Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

13059:

Yksikään ammattilainen ei tee diagnoosia tapaamatta kohdehenkilöä PISTE. Jos aloittaja on näin väittänyt, hän on aivan yksiselitteisesti valehdellut.

Ensinnäkään psykoterapeutilla ei ole lääketieteellistä koulutusta eikä oikeutta merkitä tautiluokituksia tai määrätä lääkkeitä. Toiseksi jos terapeutti olisikin poikkeuksellisesti tehnyt kliinistä tutkimusta tai hoitotyötä, hän ei missään tapauksessa ilmaisisi minkäänlaista mielenterveyteen liittyvää diagnoosia ihmiselle ketä ei ole koskaan edes tavannut ja vielä kolmannelle osapuolelle. Tuo on täysin naurettava väite! Saa entistä enemmän ihmettelemään miksi aloittaja haluaa väkisin istuttaa tällaista diagnoosia exälleen? Jos, huom jos, hänellä on pakkomielteinen tarve esittää toiselle ihmiselle diagnoosi jota ammattilainen ei ole todennut herää vakava kysymys motiiveistaan? Jotta voisi mustamaalata exää esim lapsilleen? (en ole lukenut ketjua riittävän tarkasti jotta muistaisin onko tuo pakkomielle hänellä vai yksin sinulla)

Vierailija kirjoitti:

Haitallista tuo on siksi, että narsismi olisi hyvä oikeasti tunnistaa koska sen uhreilla ei usein ole mitään keinoja päästä elämässään eteenpäin ja he tarvitsisivat jonkun joka tunnistaa heidän avuntarpeensa.

Niin tämän vuoksi olisi parempi, että epäilemme kaikkia, jotka kertovat olleensa suhteessa narsistin kanssa, koska todennäköisesti kuitenkaan eivät ole, eivät ole vain osanneet käsitellä eroaan. Vai?

Itse asiassa, juuri nuo alkuajan kertomukset miehen ihanuudesta kilkuttivat omia kelloja siitä, missä mennään. Myöhemmät kertomukset eivät tulleet minään yllätyksenä.

Se on sitten munat ja kanat, mitkä käytökset on tulleet ensin. Kyllähän se on selvää, että ei ole normaalia reagoida pitämällä kiinni silloin kun toinen sanoo haluavansa lähteä. Eli suhteen dynamiikka on kyllä ollut sairas, mutta jos nyt  narsismi on jollekin paha sana niin ei sitten käytetä sitä.

 

Aloittaja kertoi ketjun alkuosassa kyllä, että oli itsekin jo ennen tätä miettinyt eroa, muttei uskaltanut. Mutta nyt kun mies otti eron puheeksi häneen iski erovastaisuus ja kaikki olikin ihanaa ja halusi säilyttää niin miehen kuin vanhan elämänsä.  Miksi noin kova paniikki asiasta, jota oli jo itsekin miettinyt. Ristiriitaista.  

Yleensä on niin, että vaikka itse miettii eroa niin ei ota sitä puheeksi kun ei halua olla syyllinen eroon ja vastata seurauksista.  Mutta kun toinen sitten eroasiasta aktivoituu tuntee helpotusta kun ei tarvinnut olla itse se "pahis". Ja voi myöhemmin vedota kun tulee konflikteja, että sinähän tätä halusit. 

Ja toisesta asiasta, eron jälkeisistä ikävistä tunteista exää kohtaan. Onko kumppani ollut todella narsisti tai vain muuten hankala ihminen vai kokeeko eron jälkeen toisen  hankalaksi, vaikka toinen ei välttämättä ole tarkoituksella hankala.  Onko itse puolustuskannalla ja ottaa exän suunnalta tapahtuvat asiat henkilökohtaisesti ja tarkoituksella loukata ja hankaloittaa vaikka exä ei ei ole edes kiinnostunut hankaloittamaan tai tajua miten toinen reagoi. 

