Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12618)
... jatkuu...
Narsistisia toimintamalleja käyttävä ihminen tarvitsee uhrin lisäksi hovinsa. Meillä se ilmeni kulisseina, joiden arvo oli niin tärkeä, että soitettiin ammatti-ihmisille minun lapsille apua hakevien soittojen perään ja vakuutettiin puolison olevan henkisesti sairas ja ylireagoiva. Lapsikin kysyi perhepalaverien jälkeen, mitä hyötyä niistä on, kun isä valehtelee. Vakuuttavaa ja puheilleen nyökkivää kädet puuskassa puhujaa uskotaan ymmärrettävästi huomattavasti enemmän kuin itkeskelevää ja ajatuskatkoista kärsivää.
Ap:tä halaan myötätuntoisesti ja tsemppaan ajattelemaan myös paitsi omaa niin lasten tulevaisuutta. Narsistisesti käyttäytyvälle puolisolle olet vihollinen ja kilpailija heti, kun sinusta ei ole enää hyötyä hänelle. Sinut "tapetaan" eli sinua ei ole olemassa edes lasten yhteisten asioiden hoitoon, kuten meille kävi eron jälkeen. Yhteydenpito estettiin ja hoidimme kumpikin lastemme asioita päällekkäin ja ilman sitä tärkeää tietoa, jota toisella oli. Myös lapsi kärsii silloin suunnattomasti. Toinen vaihtoehto on, että alkaa henkilökohtainen vaino ja näistä lopputuloksista saamme lukea lehdistäkin. Mustamaalaus ja entisen puolison tekeminen heikoksi nöyryyttämällä, halveksimalla, katteettomilla syytöksillä ja taloudellisella väkivallalla kuuluu lähes aina kuvioon. Lapset ovat tärkeitä pelinappuloina ja koston välineinä. Narsistinen puoliso voi olla parempi vanhempi alussa varsinkin, kun on tärkeää näyttää, miten hyvin hän pärjää ilman kelvotonta ja kaikki ongelmat aiheuttanutta puolisoaan. Uusi kumppanihan on usein jo myös tässä vaiheessa motivoimassa tätä puolta. Minutkin eristettiin lapsista ja voimavarat olivatniin lopussa, että annoin sen tapahtua. Meillä taloudellisten sidosten luominen lapsiin on ollut exälle tärkeintä. Lapset tulevat jossain määrin aina laulamaan hänen laulujaan. Toisaalta on ollut lohdullista, että vaikka itsekin olen syyllistänyt itseäni lasten ja exän kaikuna huonosta äitiydestäni ja kelvottomuudestani ihmisenä sekä yleisestä jaksamattomuudestani, aikuiset lapset turvautuvat henkisesti vain minuun, koska "isä ei osaa, ei halua ratkoa ongelmia ja näyttää vihamielisyyttä". Ole siis luottavainen, anna aikaa ja seuraa tilannetta. Älä katkeroidu tai mustamaalaa isää lapsille. Puutu vain, jos lapsi voi huonosti isänsä kanssa ja puutu silloin kaikin keinoin.
Ja kauniiksi lopuksi, kuten täälläkin on huomattu, omasta uupumuksestasi huolimatta olet saanut kiitosta hyvistä periatteista lastesi suhteen. Ole heille tarvittaessa syli ja mieli avoinna ja luota vanhemmuuteesi. Opettele kuitenkin rajat kohtelullesi, jos tarpeen, lastenkin kanssa. Hae ammattiapua vuosien varrella, jos mennyt alkaa uudestaan kiusaamaan, kuten minua. Narsismin sävyttämän liiton jälkeen niin voi käydä. Uudet elämäntilanteet voivat laukaista vaikeitakin ahdistusjaksoja. Mieti myös, mikä omassa persoonassasi ja taustoissasi ehkä lapsuudenperhettä myöten altistaa sinut väärinkäytöksille ja myös narsistin uhriksi. Yksi herätys minulla oli, kun ymmärsin ja sain tietää asemastani Narsistisia toimintamalleja käyttävä ihminen tarvitsee uhrin lisäksi hovinsa. Meillä se ilmeni kulisseina, joiden arvo oli niin tärkeä, että soitettiin ammatti-ihmisille minun lapsille apua hakevien soittojen perään ja vakuutettiin puolison olevan henkisesti sairas ja ylireagoiva. Lapsikin kysyi perhepalaverien jälkeen, mitä hyötyä niistä on, kun isä valehtelee. Vakuuttavaa ja puheilleen nyökkivää kädet puuskassa puhujaa uskotaan ymmärrettävästi huomattavasti enemmän kuin itkeskelevää ja ajatuskatkoista kärsivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaaa... viimeinen kappale uusiksi. Onnistuiskohan nyt. Nää pitkät jutut on vaikea pilkkoa ilman virheitä.
