Miksi yliopistossa opiskelun vaativuutta aina vähätellään?

Jos tarvitsisit apua niin kumman apua enemmän arvostaisin, sen joka muistaa ulkoa kaikki nippelitiedon mutta käytännössä ei mitään osaa tehdä vai sen joka osaa oikeasti auttaa vaikka ei muistakkaan kaikkea turhaa nippelitietoa joka ei mitenkaan auta mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joillakin aloilla opiskelun vaativuutta on ollut pakko vähentää, koska opiskelijoiden taso heikkenee vuosi vuodelta. Itse olen opettanut yhteiskuntatieteiden opiskelijoille tilastomenetelmiä ja vaikeaa näyttää monille olevan. Toisaalta jos on liian tiukkana, opiskelijat eivät valmistu ja yliopistolta loppuvat rahat...

Siinä vaiheessa, kun sosiaalityöntekijä on kotikäynnillä päihdeongelmaisen mt-potilaan luona ja miettii kuinka häätöuhan alla oleva pelastetaan jonkun katon alle lämpimään, niin sinun tilastotieteen kurssien opeilla ei tee mitään.

Yliopisto ja työelämä on hyvin hyvin kaukana toisistaan.

Herääkin kysymys, miksi sosiaalitanttoja yms. koulutetaan yliopistossa, kun he eivät ikinä tule tuottamaan ja soveltamaan tieteellistä tietoa.

Sitten kansan syvät rivit niputtavat vakuutusmatemaatikot, lääkärit, proviisorit, fyysikot jne. samaan turhaan yliopistolaiskategoriaan noiden persoonallaan työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden, tarhantätien ja liikunnanopettajien kanssa. Toiset tarvitsevat työssään yliopistokoulutusta, toiset eivät.

Olen enemmän törmännyt siihen, että yliopistolle olemaan jääneet katsovat meitä muita pitkin neniensä vartta. Ja nämä tyypit, mitä olen tuntenut 2000 -luvun alusta asti, olevat ja löllivät vieläkin yliopistolla jollain epämääräisellä tavallaan. Ovat käytännössä työttömiä ja elävät tuilla. Mutta fiinejä ihmisiä ovat vielä edelleen, oikein kovasti.

Olin eräässä vuosittaista tapahtumaa järjestävässä porukassa, jossa tosiaan näitä yliopistoihmisiä pyöri. Minä, amista käyvänä sain lähinnä siivota tiloja vessoista lähtien, huolehtia tarjoiluista ja niiden riittävyydestä, siisteydestä ja olla autokuskina. Niin tapahtui senkin jälkeen, kun valmistuin amiksesta. Niin vielä jatkui, kun olin jo töissä ja tienasin huomattavasti näihin yliopistoihmisiin nähden. Yllättäen alkoi myös minun visa kiinnostamaan, ja pitihän tapahtuman arvovaltaiset vieraat ravintolassa kestitä. 

Aikansa kutakin, ja jossain vaiheessa totesin, että mun duunia on vessojen siivous ja muu paskahomma. Mutta tosiaan, nämä samat ylevät tyypit vieläkin vain elävät sitä yliopistoaan, eikä muuta. 

Minä olisin halunnut olla heidän kanssaan tasavertainen, mutta se ei tainnut yliopistolaisille sopia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulevat papit opiskelevat teologisessa "tiedekunnassa" ? Miksi eivät kunkin uskonlahkon omassa raamattukoulussa tai vastaavassa?

Miksi teologinen lainausmerkeissä? Meinaatko, että "teologisessa" voisi opiskella yleisesti uskontotieteitä, mutta papiksi pitäisi opiskella vain raamattupiirissä?

No vähän tähän suuntaan meinaan kyllä. Tosin samalla ymmärrän palkkapapiston syyt hankkiutua akateemisen sateenvarjon alaisuuteen. En kylläkään näitä syitä hyväksy.

Yliopistot ovat syntyneet teologian opetuksen ympärille, joten on tosi outoa, että ajatellaan papiston hakeutuneen akateemisen sateenvarjon alle. Ne on ne muut alat, jotka ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä yliopistoon teologian lisäksi.

Hyvin on kirkollinen propaganda sinuun(kin) valitettavasti uponnut. Kirkko on aina osannut ottaa kunnian ja maineen itselleen asioista, joiden kehittämiseksi se ei ole tehnyt mitään.

Väite siitä, että kirkko on myötävaikuttanut tieteen opetukseen myönteisesti on jo aivan mielipuolinen ja sekava.

