Miksi yliopistossa opiskelun vaativuutta aina vähätellään?
Samaan aikaan täältä saa lukea, miten joku ei meinaa pärjätä lähihoitajan opinnoissa tai ei pääse lääkelaskuista läpi.
Ihmisten älykkyydessä ja kyvyissä on suuria eroja ja kyllä sinne yliopistoon seuloutuu ne parhaat, eikä niistäkään kaikki valmistu.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa kirjoittaa esseen niin yliopistossa opiskelu on helppoa. Muutoin törmää ongelmiin.
T. Kaksi maisterin tutkintoa suorittanut
Kumpikaan tutkinnoistasi ei taida olla matikasta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vähättele, mutta en suhtaudu siihen mitenkään yli-inhimillisenä suorituksenakaan. Itselläni on korkea äo testien mukaan ja koulussa olen aina pärjännyt huipusti ilman vaivannäköä. Hissankin kokeista sain lukiossa ysejä-kymppejä joskus käymättä tunneilla ja hankkimatta kirjoja... enkä ole kuitenkaan mielestäni erityisen lahjakas vaan säännöllisesti törmään ihmisiin, joita pidän itseäni moninkertaisesti lahjakkaampina. Uskon, että selviäisin aika kevyesti yliopistossakin jos opintojen alkuvaiheen täydellisyyteen pyrkimistä ei laskettaisi. En tunne ketään yliopistossa opiskelijaa, joka olisi pitänyt opintojaan itselleen liian haastavina missään vaiheessa, joten varmaan heitä tyhmemmätkin siellä sinnittelee melkein mukavasti. Mutta... itsellä ei ole motivaatiota hankkia mitään tiettyä tutkintoa yliopistosta. Moni ala kyllä kiinnostaa ja tutkimus, mutta suurimmat mielenkiinnonkohteeni ovat sitten muualla.
niin että oikeastaan olet maisteri, melkein tohtori kunhan vain viitsisit yliopistoon mennä....
Toki voisin olla jos tahtoisin, mutta en ole enkä pidä itseäni sen vuoksi huonompana. Pitäisikö? Onko väärin jos kaikki eivät anna yo-tutkinnoille yhtä suurta arvoa? Onko se vähättelyä jos ei arvosta yhtä paljon kuin "pitäisi"?
Tässä ei puhutakaan sinusta. Ketään ei kiinnosta. Keskustellaan yleisesti yliopisto-opintojen tasosta ja siitä miten kaikki eivät ymmärrä mistä on kyse.
No edellisessä kiinnostavassa viestissä, johon vastasin puhuttiin kyllä nimenomaan minusta.
Yleisesti: Mitä enemmän ihmisiä pakataan korkeakouluihin, sitä matalammaksihan niiden taso laskee ja kenties sen vuoksi tutkintojen arvostuskin on laskenut.
Henk.koht. oon pyörähtänyt amk:ssa ja yliopitossa. Minusta ihan inhimillinen taso melkeinpä kelle tahansa, enemmistölle ihmisistä, toiset loistavat kirkkaammin kuin toiset ja motivaatio ratkaisee paljon.. Mielestäni en ole syyllistynyt mihinkään vähättelyyn tässä. Mun silmissä vaan suurin osa ihmisistä on kykenevä yliopisto-opinnoista suoriutamaan jos vähääkään kiinnostaa. Ehkä sitten näen muutkin ihmiset kyvykkäämpinä kuin joku muu, joka kaipaa suorituksilleen arvostusta. Jos oletettaisiin että käsityksemme opintojen tasosta onkin sama.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vähättele, mutta en suhtaudu siihen mitenkään yli-inhimillisenä suorituksenakaan. Itselläni on korkea äo testien mukaan ja koulussa olen aina pärjännyt huipusti ilman vaivannäköä. Hissankin kokeista sain lukiossa ysejä-kymppejä joskus käymättä tunneilla ja hankkimatta kirjoja... enkä ole kuitenkaan mielestäni erityisen lahjakas vaan säännöllisesti törmään ihmisiin, joita pidän itseäni moninkertaisesti lahjakkaampina. Uskon, että selviäisin aika kevyesti yliopistossakin jos opintojen alkuvaiheen täydellisyyteen pyrkimistä ei laskettaisi. En tunne ketään yliopistossa opiskelijaa, joka olisi pitänyt opintojaan itselleen liian haastavina missään vaiheessa, joten varmaan heitä tyhmemmätkin siellä sinnittelee melkein mukavasti. Mutta... itsellä ei ole motivaatiota hankkia mitään tiettyä tutkintoa yliopistosta. Moni ala kyllä kiinnostaa ja tutkimus, mutta suurimmat mielenkiinnonkohteeni ovat sitten muualla.
