Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13334)
Vierailija kirjoitti:
Jatkan että parhaimmillaan äijä lähti kesken kaiken festareilta vieraalla paikkakunnalla, ystävä joutui etsiin häntä sieltä tunteja ja paluumatkalla kumpikaan ei puhunut sanaakaan. Sitten taas pari viikkoa mykkäkoulua. Ilman mitään syytä. Mitenkään ei osannut perustella käytöstään. Ystävällä on vähän liian usein itkuisen näköiset silmät ja hirveät pussit silmien alla. Siitä miehestä on tullut kuin joku viimeinen oljenkorsi, ihan kuin ois pakko saada se homms toimimaam, vaikka selvästi ei tulr tapahtuun.
Tuollainen kesken kaiken katoaminen on kyllä kamalaa käytöstä. Ei ole tyypillistä riitaa vaan kiusantekoa. Pitää miettiä onko suhteessa enemmän pahaa oloa kuin hyvää. Jos aina jätetään nämä tempaukset puhumatta, niin se on kyllä ahdistavaa. Onko niin, että kaverisi ei uskalla kysyä mieheltä miksi tekee näin? Koska pelkää, että mies hermostuu tai ärähtää älä utele tms? Selkeästi kaverisi välittää enemmän kuin mies. Ja mies tietää sen ja uskaltaa temppuilla. Voi myös nauttia toisen hädästä ja riippuvuudesta jos on joku luonnehäiriöinen. Onko kaverille jotenkin tärkeää ulkopuolisille, että on miesystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12263 en saa jostain syystä lainattua kommenttiasi. Kun itse on kärsinyt masennuksesta aikoinaan tuli heti mieleen entä jos mies on todella masentunut? Moni masentunut pystyy toimimaan kyllä arjessa ihan normaalisti, mutta elämä on ilotonta puurtamista. Juuri tuommoista että mikään suoritus ei riitä, eikä positiviisia sanoja ole helppo saada irti. Ja välillä väsymys ottaa otteen jolloin ei välttämättä jaksa edes kumppania.
Ovatko he puhuneet tuosta masennuksesta, osaatko sanoa?
Mietin myös, että jos miehellä on riitaiset välit ex-vaimon kanssa tai hän painostaa tai syyllistää, niin se vaikuttaa mielialoihin. Onko hiljattain eronuut ja tunteeko mies huonoa omaatuntoa erosta tai lasten voinnista tms? Nämä vaikuttavat ja silloin saattaa olla, ettei jaksa pitää yhteyttä. En puolustele miestä, kerron vain omista hiukan vastaavista kokemuksista erään mie
Erosta on jo ainakin 5-6 vuotta. Sen mitä olen kuullut niin molemmat syyttää toisiaan kontrolloimisesta suhteen aikana ja jälkeenkin. Vaikea sanoa miten homma oikeasti mennyt mut selvästi ovat vielä jollain tasolla kiinni toisissaan. Yhteshän se on riitaisa yhteyskin..
"
Onko kaverille jotenkin tärkeää ulkopuolisille, että on miesystävä?
"
Luulen että eniten se on tärkeää hänelle itselle, että on nyt parin sammakon jälkeen paperilla prinssi. Tyypillä on ok tulot, on raitis ja liikunnallinen. Edeltävä mies oli mukava ja kiltti mut aika deadbeat. On totta että mies saa kaverin liikkumaan enemmän, juhlimaan vähemmän ym hyviä juttuja ja niihin kaverin onkin helppo vedota joka kerran kun kyseenalaistan sitö Onko suhde hänelle hyväksi
Kysyn nyt leskeltä, jos olet pitkän elämän elänyt, että etkö näe lainkaan muuta kuin hyviä puolia nimimerkkien kommenteissa ja käytöksessä? Olen myös elänyt pitkän elämän ja ajattelen, että kyllähän hekin joskus ovat varsin kärkkäitä ja eivät ihan aina tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti käsittele asioita ja muita kirjoittajia. Ei ole käytös läheskään täydellistä muillakaan, mutta eivät hekään nyt ihan täydellisiä yksilöitä käytökseltään ole olleet. Jotenkin tuli kuva, että he eivät ole tehneet ylilyöntejä tms. "Aina pitää olla kohtelias ja kääntää toinenkin poski". Näinkö heidät näet?
Liekki. Teen uuden sähköpostiosoitteen huomenna ja liityn.
