Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Valta toiseen ihmiseen koukuttaa ja nousee päähän ja se aiheuttaa että siittä vallasta ei haluttaisi luopua vaikka todellisuudessa se valta on loppunut jo kaikkialla muualla paitsi naisen korvien välissä

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen.

Sano sille äijälle että lähtee meneen jos vaan pystyt jäädä asumaan lasten kanssa siihen missä nyt olette.

Ei tuohon ole valitettavasti oikotietä. Vaikka repäisisitte itsenne irti toisista niin se sattuu ihan hitosti vähän aikaa, käyt kaikki maailman negatiiviset tunteet läpi, sit olo loivenee ja tunteet muuttuu, mutta ne kestää kauan.

Vaikka olo tuntuisi karmealta, siitä selviää.

Miksi lähtökohtaisesti mies lähtisi? Miksei esimerkiksi nainen lähde ja lapset jää isälle? Vai alkaako nyt feminismi, woke, äiti on aina paras vaihtoehto kirjoittelu?

Kiitos Tuumis kommenteista. Yritän kovasti kunnioittaa tyttiksen pyyntöä olla ottamatta yhteyttä. Odotan ainakin vielä viikonlopun yli. Tyttis on tietoinen lähestyvästä matkasta ja uskon hänen antavan vastauksensa ennen lähtöä. Olen kyllä tehnyt kovasti itsetutkiskelua viimeaikoina. Yhtään selvemmiksi asiat eivät ole sillä tulleet. Ehkäpä se joskus tuottaa tulosta. Tyttiksen suhteen kaikki on selvää: hänen kanssaan minä haluan rakentaaa tulevaisuutta, jos hän minut vielä huolii. Mutta exä! Voi miten solmussa olen hänen suhteensa. Siitä todistaa sekin, etten häntä ole uskaltanut edes tavata. Olen yrittänyt useasti kirjoittaa hänestä, mutta ole saanut avattua mieleni solmuja järkeviksi lauseiksi. Mutta yritetään vielä.

Kyllähän minä tiedän, että exä on elämäni rakkaus. Tiesin sen jo silloin, kun erosin hänestä. Olisin todennäköisesti palannut hänen luokseen aikanaan, mikäli en olisi rakastunut tyttikseen. Tai jos tyttiksen kanssa suhde olisi kuivunut kokoon omia aikojaan. Nyt tuskin ainakaan lähiaikoina kävipä tyttiksen kanssa miten vaan, tämä viimeisin on satuttanut kovin. Mutta hän on aloittanut pehmittelyni, vaikka olen pitänyt radiohiljaisuutta. Minä sekä vihaan että rakastan sitä, kuinka hän minua pelaa! Kun exä pudotti pomminsa en kyennyt paljoakaan ”keskustelemaan” hänen kanssaan ennen kuin pakenin. Muutamaa päivää myöhemmin menin puristamaan totuuksia pikkusiskostani, joka on exän läheinen ystävä. Kyllä, hän oli tiennyt lähes alusta asti. Ei pitänyt asiasta eikä olisi tahtonut salata, mutta oli luvannut pitää suunsa kiinni. Siskoni muistutti minua siitä, mitä sanoi kun erosin: jos puolia pitää valita niin hän on exän puolella (kukaan ei vaatinut). Siskon mukaan motiiviksi exä olisi sanonut halunnensa vielä yhden lapsen ennen kuin on liian myöhäistä eikä halunnut ketään muuta isäksi kuin minut. Tämä on ansa, minä ajattelin. Exä arvasi, että menisin siskoni puheille ja viritti sanansa minua varten. Että oikeasti kyse on hyökkäyksestä tyttistä vastaan. Osoittaa omistajuutta, näyttää että kenen mies on kyseessä. Mutta silti ne sanat luikahtivat vihasta ja katkeruudesta rakennetun panssarini lävitse ja osuivat maaliinsa. Ja elävät nyt sisälläni, tekevät työtään. Hitaasti liennyttävät suhtautumistani exään ja lapseen. Maanantaina ajttelin, että exän sisällä kasvaaa minun lapseni. Huomasin hymyileväni ajatukselle ja kauhistuin: näinkö nopeasti olen antamassaa periksi? Enhän minä halunnut tätä lasta. Sen jälkeen ajatus on hiipinyt kimppuuni aina kun vähiten arvaan. Huomaan torjuvan asenteeni heikkenevän.

Liian pitkä sepustus, jatkan toisessa viestissä.

