Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13243)
"Vaikka ap olisi seisonut päällään kuusen latvassa, niin se ei olisi miehen luonteeseen (ja luonnevikaan) auttanut yhtään mitään."
Ylipäätään pitäisi keskittyä siihen omaan osuuteen ja siihen mitä itse halusi ja toivoi suhteelta. Mutta sellaiseen itsereflektioon ei mennä, kun kaiken syyksi lopulta hylätyksi tullessa selitetään itselle, että toinen onkin narsisti ja itse narsistin uhri. Missä oli oma tahto? Siinä toisessako? Eli jos mies ei halua, että muutetaan eri huoneisiin, niin siihen vain suostutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle piirtyi hyvin vahvasti alusta asti kuva miehestä joka haluaa vapautensa, mutta ei ole valmis maksamaan sen hintaa: syyllisyyttä, kodin ja perheen menetystä, kenties taloudellisia menetyksiä.. Ja sitten kiukuttelee siinä harmistuneena kun ei palaset vain loksahtele paikoilleen. Eli ts vaimo ei ymmärrä poistua vähin äänin ja antaa miehen kokeilla vapauttaan ilman seurauksia. En havainnut narsismia vaan havaitsin epäkypsyyttä ja pelkoa. Ja läheisriippuva vaimo oli sitten se toinen puolikas joka näppäili juuri niitä kipeitä kohtia, siis herätti syyllisyyttä, huolta, tunnetta että pitäisi ottaa vapaudenhuumassaan myös kumppani huomioon. Jos ap olisi sanonut että ok erotaan vaan, saat niin paljon aikaa kuin haluat, minä ja lapset ollaan joka toinen viikko isovanhemmilla, olisi mies ollut luultavasti tyylikkäin ja huomaavaisin eroaja ihmiskunnan historiassa. Ja ylistäisi exäänsä nyt uudelle naisystävälleen. Perus ihmisluonnon omanapaisuutta ja sokeu
"tietenki tämä vain - pelkäävä ja vähän epäkypsä - mies nytkin vain pelkää epäkypsästi sitä, että mahdollistaisi ap:lle normaalin suhteen lastensa kanssa ja lopettaisi viimein henkisen väkivallan, vieraannuttamisen ja manipuoinnin."
Tai sitten on vain eron aikaisista tunteista ja tapahtumista katkera, eikä osaa nähdä omaa osuuttaan eron riitaisuuteen. Ajattelee esim että minähän yritin enkä edes eronnut heti kun olisin halunnut, eikä näe sitä ettei sellainen väkisin muka-yrittäminen hyödytä mitään. On sitten katkerana ja tunteet loukattuna julma aloittajaa kohtaan kun kokee että ap palkitsi hänen yrittämisensä uhriutumisella ja martyroinnilla. Ehkä ajattelee että ap yritti voittaa lapset ja muut läheiset puolelleen heittäytymällä surkeaksi.
Unohdat että erossa on kaksi ihmistä tunteineen, ja kummankin tunteet edustaa vain sitä omaa kantaa. Siksi jos keskusteluyhteyttä ei ole, jää molemmille eron todellisuudeksi vain ne minun tunteet ja näkemykset.
Vielä disclamer että edellä esitetyt eivät ole mun omia näkemyksiäni aloittajan tilanteesta, enhän ollut paikalla todistamassa. Mutta nuo nyt vaan on hyvin yleisiä kokemuksia eron osapuolilla.
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka ap olisi seisonut päällään kuusen latvassa, niin se ei olisi miehen luonteeseen (ja luonnevikaan) auttanut yhtään mitään."
Ylipäätään pitäisi keskittyä siihen omaan osuuteen ja siihen mitä itse halusi ja toivoi suhteelta. Mutta sellaiseen itsereflektioon ei mennä, kun kaiken syyksi lopulta hylätyksi tullessa selitetään itselle, että toinen onkin narsisti ja itse narsistin uhri. Missä oli oma tahto? Siinä toisessako? Eli jos mies ei halua, että muutetaan eri huoneisiin, niin siihen vain suostutaan.
Täällä toistetaan totena että mies on luonnevikainen tai peräti narsisti. Todisteena tästä on ap kuvaama räyhääminen perheelle sekä se että mies mielellään päätti perheessä asioista. Sekä lopulta lasten vieraannuttaminen, josta meillä on näyttönä se, ettei kaksi teini-ikäisistä lapsista pitänyt äitiin yhteyttä.