...
Ja kauniiksi lopuksi, kuten täälläkin on huomattu, omasta uupumuksestasi huolimatta olet saanut kiitosta hyvistä periatteista lastesi suhteen. Ole heille tarvittaessa syli ja mieli avoinna ja luota vanhemmuuteesi. Opettele kuitenkin rajat kohtelullesi, jos tarpeen, lastenkin kanssa. Hae ammattiapua vuosien varrella, jos mennyt alkaa uudestaan kiusaamaan, kuten minua. Narsismin sävyttämän liiton jälkeen niin voi käydä. Uudet elämäntilanteet voivat laukaista vaikeitakin ahdistusjaksoja. Mieti myös, mikä omassa persoonassasi ja taustoissasi ehkä lapsuudenperhettä myöten altistaa sinut väärinkäytöksille ja myös narsistin uhriksi. Yksi herätys minulla oli, kun ymmärsin ja sain tietää asemastani ja kokemaani lapsuuden perheessäni. Toinen herätys oli, kun ystäväni sanoi, että hänellä on periaate, että hän lähtee liitosta ensimmäisestä lyönnistä. Siihen mennessä minut oli lyöty miehen puolelta henkisesti satoja, ehkä tuhansia kertoja ja muutama fyysinenkin kajoaminen. Terveet mallit saanut tai sisäistänyt ihminen, vaikka rakastaisikin toista, ei alistu minkäänlaiselle hyväksikäytölle tai väkivallalle. Narsisti ei välitä eikä ehkä tunnistakaan toisen ihmisen rajoja tai hyväksikäyttöä. Hän kääntää kaiken huonon käyttäytymisensä omaksi edukseen omaa psyykeään turvatakseen. Jos saat joskus yhteistä keskustelua käytöksestään ja anteeksipyynnön, olet lottovoittaja. Lämpöä ja iloa elämääsi. Kesääkin on vielä jäljellä ; ).
Hengessä mukana, apua mitä kirjoituksia. Siis hyvällä tavalla apua. Niin osuvia. Kiitos sinulle!
On todella herättävää, edelleen, lukea ihmisten omakohtaisia kokemuksia.
Huomaan, kun menee muutama viikko ilman kontaktia exään, alan kyseenalastamaan asioita, miettimään enemmän omaa osuuttani, syytäni tapahtuneisiin. Toivomaan asioiden selviävän, vähän kun itsestään.
Tämmöinen kirjoitus missä oli todella monta täysin paikkansa pitävää, osuvaa kohtaa, herättää jälleen todellisuuteen. Kiitos siis sinulle!
Toki, olen tehnyt paljon ajatustyötä itseni kanssa, ja teen varmasti pitkään. En minäkään ole syytön, olen omalta osaltani mahdollistanut exäni toimintamalleja.
Minulla onneksi on edelleen hyvät välit lapsiini, tämä aika minkä kaikki ovat kanssani olleet on sen jälleen osoittanut. Uskon, toivon, sen kantavan kaiken tulossa olevan kurjankin läpi. Isä varmasti lapsia kääntää minua vastaan, tai on sitä jo tehnyt, eikä se tule jäämään tähän.
Ikävä kyllä, silloin kun olin itse eniten pohjalla, en enää osannut suodattaa puheitani lapsille ja puhuin isästä rumasti. Ja toisaalta rehellisesti. Nyt kun olen saanut omia voimiani takaisin, olen tehnyt päätöksen, että en puhu isästä lapsille ikävästi. Toki, olen jatkossakin rehellinen, enkä pehmittele hänen juttujaan. Mutta, muuten puhun mahdollisimman vähän, kuuntelen mitä lapsilla on sanottavaa. Ja kommentoin neutraalisti.
Se, että vanhemmuus hävisi puheistani ja puhuin jo lapsillekkin pahaa oloani suodattamatta, sai minut lopulta heräämään ja hakemaan apua itselleni.