-M36

M36 jatkaa:

Meillä on exän kanssa valtavasti painoa historista. Miten läheinen olen hänen lapsuuden perheelleen ja miten läheinen hän on minun lapsuuden perheelle. Kun erosin exästä, kaikki pyysivät minua harkitsemaan, antamaan anteeksi. Mutta minä en pystynyt, tarvitsin etäisyyttä tapahtuneeseen. Mutta tunsin silti vastuuta hänestä. Se sai minut pörräämään hänen ympärillään, tuntemaan huolta hänen jaksamisestaan, pärjäämisestään, onnestaan. Hiljalleen vihani ja pettymykseni lientyi. Kun olin jo suhteessa tyttiksen kanssa, ehkä puolitoista vuotta sitten, huomasin jotain, jota en ollut huomannut aikaisemmin. Että siinähän on exä, minun kömpelö ensirakkauteni. Jonka kanssa tutustuimme toisiimme ja itseemme. Enkä voinut olla tuntematta nostalgiaa! Ja aina välillä häntä katsoessani minä muistan. Että sikäli otolliseen maaperään exä kylvi kuiskutuksiaan. Jos nyt saa perustella. Tiedän, ei ole mikään peruste, yksi kerrallaan. Mutta silti.

Olen kyllä yrittänyt miettä asioita exän kannalta. Eihän hän halunnut erota. Mies sanoo, että se on loppu, kiinnostus päättynyt ja käskee katsella uusia markkinoita. Mutta tuossahan tuo on taas pihalla lumitöitä tekemässä, autotallia maalaamassa, piharakennuksen kattoa uusimassa. Ja kuskaamassa matkoille mukaansa. Vaikuttaako siltä, että kiinnostus on päättynyt? Niin, matkat. Kyllähän minä arjessa sain pidettyä itseni kurissa, ”vain” muutamia kertoja erehtynyt. Mutta matkat! Voi miten suloita itsepetosta! Niin kaukan arjesta. Nukkumisjärjestelytkin vähän epäedullisia. Kaukana maailmasta, toisessa ulottuvuudessa, eihän täällä päde maailman säännöt. Tyttiskin oli mielissaan, että miten hoidin lapsia. Eipä tiennyt, tai ainakaan ilmaissut, että miten hoidin siinä sivussa exää. Ja sieltähän tämäkin lapsi taisi saada alkunsa. Sen verran osaan laskea, että lasten talvilomalla kävimme reissussa, sieltähän tämä on tuliaisena.

-M36

Mies36, olen edelleen sanaton enkä osaa sulle paljonkaan kommentoida. Kovin analyyttisesti kyllä kykenet tunteitasi käsittelemään. Vaikuttaa siltä, että sinulla on tunteita eksää kohtaan ehkä enemmänkin kuin kykenet itsellesikään myöntämään. Ja se ilmenee teoissa. Kukaanhan ei ole pakottanut sinua toisen lumitöitä tekemään saati jakamaan sänkyä.

Se, mikä kiinnittää kuitenkin huomioni on tämän ketjun alkuperäinen kysymys, joka on tavalla tai toisella koskettanut monia tässä ketjussa. Miten päästää irti. Ollako yhdessä, erota vai olla jossain välitilassa.

Mies36, tarinasi on hyvin tervetullut lisä tähän ketjuun. Se on hyvä muistutus siitä, mitä voi seurata siitä, että ollaan jonkinlaisessa välitilassa. 

Toivon kaikkien kannalta, että asiasi ratkeavat suuntaan tai toiseen pian. Valoa on tulossa, mutta nyt on varmasti vaikeaa. Voimia!

Taas tämä ketju osoittanut voimansa. Miten Maratonparkujalla omakohtaista kokemusta siitä, minkä parissa 28 tällä hetkellä. Ja parastahan on se, että "saman" kokenut kertoo niistä omista kokemuksistaan, ja jakaa vertaistukea. Aivan parhautta.

Ja mulla on ihan toisin mitä Maratonparkuja sanoi, kun sanoit että tämä ketju on ainoa paikka missä mietin ennen kommentointia. Minä taas olen monesti vaan vuodattanut tänne ulos sen sisällä olevan oloni, tosin se on ollut sitä omaa oloa, ei kommentointia muiden tilanteeseen. Välttämättä en ole edes lukenut enää kirjoittamaani viestiä ennen julkaisua. Tämä on ollut semmonen pään tyhjennys paikka. Kieltämättä, välillä on käynyt mielessä olenko kertonut liikaa, liian avoimesti. Mutta, sitten ajatellut että ihan sama, jos joku tunnistaa, on hän kuullut nämä jutut jo muutenkin.

28:lla kuulostaa tuo tämän hetken suhde, tai laastari, aivan huipulle. Ihana miten se on tehnyt sinulle hyvää. Ja herättänyt sinut henkiin. Ja hienoa, että tiedostat rehellisesti todellisuuden, etkä elättele turhia toiveita. Nautit nyt täysillä.

