Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi nalkuttava, läskiintynyt ãmmä.
Huoh!
Jos huomaat olevasi vasten tahtoasi parisuhteessa naisen kanssa, josta et pidä, niin miksi et eroa? Vaikea ymmärtää tuollaista vauvaa.
Ei tuo kommentoija ole koskaan ollut parisuhteessa naisen kanssa, eikä tule olemaan. Ole huoleti. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Minulla on mies, joka on muuttunut sellaiseksi, ettei suostu puhumaan ja suuttuu, jos minä yritän, eivätkä hänen tekonsa ole huomioivia ja välittäviä. Väittäisin että tämä on paljon yleisempää. Jos välittää toisesta, luultavasti haluaa keskustellakin. Tämä, mistä minä ja tulkintani mukasn ap puhuu, on kuin jäämistä henkisen nyrkin ja henkisen hellan väliin.
Koeta muistaa, että mies kokee stressihormonimyrskyn kehossaan, kun naisen kanssa jutellaan ja analysoidaan suhteen asioita (nämä analysoinnit eivät koskaan ole mitään positiivisiä, vaan useimmiten niissä käsitellään sitä, miten mies voisi muuttaa toimintaansa naisen haluamaan suuntaan). Se stressi tulee häpeästä. Siitä toipumiseen saattaa mennä tunteja tai enemmänkin. Naisilla ei tällaista esiinny. Se puhumattomuus ei siis ole mitään veetuilua, vaan vain itsesuojelua.
Alkaisin pakata kamojani aika nopeasti jos kumppani ei keskustelisi kanssani asioista. Keskustelu on turhaa jos kaikki sujuu, enkä jaksa käydä mitään mukasyvällisiä analyyttisia keskusteluja, mutta jos minusta seksi ei ole hyvää ja toivon siihen tai muuhun muutoksia, eikä toinen suostu edes kuuntelemaan, miksi olisin sellaisen ihmisen kanssa?
Tunnen itseni todella hyvin ja edellytän että kumppani tuntee itsensä myös vähintään sen verran hyvin, että voimme puhua toiveistamme ja ajatuksistamme jos siltä tuntuu. Minulle ei olisi mahdollista päätyä vuosiksi suhteeseen joka ei minulle toimi, mikäli toinen ei ole laillani riittävän itsevarma ja osaa käsitellä tunteitaan (ap:n mies selvästi on epävarma, tunnelukkoinen ja torjuva) ja ilmaista itseään, mitä tekisin sellaisen ihmisen kanssa? Kuulostaa ihan kamalalta. Jos toisella on suhteessa paha olla eikä toinen tule vastaan ja kerro ajatuksistaan, mitä järkeä siinä suhteessa on.
Tämä voi olla hajota ja hallitse tekniikkaa tai sitten lapsuudenkodista periytynyt malli.
Mitä jos kertoisit miehelle, että jos näin jatkuu niin suhteenne ei kestä pitkään. Jos ei senkään jälkeen ole haluja keskustella niin siitä voisi päätellä että miestä ei suhde juuri kiinnosta.
Ihmisillä on mitä kummallisempia syitä roikkua parisuhteessa. Kulujen jakaminen, kulissit, ei uskalla olla yksin, haluaa jonkun tekemään kotityöt, helppoa seksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Tietenkin teot ovat tärkeimpiä mutta hyvässä ja tasapainoisessa suhtessa voi saada ne molemmat. Siis rakastavat teot ja hyvän puheyhteyden. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli mieleen, että mies ei halua puhua tulevaisuudesta sen vuoksi, että olettaa sinun kuvittelevan niitä sitten lupauksiksi? Mies pelkää törmäävänsä tilanteeseen, jossa sinä sanot: "Mutta silloin 5 vuotta sittenhän sinä sanoit....." Itse ainakin olen sellainen, että voin oikein hyvin haaveilla jostain, mikä tapahtuisi 5 vuoden päästä, mutta kun ajankohta lähenee, en enää haaveilekaan siitä. Mulla on jo ikää ja mulla on suunnitelmia 4 vuoden päähän, jolloin jään vanhuuseläkkeelle. On kuitenkin aivan mahdollista, että 4 vuoden päästä suunnitelmani ovatkin jo muuttuneet. Ehkä en jääkään silloin eläkkeelle vaan jatkankin vielä työelämässä. Tai ehkä - vaikka en ole koskaan ollut mikään mökki-ihminen - hankinkin kesämökin. En voi tänään olla 100% varma siitä, mitä haluan tehdä joskus vuosien päästä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja idea, joka tänään tuntuu loistavalta, voi jo vuoden päästä tuntua älyttömältä.
