Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Toisaalta voisi olla vaikeuksia peiliin katsomisessakin jos tämä sumutusseksi olisi saanut alkunsa siitä, että olisin itse alkanut riitelemään ja syyttelemään jos en seksiä saa. Itse en ees suostuisi seksiin johon olen joutunut suostuttelemaan.

Tästä sinulla vain miehen kertomus vai olitko paikalla? 

Kyllä minä näen sen toiminnan inhottavana, mutta se on ollut inhottavaa silloin, se on ollut inhottavaa hänen silloisia naisiaan kohtaan ja hän tiedostaa että se oli inhottavaa. Olen arvostanut sitä että hän kertoi mulle siitäkin asiasta. Meillä on kaikilla omat asiamme minkä kanssa pystyy elämään ja minkä ei. Jos orastava suhde kertoisi mulle jääneensä kiinni laposta tai saaneensa tuomion eläinrääkkäyksestä, se luultavasti olisi show stopper, mutta se että hän on toiminut moitittavasti suhteessa saa minut lähinnä ajattelemaan, että tässä suhteessa mun on omalta osaltani pidettävä kiinni hyvästä keskusteluyhteydestä ja siitä että mies tietää että minusta saa erota ihan sovussa ja rauhassa.

En minä sinun mieliksesi ala sättimään täällä omaa puolisoani jostain vuosien takaisesta uskottomuudesta joka ei minuun liity, enkä ole asiassa ollut tuomarina että minkä evidenssi osoittaa kenenkin syyksi. Kunhan vain halusin ilmaista että seksi ei vielä onnellisesta suhteesta tai halusta jatkaa suhteessa kerro.

Loppunkäsitelty myös siis minun osaltani

Kipuvarras, olen todella pahoillani mitä olet käynyt läpi. Minullahan vaisto alkoi varoittelemaan vasta pari kuukautta ennen. Kyseenalaistin lisääntyneitä työkeikkoja ja kommentoinkin suoraan, että mistä voisin tietää vaikka olisikin muualla kuin sanoo, että jospa olisikin toinen nainen. Olin ihan höpsö kun sellaisia heittelin. Mieltäni kalvoi, mutta silti oli tunne siitä, että hirveetä että epäilen ihmistä ihan syyttä. Ja tässä vaiheessa mies jäi vasta kiinni salakämpästä. Sinun tilanne miehesi kaksoiselämän takia on ollut hirveä. Kun sitä vaistoa ei usko. Sydämeen ottaa puolestasi.

Kuurankukka, olin todellakin kirjoittanut asiani huonosti, ei mitään anteeksi pyydettävää.

28 v yhdessä 

Vielä yksi asia tuli mieleeni liittyen siihen, miten vähän ulkopuolisina tiedämme, millaisia muiden ihmisten parisuhteet ovat. Otetaanpa esimerkki, että pariskunta riitelee. Lienee aika tavallista, että silloin monet ottavat yhteyttä ystäviinsä ja purkautuvat heille, miten törppö mies tai vaimo onkaan. Suuttumus siinä puhuu ja oma ego. Asioita saatetaan liioitella suutuspäissään ja sen vuoksi, että halutaan oikeuttaa omaa näkökantaa. Jos ystävät kuulisivat toisen osapuolen näkemyksen, saattaisi tulla tilanteesta aika erilainen kuva. He said, she said.

Ystäville saattaa piirtyä kuva, että suhteessa on ongelmia ja suhde on huono. Sen sijaan harvemmin avaudutaan siitä, miten ihanaa aikaa pariskunta yhdessä viettää muulloin. Sitä ei oikein voi edes kuvailla, vaan se liittyy kummankin tuntemuksiin, siihen miten asiat kokevat. Ja harvemmin esimerkiksi intiimielämästä avaudutaan ulkopuolisille.

Vielä vähemmän luottaisin siihen, mitä kaksoiselämää elävät kertovat rakastajilleen. Avioliitto on lopussa, henkitoreissaan, ollaan yhdessä pakon sanelemina, kunhan lapset kasvavat ja asuntolaina on maksettu. Niinpä niin. Todellisuus saattaa olla jotain ihan muuta. Eikö kaksoiselämän ylläpitämiseen kuulu juuri kyky valehdella suuntaan jos toiseenkin?