Mietin vain että meitä on exän kanssa kaksi narsistia. Minä kiihdyin herkästi kun vielä elimme yhdessä ja vedin yläceetä kun lapsi vetkutteli lähtöä kun olimme jo myöhässä tai mies unohti viedä lapsen hammaslääkäriin. Olin stressaantunut ja tyytymätön. Lisäksi koen että mulle jäi asioista päättäminen koska mies oli passiivinen eikä ottanut aloitetta asioista huolehtimiseen. Miehellä on sitten oma näkemyksensä asiasta.
Eron jälkeen mies löysi pian uuden naisen jolla oli saman ikäinen poika kuin meidän omamme. Elämästä tuli yhtä juhlaa, ostettiin pelit ja rensselit, valvottiin myöhään pelaamassa ja nukuttiin iltapäivään. Syötiin kebuja ja makkaraperunoita ja hankittiin pähee auto.
Äidin luona oli tylsää ja säännöt. Poika vetkutteli äidille tuloa ja käyttäytyi kuin äidin koti olisi jokin rangaistuslaitos. En koe että ex tuolloin ajatteli loukata minua miellyttämällå lastaan. En usko että hän ajatteli minua ollenkaan.
Tässä todella hyvä Stolbowin artikkeli ystävänpäivään:
Avaa hyvin sitä miten parisuhde voi päätyä sellaiseksi valtataisteluksi tai jatkuvaksi kisuamiseksi vaikka pitkään on ollut niin helppoa ja leppoisaa.
Tätä kun jatkaisi eteenpäin ajassa, löytyisi se kuva läheisriippuvan ja perusitsekkään suhteesta ja erosta. Se mikä alkaa ihanan intiiminä ja sopuisana unelmasuhteena päättyy julmiin irtiottoihin ja syyllinen-uhri asetelmiin
Vierailija kirjoitti:
Tässä todella hyvä Stolbowin artikkeli ystävänpäivään:
Avaa hyvin sitä miten parisuhde voi päätyä sellaiseksi valtataisteluksi tai jatkuvaksi kisuamiseksi vaikka pitkään on ollut niin helppoa ja leppoisaa.
Tätä kun jatkaisi eteenpäin ajassa, löytyisi se kuva läheisriippuvan ja perusitsekkään suhteesta ja erosta. Se mikä alkaa ihanan intiiminä ja sopuisana unelmasuhteena päättyy julmiin irtiottoihin ja syyllinen-uhri asetelmiin
Jep.. "kaiken sen jälkeen mitä olen vuoksesi tehnyt sinä jätät minut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa aloittajan kuviossa ole mies pelkästään läheisyydenkipeä. Kyllä monessa kommentissa tulee esiin, että myös aloittaja haluaa olla miehen lähellä ja seksiä. Siksi ei myös eri makuuhuonetta. Myös sanoo rakastavansa ja toivovansa suhteen palaavan takaisin entiseksi. (miehen peruvan eropäätöksensä esimerkiksi).
En sano, että aloittaja ja miehensä ovat mitenkään poikkeuksia näissä vastaavissa tarinoissa. Näinhän se monesti menee hyvin monilla. Kunnes jompikumpi tekee konkreettisen eropäätöksen. Sen jälkeen suhteen dynamiikka ja tunnetasot muuttuvat.
Minä ajattelin ettei aloittaja halunnut eri makkareita koska niin kauan kun on läheisyyttä on vielä toivoa. Eri sänkyihin siirtyminen olisi merkinnyt myöntymistä eroon, eikä hän ollut siihen vielä valmis. Eihän se välttämättä kovin loogista ole se käyttäytyminen kun ero j
Kyllä. On surkeaa seurattavaa vierestä kun miehellä on pitkä sivusuhde ja vaimo koittaa pitää liittoa 'kilpailussa' mukana vaalimalla edes jonkinlaista seksielämää, vaikka se joka kerran satuttaa. Hän (ystävä) itse kertoi ettei aio lopettaa seksiä miehensä kanssa, koska se olisi sama kuin lähettäisi tämän uuden naisensa tykö pysyvästi.
Ja minä mietin että olisiko se sitten niin suuri vahinko..
"tietenki tämä vain - pelkäävä ja vähän epäkypsä - mies nytkin vain pelkää epäkypsästi sitä, että mahdollistaisi ap:lle normaalin suhteen lastensa kanssa ja lopettaisi viimein henkisen väkivallan, vieraannuttamisen ja manipuoinnin."