Mainitsit jossain kommentissasi remontin. Remonttiin voi kyllä säästää rahaa, vaikka ei olisi vielä tarkempaa suunnitelmaa, milloin remontin tekee. Mun aiempi suunnitelmani oli teettää keittiöremontti sitten, kun jään eläkkeelle. Mutta kun tulikin pandemia ja sen vuoksi rahaa alkoi säästyä normaalia enemmän, teetinkin keittiöremontin jo keväällä 2021. Mulla siis suunnitelmat muuttuvat, kun tilanteetkin muuttuvat.
En ymmärrä parisuhteita, joissa länkytetään jostain rakkaudesta ja sen merkityksestä. Kai te puhutte myös surun merkityksestä, ilosta, häpeästä jne. eli käytte kaikki tunteet ja niiden ilmenemismuodot merkityksineen ja miten oletatte esim. 10 vuoden kuluttua tuntevanne? Ei ihme, että parisuhteet kaatuvat, kun puhutaan, ilmaistaan, sanoitetaan ja eletään kuin tunteet pitäisi suhteen tai yhtään mitään koossa.
Seksistä on syytä puhua, mutta siinäkin joutuu sitten miettimään, että vaatimalla vai kieltämällä. On helppo ottaa tunteet mukaan kiristyskeinona eli "jos rakastaisit minua oikeasti, niin...".
Suunnitelmat yli vuoden päähän voi muuttua huomenna ja talousasiat ennen avioitumista on 100% yksityisasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hänen mielipiteensä on kaadettu likasangolla takaisin päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Tietenkin teot ovat tärkeimpiä mutta hyvässä ja tasapainoisessa suhtessa voi saada ne molemmat. Siis rakastavat teot ja hyvän puheyhteyden. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.
Meillä on kyllä puheyhteys :) Se vain ei kata mitään tunteiden analysointia ja suhteen "tilan" pohtimista. Ja minä voin kyllä sanoa, jos mieheni on loukannut minua jotenkin ja hän on siitä pahoillaan, samoin kuin jos joku muu on loukannut minua tai jossain muualla on tapahtunut jotain. Olen vain oppinut, että miestä en voi muuttaa "analysoimalla" hänen käytöstään ja puhumalla "minä"-muodossa ja mitä näitä nyt on... Metsään on mennyt joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Minulla on mies, joka on muuttunut sellaiseksi, ettei suostu puhumaan ja suuttuu, jos minä yritän, eivätkä hänen tekonsa ole huomioivia ja välittäviä. Väittäisin että tämä on paljon yleisempää. Jos välittää toisesta, luultavasti haluaa keskustellakin. Tämä, mistä minä ja tulkintani mukasn ap puhuu, on kuin jäämistä henkisen nyrkin ja henkisen hellan väliin.
Koeta muistaa, että mies kokee stressihormonimyrskyn kehossaan, kun naisen kanssa jutellaan ja analysoidaan suhteen asioita (nämä analysoinnit eivät koskaan ole mitään positiivisiä, vaan useimmiten niissä käsitellään sitä, miten mies voisi muuttaa toimintaansa naisen haluamaan suuntaan). Se stressi tulee häpeästä. Siitä toipumiseen saattaa mennä tunteja tai enemmänkin. Naisilla ei tällaista esiinny. Se puhumattomuus ei siis ole mitään veetuilua, vaan vain itsesuojelua.
Et nyt ole ihan tajunnut että tuohon tilanteeseen on ajauduttu vasta kun niitä asioita ei ole voitu keskustella jo heti aluksi rakentavasti. Silloin juuri tullaan näihin stressaavin tilanteisiin jossa mies usein vetäytyy. Kun olisi heti aluksi vain osannut kakistaa sieltä suustansa että haluaako olla ja miten näkee sen mahdollisen yhteisen tulevaisuuden niin ei niitä sitten enää jatkossa tarvitse joka käänteessä märehtiä. Mutta jos pidät naista vuosia epätietoisuuden vallassa siitä että mitä oikein haluat ja mitä ajattelet niin vähemmästäkin tullaan joskus siihen vähän kireämpään keskusteluun.
Niin ja olen siis mies ja tein nykyiselle vaimolleni aika nopeasti selväksi että olen hyvin sitoutunut suhteeseen ja että haluan rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan. Eikä sitä sitten ole sen jälkeen tarvinnut enää uudelleen joka käänteessä toistella.
Vierailija kirjoitti:
Iso ongelmahan on, että m5ä en pysty etenee suhteessa ilman puhumista. Tunnen itseni niin epävarmaksi ja hylätyksi.