Kirkkohan on tehnyt kaikkensa valtansa säilyttämiseksi ja tieteellisen maailmankuvan ja tiedemiesten tuhoamiseksi.

Ovatpa polttoroviot ja inkvisitiolaitoskin olleet ahkerassa käytössä omaa valtaa suojellessa.

Yliopistoon menee se keskimäärin fiksumpi osa kansasta ja siihen joukkoon mahtuu paljon niitä joille opinnot on helppoja. Helppous ja vaikeus on kuitenkin aika subjektiivinen kokemus, ja on aika vaikea samaistua siihen ettei joku meinaa pärjätä vaikka niissä lääkelaskuissa jos itselle matikka on helppoa. Toisaalta ei kaikki yliopistossa pärjäävät ole mitenkään erityisen älykkäitä, korkeintaan ahkeria opiskelijoita, mikä voi osittain johtaa ajatukseen siitä ettei voi olla vaikeaa jos tuokin pärjää. Ja yliopistossa on tosi erilaisia aloja, helpompia ja vaikeampia ja eri tyyppisille opiskelijoille sopivia.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä AMK-opiskelijoiden, ja nimenomaan niiden AMK-opiskelijoiden jotka olisivat halunneet yliopistoon, toimesta tulee vähättelyä etenkin humanistisille aloille.. tai tradenomien suusta, ettei yliopistossa ole yhtään sen haastavampaa.

No olisko niin, että näitä vertailuja voi tehdä lähinnä sellainen, joka on opiskellut molemmissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joillakin aloilla opiskelun vaativuutta on ollut pakko vähentää, koska opiskelijoiden taso heikkenee vuosi vuodelta. Itse olen opettanut yhteiskuntatieteiden opiskelijoille tilastomenetelmiä ja vaikeaa näyttää monille olevan. Toisaalta jos on liian tiukkana, opiskelijat eivät valmistu ja yliopistolta loppuvat rahat...

Siinä vaiheessa, kun sosiaalityöntekijä on kotikäynnillä päihdeongelmaisen mt-potilaan luona ja miettii kuinka häätöuhan alla oleva pelastetaan jonkun katon alle lämpimään, niin sinun tilastotieteen kurssien opeilla ei tee mitään.

Yliopisto ja työelämä on hyvin hyvin kaukana toisistaan.

Mites sun lasten opettajat? Onko heidän yliopisto-opinnot turhia? Entäs lääkärisi? Noin esimerkkinä yliopiston turhuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joillakin aloilla opiskelun vaativuutta on ollut pakko vähentää, koska opiskelijoiden taso heikkenee vuosi vuodelta. Itse olen opettanut yhteiskuntatieteiden opiskelijoille tilastomenetelmiä ja vaikeaa näyttää monille olevan. Toisaalta jos on liian tiukkana, opiskelijat eivät valmistu ja yliopistolta loppuvat rahat...

Siinä vaiheessa, kun sosiaalityöntekijä on kotikäynnillä päihdeongelmaisen mt-potilaan luona ja miettii kuinka häätöuhan alla oleva pelastetaan jonkun katon alle lämpimään, niin sinun tilastotieteen kurssien opeilla ei tee mitään.

Yliopisto ja työelämä on hyvin hyvin kaukana toisistaan.

Tein tilastotieteen kurssin pakollisena. Oli todella haastava. Mutta kun 30 sivun loppuraporttia tein, aloin jo pikkusen ymmärtää, mistä on kyse. Tulin siihen tulokseen, että tekis hyvää ihan kaikille. Ymmärrän tilastoja, tutkimusta ja näistä uutisointia paremmin ja opin myös kriittisyyttä. Tätä kaikkea on elämässä hetkittäin, kunnen ole pelastamassa asunnottomia.

DI:ksi pääsin opiskelemaan yo-papereilla, lääkikseen menin pääsykokeella (ainoa vaihtoehto silloin). Kumpikaan ei ollut erityisen vaikea. Lääkiksen vaikein osa oli ne pääsykokeet. Jokin käytännöllisempi ala, vaikka artesaani, olisi sen sijaan ollut hyvinkin vaikea minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joillakin aloilla opiskelun vaativuutta on ollut pakko vähentää, koska opiskelijoiden taso heikkenee vuosi vuodelta. Itse olen opettanut yhteiskuntatieteiden opiskelijoille tilastomenetelmiä ja vaikeaa näyttää monille olevan. Toisaalta jos on liian tiukkana, opiskelijat eivät valmistu ja yliopistolta loppuvat rahat...

