Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka ap olisi seisonut päällään kuusen latvassa, niin se ei olisi miehen luonteeseen (ja luonnevikaan) auttanut yhtään mitään."

Ylipäätään pitäisi keskittyä siihen omaan osuuteen ja siihen mitä itse halusi ja toivoi suhteelta. Mutta sellaiseen itsereflektioon ei mennä, kun kaiken syyksi lopulta hylätyksi tullessa selitetään itselle, että toinen onkin narsisti ja itse narsistin uhri. Missä oli oma tahto? Siinä toisessako? Eli jos mies ei halua, että muutetaan eri huoneisiin, niin siihen vain suostutaan. 

 

Täällä toistetaan totena että mies on luonnevikainen tai peräti narsisti. Todisteena tästä on ap kuvaama räyhääminen perheelle sekä se että mies mielellään päätti perheessä asioista. Sekä lopulta lasten vieraannuttaminen, josta meillä on näyttönä se, ettei kaksi teini-ikäisistä lapsista pitänyt äitiin yhteyttä. 

Mietin vain että meitä on exän kanssa kaksi narsistia. Minä kiihdyin herkästi kun vielä elimme  yhdessä ja vedin yläceetä kun lapsi vetkutteli lähtöä kun olimme jo myöhässä tai mies unohti viedä lapsen hammaslääkäriin. Olin stressaantunut ja tyytymätön. Lisäksi koen että mulle jäi asioista päättäminen  koska mies oli passiivinen eikä ottanut aloitetta asioista huolehtimiseen. Miehellä on sitten oma näkemyksensä asiasta.

Eron jälkeen mies löysi pian uuden naisen jolla oli saman ikäinen poika kuin meidän omamme. Elämästä tuli yhtä juhlaa, ostettiin  pelit ja rensselit, valvottiin myöhään pelaamassa ja nukuttiin iltapäivään. Syötiin kebuja ja makkaraperunoita ja hankittiin pähee auto.

Äidin luona oli tylsää ja säännöt. Poika vetkutteli äidille tuloa ja käyttäytyi kuin äidin koti olisi jokin rangaistuslaitos. En koe että ex tuolloin ajatteli loukata minua miellyttämällå lastaan. En usko että hän ajatteli minua ollenkaan.

 <

Exäsi ei tainnutkaan harjoittaa siis mitään vieraannuttamista? 

Vieraannuttaminen on ymmärtääkseni paljon kaikkea muuta kuin sitä, että tarjoaa vain itse lapsille kaikenlaista tai pidetään lepsuja sääntöjä ja se on lapsista kivaa.

Jos halvennettaisiin samalla vaikkapa sitä äitiä (jos äidistä siis vieraannutetaan) ja esim. hänen huonompaa varallisuuttaan, ajatuksiaan, tekemisiään, tai houkuteltaisiin erityisesti äitivuorolla jollain tarkoituksenhakuisesti, hankaloitettaisiin muuten tahallaan näkemisiä, valehdeltaisiin lapsille negatiivisesti äidistä tai äidin motiiveista ja ajatuksista johonkin toimintaan ja näin muokattaisiin kuvaa toisesta vanhemmasta vaheellisesti huonoksi, tai uskoteltaisiin vaikka jonkin varjolla, ettei äiti välitä lapsesta. 

Tai jos äidin kanssa on ollut jotain mukavaa, niin sitä mollattaisiin, jopa rankaistaisiin / suhtuduttaisin huonosti, jos puhuu positiivisesti äidistä. Ehkä jopa odotettaisiin, että lapsikin osallisuu tämän toisen vanhemman väheksyntään ja haukkumiseen. Palkitaan jollain, jos ei menekään äidin luo tai tykkää äidin jutuista. Tarkoituksella sotkettaisiin äidin tekemät suunnitelmat, ja kerrottaisiin kuinka huonoja ne oikeastaan olivatkaan, kuin myös äidin hankkimat vaatteet on kehnoja, ja kaikkea tuonkaltaista. Ja vastaava toiminta olisi ihan normi siellä toisessa kodissa, niin sitten kuulostaisi minusta vieraannuttamiselta.

Itse en aiheesta niin kovin paljoa kuitenkaan tiedä, enkä ole perehtynyt enempiä, ja että mitä kaikkea se vieraannuttaminen voi olla ja pitää sitten sisällään. 