Kuurankukka, toivon että tulet mukaan! Voithan luoda täysin anonyymin sähköpostiosoitteen vaikka nimimerkkiäsi käyttäen ja liityt sillä! Ja jatkat samalla tavalla kuin täälläkin. Toivon että tulet. Keskustelu on paljon tyhjempää ilman sinua.
-Sinilintu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin ollut tuollaisessa suhteessa, tyyppi oli oli klassillinen narsisti. Oli vaikeaa avioeroa, oli vaikeita ihmissuhteita ylipäätään, kaikki suhteet omaan perheeseensäkin olivat katkolla (joka tietenkin oli niiden muiden syy). Oli vaikeaa itsensä kanssa, ja ainakin meillä meni niin että jos oli sovittu jotain yhteistä menoa, missä olisi siis tavannut muitakin ihmisiä, peruutti viimetinkaan tai ylipäätään ei edes tullut paikalle ilmoitamatta mitään. Vastasi ehkä parin päivän päästä puheluihin että en vaan jaksanut. No oli toki ilmiselvää etttä oli vaikeaa itsensäkin kanssa. Ja masennustakin oli , ei tietenkään voinut sitä myöntää saatikka apuja hakea. Vain luuserit masentuu , oli mielipide. Kyllä , oli raitis ja sporttinen, ja joskus joku muu ei ollut, siitä kyllä sia kuulla. Pakkomielteisen säntillinen jne. Kyllä minäkin silloin elin terveelisesti mutta todella onneton. Itselläni oli vilkas sosiaalinen elämä ja siitä sai kyllä sitten kuulla. Onneksi hyvät ystävät auttoivat etten kokonaan päässyt eristymän ,koska sitähän tuo narsisti tietenkin yritti. Ja luojan kiitos olen nyt vuosia eron jälkeen palannut omaksi itsekseni. Ystävä hyvä , jaksa kannustaa ystävääsi , kyllä hän jossain vaiheessa havahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ollut tuollaisessa suhteessa, tyyppi oli oli klassillinen narsisti. Oli vaikeaa avioeroa, oli vaikeita ihmissuhteita ylipäätään, kaikki suhteet omaan perheeseensäkin olivat katkolla (joka tietenkin oli niiden muiden syy). Oli vaikeaa itsensä kanssa, ja ainakin meillä meni niin että jos oli sovittu jotain yhteistä menoa, missä olisi siis tavannut muitakin ihmisiä, peruutti viimetinkaan tai ylipäätään ei edes tullut paikalle ilmoitamatta mitään. Vastasi ehkä parin päivän päästä puheluihin että en vaan jaksanut. No oli toki ilmiselvää etttä oli vaikeaa itsensäkin kanssa. Ja masennustakin oli , ei tietenkään voinut sitä myöntää saatikka apuja hakea. Vain luuserit masentuu , oli mielipide. Kyllä , oli raitis ja sporttinen, ja joskus joku muu ei ollut, siitä kyllä sia kuulla. Pakkomielteisen säntillinen jne. Kyllä minäkin silloin elin terveelisesti mutta todella onneton. Itselläni oli vilkas sosiaalinen elämä ja siitä sa
Voi apua, musta tuntuu että kirjoitat samasta ihmisestä. Kaikki sopii; säntillisyys, tilaisuuksien peruminen missä tapaisi ystävän läheisiä (luulen että osa meistä kaveripiiristä on hänen mielestään bad news), toisen kaveripiirin kadehtiminen ja väheksyminen kun itsellä ei sellaista ole.. Ja minusta he eivät sovi yhteen edes energiansa puolesta. Ystävä on semmoinen letku letkeä, ei pingota mistään ja tykkää hassutella. Toinen on sen oloinen että on kontrolli koko ajan päällä, enkä ole koskaan tainnut nähdä hänen nauravan.
