Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12634)
No niin, palautetaanko tää ketju taas sille hyvälle tolalle, missä olikin, eli vertaistukea antamaan. Jätetään nuo huutelijat omaan arvoonsa.
Sellaista olen pohtinut, että tilanteethan ovat aina ihmisen omia tulkintoja. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, jotka kummatkin kokevat asiat itsensä kautta. Siinä missä minä koen näin, tuo toinen kokee noin. Kuka voi sanoa, mikä onkaan absoluuttinen totuus? Toki ymmärrän, että minun tulisi pitää huolta omasta hyvinvoinnistani ja olla sillä tavalla itsekäs, että pidän puoleni. Sitä olen tässä kovasti opetellut (terapiaprosessin tukemana). Tiedostan senkin, että nyt pitäisi löytyä sitä itsekkyyttä, minkä avulla repäisen itseni irti. Se on kyllä löytymässä.
Voitteko uskoa, että olen työelämässä hyvinkin kyvykäs johtaja 😆
Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinee uskoa. Mikä ihme siinä? Meillä on töissä itseään kyvykkääksi johtajaksi luuleva, jonka sihteeri on jo jyrännyt. Toimistoa johtaa todellisuudessa sihteeri! Voi sanoa ettet ole kyvykäs.
Kysymys on kai siitä, että pitää miettiä mitä itse haluaa. Voiko hyvin jne. Jos suhteessa ei voi hyvin, pitää tehdä jotain, itse. Olemme tottuneet kysymään muilta neuvoa. Vaihtamaan mielipiteitä. Mutta, loppupeleissä kukaan ei auta sinua, olemme kaikki oman onnemme varassa. Tehdään oikeita päätöksiä, mutta itse!
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Vierailija kirjoitti:
Siis luitko salaa miehen viestit?
Tuskin mies noita sulle näytti.
Tottakai toisen viestit saa lukea, luuletteko että miehet niitä itse näyttävät?!
Minun miehelleni, joka rehellinen myös, kävi myös näin. Ihmettelin miksei mies tule auttamaan vauvan hoidossa ja imuroimisessa, johon mies sanoi ettei nyt ehdi kun opiskelee. Oli siis juuri vauvan syntymän aikoihin aloittanut opiskelun työn ohessa. Itkien jaksoin, tunsin itseni yksinhuoltajaksi. Olin burnoutissa.
Parin viikon päästä vilkaisin piruuttani miehen Facebook viesteihin, monta kuukautta oli lähetetty viestejä lapsuudentutulle naiselle. Good morning, mitä kuuluu. Kertoi viesteissä jopa minusta. Yhdessä viestissä kysyi naiselta, mitä teemme jos tapaamme livenä kun ajan talosi ohi? Jne.
Kysyin mieheltä, että mitä vitt..a, näinkö sinä vietät aikaasi ja siihen tietysti mies suuttui minulle ja sanoi että teen laittomuuksia tutkimalla toisen tietokonetta ja puhelinta. Hänestä asiassa ei ollut minkäänlaista väärää omalta puoleltaan.
Laitontahan se on. Kertoo myös epäluottamuksesta suhteessa. Eikö miehellä saisi olla naisia ystävinä? Antaisit miehesi opiskella rauhassa, etkä hyperventiloisi yhdestä vauvasta. Ahkera mies, kun opiskelee työn ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 - no, kiitos kun toit miehistä näkökulmaa tähän ketjuun.
Ensimmäinen reaktioni oli että yök, siinä meillä taas yksi epäkypsä häntäheikki ja se tyypillinen tarina, kun sekoilu alkaa. Ehkä liian lähellä omaa maailmaani nyt, vaimon näkökulmasta katsottuna.
Miksi kuvittelet voivasi syödä ja säästää kakkua? Kai ymmärrät, että jos et ole enää sitoutunut vaimoosi, sinun täytyy erota ja antaa hänellekin mahdollisuus parempaan elämään? Tunnut olevan kovasti seksiorientoitunut ihminen. Tommoset polyamoriahöpötykset voit unohtaa. Lapsellista.
