Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12913)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivusta tämä:
Monessa ketjussa alkaa solvaaminen psykopaatiksi, narsistiksi ym, kun muut keinot on käytetty? ...
Kun ei enää keksitä sanallista kerrottavaa, alkaa haukkuminen, saman jankutus.
Kuten huomaatte, hän ei luovuta. Vika on vakkareissa, nimimerkillisissä ja anoissa, joilla on vääriä mielipiteitä. Hänessä itsessään ei ole ikinä vikaa. Muut jankuttavat, hän vain kertoo tosiasioita. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen kuin Teletappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin kurkkaamaan kun sanottiin että täällä sama meno jatkuu ja se tosiaan näyttää pitävän paikkansa. Henkilökohtaisesti minua surettaa että maailma on tällainen. Meillä on sähköpostikeskustelussa jatkunut hyvä ja mielekäs keskustelu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että on surullista, että monet jotka aikaisemmin saivat tästä ketjusta lohtua ja hyvää pohdintaa, ovat tämän tuhoutumisen myötä jääneet ilman sitä tukea. Toivon että teilläkin on jokin hyvä keskustelukanava nytkin olemassa.
Ystävystyä todella voi myös tuntemattomien kanssa, niinhän ne uudet ystävyydet yleensä alkavat :) tätä tapahtui jo -90 luvulla netin välityksellä, nykyään se on kai ihan peruskauraa?
Minusta on sääli, että yhden ihmisen paha olo tai ilkeys tai vain halu viidhyttää itseään kiusaamalla muita saa hyvät keskustelut pilaantumaan aina uudestaan ja uudestaan. Joku kirjoitti että ei pidä ruokkia trollaajia tms ja se pitää ehkä hyvinkin paikkansa. En usko että tämän ihmisen tavoite on edes minkäänlainen sopu, hän haluaa tällaista vastakkainasettelua, muu olisi hänelle vain tylsää.
Nettimaailmassa valitettavasti tällaisetkin ihmiset voivat jatkaa toimintaansa loputtomiin, no nykyään jo reaalimaailmassakin (Trump yms).
Toivottavasti tämäkin on lyhyt aikakausi ja jossain vaiheessa saamme taas nähdä aikoja jolloin empatia ja pyrkimys hyvään taas nousee arvoonsa.
Ap, Tuumis ja muut, toivon kaikkea hyvää teille, Hukassa jos vielä käyt joskus lukemassa niin ajattelen sinua usein!
-Sinilintu
"Aikamoisia ihmismielen asiantuntijoita täällä, kun osataan kirjoituksista päätellä kuka on narsisti tai psykopaatti."
Joka toista haukkuu, on ite se.
Kun nyt nostettiin narsisti ja vastaavat teemat esiin. Narsistinen persoona on nimenomaan sellainen, että antaa itsestään miellyttävän ja myötätuntoisen kuvan saadakseen ihmiset puolelleen. On hyvä hurmaamaan ihmisiä. Usein puhutaan narsistin hovista, kokoaa siis tuekseen ympärilleen häntä ihailevia ja häneen uskovia ihmisiä. Näille narsisti on niin kauan kuin hän heitä tarvitsee tai he ovat hänelle myötämielisiä miellyttäviä ja pitää ystävinään. Narsistinen ihminen ei ole oikeasti ystävä kenenkään kanssa, mutta pystyy näyttelemään niin tunteita, empatiaa, herkkyyttä, myötäelämistä jne. Kun siitä on hänelle hyötyä. Narsisti myös usein haluaa olla muiden yläpuolella tai uskotella olevansa.
