Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Jatkan että parhaimmillaan äijä lähti kesken kaiken festareilta vieraalla paikkakunnalla, ystävä joutui etsiin häntä sieltä tunteja ja paluumatkalla kumpikaan  ei puhunut sanaakaan. Sitten taas pari viikkoa mykkäkoulua. Ilman mitään syytä. Mitenkään ei osannut perustella käytöstään. Ystävällä on vähän liian usein itkuisen näköiset silmät ja hirveät pussit silmien alla. Siitä miehestä on  tullut kuin joku viimeinen oljenkorsi, ihan kuin ois pakko saada se homms toimimaam, vaikka selvästi ei tulr tapahtuun.

Kiitos asiallisista kommenteista aina johonkin aiheeseen liittyen. Muuten sanon että voi jeesus tätä jankkaamista ja änkkäämistä. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, saatteko te jotain dopamiini-kiksejä tästä änkkäämisestä, Mp sitä ja Mp tätä. Jossain vaiheissa 28v oli myös jonkun hampaissa ja taisi Kuurankukkakin saada osansa. Kuka vielä jaksaa ihmetellä miksi on työpaikka kiusaamista tai koulukiusaamista, täälähän maalitetaan ihmisiä oikein urakalla. Ihmisiä jotka kirjoittavat todella fiksusti ja taidokkaasti, haukutaan ulkonurkkaan. Itse en keksi tähän mitään muuta syytä kuin perisuomalainen kateus. Kun itse ei osaa ja pysty, haukutaan ne jotka osaa ja pystyy. Hävetkää kiusaajat.

En ihmettele, että Liekki ( en halua hännystellä) mutta joka siis kirjoittaa todella fiksusti ja oivaltavasti, haluaa jo muutakin seuraa, kuin änkkä-ankeuttajia. Olen todella mielenkiinnolla lukenut  hänen kommenttejaan, kuin myös Mp:n , Kuurankukan , 28v:n ja muiden mimimerkillisten erittäin asiallisia ja pohdiskelevia kommentteja, ja tottakai osa anoistakin on ollut fiksuja kommentteja mutta niitä on vaikea yhdistää mihinkään koska tosiaantuo lainaustoiminto on ala-arvoista.

Itsekin jatkossa aion seurata tätä palstaa ja kommentoidakin , mutta todellakin kiinnostaa liittyä tuohon s-posti ryhmään jos saan tuon anonyymin s-postiosoitteen toimimaan, omat tekniset tiedot kun eivät ole ihan  priimatavaraa.

Itse olen pitkän  ja (värikkäänkin elämäni ,kiitos siitä) aikana oppinut ymmärtämään että kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että aina pitää olla kohtelias ja mieluummin kääntää se toinenkin poski. No elämä on sittemmin opettanut ,että ei ole pakko. Tympeät ankeuttajat voi oikeasti karsia elämästään, kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri , omat rakkaat ystävät onneksi ovat olleet elämässäni  jo vuosikymmeniä koska he ovat rakkaita ja ihania ihmisiä kaikessa epätäydellisyydessäänkin , kuten me kaikki.  Mutta kukaan heistä ei ole ottanut elämäntehtäväkseen ankeuttaa, Kiitos heille siitä. Ja muistakaa, pahuus vallitsee vain niin kauan kuin hyvät ovat hiljaa. 

-Leski-

Vierailija kirjoitti:

Jatkan että parhaimmillaan äijä lähti kesken kaiken festareilta vieraalla paikkakunnalla, ystävä joutui etsiin häntä sieltä tunteja ja paluumatkalla kumpikaan  ei puhunut sanaakaan. Sitten taas pari viikkoa mykkäkoulua. Ilman mitään syytä. Mitenkään ei osannut perustella käytöstään. Ystävällä on vähän liian usein itkuisen näköiset silmät ja hirveät pussit silmien alla. Siitä miehestä on  tullut kuin joku viimeinen oljenkorsi, ihan kuin ois pakko saada se homms toimimaam, vaikka selvästi ei tulr tapahtuun.

Tuollainen kesken kaiken katoaminen on kyllä kamalaa käytöstä. Ei ole tyypillistä riitaa vaan kiusantekoa. Pitää miettiä onko suhteessa enemmän pahaa oloa kuin hyvää. Jos aina jätetään nämä tempaukset puhumatta, niin se on kyllä ahdistavaa. Onko niin, että kaverisi ei uskalla kysyä mieheltä miksi tekee näin? Koska pelkää, että mies hermostuu tai ärähtää älä utele tms? Selkeästi kaverisi välittää enemmän kuin mies. Ja mies tietää sen ja uskaltaa temppuilla. Voi myös nauttia toisen hädästä ja riippuvuudesta jos on joku luonnehäiriöinen. Onko kaverille jotenkin tärkeää ulkopuolisille, että on miesystävä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12263 en saa jostain syystä lainattua kommenttiasi. Kun itse on kärsinyt masennuksesta aikoinaan tuli heti mieleen entä jos mies on todella masentunut? Moni masentunut pystyy toimimaan kyllä arjessa ihan normaalisti, mutta elämä on ilotonta puurtamista. Juuri tuommoista että mikään suoritus ei riitä, eikä positiviisia sanoja ole helppo saada irti. Ja välillä väsymys ottaa otteen jolloin ei välttämättä jaksa edes kumppania.