"No mikä sinun osuutesi oli sen kertomasi narsistisen suhteesi ongelmista, kun sellaista ruotimista täällä kovasti peräänkuulutat? Mikä oli se oma ongelmainen toimintasi ja sen vaikutukset, josta kirjoitat?"

Minä en puhunut narsistisesta suhteesta vaan häiriintyneestä. Terapiassa on käyty yhdessä terapeutin ohjauksessa suhdettamme ja molempien historiaa. Sitten eron jälkeen vielä yksilöterapiassa. Minusta ei ole terveellistä lätkiä exälle mitään narsistin diagnoosia niin kuin omasta päästä tai jossain keskustelupalstalla. Siinä asettuu rooliin, jossa ei oteta vastuuta omista valinnoista, koska on vain narsistin uhri. Itse olin liian optimistinen ja luova silleen suurpiirteisesti aikani. Lasten myötä oli otettava vastuu heistäkin ja selvitettävä ammattilaisen avulla tilannetta, kun ei siihen ilman sitä olisi kyetty eikä osattu. Kiitollinen olen siitä terapiasta.

Niin, itse ollaan luovia ja liian optimistisia, toiset ovat "pelkästään liian kilttejä". En itse, eikä juuri kyllä kukaan muukaan ole diagnosoinut apn exää narsistiksi. Sen sijaan moni on sanonut, että hänen kertomuksensa paljastaa exällä olleen narsistisia piirteitä. Ne on aivan tavallisia ja jokaisella on niitä jonkun verran. Toisille sitten romakammin.

Tuo hokeminen, että miksi ex tekisi niin tai näin, ei ole mitään järkeä, että tekee niin tai näin no siinähän se onkin, että noilla piirteillä kasattu todellakin toimii ns. normijärjen vastaisesti. Sen takia on turha kertoa esim. että on joutunut kaksi kuukautta kiittelemään, kun toinen suostui automatkalla pysähtymään vessaan. Tai että toinen ei aina todellakaan pysähdy. 

Se, miksi ihmiset jäävät näihin suhteisiin on tietysti ihmettelyn aihe sekin, mutta niinpäs vaan jäävät kaikenlaisiin. Ja vielä vannovat, että toinen on ihanista ihanin eikä eroon haluta päätyä koskaan. Ajatus siitä, että toinen lähtee on kauhistus, koska se toinenhan on jo pitkään ollut kaikki, mielipiteet on hänen, päätökset on hänen, ihan jokainen juttu on täysin toisen vallassa.

Onko itse puolustuskannalla ja ottaa exän suunnalta tapahtuvat asiat henkilökohtaisesti ja tarkoituksella loukata ja hankaloittaa vaikka exä ei ei ole edes kiinnostunut hankaloittamaan tai tajua miten toinen reagoi. 

Mulle oli yllätys kuinka vähän ex välitti minusta enää eron jälkeen. Hän ei eroa olisi halunnut, mutta ihan sopuisasti kuitenkin oman puolensa hoiti ja välimme olivat eron jälkeen kaverilliset [kuten ennenkin eroa..].

Itse mietin paljon kuinka hän voi ja miten voi suhteensa lapsiin. Autoin kaikessa missä voin ja olin ylijoustava asumiseen ja lapsiin liittyvissä asioissa, jotta hän ei enää enempää menettäisi. Siksi mulle tuli ihan puskista kuinka nopeasti hän lakkasi olemasta kiinnostunut siitä mitä mieltä minä olen yhteisten lasten kasvatukseen ja arkeen liittyvistä asioista, kun hän löysi itselleen uuden kumppanin. Hänestä tuli välinpitämätön, kaikki kommunikointi loppui kuin seinään. Etenkin poika valitteli isän kiinnostuksen puutetta hänen tekemisiinsä.

Ex ei missään tapauksessa ole minkäänlainen narsisti tai halua tarkoituksella loukata ketään. Mutta kyllähän se minusta ihan tarkoitukselliselta loukkaamiselta tuntui. Ihan kuin jokin payback erosta tai jotain.