Se, että asiaa on hoitamassa asianajaja, rauhottaa mieltäni paljon. Asiat tulee saamaan rajat, pisteen. Viimeistään kesälomien jälkeen.
Ap
28, vitsit mikä kesä sulla edessä! Reissua reissun perään. Kuulostaa niin mukavalle!
Ihanaa pian alkavaa lomaa sulle, ja huippuja reissuja.
M36, hyvä, että asiat selviämässä, tai ainakin edenneet johonkin suuntaan. Mukavaa reissua teillekkin.
Ap
Hienoa ap että olet ottanut asianajajan.
Ammattilainen osaa auttaa eron kiemuroissa.
Vuoden päästä varmaan kaikki on jo selvempää.
Onneksi sinulla on hyvä työyhteisö ja voit puhua tilanteestasi.
Kaikille hyvää kesänjatkoa💐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M36, pidä nyt huoli ettei tyttiskin ole kohta raskaana!
Tuo on kamala tilanne tyttikselle. Jos hän luulee mihen rakastavan häntä. Mieshän on ihan exänsä manipuloitavissa.
Tunnen tuon tyyppisen miehen.
Soppa oli sekava, pitää yhteyttä exään, vannoo rakkauttaan uuteen.
Mutta totuus on, että luultavasti, jos exä suo, tämäKIN mies36 palaa takaisin ruotuun vanhaan elämäänsä, tuttuun ja turvalliseen. On nöyrää poikaa, ainakin jonkin aikaa.
Toivottavasti ei tee kovn pahaa jälkeä tyttiksen elämään.
Ja antaa vaimonsa luo paluunsa jälkeen tyttiksen olla omissa oloissaan. Ettei taas lähde tekemän uutta (vanhaa) kierrosta.
Että kyllähän minä sinuakin vielä rakastan...
Nämä ovat niin hienoja hetkiä, kun tekee tämänkaltaisia löytöjä vauva.fi palstalta.
Eli löytää tällaisia kiinnostavia kommenttiketjuja,
missä ihmiset oikeasti keskustelevat asioista ja jakavat toistensa kanssa ajatuksiaan ja sisimpiä tuntojaan.
Samalla "kuunnellen" sitä toista anonyymiä kunnioittavasti ja ymmärtäen, oman näppäimistönsä takana.
Kiitos. Lisää tällaista keskustelukulttuuria ja sisällökkäitä viestiketjuja vauvapalstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niin hienoja hetkiä, kun tekee tämänkaltaisia löytöjä vauva.fi palstalta.
Eli löytää tällaisia kiinnostavia kommenttiketjuja,
missä ihmiset oikeasti keskustelevat asioista ja jakavat toistensa kanssa ajatuksiaan ja sisimpiä tuntojaan.
Samalla "kuunnellen" sitä toista anonyymiä kunnioittavasti ja ymmärtäen, oman näppäimistönsä takana.
Kiitos. Lisää tällaista keskustelukulttuuria ja sisällökkäitä viestiketjuja vauvapalstalle.
Samaa mieltä. Tämä on ketjujen parhautta. Enpä tiedä toista näin asiallista. Ja että jatkunut yli vuoden.
Kiitos kuuluu meille kaikille osallistuneille: kirjoittaneille ja lukeneille.
Mukavaa kesänjatkoa ihan jokaikiselle🌻
Tuumis
Ps toinen tosi mukava ketju on Mitä Sinulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niin hienoja hetkiä, kun tekee tämänkaltaisia löytöjä vauva.fi palstalta.
Eli löytää tällaisia kiinnostavia kommenttiketjuja,
missä ihmiset oikeasti keskustelevat asioista ja jakavat toistensa kanssa ajatuksiaan ja sisimpiä tuntojaan.
Samalla "kuunnellen" sitä toista anonyymiä kunnioittavasti ja ymmärtäen, oman näppäimistönsä takana.
Kiitos. Lisää tällaista keskustelukulttuuria ja sisällökkäitä viestiketjuja vauvapalstalle.
Samaa mieltä. Tämä on ketjujen parhautta. Enpä tiedä toista näin asiallista. Ja että jatkunut yli vuoden.
Kiitos kuuluu meille kaikille osallistuneille: kirjoittaneille ja lukeneille.Mukavaa kesänjatkoa ihan jokaikiselle🌻
TuumisPs toinen tosi mukava ketju on Mitä Sinulle kuuluu?
