Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Olen päästänyt irti kaikista omantunnontuskista. Elämä on niin vapauttavaa. Poistelen nauraen keskusteluja tältä palstalta ja elämä hymyilee ja palkka juoksee. Ihan turha edes yrittää ylläpitää tervejärkistä keskustelukulttuuria, nin kauan kun minä olen täällä moderaattorina töissä. Päästäkää vaan irti tekin kaikesta järjenkäytöstänne.

Vierailija kirjoitti:

Olen päästänyt irti kaikista omantunnontuskista. Elämä on niin vapauttavaa. Poistelen nauraen keskusteluja tältä palstalta ja elämä hymyilee ja palkka juoksee. Ihan turha edes yrittää ylläpitää tervejärkistä keskustelukulttuuria, nin kauan kun minä olen täällä moderaattorina töissä. Päästäkää vaan irti tekin kaikesta järjenkäytöstänne.

Samaa mieltä. Tämä on ketjujen parhautta. Enpä tiedä toista näin asiallista. Ja että jatkunut yli vuoden.

Kiitos kuuluu meille kaikille osallistuneille: kirjoittaneille ja lukeneille.

M36, onko asiat selkiytyneet tyttiksen ja exän kanssa?

Miten reissu lasten kanssa meni?

Hei hallitunkin omija. Kiva kuulla, että päivität kuulumisiasi ja tunnelmiasi. Tuli mieleeni, että erotahan voit milloin vaan, jos niin haluat. Minäkin suosittelisin terapiaa. Siellä voisi selvitä mitä oikeasti haluat tai pääsisit ainakin työstämään tunteitasi ja voisit vapautua kaunasta miestä kohtaan. Voimia!

tuommonen tilanne ei oo koskaan kivaa...sitä kun on luullut että ihan hyvin menee ja sitten vedetään matto jalkojen alta. 

no jospa se ukkeli siitä sitten lähtee ja tilanne tasoittuu. monet sanoo että eron jälkeen on jopa helpompi tulla juttuun. toivotaan sitä teillekkin. 

voimia vaan ja muista pitää itsestäsi huolta. 

Tämä tulee ihan hirveän paljon liian myöhään, mutta minäkin tiedän tuon ap:n exän ihmistyypin. Tärkeintä oikeastaan on muistaa, että sellaisen ihmisen tärkein tehtävä on tuhota sinut. Sen takia hän tekee kaikesta niin vaikeaa. Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, ettet sinä saa viittäkymppiä. Hän ei välitä pätkääkään lapsista muuta kuin kulisseina omalle erinomaisuudelleen, ja aseena toista vastaan. Hän myös suosii yhtä ja syrjii toista, koska taktiikka on hajota ja hallitse. Narsistilla on aina kultalapsi ja syntipukki. Hän pelaa lapsia toisiaan vastaan, koska sillä tavalla hän pystyy kontrolloimaan lapsia ja lasten elämää, ja lasten kautta ap:ta.

Ainoa keino päästä tuollaisesta eroon on tosiaan katkoa kaikki siteet, ja odottaa että hän löytää uuden kiusattavan. Ap:n miehellä se uusi siellä jo on, ja peli hänen nujertamisekseen on alkanut täydellisen miehen esittämisellä. Ajan mittaan mies keskittyy enemmän tämän uuden tallomiseen, ja ap saa enenevissä määrin rauhaa. Jos uusi kuitenkin saa tarpeekseen ja häipyy, mies saattaa palata kiusaamaan ap:ta vielä. Silloin se ei ole enää niin intensiivistä kuitenkaan, koska se viimeisin häipynyt uhri on pääasiallinen maalitaulu, ap saa enää sivuosumia osakseen.

Kokonaan voi päästä eroon vain jos ei ole lapsia, tai lapsetkin katkovat siteensä isäänsä, ja kaikki järjestätte elämänne niin ettei ex saa siitä mitään kautta mitään tietoja. Edes missä asutte. Se ei kuitenkaan ole mitään kunnon elämää, elää kuin hiiret hiljaa aina peläten että se peto teidät löytää. Ap on vahva, ja vahvistuu koko ajan. Ne sivuosumat kestää kyllä kun tuosta myllytyksestä on selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee ihan hirveän paljon liian myöhään, mutta minäkin tiedän tuon ap:n exän ihmistyypin. Tärkeintä oikeastaan on muistaa, että sellaisen ihmisen tärkein tehtävä on tuhota sinut. Sen takia hän tekee kaikesta niin vaikeaa. Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, ettet sinä saa viittäkymppiä. Hän ei välitä pätkääkään lapsista muuta kuin kulisseina omalle erinomaisuudelleen, ja aseena toista vastaan. Hän myös suosii yhtä ja syrjii toista, koska taktiikka on hajota ja hallitse. Narsistilla on aina kultalapsi ja syntipukki. Hän pelaa lapsia toisiaan vastaan, koska sillä tavalla hän pystyy kontrolloimaan lapsia ja lasten elämää, ja lasten kautta ap:ta.