Ovatko he puhuneet tuosta masennuksesta, osaatko sanoa?

 

Mietin myös, että jos miehellä on riitaiset välit ex-vaimon kanssa tai hän painostaa tai syyllistää, niin se vaikuttaa mielialoihin. Onko hiljattain eronuut ja tunteeko mies huonoa omaatuntoa erosta tai lasten voinnista tms? Nämä vaikuttavat ja silloin saattaa olla, ettei jaksa pitää yhteyttä. En puolustele miestä, kerron vain omista hiukan vastaavista kokemuksista erään mie

Erosta on jo ainakin 5-6 vuotta. Sen mitä olen kuullut niin molemmat syyttää toisiaan kontrolloimisesta suhteen aikana ja jälkeenkin. Vaikea sanoa miten homma oikeasti mennyt mut selvästi ovat vielä jollain tasolla kiinni toisissaan. Yhteshän se on riitaisa yhteyskin..

"

Onko kaverille jotenkin tärkeää ulkopuolisille, että on miesystävä? 

 "

Luulen että eniten se on tärkeää hänelle itselle, että on nyt parin sammakon jälkeen paperilla prinssi. Tyypillä on ok tulot, on raitis ja liikunnallinen. Edeltävä mies oli mukava ja kiltti mut aika deadbeat. On totta että mies saa kaverin liikkumaan enemmän, juhlimaan vähemmän ym hyviä juttuja ja niihin kaverin onkin helppo vedota joka kerran kun kyseenalaistan sitö Onko suhde hänelle hyväksi

Kysyn nyt leskeltä, jos olet pitkän elämän elänyt, että etkö näe lainkaan muuta kuin hyviä puolia nimimerkkien kommenteissa ja käytöksessä? Olen myös elänyt pitkän elämän ja ajattelen, että kyllähän hekin joskus ovat varsin kärkkäitä ja eivät ihan aina tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti käsittele asioita ja muita kirjoittajia. Ei ole käytös läheskään täydellistä muillakaan, mutta eivät hekään nyt ihan täydellisiä yksilöitä käytökseltään ole olleet. Jotenkin tuli kuva, että he eivät ole tehneet ylilyöntejä tms. "Aina pitää olla kohtelias ja kääntää toinenkin poski". Näinkö heidät näet? 

Liekki. Teen uuden sähköpostiosoitteen huomenna ja liityn.

Kuurankukka, toivon että tulet mukaan! Voithan luoda täysin anonyymin sähköpostiosoitteen vaikka nimimerkkiäsi käyttäen ja liityt sillä! Ja jatkat samalla tavalla kuin täälläkin. Toivon että tulet. Keskustelu on paljon tyhjempää ilman sinua.

-Sinilintu

Olen itsekin ollut tuollaisessa suhteessa, tyyppi oli oli klassillinen narsisti. Oli vaikeaa avioeroa, oli vaikeita ihmissuhteita ylipäätään, kaikki suhteet omaan perheeseensäkin olivat katkolla (joka tietenkin oli niiden muiden syy). Oli vaikeaa itsensä kanssa, ja ainakin meillä meni niin että jos oli sovittu jotain yhteistä menoa, missä olisi siis tavannut muitakin ihmisiä, peruutti viimetinkaan tai ylipäätään ei edes tullut paikalle ilmoitamatta mitään. Vastasi ehkä parin päivän päästä puheluihin että en vaan jaksanut. No oli toki ilmiselvää etttä oli vaikeaa itsensäkin kanssa. Ja masennustakin oli , ei tietenkään voinut sitä myöntää saatikka apuja hakea. Vain luuserit masentuu , oli mielipide. Kyllä , oli raitis ja sporttinen, ja  joskus joku muu ei ollut, siitä kyllä sia kuulla. Pakkomielteisen säntillinen jne.  Kyllä minäkin silloin elin terveelisesti mutta todella onneton. Itselläni oli vilkas sosiaalinen elämä ja siitä sai kyllä sitten kuulla. Onneksi hyvät ystävät auttoivat etten kokonaan päässyt eristymän ,koska sitähän tuo narsisti tietenkin yritti. Ja luojan kiitos olen nyt vuosia eron jälkeen palannut omaksi itsekseni. Ystävä hyvä , jaksa kannustaa ystävääsi , kyllä hän jossain vaiheessa havahtuu.