Kaveri on oman alansa huippuja, eli itseoppinut tietotekniikkanero. Koulussa ei tarvinnut koskaan lukea, kun hänelle riitti, että kuunteli tunnilla. Kun aloitti yliopistossa, ei sit pärjännyt ollankaan. Siellä kun olisi pitänyt itse lukea ja tajuta, mikä on olennaista. Jäi hänellä opinnot sit kesken.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa kirjoittaa esseen niin yliopistossa opiskelu on helppoa. Muutoin törmää ongelmiin.
T. Kaksi maisterin tutkintoa suorittanut
Jaa jaa, se onkin tekniikkalaji. Sisällöllä niin väliä...
Vierailija kirjoitti:
Minusta jo amk oli vaikeaa. En ole koskaan "oppinut opiskelemaan", enkä pidä opiskelusta. Yläaste ja lukio meni lukematta läpi, amkissa tentit ei enää menneetkään, ja inhoan tehdä pitkiä esseitä ja tutkielmia.
Oon joutunut aina lukemaan ja opiskelemaan. Silti tulokset olleet nippanappa hyväksyttäviä. Yliopistoon pääsyä pidin pidin pienenä ihmeenä, valmistumista suurena! Pikkuhiljaa olen herännyt huomaamaan haasteeni lukihäiriön ja hahmottamisen vaikeutena. Kaikki on siis todella vaikeaa, mutta kun ymmärsin nämä omat haasteeni, aloin nauttia opinnoista todella. Lapsena pidin itseäni tyhmänä, enää en. Tentit ovat lähes ylivoimaisia, mutta esseet sujuu. Ennenkaikkea se aiheeseen syventyminen tuo suurta iloa. Melkein parasta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika helppoa, etenkin huomanistisilla aloilla
t: DI
Mitä on huomanistiset alat?
Ne on jotain helppoja, toisin kuin humanistiset...
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulee ettei yliopisto vaadi kuin hyvät istumaluhakset. Ja mitäs se tarkoittaakaan. Pitkäjänteisyyttä, motivaatiota, tunnollisuutta, vuosien ajan.
Toi on niin ärsyttävä hokema. Kai sillä tarkoitetaan, että pitää jaksaa olla paikallaan, jotta voi keskittyä ja paneutua asioihin pitkäjänteisesti. Mutta antaa kyl ymmärtää, et mitään ei tarttis tehdä, kunhan istuu ja kuuntelee.
Tuo on mielestäni huono vertaus, koska lääkelaskut ovat paljon vaikeampia minulle kuin esim.teologia tai psykologia. En näe hirveästi eroa lukion ja yliopiston välillä. Kunhan oppii rakentamaan esseen, toistetaan sitä samaa kaavaa pitkään tai joskus käydään tentissä.
Yliopiston vaikeutta voidaan vähätellä, mutta suurin ongelma on mielestäni yliopiston vaikeuden liioittelu; ihmiset eivät pääse hallinnollisista esteistä ikinä yli ja saa työn vaatimaa lappua, jos he rakentavat yliopistosta mielessään jonkun hirveän mörön ja vaikean asian. Tunnistan itsessänikin valitettavasti tätä taipumusta, koska on paljon ihmisiä, joiden intresseissä on paisutella yliopiston ihmeellisyyttä esim.siksi, että he eivät ole pärjänneet urheilussa tai taiteissa ja kaikki itseluottamus perustuu tutkintoon, joka on saatu istumalla ja kirjoittamalla.
Tulevaisuudessa toivottavasti lukuisissa tapauksissa yliopiston paperin voi saada kaikille avoimesta tentistä, kuten yleisen kielitutkinnon paperin.
En ole nähnyt mitään järkevää vasta-argumenttia sille, miksi tuollaista systeemiä ei perustettaisi. Eräs nilviäinen rupesi kerran nillittämään siitä, kun pääsi yhden kirjoitusvirheen takia saivartelemaan jostain tutkintojen muotoyksityiskohdasta, mutta se ei vaikuttanut perusargumenttiin mitenkään. Tällaista pikkusaivartelua ja pikkuviisastelua välillä näkee.