Ainoa keino päästä tuollaisesta eroon on tosiaan katkoa kaikki siteet, ja odottaa että hän löytää uuden kiusattavan. Ap:n miehellä se uusi siellä jo on, ja peli hänen nujertamisekseen on alkanut täydellisen miehen esittämisellä. Ajan mittaan mies keskittyy enemmän tämän uuden tallomiseen, ja ap saa enenevissä määrin rauhaa. Jos uusi kuitenkin saa tarpeekseen ja häipyy, mies saattaa palata kiusaamaan ap:ta vielä. Silloin se ei ole enää niin intensiivistä kuitenkaan, koska se viimeisin häipynyt uhri on pääasiallinen maalitaulu, ap saa enää sivuosumia osakseen.

Kokonaan voi päästä eroon vain jos ei ole lapsia, tai lapsetkin katkovat siteensä isäänsä, ja kaikki järjestätte elämänne niin ettei ex saa siitä mitään kautta mitään tietoja. Edes missä asutte. Se ei kuitenkaan ole mitään kunnon elämää, elää kuin hiiret hiljaa aina peläten että se peto teidät löytää. Ap on vahva, ja vahvistuu koko ajan. Ne sivuosumat kestää kyllä kun tuosta myllytyksestä on selvinnyt.

Mikään näistä kommenteista ei tule liian myöhään. Kiitos sinulle, tiedät selvästi mistä puhut.

Jokainen ymmärtävä kommentti auttaa minua aina eteenpäin. Joka kerta hämmästyn, miten tarkasti kirjoituksieni perusteella tunnistatte tyypin ja on ihmisiä jotka osaavat nimetä näitä asioita niin taitavasti.

Ja joka kerta, jokainen näistä ymmärtävistä ja osuvista kommenteista sanoo minulle että minä en ole se syyllinen enkä se jonka päässä nämä asiat olisi. Vaan olen aivan oikeasti elänyt jotenkin poikkeuksellisen ihmisen kanssa, hän ei vaan toimi kuten valtaosa ihmisistä toimii.

Jokainen näistä kommenteista on todella tärkeä minulle matkallani ehjäksi, omaksi itsekseni.

Vaikka matka on kestänyt jo kauan, on minun matka ehjäksi vielä tosi kesken. Se on totta, että vahvistun kokoajan, ja ne sivuosumat on helpompi kestää. Samoin ne, jotka tulee oikealla suoralla suoraan naamaan. Suojaus pääasiallisesti toimii.

Ja niitä osumia tulee. Voi olla viikko kaksi hiljasta ja pam, pam ja pam!

Erehdyin viestittämään kanssaan lapseen liittyvää asiaa. KAIKKI käännettiin jotenkin tosi oudosti mun syyksi. "Se johtuu sinusta" "sinä sen olet aiheuttanut" jne jne jne. Lopulta totesin, itselleni, en hänelle, että ei kannata. Ei hänen kanssaan voi toimia kuten normaalien ihmisten. Ei kannata haaskata aikaa. Ei todellakaan kannata enää edes yrittää. Tyhmä mikä tyhmä. Tai sairas ehkä? Rikkinäinen ihminen joka hyökkää omaa epävarmuuttaan.

Kokonaan en hänestä pääse, koska lapset. Mutta niin etäälle kun ikinä henkisesti pääsen, itseni hänestä vien. Mulla on niin paljon parempi olla, kun en ole kanssaan missään yhteydessä. Jos pakosta joutuu enemmän viestittelemään, pahaolo tulee hyvin pian. Onneksi ei kuitenkaan enää niin lamaavana. Se, tulee ja menee ja minä pärjään sen kanssa. Tietoisesti annan itselleni aikaa olla, levätä, toipua. Ei ole kiire mihinkään. Tämä toipuminen ottaa aikansa. Ja mä nousen täältä kokoajan.

Kaikki on aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee ihan hirveän paljon liian myöhään, mutta minäkin tiedän tuon ap:n exän ihmistyypin. Tärkeintä oikeastaan on muistaa, että sellaisen ihmisen tärkein tehtävä on tuhota sinut. Sen takia hän tekee kaikesta niin vaikeaa. Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, ettet sinä saa viittäkymppiä. Hän ei välitä pätkääkään lapsista muuta kuin kulisseina omalle erinomaisuudelleen, ja aseena toista vastaan. Hän myös suosii yhtä ja syrjii toista, koska taktiikka on hajota ja hallitse. Narsistilla on aina kultalapsi ja syntipukki. Hän pelaa lapsia toisiaan vastaan, koska sillä tavalla hän pystyy kontrolloimaan lapsia ja lasten elämää, ja lasten kautta ap:ta.