Puhumattakaan itsepetoksesta, joka on taas ihan oma lukunsa. Siinä me ihmiset lienemme usein kaikista taitavimpia.

Nyt vaikenen ennen kuin taas syytetään palstan dominoinnista.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta voisi olla vaikeuksia peiliin katsomisessakin jos tämä sumutusseksi olisi saanut alkunsa siitä, että olisin itse alkanut riitelemään ja syyttelemään jos en seksiä saa. Itse en ees suostuisi seksiin johon olen joutunut suostuttelemaan.

Tästä sinulla vain miehen kertomus vai olitko paikalla? 

Nimenomaan, en ollut paikalla.

Sinusta mies siis vapaaehtoisesti jakaa mulle vuosikymmenien takaista tietoa itsestään, joka ei saa häntä näyttämään kovin hyvältä ja sitten keksii kuitenkin jonkun täysin paikkaansa pitämättömän tekosyyn? Onko hirveän vaikeaa kuvitella että jos se osapuoli joka suhdetta haluaisi jatkaa huomaa, että puoliso on etäinen, välttelee kosketusta, ei suostu seksiin, niin saattaahan siitä sanaharkkaa ja kyselyitä syntyä?

Se on jännä, että moni teoriassa pohtii että ehkä voisi jonkinlaisen pettämisen antaakin anteeksi, ja että eihän pettäjä välttämättä toista tekoaan, kaikki tekee virheitä jne. Mutta sitten kun mennään sieltä teorian tasolta sinne tapahtumien tasolle, kerrotaan mitä kukakin teki ja mitä puhui, niin menee tunteisiin niin, että ei se pettäminen olekaan anteeksiannettavissa (edes seuraavalta kumppanilta, hänenkin pitää pakata kimpsunsa kun kuulee toisen olleen joskus jollekin uskoton) ja pettää takuulla vielä sinuakin. Uskottomuus ei ole mitään teoriaa, vaan se on juuri sitä käytännössä: valehtelee omalle kumppanille että kaikki on hyvin ja hän vaan tässä lähtee vähän lenkillä käymään. Ja sitten tapaa lenkillä kolmannen pyörän ja rakastelee sitä auton takapenkillä. Se on sitä, että ollaan lasten kanssa kaverisynttäreillä ja näpytetään kännykkää nurkassa, "kuvia vaan täällä lähetän mummulle". Se on sitä että pää kuumana pohditaan miten tästä pääsisi irti että saisin vapauden aloittaa uuden suhteen. Ja samassa hetkessä lupaillaan omalle kumppanille että juujuu, katson niitä pariisin lentoja huomenna. On aika vaikeaa olla uskoton (salaa) enää toista päivää, ellei ensimmäisenä syyllisty teeskentelyyn, valehteluun ja laskelmointiin. 

En tiedä muista mutta minusta olisi inhottavaa ajatella itseäni juurikin noina hetkinä kun valehtelen ja suhmuroin ja esitän jotain mitä en ole. Eikä niinkään siinä hetkessä kun olen kolmannen osapuolen kanssa tai lähden suhteestani ja aiheutan lähdölläni toiselle surua. Tuskin kukaan tuosta suhmuroinnista on ylpeä, mutta se on vähän niin kuin väkisin sisässä siinä uskottomassa toiminnassa, eikö?

"Jätetty ei tietenkään näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa suhteessa, koska ei todennäköisesti ole vielä visualisoinut tulevaisuuttaan ilman suhdetta. Silloin kaikki muu vaikuttaa huonolta ja pelottavalta kuin suhteessa jatkaminen. Vaikkei suhde olisi objektiivisesti tarkasteltuna enää edes säästämisen arvoisen hyvä."

Monesti varmasti näin. Useimmiten ero ei kuitenkaan tule ihan yllätyksenä sille jätetyllekään. Eron vaihtoehto on usein pyörinyt jo molemmilla mielessä, vaikka olisikin selvästi jätetty ja jättäjä. On myös ihan tavallista, ettei tällaista selvää jakoa aina jättäjään ja jätettyyn edes ole, vaikka toinen sen viimeisen pisteen lopulta suhteelle sitten laittaisikin. Suhdetta ja sen ongelmia, sekä erovaihtoehtoa, on ehkä puitu yhdessä jo pidempäänkin ennen toisen varsinaista eropäätöstä.