"Tai sitten on vain eron aikaisista tunteista ja tapahtumista katkera, eikä osaa nähdä omaa osuuttaan eron riitaisuuteen. Ajattelee esim että minähän yritin enkä edes eronnut heti kun olisin halunnut, eikä näe sitä ettei sellainen väkisin muka-yrittäminen hyödytä mitään. On sitten katkerana ja tunteet loukattuna julma aloittajaa kohtaan kun kokee että ap palkitsi hänen yrittämisensä uhriutumisella ja martyroinnilla. Ehkä ajattelee että ap yritti voittaa lapset ja muut läheiset puolelleen heittäytymällä surkeaksi.
Unohdat että erossa on kaksi ihmistä tunteineen, ja kummankin tunteet edustaa vain sitä omaa kantaa. Siksi jos keskusteluyhteyttä ei ole, jää molemmille eron todellisuudeksi vain ne minun tunteet ja näkemykset.
Vielä disclamer että edellä esitetyt eivät ole mun omia näkemyksiäni aloittajan tilanteesta, enhän ollut paikalla todistamassa. Mutta nuo nyt vaan on hyvin yleisiä kokemuksia eron osapuolilla."
Tuo viimeinen kappale olikin tärkeä disclaimer. Et tosiaan kuvaa ap:n tapausta. Hän on täällä asioistaan aika pitkän kaavan kautta kuitenkin kertonut, ja tuollainen skenaario ei yksiselitteisesti sovi kerrottuun ja kokonaiskuvaan.
Jos ei halua ap:ta uskoa jostain syystä, ohittaa olleelliset asiat kerrotussa, ja haluaa väkisin kuvitella asioita eriksi ja ihan väärinpäinkin perusteetta, hyvin toisenlaiseen omakeksimään kuvitteelliseen narratiiviin, niin se on sitten toinen asia.
Syy tällaiseen sitten on ...?
Kirjoituksesi kaltaisen ajattelun ja kokemusmaailman yleisyydestä minulla ei ole nyt tähän väliin kantaa, ei kuulosta kovin terveelliseltä ajatusmaailmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt viimeisin kommenttini on "ilmoitettu". Jos joku tietää miten se toimii, oliko siis jo ilmestynyt hetkeksi, mutta joku pyytänyt poistamaan? On nyt jonoutettu moderointia varten ja odottaa hyväksymistä. En siis itse seurannut ilmestyikö lainkaan vai ei. Mutta miten sen silloin voi "ilmoittaa"?
Kurjaa jos nyt taas alkaa sensuuri viuhumaan. Kommenttini ei mielestäni poikennut nyt näistä viimeaikaisista muistakaan.
Täällä ei ole narratiivia puoleen eikä toiseen. Jospa nyt kuitenkin sallisimme tämänkin kommentoinnin jatkuvan, vaikka perustuukin yleiseen kokemusmaailmaan ja ei ehkä miellytä kaikkia. Vaikka ei jonkun mielestä "kuulosta kovin terveellisellä ajatusmaailmalta". No, mielipide on eräs ja yleinen tämäkin, sallittakoon silloin myös muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" (Ex) On sitten katkerana ja tunteet loukattuna julma aloittajaa kohtaan kun kokee että ap palkitsi hänen yrittämisensä uhriutumisella ja martyroinnilla. Ehkä ajattelee että ap yritti voittaa lapset ja muut läheiset puolelleen heittäytymällä surkeaksi."
Tarkoitatko siis, että kun valehtelee, manipuloi, pettää, jättää, niin kun se puolisoa (ap) sitten ihan aiheesta sattuu, ja asianlaita selviää, niin tämä sattuminen on tämän jättäjän mielestä epäkiitollista "uhritumista ja marttyrointia", Olisihan hän voinut toimia vieläkin rumemmin kuitenkin, mitä ei ritarillisesti tehnyt, ja näin siis yritti ja toimi hyvin ja oikein. Ja tässä kiitos!
Siksipä tämä jättäjä on nyt sitten katkera ja loukattu ja lisäksi erityisen julma tähän päälle aloittajalle. Esimerkiksi vuosikaudet vielä eron jälkeen manipuloi, vierottaa ja kontrolloi yhteisiä lapsia.
Kylläpä ap:n exä saa joltain nyt täällä paljon ymmärrystä osakseen.
Tuollaiset käytös- ja ajatusmallit ovat nähdäkseni juurikin näitä aika kuvaavia narsistisia toimintamalleja, joista täällä nyt on ollut puhe. Kiitos havainnollistamisesta.