*** korjaan: Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.
Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.
Kivaa päivää kaikille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.Kivaa päivää kaikille.
Ap
Olipa ihanaa kuultavaa, Ap!
HIenoa että olet saanut viettää lasten kanssa yhteistä laatuaikaa, ja että se isän luona pääosin asustavakin on alkanut avautua. Hänelle erityisesti on varmaan tehnyt hyvää olla siellä sinun (ja sisarusten) luona nyt pitempään ja nähdä kolikon toista puolta omin silmin eikä isänsä asettamien silmälasien läpi. Veikkaanpa, että niissä laseissa on saattanut olla melkoisen vahvat sävylasit... Hyvä myös, että tuet häntä aloittamaan harrastuksen uudelleen, harrastus tekee varmasti hyvää hänelle. Ja äidin tuki, tietenkin.
Tuo on tärkeä havainto minkä olet tehnyt, että nitä välittäviä ihmisiä onkin yllättävän paljon. Olen tehnyt itse saman havainnon ja huomannut, että kun itse uskaltaa olla haavoittuvainen ja myöntää että nyt on (tai on ollut) todella vaikeaa, niin ihmiset saa siinä ikään kuin luvan ja valtuutuksen osoittaa myötätuntoa ja näyttää välittämisensä, tarjota tukea. Mutta jos itse vaan pysyttelee kivikasvoisena ja esittää että ei tässä mitään, hyvin menee, niin eihän niillä välittävillä ihmisillä oikein ole mitään mihin tarttua, vaikka varmaan hiljaisesti ehkä epäilevätkin jonkin asian olevan hullusti.
Nauti lomastasi ja kesästä tästä eteenkin päin, kaikki järjestyy kyllä parhain päin.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi! <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.Kivaa päivää kaikille.
Ap
Narsisti-isän lapsena ja sittemmin narsistien kumppanina ja ystävänä ja nyt viisikymppisenä toipuessa ja rajoja asetellessa, toteaisin, että älä ole liian neutraali. Oma äitini oli täysin neutraali ja vaiti isästä, joten vasta nelikymppisenä aloin pitää vaihtoehtona sitä, että ehkä isä on kusiainen ja ikävä ihminen eikä vain jotenkin masentunut tai ahdistunut ihminen, joka on solmussa itsensä kanssa ja josta olen huolissani. Ja sitten vasta kymmenen vuotta myöhemmin asiat valaistuivat minulle ja pystyin hakeutumaan hoitoon ja aloittamaan toipumisen ja siivoamaan narsistit ja hyväksikäyttäjät ja henkistä väkivaltaa käyttävät elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.Kivaa päivää kaikille.
Ap
Narsisti-isän lapsena ja sittemmin narsistien kumppanina ja ystävänä ja nyt viisikymppisenä toipuessa ja rajoja asetellessa, toteaisin, että älä ole liian neutraali. Oma äitini oli täysin neutraali ja vaiti isästä, joten vasta nelikymppisenä aloin pitää vaihtoehtona sitä, että ehkä isä on kusiainen ja ikävä ihminen eikä vain jotenkin masentunut tai ahdistunut ihminen, joka on solmussa itsensä kanssa ja josta olen huolissani. Ja sitten vasta kymmenen vuotta myöhemmin asiat valaistuivat minulle ja pystyin hakeutumaan hoitoon ja aloittamaan toipumisen ja siivoamaan narsistit ja hyväksikäyttäjät ja henkistä väkivaltaa käyttävät elämästäni.
Kiitos tästä kommentista.
Olen kuitenkin lapsilleni rehellinen, sanon suoraan että tuo on väärin (isän käytöksessä siis) olen myös puhunut suoraan siitä, minkälaista meillä kotona oli, kun yhdessä asuimme, kertonut asioista mitkä oli väärin, miten ei pitäisi toimia, ja minkälaista toimintaa ei tarvitse kestää.
Olen omalta osaltani pahoitellut asioita, esimerkiksi sitä, että pyysin lapsia olemaan puhumatta kotiasioista. Nyttemmin olen sanonut, että kaikesta saa ja pitää puhua.
Koitan siis olla haukkumatta isää, puhua hänestä nätisti mutta en enää ns puhu hänen puolestaan. Vaan jos tekee vääryyksiä, sanon siitä suoraan. Ja lasten puhuessa asioista en pehmentele enkä puolustele isän toimia.