Siinä vaiheessa, kun sosiaalityöntekijä on kotikäynnillä päihdeongelmaisen mt-potilaan luona ja miettii kuinka häätöuhan alla oleva pelastetaan jonkun katon alle lämpimään, niin sinun tilastotieteen kurssien opeilla ei tee mitään.

Yliopisto ja työelämä on hyvin hyvin kaukana toisistaan.

Herääkin kysymys, miksi sosiaalitanttoja yms. koulutetaan yliopistossa, kun he eivät ikinä tule tuottamaan ja soveltamaan tieteellistä tietoa.

Sitten kansan syvät rivit niputtavat vakuutusmatemaatikot, lääkärit, proviisorit, fyysikot jne. samaan turhaan yliopistolaiskategoriaan noiden persoonallaan työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden, tarhantätien ja liikunnanopettajien kanssa. Toiset tarvitsevat työssään yliopistokoulutusta, toiset eivät.

Hyvä näkökulma. Jos on alemman tason suorittavassa työssä, ei tarvitse tieteellistä koulutusta. Toisaalta jos olisi vastaamassa koko sotealueen sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja rahojen kohdentamisesta, alkaisi tilastotieto todennäköisesti kiinnostaa.

Kyllä ihmisissä on eroja sen suhteen, miten opiskeluissa pärjää, kenenkään ihmisarvoa väheksymättä. Minulle yliopisto oli helppo eikä tosiaan vaatinut kuin vähän itsekuria ja istumalihaksia.

Töissä ohjaan välillä opiskelijoita, ja osalle AMK-opparin tai jopa toisen asteen tutkinnon näytön tekeminen voi olla todella iso ponnistus. Pakko sanoa, että itse arvostan tietyssä mielessä enemmän vaivannäköä ja paneutumista vaikka siihen merkonomin tutkintoon, kuin kaltaisiani vasemmalla kädellä hyviä arvosanoja saaneita maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulevat papit opiskelevat teologisessa "tiedekunnassa" ? Miksi eivät kunkin uskonlahkon omassa raamattukoulussa tai vastaavassa?

Miksi teologinen lainausmerkeissä? Meinaatko, että "teologisessa" voisi opiskella yleisesti uskontotieteitä, mutta papiksi pitäisi opiskella vain raamattupiirissä?

No vähän tähän suuntaan meinaan kyllä. Tosin samalla ymmärrän palkkapapiston syyt hankkiutua akateemisen sateenvarjon alaisuuteen. En kylläkään näitä syitä hyväksy.

Mitähän ne syyt ovat? Sinun mielestäsi siis pappien on turha saada perusteellista ja tieteellistä koulutusta, ymmärtääkseen oman alan kokonaisuudessaan? Et riittäisi, että osaa jonkun uskontunnustuksen ulkoa? Oletko perehtynyt tähän ammattikuntaan vai vastustatko uskontoa/kirkkoa ihan vaan periaatteesta?

Minkä teologisen yliopiston Jeesus oli käynyt? Matteus? Markus? Luukas? Johannes? Paavali?

Olen perehtynyt tähän ammattikuntaan ja uskontoihin hyvinkin syvällisesti ja juuri tähän synkkään kokemukseen perustan näkemykseni.

Olen siis hyvin, hyvin uskonto/kirkkokielteinen ja erityisen kielteisesti suhtauden selkeästi raamatunvastaiseen palkkapappeuteen, ateisti en kuitenkaan todellakaan ole. Mutta tämä riitti minusta ja takaisin ketjun aiheeseen.

En nyt kuitenkaan ihan ymmärtänyt, mitä vastustat? Korkeasti koulutettuja pappeja, niiden palkkaa vai kirkkoa? Lähipiirissä on useampi pappi. Sydämellään ja uskossaan työtään tekevät. Ilman palkkaa se ei onnistuis. Eivät ole rikastuneet. Töitä keskimäärin 6pv viikossa. Lisäksi toimitukset, joihin tulee kutsu omien työvuorojen lisäksi. Työlle on uhrattu myös perhe-elämä, kun isät aina töissä. Myös joulut ja pääsiäiset töitä, kun muut ovat perheiden parissa. Ei ole ihannetyö todellakaan.

Teologisessa opiskelu oli kuulemma suurin uskonkoetus elämässä. En ole siis itse tätä kokenut, vain vierestä seurannut.