Pahinta on kuitenkin se, että näen että ystävä tuntee alemmuutta. Tämä mies oli joskus teini-ikäisenä siis puoli elämää sitten koulussamme kovinkin suosittu ja on yhä ihan kiva näköinen. Lisätään tähän se jatkuvasti kriittinen asenne ja se että ystäväni tosiaan on sellainen rennosti boheemi tyyppi, niin lopputuloksena ystävästä löytyy nypittävää ihan vaikka loputtomasti.. Olen varovasti alkanut sopivassa kohtaa muistelemaan edellisen miesystävän hyviä puolia, siis sellaisia mitä nykyisessä ei ole. Niin kuin esim huumori, ystävällisyys.. Koska mulla on sellainen tunne että yksi syy miksi ystävä haluaa väkisin saada suhteen toimimaan on se, että hän on päättänyt ettei hän enää koskaan ala äidiksi miehelle, kuten edelliselle vähän ajautui olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kauniista sanoista Leski ja tervetuloa ryhmään! Jos haluat teknistä tukeauuden osoitteen luomiseen, niin voin antaa sitä myös tuon osoitteen kautta. Jos siis uskallat antaa oman osoitteesi minulle. Myös täällä onnistuu, vaikka tunnistan kyllä häiriön muulle keskustelulle ja pahoittelen sitä.
Sinilintu, mahtava homma! Pian toivottavasti "nähdään" :)
Olen tästä eteenpäin pitkälti katveessa ehkä joitain pikavilkaisua lukuun ottamatta huomiseen asti. Mukavaa päivää kaikille ja antoisaa keskustelun jatkoa. Näyttää lupaavalta palstankin elo!
-Liekki
Voisin tähän väliin ottaa kantaa tuohon otsikon mukaiseen aiheeseen, niin annan sitten taas revanssin paikan tälle sähköpostiryhmän keskinäiselle viestinnälle :) Varmaan joku päivitys asiaan liittyen löytyy heti tämänkin viestin perään.
Valitettavasti on niin, että jos kirjoittajan ystävä on päättänyt yrittää kaikkensa että tämä suhde ikävään tyyppiin kestää, ei se päätös varmaan tule perutuksi kuin ystävän omasta toiveesta. Mitä sulla kirjoittaja on tehtävissä, on oikeastaan vaan pitää huoli, että ystävä yhä tietää ja muistaa että hän on hauska ja hyvä tyyppi, ja että se riittää. Hän riittää. Jos hän ei tällä viikolla olekaan haluttu miehen seuraksi, niin ystävien ja läheisten näkövinkkelistä hän on aina haluttu.
Eli itse koittaisin olla se vastapaino joka vahvistaa ystävän itsetuntoa samalla kun joku pikku paholainen yrittää sitä toisessa päässä nakertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kai täällä voi suoraan sanoa, kun kaikenlainen hymistely on vihdoin loppu. Ei käy täysillä tuommoiset ihmiset, jotka jäävät sinne miesystävien pompotettavaksi ja jotain siitä itselleen saavat. Vielä vähemmällä käy ihmiset, jotka sählää siinä ympärillä muka vahvistamassa ystävän itsetuntoa tai mitä kuvittelevatkaan tekevänsä. He saavat siitä itselleen paremman olon, eivät ole kuin raukka ystävänsä.
Ja mitä tulee tähän sähköpostikeskusteluun: koko ajan tässä ketjussa on ollut kaikenlaista älinää, jos tuosta nyt joku jaksaa pinnoja vetää päähänsä niin selkeästi on jäänyt vauvapalstan jutuista joku kuhmu päähän. Itsetuntokysymys sekin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kai täällä voi suoraan sanoa, kun kaikenlainen hymistely on vihdoin loppu. Ei käy täysillä tuommoiset ihmiset, jotka jäävät sinne miesystävien pompotettavaksi ja jotain siitä itselleen saavat. Vielä vähemmällä käy ihmiset, jotka sählää siinä ympärillä muka vahvistamassa ystävän itsetuntoa tai mitä kuvittelevatkaan tekevänsä. He saavat siitä itselleen paremman olon, eivät ole kuin raukka ystävänsä.
Ja mitä tulee tähän sähköpostikeskusteluun: koko ajan tässä ketjussa on ollut kaikenlaista älinää, jos tuosta nyt joku jaksaa pinnoja vetää päähänsä niin selkeästi on jäänyt vauvapalstan jutuista joku kuhmu päähän. Itsetuntokysymys sekin.
Päinvastoin, tuo keskustelu tuosta yksityisryhmästä ei häiritse lainkaan, se vahvistaa käsitykseni näiden ihmisten motiiveista ja vähän hymyilyttää.