M36, on todella soppa siellä sinulla. Kuulostaa vielä, että kaikki olette hyvin läheisiä, siskot, veljet, exä, äitisi exäsi kanssa jne. Se varmasti osaltaan tuo tilanteeseen omat mausteensa.

Ymmärrän sinun tyttistä, petithän hänet aika törkeästi olemalla exän kanssa. Anteeksi suorat sanani, mutta sehän on totuus. Ja tätähän jatkui käsittääkseni pidempään? Voisinko tyttyksenäsi luottaa, että jatkossa pysyisit erossa exästä, varsinkin kun teille tulossa uusi lapsi, joka entisestään sitoo teitä yhteen?

Se, että sinä olet ollut välitilassa, päästämättä irti menneestä kunnolla ennen uuteen ryhtymistä, oli todella hyvin sanottu.

Melkein suosittelisin sinulle hetken itsekseen olemista. Aivan ilman entistä tai nykyistä, kunnon taukoa. Ottaisit aikaa oman itsesi kanssa, toki lastesi myös. Mutta tarkoitan aikaa, että olisit yksin. Miettisit kaikilta kanteilta mitä oikeasti haluat? Mikä veti sinua exän luo? Onko se suhde korjattavissa? Mikä sai sinut pettämään toistuvasti tyttistä? Pystytkö oikeasti olemaan jatkossa irti exästäsi? Kuka sinä olet? Mitä sinä haluat?

En tiedä, oliko näistä ajatuksistani mitään apua? Tämmöisiä vaan tuli mieleeni. Voimia kovasti, helppo tuo tilanne ei todellakaan ole.

Jostain sinun on kuitenkin osattava päästää lopulta irti. Onko se sitten entinen vai nykyinen, vai molemmat? Ja minä todella tiedän sen irti päästämisen vaikeuden. Ja ymmärrän myös, miksi exästä on ollut vaikea päästää irti.

Itsestäni, mulla on just nyt kaikki hyvin. Nautin täysillä kun lapset on kaikki kasassa. Ja olen itse siinä kunnossa, että pystyn nauttimaan lasteni kanssa olemisesta enkä ole aivan rikki ja romuna, mitä olin viimeksi kun kaikki lapset täällä olivat. Eletään ihan tavallisesti, ei mitään ihmeellisiä sirkushuveja, ollaan ihan niinku ennenkin. Tosin, äiti on rennompi ja ilosempi.

Ja se minkä olen tajunnut tässä ensimmäisellä lomaviikolla, että en ole ollut ollenkaan niin väsynyt mitä aimpina vuosina loman alussa. Monet lomat olen ollut niin loppu, etten ole jaksanut tehdä oikein mitään. Pidemmästä lomasta on ensimmäinen viikko mennyt levätessä ja viikon loma lähes kokonaan. Aina olen syyttänyt asiasta työtä. Mutta nyt olen tajunnut, että kotioloilla on tainnut olla asiaan iso vaikutus. Kaikki se arjen suorittaminen ja pingottaminen on väsyttänyt lopulta paljon enemmän kun työ. Samalla pohtimisella ymmärsin, miksi työ on kantanut minua niin paljon tässä kriisissä, on se, että töissä olen aina voinut olla oma itseni. Miehen vaikutus ei ole tullut sinne millään tavalla. Se on oikeasti ollut paikka missä ei ole tarvinnut pingottaa.

Ap

28:lle vielä, tunteitahan on todella vaikea suitsia, jos ne valloilleen pääsevät järkipuhe ei siinä ehkä paljoa paina.

Ja vaikka tiedostat rehellisesti suhteen "mahdottomuuden" saattahan tuossa lopulta kuitenkin ns.polttaa näppinsä tai saada kolhuja sydämeen.

Mutta, siitä huolimatta, jos koet suhteen tekevän sinulle nyt hyvää ja tiedostat tilanteen. Niin anna mennä vaan. Jos sitten se kolahdus ja pysähdys jossain vaiheessa, joskus tulee, niin tämän läpi käymäsi kokemuksen myötä sinä selviät siitäkin. Se sattuu sitten aikansa, vaatii kyyneleitä ja vähän tuskaa, mutta siitäkin sinä nousisit, entistä ehompana.

Eli, koitan ehkä sanoa, hyvä että tiedostat tilanteen, olet kuitenkin vielä aika repaleinen erosta, mutta miksi pelätä ja jarrutella liikaa kun tuommoinen mahdollisuus tuli kohdalle? Aika näyttää mitä siitä seuraa. Ja elämä kantaa, seurasi mitä tahansa.