Haluan lasteni ymmärtävän, että isänsä käytös ei ole normaalia. Mutta, en halua kääntää heitä isää vastaan.
Jälleen tänään hän oli laittanut mopomyynti ilmoituksia lapselle joka ei edes ole mopoikäinen, sille mopoikäiselle jolla pian kortti, ei ole laittanut.
En voi ymmärtää en ollenkaan, miten joku toimii omaa lastaan kohtaan niin törkeästi. Toista nostaa ja toisen ohittaa täysin. Mun sydämeen sattuu sen lapsen puolesta. Tai oikeastaan niiden kaikkien. Ei kenenkään osa helppo ole.
Mutta, mä olen täällä, valmiina kuuntelemaan. Valmiina tarjoamaan tavallisen, turvallisen kodin missä rajat ja rakkaus.
Jospa sen puhumaan alkaneen lapsen kanssa olisi joku lukko nyt auennut. Toki, se lukittuu helposti, kun jälleen palaa isän vaikutuspiiriin. Tiedän itsestäni, miten ihminen pystyy levittämään semmosen viitan päälle ja sokasemaan totuudelta aikuisenkin. Saati sitten lapsen.
Tuo kommentti tuosta, että kun itse näyttää haavoittuvaisuutensa, muut voi siihen tarttua, oli hyvin sanottu. Asia on varmasti juuri niin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.Kivaa päivää kaikille.
Ap
Narsisti-isän lapsena ja sittemmin narsistien kumppanina ja ystävänä ja nyt viisikymppisenä toipuessa ja rajoja asetellessa, toteaisin, että älä ole liian neutraali. Oma äitini oli täysin neutraali ja vaiti isästä, joten vasta nelikymppisenä aloin pitää vaihtoehtona sitä, että ehkä isä on kusiainen ja ikävä ihminen eikä vain jotenkin masentunut tai ahdistunut ihminen, joka on solmussa itsensä kanssa ja josta olen huolissani. Ja sitten vasta kymmenen vuotta myöhemmin asiat valaistuivat minulle ja pystyin hakeutumaan hoitoon ja aloittamaan toipumisen ja siivoamaan narsistit ja hyväksikäyttäjät ja henkistä väkivaltaa käyttävät elämästäni.
Kiitos tästä kommentista.
Olen kuitenkin lapsilleni rehellinen, sanon suoraan että tuo on väärin (isän käytöksessä siis) olen myös puhunut suoraan siitä, minkälaista meillä kotona oli, kun yhdessä asuimme, kertonut asioista mitkä oli väärin, miten ei pitäisi toimia, ja minkälaista toimintaa ei tarvitse kestää.
Olen omalta osaltani pahoitellut asioita, esimerkiksi sitä, että pyysin lapsia olemaan puhumatta kotiasioista. Nyttemmin olen sanonut, että kaikesta saa ja pitää puhua.Koitan siis olla haukkumatta isää, puhua hänestä nätisti mutta en enää ns puhu hänen puolestaan. Vaan jos tekee vääryyksiä, sanon siitä suoraan. Ja lasten puhuessa asioista en pehmentele enkä puolustele isän toimia.
Haluan lasteni ymmärtävän, että isänsä käytös ei ole normaalia. Mutta, en halua kääntää heitä isää vastaan.
Jälleen tänään hän oli laittanut mopomyynti ilmoituksia lapselle joka ei edes ole mopoikäinen, sille mopoikäiselle jolla pian kortti, ei ole laittanut.
En voi ymmärtää en ollenkaan, miten joku toimii omaa lastaan kohtaan niin törkeästi. Toista nostaa ja toisen ohittaa täysin. Mun sydämeen sattuu sen lapsen puolesta. Tai oikeastaan niiden kaikkien. Ei kenenkään osa helppo ole.Mutta, mä olen täällä, valmiina kuuntelemaan. Valmiina tarjoamaan tavallisen, turvallisen kodin missä rajat ja rakkaus.
Jospa sen puhumaan alkaneen lapsen kanssa olisi joku lukko nyt auennut. Toki, se lukittuu helposti, kun jälleen palaa isän vaikutuspiiriin. Tiedän itsestäni, miten ihminen pystyy levittämään semmosen viitan päälle ja sokasemaan totuudelta aikuisenkin. Saati sitten lapsen.
