Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Joku kirjoitti todella hyvin siitä, miten eri tavalla asiat koemme. Vaikka esimerkiksi riitatilannetta miten yrittäisi kuvata objektiivisesti toiselle, se on aina vain toisen osapuolen puutteellinen näkemys tilanteesta. Toisella on omansa ja se voi olla hyvinkin erilainen. Lisäksi kun on kyseessä puoliso, tunteet vaikuttavat väkisin ajatuksiin.

Suosittelen kirjaa Ruotsalainen avioero. Joku on sen aikaisemmin maininnutkin. Sen kun lukee niin ymmärtää miten erilainen käsitys avioliitosta ja avioerosta voi kahdella ihmisellä olla. Myös amerikkalainen sarja The Affair on tehty samanlaisella tekniikalla. Siinä paljastuu miten eri tavalla ihmiset jopa muistavat tapahtuneen, lähtien pienistä yksityiskohdista kuten mitä vaatteita kenelläkin on ollut edes päällä.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti todella hyvin siitä, miten eri tavalla asiat koemme. Vaikka esimerkiksi riitatilannetta miten yrittäisi kuvata objektiivisesti toiselle, se on aina vain toisen osapuolen puutteellinen näkemys tilanteesta. Toisella on omansa ja se voi olla hyvinkin erilainen. Lisäksi kun on kyseessä puoliso, tunteet vaikuttavat väkisin ajatuksiin.

Suosittelen kirjaa Ruotsalainen avioero. Joku on sen aikaisemmin maininnutkin. Sen kun lukee niin ymmärtää miten erilainen käsitys avioliitosta ja avioerosta voi kahdella ihmisellä olla. Myös amerikkalainen sarja The Affair on tehty samanlaisella tekniikalla. Siinä paljastuu miten eri tavalla ihmiset jopa muistavat tapahtuneen, lähtien pienistä yksityiskohdista kuten mitä vaatteita kenelläkin on ollut edes päällä.

Kuurankukka

Tästä päästäänkin taas siihen, miten hyödyllistä olisi parisuhteessa puhua, kertoa ja kuunnella toinen toiselle omia ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia, ennen kuin ajatuksenjuoksut, olettamukset ja väärinkäsityksetkin eskaloituvat ja kertaantuvat joskus lähes eksponentiaalisestikin ulottumattomiin, ja puolisoiden kokemusmaailmat erkanevat toisistaan peruuttamattomasti, ymmärryksen käydessä toista kohtaan yhä vaikeammaksi.

Ihmisille on hyvin luontaista olettaa, että toinen kokee asioita ja tunteita enemmän samoin kuin itse, kuin miten oikeasti on. Olemme usein yllättävän erilaisia omilta kokemusmaailmoiltamme, ja millaisia tulkintoja vaikkapa samastakin asiasta teemme, ja kuinka sitten myös toimimme. Puhuminen on tämänkin takia tärkeää, jo ennen, kuin mitään ongelmia suhteessa edes on. Pysytään toisen ajatuksissa, tunteissa ja elämässä kartalla, senkin valossa, kun muutos on myös elämässä koko ajan jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä päästäänkin taas siihen, miten hyödyllistä olisi parisuhteessa puhua, kertoa ja kuunnella toinen toiselle omia ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia, ennen kuin ajatuksenjuoksut, olettamukset ja väärinkäsityksetkin eskaloituvat ja kertaantuvat joskus lähes eksponentiaalisestikin ulottumattomiin, ja puolisoiden kokemusmaailmat erkanevat toisistaan peruuttamattomasti, ymmärryksen käydessä toista kohtaan yhä vaikeammaksi.

Ihmisille on hyvin luontaista olettaa, että toinen kokee asioita ja tunteita enemmän samoin kuin itse, kuin miten oikeasti on. Olemme usein yllättävän erilaisia omilta kokemusmaailmoiltamme, ja millaisia tulkintoja vaikkapa samastakin asiasta teemme, ja kuinka sitten myös toimimme.

Täysin samaa mieltä.

mitäs kaikille kuuluu? 