Rauhoitu nyt, nykyisin palsta "ilmoittaa" ja pysäyttää moderointiin kommentit joissa on jonossa liian monta lainausta. Kukaan ei ota sinun kommenttejasi samalla lailla henkilökohtaisesti kuin sinä otat mm minun kommentit.
Ihmisiä on kahdenlaisia: on niitä jotka lähtivät ohi kulkevaan joukkoon mukaan soihduin ja talikoin varustettuna kun pastorin tytär kertoi lukkarin loitsuneen perheen siasta kielillä puhuvan paholaisen. Sitten on heitä jotka kuuntelisivat ensin myös syytetyn puheenvuoron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt viimeisin kommenttini on "ilmoitettu". Jos joku tietää miten se toimii, oliko siis jo ilmestynyt hetkeksi, mutta joku pyytänyt poistamaan? On nyt jonoutettu moderointia varten ja odottaa hyväksymistä. En siis itse seurannut ilmestyikö lainkaan vai ei. Mutta miten sen silloin voi "ilmoittaa"?
Kurjaa jos nyt taas alkaa sensuuri viuhumaan. Kommenttini ei mielestäni poikennut nyt näistä viimeaikaisista muistakaan.
Kokeile tehdä lainaus toisella tapaa. Minullakin on mennyt välillä lähetetty kommentti ensin välittömästi tuonne "kommenttisi on ilmoitettu" avaruuteen. Ei ole tarvinnut muuttaa teksiä, vaan laittaa vain uudestaan esim. käyttämättä lainaustoimintoa, niin on sitten mennyt läpi.
Tuo on automaattimoderointia (jossa on ilmeisesti jotain vikaa) , kun lähettäessä tulee tuo ilmoitusteksi. (Ei tarvi heti syytellä perusteetta muita kommentoijia).
terveisin: "ei kuulosta kovin terveelliseltä ajatusmaailmalta"
Vierailija kirjoitti:
" (Ex) On sitten katkerana ja tunteet loukattuna julma aloittajaa kohtaan kun kokee että ap palkitsi hänen yrittämisensä uhriutumisella ja martyroinnilla. Ehkä ajattelee että ap yritti voittaa lapset ja muut läheiset puolelleen heittäytymällä surkeaksi."
Tarkoitatko siis, että kun valehtelee, manipuloi, pettää, jättää, niin kun se puolisoa (ap) sitten ihan aiheesta sattuu, ja asianlaita selviää, niin tämä sattuminen on tämän jättäjän mielestä epäkiitollista "uhritumista ja marttyrointia", Olisihan hän voinut toimia vieläkin rumemmin kuitenkin, mitä ei ritarillisesti tehnyt, ja näin siis yritti ja toimi hyvin ja oikein. Ja tässä kiitos!
Siksipä tämä jättäjä on nyt sitten katkera ja loukattu ja lisäksi erityisen julma tähän päälle aloittajalle. Esimerkiksi vuosikaudet vielä eron jälkeen manipuloi, vierottaa ja kontrolloi yhteisiä lapsia.
Kylläpä ap:n exä saa joltain nyt täällä paljon ymm
Huomaa, että ymmärrys ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa. Voi ymmärtää toisen ajatuksenjuoksua vaikkei sitä myönteisessä valossa näkisikään. Se nyt vain on niin, että syyllisyys on monelle niin vaikea asia, että sen kääntää mielellään poispäin itsestä etsimällä syyn toisesta. Narsismia se ei kuitenkaan ole, koska narsisti ei syyllisyyttä tunne. Hän ei siis ole eron hetkellä välttämättä ollenkaan riitaisa koska hänestähän kaikki on vallan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen kommenttiiin:
Narsisimi ja syyllisyys onkin hyvä teema, mutta sinulla näkyy olevan siitä vähän puutteellinen käsitys. Kuvaat yleisesti ottaen tätä syyllisyysteemaa kuitenkin hyvin, kiitos siitä.
Narsistiset torjuvat poikkeuksellisen voimakkaasti ja järjestään tällaiset nousevat syyllisyyden tunteet itsestään pois, ja usein onnistuvat siinä hyvin. (Syylliisyys olisi hirveä tunne narsistille, koska silloin hän joutuisi rehellisesti kohtamaan itsenä ja toimintansa, johon hän ei kykene.) Keinot ovat usein kovat, ja sen tuntevat he, jotka kohteeksi joutuvat.