Vierailija kirjoitti:

"Tämähän on juuri se, mitä sinäkin peräänkuulutat."

Ei ole. Kun viitattu omaan osuuteen suhteessa. Siis koko ajalta. Mutta anna olla.

Jaa, no minusta se eron jälkeinen asioiden käsittely ja miten sitten toimii, on myös todella tärkeää.

Mutta siis lisäksi suhteen aikaisia asioita: Ai sitä miten vaikka alistui ja "mahdollisti" toisen perseilyn suhteessa ja lankesi manipuointiin jne.? Uskoi valheita ja jousti ehkä alusta pitäen liikaa? Alkoi mukauttamaan omaa toimintaansa koko ajan enemmän ja ajatteli ehkä, että miehen syytöksissä kiittämättömyydestä ja kuinka huonosti tekikään arkisia asioita ja hoiti lapsia olikin jotain perää. Menetti pikkuhijaa omaa tahtoaan ja omaa näkemystään ja itsetunto laski.

Ja että vaikka tarkastelisi esimerkiksi sitä, oliko itsellä jo suhteeseen lähtiessä mahdollisesti läheisriippuvaista käytöstä, tai sitten suhteen epäterveen dynamiikan (miehen itsekeskeisyys ja voimakas kontrollinhalu, narsistinen käytös) ja oman sinisilmäisyyden ja joustavuuden takia alkoi pikkuhiljaa itse muuttua, ikäänkuin sairastua, ja roikkua miehessä? Oli riippuvainen hänestä, ja elämä alkoi pyöriä enemmän ja enemmän miehen ja hänen tahtonsa ja mielenliikkujensa ympärillä. Tämäntyyppisiä asioita kenties? Miksei pitänyt paremmin puoliaan?

Itse asiassaa veikkaisin, että esimerkiksi ap:kin saattaisi olla käsitellyt myös tämänkaltaisia asioita, joita esimerkissäni toin esiin. Toki en hänen puolestaan voi mennä mitään tietenkään sanomaan, ja en nyt niin tarkkaan tässä muista mitä hän on tarkalleen kirjoittanut siitä, kun on aikoinaan kertonut suhteen asioiden käsittelystään ja itsetutkiskelustaan. 

Kannattaa myös muistaa, että jokainen on vastuussa omasta (ikävästä) toiminnastaan, ei kuitenkaan toisen.

Täällä toistetaan totena että mies on luonnevikainen tai peräti narsisti. Todisteena tästä on ap kuvaama räyhääminen perheelle sekä se että mies mielellään päätti perheessä asioista. Sekä lopulta lasten vieraannuttaminen, josta meillä on näyttönä se, ettei kaksi teini-ikäisistä lapsista pitänyt äitiin yhteyttä.

Ap:n exän käytös ja toiminta näyttää kerrotun mukaan mielestäni todentotta täyttävän hyvinkin narsistisuuden monet tunnusomaiset merkit. Olettaen että ap ei ole tahallaan valehdellut yli kolmea vuotta. Mutta sellaiseen olettamukseen (valehtelu) keskustelu ei mielestäni voi järkevästi perustua.

Jostain syystä narsismi- sana käyttö tuntuu nostattavan joillakin karvat pystyyn. 

Se on mielestäni kuitenkin aivan pätevä termi ja määritelmä kuvaamaan tällaista tietynlaista hyvinkin tunnusomaista pysyvämpää ja syvempää käytöstä ja peroonan piirteitä ihmisellä.

Toki samoista asioista voi puhua kuvailemalla käytöstä ja luonnetta pidemmänkin kaavan kautta muillakin tavoin. Mutta mikä siinä narsismi-sanan käytössä nyt niin ihmeellistä on? Ei sitä itse tarvitse käyttää, jos se ei ole niin tuttu käsite, ja ehkä ei silloin kannatakaan.

Itse toivon, että ylipäätään tietoisuus narsismista ja narsitisesta käytöksestä kasvaa ja ihmiset ymmärtäisivät yhä paremmin, mitä se oikeastaan on ja tarkoittaa, ja asian voi sitten myös tunnistaa sellaisen kohdatessaaan. Tieto ja tietoisuus näistäkin asioista on hyväksi. 

Ei se narsismi mikään tabu ole... vai onko sitten joillekin? 