Ja miksi kummassa exäsi edelleen tulee sisälle avaimillaan? Inhottava tilanne!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Tuumis kommenteista. Yritän kovasti kunnioittaa tyttiksen pyyntöä olla ottamatta yhteyttä. Odotan ainakin vielä viikonlopun yli. Tyttis on tietoinen lähestyvästä matkasta ja uskon hänen antavan vastauksensa ennen lähtöä. Olen kyllä tehnyt kovasti itsetutkiskelua viimeaikoina. Yhtään selvemmiksi asiat eivät ole sillä tulleet. Ehkäpä se joskus tuottaa tulosta. Tyttiksen suhteen kaikki on selvää: hänen kanssaan minä haluan rakentaaa tulevaisuutta, jos hän minut vielä huolii. Mutta exä! Voi miten solmussa olen hänen suhteensa. Siitä todistaa sekin, etten häntä ole uskaltanut edes tavata. Olen yrittänyt useasti kirjoittaa hänestä, mutta ole saanut avattua mieleni solmuja järkeviksi lauseiksi. Mutta yritetään vielä.

Kyllähän minä tiedän, että exä on elämäni rakkaus. Tiesin sen jo silloin, kun erosin hänestä. Olisin todennäköisesti palannut hänen luokseen aikanaan, mikäli en olisi rakastunut tyttikseen. Tai jos tyttiksen kanssa suhde olisi kuivunut kokoon omia aikojaan. Nyt tuskin ainakaan lähiaikoina kävipä tyttiksen kanssa miten vaan, tämä viimeisin on satuttanut kovin. Mutta hän on aloittanut pehmittelyni, vaikka olen pitänyt radiohiljaisuutta. Minä sekä vihaan että rakastan sitä, kuinka hän minua pelaa! Kun exä pudotti pomminsa en kyennyt paljoakaan ”keskustelemaan” hänen kanssaan ennen kuin pakenin. Muutamaa päivää myöhemmin menin puristamaan totuuksia pikkusiskostani, joka on exän läheinen ystävä. Kyllä, hän oli tiennyt lähes alusta asti. Ei pitänyt asiasta eikä olisi tahtonut salata, mutta oli luvannut pitää suunsa kiinni. Siskoni muistutti minua siitä, mitä sanoi kun erosin: jos puolia pitää valita niin hän on exän puolella (kukaan ei vaatinut). Siskon mukaan motiiviksi exä olisi sanonut halunnensa vielä yhden lapsen ennen kuin on liian myöhäistä eikä halunnut ketään muuta isäksi kuin minut. Tämä on ansa, minä ajattelin. Exä arvasi, että menisin siskoni puheille ja viritti sanansa minua varten. Että oikeasti kyse on hyökkäyksestä tyttistä vastaan. Osoittaa omistajuutta, näyttää että kenen mies on kyseessä. Mutta silti ne sanat luikahtivat vihasta ja katkeruudesta rakennetun panssarini lävitse ja osuivat maaliinsa. Ja elävät nyt sisälläni, tekevät työtään. Hitaasti liennyttävät suhtautumistani exään ja lapseen. Maanantaina ajttelin, että exän sisällä kasvaaa minun lapseni. Huomasin hymyileväni ajatukselle ja kauhistuin: näinkö nopeasti olen antamassaa periksi? Enhän minä halunnut tätä lasta. Sen jälkeen ajatus on hiipinyt kimppuuni aina kun vähiten arvaan. Huomaan torjuvan asenteeni heikkenevän.

Liian pitkä sepustus, jatkan toisessa viestissä.

-M36

M36

Itse katkaisin völit sisarukseeni kun selvisi että hän oli tiennyt koko ajan exän pettämisistä eikä kertonut minulle. Erossa toden totta valitsi puolekseen exän.

Minulle se kertoi kaiken kuinka paljon sisarukseni antoi painoarvoa minulle.

En siis voi kuvitella mitä määrää manipulointia olet kohdannut jo tähän mennessä.

Elämäsi rakkaus käy pettämässä sinua ja tekee sulle 3. lapsen koska itse niin haluaa. Ok.

Sinuna laittaisin viestin tyttikselle että kaipaat. Karmea teko lankomieheltä.

Toivottavasti silmäsi aukeavat ja hoidat vain lapsesi niinkuin itse haluat hoitaa. Pelkäämpä että heidän kasvaessa manipulointi ylettyy myös heihin.

Voit tulla myös tilanteeseen... Noh jääköön sanomatta. Itsekin käytit sanaa pelaa.

Pidä itsesi kunnossa ja selväjärkisenä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

28:lle vielä, tunteitahan on todella vaikea suitsia, jos ne valloilleen pääsevät järkipuhe ei siinä ehkä paljoa paina.