Ainoa keino päästä tuollaisesta eroon on tosiaan katkoa kaikki siteet, ja odottaa että hän löytää uuden kiusattavan. Ap:n miehellä se uusi siellä jo on, ja peli hänen nujertamisekseen on alkanut täydellisen miehen esittämisellä. Ajan mittaan mies keskittyy enemmän tämän uuden tallomiseen, ja ap saa enenevissä määrin rauhaa. Jos uusi kuitenkin saa tarpeekseen ja häipyy, mies saattaa palata kiusaamaan ap:ta vielä. Silloin se ei ole enää niin intensiivistä kuitenkaan, koska se viimeisin häipynyt uhri on pääasiallinen maalitaulu, ap saa enää sivuosumia osakseen.

Kokonaan voi päästä eroon vain jos ei ole lapsia, tai lapsetkin katkovat siteensä isäänsä, ja kaikki järjestätte elämänne niin ettei ex saa siitä mitään kautta mitään tietoja. Edes missä asutte. Se ei kuitenkaan ole mitään kunnon elämää, elää kuin hiiret hiljaa aina peläten että se peto teidät löytää. Ap on vahva, ja vahvistuu koko ajan. Ne sivuosumat kestää kyllä kun tuosta myllytyksestä on selvinnyt.

Mikään näistä kommenteista ei tule liian myöhään. Kiitos sinulle, tiedät selvästi mistä puhut.

Jokainen ymmärtävä kommentti auttaa minua aina eteenpäin. Joka kerta hämmästyn, miten tarkasti kirjoituksieni perusteella tunnistatte tyypin ja on ihmisiä jotka osaavat nimetä näitä asioita niin taitavasti.

Ja joka kerta, jokainen näistä ymmärtävistä ja osuvista kommenteista sanoo minulle että minä en ole se syyllinen enkä se jonka päässä nämä asiat olisi. Vaan olen aivan oikeasti elänyt jotenkin poikkeuksellisen ihmisen kanssa, hän ei vaan toimi kuten valtaosa ihmisistä toimii.

Jokainen näistä kommenteista on todella tärkeä minulle matkallani ehjäksi, omaksi itsekseni.

Vaikka matka on kestänyt jo kauan, on minun matka ehjäksi vielä tosi kesken. Se on totta, että vahvistun kokoajan, ja ne sivuosumat on helpompi kestää. Samoin ne, jotka tulee oikealla suoralla suoraan naamaan. Suojaus pääasiallisesti toimii.

Ja niitä osumia tulee. Voi olla viikko kaksi hiljasta ja pam, pam ja pam!

Erehdyin viestittämään kanssaan lapseen liittyvää asiaa. KAIKKI käännettiin jotenkin tosi oudosti mun syyksi. "Se johtuu sinusta" "sinä sen olet aiheuttanut" jne jne jne. Lopulta totesin, itselleni, en hänelle, että ei kannata. Ei hänen kanssaan voi toimia kuten normaalien ihmisten. Ei kannata haaskata aikaa. Ei todellakaan kannata enää edes yrittää. Tyhmä mikä tyhmä. Tai sairas ehkä? Rikkinäinen ihminen joka hyökkää omaa epävarmuuttaan.

Kokonaan en hänestä pääse, koska lapset. Mutta niin etäälle kun ikinä henkisesti pääsen, itseni hänestä vien. Mulla on niin paljon parempi olla, kun en ole kanssaan missään yhteydessä. Jos pakosta joutuu enemmän viestittelemään, pahaolo tulee hyvin pian. Onneksi ei kuitenkaan enää niin lamaavana. Se, tulee ja menee ja minä pärjään sen kanssa. Tietoisesti annan itselleni aikaa olla, levätä, toipua. Ei ole kiire mihinkään. Tämä toipuminen ottaa aikansa. Ja mä nousen täältä kokoajan.

Kaikki on aika hyvin.

Niin, tämä oli siis Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee ihan hirveän paljon liian myöhään, mutta minäkin tiedän tuon ap:n exän ihmistyypin. Tärkeintä oikeastaan on muistaa, että sellaisen ihmisen tärkein tehtävä on tuhota sinut. Sen takia hän tekee kaikesta niin vaikeaa. Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan satasen, ettet sinä saa viittäkymppiä. Hän ei välitä pätkääkään lapsista muuta kuin kulisseina omalle erinomaisuudelleen, ja aseena toista vastaan. Hän myös suosii yhtä ja syrjii toista, koska taktiikka on hajota ja hallitse. Narsistilla on aina kultalapsi ja syntipukki. Hän pelaa lapsia toisiaan vastaan, koska sillä tavalla hän pystyy kontrolloimaan lapsia ja lasten elämää, ja lasten kautta ap:ta.