Tee se mitä täytyy tehdä ja eroa. Vain siten voit heittäytyä tämän uuden houkutuksen pauloihin, siis jos haluat olla suoraselkäinen mies ja tehdä ryhdikkään teon.
Sivustaseuraaja (ja kyllä, tämä meni ihon alle. Toivon sinulle kaikkea hyvää kuitenkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Perässä vedettävät ovat raskaita. Sinun kuitenkin kannattaisi ja pitäisi olla rehellinen noille naisillesi. Muuten olet ihan säälittävä luuseri, etkä siis mitenkään draivikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 vuosi sitten olisin tuominut sinut heti. Nytkin viestisi meni ns.ihon alle.
Nykyisin kuitenkin olen monin tavoin armollisempi ja ymmärtäväisempi elämää ja sen tuomia käänteitä kohtaan. Mutta pettäjät ovat edelleen mielestäni alinta sakkaa. Vaikka syitä varmasti löytyy.
Sitä kun on itse tullut petetyksi, tietää sen kivun ja tuskan mitä se toiselle ihmiselle aiheuttaa.
Se mitä sinulle M45 ehdotan on vakava itsetutkiskelu, mitä sinä oikeasti haluat ja mikä painaa vaakakupissa eniten. Ja rehellisyys!
Ole avoin ja rehellinen ennen kaikkea itsellesi mutta myös näille naisillesi. Rehellisyys on vaikeaa, se satuttaa, mutta se on ainoa oikea tapa.
Jos haluat avata suhteen, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Jos haluat eron, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Ole rehellinen, kerro että on toinen. Voit saada lähtöpassit heti, mutta se on sinun omaan valintaasi pohjautuva reaktio. Tai sitten saatatte saada hyvät pohdinnat ja keskustelut aikaan.
Mutta, älä petä.
Älä pidä kahta naista.
Älä valehtele. Valhe paljastuu aina lopulta, ennemmin tai myöhemmin (tämän minun äitini opetti jo teininä minulle, muistan että saunanlauteilla käytiin keskustelu) ja valhe satuttaa ja rikkoo kaiken. Aivan kaiken.
Vaikka sekin satuttaa jos kerrot vaimollesi olevasi ihastunut toiseen, vaikka kertoisit haluavasi eron tämän toisen takia, vaimosi kenties joskus, ajan päästä asiasta toivuttuaan pystyy arvostamaan sinua ja suoraselkäisyyttäsi. Mutta jos valehtelet, pimität ja jäät siitä joskus kiinni ( ja aina siitä lopulta jää, aina), ei hän varmasti arvosta sinua enää koskaan.
Ap
Vielä M45, jospa koittaisit antaa sitä energiaasi vaimollesi. Tekisit kotitöitä, huomioisit pienin arjenteoin. Antaisit vaimolle sen draivin, mikä nyt ehkä menee tiedostamattasi tälle toiselle naiselle?
Sosionomin työ ottaa osansa. Siinä antaa itsestään toisille paljon. Jos kotona saisi pyytämättä itselleen, aitoa, rehellistä, pyyteetöntä huomiota, huomatuksi tulemista. Kukkakimpun, hartiahieronnan, kysymyksen mitä kuuluu, miten sun päivä meni ja aidon kuuntelun. Ehkä vaimosta alkaisi löytyä muutakin innostusta kun sohva? Saako hän seksistä irti, oikeasti? Vai onko se sinun suorituksesi?
Ihan omalta kokemuspohjalta näitä ehdottelen, en voi tietää miten teillä nämä menee.
Itse, jos olisin saanut apua arkeen, pyytämättä, aitoa kohtaamista, kiinnostusta minun juttuihin, huomiota (ilman että ollaan jotain vailla) ja itsekin jotain irti siitä seksistä olisi omakin jaksaminen ollut aivan erilaista. Suhteessa kaikki paukut meni arjen pyöritykseen, minkä tein täysin yksin. Toki meidän suhteessa oli paljon muitakin epäkohtia, mutta ei mennä nyt niihin.