Voi olla, että ap ja hänen exänsä ovat alun perin olleet kuin vakka ja kansi. Vaikkapa voimakastahtoinen vs. mukautuva. Ei siihen edes narsismia tarvita, kun ajan myötä ovat varmaan vieraantuneet suhteessa toisistaan, eikä kumpikaan ole enää saanut sitä, mitä alussa koki saavansa ja haluavansa. Ajan saatossa tuollaiset vastakkaiset piirteet alkavat ärsyttää ja etäännyttää ja ihminen alkaa kokea yksinäisyyttä, jos tilanteeseen ei saada eikä haeta apua. Toinen alkaa hakea muutosta muualta ja toinen voi takertua entistä tiukemmin. Ei siitä hyvä seuraa. 

Surullistahan se on, ettei apua haeta ajoissa ja ratkaisua tilanteeseen. Se voisi olla myös hieman helpompi ero, hieman enempi ymmärrystä siitä, miten tähän on tultu. Ilman syytöksiä. Se olisi helpompaa myös lapsille. Kun asiat pitkittyvät, ne myös mutkistuvat ja pahimmillaan sairastuttavat niin kuin fyysinenkin terveys voidaan menettää, jos ei apua ajoissa haeta. On sitten rankemmat hoidot ja ratkaisut. Mutta koskaan ei ole myöhäistä alkaa kohdata asioita ja menneisyyttä, jotta tulevaisuus on valoisampi ja luottamus itseen ja elämään eheämpi.

Vain mielenterveyden ammattilainen voi todeta, onko henkilöllä kliinisessä mielessä narsismia eli esimerkiksi Narsistinen persoonallisuushäiriö.

Tällaisia ammattilaisia ovat:

Psykiatri (lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan) voi tehdä virallisen diagnoosin.

Laillistettu psykologi (erityisesti kliininen psykologi) tekee psykologisen arvion ja voi osallistua diagnostiikkaan.

Diagnoosi perustuu:

Laajoihin haastatteluihin

Pitkäaikaiseen käyttäytymisen arviointiin

Tarvittaessa psykologisiin testeihin

Diagnoosikriteereihin (esim. ICD- tai DSM-luokitukset)

Tavallinen ihminen, ystävä, puoliso tai työpaikka ei voi tehdä lääketieteellistä diagnoosia vaikka he voivatkin kokea toisen käytöksen narsistisena.

Vierailija kirjoitti:

Vain mielenterveyden ammattilainen voi todeta, onko henkilöllä kliinisessä mielessä narsismia eli esimerkiksi Narsistinen persoonallisuushäiriö.

Tällaisia ammattilaisia ovat:

Psykiatri (lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan) voi tehdä virallisen diagnoosin.

Laillistettu psykologi (erityisesti kliininen psykologi) tekee psykologisen arvion ja voi osallistua diagnostiikkaan.

Diagnoosi perustuu:

Laajoihin haastatteluihin

Pitkäaikaiseen käyttäytymisen arviointiin

Tarvittaessa psykologisiin testeihin

Diagnoosikriteereihin (esim. ICD- tai DSM-luokitukset)

Tavallinen ihminen, ystävä, puoliso tai työpaikka ei voi tehdä lääketieteellistä diagnoosia vaikka he voivatkin kokea toisen käytöksen narsistisena.

Diagnosointi onkin oma asiansa. 

Narsistista käytöstä voidaan silti havaita ja tiedostaa, ja siitä on myös tärkeääkin puhua. Erityisesti myös niille, jotka ovat tällaista läheltä kohdanneet ja siitä enemmänkin kärsineet ja joutuvat siksikin näiden asioiden kanssa painimaan. 

Vain murto-osa narsisteista diagnosoidaan, koska he eivät mene hoitoon, ja heille ei tehdä noita tutkimuksia ja testejä. Se ei tarkoita sitä, etteikö asia olisi olemassa silti koko ajan heidän elämässään ja käytöksessään. Ja vaikuta moneen ihmiseen ympärillä elämänsä aikana.

Ihminen, jolla on voimakasta tyypillistä narsistista käytöstä/piirteitä, on lähisuhteessa käytännössä aina henkisesti väkivaltainen. Ja suhteesta voi olla vaikea irtautua. 