En mennä naimisiin, saada lapsia, hankkia taloa. Kun asioista ei puhuta niin en voi lähtee mukaan isoihin päätöksiin.Voidaan toki puhua hyvin mitä syödään ja kuka imuroi ja kuka pesee vessan. Mut en usko et tällainen riittää mulle tulevaisuudessa. Haaveilen perheestä ja lapsista, mutta myös miehen kanssa joka kykenee puhumaan näistä asioista.
AP
Miksi siis jatkaisit suhdetta ihmisen kanssa, jolta et saa haluamaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Tietenkin teot ovat tärkeimpiä mutta hyvässä ja tasapainoisessa suhtessa voi saada ne molemmat. Siis rakastavat teot ja hyvän puheyhteyden. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.
Meillä on kyllä puheyhteys :) Se vain ei kata mitään tunteiden analysointia ja suhteen "tilan" pohtimista. Ja minä voin kyllä sanoa, jos mieheni on loukannut minua jotenkin ja hän on siitä pahoillaan, samoin kuin jos joku muu on loukannut minua tai jossain muualla on tapahtunut jotain. Olen vain oppinut, että miestä en voi muuttaa "analysoimalla" hänen käytöstään ja puhumalla "minä"-muodossa ja mitä näitä nyt on... Metsään on mennyt joka kerta.
No ei kai sitä tarvitse pohjia myöten koko ajan vatvoakaan mutta tämän ketjun aloitus kyllä puhui vähän muusta. Eli siitä että ei puhuta oikein mistään mitään. Kyllä sitä pitää edes pystyä toiselle kertomaan että haluaako olla yhdessä ja mitä haluaisi yhteiseltä tulevaisuudelta. Ja jos asiat muuttuvat niin sekin pitäisi pystyä kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap: mielestä elämä on kuin TIS jossa jokavitunvälissä pitäisi lässyttää siitä miltä nyt tuntuu ja miksi nyt tuntuu ja mihin tällä tähdätään.
Olet epäilemättä realityfani ja todellakin moniongelmainen narsisti.
Ap;n mies ei siis avaudu! Mietin, miten ensitreffit alttarilla -ohjelman pariskunnat kestävät sitä, että koko ajan pitää analysoida tunteitaan ja pitää puolisoa jonkinlaisena terapeuttina, jonka kanssa yhteistä matkaa jatketaan puhumalla tunteista, tunteista ja tunteista, miettimällä lapsuutta ja sitä, että onko joku käyttäytymismalli, jota toistaa. Vähemmällä puheella ja enemmillä teoilla saisi todennäköisesti paljon tyydyttävämmän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä parisuhteita, joissa länkytetään jostain rakkaudesta ja sen merkityksestä. Kai te puhutte myös surun merkityksestä, ilosta, häpeästä jne. eli käytte kaikki tunteet ja niiden ilmenemismuodot merkityksineen ja miten oletatte esim. 10 vuoden kuluttua tuntevanne? Ei ihme, että parisuhteet kaatuvat, kun puhutaan, ilmaistaan, sanoitetaan ja eletään kuin tunteet pitäisi suhteen tai yhtään mitään koossa.
Seksistä on syytä puhua, mutta siinäkin joutuu sitten miettimään, että vaatimalla vai kieltämällä. On helppo ottaa tunteet mukaan kiristyskeinona eli "jos rakastaisit minua oikeasti, niin...".
Suunnitelmat yli vuoden päähän voi muuttua huomenna ja talousasiat ennen avioitumista on 100% yksityisasioita.
Kyse ei olekaan siitä etteivätkö asiat voisi muuttua matkan varrella vaan siitä että joku visio siitä mitä itse haluaisi olisi kyllä hyvä olla ääneen sanottuna. Jos ei onnistu niin ei onnistu mutta ei se epävarmuus poistu sillä että asioista ei puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Tietenkin teot ovat tärkeimpiä mutta hyvässä ja tasapainoisessa suhtessa voi saada ne molemmat. Siis rakastavat teot ja hyvän puheyhteyden. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.
Meillä on kyllä puheyhteys :) Se vain ei kata mitään tunteiden analysointia ja suhteen "tilan" pohtimista. Ja minä voin kyllä sanoa, jos mieheni on loukannut minua jotenkin ja hän on siitä pahoillaan, samoin kuin jos joku muu on loukannut minua tai jossain muualla on tapahtunut jotain. Olen vain oppinut, että miestä en voi muuttaa "analysoimalla" hänen käytöstään ja puhumalla "minä"-muodossa ja mitä näitä nyt on... Metsään on mennyt joka kerta.