Kun rakkautta on, silloin asiat on korjattavissa. Ja lapsille ehjä, rakastava koti on aina paras.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Hyvin sovit tähän ketjuun 'Pitäisi osata päästää irti..." Itse olen hyvin dynaaminen nainen, mutta en katsoisi yhtään nysveröä, joka ei päästäisi irti ja ottaisi riskiä. Yrittäjyyteen kuuluu riskin ottaminen ja haasteet, mutta ehkä olet jonkun mökkipalstan omistaja vain. Rohkeat ovat rehellisiä.
Tell the truth, do justice, and be afraid of nobody.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on nyt hyökkäystä tuon open kommentointiin. Kun vertaa miten olette puhuneet siitä M36 casesta; aivan ällistyttävää "ymmärtämistä", kun mies sikailee ja pettää naista exän kanssa ja elvistelee joillain lahjamökeillä ja sijoittamisilla. Täys moukka. Muutenkin materia on täällä arvossaan.
Olettaisin, että erovaisuus kommenteissa johtuu siitä, että M36 on avautunut asioistaan, joiden itsekin myöntää olevan aika hankalia, eli puhuu omasta tarinastaan. Tämä Ope haukkuu vaimoa, joka ei täällä kykene puolustautumaan.
On siinä minusta eroa.
Tämä ketju on ihan täyttä roskaa. Tuolla toisessa ketjussa tätä kutsutaankin narsistien ketjuksi. Opehan ei hauku.
Haukkuuko Sivustaseuraaja, Ap ym. puolisoaan, kun kertovat heidän puutteitaan? Että Ap:n mies on narsisti ja ap uhri. Teille m36 on uhri vaikka todnäk luonnevikainen yksin pystyy tuommoiseen piittaamattomaan petokseen.
Tätä ketjua ei kannata kenenkään normaalin rajoissa oleva seurata muuten kuin pilailumielessä. Mitätöidään terapiaa, haukutaan naista, jolla on ystäväsuhde miehen kanssa. Teidän mielessä kaikki ovat vain hoitoja. Moraalilla ja moralismillakin on ero. Teidän moraalin tajunne heittelehtii ja niin se tekee niillä joiden omatunto ja tunne¨-elämä ovat vinoutuneet.
Ei sun oo pakko tätä ketjua lukea, jos se menee sun ihon alle ja alkaa syyhyttää niin että ihan itkettää. Moni muu on saanut täältä hyvää vertaistukea ja on voinut avautua omasta tilanteestaan ja purkaa mieltään. Mun puolesta voit hyvin pysyä pois täältä ja jatkaa purnausta siinä toisessa ketjussa. No hard feelings. Täällä on ollut hyvät keskustelut, ja toivon että se jatkuu sellaisena, vaikka välillä tuollaiset random-huutelijat yrittävät kylvää eripuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on nyt hyökkäystä tuon open kommentointiin. Kun vertaa miten olette puhuneet siitä M36 casesta; aivan ällistyttävää "ymmärtämistä", kun mies sikailee ja pettää naista exän kanssa ja elvistelee joillain lahjamökeillä ja sijoittamisilla. Täys moukka. Muutenkin materia on täällä arvossaan.
Olettaisin, että erovaisuus kommenteissa johtuu siitä, että M36 on avautunut asioistaan, joiden itsekin myöntää olevan aika hankalia, eli puhuu omasta tarinastaan. Tämä Ope haukkuu vaimoa, joka ei täällä kykene puolustautumaan.
On siinä minusta eroa.
Tämä ketju on ihan täyttä roskaa. Tuolla toisessa ketjussa tätä kutsutaankin narsistien ketjuksi. Opehan ei hauku.
Haukkuuko Sivustaseuraaja, Ap ym. puolisoaan, kun kertovat heidän puutteitaan? Että Ap:n mies on narsisti ja ap uhri. Teille m36 on uhri vaikka todnäk luonnevikainen yksin pystyy tuommoiseen piittaamattomaan petokseen.
