Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12913)
Luopuminen on vaikeaa kun on vielä tunteita. Ensimmäisestä liitostani minulla ei ollut jäljellä lämpimiä tunteita kun olin jo niin kurkkuani myöden kyllästynyt ja ahdistunutkin ja läheisyyttä ei toiselta kaivannut eikä edes halunnut. Mutta toisesta suhteestani olikin vaikea erota ja luopua, tunteita oli, mutta muut seikat aiheuttivat eron. Minäkin kaipaan joskus vielä häntä. Tuntui pahalta joutua luopumaan paljosta hyvästä, mutta vastapainona oli sitten myös muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se jotenkin armotonta että jos suhteessa kaikkein parasta on ollut ystävyys, hyvät keskustelut ja huumori ja toisen perinpohjin tunteminen, niin kaiken tuonkin joutuu jättämään kun jättää parisuhteen. Siis sen seksin ja yhteisen taloudenpidon, jotka ovat olleet loppua kohti tärkeydessään marginaalisia. Mutta niin se vaan menee, taitaa olla äärimmäisen harvinaista, että läheinen yhteys säilyisi eron jälkeen.
Siksi minulla ainakin kesti aivan liian kauan tehdessä päätöstä. Moni ei haluaisi tätä uskoa, vaan haluaa nähdä eron kanssa empimisen jonain raukkamaisuutena ja sellaisen ihmisen hyväksikäyttönä, jonka hyvinvoinnista ei enää piittaa. Minun oli vaan mahdottoman vaikeaa tunnistaa milloin rakkaus ei ole enää suhteeseen riittävää, koska rakkaushan ei ole vieläkään mihinkään kadonnut. Ts. pitkääääääään ajatteli, että kyllä tämä vielä tästä, vaikka arjessa ei jaksanut enää yrittää yhtään (eli mihinkäs se siitä olisi enää).
Ihanaa kun tänne on taas ilmestynyt ihan oikeita elämäntarinoita ja keskustelua tuon muutaman päivän kinasteluvaiheen jälkeen. Näitä on aia koskettavaa lukea ja pohtia. Kaikilla meillä on vaikeita vaiheita, ja on lohdullista nähdä, että niistäkin voi selvitä.
Oli myös mukavaa nähdä tutut nimet Sinilintu ja Käpybara käymässä palstalla pitkästä aikaa (kuten muutama päivä sitten Liekki ja 28 v. Ja Ap sitä ennen). Haikeana muistelen aikaa, jolloin olitte mukana tämän ketjun vahvuudessa. Hukassan tilanne ja sen kehittyminen suuntaan X on useasti mielessä, toivon kaikkea hyvää hänelle, mikä hänen tilanteensa sitten tällä hetkellä onkaan.
Toivon että keskustelu täällä vielä elpyy, ja että uudetkin kirjoittajat uskaltautuvat mukaan joukkoon. Ja ettei kukaan tieten tahtoen pyri enää latistamaan ja pilaamaan ketjua, joka on ollut monelle tärkeä.
Muutamalla sanalla vastaan, on totta, että kirjoitin hyvin ympäripyöreän viestin siitä mitä kuuluu. Kerroin vaan että asiat hyvin.
Asiat on todella hyvin siihen nähden mitä ne on olleet. Tilanne lasten kanssa on hyvä, kuten kerroin. Oma oloni on hyvä, omaan hyvinvointiin on ollut pakko opetella panostamaan. Tiedän miten haluan olla ja elää, ja voin elää tätä elämää juuri siten.
Vieraannuttamisesta voisin kirjoittaa paljon. Jos täällä on joku aiheen parissa painiva, kehoitan lämpimästi hakemaan apua ja tukea itsellesi. Sitä on saatavilla, on vertaisryhmiä jne. Ketjussa vallitsevasta ilmapiiristä johtuen en halua aiheeseen pureutua täällä sen enempää. Sanonpa vaan, kokemusta on. Ja se loppunee vasta sitten joskus kun lapset aikuisia.
Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa. Olen kerännyt ympärilleni turvallisen verkoston avuksi ja tueksi. Tiedän totuuden ja tiedän mistä kyse, se auttaa paljon ymmärtämisessä.
Luovuttaa ei saa, voittaa voi vaan lopettamalla pelaamisen. Keskity omaan hyvinvointiin ja koita pitää lapsiin yhteyttä yllä! Niin turhauttavaa kun se välillä onkin. Nämä sanat siis heille, jotka kenties ketjun seuraajista painivat vieraanuttamisen parissa. Tuolla jossain aiemmin oli viesti aiheesta.
28, tuumis, vilkutuksia teille. Ihana kuulla teistä, hienoa, että elämä sujuu.
Kaikkea hyvää myös muille tutuille.