Kunnes tapasin hänet eräillä festareilla ja huomasin, että hän on yhä ihan sama ihminen. Hänen fokuksensa on nyt vaan muualla, ei minussa tai minun mielipiteissäni sitten niin yhtään. Tuskin käyn mielessään kuin harvoin. Hän tekee omaa juttuaan, eikä kiinnosta mitä minä teen tai siitä tuumaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse ollaan luovia ja liian optimistisia, toiset ovat "pelkästään liian kilttejä". En itse, eikä juuri kyllä kukaan muukaan ole diagnosoinut apn exää narsistiksi. Sen sijaan moni on sanonut, että hänen kertomuksensa paljastaa exällä olleen narsistisia piirteitä. Ne on aivan tavallisia ja jokaisella on niitä jonkun verran. Toisille sitten romakammin.

Tuo hokeminen, että miksi ex tekisi niin tai näin, ei ole mitään järkeä, että tekee niin tai näin no siinähän se onkin, että noilla piirteillä kasattu todellakin toimii ns. normijärjen vastaisesti. Sen takia on turha kertoa esim. että on joutunut kaksi kuukautta kiittelemään, kun toinen suostui automatkalla pysähtymään vessaan. Tai että toinen ei aina todellakaan pysähdy. 

Se, miksi ihmiset jäävät näihin suhteisiin on tietysti ihmettelyn aihe sekin, mutta niinpäs vaan jäävät kaikenlaisiin. Ja vielä vannovat, että toinen on ihanista ihanin eikä eroon haluta päätyä kos

Harvallapa täällä taitaa olla selkärankaa sanoa, että painoa tuli, enkä tuntenut itseäni viehättäväksi, joten seksielämä kuihtui harvinaiseksi rutiiniksi. Enkä muistanut arjessa yhtä paljon kehua kumppania kuin kritisoida. Lapsi tai koira oli päivittäin sylissä hellittävänä, puolisoa halasin aina jos jompikumpi lähti työmatkalle. Automatkallakin *ttuilin kun  ei ehditty naapurikunnan puolelle kun auton toinen aikuinen oli ensimmäinen jonka piti päästä vessaan, eikö aikuinen ihminen osaa käydä lähtiessä kun lapsetkin osaa!!!!

Siinäpä minun rehellinen itsereflektioni eron jälkeen, mutta harvinainenhan minä olen naisiani. Naiset ei yleensä löydä itsestään ensimmäistäkään toista mahdollisesti harmittanutta heikkoutta tai puutetta. Ja sitten joutuvat narsistin kynsiinkin vielä, voi tätä kohtalon ivaa.

Siinäpä minun rehellinen itsereflektioni eron jälkeen, mutta harvinainenhan minä olen naisiani. Naiset ei yleensä löydä itsestään ensimmäistäkään toista mahdollisesti harmittanutta heikkoutta tai puutetta. Ja sitten joutuvat narsistin kynsiinkin vielä, voi tätä kohtalon ivaa.

Olet sikäli harvinainen nainen, että olet mies. Mutta eipä se mitään, ap ainakin löysi liiankin paljon itsestään vikaa. Samoin löytää oma läheiseni. Tosiaankin on sitä mieltä, että kun lähdetään niin kiireellä, että hyvä että autoon ennättää niin onhan se törkeää 3 t automatkan jälkeen varovaisesti kysäistä, voisko jossain pysähtyä. Ja kiireellä lähdetään aina, jos on sovittu, että lähdetään klo 14 niin klo 12.30 kesken kaiken tulee jo kamala kiire.

Ja ei, ei halua eroon minunkaan läheiseni. Vaikka kaikki maailman viat ovat hänessä, anteeksi pyytelee päivittäin, joskus ihan itkun kanssa kun on niin huono ihminen.

Outoa kommentointia toisten 'puolesta', ei kiitos! Kerro vaan omia mielipiteitäsi. Jokainen tehköön niin.

Alusta asti seuranneena tiedän, että vakkarit ja varmaan muutkin osaa pitää puolensa mielipiteissään. Väärinymmärryksiä tulee helposti, jos aletaan sivusta tulkita ja selitellä toisten kokemaa.