Ainoa keino päästä tuollaisesta eroon on tosiaan katkoa kaikki siteet, ja odottaa että hän löytää uuden kiusattavan. Ap:n miehellä se uusi siellä jo on, ja peli hänen nujertamisekseen on alkanut täydellisen miehen esittämisellä. Ajan mittaan mies keskittyy enemmän tämän uuden tallomiseen, ja ap saa enenevissä määrin rauhaa. Jos uusi kuitenkin saa tarpeekseen ja häipyy, mies saattaa palata kiusaamaan ap:ta vielä. Silloin se ei ole enää niin intensiivistä kuitenkaan, koska se viimeisin häipynyt uhri on pääasiallinen maalitaulu, ap saa enää sivuosumia osakseen.

Kokonaan voi päästä eroon vain jos ei ole lapsia, tai lapsetkin katkovat siteensä isäänsä, ja kaikki järjestätte elämänne niin ettei ex saa siitä mitään kautta mitään tietoja. Edes missä asutte. Se ei kuitenkaan ole mitään kunnon elämää, elää kuin hiiret hiljaa aina peläten että se peto teidät löytää. Ap on vahva, ja vahvistuu koko ajan. Ne sivuosumat kestää kyllä kun tuosta myllytyksestä on selvinnyt.

Mikään näistä kommenteista ei tule liian myöhään. Kiitos sinulle, tiedät selvästi mistä puhut.

Jokainen ymmärtävä kommentti auttaa minua aina eteenpäin. Joka kerta hämmästyn, miten tarkasti kirjoituksieni perusteella tunnistatte tyypin ja on ihmisiä jotka osaavat nimetä näitä asioita niin taitavasti.

Ja joka kerta, jokainen näistä ymmärtävistä ja osuvista kommenteista sanoo minulle että minä en ole se syyllinen enkä se jonka päässä nämä asiat olisi. Vaan olen aivan oikeasti elänyt jotenkin poikkeuksellisen ihmisen kanssa, hän ei vaan toimi kuten valtaosa ihmisistä toimii.

Jokainen näistä kommenteista on todella tärkeä minulle matkallani ehjäksi, omaksi itsekseni.

Vaikka matka on kestänyt jo kauan, on minun matka ehjäksi vielä tosi kesken. Se on totta, että vahvistun kokoajan, ja ne sivuosumat on helpompi kestää. Samoin ne, jotka tulee oikealla suoralla suoraan naamaan. Suojaus pääasiallisesti toimii.

Ja niitä osumia tulee. Voi olla viikko kaksi hiljasta ja pam, pam ja pam!

Erehdyin viestittämään kanssaan lapseen liittyvää asiaa. KAIKKI käännettiin jotenkin tosi oudosti mun syyksi. "Se johtuu sinusta" "sinä sen olet aiheuttanut" jne jne jne. Lopulta totesin, itselleni, en hänelle, että ei kannata. Ei hänen kanssaan voi toimia kuten normaalien ihmisten. Ei kannata haaskata aikaa. Ei todellakaan kannata enää edes yrittää. Tyhmä mikä tyhmä. Tai sairas ehkä? Rikkinäinen ihminen joka hyökkää omaa epävarmuuttaan.

Kokonaan en hänestä pääse, koska lapset. Mutta niin etäälle kun ikinä henkisesti pääsen, itseni hänestä vien. Mulla on niin paljon parempi olla, kun en ole kanssaan missään yhteydessä. Jos pakosta joutuu enemmän viestittelemään, pahaolo tulee hyvin pian. Onneksi ei kuitenkaan enää niin lamaavana. Se, tulee ja menee ja minä pärjään sen kanssa. Tietoisesti annan itselleni aikaa olla, levätä, toipua. Ei ole kiire mihinkään. Tämä toipuminen ottaa aikansa. Ja mä nousen täältä kokoajan.

Kaikki on aika hyvin.

Niin, tämä oli siis Ap

Arvasinkin🙄

Kyllä loma on tehny sulle tosi hyvää. Ja aika lasten kanssa. Toivottavasti jatkuu hyvään malliin... kalastellen.... marjastaen...

Mä kävin jo pari kertaa mustikassa, isoja löytyi paikka paikoin.

Kesäterkut🌻

Tuumis

Odotellen 28 ja M36 päivityksiä

Aika on myös tehnyt sen. Että exän uusi suhde ei enää samalla tavalla satu, eikä tunnu pahalle.