28, tuli vielä mieleeni eksästäsi, että yksi tapa varmistaa, ettei jää valheista kiinni, on olla puhumatta mitään.

Luulen, että tuo puhumattomuus lopulta rikkoi sinua ja teidän suhdetta todella paljon.

Hyviä huomioita edellä. Avoimuus ja halu avautua on yksi parisuhteen peruselementeistä. Jos avautuu muualle mutta ei omalle puolisolleen se mielestäni väkisin syö myös parisuhdetta. Puolisolle kannattaa avautua ja olla rehellinen. Ei ole mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että myös muitakin hyviä ihmissuhteita kuten ystäviä voi olla.

Kuurankukka

Tyypillistä pettäjille on ehkä myös puhua puolitotuuksia. Puhuu osan asiasta totta ja jättää osan kertomatta tai muuntelee totuutta. Silloin on vaikeaa saada selville mitään kun esimerkiksi toinen tarttuu vain siihen osaan mikä onkin ihan totta ja kestää kertomisen. Ei osaa epäillä mitä jätetään kertomatta. 

Monet ovat erittäin taitavia tässä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

28, tuli vielä mieleeni eksästäsi, että yksi tapa varmistaa, ettei jää valheista kiinni, on olla puhumatta mitään.

Tätä en ole muuten ajatellutkaan. Mulla oli myös mies, joka sulkeutui loppuvaiheessa, jätti minut ja syyksi paljastui toinen nainen. Jäi siitä kiinni vieläpä erittäin nololla tavalla. Kohtasin heidät silmästä silmään metrin päästä paikassa, joka oli yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä pettäjille on ehkä myös puhua puolitotuuksia. Puhuu osan asiasta totta ja jättää osan kertomatta tai muuntelee totuutta. Silloin on vaikeaa saada selville mitään kun esimerkiksi toinen tarttuu vain siihen osaan mikä onkin ihan totta ja kestää kertomisen. Ei osaa epäillä mitä jätetään kertomatta. 

Monet ovat erittäin taitavia tässä asiassa. 

Niin just. Ja kertomalla vain sen totuuden ja jättämättä osan kertomatta, ei päädy tilanteeseen, jossa se kerrottu osuus olisikin erilainen, jos uudelleen tulee asiasta puhetta. Koska totuuden muistaa, mutta sepitettyä tarinaa ei voi muistaa tarkasti.

Toki kertomalla vain osatotuuden, voi tulla tilanteita, joissa lipsauttaa lisää siihen osatotuuden, kun ei muista, mitä jätti kertomatta.

Siis lipsauttaa lisää siihen OSATOTUUTEEN

up

Hukassa, miten sinulla menee?

Mitä ap:lle kuuluu? Onko talo saatu myytyä ja kestikö miehen uusi rakkaus? Miten suhtautuu lapsiinsa ja missä nämä asuu?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle kuuluu? Onko talo saatu myytyä ja kestikö miehen uusi rakkaus? Miten suhtautuu lapsiinsa ja missä nämä asuu?

Mistä tuo alapeukku tuli?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle kuuluu? Onko talo saatu myytyä ja kestikö miehen uusi rakkaus? Miten suhtautuu lapsiinsa ja missä nämä asuu?

Ketjua syksystä 2022 seuranneena on aikoinaan tapahtunut ainakin nämä asiat:

- ap muutti pois kotitalosta kerrostaloon

- ap:n tilalle muutti miltei saman tien tämä salarakas, jonka kanssa miehellä oli ollut suhde jo avioliiton aikana

- taloa ei myyty

- lapset jäivät isänsä kanssa asumaan kotitaloon uuden äitipuolensa kanssa. Mies jäi maksamaan kaikki lapsista ja talosta aiheutuneet kulut

- lapset näkivät enemmän tai vähemmän äitiään kerrostalossa, jossain kohtaa näkivät vähemmän, jossain kohtaa enemmän, lapset olivat enemmän vihaisia äidille, kun isä haukkui paljon lastensa äitiä kaikista mahdollisista asioista. Joku lapsista oli enemmän äidin kanssa tekemisissä kuin toiset

- miehen rakkaus salarakkaaseen taitaa yhä kestää

"ap:n tilalle muutti miltei saman tien tämä salarakas, jonka kanssa miehellä oli ollut suhde jo avioliiton aikana"

Tämä salarakas esiteltiin lapsille jo seuraavalla viikolla siitä, kun ap muutti pois kotitalosta.