Monelle myös se, ettei kumppani halua olla kanssaan, on selkeä piste itsellekin siinä mielessän, ettei itsekään halua olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi.

Vahvistusharha on hyvä pointti erotilanteessa. Halutaan hakea esimerkiksi vahvistusta itse itselle siihen, että vaikkapa oma eropäätös oli se oikea ratkaisu. Vaikka kyllähän jokaisen kokemus aina omasta suhteesta on muutenkin omanlainen ja siitä omasta vinkkeistä katsottu ja koettu, vaikka ollaankin yhdessä samassa pariuhteessa. Ihan ilman harhaakin. Siinä on kuitenkin kaksi ehkä hyvinkin erilaista ihmistä ja kokijaa. Eron yhtenä syynäkin voi joskus olla se, että samat asiat suhteessa ja yhteiselämässä koetaan erillä tavalla. (esim. yhteisen ajan määrästä, toinen kokee yksinäisyyttä, kun toinen kokee vapautta toteuttaa myös itseään tms.)

Joskushan se jätettykin myös alkaa hakea enemmän niitä negatiivisia puolia suhteesta, jotta irtipästäminenkin olisi helpompaa. Että parempi olikin näin. Tai kyseenalaistaa oman aiemman positiivisen kokonaisnäkemyksen suhteesta, kun kerran toinen ei ole kokenutkaan samoin ja jakanut näkemystä. Voi tulla ajatus, että itse onkin erehtynyt suhteen laadusta.

Joskus osapuolten kohtaamat asiat suhteessa ihan ulkoapäin objektiivisestikin katsottuna eroavat todella paljon toisistaan. Kumppanit kun eivät kohtele toisiaan aina samalla tavalla ja vastavuoroisesti. Näin myös kokemukset suhteessa ja suhteesta voivat olla hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi toinen osapuoli on vaikkapa saanut suhteessa enemmän tukea ja kannustusta, toinen enemmän torjuntaa ja arvostelua. Toinen voi siten kokea suhteen perustellusti hyvänä ja turvallisena, toinen sen sijaan lannistavana ja epätasapuolisena.

Vierailija kirjoitti:

 Pettämiseen ja rumiin eroihin on niin monia syitä ja elämäntilanteita, jotka voivat niihin ajaa ja ihmiset voivat myös muuttua ja oppia. Pettäminen ei ole mikään determinantti, vaan jokaisen oma valinta kulloisessakin tilanteessa. Se, että joskus pettää, ei tarkoita, että pettää jatkossakin. Myös jokainen parisuhde on erilainen.

Täysin samaa mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

 Otetaanpa esimerkki, että pariskunta riitelee. Lienee aika tavallista, että silloin monet ottavat yhteyttä ystäviinsä ja purkautuvat heille, miten törppö mies tai vaimo onkaan. Suuttumus siinä puhuu ja oma ego. Asioita saatetaan liioitella suutuspäissään ja sen vuoksi, että halutaan oikeuttaa omaa näkökantaa.

Mä en oo ikinä tätä harrastanut, että liioittelen jotain asiaa omaksi hyödykseni, silloin kun puran jotain juttua kaverille. Koska haluan kuulla totuudenmukaisen mielipiteen, joka perustuu faktoihin eikä mun liioitteluihin tai kertomatta jättämisiin. Enhän mä silloin voi saada oikeaa tukea, jos kerron väritetyn tarinan kaverilleni. Silloin saisin ns. väärää tukea ja väärän mielipiteen, jos tajuatte. En oo siis ikinä ymmärtäny tollasta, että kaverillekin sitten kusetetaan tai jätetään jotain hyvin olennaista kertomatta, jotta itse näyttäisi paremmalta. Oikeen yritän tarkkaan pinnistellä jokaisen yksityiskohdan, jotta saan sitten totuuteen pohjatun kaverin mielipiteen tilanteesta. Kyllä on ihan pokkaa myöntää oma törppöily ja omat pahat sanat jossain riitatilanteessa ja kerron kaverille suoraan, että joo näin idiootti olin ja sitten mies sitä ja tätä jne. että sano nyt sun näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattakaan itsepetoksesta, joka on taas ihan oma lukunsa. Siinä me ihmiset lienemme usein kaikista taitavimpia.