Ap
Ero opetti luopumaan. En vielä tiedä onko se kokonaisuutena hyvä vai huono kehitys itsessäni, että osaan suhtautua luopumiseen tyyneydellä.
Nyt olen utelias. Miksi se olisi huonoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin Ap. Muistan kun joskus sanoin sulle, että pidä yhteys vaikka väkisin ja vaikka se on epäkiitollista ja alentavaa. Koska syy ei ole lapsissa, he ei osaa ratkaista tilannetta loukkaamatta sua. Puuttuu elämänkokemus ja sosiaalinen itsevarmuus. He pyörittelee päässä just näitä juttuja että miksi vaivautua kun äiti on vaan teennäinen tai vihainen kun sen kanssa on yhteyksissä ja isä sitten osoittaa halveksuntaa jos yhteydenpitoa on yritetty. Ja se lähtee omasta syyllisyydestä kun he tietää että on lähteneet vieraannuttajan kelkkaan ja se hävettää, eikä lapsella (nuorella aikuisella) ole keinoja käsitellä sitä häpeää. Kun ikää tulee niin lapset alkaa ymmärtää että elän omaa elämääni ja jos vieraannuttajaa kaivelee se että olen yhteyksissä toisen vanhemman kanssa, niin ehkäpä pidän asian omana tietonani, tai en välitä vieraannuttajan venkoilusta. Mut se ottaa aikaa, ja sen ajan kun se toinen vanhempi pitää oven auki ja osoittaa että välittää niin kyllä ne lapset tulee takaisin.
Sanoit että asiat on hyvin. Eli kontakti on. Se saa ajan mittaan luontevuutta ja rentoutta kun nuori ymmärtää oman erillisyytensä vanhempien auktoriteetista.
Tää ehkä enemmän viestinä vanhemmille ketkä ajattelee menettäneensä just nyt lapsensa. Et menettänyt, lähde omasta tunteesta,kommunikoi se kevyellä tavalla ja lapset seuraa perässä kun aikaa kuluu.
Juuri näin 12907, allekirjoitan kaiken.
Lämmin, iso, kiitos sinulle, että olet sanonut rohkaisevia sanojasi mulle asian kanssa painiessani. Niitä ei ole koskaan liikaa! Ja niitä todella tarvitaan!
Tunteita tulee ja menee, se kuuluu asiaan. Tärkeintä on pitää ovi auki lapsille ja huolehtia itsestä, että on ehjä joskus heidät vastaanottamaan.
Ja kyllä, kontakti on.
Ja heille jotka asian kanssa painii, viestitä lapselle jotain ihan muuta kun ikävää ja kaipuuta. Viestitä vaikka hölmö vitsi, kerro pieniä mukavia asioita, vaikka että maistoin muuten uutuus karkkia oli ihan älyttömän kirpeää, en tykännyt. Ootko maistanu? Älä tenttaa, älä kysele liikaa. Jos tiedät lapsen elämästä asioita, kysy vaikka onko mopo toiminu tai onko hyvä se uus pleikkapeli? Älä painosta.
Vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Jospa lopulta totuus ja rehellisyys voittaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin 12907, allekirjoitan kaiken.
Lämmin, iso, kiitos sinulle, että olet sanonut rohkaisevia sanojasi mulle asian kanssa painiessani. Niitä ei ole koskaan liikaa! Ja niitä todella tarvitaan!
Tunteita tulee ja menee, se kuuluu asiaan. Tärkeintä on pitää ovi auki lapsille ja huolehtia itsestä, että on ehjä joskus heidät vastaanottamaan.
Ja kyllä, kontakti on.
Ja heille jotka asian kanssa painii, viestitä lapselle jotain ihan muuta kun ikävää ja kaipuuta. Viestitä vaikka hölmö vitsi, kerro pieniä mukavia asioita, vaikka että maistoin muuten uutuus karkkia oli ihan älyttömän kirpeää, en tykännyt. Ootko maistanu? Älä tenttaa, älä kysele liikaa. Jos tiedät lapsen elämästä asioita, kysy vaikka onko mopo toiminu tai onko hyvä se uus pleikkapeli? Älä painosta.
Vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Jospa lopulta totuus ja rehellisyys voitt
Vilkutus Ap:lle. Hyvä Nainen :)
Tuumis
Kyllä se irtipäästäminen on äärimmäisen helppoa teille naisillikein jos te olette se joka jättää. Siinä vaiheessa kun nainen jättää miehen on uusi mies jo valmiina mitä ollaan tapaillut jo vähän aikaa. Eihän naiset jätä ennen kun on uusi mies valmiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se irtipäästäminen on äärimmäisen helppoa teille naisillikein jos te olette se joka jättää. Siinä vaiheessa kun nainen jättää miehen on uusi mies jo valmiina mitä ollaan tapaillut jo vähän aikaa. Eihän naiset jätä ennen kun on uusi mies valmiina
Minä olen ns. jättänyt kaksi kertaa. Oikeasti ekassa liitossa mies vältteli kaikkea vastuuta vedoten työkiireisiinsä. Liian pitkään kestin. Tokassa suhteessa oli muita ongelmia ja siinäkin katsoin liian pitkään. Olen kuitenkin sellainen, joka kääntää kaikki kivet ennen päätöstä. Kummallakaan kerralla ei ollut uutta ihmistä kuvioissa. Eikä enää kauheasti kiinnostakaan, kun elämässä on niin paljon muutakin kuin parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se irtipäästäminen on äärimmäisen helppoa teille naisillikein jos te olette se joka jättää. Siinä vaiheessa kun nainen jättää miehen on uusi mies jo valmiina mitä ollaan tapaillut jo vähän aikaa. Eihän naiset jätä ennen kun on uusi mies valmiina
Itse olin lähtijä noin 20-vuoden liitosta. Nainen, eikä ollut uutta miestä kuvioissa. Kirjoitinkin tuolla jo erostani. Olin ihan omillani eron jälkeen ja halusin opetella omaa itsenäisyyttä ja vapautta. Se oli minulta liiton aikana jotenkin kadonnut. Kerroinkin, että mies oli melko hallitseva. Erosta on jo siis pitkä aika.
Onhan nyt vuosien varrella ollut seurustelua ja olin kova jossain vaiheessa käymään ulkona, en mikään nunnakaan ole ollut ja olin nuorempi kuin nyt. Ikä sinällään ei ole este kenenkään parisuhteen solmimiseen, mutta tällä hetkellä en ole sitoutunut kehenkään ja se sopii tämänhetkiseen elämääni.
Uuden suhteen luominen, ennen eroa tai sen jälkeen, ei ole riippuvainen sukupuolesta. Ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja itsekukin. Myös irtipääseminen voi olla hyvinkin erilaista eri ihmisille, niin naisille kuin miehille.
Sanoisin, että miltei jokainen erotarina on omanlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se irtipäästäminen on äärimmäisen helppoa teille naisillikein jos te olette se joka jättää. Siinä vaiheessa kun nainen jättää miehen on uusi mies jo valmiina mitä ollaan tapaillut jo vähän aikaa. Eihän naiset jätä ennen kun on uusi mies valmiina
Itse olin lähtijä noin 20-vuoden liitosta. Nainen, eikä ollut uutta miestä kuvioissa. Kirjoitinkin tuolla jo erostani. Olin ihan omillani eron jälkeen ja halusin opetella omaa itsenäisyyttä ja vapautta. Se oli minulta liiton aikana jotenkin kadonnut. Kerroinkin, että mies oli melko hallitseva. Erosta on jo siis pitkä aika.
Onhan nyt vuosien varrella ollut seurustelua ja olin kova jossain vaiheessa käymään ulkona, en mikään nunnakaan ole ollut ja olin nuorempi kuin nyt. Ikä sinällään ei ole este kenenkään parisuhteen solmimiseen, mutta tällä hetkellä en ole sitoutunut kehenkään ja se sop
Pikaisesti pitkään kirjoitukseen: on tosi vaikea pitkään suhteeseen sopeutua. Molemmat muuttuu, molemmat haluaa jotain, usein eri. Siispä pitkä suhde vaatii kompromisseja. Olen niin onnellinen, että meidän 'tuumaustauko' aikoinaan toimi. Ollaan niin onnellisia yhdessä. Toisinkin olisi voinut käydä, jos aikoinaan luovutimme.
Tuumis
Mukava kuulla sinusta Ap. Huomaa miten valtaisan kasvun ihmisenä olet tehnyt siitä kun tämä ketju alkoi. Hienoa!
Kaikkea hyvää sinulle.
Edellinen lisää että eropäätöshän ois helppo, ellei se käytännössä merkitsisi sitä että joudut luopumaan ihmisestä kokonaan. Se oli mulle mahdottoman vaikeaa. Ajatuskin erosta näyttäytyi mielessäni oikein sellaisena dramaattisena elokuvien kuvastona, jossa sylistäni viedään väkivalloin rakas jonkun ison aallon, tyrannosauruksen tai vallankumousjoukkojen toimesta. Vielä monta vuotta eron jälkeenkin.
Ikävöin häntä vieläkin usein vaikka erosta on jo kymmenkunta vuotta.
Ero opetti luopumaan. En vielä tiedä onko se kokonaisuutena hyvä vai huono kehitys itsessäni, että osaan suhtautua luopumiseen tyyneydellä.