Ja salarakas yöpyi ekaa kertaa talossa myös silloin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi näkökulma on vahvistusharha, johon ihmiset tyypillisesti sortuvat. Eli annetaan erityistä painoa tiedolle ja näkemyksille, jotka tukevat omia näkemyksiä tai valintoja. 

Eron yhteydessä on aika tyypillinenkin kuvio, että jätetty näkee suhteen hyvät puolet ja on ihmeissään siitä, miksi avioliitto loppuu. Jättäjä taas saattaa mitätöidä jopa koko suhteen ja korostaa suhteen huonoja puolia, etenkin jos kiikarissa on jo uusi ihana kumppani, johon vanhaa verrataan. 

Tämä saattaa selittää osittain sitä, miten suhde voidaan kokea eri tavoin eron hetkellä.

Kuten 28 totesi pitkässä suhteessa tuskin on silkkaa taivasta kellään kaiken aikaa, vaan on hyviä ja huonoja hetkiä. Lisäksi ulkopuolelta on täysin mahdotonta sanoa, millainen parisuhde lopulta on. Sen tietävät vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat parisuhteessa. Ja hekin saattavat kokea suhteen eri tavoin.

Poikkeuksia tietysti on kuten esimerkiksi suhte

Tämä oli erinomainen kommentti, kiitos Kuurankukka! Erityisesti se, että eron hetkellä kaksi ihmistä voi kokea saman suhteen hyvin eri lailla. Sekä toisaalta, hetken päästä kokemus suhteesta voi olla täysin erilainen. Kun itse ajattelen menneitä suhteitani, tuntuu usein siltä kun katsoisin kaledoiskooppiin, jota olen ravistellut välissä - värit ja kuviot ovat tuttuja, mutta ne järjestyvät aina vähän eri tavalla, riippuen siitä kuinka kauan erosta on ja mitä juuri silloin ajattelussani painotan. Oma kokemus suhteesta elää siis ajassa aika voimakkaastikin. 

Valoa kohti

Elämässä, ihmissuhteissa, rakkaudessa ja joskus varsinkin eroissa, on välillä vaikea tietää mikä on harhaa ja mikä ei. Vaikka kukaan ei edes valehtelisi tai salailisi tarkoituksella, saati sitten jos. On tosiaan niin, kuten Valoa kohti kirjoitti, että omakin näkemys voi vaihtua suhteesta, ihan miltä kantila ja vaikka mikä tunne,  muisto tai unelma edellä ihmissuhdetta tarkastelee. On niin monia puolia ja näkövinkkeleitä, ja se ihmisen näkemys kokonaisuudesta aina puutteellinen. 

Ja ne muuttuvat muistikuvat. Muisti harvoin on valokuvamuisti. Muisti on mielikuvia ja tunnelmia, menneen kuvittelua, kaikuja tapahtuneesta. Kaikki tietää, että mielikuvia voi luoda ja muuttaa, ne voivat muuttua ja vaihtua, kuten tunteetkin. Vaihtuvat tunteet voivat muuttaa mielikuvia. Muisti on joustava. Onko mitään objektiivista totuutta kaikesta edes olemassa?

Välillä tuntuu, että koko elämä on yksi iso kuvitelma, kuin uni vain. Ja todellisuuden omassa elämässä muodostaa kussakin hetkessä ehkä kaikista eniten omat tunteet ja mielikuvat, omat tulkinnat ja reflektiot, heijastukset muista ja maailmasta.

En ole valitettavasti MP, jos viitattiin edeltävään kirjoitukseen 12639. En myöskään trolli, jonka agenda ja anti keskusteluun on vain surullinen, häiriköinti.

Ja kukahan poistatti viestin. Viimeinen keino hallita keskustelua.