Jos joku hovista tai sen ulkopuolelta ei sitten olekaan narsistin puolella tai jopa arvostelee, kyseenalaistaa tai vain on menemättä narsistin mielen mukaan niin silloinhan viha ja suuttumus on hirmuinen. Narsisti ulkoistaa kapinoivan ihmisen, moittii ja mitätöi. Usein empaattiseksi ja miellyttäväkäytöksiseksi luullun narsistin käytös muuttuu myös niin, että kielenkäyttö saattaa olla tosi rumaa tai pilkkaavaa, joka tapauksessa häntä loukannut saa tuntea olevansa ala-arvoinen, jopa sairas ihminen. Usein narsisti syyttävät muita narsisteiksi, itseään eivät tunnusta ikinä. Myös eivät pysty pyytämään anteeksi, koska he kokevat etteivät ole tehneet mitään tai eivät pysty tunnustamaan olevansa väärässä. Vika on aina muussa kuin itsessä. He tekevät kaikkensa saadakseen asian käännetyksi niin, että joku muu on syyllinen, esimerkiksi jos tulee joku konfliktitilanne. Asiallisetkin ja totta olevat perustelut mitätöidään ja käännetään niin, että toisesta saadaan narsistille pahaa tarkoittava, epäuskottava, hakoteillä oleva, ja epälooginen höppänä, myös hovin silmissä. Nimenomaan myös hovin silmissä, koska heiltä tuen saaminen on tärkeää. Usein nämä uskovatkin narsistia helposti jopa ihaillen ja liittyvät kerta toisensa jälkeen puolustamaan häntä.
Narsistin nimike ei oikein istu tähän niinkutsuttuun trolliin tai näihin niinkutsuttuihin trolleihin. Hän tai hehän eivät ole yrittäneet alussakaan hurmata täällä ihanalla persoonallaan saadakseen itselleen hovia, miellyttää ja saada muita puolelleen, päivastoin ovat ikäänkuin yksinäisiä tuulimyllyjä vastaan taistelijoita.
Narsistin nimike ei oikein istu tähän niinkutsuttuun trolliin tai näihin niinkutsuttuihin trolleihin. Hän tai hehän eivät ole yrittäneet alussakaan hurmata täällä ihanalla persoonallaan saadakseen itselleen hovia, miellyttää ja saada muita puolelleen, päivastoin ovat ikäänkuin yksinäisiä tuulimyllyjä vastaan taistelijoita.
Sankareita siis. Näin käy usein sankareille että heidän ponnistelujaan ei tavis tajua vaikka ovat kaikkensa uhranneet näiden puolesta. Joskus joku jopa kehtaa ihmetellä että miksi näin paljon tuhoutui kun oltiin pelastushommissa.
Menee jo todella naurettavaksi. Jospa nyt ihan keskitytään kaikki sinne oman elämän puolelle kun siellä ne on oikealla tavalla hankitut ystävätkin. Kannattaisi kannattaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt nostettiin narsisti ja vastaavat teemat esiin. Narsistinen persoona on nimenomaan sellainen, että antaa itsestään miellyttävän ja myötätuntoisen kuvan saadakseen ihmiset puolelleen. On hyvä hurmaamaan ihmisiä. Usein puhutaan narsistin hovista, kokoaa siis tuekseen ympärilleen häntä ihailevia ja häneen uskovia ihmisiä. Näille narsisti on niin kauan kuin hän heitä tarvitsee tai he ovat hänelle myötämielisiä miellyttäviä ja pitää ystävinään. Narsistinen ihminen ei ole oikeasti ystävä kenenkään kanssa, mutta pystyy näyttelemään niin tunteita, empatiaa, herkkyyttä, myötäelämistä jne. Kun siitä on hänelle hyötyä. Narsisti myös usein haluaa olla muiden yläpuolella tai uskotella olevansa.
Jos joku hovista tai sen ulkopuolelta ei sitten olekaan narsistin puolella tai jopa arvostelee, kyseenalaistaa tai vain on menemättä narsistin mielen mukaan niin silloinhan viha ja suuttumus on hirmuinen. Narsisti ulkoistaa kapinoiva
Narsistit eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä. Narsistit yrittävät olla hurmaavia ja mitä älykkäämpi on, sitä paremmin se onnistuu. Onneksi kaikki narsistit eivät ole älykkäitä. Ei siis päde se, että aina ja kaikkialla narsisti olisi faktuaalisesti se hurmaava, vaan monesti narsisti on hyljeksitty ja aina riidoissa kaikkien kanssa. Koska ei ymmärrä muiden rajoja, haluaa epätoivoisesti ihailua ja hyväksyntää, mutta sosiaalinen pelisilmä puuttuu. Narsistilla saattaa olla muitakin diagnooseja, kuten autismia. Ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa narsistityyppiä kuten ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa psykopaattityyppiä. Ei voi siis sanoa, että joku ei voi olla narsisti, koska hänen käytöksensä on niin epämiellyttävää, että hän vain herättää ihailun sijasta silkkaa vastenmielisyyttä. Hän voi ihan yhtälailla olla, kuin olla olemattakin. Sosiaaliset taidot tai niiden puute ei kerro vielä mitään narsismista.