Tätä ketjua ei kannata kenenkään normaalin rajoissa oleva seurata muuten kuin pilailumielessä. Mitätöidään terapiaa, haukutaan naista, jolla on ystäväsuhde miehen kanssa. Teidän mielessä kaikki ovat vain hoitoja. Moraalilla ja moralismillakin on ero. Teidän moraalin tajunne heittelehtii ja niin se tekee niillä joiden omatunto ja tunne¨-elämä ovat vinoutuneet.
Ei sun oo pakko tätä ketjua lukea, jos se menee sun ihon alle ja alkaa syyhyttää niin että ihan itkettää. Moni muu on saanut täältä hyvää vertaistukea ja on voinut avautua omasta tilanteestaan ja purkaa mieltään. Mun puolesta voit hyvin pysyä pois täältä ja jatkaa purnausta siinä toisessa ketjussa. No hard feelings. Täällä on ollut hyvät keskustelut, ja toivon että se jatkuu sellaisena, vaikka välillä tuollaiset random-huutelijat yrittävät kylvää eripuraa.
Niin hymistelyketjuhan tämä on. Ja moralismi ja epävakaus kukkii. Kaikenlaista torjuntaa. Hyvä että tämä keskustelupalsta on avoin kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kriisi, muttei suostu terapioihin tai sitten vaan toinen nainen tai miespartneri. Ainahan pitkästä suhteesta on vaikea lähteä. Tämä tulee ap:lle vaan tuomaan tuskaa, ellei itse reagoi jollain tavalla miehen kiukutteluun. Voi itse pyytää miestä siirtymään eri huoneeseen tai osoitteeseen nukkumaan, jos kerran erota haluaa. Ei tuollaiseen kiukutteluun tarvitse mennä mukaan. Ja täällä toisisti kommentoiville: me ihmiset olemme niin erilaisia ja tilanteita elämässä moninaisia! Ymmärtäkää!
Luit ilmeisesti ketjun alun, eli kesän 2022?
Keväällä 2023 paljastui, että miehellä oli salarakas, ollut jo ilmeisesti jonkun vuoden.
Ap muutti talosta ulos ja tämä salarakas muutti samantien taloon ap:n tilalle, hyvä kun muuttoauton perävalot olivat kadonneet näkyvistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis luitko salaa miehen viestit?
Tuskin mies noita sulle näytti.
Tottakai toisen viestit saa lukea, luuletteko että miehet niitä itse näyttävät?!
Minun miehelleni, joka rehellinen myös, kävi myös näin. Ihmettelin miksei mies tule auttamaan vauvan hoidossa ja imuroimisessa, johon mies sanoi ettei nyt ehdi kun opiskelee. Oli siis juuri vauvan syntymän aikoihin aloittanut opiskelun työn ohessa. Itkien jaksoin, tunsin itseni yksinhuoltajaksi. Olin burnoutissa.
Parin viikon päästä vilkaisin piruuttani miehen Facebook viesteihin, monta kuukautta oli lähetetty viestejä lapsuudentutulle naiselle. Good morning, mitä kuuluu. Kertoi viesteissä jopa minusta. Yhdessä viestissä kysyi naiselta, mitä teemme jos tapaamme livenä kun ajan talosi ohi? Jne.
Kysyin mieheltä, että mitä vitt..a, näinkö sinä vietät aikaasi ja siihen tietysti mies suuttui minulle ja sanoi että teen laittomuuksia tutkimalla toisen tietokonetta ja puhelinta. Hänestä asiassa ei ollut minkäänlaista väärää omalta puoleltaan.
No miten tämä tilanne eteni?
Oletko vielä tämän miehen kanssa? Luotatko häneen? Vai epäiletkö, että hän viestittelee naisten kanssa heti, kun selkäsi käännät?
Viestistäsi saa käsityksen, että tämä tapahtui jo kauan aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Voinee uskoa. Mikä ihme siinä? Meillä on töissä itseään kyvykkääksi johtajaksi luuleva, jonka sihteeri on jo jyrännyt. Toimistoa johtaa todellisuudessa sihteeri! Voi sanoa ettet ole kyvykäs.