Sulla on harmillisen kyyninen näkemys läheisistä ihmissuhteista. Sääli, ettei sinulle ole elämän varrelta tarttunut mukaan yhtäkään rakasta ystävää. Siksi varmaan tämä ketju ja etenkin yksi kirjoittaja on muodostunut sinulle pakkomielteenomaisen tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kai täällä voi suoraan sanoa, kun kaikenlainen hymistely on vihdoin loppu. Ei käy täysillä tuommoiset ihmiset, jotka jäävät sinne miesystävien pompotettavaksi ja jotain siitä itselleen saavat. Vielä vähemmällä käy ihmiset, jotka sählää siinä ympärillä muka vahvistamassa ystävän itsetuntoa tai mitä kuvittelevatkaan tekevänsä. He saavat siitä itselleen paremman olon, eivät ole kuin raukka ystävänsä.
Ja mitä tulee tähän sähköpostikeskusteluun: koko ajan tässä ketjussa on ollut kaikenlaista älinää, jos tuosta nyt joku jaksaa pinnoja vetää päähänsä niin selkeästi on jäänyt vauvapalstan jutuista joku kuhmu päähän. Itsetuntokysymys sekin.
Päinvastoin, tuo keskustelu tuosta yksityisryhmästä ei häiritse lainkaan, se vahvistaa käsitykseni näiden ihmisten motiiveista ja vähän hymyilyttää.
Sulla on harmillisen kyyninen näkemys läh
En tiedä, mistä puhut. Minä en pitänyt erityisesti kenestäkään noista vakkareista. Todellakin oli hymistelyä ja suorat mielipiteet ohitettiin ilman mitään huomiota. Siksi en paljoa olekaan kirjoitellut, vaan enemmän ollut taustalla. Mutta sen verran tiedän, että täällä tosiaan tehdään noita kuvitelmia siitä kuka on kuka, myös anoista. En lähde tähän mukaan.
Mulla on paljonkin rakkaita ystäviä. Mutta me jaamme saman maailmankuvan, jossa tärkeää on se, että jos asiat alkavat näyttävät täysin perseilyltä, se sanotaan toiselle ja sitä uskotaan. Myös olemme kaikki hyvin vahvoja ja tullaan normaaleista perheistä. Emme ole ongelmakimppuja, jotka hakevat hyväksyntää ja arvostusta ympäriltään epätoivoisina.
Liekki, nyt pitäisi olla postia.
-Sinilintu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista aina johonkin aiheeseen liittyen. Muuten sanon että voi jeesus tätä jankkaamista ja änkkäämistä. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, saatteko te jotain dopamiini-kiksejä tästä änkkäämisestä, Mp sitä ja Mp tätä. Jossain vaiheissa 28v oli myös jonkun hampaissa ja taisi Kuurankukkakin saada osansa. Kuka vielä jaksaa ihmetellä miksi on työpaikka kiusaamista tai koulukiusaamista, täälähän maalitetaan ihmisiä oikein urakalla. Ihmisiä jotka kirjoittavat todella fiksusti ja taidokkaasti, haukutaan ulkonurkkaan. Itse en keksi tähän mitään muuta syytä kuin perisuomalainen kateus. Kun itse ei osaa ja pysty, haukutaan ne jotka osaa ja pystyy. Hävetkää kiusaajat.
En ihmettele, että Liekki ( en halua hännystellä) mutta joka siis kirjoittaa todella fiksusti ja oivaltavasti, haluaa jo muutakin seuraa, kuin änkkä-ankeuttajia. Olen todella mielenkiinnolla lukenut hänen kommenttejaan, kuin myös Mp:n , Kuurankuk
Lopeta itse tämä jankkaaminen jo hiton sähköposteista ja mainioista nimimerkillisistä. Ihme hännystelyä ja sympatian kalastelua.
Minusta täällä nimimerkittömät kirjoittajat pissii nyt omiin muroihinsa. Hirveetä seurata tätäkin räksytystä. Hyvää keskustelua käy muutama (nimimerkitön) kirjoittaja ja yllätys siihenkin mennään päälle räksyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä nimimerkittömät kirjoittajat pissii nyt omiin muroihinsa. Hirveetä seurata tätäkin räksytystä. Hyvää keskustelua käy muutama (nimimerkitön) kirjoittaja ja yllätys siihenkin mennään päälle räksyttämään.
Ja eipä näköjään ollut nimimerkillisistä kiinni, saako eriävää mielipidettä ilmaista. Ajattelin kokeilla onneani, josko nyt olisi tilaa olla eri mieltä kuin vain hymistelevä voi jaksuja sulle ja sun ystävälle ja oitis mentiin henkilökohtaisuuksiin.
