaltopituudella :)
Jos ei alussa ole mitään ongelmia tai kunnolla tutustumista, nii kahta kauheammin ne on sitten edessä ja mahdollinen ero on yleisempää hhmmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ymmärtää jättää ap:n. Mikään ei ole rasittavampaa kuin metasuhteileva nainen, jonka on pakko jankuttaa koko ajan tunteistaan, suhteen olemuksesta ja varsinkin erimielisyyksistä. Kuka nyt haluaisi velloa ristiriidoissa?
On olemassa aika paljon siinä "ei puhuta koskaan tunteista" ja "jankutetaan koko ajan tunteista" välillä. Esim. sellainen ihan normaali puheyhteys joka hyvissä parisuhteissa yleensä vallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette voineet edes päätyä parisuhteeseen, jos tuollaisista asioista ei ole puhuttu?
Aika monet menee yhteen esim sen verran nuorena, ettei ole itsekään varma montako lasta haluaa, haluaako mennä naimisiin, haluaako joskus muuttaa toiselle paikkakunnalle, millaista seksiä haluaa tarkalleen ottaen jne jne, eikä niitä siksi käydä kohta kohdalta läpi ekoilla treffeillä.
Ei kai kukaan niitä ensitreffeillä läpi käykään mutta siinä tutustumisen myötä. Yleensä erotaan ennen kuin suhde ehtii syventyä avo- tai avioliitoksi, jos noin olennaisista asioista ei ole keskusteltu/niitä ei ole ratkaistu. Miten voi sitoutua avoliittoon, jos toinen ei suostu puhumaan asioista vuoden päähän?
Eri ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja ja arvottavat asioita eri tavoin. Joillekin se parisuhde ei edes ole elämässä se ykkös prioriteetti, vaan esim opintojen saaminen päätökseen, ura, harrastukset jne. Voi olla, että kaikkia tärkeitäkään asioita ei käydä läpi selkosuomeksi ja olla koko ajan kartalla missä mennään, koska ne eivät tunnu ajankohtaisilta. Sitten voi käydä niin, että on oltu esim 4 vuotta yhdessä ja huomataan, että halutaankin eri asioita, tai sitten ei. Yleensä ihmiset kypsyvät siinä suhteen aikanakin ja oppivat tuntemaan itsenäs paremmin ja että mitä elämältään haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita asioita ole mahdollista puhua ns selväksi heti alussa. Ihan jo seksistä tulee taatusti jotain keskusteltavaa, mielipiteitä tai toiveita parisuhteen aikanakin. Tilanteet muuttuvat, tulee lapsia, tai työttömyyttä tai mitä nyt elämä tuo tullessaan. Pitää sitä voida keskustella pitkin matkaakin ja sopia asioita.
Ap haluaa, että niistä puhutaan niin kuin ap itse haluaa. Olen ollut vastaavassa suhteessa, onneksi on nyt ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää haluan jutella,sitte päläpälpälä 3 tuntia, ja mitään ei tehdä eikä mikään muutu.Tai halutaan että mies tekee kaiken tai ainaki mahdollistaa(maksaa).
Sama uusiksi huomenna.
t.Mies
:)
Naisten ja miesten ero. Naisille puhuminen on puhdistavaa ja tärkeää. Sillä yritetään luoda yhteyttä sen miehen kanssa. Naiset keskenään tuntee yhteenkuuluvuutta juuri puheen kautta. Miehet taas kokevat pelkästään voimakasta stressiä asioiden analysoimisesta ja välttävät sitä viimeiseen saakka. Tämän välttelyn naiset kokevat hylkäämisenä. Joku kun keksisi, miten tästä ongelmasta päästään, niin että molemmat ovat tyytyväisiä :)
Vierailija kirjoitti:
Ei noita asioita ole mahdollista puhua ns selväksi heti alussa. Ihan jo seksistä tulee taatusti jotain keskusteltavaa, mielipiteitä tai toiveita parisuhteen aikanakin. Tilanteet muuttuvat, tulee lapsia, tai työttömyyttä tai mitä nyt elämä tuo tullessaan. Pitää sitä voida keskustella pitkin matkaakin ja sopia asioita.