Tuo kommentti tuosta, että kun itse näyttää haavoittuvaisuutensa, muut voi siihen tarttua, oli hyvin sanottu. Asia on varmasti juuri niin.
Ap
Hyvä, että teillä on avoimet ja läheiset välit ja vääryydet nimetään vääryyksiksi. Ei ole helppoa olla narsistin (ex)puoliso eikä lapsi. Se on niin käsittämätöntä, että jonkun mieli on sellainen kuin narsistin. Ja että hän voi hetkittäin olla aivan ihana, mutta sitten toisaalta aivan kamala.
Tsemppiä sinulle ja lapsillesi!
- se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa hei kaikille.
Ihana loma ollut, olen saanut olla nyt 2vkoa kaikkien lasten kanssa. Tavannut sukua ja ystäviä. Ollut pois kotinurkista. On kyllä tehnyt niin hyvää.
Pitkästä aikaa harmittaa, että välimatka ystäviin on niin pitkä. Voi että, kun olisivat lähempänä, elämä olisi aivan erilaista.
Ensimmäisen vkon jälkee se yksi, isälle "jäänyt" lapsi alkoi puhua. Ja on puhunut aika avoimesti. Itse olen kuunnellut, ja kommentoinut mahdollisimman neutraalisti. En ole kysellyt, enkä puhunut asumisjärjestelyistä. Isästä ja isän luona vallitsevista kotioloista olen kommentoinut mahdollisimman neutraalisti.
Ei se lapsi kuitenkaan niin onnelliselta kuulosta, mitä isä antanut ymmärtää.
Puhui myös lopettamastaan harrastuksesta siihen sävyyn, että voisi houkuttaa pelata kuitenkin. Syyt lopettamiseen ehkä kuitenkin muualla kun oman motivaation loppumisessa.
Sanoin sitten, että aina voi aloittaa uudelleen. Minä hoidan kyllä.Kaikkinensa, elämä on aika hyvää. On ihan kiva koti, yksin on parempi olla kun huonossa suhteessa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa. Lomaakin on vielä jäljellä.
Tämä ero on myös osoittanut, että elämässäni onkin aika paljon välittäviä ihmisiä.Kivaa päivää kaikille.
Ap
Narsisti-isän lapsena ja sittemmin narsistien kumppanina ja ystävänä ja nyt viisikymppisenä toipuessa ja rajoja asetellessa, toteaisin, että älä ole liian neutraali. Oma äitini oli täysin neutraali ja vaiti isästä, joten vasta nelikymppisenä aloin pitää vaihtoehtona sitä, että ehkä isä on kusiainen ja ikävä ihminen eikä vain jotenkin masentunut tai ahdistunut ihminen, joka on solmussa itsensä kanssa ja josta olen huolissani. Ja sitten vasta kymmenen vuotta myöhemmin asiat valaistuivat minulle ja pystyin hakeutumaan hoitoon ja aloittamaan toipumisen ja siivoamaan narsistit ja hyväksikäyttäjät ja henkistä väkivaltaa käyttävät elämästäni.
Kiitos tästä kommentista.
Olen kuitenkin lapsilleni rehellinen, sanon suoraan että tuo on väärin (isän käytöksessä siis) olen myös puhunut suoraan siitä, minkälaista meillä kotona oli, kun yhdessä asuimme, kertonut asioista mitkä oli väärin, miten ei pitäisi toimia, ja minkälaista toimintaa ei tarvitse kestää.
Olen omalta osaltani pahoitellut asioita, esimerkiksi sitä, että pyysin lapsia olemaan puhumatta kotiasioista. Nyttemmin olen sanonut, että kaikesta saa ja pitää puhua.Koitan siis olla haukkumatta isää, puhua hänestä nätisti mutta en enää ns puhu hänen puolestaan. Vaan jos tekee vääryyksiä, sanon siitä suoraan. Ja lasten puhuessa asioista en pehmentele enkä puolustele isän toimia.
Haluan lasteni ymmärtävän, että isänsä käytös ei ole normaalia. Mutta, en halua kääntää heitä isää vastaan.
Jälleen tänään hän oli laittanut mopomyynti ilmoituksia lapselle joka ei edes ole mopoikäinen, sille mopoikäiselle jolla pian kortti, ei ole laittanut.