Ja vaikka tiedostat rehellisesti suhteen "mahdottomuuden" saattahan tuossa lopulta kuitenkin ns.polttaa näppinsä tai saada kolhuja sydämeen.

Mutta, siitä huolimatta, jos koet suhteen tekevän sinulle nyt hyvää ja tiedostat tilanteen. Niin anna mennä vaan. Jos sitten se kolahdus ja pysähdys jossain vaiheessa, joskus tulee, niin tämän läpi käymäsi kokemuksen myötä sinä selviät siitäkin. Se sattuu sitten aikansa, vaatii kyyneleitä ja vähän tuskaa, mutta siitäkin sinä nousisit, entistä ehompana.

Eli, koitan ehkä sanoa, hyvä että tiedostat tilanteen, olet kuitenkin vielä aika repaleinen erosta, mutta miksi pelätä ja jarrutella liikaa kun tuommoinen mahdollisuus tuli kohdalle? Aika näyttää mitä siitä seuraa. Ja elämä kantaa, seurasi mitä tahansa.

Ja miksi kummassa exäsi edelleen tulee sisälle avaimillaan? Inhottava tilanne!

Ap

En minä todellakaan etsinyt itselleni miestä, mökkimies tuli kohdalleni todella yllättäen. Kuvittelin, että kyseessä oli vain "mökkiseikkailu" ja siitä jäi sitten päälle tällainen tapailu. Viimeisestä Hänen luona olosta jäi kummallinen olo ja hieman jäin nuolemaan haavojani, enemmän sen takia kun kuvittelin kauniin seikkailun päättyneen rumasti en sen takia, että se päättyi. Juhannuksen jälkeen oloni on ollut tyyni ja jos emme enää tapaisi niin tarina oli kaunis. Hieman harmittaisi kun hyvä seksi päättyisi, mutta olisin silti kiitollinen että Hänet tapasin juuri silloin.

Maratonparkuja kirjoitti kyllä hyvin, että rusinoitten jälkeen saattaa alkaa maistumaan se pullakin ja juhannus vähän siltä näytti. Ja silti tämä juhannuksen jälkeinen aika on näyttänyt sen raadollisesti kuinka kaikki tapahtuu miehen ehdoilla ja aikataululla jopa viestejä myöten. En ole ihan varma kuitenkaan pystynkö tähän, että olisiko jopa aika sanoa "kiitos, että kävit elämässäni ja kaikkea hyvää". Toisaalta mieleni on ihan tyyni, rauhallinen ja hyvä, että ei tässä kiire ole tehdä päätöksiä vielä. Maratonparkuja kirjoitti kyllä todella hyvin, en usko että ko. mies muuttuu työnteon kanssa ikinä, ei pysty eikä halua, oikeuttaa kaiken tekonsa työn kautta. Eli asetelma on se, että minun on hyväksyttävä mies tuollaisenaan enkä hetkeäkään usko että muutosta tulisi. Siksi itsekin pidän kivaa niin kauan kun tuntuu kivalta.

Ap:lle voin sanoa, että mikään ei tule sattumaan niin paljon miesrintamalla kun exän ja minun 28 v suhteen päättyminen. Kyllä se karaisti niin, että varovainen olen.

Tässä kuitenkin mökkimiehen kanssa ollaan kaikesta puhuttu kovin suoraan, säännöt on selvät ja jos pääkoppani alkaisi pilvilinnoja rakentamaan muusta niin siitä pitäisi vaan syyttää itseäni.

28, sitä jotenkin koitin sanoakkin, että tiedän sinun satuttaneen itsesi niin kovin, että toisaalta olet varovainen ja toisaalta erosi myötä tiedät selviäväsi mistä tahansa. Vaikka jossain vaiheessa sattuisikin.

Tuo mökkimies on kuitenkin merkityksellinen elämässäsi, siinä mielessä miten paljon hän on elämääsi tulolla auttanut sinua eteenpäin. Kesti sitä sitten minkä aikaa hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

28, sitä jotenkin koitin sanoakkin, että tiedän sinun satuttaneen itsesi niin kovin, että toisaalta olet varovainen ja toisaalta erosi myötä tiedät selviäväsi mistä tahansa. Vaikka jossain vaiheessa sattuisikin.

Tuo mökkimies on kuitenkin merkityksellinen elämässäsi, siinä mielessä miten paljon hän on elämääsi tulolla auttanut sinua eteenpäin. Kesti sitä sitten minkä aikaa hyvänsä.

Juuri näin.

Mökkimies on merkityksellinen ja jätti minuun jäljen joka tapauksessa, ajankohta oli täydellinen.