Juuri näin. Siksi ärsyttää ne jokaiseen naisen aloittamaan parisuhdeongelmasta kertovaan ketjuun pesiytyvät kommentoijat, joiden mielestä kaikki on naisen syytä, koska on ylipäätään aloittanut suhteen sellaisen miehen kanssa, niin makaa kuin petaa ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies loukkaa naista syvästi. Sanoo sori ja luulee että asia on sillä kuitattu.
Nainen haluaa kertoa, että se, mitä mies teki on väärin ja että naisesta sellainen tuntuu pahalta. Miehen mielestä tämä on turhaa jankkaamista.
Mies loukkaa naista uudelleen, ihan samalla tavalla. Sanoo sori ja luulee, että asia on sillä kuitattu.
Nainen kertoo, että taas näin tapahtui ja ei ollut mukavaa. Nyt nainen miehen mielestä nalkuttaa.
Mies loukkaa naista uudelleen, samalla tavalla. Sanoo sori ja luulee, että asia on sillä kuitattu.
Nainen pakkaa laukut ja lähtee jonkun muun matkaan. Mies itkee kuinka ero tuli ihan puskista, naiset on pinnallisia håråja ja vannoo, ettei koskaan enää sekaannu naisiin.
ja niin edelleen ad nauseatum.
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Lisäksi ne jotka luulevat, että asiat voisi puhua selviksi heti alussa, eivät hahmota, etteivät ihmiset pysy samanlaisina. Jos on vaikka alussa puhuttu, että seksi on tärkeää, ja sitten mies alkaakin vältellä seksiä suhteen aikana myöhemmin ja seksi hiipuu pois kokonaan. Sitten jos nainen yrittää puhua siitä, niin mies suuttuu ja kieltäytyy puhumasta. Tai on sovittu, että ylläpidetään kipinää huoletimalla siitä, että on silloin tällöin yhteistä kahdenkeskistä aikaa tai ns. treffi-iltoja, niin sitten mies lopettaakin sellaisen ja suuttuu, jos nainen yrittää puhua siitä.
Vierailija kirjoitti:
"vaikeita asioita" pitäisi olla "vaikeista asioista".
Noissa on merkitysero, vaikeita asioita tarkoittaa että miehesi ei suostu puhumaan kvanttifysiikkaa sinulle. Vaikeista asioista tarkoittaa sitten sitä mitä halusitkin.
Kännykkäsukupolvella tuntuu olevan hakusessa tällaiset pienet vivahde-erot. Kirjoja ei enää lueta ja se valitettavasti näkyy.
Kielen ainoa funktio on tulla ymmärretyksi, mikä tapahtui.
Millä ihmeen pelimerkeillä sä puutut muiden tekstiin kun et ite ymmärtä edes perusasioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Minulla on mies, joka on muuttunut sellaiseksi, ettei suostu puhumaan ja suuttuu, jos minä yritän, eivätkä hänen tekonsa ole huomioivia ja välittäviä. Väittäisin että tämä on paljon yleisempää. Jos välittää toisesta, luultavasti haluaa keskustellakin. Tämä, mistä minä ja tulkintani mukasn ap puhuu, on kuin jäämistä henkisen nyrkin ja henkisen hellan väliin.
Iso ongelmahan on, että mä en pysty etenee suhteessa ilman puhumista. Tunnen itseni niin epävarmaksi ja hylätyksi.
En mennä naimisiin, saada lapsia, hankkia taloa. Kun asioista ei puhuta niin en voi lähtee mukaan isoihin päätöksiin.
Voidaan toki puhua hyvin mitä syödään ja kuka imuroi ja kuka pesee vessan. Mut en usko et tällainen riittää mulle tulevaisuudessa. Haaveilen perheestä ja lapsista, mutta myös miehen kanssa joka kykenee puhumaan näistä asioista.
AP
Ei kai kukaan niitä ensitreffeillä läpi käykään mutta siinä tutustumisen myötä. Yleensä erotaan ennen kuin suhde ehtii syventyä avo- tai avioliitoksi, jos noin olennaisista asioista ei ole keskusteltu/niitä ei ole ratkaistu. Miten voi sitoutua avoliittoon, jos toinen ei suostu puhumaan asioista vuoden päähän?