En voi ymmärtää en ollenkaan, miten joku toimii omaa lastaan kohtaan niin törkeästi. Toista nostaa ja toisen ohittaa täysin. Mun sydämeen sattuu sen lapsen puolesta. Tai oikeastaan niiden kaikkien. Ei kenenkään osa helppo ole.Mutta, mä olen täällä, valmiina kuuntelemaan. Valmiina tarjoamaan tavallisen, turvallisen kodin missä rajat ja rakkaus.
Jospa sen puhumaan alkaneen lapsen kanssa olisi joku lukko nyt auennut. Toki, se lukittuu helposti, kun jälleen palaa isän vaikutuspiiriin. Tiedän itsestäni, miten ihminen pystyy levittämään semmosen viitan päälle ja sokasemaan totuudelta aikuisenkin. Saati sitten lapsen.
Tuo kommentti tuosta, että kun itse näyttää haavoittuvaisuutensa, muut voi siihen tarttua, oli hyvin sanottu. Asia on varmasti juuri niin.
Ap
Hei ap.
Kuulostaa niin mukavalta teidän tavallinen arki lasten kanssa. Hienosti myös sanoitat tekemisiänne ja olemisianne. Arki on parasta. Sitä on paljon elämässä, juhlahetket vähissä. Oon pessyt mattoja, kävin jo ekat mustikat hakemassa. Sateet ja paisteet vuorottelee, niinkuin elämässäkin.
Kesän jatkoja🌻
Tuumis
Ap, 28, miten menee?
Entä muut, mitä kuuluu?
Mitä kuuluu näille viime kesänä petetyille?
Minäkin olen viime kesän kohtalotoveri. Sain tietää juhannuksen jälkeen miehen pettäneen. Aika pian päädyimme kuitenkin jatkamaan yhdessä. Miehelle se oli heti selvää ja ratkaisu jatkon osalta oli minun käsissä. Törmäsin ketjuun viime kesänä ja kirjoitin pari kommenttia, mutta en tiennyt keskustelun täällä jatkuneen. Olen käynyt oman pettämisen jälkeisen pohdiskelun omassa päässäni tämän vuoden ajan. Mies ihmettelee, miten vieläkin ajattelen tapahtumia vuoden jälkeen.
Yhteen jäimme, koska en uskaltanut erota. Se tuntui ihan mahdottomalta. Rakastin miestäni ja minun mielestäni meillä oli hyvä suhde. En myöskään uskaltanut tai jaksanut alkaa eroprosessiin. Mies halusi jatkaa ja katui pettämistä. Mies on tehnyt tämän vuoden aikana oikeastaan kaiken oikein, eli huolehtinut minusta ja asettanut minut ja suhteemme ykköseksi. Asioita, joita ei aiemmin osannut tehdä. Elämämme on siis hyvää ja mies on nyt parempi mies.
Suurimman osaa aikaa olen tyytyväinen ja rauhallinen mutta välillä vaivun synkkyyteen ja harmittelen, kun en uskaltanut erota, kun mahdollisuus oli. Tämä on mielestäni aivan sekopäinen ajatus nyt, kun elämämme on hyvää. Mietin, että alkaako nyt minulla villitysjakso ja kaipaan jotain uutta. Ja koska nyt minulla on lupa, koska mieskin petti, teenkö saman.
Sairasta mutta teidän erosta selviytyneiden tarinat herättävät kateutta, koska nyt te olette vapaita ja kaikki on mahdollista. Jonkinlaista katkeruutta miestäni kohtaan siis haudon edelleen, kun edelleen soudan ja huopaan asiassa.
T.hallitunkin omija
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen viime kesän kohtalotoveri. Sain tietää juhannuksen jälkeen miehen pettäneen. Aika pian päädyimme kuitenkin jatkamaan yhdessä. Miehelle se oli heti selvää ja ratkaisu jatkon osalta oli minun käsissä. Törmäsin ketjuun viime kesänä ja kirjoitin pari kommenttia, mutta en tiennyt keskustelun täällä jatkuneen. Olen käynyt oman pettämisen jälkeisen pohdiskelun omassa päässäni tämän vuoden ajan. Mies ihmettelee, miten vieläkin ajattelen tapahtumia vuoden jälkeen.
Yhteen jäimme, koska en uskaltanut erota. Se tuntui ihan mahdottomalta. Rakastin miestäni ja minun mielestäni meillä oli hyvä suhde. En myöskään uskaltanut tai jaksanut alkaa eroprosessiin. Mies halusi jatkaa ja katui pettämistä. Mies on tehnyt tämän vuoden aikana oikeastaan kaiken oikein, eli huolehtinut minusta ja asettanut minut ja suhteemme ykköseksi. Asioita, joita ei aiemmin osannut tehdä. Elämämme on siis hyvää ja mies on nyt parempi mies.