Olen käynyt muutaman avoimen yliopiston kurssin ja välillä ihmettelin, miten ylipäänsä kukaan voi niitä päästä läpi. Professoreiden tai luennoitsijoiden (mitä lie) ulosanti sekä kirjallisesti että suullisesti oli niin onnetonta, etten meinannut selvää saada. Luentomateriaali oli täynnä kirjoitusvirheitä, jotka muuttivat asiaa ymmärtämättömälle koko tarkoituksen, joten opiskelu oli kaksin verroin haastavampaa.

Täällä on ne ihmiset jotka eivät ole juuri suoriutuneet elämässään muutenkaan. Kitkeriä ja kateellisia vaikka ei ole viitsineet opiskella eikä tehdä töitä. Sen takia eivät arvosta muidenkaan vaivannäköä. Älä lue tätä paskapalstaa, hirveää sontaa. Tee mitä elämässäsi haluat äläkä kysele täältä neuvoja tai odota tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä AMK-opiskelijoiden, ja nimenomaan niiden AMK-opiskelijoiden jotka olisivat halunneet yliopistoon, toimesta tulee vähättelyä etenkin humanistisille aloille.. tai tradenomien suusta, ettei yliopistossa ole yhtään sen haastavampaa.

No olisko niin, että näitä vertailuja voi tehdä lähinnä sellainen, joka on opiskellut molemmissa?

Ei sentään, se olisi ihan liian loogista. Nimenomaan ne, kuten tuossa on sanottu: jotka eivät päässeet yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus ansaitaan. Oman kokemukseni mukaan nämä yliopisto-opintojen vähättelijät ovat itse päässeet peruskoulun rimaa hipoen läpi ja muut opinnot ovat jääneet kesken. Tai vaihtoehtoisesti yliopistoon on haettu, mutta ei olla päästy. Eli vähättelyllä yritetään pönkittää omaa asemaa. Totuus on juuri se, mitä ap sanoi. Yliopisto-opintojen läpivienti vaatii ihan kaikilla aloilla lahjakkuutta ja älykkyyttä. Toki lahjakkuuden lajit saattavat vaihdella koulutusalasta riippuen. Myös pitkäjänteisyyttä ja oma-aloitteisuutta pitää olla paljon enemmän kuin amk:ssa, koska opintojen eteneminen on täysin opiskelijan itsensä vastuulla. Ei yliopistossa tuoda lukujärjestystä käteen, kuten amk:ssa, ja pro gradun kirjoittaminen on pitkäjänteinen tutkimusprosessi.

Yliopisto-opinnot eivät myöskään ole sama asia kuin joku yksittäinen peruskurssin tentti. Syventävissä opinnoissa tenttikirjat ovat pääsääntöisesti englanniksi ja tentteihin vastataankin monesti englanniksi. Näin on esim. psykologiassa ja kasvatustieteissä, jotka monet mieltävät peruskurssien perusteella helpoiksi aineiksi. Esim psykologiassa neuropsykologian tenttikirjat ovat lääketiedettä englanniksi. Erityispedagogiikassa essee pitikin kirjoittaa ruotsinkielisestä kirjasta.

Ero on myös opintopisteiden vastaavuudessa. Esim. amk:ssa saattaa saada saman opintopistemäärän lukemalla yhden tenttikirjan. Yliopistossa saman pistemäärän saaminen edellyttää esseen kirjoittamista ja neljän kirjan tenttimistä, joista yleensä pari on vielä englanniksi. Ymmärrätte nyt ehkä eron? Ja jotta se käytäntö ei unohtuisi, niin yliopisto-opintoihin kuuluu aina myös käytännön harjoitteluita.

- yliopistossa saa lukujärjestyksen. Ei tarvitse noudattaa.

- tieteen tekemisen alkaa väikkärin jälkeen, kaikki sitä ennen on harjoittelua. Suomessa kirjoitetaan ehkä yksi gradu vuosikymmenessä millä on mitään tieteellistä arvoa.

- kaikki osaa nykyään englantia.

- kursseista saa ihan ok arvosanoja lukemalla luentojen muistiinpanot, en lukenut yhtään tenttikirjaa ja valmistuin 4,2 keskiarvolla.

Joillakin yliopisto-opinnot on vaikeita, ymmärrän ettei kaikki voi olla älykkyydestä parhainta prosenttia. Yliopistolle pääsee puolet ikäluokasta ja 100 äo opiskelijoilla varmasti on haasteita. Mutta jos opinnot yliopistolla on vaikeita, niin sitten ei ole toivoakaan pärjätä oikeissa töissä.