Toivottavasti sulla on vain huono aamu, etkä ole oikeasti noin ahdasmielinen ja kommentoi kylmästi toisen rehellistä avautumista.
Ihmissuhteita on monenlaisia eikä sitä välttämättä tiedä etukäteen, miten itse reagoisi ja käyttäytyisi, jos suhteessa menisi huonosti ja arvelisi puolison pettävän. Haluaisin ajatella, että osaisin itsenäisenä ja ylpeänä ihmisenä osoittaa, että ansaitsen parempaa ja lähtisin ovet paukkuen huonosta suhteesta tavoittelemaan parempaa ihmissuhdetta. Tosiasiassa minusta saattaisi olla hyvin vaikea lähteä tuosta suhteesta, takertua kiinni toivoen suhteen paranevan ja puolison muuttavan käytöstään. Ja kuten aiemmin joku jo kirjoitti, ei se ole helppoa noin vain lähteä pitkästä parisuhteesta. Eikä asiat ole niin mustavalkoisia. Joistakin asioista ja virheistä voi päästä yli, jos kummallakin on tahtoa yrittää uudestaan. Vaikkei tämä saisi olla syy jäädä huonoon suhteeseen, niin kyllä sillä on merkitystä, jos on pieniä lapsia ja talo jne. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailette parisuhteissanne tai työstätte vaikeaa eroa. Ei ole varmasti helppoa. Itselläni myös menossa jonkinlainen kriisi omassa avioliitossani, mutta liittyy lähinnä itseeni ja omiin ajatuksiini ja tuntemuksiini. Tunteisiin tai lähinnä niiden katoamiseen pitkässä liitossa. Mutta ei siitä tässä kohtaa enempää. Monessa tilanteessa aika auttaa tunteiden kanssa ja hienoa jos voi tehdä itsereflektointia. Nyt voi olla vaikeaa, mutta ei ne vaikeudet ikuisuutta kestä. Jossain vaiheessa aurinko paistaa taas ja on helpompi hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kriisi, muttei suostu terapioihin tai sitten vaan toinen nainen tai miespartneri. Ainahan pitkästä suhteesta on vaikea lähteä. Tämä tulee ap:lle vaan tuomaan tuskaa, ellei itse reagoi jollain tavalla miehen kiukutteluun. Voi itse pyytää miestä siirtymään eri huoneeseen tai osoitteeseen nukkumaan, jos kerran erota haluaa. Ei tuollaiseen kiukutteluun tarvitse mennä mukaan. Ja täällä toisisti kommentoiville: me ihmiset olemme niin erilaisia ja tilanteita elämässä moninaisia! Ymmärtäkää!
Luit ilmeisesti ketjun alun, eli kesän 2022?
Keväällä 2023 paljastui, että miehellä oli salarakas, ollut jo ilmeisesti jonkun vuoden.
Ap muutti talosta ulos ja tämä salarakas muutti samantien taloon ap:n tilalle, hyvä kun muuttoauton perävalot olivat kadonneet näkyvistä.
Kuka ihme muuttaa toisten vanhaan kotiin. Ilmeisesti samanlainen kuin exäkin. Mies saa päättää ja valita. Kaikenlaista draamaa.
M45, avioliittosi on ohi. Tee ainoa suoraselkäinen teko, mitä enää voit tehdä. Eroa. Virittele vasta sen jälkeen suhdetta toiseen naiseen. Polyamorian voit unohtaa. En usko, että toimii.
Vierailija kirjoitti:
Jätetään ilkeät kommentit omaan arvoonsa. Joillakin tuntuu olevan tarve toimia ylituomarina.
Tämä. Ketju oli pitkään "hyvänmielenketju", nyttemmin ilkeää ja soraäänistä. Joku/jotkut suoltaa pahaa oloaan tänne.
Ohitetaan ne, ei kommentoida.