Tietenkin narsistisuudesta voidaan keskustella, kuten muistakin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että ap ja hänen exänsä ovat alun perin olleet kuin vakka ja kansi. Vaikkapa voimakastahtoinen vs. mukautuva. Ei siihen edes narsismia tarvita, kun ajan myötä ovat varmaan vieraantuneet suhteessa toisistaan, eikä kumpikaan ole enää saanut sitä, mitä alussa koki saavansa ja haluavansa. Ajan saatossa tuollaiset vastakkaiset piirteet alkavat ärsyttää ja etäännyttää ja ihminen alkaa kokea yksinäisyyttä, jos tilanteeseen ei saada eikä haeta apua. Toinen alkaa hakea muutosta muualta ja toinen voi takertua entistä tiukemmin. Ei siitä hyvä seuraa. 

Surullistahan se on, ettei apua haeta ajoissa ja ratkaisua tilanteeseen. Se voisi olla myös hieman helpompi ero, hieman enempi ymmärrystä siitä, miten tähän on tultu. Ilman syytöksiä. Se olisi helpompaa myös lapsille. Kun asiat pitkittyvät, ne myös mutkistuvat ja pahimmillaan sairastuttavat niin kuin fyysinenkin terveys voidaan menettää, jos ei apua ajoissa haeta. On sitten rankemmat hoido

Jos on kuitenkin kyse toisen narsistisuudesta, niin silloin tuollainen kuvaamasi normaali asioiden käsittely, selvittely ja ratkaiseminen ei suhteessa onnistu eikä tuota tulosta, ja tilanne voi vain pitkittyä ja hankaloitua entisestään, jos ei ymmärrä, millaisista asioista on oikeasti pohjimmiltaan kyse. Eli ei ymmärrä lähteä vaan ajoissa suhteesta ja selvitä ehkä vähemmin vaurioin. 

Mulla on ystävä, joka aikoinaan tutustui melko riitelevään pariskuntaan. Pariskunnan nainen kertoi ystävälleni miehen olevan väkivaltainen ja mies puolestaan kertoi naisen olevan luonnevikainen ym. jota halveksi. Kuinka ollakaan tämä ystäväni, voimakastahtoinen kyllä, kääntyi miehen kannalle ja he alkoivatkin sitten suhteeseen. Ystäväni muutti tämän miehen mukana kauas kotiseudultaan ja otti mukaansa teini-ikäisen poikansa.

Kuinka ollakaan, ongelmia alkoi esiintyä melko pian ja ystävä lähetti teinipojan isänsä luokse ja jatkoi sitkeästi suhdetta. Olihan hän jättänyt vakityönsä ja kaiken muutettuaan toiselle puolen Suomea. Sitten alkoi kirjoittamaan ystäville, kuinka mies onkin aivan karmea. Ja tuskallisen vaiheen kautta palasi kotipaikkakunnalleen. Selitys oli, että mies on narsisti. Mutta mutta, ei koskaan käynyt miettimään, että miksi ihmeessä hän alkoi suhteeseen vaikka oli kuullut naisen kertovan miehen olevan väkivaltainen. Tämä ystäväni oli puhunut hyvin halveksivasta tästä naisesta. Kovuutta. 

Opettaako elämä? Seuraavaksi tämä voimakastahtoinen nainen alkoi suhteeseen naimisissa olevan työkaverinsa kanssa. Alkoi vuosien vatulointi, mutta sitkeydellä taas etiä päin. Ja lopulta ystäväni meni kertomaan yhdessä työkaverinsa kanssa tämän vaimolle, että sori, mutta nyt me ollaan yhdessä ja mies ottaa eron. Kaikenlaisia suhteita sitä muodostetaan. Tämä ystäväni sanoi minulle, että kato, kun minä olen parisuhdeihminen enkä koe olevani nainen ilman miestä. Semmoista.

Entistä puolisoa kutsutaan usein narsistiksi monesta syystä eikä se aina tarkoita, että henkilöllä olisi oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö.

1. Ero herättää voimakkaita tunteita

Eroihin liittyy usein pettymystä, vihaa, surua ja loukatuksi tulemisen kokemuksia. Kun toinen on satuttanut, voi tuntua helpottavalta selittää hänen käytöstään sanomalla häntä narsistiksi.

2. Narsismi-termiä käytetään arjessa löyhästi

Moni sekoittaa:

itsekkyyden

empatian puutteen

huonon käytöksen

manipuloivan toiminnan

varsinaiseen narsistiseen persoonallisuushäiriöön (engl. narcissistic personality disorder), joka on diagnosoitava mielenterveyden häiriö.

