Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12623)
Joku kirjoitti todella hyvin siitä, miten eri tavalla asiat koemme. Vaikka esimerkiksi riitatilannetta miten yrittäisi kuvata objektiivisesti toiselle, se on aina vain toisen osapuolen puutteellinen näkemys tilanteesta. Toisella on omansa ja se voi olla hyvinkin erilainen. Lisäksi kun on kyseessä puoliso, tunteet vaikuttavat väkisin ajatuksiin.
Suosittelen kirjaa Ruotsalainen avioero. Joku on sen aikaisemmin maininnutkin. Sen kun lukee niin ymmärtää miten erilainen käsitys avioliitosta ja avioerosta voi kahdella ihmisellä olla. Myös amerikkalainen sarja The Affair on tehty samanlaisella tekniikalla. Siinä paljastuu miten eri tavalla ihmiset jopa muistavat tapahtuneen, lähtien pienistä yksityiskohdista kuten mitä vaatteita kenelläkin on ollut edes päällä.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti todella hyvin siitä, miten eri tavalla asiat koemme. Vaikka esimerkiksi riitatilannetta miten yrittäisi kuvata objektiivisesti toiselle, se on aina vain toisen osapuolen puutteellinen näkemys tilanteesta. Toisella on omansa ja se voi olla hyvinkin erilainen. Lisäksi kun on kyseessä puoliso, tunteet vaikuttavat väkisin ajatuksiin.
Suosittelen kirjaa Ruotsalainen avioero. Joku on sen aikaisemmin maininnutkin. Sen kun lukee niin ymmärtää miten erilainen käsitys avioliitosta ja avioerosta voi kahdella ihmisellä olla. Myös amerikkalainen sarja The Affair on tehty samanlaisella tekniikalla. Siinä paljastuu miten eri tavalla ihmiset jopa muistavat tapahtuneen, lähtien pienistä yksityiskohdista kuten mitä vaatteita kenelläkin on ollut edes päällä.
Kuurankukka
Tästä päästäänkin taas siihen, miten hyödyllistä olisi parisuhteessa puhua, kertoa ja kuunnella toinen toiselle omia ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia, ennen kuin ajatuksenjuoksut, olettamukset ja väärinkäsityksetkin eskaloituvat ja kertaantuvat joskus lähes eksponentiaalisestikin ulottumattomiin, ja puolisoiden kokemusmaailmat erkanevat toisistaan peruuttamattomasti, ymmärryksen käydessä toista kohtaan yhä vaikeammaksi.
Ihmisille on hyvin luontaista olettaa, että toinen kokee asioita ja tunteita enemmän samoin kuin itse, kuin miten oikeasti on. Olemme usein yllättävän erilaisia omilta kokemusmaailmoiltamme, ja millaisia tulkintoja vaikkapa samastakin asiasta teemme, ja kuinka sitten myös toimimme. Puhuminen on tämänkin takia tärkeää, jo ennen, kuin mitään ongelmia suhteessa edes on. Pysytään toisen ajatuksissa, tunteissa ja elämässä kartalla, senkin valossa, kun muutos on myös elämässä koko ajan jatkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä päästäänkin taas siihen, miten hyödyllistä olisi parisuhteessa puhua, kertoa ja kuunnella toinen toiselle omia ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia, ennen kuin ajatuksenjuoksut, olettamukset ja väärinkäsityksetkin eskaloituvat ja kertaantuvat joskus lähes eksponentiaalisestikin ulottumattomiin, ja puolisoiden kokemusmaailmat erkanevat toisistaan peruuttamattomasti, ymmärryksen käydessä toista kohtaan yhä vaikeammaksi.
Ihmisille on hyvin luontaista olettaa, että toinen kokee asioita ja tunteita enemmän samoin kuin itse, kuin miten oikeasti on. Olemme usein yllättävän erilaisia omilta kokemusmaailmoiltamme, ja millaisia tulkintoja vaikkapa samastakin asiasta teemme, ja kuinka sitten myös toimimme.
Täysin samaa mieltä.
Nyt vaikenen ennen kuin taas syytetään palstan dominoinnista.
Kuurankukka
Ihanko sinä kaivamalla kaivat, että joku lähtisi tähän viimeiseen lauseeseen mukaan?
Luulisi sinun olevan järkevämpi, mutta et taidakaan olla.