En lähde diagnosoimaan tai kieltämään mahdollisia diagnooseja, mutta pystyn kyllä samaistumaan siihen havaintoon, että jankkaajamme sosiaaliset taidot ovat kyllä hyvin vajavaiset ja hän todella herättää ennemmin vastenmielisyyttä, kuin niitä positiivisia tunteita.
-Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Narsistin nimike ei oikein istu tähän niinkutsuttuun trolliin tai näihin niinkutsuttuihin trolleihin. Hän tai hehän eivät ole yrittäneet alussakaan hurmata täällä ihanalla persoonallaan saadakseen itselleen hovia, miellyttää ja saada muita puolelleen, päivastoin ovat ikäänkuin yksinäisiä tuulimyllyjä vastaan taistelijoita.
Sankareita siis. Näin käy usein sankareille että heidän ponnistelujaan ei tavis tajua vaikka ovat kaikkensa uhranneet näiden puolesta. Joskus joku jopa kehtaa ihmetellä että miksi näin paljon tuhoutui kun oltiin pelastushommissa.
Menee jo todella naurettavaksi. Jospa nyt ihan keskitytään kaikki sinne oman elämän puolelle kun siellä ne on oikealla tavalla hankitut ystävätkin. Kannattaisi kannattaa!
Jännää, kun aina näissä ko. vastauksissa keskitytään persoonaan, kommentoidun asian vesittämiseen ja kehoitetaan milloin mitäkin. Olisi nyt kerrankin hyvä kuulla ihan oma mielipide kommenttiin eikä yritetä ohittaa, kumota ja mitätöidä kerrottu asia. Tätähän on toistettu riittämiin. Tyypillistä narsisteille, että käytetään esimerkiksi ilmaisua "naurettava" . Tehdään kerrottu asia ja kertoja naurunalaiseksi, myös muiden silmissä. Tyypillisiä ovat "Olet naurettava, ivallinen sankareita siis, tässä kaivetaan kommentista vähättelevä merkitys mitä siinä ei todellisuudessa ole ollut, olet vainoharhainen, olet sairas, mitä oikein kuvittelet olevasi" jne .
Omia asiallisia muita argumenttejä yleensä ei sen kunmemmin löydy. Tuskin niitä silloin löytyykään. On helppoa heitellä tuonkaltaista, ivallisia sanoja peräjälkeen, sehän ei vaadi paljoa älyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä en ole täällä esiintymässä kenellekään joten ei kiinnosta minkälaisia diagnooseja tehdään ainakaan niiden toimesta jotka omasta mielestään ovat tässä nyt oikein tuulimyllyjä vastaan sankarillisesti taistelleet. Jos tappelu oli heidän mielestä onnistunut ok. Kiva kun vakkarit on vähän kirjoitelleet mutta heillekin kyllä vinkkaan että hukkaan menee aika.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä en ole täällä esiintymässä kenellekään joten ei kiinnosta minkälaisia diagnooseja tehdään ainakaan niiden toimesta jotka omasta mielestään ovat tässä nyt oikein tuulimyllyjä vastaan sankarillisesti taistelleet. Jos tappelu oli heidän mielestä onnistunut ok. Kiva kun vakkarit on vähän kirjoitelleet mutta heillekin kyllä vinkkaan että hukkaan menee aika.
Diagnooseja on tehty puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tyhmyyshän se on jos diagnooseja alkaa toisen perässä latelemaan. Nyt tässä kuitenkin ollaan tilanteessa jossa on selvää että nimimerkillisillä ei ole tänne asiaa edes kertomaan kuulumisia. Olivat varmaan vääriä sitten jotain seksikkäämpää eli toisin sanoen pahoja tapahtumia olisi pitänyt olla kerrottavana.
No kerro vain muuta, älä nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt menee jo epätoivoiseksi. Jos olisi toisenlainen luonne säälittäisi tämmöinen.
Koira palaa oksennukselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivusta tämä:
Monessa ketjussa alkaa solvaaminen psykopaatiksi, narsistiksi ym, kun muut keinot on käytetty? ...