Suurimman osaa aikaa olen tyytyväinen ja rauhallinen mutta välillä vaivun synkkyyteen ja harmittelen, kun en uskaltanut erota, kun mahdollisuus oli. Tämä on mielestäni aivan sekopäinen ajatus nyt, kun elämämme on hyvää. Mietin, että alkaako nyt minulla villitysjakso ja kaipaan jotain uutta. Ja koska nyt minulla on lupa, koska mieskin petti, teenkö saman.
Sairasta mutta teidän erosta selviytyneiden tarinat herättävät kateutta, koska nyt te olette vapaita ja kaikki on mahdollista. Jonkinlaista katkeruutta miestäni kohtaan siis haudon edelleen, kun edelleen soudan ja huopaan asiassa.
T.hallitunkin omija
Kun hylkäät itsesi ja toimit rajojasi vastaan, se aiheuttaa masennusta ja tunteiden latistumista. Voi tietysti aiheuttaa muutakin.
Sinun sisäinen halusi olisi ollut erota, mutta alistuit, koska koit, ettet voi tehdä sitä, mitä vaistosi pyysi sinua tekemään. Käsittele tuo asia vaikka terapeutin kanssa.
Lukenut muutamassa päivässä anonyyminä tämän keskusteluketjun läpi ja keskustellut kanssanne pääni sisällä. Myös itseni kanssa. Ap:n tilanne koskettaa läheisimmin itseäni. Neljännesvuosisata miehen kanssa, jolle en kelvannut koskaan minkäänlaisena versiona. Vähiten itsenäni. Erosta jo kymmenisen vuotta. Ap:n ex on hyvin samankaltainen kuin omani. Suurin piirtein kaikki haukkumanimitykset saanut kuulla, kiristämiset ja lasten manipuloinnin, joka eron yhteydessä oli niin julmaa, että laittoivat vuoronperään välinsä poikki minuun, koska en suostunut rahoittamaan suuria hankintojaan, jotka oli kuitenkin isän puolelta suunniteltu ja hyväksytty ja kehotettu lapsia vaatimaan rahoitusta äidiltä. Välillämme oli ja on hyvin suuri taloudellinen eriarvoisuus.
Meillä henkisen väkivallan lisäksi oli fyysistä väkivaltaa, joka kohdistui myös yhteen lapsista.
Sain nimen miehen käyttäytymiselle turvakodin asiantuntijalta. Kertomukseni yhdessäolomme tapahtumista toi hänen mieleensä hyvin narsistisen ihmisen. Ainoa neuvo oli, että en voi tehdä muuta kuin pelastaa itseni ja lapseni. Se ei onnistunut enää siinä vaiheessa. Sekä lapset että minä, olimme vaurioituneet pahasti pitkittyneestä tilanteesta.
Neuvoni Ap:lle on, että ottaa vielä tässäkin vaiheessa kaiken avun vastaan eri alojen ammattilaisilta. Myös jos läheisiä on ja heiltä saa tukea, se on plussaa. Minä olin hyvin yksin eron kanssa ja jouduin myöntymään lähes kaikessa toisen mielivaltaan. Säästin myös väärässä kohdassa eli asianajajien suhteen ja niinpä mm. ositusneuvottelu oli miehen ja hänen asianajajansa valmiiksi sovittua yksinpuhelua eron ehdoista.
Olen huomattavasti iäkkäämpi kuin tämän palstan eronneet/eroavat tuskailijat. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa, kun erostakin se kymmenen vuotta, katson tarpeelliseksi, että tulen tänä kesänä hakemaan vähintään keskusteluapua, koska silloiset voimavarani menivät hengissä säilymiseen ja erilaisten käytännön asioiden hoitamiseen sekä myös lasten henkisenä tukena olemiseen. Tuntuu, että jäin jumiin henkisesti ja fyysisesti ja myös ikäviin tunteisiin, enkä koskaan päässyt ensimmäisistä erovuosista eteenpäin, vaikka yksityiselämässäni olen aika paljon mennyt eteenpäin ja myös ystävyys- ja seurustelun kaltaisia suhteita on ollut. ... jatkuu...