Olen alkanut miettimään, että ehkä se on se oikea rakkaus, tiedättekö sen ajatuksen että ihminen rakastuisi kolmesti elämässään?

Ensirakkaus, sitten satuttava ja lopulta se oikea. Eihän rakastumiselle mitään voi.

Ehkä ex oli niin inhottava ihminen meidän ollessa yhdessä koska hänellä oli paha olla, ei rakastanut minua, ilmapiiri oli kireä ja toisaalta joutui salaamaan todellista rakkauttaan ja piilottelemaan tätä toista.

Nyt hänellä kenties on oikeasti asiat paljon paremmin, ja on sen myötä muutenkin parempi ihminen.

Toisaalta myös ikä rauhoittanee. Varmaan minulle, meidän yhteiselämän ajalle osui pikkulapsiarki ja miehen hurlumhei vuodet.

Nyt tilanne eri, enemmän aikaa aikuisten parisuhteelle, lapset isoja ja ikä saattaa rauhoittaa pahinta hurlumheitä. Ja toisaalta kun kotona hyvä, ei tarvitse hakeutua pois.

On minun lasteni etu, jos isän luona on asiat hyvin. Isä onnellinen ja lapsilleen mukava, osallistuva hyvä isä. Lapset ansaitsevat sen.

Se ei ole minulta pois. Me emme voineet hyvin yhdessä, ja minun on paljon parempi ilman miestä.

Olen löytänyt, tai löytämässä rauhaa tämänkin asian kanssa.

Se pitää kyllä sanoa, että niin pitkällä en ole, että toivoisin exän elämään kaikkea hyvää, siis hänelle. Toivon hänen elämäänsä kaikkea hyvää ihan vaan lasteni hyvinvoinnin vuoksi. Ex oli minulle niin inhottava etten toivo hänelle yhtään mitään.

Tosin, ihmiset joille näistä ajatuksista puhun, epäilevät asiaa vahvasti. Epäilevät että noinko ex voisi oikeasti muuttua, koska perusluonteensa on mikä on. Mutta, kenties tämä uusi tasoittaa niitä hänen luonteensa huonoja puolia?

No, aika näyttää. Mielummin valitsisin vaihtoehdon, missä ex oikeasti olisi muuttunut. Entä sen vaihtoehdon, missä todellisuus jossain vaiheessa tulee taas esiin. Koska niitä jälkiä joudun minäkin sitten kantamaan, lasteni kautta.

Jännityksellä odotan, minkälainen myrsky nousee, kunhan asianajaja ottaa exään yhteyden ja sopimusta aletaan jollainlailla lopulta oikeasti tekemään.

Tämmöstä tuumailua tänään.

Lähden viemään autoa huoltoon ja katsomaan koiralle uusia valjaita.

Ap

Täälläkin yksi jolla pitkä parisuhde lähti kaatumaan viime kesänä. Nyt on muutettu erilleen. Ehkä kirjoitan tarkemmin asiasta tähän laatuketjuun, kunhan jaksan. Olen lukenut koko ketjun läpi tässä aiemmin. Olisin nyt vaan huhuillut Tuumista, olisitko voinut kertoa, miten käytännössä toteutitte tuumaustauon? Olet varmaan siitä kirjoittanutkin, mutta en nyt löydä. Haluaisin siis kuulla, mitä sääntöjä ja reunaehtoja teillä oli tauolle? Vai oliko mitään?

T. N37, 17 vuotta yhdessä

Luin jutun, jossa asiantuntijat arvioivat, että melkein koskaan tauko ei kannata, vaan enteilee eroa. Ainoastaan sellaisessa tilanteessa voi kannattaa, jos ongelmat johtuvat parisuhteen ulkopuolisista tekijöistä kuten asumisjärjestelyt, talous, perheenjäsenet tms. Tauko voi toki olla hyväksi joillekin, mutta yleensä siinä menee luottamus, mikä on huono juttu parisuhteen jatkon kannalta. Pitäisi olla tarkkaan selvillä miksi toinen haluaa taukoa, miten pitkä se on ja mitkä ovat pelisäännöt tauon aikana. Olen tauon itse kokenut ja kyllä se valitettavasti vei luottamuksen pitkäksi aikaa, ehkä ikuisesti.

Mitä kuuluu 28 ja Mies36?