On ihmisiä, joilla on käsittämätön kyky kusettaa itseään ja selittää itselleen parhain päin joku satuttava asia, esim. mies käyttäytynyt tietyllä tavalla ja sitten täysin suljetaan silmät siltä totuudelta ja kehitetään siihen päälle joka ihan oma päästä revitty tarina ja motiivi, että miksi mies teki mitä teki. On tuokin taito.

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi parhaan ystäväni mies oli törmännyt johonkin naisen julkaisuun, johon oli exäni tägätty. Olin ystäväni kanssa silloin reissussa ja ystäväni mies lähetti vaimollensa kuvakaappauksen profiilista. No, ystäväni löysi naisen facebookista ja koko totuus alkoi sieltä vyörymään silmilleni. Oli aikamoinen hetki, olimme noin 5 kk aikaisemmin eronneet ja nyksä oli julkaissut heidän yhdessä olon jo 9 kk aiemmin. Ja sieltä sitten bongattiin "työmatkasta" totuus yms. 

28 v yhdessä 

Se on kyllä niin, että totuus putkahtaa aina jostain esille, meni siihen kuukausia tai vuosia. Aina joku tietää jotain, joku lipsauttaa asian, kun luulee, että muutkin tietävät, tulee yllättäviä kohtaamisia kadulla tai kauppakeskuksessa, some laulaa jne. Aina jostain siis se totuus tulee pintaan.

Totuus voi tulla esille myös valehtelijan itsensä suusta. Valehtelijalla tulee olla hyvä muisti. Ongelma on siinä, että iminen ei muista keksittyjä tarinoita hyvin, mutta totuuden kyllä muistaa esim. joku tilanne, jossa on itse ollut mukana, niin sen totuuden kyllä muistaa. Sitten jossain kohtaa lipsauttaa samasta tarinasta sen totuuden, kun ei enää muista, miten asiasta valehteli tai mitä asiasta jätti kertomatta.

28!

Oliko sun miehellä tätä, että alkoi jäädä sulle kiinni valehtelusta, just siten, että ei muistanu, mitä ja miten oli sulle asioista valehdellu? 

Vierailija kirjoitti:

28!

Oliko sun miehellä tätä, että alkoi jäädä sulle kiinni valehtelusta, just siten, että ei muistanu, mitä ja miten oli sulle asioista valehdellu? 

Ihan piti miettiä, mutta tavallaan ei jäänyt "ristiinpuhumisesta" kiinni ikinä mistään. Sisin itselläni epäili ja totuus lähti vyörymään siitä kotiin jääneestä vanhanajan paperisista työalmanakasta. Mies merkitsi siihen kaikki työkeikat kilometrikorvauksia varten. Riitti, että katsoin pari "työkeikkaa" ja ko. päivillä/viikoilla kaikki työkeikat oli asuinseudullamme. Silloin selvisi salakämppä. Sen jälkeen valheita valheiden perään, mutta tosiaan oli kyllä taitava, ei ikinä itseänsä pulaan saanut ristiinpuhumisesta.

28 v yhdessä 

Miten se salakämppä siis selvisi? Miten tajusit  paperikalenterin merkinnöistä? En siis oikeen tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Otetaanpa esimerkki, että pariskunta riitelee. Lienee aika tavallista, että silloin monet ottavat yhteyttä ystäviinsä ja purkautuvat heille, miten törppö mies tai vaimo onkaan. Suuttumus siinä puhuu ja oma ego. Asioita saatetaan liioitella suutuspäissään ja sen vuoksi, että halutaan oikeuttaa omaa näkökantaa.