Kun nainen ryhtyy pohtimaan suhteen tilaa ääneen, mies ymmärtää siirtää yhteiseltä tililtä rahat itselleen ja lähteä. Jos jää, joutuu toimimaan täysin naisen vaatimusten mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Iso ongelmahan on, että mä en pysty etenee suhteessa ilman puhumista. Tunnen itseni niin epävarmaksi ja hylätyksi.
En mennä naimisiin, saada lapsia, hankkia taloa. Kun asioista ei puhuta niin en voi lähtee mukaan isoihin päätöksiin.Voidaan toki puhua hyvin mitä syödään ja kuka imuroi ja kuka pesee vessan. Mut en usko et tällainen riittää mulle tulevaisuudessa. Haaveilen perheestä ja lapsista, mutta myös miehen kanssa joka kykenee puhumaan näistä asioista.
AP
Oletko kertonut hänelle miltä tuo puhumattomuus tuntuu ja että ajattelet eroa sen vuoksi? Voihan se olla, ettei mies vain älyä tai osaa keskustella, mutta että kuitenkin haluaa samoja asioita mitä sinäkin. Toisaalta voi myös olla, että ei halua ja ei jaksa, osaa, kehtaa erota, eikä siksi halua puhua asiasta, koska haluaa pitkittää eroa. Olipa asia niin tai näin, niin sinulla on oikeus tietää. Jos mies ei halua samoja asioita, niin voit erota ja tavata uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mielestä elämä on kuin TIS jossa jokavitunvälissä pitäisi lässyttää siitä miltä nyt tuntuu ja miksi nyt tuntuu ja mihin tällä tähdätään.
Olet epäilemättä realityfani ja todellakin moniongelmainen narsisti.
Ap;n mies ei siis avaudu! Mietin, miten ensitreffit alttarilla -ohjelman pariskunnat kestävät sitä, että koko ajan pitää analysoida tunteitaan ja pitää puolisoa jonkinlaisena terapeuttina, jonka kanssa yhteistä matkaa jatketaan puhumalla tunteista, tunteista ja tunteista, miettimällä lapsuutta ja sitä, että onko joku käyttäytymismalli, jota toistaa. Vähemmällä puheella ja enemmillä teoilla saisi todennäköisesti paljon tyydyttävämmän elämän.
Asiat eivät ole joko-tai vaan molempia tarvitaan. Puheet ilman tekoja ovat turhia mutta pelkät teot ilman puhetta harvoin tyydyttävät täysin ihmisen henkiset tarpeet suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä parisuhteita, joissa länkytetään jostain rakkaudesta ja sen merkityksestä. Kai te puhutte myös surun merkityksestä, ilosta, häpeästä jne. eli käytte kaikki tunteet ja niiden ilmenemismuodot merkityksineen ja miten oletatte esim. 10 vuoden kuluttua tuntevanne? Ei ihme, että parisuhteet kaatuvat, kun puhutaan, ilmaistaan, sanoitetaan ja eletään kuin tunteet pitäisi suhteen tai yhtään mitään koossa.
Seksistä on syytä puhua, mutta siinäkin joutuu sitten miettimään, että vaatimalla vai kieltämällä. On helppo ottaa tunteet mukaan kiristyskeinona eli "jos rakastaisit minua oikeasti, niin...".
Suunnitelmat yli vuoden päähän voi muuttua huomenna ja talousasiat ennen avioitumista on 100% yksityisasioita.
Kyse ei olekaan siitä etteivätkö asiat voisi muuttua matkan varrella vaan siitä että joku visio siitä mitä itse haluaisi olisi kyllä hyvä olla ääneen sanottuna. Jos ei onnistu niin ei onnistu mutta ei se epävarmuus poistu sillä että asioista ei puhu.
Ei se epävarmuus poistu silläkään, että kertoo visionsa olevan hyvä työ, antoisat ihmissuhteet ja sähköauto. Ei sanaakaan perheestä, vaikka ei sitä ole poiskaan suljettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette voineet edes päätyä parisuhteeseen, jos tuollaisista asioista ei ole puhuttu?
Meillä., kyllä keskustellaan seksistä. Lapsilukumäärä eli yksi oli helppo keskustelu ja naimisiinmenokin
Mutta meillä mies ei halua keskustellla talon rempasta, talous ja raha-asioista yms. T. Nro 1
Miten te sitten hoidatte talous- ja raha-asiat, jos niistä ei kerran keskustella?
Jos huomaat olevasi vasten tahtoasi parisuhteessa naisen kanssa, josta et pidä, niin miksi et eroa? Vaikea ymmärtää tuollaista vauvaa.