Tervehdys kaikille. 28v:llä on nyt kaksi ekaa lomaviikkoa takana ja ihanaa on ollut. Kotona en paljon ole ollut, vietin siskoni kanssa etelän lämmössä kahdeksan päivää (kuumaa oli, mutta myös ihana reissu). Ennen reissua mökkimies oli täällä ensimmäistä kertaa yötä ja oltiin päivä erossa ja matkustin vielä mökkimiehen luokse. Keskiviikkona tulin etelästä kotiin ja yllätys, että jo torstaina menin mökkimiehen luokse, josta nyt kotiuduin. Sunnuntaina lähdemme yhteiselle viiden päivän lomamatkalle. Tilanteeseen tuli muutoksia eli lomamatkalta tultuamme lähden heti Hänen mukanaan Hänen luokse ja siitä viikonlopuksi vielä sinne missä tutustuimme 3 kk sitten. Kyllähän tähän hommaan joku muutos silloin juhannuksena tuli, juhannuksen jälkeen mökkimies on hyvin toisenlainen ollut kaikella tapaa, pussasi eilen jopa lähikaupassansa. Ihan selvästi silloin viikkoa ennen juhannusta pelästyi ja paniikissa meinasi perääntyä. Seksi on taivaallista edelleen, mutta on siihen tullut uusia sävyjä ja läheisyyttä on koskettelua/pussailua/käsi kädessä kävelyä muutenkin.

On tämä elämä kummallista, kolmen yön mökkiseikkailu jatkuu edelleen.

Nautin nyt kovasti ja arvostan todella paljon sitä, että ei ole mitään mistä emme voisi puhua, aina minä olen toki puhunut, mutta nyt on mies joka osaa puhua myös. Naurulle ei meinaa välillä tulla loppua, kun sille päälle satumme ja voi, että olen naurua kaivannut yli 10 kuukauden suremisen jälkeen.

Siis todellakin elämä voi yllättää ja mökkimies on myöntänyt, että iski silmänsä minuun heti kun näki minut, eikä pysty järjellä sanomaan miten siinä niin kävi.

Ja exästä en nyt tässä kirjoita, mutta ehkä myöhemmin. Minulla on nyt tunteet kuolleet, toinen tuntuu tärkeältä ja läheiseltä, mutta romanttiset tunteet on hävinneet.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksi jolla pitkä parisuhde lähti kaatumaan viime kesänä. Nyt on muutettu erilleen. Ehkä kirjoitan tarkemmin asiasta tähän laatuketjuun, kunhan jaksan. Olen lukenut koko ketjun läpi tässä aiemmin. Olisin nyt vaan huhuillut Tuumista, olisitko voinut kertoa, miten käytännössä toteutitte tuumaustauon? Olet varmaan siitä kirjoittanutkin, mutta en nyt löydä. Haluaisin siis kuulla, mitä sääntöjä ja reunaehtoja teillä oli tauolle? Vai oliko mitään?

T. N37, 17 vuotta yhdessä

Hei N37,

Tuumis tässä kertoo puolen vuoden tauosta. Olimme siis yhdessä koko ajan. Sovittiin, että mietimme molemmat tapojamme ja toisen huomioonottamista yms yhteisiä pelisääntöjä. Yhteinen päätös oli pysyä yhdessä. Ja nyt on 29 yhteistä vuotta oltu, joista seitsemän naimisissa.

Kysy vaan lisää, yritän vastata.

Tuumis🌻

28, vaude. Sulla on yllätysten kesä ollut, etpä tainnut vuosi sitten uskoa??? Jatka samaan malliin...

M36 täällä, kirjoitan tähän pientä esipuhetta, vaikka itse päivitys on valmiina odottamassa. Kävi taas ketsuppupulloefekti ja joudun pilkkomaan. Päivityksessä on kestänyt, kun olen sen monta kertaa kirjoittanut ja monta versiota tuhonnut. Harkitsin jättää koko päivityksen julkaisematta. Minulla on hieman huono omatunto näistä päivityksistä. Olen nyt lukenut koko ketjun läpi. Erittäin paljon asiaa ja ajattelemisen aihetta. Omissa päivityksissä puolustelen osin samansuuntaista käytöstä, mistä osa on saanut kärsiä. Myös se, miten olen levitellyt asiani kaiken kansan nähtäville hieman kauhistuttaa, pelkään paljastumista. En ole myöskään kysynyt suostumusta läheisiltäni, kun heidän asioitaan riepottelen julkisesti. Ja hyvä muistaa, että nämä ovat vain omia mielipiteitäni, ei objektiivisia totuuksia. Varmasti toisenlainen kuva tapahtumista tulisi vaikka exän tai tyttiksen näkökulmista. Sen myönnän, että kirjoittamisesta on paljon apua oman mielen solmujen kanssa kamppaillessa

Päivitetään. Matka meni pääosin hyvin. Olimme Ranskassa, jossa lähtiessä mellakoitiin. Jouduimme muokkaamaan matkasuunnitelmia vähän lennosta, kun emme lapsia halunneet viedä Pariisiin. Tyttiksen kanssa saimme asiat puhuttua. Pelisäännöistä sovittu ja anteeksi on saatu, mutta tuskin unohdettu. Parisuhteen tila on nyt varovaisesta ”ehkästä” kehittynyt vahvaan ”ehkään”.