Narsismissa pienestikin esiin pilkottava syyllisyys, oma heikkous, oma haavoittuvuus, omat mokat ja virheet, peilataan usein voimakkaasti ja virheellisesti muualle, usein toisiin ja toisten tekoihin. Narsistinen projisoi siis syyllisyyden näin pois itsestään.
Narsismi on itse asiassa erittäin voimakas (ja haitallinen) minän puolustusjäjestelmä, jossa omat heikkoudet ja ikävät teot, torjutaan erilaisin puolustuskeinoin (mm. projisoimalla ne muihin ja muualle). Näin suojellaan omaa epärealistista minäkuvaa.
Narsistin todellinen itsetunto kun on huono ja oma todellinen persoona ei ole päässyt lapsena normaalilla tavalla kehittymään. Siksi narsisti on rakentanut tällaisen kuvitteellisen, epärealistisen hyvän minäkuvan itsestään, ja vahvan kulissin elämästään, ja ylläpitää tätä valheellista kuvaa monenlaisin hyvinkin haitallisin keinoin; on valehtelua, manipulointia, voimakasta monenlaista kontrollointia, toisten alentamista, itsensä nostamista, omien vikojen osoittamista toisista, asioiden kääntämistä päälaelleen jne.
Naristin tunnetut raivaritkin puhkeaa usein juuri jostain pikkujutusta, joka raottaa esiin epätoivottua totuutta, paljastaa narsitin puutteita, ja siis uhkaa narsistin omaa kuvaa ja hänen vääristynyttä kulissitodellisuuttaan. Jos narsisti ei pidä tätä puolustustaan yllä, niin hänen koko kulissimaailmansa ja minänsä romahtaisi. Joskus harvemmin näinkin voi käydä. Tällainen puolustustoiminta on siis elintärkeää narsistille. Useimmiten nämä defenssit ovat kuitenkin niin vahvat, ettei niitä läpäistä.
On selvää, että näitä todellisuuteen törmäämiskohtia narsistille kuitenkin tulee vastaan jatkuvasti isommin ja pienemmin, ja siksi nämä voimakkaat haitalliset minän puoustuskeinot ovat narsistisella ihmisellä kovassa käytössä. Tämän takia ei voida myöskään odottaa, että narsitinen ihminen muuttaisi käytöstään. Toimintatavat ovat syvällä persoonassa.
Palaan lukemaan näitä hyviä kirjoituksia mutta tämä
Unohdat että erossa on kaksi ihmistä tunteineen, ja kummankin tunteet edustaa vain sitä omaa kantaa. Siksi jos keskusteluyhteyttä ei ole, jää molemmille eron todellisuudeksi vain ne minun tunteet ja näkemykset.
Niin. Mutta kun sen narsistin kanssa sillä toisella ei ole enää omia tunteita, vaan kaikki edustaa sitä toisen kantaa.
On todella vaikeaa nähdä vierestä, kun todellisuus on vain sen yhden kanta, ei enää toisen omaa järkeä, tunteita tai näkemystä. Siis oikeasti se ihminen häviää, ei ole olemassa enää kenellekään, vaan ainoastaan toistelee niitä toisen kantoja ja näkemyksiä. Se on niin pelottavaa, että sitä on vaikea kuvailla.
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka ap olisi seisonut päällään kuusen latvassa, niin se ei olisi miehen luonteeseen (ja luonnevikaan) auttanut yhtään mitään."
Ylipäätään pitäisi keskittyä siihen omaan osuuteen ja siihen mitä itse halusi ja toivoi suhteelta. Mutta sellaiseen itsereflektioon ei mennä, kun kaiken syyksi lopulta hylätyksi tullessa selitetään itselle, että toinen onkin narsisti ja itse narsistin uhri. Missä oli oma tahto? Siinä toisessako? Eli jos mies ei halua, että muutetaan eri huoneisiin, niin siihen vain suostutaan.
On aika yleistä, että nimenomaan eron jälkeiseen toispuoleiseen pidempiaikaiseen haitantekoon, kostamiseen, vainoamiseen, kontrollointiin, tai lasten vieraannuttamiseen, on pääsyy tällaisen tekijän luonteessa / persoonassa, jos vaikkapa esim. juuri voimakas narsistisuus vaikuttaa toiminnan takana tms.
On sitten tietenkin olemassa myös ns. "normaalien " kesken rajumpia eroriitoja. Jälkimmäisessä tapauksessa ratkaisuun on mahdollista päästä usein paremmin.