Mukavaa kyllä, että ketju elää edelleen, vuosien jälkeen. Monet asiat muuttuneet eri kirjoittajilla, joku tässä kannattelee yhä.

Liukasta laskiaista, pitkiä pellavia -> kevättä kohti :)

Ketju aloitettu reilu 3v sitten. Monien tilanne muuttunut alkuajoista. Ja toki matkan varrella mukaan tulleiden tarinatkin.

Ei pal kannata kertoa, kuin omia kokemuksiaan viitaten. Jokaisen kohdalla erilaiset juonteet.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä minun rehellinen itsereflektioni eron jälkeen, mutta harvinainenhan minä olen naisiani. Naiset ei yleensä löydä itsestään ensimmäistäkään toista mahdollisesti harmittanutta heikkoutta tai puutetta. Ja sitten joutuvat narsistin kynsiinkin vielä, voi tätä kohtalon ivaa.

Olet sikäli harvinainen nainen, että olet mies. Mutta eipä se mitään, ap ainakin löysi liiankin paljon itsestään vikaa. Samoin löytää oma läheiseni. Tosiaankin on sitä mieltä, että kun lähdetään niin kiireellä, että hyvä että autoon ennättää niin onhan se törkeää 3 t automatkan jälkeen varovaisesti kysäistä, voisko jossain pysähtyä. Ja kiireellä lähdetään aina, jos on sovittu, että lähdetään klo 14 niin klo 12.30 kesken kaiken tulee jo kamala kiire.

Ja ei, ei halua eroon minunkaan läheiseni. Vaikka kaikki maailman viat ovat hänessä, anteeksi pyytelee päivittäin, joskus ihan itkun kanssa kun on niin huono ihminen.

Onko oikeasti noin vaikeaa uskoa että on olemassa nainen joka tiedostaa omat virheet päättyneessä suhteessa ja pystyy ne ääneen myöntämään? No se vahvistaakin sitten juuri minun näkemykseni että näin on. Itsellä hajosi 16 -vuotiaana alkanut suhde, joka päättyi 20 vuotta kestettyään. Ero oli välttämätön koska rakastavia tunteita ei enää ollut. Mutta se oli myös suuri menetys: rakkaat appivanhemmat, lapsen ehjä perhe, yhdessä rakennettu koti, puoliso joka oli best friend mulle. Meissä oli kumppaneina toisillemme myös paljon hyvää, mutta myös huonoa. Miksi olisimme muuten edes eronneet? En halua toistaa samoja virheitä kun löysin onnekseni uuden rakkauden. Herään heti jos huomaan ettei katseeni häneen tunnu lempeältä. Ja menen itseeni. Tai jos olen ollut välinpitämätön läheisyyttä kohtaan. Tai jos puran väsymykseni ärtymyksenä häntä kohtaan. Olen lakannut tuntemasta että meidän välinen oma olisi poissa lapseltani. Tai että koiraa on helpompi paijata kuin miestä.  Taas olen lihonut, mutta yritän edes vaikka arjessa ei olekaan helppoa pitää jännitettä yllä.

Kaikki me naisetkaan emme ole täydellisiä. Tai korkeintaan liian kilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä minun rehellinen itsereflektioni eron jälkeen, mutta harvinainenhan minä olen naisiani. Naiset ei yleensä löydä itsestään ensimmäistäkään toista mahdollisesti harmittanutta heikkoutta tai puutetta. Ja sitten joutuvat narsistin kynsiinkin vielä, voi tätä kohtalon ivaa.

Olet sikäli harvinainen nainen, että olet mies. Mutta eipä se mitään, ap ainakin löysi liiankin paljon itsestään vikaa. Samoin löytää oma läheiseni. Tosiaankin on sitä mieltä, että kun lähdetään niin kiireellä, että hyvä että autoon ennättää niin onhan se törkeää 3 t automatkan jälkeen varovaisesti kysäistä, voisko jossain pysähtyä. Ja kiireellä lähdetään aina, jos on sovittu, että lähdetään klo 14 niin klo 12.30 kesken kaiken tulee jo kamala kiire.