Ei kerro älykkyydestä se, ettet lukenut yhtään kirjaa. Ellei älykkyyden mittari ole se, miten pääsee mahdollisimman helpolla. Eikä kerro mitään sekään, että onnistuit saamaan melko hyvällä keskiarvolla arvosanas. Työnantajana en olisi sinusta kiinnostunut, jos tuo tieto tulisi siis tietooni. Aina ihmettelen näitä, jotka elvistelevät opiskelun ym. helppoudella. Jos olet niin suoer, miksi et haasta itseäsi enemmän ja todella saavuta jotakin? Teet vaikka sitä merkittävää tiedettä, kun se kerran luonnistuu. Siinä kyl joutuis ehkä lukemaankin jotakin...

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin pitkästä matematiikasta ällän, mutta silti pääsin rimaa hipoen läpi tietojenkäsittelyopin pakollisista matematiikan kursseista, jotkut vasta kolmannella yrittämällä. Moni opiskelukaveri ei päässyt näistä läpi ikinä, eivätkä siten valmistuneet. Eikä näissä auta aina edes ne perslihakset. Lukion matematiikka oli lastenleikkiä noihin verrattuna.

Itse sain näistä perusopinnoista vielä 3-5 tekemällä kovasti hommia, mutta aineopinnoissa alkoi käymään samalla tavalla kuin sulla. Haluaisin yliopiston helppoudesta vauhkoavan kokeilevan esimerkiksi Mitta ja integraali -kurssia. Tämä on kuitenkin vielä kandivaiheen aineopintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus ansaitaan. Oman kokemukseni mukaan nämä yliopisto-opintojen vähättelijät ovat itse päässeet peruskoulun rimaa hipoen läpi ja muut opinnot ovat jääneet kesken. Tai vaihtoehtoisesti yliopistoon on haettu, mutta ei olla päästy. Eli vähättelyllä yritetään pönkittää omaa asemaa. Totuus on juuri se, mitä ap sanoi. Yliopisto-opintojen läpivienti vaatii ihan kaikilla aloilla lahjakkuutta ja älykkyyttä. Toki lahjakkuuden lajit saattavat vaihdella koulutusalasta riippuen. Myös pitkäjänteisyyttä ja oma-aloitteisuutta pitää olla paljon enemmän kuin amk:ssa, koska opintojen eteneminen on täysin opiskelijan itsensä vastuulla. Ei yliopistossa tuoda lukujärjestystä käteen, kuten amk:ssa, ja pro gradun kirjoittaminen on pitkäjänteinen tutkimusprosessi.

Yliopisto-opinnot eivät myöskään ole sama asia kuin joku yksittäinen peruskurssin tentti. Syventävissä opinnoissa tenttikirjat ovat pääsääntöisesti englanniksi ja tentteihin vastataankin monesti englanniksi. Näin on esim. psykologiassa ja kasvatustieteissä, jotka monet mieltävät peruskurssien perusteella helpoiksi aineiksi. Esim psykologiassa neuropsykologian tenttikirjat ovat lääketiedettä englanniksi. Erityispedagogiikassa essee pitikin kirjoittaa ruotsinkielisestä kirjasta.

Ero on myös opintopisteiden vastaavuudessa. Esim. amk:ssa saattaa saada saman opintopistemäärän lukemalla yhden tenttikirjan. Yliopistossa saman pistemäärän saaminen edellyttää esseen kirjoittamista ja neljän kirjan tenttimistä, joista yleensä pari on vielä englanniksi. Ymmärrätte nyt ehkä eron? Ja jotta se käytäntö ei unohtuisi, niin yliopisto-opintoihin kuuluu aina myös käytännön harjoitteluita.

- yliopistossa saa lukujärjestyksen. Ei tarvitse noudattaa.

- tieteen tekemisen alkaa väikkärin jälkeen, kaikki sitä ennen on harjoittelua. Suomessa kirjoitetaan ehkä yksi gradu vuosikymmenessä millä on mitään tieteellistä arvoa.

- kaikki osaa nykyään englantia.

- kursseista saa ihan ok arvosanoja lukemalla luentojen muistiinpanot, en lukenut yhtään tenttikirjaa ja valmistuin 4,2 keskiarvolla.