Takaisin tultua olimme yhden päivän kotona ja sen jälkeen tulimme mökille, missä on tarkoitus viettää loma loppuun (vielä viikko). Nyt on lapsen aiheuttama shokki jo hieman alkanut hellittää. Tilalle on tullut huolta tulevaisuudesta: mikä rooli minua odottaa lapsen elämässä ja kuinka luoda side lapseen, jonka kanssa ei asu samassa taloudessa? Kuinka exä selviää vastasyntyneen ja kahden koululaisen kanssa? Menin sunnuntaina exän luo puhumaan tulevaisuudesta. Saimme sorvattua pelisuunnitelman. Ensisijaisesti palkkaamme kotiapulaisen exän luo kustannukset jakaen. Meillä on sopiva kandidaatti mielessä, katsotaan mitä hän vastaa. Varasuunnitelmana on, että otan isommat lapset luokseni asumaan väliaikaisesti tai pysyvästi. Ongelmana tässä on pitkä koulumatka (asun toisessa kunnassa kuin exä), lähes 1.5 tuntia sivu julkisilla. Autolla puolittuisi, mutta vaatisi kuskailuja. Osoitteenmuutoksella pääsisi lähikouluun, mutta kaverisuhteet katkeaisivat.

Aikaisemmin tyttiksen ja exän välit olivat kylmät ja hieman vihamieliset, mutta nyt heistä on ihmeellistä kyllä tullut läheisemmät. Ihan hyvä, kunhan exä ei liikaa opeta omia tekniikoitaan tyttikselle. He osoittivat tämän orastavan ystävyytensä minulle pienellä näytöksellä. Exällä alkoi tällä viikolla loma. Hänellä on (mukanaan kantamaansa lukuunottamattaa) lapsivapaata lomaa vajaa kaksi viikkoa. Lapset hän ottaa ensi perjantaina. Exä ajoi mökin pihaan keskiviikkona puoliltapäivin. Kertoi, että tuli lapsia ikävä. Muistutti myös, että nyt olisi meidän viikkomme. Totta toinen puoli, talvella lomia miettiessämme tämän tosiaan piti olla meidän viikkomme. Myöhemmin keväällä yritin katsella siihen reissua, mutta exä väisteli, sanoi haluavansa olla mökillä. Nyt ymmärrän syyt. Kaiken tämän olin ehtinyt jo unohtaa. Exä kertoi, että nurmikko kaipaisi leikkausta ja veljensä on matkoilla perheensä kanssa. Että en kai kuvitellut laittavani raskaaksi saattamaani naista pihatöihin. Omaa nurmikkoakaan en ole leikannut sitten matkalle lähdön, tyttis ystävällisesti muistutti. Että sen voisin hoitaa samalla reissulla. Ja menee varmaan niin myöhään, että parempi jäädä kotiin nukkumaan. Itseasiassa parempi, jos tulisin takaisin vasta torstaina iltapäivästä.

jatkuu…

M36 jatkaa

Mitenkä reagoin tilanteeseen? Menemällä leikkaamaan nurmikoita. Itsekseni tietysti manailin, että pahuksen naiset kun minua pomputtelevat. Ja pahuksen minä, kun annan heidän heittää itseni ulos omalta mökiltäni. Jälkeenpäin laitoin tyttiksen kuulusteluun. Liikaa en uskaltanut painostaa. Mutta silloin kun tunnustin pettämisen ja tulevan lapsen tyttikselle, niin taustalla alkoi viestittely. Tyttis oli exän jopa tavannut ennen kuin minä uskalsin. Ja toistamiseen tapasivat ennen matkaa. Ja sunnuntaina tyttis sanoi käyvänsä kotonaan hakemassa postit ja tapaamassa tuttavaansa. Joka nyt osoittautui exäksi. Hän kertoi heidän tehneen sopimuksen lapsenhoitoon liittyen. Ensi perjantaina kun lapset menevät exälle, menee tyttiksen lapsi mukaan yhdeksi yöksi. Ensimmäisen kerran saamme viettää tyttiksen kanssa yön kahdestaan. Ja ensimmäisen kerran tyttis on yön erossa lapsestaan, minulle selvisi. Ihmettelin omaa sokeuttani, sillä tiesinhän minä että tyttiksellä olevan ohuenlaisesti turvaverkkoja. Sanoin tyttikselle, että voin mielelläni olla lapsen kanssa, jos hän haluaa käydä illanvietoissa, harrastuksissa, matkoilla tai milloin vain tarvitsee.