3. Kokemus voi olla aito mutta tulkinta eri

Jos suhde on sisältänyt:

jatkuvaa vähättelyä

syyllistämistä

kaasuvaloilua (gaslighting)

kontrollointia

kokemus voi tuntua narsistiselta käytökseltä, vaikka kyse olisi muusta ongelmallisesta dynamiikasta.

4. Some ja vertaistuki

Sosiaalisessa mediassa narsismi-keskustelu on yleistynyt. Monet tunnistavat artikkeleista ja videoista piirteitä entisessä puolisossa ja alkavat käyttää termiä.

5. Se antaa selityksen

"Narsisti" voi toimia selittävänä kehyksenä:

"En ollutkaan syyllinen toinen oli narsisti."

Se voi auttaa irrottautumaan syyllisyydestä, mutta ei aina ole kliinisesti tarkka määritelmä.

Kuka voi oikeasti todeta narsistisen persoonallisuushäiriön?

Diagnoosin voi tehdä vain koulutettu mielenterveyden ammattilainen (esim. psykiatri tai psykologi), ja se perustuu laaja-alaiseen arvioon ei yksittäisiin riitoihin tai erokokemukseen.

"Jos on kuitenkin kyse toisen narsistisuudesta, niin silloin tuollainen kuvaamasi normaali asioiden käsittely, selvittely ja ratkaiseminen ei suhteessa onnistu eikä tuota tulosta, ja tilanne voi vain pitkittyä ja hankaloitua entisestään, jos ei ymmärrä, millaisista asioista on oikeasti pohjimmiltaan kyse. Eli ei ymmärrä lähteä vaan ajoissa suhteesta ja selvitä ehkä vähemmin vaurioin."

Päinvastoin. Jos kyseessä suuriegoinen tyyppi, niin lähtee pariterapiaankin ihan näyttääkseen sen fiksuutensa avoimesti, jotta toinen ressukkakin tajuaisi olevansa väärässä. Taitava terapeutti osaa ohjata prosessia kumpaakin kuunnellen niin, että ainakin se pienempi egoinen tajuaa, missä mennään ja rohkaistuu tekemään eropäätöksen. Jopa suuriegoinen kohtaa rajansa, jossa hänen tulkintansa ei olekaan ainoa tulkinta. 

Kuka täällä nyt koittaa jotenkin normalisoida ja vähätellä selkeän narsistista käytöstä? Ja ettei termiä saisi käyttää?

Jos suhteessa on jatkuvaa vähättelyä, syyllistämistä, kaasuvaloilua (gaslighting), kontrollointia, manipulointia, kaltoinkohtelua, ja henkilö on voimakkaan itsekäs sekä empatiapuutteinen, niin tällainen on nimenomaan tunnusomaista narsistista käytöstä ja henkistä väkivaltaa. Ei mitään "ongelmallista dynamiikkaa" tai "kypsymättömyyttä" tms.

"Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kvaakkuu kuin ankka, niin se on ankka." Yleensä näin.

Oikeesti, jos pidät itseäsi jonain kokemusasiantuntijana, niin älä intä että tiedät narsistin, kuka on narsisti. Teet itsestäsi naurettavan kaikkien silmissä.

Kun täällä on nyt narsismista keskusteltu ja todettu tietyt piirteet, niin edelleen peräänkuulutan miten ne piirteet eivät tarinassa ilmenneet ketjun alussa. Kyllähän niiden silloinkin luulisi jo olla olemassa. Nyt on moni kommentoija oikaissut tämän ohi (tarkoituksella tai ei) ja mennyt siihen tilanteeseen, missä ap itse kertoo miehen käytöksestä eron ja pois muuttamisensa jälkeen. Sen perusteella päättelevät. 

Niin. Ap:n mieskin oli niiin ihana, ei olis halunnut ap erota. Sitten tuli ero ja mies muuttuikin narsistiksi.

Näinhän se teillä katkeran eron käyneillä kirjoittaneilla on käynyt. 

Hienoa keskustelua narsismista. Minua ihan liikuttaa, kun täällä kirjoitetaan niin ymmärtäväisesti asiasta. Juuri kuten se on. 