Joillakin yliopisto-opinnot on vaikeita, ymmärrän ettei kaikki voi olla älykkyydestä parhainta prosenttia. Yliopistolle pääsee puolet ikäluokasta ja 100 äo opiskelijoilla varmasti on haasteita. Mutta jos opinnot yliopistolla on vaikeita, niin sitten ei ole toivoakaan pärjätä oikeissa töissä.

En saanut lukujärjestystä. En voi kirjoittaa muistiinpanoja luennolla, kun pitää keskittyä kuuntelee. Korona-aikana ei ollut luentoja. Kaikki emme osaa, kuten sinä. Emme silti ole turhia opiskelijoina. Meistä voi tulla riittävän hyviä silti. Kaikki eivät voi tehdä tieteellisesti merkittävää tutkimusta. Tai tutkimusta ylipäätään. Siihen ei yliopisto-opinnot edes tähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ööö" Aina vähätellään? - En ole useinkaan törmännyt yliopisto-opintojen vähättelyyn. - Joskus kyllä siihen, että moni teekkari ei vaikuta tajuan tuon taivaallista humanistis-yhteiskunnallisten -aineiden opiskelun vaativuudesta mutta vähintään yhtä heikkoa on osan humanistis-yhteiskunnallis -tieteiden opisklijoista tajuta ainakaan kaikkea sitä mitä teekkarit alleviivat ja korostavat opinnoissaan. - Selvää lienee kuitenkin, että jos ajattelee, että tavoitteena on, että vähintään puolella ikäluokasta olisi tulevaisuudessa korkeampi korkeakoulu / yliopisto -tutkinto, niin ei opinnot voi mitenkään erityisen vaativia ja hankalia olla,  Mutta totta kai minun itseni joka olen omat opintoni tällä erää suorittanut on helppoa sanoa, että ihan toista se oli silloin omana aikanani kun opiskelemaan pääsi vain verraten hyvi pieni joukko verrattuna nykyiseen.    

Tuohon lasketaan mukaan AMK eli se voi olla lässynlää-tasoa ja yliopisto-opinnot silti yhtä vaikeita kuin aiemminkin.

Lisäksi yliopistoissa voi opiskella lastenhoitoa tai vaikka ydinreaktoreiden suunnittelua. Sama tavoiteaika, eri sukupuolijakauma.

Aarinna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vähättelevät, jotka eivät ole yliopistossa opiskelleet.

Vähättely perustuu mielikuviin "teoriaherroja", "ei ymmärrä käytännöstä eikä oikeasta työstä mitään", "eihän siellä tarvitse kuin istua luennolla ja lukea", "luulevat itseään muita paremmiksi vaikka opiskelevat jotain huuhaatiedettä", "amk:sta valmistuu nopeammin ja saa parempaa liksaa".

Ei pidä tässäkään asiassa kirjoittaa noin yleistävästi. Ihan vain huomiona.

Itse olen ylioppilas ja mulla on kaksi ammattia toiselta asteelta. Teen töitä lähihoitajana kolmivuorotyössä ja opiskelen samalla sairaanhoitajaksi. Koskaan en ole väheksynyt yliopistossa opiskelun vaativuutta. Koulutus voi olla vaativa ihan toisellakin asteella riippuen koulutuksesta. En ole koskaan ymmärtänyt amk:n väheksymistä ja pilkkaamista. Tuollainen ilkeä arvostelu kertoo vain siitä arvostelijasta itsestään ja tuollaisella ihmisellä ei voi olla oma elämä kunnossa. Sama pätee jos arvostelee ja väheksyy yliopistossa tai ammattikoulussa opiskelua.

Jep! Olen itse käynyt AMK:n ja sen jälkeen maisteriopinnot yliopistossa, eikä mulla ole tarvetta vähätellä yhtään mitään koulutusta. Kävin peruskoulun jälkeen kaksoistutkinnon, eli olen ollut myös lukiossa ja amiksessa. Jo silloin jotkut pelkässä lukiossa olevat kaverit dissasivat amisopintojani ja lopulta valmistuin paremmilla arvosanoilla lukiosta kuin he! Yliopisto vaatii pääsääntöisesti enemmän lukemista, kuin AMK, mutta mitä sitten? Näin vanhemmiten on alkanut kuvottamaan ihmiset, joilla on tarve vähätellä kenenkään opintoja, tai esim. työpaikkaa. Todellisuus on kuitenkin se, ettei sinne AMK:iin, tai kaupan kassalle pääse läheskään kaikki hakijat. Pääasia että ihmisellä on jotain tekemistä, minkä kokee itselleen mielekkääksi.