Tyttis on hieman vihjannut, että haluaisi muuttaa yhteen. En näe oikein fiksuksi näin pian kriisin jälkeen. Tai oikeastaan kesken kriisin. Käytännön syyt puoltaisivat yhteenmuutoa. Kun ovat luonani, niin tyttiksen työmatkaan tuottaa lähes tunnin lisää se, kun vie lapsen kotinsa vieressä olevaan päiväkotiin. Tyttis on autoton ja kortiton. Yritän ainakin toiseen suuntaan avustaa. Yhteenmuutto auttaisi saamaan lapsen lähellä olevaan päiväkotiin. Tyttiksen luona olemme olleet jonkun verran arkiyöitä, mutta siellä ei tilat oikein riitä. Hän jakaa makuuhuoneen lapsensa kanssa. Siellä yöpyessä nukumme olohuoneen vuodesohvalla. Sanoin tyttikselle että ovat aina tervetulleita, mutta muuttoa mietitään vasta kun nähdään millaiseksi uusi arki muodostuu lapsen synnyttyä. Mietin myös sitä, että miten yhteenmuutto toteutettaisiin. Ideaalitilanteessa olisi varmaan parempi hankkia yhteinen koti. Minulla on riittävän suuri talo, mihin kaikki mahtuisivat. Voisiko tyttis tuntea olonsa kotoisaksi, vai tuntisiko hän olevansa toisen nurkissa? Ei ainakaan anna tasavertaista lähtötilannetta. Tasavertaisuus on muutenkin kaukana meidän parisuhteessa. Meillä on suuri ikäero ja valtava kuilu sosioekonomisessa asemassa. Olen itsekseni miettinyt, että olenko tiedostamattani suhtautunut häneen alentuvasti. Siksikö päädyin pettämään?

jatkuu…

M36 jatkaa

Sitten on myös tyttiksen lapsi. Hän on viisivuotias. Taisin jossain päivityksessäni mainita, että olen häneen kiintynyt. Se on vähättelyä. Olen nähnyt häntä viimeiset kaksi vuotta paljon enemmän kuin omia lapsiani. Lapsen isä lähti, kun tyttis oli raskaana. Hän on nähnyt lastaan kaksi kertaa; kuukauden ikäisenä ja hieman alle kaksivuotiaana. Hänen elämässään oli siis rooli avoinna, johon minä harkitsemattani ja hieman vahingossa päädyin. En sinällään kadu asiaa, enkä usko että olisin sen voinut välttää. Mutta eihän meillä ole mitään oikeutta toisiimme. Olen miettinyt, että onko lapsi syynä yhteen palaamiseen? Olisiko tyttis antanut anteeksi, jos ei olisi tarvinnut miettiä lapsen ja minun välistä suhdetta? Olisinko itsekkään? Viime aikoina olen miettinyt, että lapsi on korvausta salaisuudesta. Salaisuudesta, jonka olin jo lähes unohtanut kunnes exän raskaus ravisteli sen esiin. Sain aikoinani pyynnön. Keskustelin asiasta silloin exän kanssa. Jos saisin samanlaisen pyynnön nyt, niin neuvottelisin tyttiksen kanssa. Ongelma on, ettei salaisuus ole oikeastaan minun.

Asia on varsin arkaluonteinen. Asianomaisten kotirauhaa en tahtoisi häiritä. Exältä kysyin, että voinko kertoa tyttikselle. Sanoi, että minun pitää ratkaista asia itse. Lähipiiriini kuuluva henkilö meni aikoinaan rekisteröityyn parisuhteeseen. Lapset muumimukista. Ajattelivat, että lapsien ei-biologisen vanhemman olisi helpompi muodostaa tunneside lapseen, jos on itsekin sukua hänelle. Lakimuutosten jälkeen ovat nyt aviossa ja molemmat ovat kaikkien lasten juridisia vanhempia. Perintö- ja huoltajuusasiat kunnossa. Lapsille kerrotaan isompina juuristaan, jos niin haluavat. Yhden juurista tiedän. Pitäisikö minun jakaa tieto tyttikselle?

-M36

Miten ihmeessä tyttis kykeni antamaan anteeksi sen että petit ja saat lapsen toisen naisen kanssa. Voiko tämä olla edes totta.

Jos hän todella antoi anteeksi, niin en voi kuin sääliä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tyttis kykeni antamaan anteeksi sen että petit ja saat lapsen toisen naisen kanssa. Voiko tämä olla edes totta.

Jos hän todella antoi anteeksi, niin en voi kuin sääliä häntä.

Säälistä en tiiä, hän on aikuinen omilla aivoillaan ajatteleva.

Ex pitää edelleen tahtipuikkoja ja kaikki loikkii niinkuin ex haluaa ja sanoo. Nyt myös tyttis.