Monta sivua aiemmin tässä ketjussa miespuolinen henkilö kirjoitti ja mainitsi että jollain suruun/toipumiseen voi auttaa laastarisuhde. Minulla kävi niin, että oikea ajankohta ja oikea henkilö auttoi minua näkemään muutakin kun surun. Pääsin siitä kuplastani ulos.

Nyt elämää osaan katsoa eteenpäin.

Tuntuu ihan hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

28, sitä jotenkin koitin sanoakkin, että tiedän sinun satuttaneen itsesi niin kovin, että toisaalta olet varovainen ja toisaalta erosi myötä tiedät selviäväsi mistä tahansa. Vaikka jossain vaiheessa sattuisikin.

Tuo mökkimies on kuitenkin merkityksellinen elämässäsi, siinä mielessä miten paljon hän on elämääsi tulolla auttanut sinua eteenpäin. Kesti sitä sitten minkä aikaa hyvänsä.

Tämä oli muuten Ap

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on edelleen.

Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.

On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)

Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.

Terapiaan. Siellä puhutaan asiat selväksi ja sitten päätetään erotaanko vai ei.

Asiat ovat nytkähtäneet hieman eteenpäin. Tyttis otti yhteyttä perjantai-iltana. Mitään ei ole annettu anteeksi eikä unohdettu, mutta varovainen ”ehkä” jatkolle. Matkalle ainakin päästään porukalla. Eilen meillä oli ”treffit” leikkipuistossa ja tänään olivat illallisella. Tuntuu, että välimme ovat varsin vaivautuneet. Pelkään hieman matkaa, se on suunniteltu ennen hankaluuksia ja asumme varsin tiiviisti. No, tarvittaessa voimme kai ottaa ylimääräisen huoneen. Toivon, ettei siihen tarvitse ryhtyä. Huomenna viemme lapset lintsille ja tiistaina team tyttis tulee matkatavaroineen yökylään, kun meillä on varhainen lento. Asioista emme ole vielä paljoa keskustelleet, mitä nyt pintaa raapineet. Siihen tulee kyllä paljon tilaisuuksia, kun olemme huoneemme vankeina iltaisin toistemme seurassa.

Itselleni olin antanut lupauksen, että ennen matkaa tapaisin exän. Kaksi viikkoa olin valmistellut itseäni siihen ja tunsin itseni valmiiksi. Aamulla laitoin viestiä ja puolilta päivin menin kylään. Huomasin nopeasti, etten ollut likimainkaan valmis. Mikä tunteiden myrsky minussa nousikaan, kun hänet tapasin. Vain vaivoin sain pidettyä kiinni sivistyneistä käytöstavoista. Hän varmaan huomasi mielentilani ja käyttäytyi hillitysti. Tai ehkä hänkin jännitti kohtaamista. Hän tarjosi terassilla kahvit ja puhuimme joutavanpäiväisyyksiä. Kerran hän tarttui minua kädestä, mutta huomasi nopeasti virheensä ja päästi minut. Sovimme, että tulen tapaamaan häntä vielä tiistaina. Lähtiessä sanoin hänelle että lapsen syytähän tämä ei ole, ja ihmettelin itseäni kun sellaista menin sanomaan.

Lähdemme siis matkaan keskiviikkona ja palaamme viikon päästä lauantaina. En päivittele tilannetta ennen paluuta, mikäli mitään dramaattista ei tapahdu.

-M36

Vierailija kirjoitti:

Asiat ovat nytkähtäneet hieman eteenpäin. Tyttis otti yhteyttä perjantai-iltana. Mitään ei ole annettu anteeksi eikä unohdettu, mutta varovainen ”ehkä” jatkolle. Matkalle ainakin päästään porukalla. Eilen meillä oli ”treffit” leikkipuistossa ja tänään olivat illallisella. Tuntuu, että välimme ovat varsin vaivautuneet. Pelkään hieman matkaa, se on suunniteltu ennen hankaluuksia ja asumme varsin tiiviisti. No, tarvittaessa voimme kai ottaa ylimääräisen huoneen. Toivon, ettei siihen tarvitse ryhtyä. Huomenna viemme lapset lintsille ja tiistaina team tyttis tulee matkatavaroineen yökylään, kun meillä on varhainen lento. Asioista emme ole vielä paljoa keskustelleet, mitä nyt pintaa raapineet. Siihen tulee kyllä paljon tilaisuuksia, kun olemme huoneemme vankeina iltaisin toistemme seurassa.