Miksi en kertonut asioista heti alussa? Sekin on ketjussa ja näissä narsismia ymmärtävissä kommenteissa tullut selväksi. Sumutus, oman itsen hävittäminen, se hätä ja paniikki. Olen aiemminkin täällä kertonut, etten halunnut edes tänne kirjoittaa totuutta, koska se oli silloin liikaa. En ollut siihen valmis. 

Merkit oli nähtävissä, ja ne näin koko suhteen ajan. En ole kertonut tänne läheskään kaikkea siitä kohtelusta mitä sain osakseni suhteen aikana. Narsismiksi sitä en ymmärtänyt, minulla ei ollut tietoa. Usein mietin eroa. En koskaan uskaltanut lähteä. Lopulta olin niin rikki ja sekaisin että olin aivan hädissäni tulevasta erosta. Typerää näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta se oli sen hetken todellisuus ja minun vointini. 

Minussa oli jo valmiiksi varmasti syitä miksi suhteeseen lähdin. Lasten tultua oli syitä miksi jäädä. Koskaan en voinut siinä suhteessa hyvin. Hyvät hetket suhteessa sai uskomaan hyvään. Hyvät hetket jotka jossain normaalimmassa suhteessa olisi aivan tavallisia hetkiä. Jälkikäteen olen miettinyt paljon miksi jäin? Miksi annoin kohdella itseäni siten kun kohdeltiin? Olen kokenut valtavaa syyllisyyttä monista asioista. Olen hakenut ja etsinyt syytä itsestäni. Olen penkonut omaa itseäni raadollisen syvään ja olen entistä tietoisempi omista epäkohdistani. Olen tehnyt ison työn irtautuakseni ja kasatakseni itseni uudelleen. 

Huomaan, että osa täällä ymmärtää mistä on kyse, osa ei. Normaali riitaisa ero on eri asia. Siihen ei voi asioita pohjata. 

Kuten sanoin alussa, minua ihan liikuttaa nämä täällä olleet asiaa täysin ymmärtävät viestit. Kiitos!! niistä. Narsismia elämässään kokenut ei saa koskaan liikaa ymmärrystä osakseen. Aina on epäilijöitä, kyseenalaistajia. Siksi en itse kovinkaan helposti puhu narsismista, kerroin vain kokemuksistani ja otan narsismin puheeksi vasta, jos kuulija ensin ottaa asian esille. Siksi, koska aivan liian helposti siinä saa

itselleen vain katkeran exän leiman. Juuri sen, mitä myös täällä osa on hanakasti minuun leimaamassa. 

Tärkeintä on, että itse tietää totuuden ja tekee töitä sen eteen ettei se totuus enää pääse hämärtään omaa todellisuutta. Se kun edelleen niin

helposti hämärtyy syytöksien edessä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hienoa keskustelua narsismista. Minua ihan liikuttaa, kun täällä kirjoitetaan niin ymmärtäväisesti asiasta. Juuri kuten se on. 

Miksi en kertonut asioista heti alussa? Sekin on ketjussa ja näissä narsismia ymmärtävissä kommenteissa tullut selväksi. Sumutus, oman itsen hävittäminen, se hätä ja paniikki. Olen aiemminkin täällä kertonut, etten halunnut edes tänne kirjoittaa totuutta, koska se oli silloin liikaa. En ollut siihen valmis. 

Merkit oli nähtävissä, ja ne näin koko suhteen ajan. En ole kertonut tänne läheskään kaikkea siitä kohtelusta mitä sain osakseni suhteen aikana. Narsismiksi sitä en ymmärtänyt, minulla ei ollut tietoa. Usein mietin eroa. En koskaan uskaltanut lähteä. Lopulta olin niin rikki ja sekaisin että olin aivan hädissäni tulevasta erosta. Typerää näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta se oli sen hetken todellisuus ja minun vointini. 

Minussa oli jo valmiiksi varmasti syitä miksi suhteeseen l

<3

Itse olen myös elänyt narsistisen miehen kanssa. Tiedän nämä tunteiden vaihtelut ja kuinka ihana mies osasi olla niin halutessaan. Mutta minulle riitti jo se viisi vuotta avoliittoa, että kaikesta tästä ihanuudesta, kaasuvalottamisesta sekä muusta täällä jo moneenkin kertaan kerrotusta pystyin näkemään, sanomaan ja kertomaan, että miehessä olivat myös nämä huonot puolet. Vaikka edelleen koin miehen ajoittain sinä ihanana ja en olisi toisaalta halunnut erota, tiedostin, että hän ei todellisuudessa ollut se alkuaikojen ihana, vaan jotenkin tunnevammainen. Kerroin muutamille ihmisille, että mies kohteli huonosti ajoittain. Ulospäin mies edelleen näytti sen hyvän puolensa. En ollut silloin täällä palstalla, ehkä olisin tännekin kirjoittanut. 