Kun ei enää keksitä sanallista kerrottavaa, alkaa haukkuminen, saman jankutus.
Kuten huomaatte, hän ei luovuta. Vika on vakkareissa, nimimerkillisissä ja anoissa, joilla on vääriä mielipiteitä. Hänessä itsessään ei ole ikinä vikaa. Muut jankuttavat, hän vain kertoo tosiasioita. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen kuin Teletappi.
En tiedä kelle vastaat?
Poikkesin lukemaan muutaman sivun "mielenkiintoista ketjua" ja mitä mä luen? Riitaa, solvausta sivukaupalla. Siksi kirjoitin tämän.
'Vain popparit puuttuu', tuokin tuttu muista solvausketjuista
No eilen illalla riita sai sellaisen käänteen, että ainakaan minä en aio enää ketjuun osallistua, vaikka alusta asti olenkin seurannut ja toisinaan kommentoinut. Viesti on nyt poistettu ja hyvä niin. Mutta se on tullut selväksi että joku kantaa aivan sairasta kaunaa ainakin yhtä nimimerkkiä kohtaan joten tämä menee tosiaan ja omituiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivusta tämä:
Monessa ketjussa alkaa solvaaminen psykopaatiksi, narsistiksi ym, kun muut keinot on käytetty? ...
Kun ei enää keksitä sanallista kerrottavaa, alkaa haukkuminen, saman jankutus.
Kuten huomaatte, hän ei luovuta. Vika on vakkareissa, nimimerkillisissä ja anoissa, joilla on vääriä mielipiteitä. Hänessä itsessään ei ole ikinä vikaa. Muut jankuttavat, hän vain kertoo tosiasioita. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen kuin Teletappi.
En tiedä kelle vastaat?
Poikkesin lukemaan muutaman sivun "mielenkiintoista ketjua" ja mitä mä luen? Riitaa, solvausta sivukaupalla. Siksi kirjoitin tämän.
'Vain popparit puuttuu', tuokin tuttu muista solvausketjuista
Nämä jotkut edelleen luulevat vain yhden ja saman ihmisen olevan täällä kaikkia vastaan.. Ovat vastaavinaan hänelle, varmuuden vuoksi kärkevästi ja torjuvasti.
en jaksa lukea tuota joutavaa nokittelua.
Ketju on useammalle kirjoittajalle kasvutarina suhteesta eroon ja erosta omaan elämään. Siksi olisi ollut kiinnostavaa käsitellä sitä kulmaa että mitä erossa on itsestään (suhteen osapuolena) oppinut. Itse olen paljonkin käsitellyt oman eroni jälkeen itseäni ja elämääni kokonaisuutena. Miksi tein valintoja mitä tein eri elämänvaiheissa. Mitä minusta kertoo oma toimintani eri elämäntilanteissa, esimerkiksi suhteessani. Suhdehan ei missään elämänvaiheessa ole olemassa tyhjiössä.
Olen mielestäni aidosti parempi ihminen itselleni ja läheisilleni kuin aiemmin. Toisaalta se mitä luen läheisiksi, ihmissuhteiden priorisointi, on tiivistynyt.
Kerron mielelläni mitä itsestäni olen oivaltanut ja mitä koittanut nyt eroa seuraavina 10 vuotena itsessäni kehittää jos jotakuta kiinnostaa kuulla. Suhteessa elin 20 vuotta teini-ikäisestä keski-ikäiseksi. Lapsia 2. Erossa aloitteellinen olin minä, pian eron jälkeen aloitin toisen suhteen. Suhteen aikana oli uskottomuutta.
Minäkin erosin noin 20- vuoden avioliitosta, lapset silloin miltei täysi-ikäisiä. Ei nneksi enää elatusmaksujen sopimisia ja isänsä kanssa keskenään sopivat tapaamiset. En niihin puuttunut enkä vaikeuttanut mitenkään. Erosta on jo siis kauan aikaa.
Olin avioliitossa hyvin myöntyväinen ja annoin liikaa periksi, en halunnut enkä aina jaksanutkaan pitää omia puoliani. Mies oli hallitseva ns. vanhanaikainen tyyppi. Ei alkoholisti eikä muutenkaan "huono" mies, päinvastoin. Monet ihmettelivät kun eroan hyvästä miehestä. Myös, etteivät yhtään tajunneet kun olin aina niin tyytyväisen oloinen ja en moittinut miestäni. Olin siis peittänyt muilta hyvin.