Ja ei, ei halua eroon minunkaan läheiseni. Vaikka kaikki maailman viat ovat hänessä, anteeksi pyytelee päivittäin, joskus ihan itkun kanssa kun on niin huono ihminen.

Mitä vikaa ap löysikään itsestään? Olen unohtanut jos oli jotain?

Mitä vikaa ap löysikään itsestään? Olen unohtanut jos oli jotain?

Olet kyllä unohtanut. Sanoi olleensa liian kiinni lapsissa, ei jaksanut lähteä lenkille kun pyydettiin, pyysi itse liian usein lenkille, oli kärsimätön ja riiteli teinien kanssa...lista oli tuskastuttavan pitkä, kun lopulta kyse oli siitä, että mies oli löytänyt uuden ja halusi tämän kanssaan asumaan. Ei siinä apn parannukset mitään olisi auttaneet me kaikki tiedämme miten käy, kun uusi täyttää ajatukset. Kyllä vanhasta silloin viat löydetään.

Ja koko ajan epäilys, että kenties onkin itse hullu, kun muistaa asiat eri lailla kuin mies tai muistaa tapahtumia, joista väitetään, että ei ole tapahtunut.

"Siinäpä minun rehellinen itsereflektioni eron jälkeen, mutta harvinainenhan minä olen naisiani. Naiset ei yleensä löydä itsestään ensimmäistäkään toista mahdollisesti harmittanutta heikkoutta tai puutetta. Ja sitten joutuvat narsistin kynsiinkin vielä, voi tätä kohtalon ivaa."

Niin, se minun häiriintynyt puolisoni ei muuta vikaa esittänyt kuin sen, että haluan erota. Ja epäili syyksi minulla olevan uusi. Sekin sitä itsepetosta, kun ei voi/kykene/suostu näkemään ja oikein uskomaankaan, että hänestä nyt muuten vaan otetaan ero.

Ja joo, yksilöterapiassa psykologi sanoi, että olen todella sitkeä. Ne kaikki ominaisuudet kun voi kääntyä itseään vastaankin. 

Ja ei terapiankaan tarkoitus ole syyttää itseään niin kuin ap kertoo itseään syyttäneensä. Vain avoimuutta kohdata asioita ym sekä itsessään ja suhteessaan ja samoin avoimuutta ja rohkeutta jatkaa elämäänsä ja löytämään uutta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa ap löysikään itsestään? Olen unohtanut jos oli jotain?

Olet kyllä unohtanut. Sanoi olleensa liian kiinni lapsissa, ei jaksanut lähteä lenkille kun pyydettiin, pyysi itse liian usein lenkille, oli kärsimätön ja riiteli teinien kanssa...lista oli tuskastuttavan pitkä, kun lopulta kyse oli siitä, että mies oli löytänyt uuden ja halusi tämän kanssaan asumaan. Ei siinä apn parannukset mitään olisi auttaneet me kaikki tiedämme miten käy, kun uusi täyttää ajatukset. Kyllä vanhasta silloin viat löydetään.

Ja koko ajan epäilys, että kenties onkin itse hullu, kun muistaa asiat eri lailla kuin mies tai muistaa tapahtumia, joista väitetään, että ei ole tapahtunut.

Ihan kokemuksesta: Jos suhde on ok ja tunteita vielä, ei siihen kolmas pyörä pääse väliin. Se että tahtoo elää uuden rakkauden kanssa kertoo siitä että tunteet entiseen on menneet. Jokuhan siihenkin tilanteeseen on johtanut?

Ihan kokemuksesta: Jos suhde on ok ja tunteita vielä, ei siihen kolmas pyörä pääse väliin. Se että tahtoo elää uuden rakkauden kanssa kertoo siitä että tunteet entiseen on menneet. Jokuhan siihenkin tilanteeseen on johtanut?