Siksi, koska ap haki ilmeisesti vertaistukea elämäntilanteeseensa täältä, olisi ollut luultavaa, että hän jo alussa olisi pystynyt meille, tuntemattomille, kertomaan sen, mitä hän sitten myöhemmin kertomansa mukaan sitten pystyi. Koska huomasin jopa minäkin, että ketjun alussa juuri sen vuoksi hän sai aika suorasukaisiakin kommentteja itsestään. Juuri koska nähtiin juuri nuo asiat, erovastaisuus ja miehen haikailu takaisin, seksin jatkaminen, seikat joista nyt on jo puhuttu paljon. Jos ap olisi jo silloin maininnut nämä sitten myöhemmin kertomansa ikävät asiat miehestään olisi varmaan saanut paljon parempaa tukea niin alussa kuin nyt myöhemmin. Olisi luullut alun ryöpytyksen vaikuttaneen niin, että saanut hänet silloin jo avautumaan, että hei haloo, en nyt ole kertonut kaikkea, älkää tuomitko noin ankarasti. Tämä on vain osa totuutta. 

Siksi luultavasti ap:n käytös vaikuttaa vaikean eron nostattamilta jälkitunteilta ja on epäuskottavaa joiltain osin ja joillekin.  

"Huomaan, että osa täällä ymmärtää mistä on kyse, osa ei. Normaali riitaisa ero on eri asia. Siihen ei voi asioita pohjata."

Itse olen ollut erittäin häiriintyneessä suhteessa/liitossa aikoinaan. Ja oikeasti oli seksiaddikti ja väkivaltainen monin eri tavoin. Karismaattinen, älykäs ja petollinen. Silti tajusin, että on haettava apua itseni ja lasteni takia. Jos minä voin huonosti, niin lapset ovat häiriintyneen armoilla. Siis empatia itseä ja ennen kaikkea lapsia kohtaan. Ja apu löytyi oikeasta paikasta. Turha kuvitella, etteivät ammattilaiset ja muutkin ihmissuhdetyötä tekevät ymmärrä, kun kerrot miten paha sun on olla. Enkä sano tätä lyödäkseni vaan juurikin siksi, että apua saa, kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä on nyt narsismista keskusteltu ja todettu tietyt piirteet, niin edelleen peräänkuulutan miten ne piirteet eivät tarinassa ilmenneet ketjun alussa. Kyllähän niiden silloinkin luulisi jo olla olemassa. Nyt on moni kommentoija oikaissut tämän ohi (tarkoituksella tai ei) ja mennyt siihen tilanteeseen, missä ap itse kertoo miehen käytöksestä eron ja pois muuttamisensa jälkeen. Sen perusteella päättelevät. 

 

 

Tätä juuri yritin eilen sanoa, ettei riitely, huutaminen tai perheenjäsenten tekemisistä ärsyyntyminen vielä not a narsisti make.

Miksi tämä narsisti olisi jäänyt roikkumaan vaimoon kun oli uuden naisen jo löytänyt? Miksi antaisi puupenkit pyörylän ajatusta ex vaimon suuntaan kun on saavuttanut jo haluamansa? Narsisti ei kestä sitä jos menettää kontrollin ihmiseen jolla on hänelle jotain merkitystä. Siis esim jos hän tulee itse jätetyksi. Kun hän itse jättää ja lähtee takki auki uuteen elämäntilanteeseen niin ei häntä yleensä kyllä pitäisi hylkäämänsä ex kiinnostaa enää pätkääkään. Hänestähän on tullut merkityksetön ja narsisti tuhlaa aikaansa vain niihin joilla on merkitystä. 

AP:lle tuli paha olo vasta kun mies kertoi ettei rakasta ja haluaa eron. Ja ap vielä toivoi että ero ei toteudu. Ja kirjoitti rakastavansa edelleenkin ja että erota ei halua. Sellaista.