Itse olen yrittänyt kehittää, etten olisi liian myöntyväinen ja peittäisi liikaa omia tunteitani jos joku minusta tuntuu pahalta tai väärältä kohtelulta. Olen opetellut pitämään rajojani ja opettelemaan sanomaan ei. Hiukan olen edistynyt, mutta vaikeata on joissain tilanteessa. Myös olen opetellut, ettei minun tarvitse selitellä ja tuntea huonoa mieltä, jos kieltäydyn jostain, mitä minulta pyydetään. Riittää kun sanon ettei minulle nyt sovi. Tämä itsenäisyys ja oma elämä sopii kyllä minulle, en kai ole vahvasti parisuhdeihminen sitten. Tai olen liikaa epäluuloinen menettämään tämän tilanteen.
Hassua oli kun eron jälkeen esimerkiksi kaupassakin tuli tilanteita, että olisin halunnut ostaa vaikka juustoa, josta itse pidin. Takaraivosta tuli, että en voi kun mies haluaa ostaa sitä halvempaa ja moittii kun menen kotiin. Nyt on ihanaa kun voi ostaa mieleistä jos on itsellä varaa ja tehdä mitä itse haluaa, jos on siihen mahdollisuus. Pikkuhiljaa olen oppinut itsenäisyyttäni.
Minusta mulla oli suhteen alkaessa sosiaalisesti heikko itsetunto. En osannut seisoa omilla jaloillani, olla minä itse muiden joukossa omana itsenäni ja varmana siitä että osaan ja mahdun mukaan. Siksi kun vanhat ystävät ja perhe jäi muutossa vanhalle paikkakunnalle ripustauduin poikaystävään. Kavensin varmasti hänen elintilaansa, tilanteessa jossa hänelle olisi auennut ihan uusi maailma ja elämä ja se oli minulle uhka.
En huomannut vakavia tunnepuolen ongelmia koska olimme niin läheisiä etten voinut kuvitellakaan elämää ilman häntä. Soimasin itseäni haluttomuudesta suhteen monessa vaiheessa ja yritin löytää halua elämällä uudelleen jotain pornokuvastoa. Se aiheutti inhoa ja lisäsi haluttomuuttani.
Ihastuin toiseen mieheen. En silti pystynyt irrottamaan puolisosta joka oli niin rakas mulle että rakkaampi kuin edes oma itse. Olin kiitollinen jollain lailla ja hoin mantraa itselleni että mulla on niin ihana mies, ettei toista niin ihanaa ole olemassakaan. Tartuin kaikkiin merkkeihin jotka vahvisti tuota uskoa ja sivuutin muut.
Toisaalta kohtelin häntä välillä ilkeästi, koska sisälläni oli ristiriitainen tunne rakkautta, ihailua, kiintymystä mutta myös ärsytystä ja kaunaisuutta.
Kun sain lapsen, rakastuin lapseen, joka täytti tarpeeni osoittaa hellyyttä ja huolehtia ja puolisosta alkoi tulla yhä selvemmin vain kumppani ja ystävä. Hän petti, ja minä soimasin itseäni kun en siitä pystynyt loukkaantumaan. Rakastin yksinoloa, jota riitti miehen jatkuvien työmatkojen vuoksi.
Siinäpä ne tärkeimmät. Opin että rakkautta on monenlaista ja sen rakkauden mitä parisuhde tavitsee erottaa sesuaalisesta halusta, kunnioituksesta ja pyrkimyksestä tasa-arvoisuuteen. Opin myös, ettei toista pitkin kiipeämällä voi löytää oman elämän tarkoitusta. Nuo kun sisäistää niin loppu seuraa itsestään: joko kävelee pois suhteesta, jossa nuo ei toteudu. Tai sitten suhde on osapuolille tyydyttävä sen suuremmin miettimättä yksittäisiä tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, kun toteutuu.
Ihan sivusta tämä:
Monessa ketjussa alkaa solvaaminen psykopaatiksi, narsistiksi ym, kun muut keinot on käytetty? ...
Kun ei enää keksitä sanallista kerrottavaa, alkaa haukkuminen, saman jankutus.