Vähättelen etenkin silloin, kun joku yrittää päteä tutkinnollaan. Sellaiset ylimieliset tapaukset, jotka luulevat, että heidän tutkinto tekee heistä paremman, sivistyneemmän tai älykkäämmän. Ei vaatineet ainakaan omat maisterin paperit suurta työtä (matlu).
Vierailija kirjoitti:
Itse en arvosta koulutusta sellaisenaan, vaan millaisen työuran sen avulla pystyi luomaan.
Yleensä on kuitenkin ensin koulutus, jonka jälkeen ruvetaan luomaan uraa ja toivotaan, että aiemmista koulutuksista on mahdollisimman paljon hyötyä, etenkin työelämään siirtyessä/ sen alkuvaiheessa.
Mä huomaan yliopiston haasteellisuuden kun en pääsin lukemaan AMK:n jälkeen di-tutkintoa ja enemmän johtamiseen suuntaavaa eli discussion essey, essey and opponent on tullut tutuksi. Ei ollutkaan vain laskemista ja matemaattista pohdiskelua. Olen vanhan liiton AMK-inssi ensimmäiseltä tutkinnoltani. Valmistunut aikana, jolloin ei ollut edes laskimet kovin kehittyneitä ja laskimme ihan oikeasti laskut joko päässä, paperilla tai alkeellisella laskimella/laskutikulla. PI-kaaviot ja materiaalivirtaukset piirrettiin paperille lyijykynällä ja viivottimella ja harpeilla (obs! nämä on sellaisia esineitä, jotka läytyy nykyään varmaan museosta).
Eiköhän tuo haastavuus tule siitä mihin on tottunut. En ole vaikeasta lukiviasta johtuen kova kirjoittamaan ja lukeminenkin on niin ja näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa kirjoittaa esseen niin yliopistossa opiskelu on helppoa. Muutoin törmää ongelmiin.
T. Kaksi maisterin tutkintoa suorittanutJaa jaa, se onkin tekniikkalaji. Sisällöllä niin väliä...
Jos esseessä ei ole hyvää sisältöä, niin ei sitä silloin ole osattu kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika helppoa, etenkin huomanistisilla aloilla
t: DI
sanoo ex-amis...
Juu, totta että kävin myös amiksen
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mielestäni huono vertaus, koska lääkelaskut ovat paljon vaikeampia minulle kuin esim.teologia tai psykologia. En näe hirveästi eroa lukion ja yliopiston välillä. Kunhan oppii rakentamaan esseen, toistetaan sitä samaa kaavaa pitkään tai joskus käydään tentissä.
Yliopiston vaikeutta voidaan vähätellä, mutta suurin ongelma on mielestäni yliopiston vaikeuden liioittelu; ihmiset eivät pääse hallinnollisista esteistä ikinä yli ja saa työn vaatimaa lappua, jos he rakentavat yliopistosta mielessään jonkun hirveän mörön ja vaikean asian. Tunnistan itsessänikin valitettavasti tätä taipumusta, koska on paljon ihmisiä, joiden intresseissä on paisutella yliopiston ihmeellisyyttä esim.siksi, että he eivät ole pärjänneet urheilussa tai taiteissa ja kaikki itseluottamus perustuu tutkintoon, joka on saatu istumalla ja kirjoittamalla.
Tulevaisuudessa toivottavasti lukuisissa tapauksissa yliopiston paperin voi saada kaikille avoimesta tentistä, kuten yleisen kielitutkinnon paperin.
En ole nähnyt mitään järkevää vasta-argumenttia sille, miksi tuollaista systeemiä ei perustettaisi. Eräs nilviäinen rupesi kerran nillittämään siitä, kun pääsi yhden kirjoitusvirheen takia saivartelemaan jostain tutkintojen muotoyksityiskohdasta, mutta se ei vaikuttanut perusargumenttiin mitenkään. Tällaista pikkusaivartelua ja pikkuviisastelua välillä näkee.