Mä en oo ikinä tätä harrastanut, että liioittelen jotain asiaa omaksi hyödykseni, silloin kun puran jotain juttua kaverille. Koska haluan kuulla totuudenmukaisen mielipiteen, joka perustuu faktoihin eikä mun liioitteluihin tai kertomatta jättämisiin. Enhän mä silloin voi saada oikeaa tukea, jos kerron väritetyn tarinan kaverilleni. Silloin saisin ns. väärää tukea ja väärän mielipiteen, jos tajuatte. En oo siis ikinä ymmärtäny tollasta, että kaverillekin sitten kusetetaan tai jätetään jotain hyvin olennaista kertomatta, jotta itse näyttäisi paremmalta. Oik

Se on kyllä hyvä ja tärkeä pyrkimys, että koittaa olla ongelmissa ja ristiriita-asioissakin mahdollisimman rehellinen, niin itselleen kuin toisille. Toiset onnistuu tässä paremmin kuin toiset. Mutta on myös hyvä muistaa, että omasta näkövinkkelistä silti aina puuttuu toisen / (toisten) osapuolen kokonainen näkökulma ja kokemus, eli oma näkemys on usein väkisinkin vähän vaillinainen. Monet tulkinnat ja virhetulkinnatkin tapahtuvat myös tiedostamatta. ja kyllä ne omat tunnereaktiotkin vaikuttaa helposti näkemykseen.

Eli vaikka olisi pyrkimys rehellisyyteen objektiivisuuteen, ja olisi hyväkin tässä, niin ei siinä silti ihan aina voi mitenkään täydellisesti väkisinkään onnistua. Rehellisyyteen ja realistiseen suhtautumiseen mielestäni kuuluu tämänkin asin ymmärtäminen; että oma näkemys ei voi aina olla täydellinen ja objektiivinen.

Itsellä oli myös niin, että kun omassa ex-suhteessa oli paljon isoja vaikeuksia, niin kerroin niistä usein luottoystävälle ja kaipasin näkemystä. Ja pyrin kyllä kertomaan rehellisesti. Toki äänestäni varmasti kuului välillä suru, pettymys ja ahdistus tms, joka varmasti myös vaikutti myös empaattisen ystäväni näkemykseen. Mutta sitten kun oli hyviä aikoja ja ihania asioita, niin enpäs välttämättä näitä sitten hehkuttanutkaan samalla tavalla ja tullut aina kertoneeksi.

Eli tätä kautta ystävälleni varmastikin suhteen ongelmat korostuivat kokonaiskuvassa ja ne hyvät asiat jäivät hänen mielessään pienempään osaan. Huomasin tämän jossain vaiheessa ja koitin asiaa sitten korjatakin. Ystäväni ei myöskään tuntenut henkilökohtaisesti juurikaan miesystävääni, koska asuimme aika kaukana toisistamme, joten hänellä ei ollut pohjalla sellaista omaa perusnäkemystäkään tästä ihmisestä, eikä hän ollut nähnyt meitä juuri yhdessä.

Toinen ystäväni sen sijaan tunsi meidät molemmat ja oli nähnyt meidät monesti yhdessä, onnellisinakin, niin hän näki enemmän ne hyvätkin puolet, ja siten ehkä kokonaiskuvankin peremmin, vaikka toisaalta en hänelle yhtä tarkoin ja paljon ollutkaan sitten kertonut niistä ongelmista. Eli ehkä hänellä oli sitten taas liiankin positiivinen kokonaiskuva objektiiviseen todellisuuteen nähden. Vaikka olisi rehellinen, niin aina on jotain otantaa, mitä on puhuttu ja kerrottu, ihan kaikkea ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet tulkinnat ja virhetulkinnatkin tapahtuvat myös tiedostamatta. ja kyllä ne omat tunnereaktiotkin vaikuttaa helposti näkemykseen.

Eli vaikka olisi pyrkimys rehellisyyteen objektiivisuuteen, ja olisi hyväkin tässä, niin ei siinä silti ihan aina voi mitenkään täydellisesti väkisinkään onnistua.

Totta, ei tietenkään täydellisesti pysty kertomaan, tärkeintä on, ettei tarkoituksella kuseta ystäväänsä ja jätä jotain hyvin oleellista kertomatta vain sen takia, jotta itse näyttäisi hyvältä. Tällöin ystävä saa täysin väärän kuvan tilanteesta ja antaa siihen perustuen vääriä mielipiteitä ja voi jopa nähdä miehen huonompana kuin onkaan. Eli jos haluaa tukea ystävältä ja kertoo jonkun riitatilanteen, niin kyllä siinä pitää kertoa ihan rehellisesti ne tärkeimmät asiat, mität tapahtui, eikä tarkoituksella siinä kohtaa valehdella tai jättää kertomatta.