Itselleni olin antanut lupauksen, että ennen matkaa tapaisin exän. Kaksi viikkoa olin valmistellut itseäni siihen ja tunsin itseni valmiiksi. Aamulla laitoin viestiä ja puolilta päivin menin kylään. Huomasin nopeasti, etten ollut likimainkaan valmis. Mikä tunteiden myrsky minussa nousikaan, kun hänet tapasin. Vain vaivoin sain pidettyä kiinni sivistyneistä käytöstavoista. Hän varmaan huomasi mielentilani ja käyttäytyi hillitysti. Tai ehkä hänkin jännitti kohtaamista. Hän tarjosi terassilla kahvit ja puhuimme joutavanpäiväisyyksiä. Kerran hän tarttui minua kädestä, mutta huomasi nopeasti virheensä ja päästi minut. Sovimme, että tulen tapaamaan häntä vielä tiistaina. Lähtiessä sanoin hänelle että lapsen syytähän tämä ei ole, ja ihmettelin itseäni kun sellaista menin sanomaan.

Lähdemme siis matkaan keskiviikkona ja palaamme viikon päästä lauantaina. En päivittele tilannetta ennen paluuta, mikäli mitään dramaattista ei tapahdu.

-M36

Kiva kun päivitit, vaikka mutkat matkassa ei ole oienneet, pikemminkin päinvastoin. Nyt vietät lomareissun hyvillä mielin(?) Jos mahdollista. Anna tyttikselle tilaa, tehkää mukavia juttuja lasten kanssa. Mietit rauhassa seuraavaa siirtoa, älä hätiköi. Tosin marraskuu on yllättävän lähellä😕.

Hyvää lomareissua!

Palattuasi olet (ehkä) viisaampi.

Kuka sanoo, ettei kahta voi rakastaa samaan aikaan, kyllä voi...

Näillä miettein

Tuumis🌻

Se olisi 4,5 työpäivää edessä ja sitten alkaa kolmen viikon loma.

Kyllä pelotti ja ahdisti tuleva loma vielä muutama kuukausi sitten. Viime kesänä kun kaikki suunnitelmat peruuntuivat juuri ennen lomaa ja vietin shokissa ja yksin koko loman kotona.

Nyt lähden siskoni kanssa heti viikoksi etelän lämpöön.

Ja niin vaan mökkimies minut yllätti. Mies kotiutui tiukalta työreissulta niin alkoi viestit paukkua. Haluaa nähdä vielä tällä viikolla ja muisti jopa päivän kun lähden reissuun. Kyseli kovasti lomastani ja niin vaan järjesti itsellensä yhden lomaviikon kanssani samaan aikaan. Nyt on viiden päivän yhteinen lomamatkakin varattuna. Hitto, mä ajattelin, että miksei.

Se on jännä kun minulla vähän se suojakuori nousi, mutta toisaalta mies kyllä osoittaa kaikella tavalla kiinnostuksensa.

Mä annan tämän kesän palaa, syön rusinoita mahan täydeltä ja varastoonkin, ei tässä tarvitse mitään päätöksiä tehdä nyt. Aikuista hyvää seuraa henkilön kanssa, jolla puhehousut pysyy päällä ja voi sitä naurun määrää.

Ehkä tästä tulee hyvä kesä kokonaisuudessaan, kesäkuu oli jo kovin kiltti.

28 v yhdessä kirjoitti:

Se olisi 4,5 työpäivää edessä ja sitten alkaa kolmen viikon loma.

Kyllä pelotti ja ahdisti tuleva loma vielä muutama kuukausi sitten. Viime kesänä kun kaikki suunnitelmat peruuntuivat juuri ennen lomaa ja vietin shokissa ja yksin koko loman kotona.

Nyt lähden siskoni kanssa heti viikoksi etelän lämpöön.

Ja niin vaan mökkimies minut yllätti. Mies kotiutui tiukalta työreissulta niin alkoi viestit paukkua. Haluaa nähdä vielä tällä viikolla ja muisti jopa päivän kun lähden reissuun. Kyseli kovasti lomastani ja niin vaan järjesti itsellensä yhden lomaviikon kanssani samaan aikaan. Nyt on viiden päivän yhteinen lomamatkakin varattuna. Hitto, mä ajattelin, että miksei.

Se on jännä kun minulla vähän se suojakuori nousi, mutta toisaalta mies kyllä osoittaa kaikella tavalla kiinnostuksensa.

Mä annan tämän kesän palaa, syön rusinoita mahan täydeltä ja varastoonkin, ei tässä tarvitse mitään päätöksiä tehdä nyt. Aikuista hyvää seuraa henkilön kanssa, jolla puhehousut pysyy päällä ja voi sitä naurun määrää.

Ehkä tästä tulee hyvä kesä kokonaisuudessaan, kesäkuu oli jo kovin kiltti.