Minkä ihmeen yliopiston paperin? Onko minulla ymmärtämisen vaikeus, kun ei aukene tuo. Ei yliopisto ole lähtökohtaisesti mikään ammattitutkinto. Opintojen on määrä antaa se teoreettinen tausta ja ajattelu, käytäntö opitaan sit ammatissa. Jos yliopiston voi suorittaa jollain tentillä, ei kyse ole enää yliopistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vähättele, mutta en suhtaudu siihen mitenkään yli-inhimillisenä suorituksenakaan. Itselläni on korkea äo testien mukaan ja koulussa olen aina pärjännyt huipusti ilman vaivannäköä. Hissankin kokeista sain lukiossa ysejä-kymppejä joskus käymättä tunneilla ja hankkimatta kirjoja... enkä ole kuitenkaan mielestäni erityisen lahjakas vaan säännöllisesti törmään ihmisiin, joita pidän itseäni moninkertaisesti lahjakkaampina. Uskon, että selviäisin aika kevyesti yliopistossakin jos opintojen alkuvaiheen täydellisyyteen pyrkimistä ei laskettaisi. En tunne ketään yliopistossa opiskelijaa, joka olisi pitänyt opintojaan itselleen liian haastavina missään vaiheessa, joten varmaan heitä tyhmemmätkin siellä sinnittelee melkein mukavasti. Mutta... itsellä ei ole motivaatiota hankkia mitään tiettyä tutkintoa yliopistosta. Moni ala kyllä kiinnostaa ja tutkimus, mutta suurimmat mielenkiinnonkohteeni ovat sitten muualla.
niin että oikeastaan olet maisteri, melkein tohtori kunhan vain viitsisit yliopistoon mennä....
Toki voisin olla jos tahtoisin, mutta en ole enkä pidä itseäni sen vuoksi huonompana. Pitäisikö? Onko väärin jos kaikki eivät anna yo-tutkinnoille yhtä suurta arvoa? Onko se vähättelyä jos ei arvosta yhtä paljon kuin "pitäisi"?
Tässä ei puhutakaan sinusta. Ketään ei kiinnosta. Keskustellaan yleisesti yliopisto-opintojen tasosta ja siitä miten kaikki eivät ymmärrä mistä on kyse.
No edellisessä kiinnostavassa viestissä, johon vastasin puhuttiin kyllä nimenomaan minusta.
Yleisesti: Mitä enemmän ihmisiä pakataan korkeakouluihin, sitä matalammaksihan niiden taso laskee ja kenties sen vuoksi tutkintojen arvostuskin on laskenut.
Henk.koht. oon pyörähtänyt amk:ssa ja yliopitossa. Minusta ihan inhimillinen taso melkeinpä kelle tahansa, enemmistölle ihmisistä, toiset loistavat kirkkaammin kuin toiset ja motivaatio ratkaisee paljon.. Mielestäni en ole syyllistynyt mihinkään vähättelyyn tässä. Mun silmissä vaan suurin osa ihmisistä on kykenevä yliopisto-opinnoista suoriutamaan jos vähääkään kiinnostaa. Ehkä sitten näen muutkin ihmiset kyvykkäämpinä kuin joku muu, joka kaipaa suorituksilleen arvostusta. Jos oletettaisiin että käsityksemme opintojen tasosta onkin sama.
Kokemusta vaan yhdestä laitoksesta, mutta siitä sit aika pitkä kokemus. Se, että sen ajatellaan olevan vaikeaa, tekee siitä toisille vaikean. Haastavinta omalla kohdalla ollut just se hallinnollinen puoli. Ja sisun käyttöönotto ihan tuskaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa kirjoittaa esseen niin yliopistossa opiskelu on helppoa. Muutoin törmää ongelmiin.
T. Kaksi maisterin tutkintoa suorittanut
Opinahjosi ovat epäonnistuneet opinnoissasi, jos ainoa vaatimus on, että osaa kirjoittaa esseen. Toivottavasti olet myös oppinut niissä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa kirjoittaa esseen niin yliopistossa opiskelu on helppoa. Muutoin törmää ongelmiin.
T. Kaksi maisterin tutkintoa suorittanutOpinahjosi ovat epäonnistuneet opinnoissasi, jos ainoa vaatimus on, että osaa kirjoittaa esseen. Toivottavasti olet myös oppinut niissä jotain?
Ja eihän kandi- ja maisterintutkintojen lopputyöt edes ole esseitä, joten ei voi valmistua, jos ei osaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika helppoa, etenkin huomanistisilla aloilla
t: DI
Mitä on huomanistiset alat?
Siinäpä haastava kysymys vaativissa asiantuntijatehtävissä työskenteleville akateemiselle mammoille.
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulee ettei yliopisto vaadi kuin hyvät istumaluhakset. Ja mitäs se tarkoittaakaan. Pitkäjänteisyyttä, motivaatiota, tunnollisuutta, vuosien ajan.
Kyllä se helppoa on. HUO-manisti!
Aika mekaanista on nuo sun alan opinnot. Ei kehitä ajattelua juurikaan. Näemmä.