On aika rajattua, miten ja kuinka paljon toisen toimintaan voi vaikuttaa, sillä kuten mainittua, niin vain omaansa voi. Se ei aina taas kuitenkaan riitä korjaamaan kaikkia vakavampia epäkohtia, jos homma on kiinni siinä kohtaa toisesta.
Minusta kuulostaa myös siltä, että ap on tehnyt eron jälkeen oman osansa kyllä, asioiden käsittelyn ja voitavansa, ja koittanut tehdä nykytilanteesta parhaan mahdollisen olosuhteisiin ja toisen jatkuvaan haitantekoon nähden. Hän ei ole myöskään lähtenyt riitelemään (toisin kuin jotkut jostain syystä kirjoittavat), vaan on rakentanut omaa elämäänsä ja keskittynyt siihen ja vahvistanut omaa toimintaansa.
Eli muutos tuohon aloituksen aikaan, jolloin suostui miehen itsekkään tahdon alle (kun ei muuttanut omaan huoneeseen miehen eropuheiden jälkeen, ja suostui seksiin vaikka tuntui pahalta ja hyväksikäytetyltä jälkeenpäin), on muuttunut aivan valtavasti. Nimenoaan tällaisissa asioissa ap on tehnyt suuren muutoksen ja muutekin ison työn itsensä kanssa, kuten täällä on kirjoitellut aiemmin meille matkan varrelta. Tämähän on juuri se, mitä sinäkin peräänkuulutat.
Toisen omaan osuuten hän sen sijaan ei voi paljoakaan vaikuttaa. Mies sitten toimi miten toimi, ja koitti monin tavoin heti aluksi kontrolloida ap:tä, käyttäen lapsia välikappaleena, ja jatkaa näin edelleen. Ap ei tällaiseen lähtenyt mukaan, keskittyi omaan elämäänsä, ja on löytänyt jopa oman tasapainonsa ja hyvältä tuntuvat omat toimintamallinsa tähänkin vaikeaan tilanteeseen ja lasten vierannuttamistoimiin.
Enää hän ei halua tarkemmin kirjoitella, koska ilmapiiri on välillä niin ikävä ja hyökäävä ja jotkut väittävät sanomisiaan vähä päästä valheiksikin. Ymmärrettävää tervettä itsesuojelua.
Vaikka tuo vieraannuttamisaihe minuakin olisi kiinnostanut tarkemminkin, koska omalla läheisellä on vähän samantyylinen tilanne ja selvästi narsistinen henkilö on toimittamassa hommaa. (Tunnen tyypin ja toimintansa pidemmältä ajalta, ja kyllä, olen perehtynyt narsismiin monella tavalla, enkä käytä sanaa heppoisin perustein.)
Vierailija kirjoitti:
Palaan lukemaan näitä hyviä kirjoituksia mutta tämä
Unohdat että erossa on kaksi ihmistä tunteineen, ja kummankin tunteet edustaa vain sitä omaa kantaa. Siksi jos keskusteluyhteyttä ei ole, jää molemmille eron todellisuudeksi vain ne minun tunteet ja näkemykset.
Niin. Mutta kun sen narsistin kanssa sillä toisella ei ole enää omia tunteita, vaan kaikki edustaa sitä toisen kantaa.
On todella vaikeaa nähdä vierestä, kun todellisuus on vain sen yhden kanta, ei enää toisen omaa järkeä, tunteita tai näkemystä. Siis oikeasti se ihminen häviää, ei ole olemassa enää kenellekään, vaan ainoastaan toistelee niitä toisen kantoja ja näkemyksiä. Se on niin pelottavaa, että sitä on vaikea kuvailla.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja kuulostaa kyllä hurjalta tuollainen. Aina kuitenkaan narstisisessa suhteessa se itsensä menettäminen ei ihan noin pitkälle mene. Toki varmasti esimerkiksi se suhteen kesto vaikuttaa, mutta eiköhän myös muut asiat.
Se on tosiaan mielenkiintoista, miten se eka niin rakastettu ja haluttu muuttuukin narsistiksi/hulluksi huoraksi sen jälkeen, kun jätetty "herää".
"Tämähän on juuri se, mitä sinäkin peräänkuulutat."
Ei ole. Kun viitattu omaan osuuteen suhteessa. Siis koko ajalta. Mutta anna olla.
Seksiin tulee haurahdettua exän kanssa aika ajoin. Muuten ei kaipuuta ole. Seksi jotenkin puhdistaa aina ajatuksia.