Jep, mutta myös todellakin omasta kokemuksesta: ei se ole ihan helppoa myöntää, että on uusi rakkaus vallannut mielen ja sen vuoksi haluan nyt lopettaa entisen perheen kanssa perheenä olon. Helpompaa on jos entisestä löytyy kaikenlaista selitystä, miksi näin on käynyt. Ja hokea itselle ja toiselle, että ei kolmas päässyt väliin minun heikkouteni takia vaan toisen huonouden. Kun kaikki vaan nyt johti tähän ja toinenkin aina eikä koskaan.

Itsellä ainakin kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin toteamaan, että ei se toinen niin viallinen ole minä vain halusin muuta ja vaihtelua.

Kun ei meinaa ok suhde aina riittää.

"Helpompaa on jos entisestä löytyy kaikenlaista selitystä, miksi näin on käynyt. Ja hokea itselle ja toiselle, että ei kolmas päässyt väliin minun heikkouteni takia vaan toisen huonouden."

Hyvässä suhteessa ei ole tullut mieleenkään kukaan muu, mutta toimimattomassa suhteessa tuli monta kertaa ennen kuin erosin ihan ilman kolmatta.

Ihan aikuisille tulee elämässä niinkin ihania yllätyksiä kuin rakkaus. 

Sehän se on, että suhde on monella Ok. Perusasiat kunnossa, turvallista pitäytyä vanhassa, tapa ja tottumus jne. Mutta sitten kun tulee uusi ihminen niin pääsee väliin jos tunnepuoli ja/tai läheisyys on jotenkin vajaa. Eli ok suhde ei riitä. 

Ei tahallaan kaikki hae syytä entisestä. Mutta tietenkin on rehellistä itselle ja toiselle todeta, että jotain vain puuttuu ja kaikki ei ole silti kunnossa vaikka ok. Ei se ole syyn hakemista, mutta ehkä silloin vain näkee asiat eri lailla. Toinen on samanlainen kuin ennen ehkä, mutta itse on muuttunut. Eikä pysty antamaan toiselle enää riittävästi eikä olemaan läsnä suhteessa. Ei se tarkoita, että toinen on muuttunut huonoksi. 

Onko oikeasti noin vaikeaa uskoa että on olemassa nainen joka tiedostaa omat virheet päättyneessä suhteessa ja pystyy ne ääneen myöntämään?

On vaikea uskoa, että nainen ei näe, miten helposti naiset syyllistävät itsensä niissäkin tapauksissa, jossa heissä ei tavallista ihmistä kummempia vikoja ole. Että kyllä se yleensä nainen on, joka itsestään vian löytää. Miehet helposti täällä haukkuvat naisia, ei uskoisi toisen naisen sellaiseen alentuvan.

Vierailija kirjoitti:

"Helpompaa on jos entisestä löytyy kaikenlaista selitystä, miksi näin on käynyt. Ja hokea itselle ja toiselle, että ei kolmas päässyt väliin minun heikkouteni takia vaan toisen huonouden."

Hyvässä suhteessa ei ole tullut mieleenkään kukaan muu, mutta toimimattomassa suhteessa tuli monta kertaa ennen kuin erosin ihan ilman kolmatta.

Ihan aikuisille tulee elämässä niinkin ihania yllätyksiä kuin rakkaus. 

Ja omaa heikkoutta se on, että ei lopeta asiallisesti entistä suhdetta, vaan alkaa valehtelemaan ja haukkumaan toista. Kyllä näitä todellakin on nähty. Aika hyvin yhdeltä, että edes jälkeen päin kehtaa tunnustaa. 

Sinä onneksi et niin toiminut, monet toimii. Ei se mikään ihana aikuisten yllätys ole, että valehdellaan, pimitetään, kaasuvalotetaan pahimmassa tapauksessa vuosia. Oikea rakkaus kestää sen, että edellinen suhde lopetetaan ensin. 

Miten kaasuvalotetaan? Mikä on kaasuvalo?