Elokuisin terkuin🌻
Tuumis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Tämä on sinulle M45
Tilanteesi on hankala, mutta toisaalta ehkä jopa tyypillinen keski-ikäisen parisuhteessa. Yhdessä on oltu jo pitkään puolison kanssa ja lapsetkin alkavat olla jo isoja, jotka pärjäävät itsekseen eivätkä vaadi koko ajan vanhempien aikaa ja huolenpitoa. Näin omaa aikaa jää enemmän ja tilaa ajatuksille. Se oma puoliso saattaa alkaa vaikuttaa hieman liian tutulta ja tylsältä, elämä on ehkä liiankin seesteistä ja yllätyksetöntä, ei oikein motivoi ja intohimo saattaa olla laimentunut jonnekin vuosien varrella. En ylläty, jos tämän kaltaisessa tilanteessa toisella osapuolella saattaisi olla sivusuhde tai että on alkanut katsella vieraita naisia/miehiä sillä silmällä. Siitä saattaa saada uutta kaivattua kipinää ja jännitystä, sitä kadonnutta intohimoa. Mutta. Mikä on oikein ja missä menee raja? Sinä sanoit rakastavasi edelleen puolisoasi. Se mitä teet nyt, satuttaa puolisoasi, vaikkei hän sivusuhteesta tietäisikään. Olisiko kuitenkin paras, jos yrittäisit keskustella puolisosi kanssa teidän parisuhteesta, mitä toivoisit siitä, minkä haluaisit muuttuvan, ja kysyisit, mitä puolisosi toivoisi teidän parisuhteelta ja mitä voisit tehdä toisin, jotta hän voisi myös paremmin. Sen, kerrotko puolisollesi toisesta naisesta, päätät sinä itse, mutta joka tapauksessa suosittelisin käymään tuon keskustelun teidän parisuhteen tilasta ja molempien toiveista sen suhteen. Mainitsit avoimen suhteen, ja sehän voisi olla yksi ratkaisu kipinän ja draivin löytämiseen. Toisaalta harvemmissa suhteissa tuohon ehkä päädytään (?), ja pelkästään se, että oma puoliso tuollaista ehdottaa, saattaa loukata sitä suhteen toista osapuolta. Jo se, että pettämisestä huolimatta haluaisit jatkaa puolisosi kanssa, kunhan saisitte työstettyä parisuhdettanne paremmaksi ja tyydyttävämmäksi, kertoo minusta siltä, että teillä on pieni mahdollisuus onnistua jatkamaan yhdessä. Toki molempien pitää tehdä jotain muutoksia käytökseen, ja sitten on vielä se, miten käsittelette sun pettämisen, jos edes meinaat kertoa siitä puolisollesi. Mutta puhukaa toiveistanne.
Siis luitko salaa miehen viestit?
Tuskin mies noita sulle näytti.
Tottakai toisen viestit saa lukea, luuletteko että miehet niitä itse näyttävät?!
Minun miehelleni, joka rehellinen myös, kävi myös näin. Ihmettelin miksei mies tule auttamaan vauvan hoidossa ja imuroimisessa, johon mies sanoi ettei nyt ehdi kun opiskelee. Oli siis juuri vauvan syntymän aikoihin aloittanut opiskelun työn ohessa. Itkien jaksoin, tunsin itseni yksinhuoltajaksi. Olin burnoutissa.
Parin viikon päästä vilkaisin piruuttani miehen Facebook viesteihin, monta kuukautta oli lähetetty viestejä lapsuudentutulle naiselle. Good morning, mitä kuuluu. Kertoi viesteissä jopa minusta. Yhdessä viestissä kysyi naiselta, mitä teemme jos tapaamme livenä kun ajan talosi ohi? Jne.
Kysyin mieheltä, että mitä vitt..a, näinkö sinä vietät aikaasi ja siihen tietysti mies suuttui minulle ja sanoi että teen laittomuuksia tutkimalla toisen tietokonetta ja puhelinta. Hänestä asiassa ei ollut minkäänlaista väärää omalta puoleltaan.