Kiltti kesäkuu??? Hauskasti sanottu. Mutta taisi olla myös vähän "tuhma" hah. Mites muuten poikasi reissu meni?

Hyvää, aurinkoista kesää, reissuja ja kaikkea mukavaa 28, et tainnut vuosi sitten avistaakaan, mitä tuleman pitää...😕

Tuumis🌻

M36, pidä nyt huoli ettei tyttiskin ole kohta raskaana!

28 v yhdessä kirjoitti:

Se olisi 4,5 työpäivää edessä ja sitten alkaa kolmen viikon loma.

Kyllä pelotti ja ahdisti tuleva loma vielä muutama kuukausi sitten. Viime kesänä kun kaikki suunnitelmat peruuntuivat juuri ennen lomaa ja vietin shokissa ja yksin koko loman kotona.

Nyt lähden siskoni kanssa heti viikoksi etelän lämpöön.

Ja niin vaan mökkimies minut yllätti. Mies kotiutui tiukalta työreissulta niin alkoi viestit paukkua. Haluaa nähdä vielä tällä viikolla ja muisti jopa päivän kun lähden reissuun. Kyseli kovasti lomastani ja niin vaan järjesti itsellensä yhden lomaviikon kanssani samaan aikaan. Nyt on viiden päivän yhteinen lomamatkakin varattuna. Hitto, mä ajattelin, että miksei.

Se on jännä kun minulla vähän se suojakuori nousi, mutta toisaalta mies kyllä osoittaa kaikella tavalla kiinnostuksensa.

Mä annan tämän kesän palaa, syön rusinoita mahan täydeltä ja varastoonkin, ei tässä tarvitse mitään päätöksiä tehdä nyt. Aikuista hyvää seuraa henkilön kanssa, jolla puhehousut pysyy päällä ja voi sitä naurun määrää.

Ehkä tästä tulee hyvä kesä kokonaisuudessaan, kesäkuu oli jo kovin kiltti.

Go girl, go!!!

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Se olisi 4,5 työpäivää edessä ja sitten alkaa kolmen viikon loma.

Kyllä pelotti ja ahdisti tuleva loma vielä muutama kuukausi sitten. Viime kesänä kun kaikki suunnitelmat peruuntuivat juuri ennen lomaa ja vietin shokissa ja yksin koko loman kotona.

Nyt lähden siskoni kanssa heti viikoksi etelän lämpöön.

Ja niin vaan mökkimies minut yllätti. Mies kotiutui tiukalta työreissulta niin alkoi viestit paukkua. Haluaa nähdä vielä tällä viikolla ja muisti jopa päivän kun lähden reissuun. Kyseli kovasti lomastani ja niin vaan järjesti itsellensä yhden lomaviikon kanssani samaan aikaan. Nyt on viiden päivän yhteinen lomamatkakin varattuna. Hitto, mä ajattelin, että miksei.

Se on jännä kun minulla vähän se suojakuori nousi, mutta toisaalta mies kyllä osoittaa kaikella tavalla kiinnostuksensa.

Mä annan tämän kesän palaa, syön rusinoita mahan täydeltä ja varastoonkin, ei tässä tarvitse mitään päätöksiä tehdä nyt. Aikuista hyvää seuraa henkilön kanssa, jolla puhehousut pysyy päällä ja voi sitä naurun määrää.

Ehkä tästä tulee hyvä kesä kokonaisuudessaan, kesäkuu oli jo kovin kiltti.

Kiltti kesäkuu??? Hauskasti sanottu. Mutta taisi olla myös vähän "tuhma" hah. Mites muuten poikasi reissu meni?

Hyvää, aurinkoista kesää, reissuja ja kaikkea mukavaa 28, et tainnut vuosi sitten avistaakaan, mitä tuleman pitää...😕

Tuumis🌻

Kesäkuu oli minulle kiltti, hyvä ja lempeä. Minä taisin olla vähän "tuhma". Tai enhän minä tuhma ole, vähän villiintynyt vaan 😄

Pojan matka meni kivasti, tykkäsi kovasti ja olisi voinut olla pidempääkin. Kuulemma matkakärpänen iski, mutta vihjasin kyllä, että vähän töitä olisi hyvä löytää kun äidin lompakko ei kestä. Eikä ilman säästöjä kestäisi, säästöistä hieman pojan matkaan ja todellakin myönnetään että omiinkin, sillä en antanut mökkimiehen maksaa omaa matkaani.

Nyt keitän kupin kahvia ja jatkan töitä. Kävin tässä välissä kampaajalla + kulmat värjättiin.

Huomenna töiden jälkeen mökkimiehelle, teen siellä etänä pari päivää töitä.