No täällä on tuo yksi kikjoittaja joka on nyt oikein pollistunut ja tyytyväinen ja luulee jotenkin voittaneensa. Ajattelee että säälittäviä ovat he jotka siirtyvät pois räksyttämästä mutta haluavat silti kirjoitella. Oikein häntä nyt hymyilyttää. Säälittävä tapaus ja hänelle ei ole muuta elämää kun vauvanpalstat ei ole takuulla tämä ainoa missä häärää. Ei tajua että on totta että fiksumpi väistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista aina johonkin aiheeseen liittyen. Muuten sanon että voi jeesus tätä jankkaamista ja änkkäämistä. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, saatteko te jotain dopamiini-kiksejä tästä änkkäämisestä, Mp sitä ja Mp tätä. Jossain vaiheissa 28v oli myös jonkun hampaissa ja taisi Kuurankukkakin saada osansa. Kuka vielä jaksaa ihmetellä miksi on työpaikka kiusaamista tai koulukiusaamista, täälähän maalitetaan ihmisiä oikein urakalla. Ihmisiä jotka kirjoittavat todella fiksusti ja taidokkaasti, haukutaan ulkonurkkaan. Itse en keksi tähän mitään muuta syytä kuin perisuomalainen kateus. Kun itse ei osaa ja pysty, haukutaan ne jotka osaa ja pystyy. Hävetkää kiusaajat.
En ihmettele, että Liekki ( en halua hännystellä) mutta joka siis kirjoittaa todella fiksusti ja oivaltavasti, haluaa jo muutakin seuraa, kuin änkkä-ankeuttajia. Olen todella mielenkiinnolla lukenut&nbs
"Lopeta itse tämä jankkaaminen jo hiton sähköposteista ja mainioista nimimerkillisistä. Ihme hännystelyä ja sympatian kalastelua."
Amen. Ei vaan voi antaa olla ja antaa niiden jatkaa keskustelua ketä vielä kiinnostaa kuulla mitä kaikenlaisilla kirjoitajilla on sanottavana.
Kiitos asiallisista kommenteista aina johonkin aiheeseen liittyen. Muuten sanon että voi jeesus tätä jankkaamista ja änkkäämistä. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, saatteko te jotain dopamiini-kiksejä tästä änkkäämisestä, Mp sitä ja Mp tätä. Jossain vaiheissa 28v oli myös jonkun hampaissa ja taisi Kuurankukkakin saada osansa. Kuka vielä jaksaa ihmetellä miksi on työpaikka kiusaamista tai koulukiusaamista, täälähän maalitetaan ihmisiä oikein urakalla. Ihmisiä jotka kirjoittavat todella fiksusti ja taidokkaasti, haukutaan ulkonurkkaan. Itse en keksi tähän mitään muuta syytä kuin perisuomalainen kateus. Kun itse ei osaa ja pysty, haukutaan ne jotka osaa ja pystyy. Hävetkää kiusaajat.
En ihmettele, että Liekki ( en halua hännystellä) mutta joka siis kirjoittaa todella fiksusti ja oivaltavasti, haluaa jo muutakin seuraa, kuin änkkä-ankeuttajia. Olen todella mielenkiinnolla lukenut hänen kommenttejaan, kuin myös Mp:n , Kuurankukan , 28v:n ja muiden mimimerkillisten erittäin asiallisia ja pohdiskelevia kommentteja, ja tottakai osa anoistakin on ollut fiksuja kommentteja mutta niitä on vaikea yhdistää mihinkään koska tosiaantuo lainaustoiminto on ala-arvoista.
Itsekin jatkossa aion seurata tätä palstaa ja kommentoidakin , mutta todellakin kiinnostaa liittyä tuohon s-posti ryhmään jos saan tuon anonyymin s-postiosoitteen toimimaan, omat tekniset tiedot kun eivät ole ihan priimatavaraa.
Itse olen pitkän ja (värikkäänkin elämäni ,kiitos siitä) aikana oppinut ymmärtämään että kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että aina pitää olla kohtelias ja mieluummin kääntää se toinenkin poski. No elämä on sittemmin opettanut ,että ei ole pakko. Tympeät ankeuttajat voi oikeasti karsia elämästään, kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri , omat rakkaat ystävät onneksi ovat olleet elämässäni jo vuosikymmeniä koska he ovat rakkaita ja ihania ihmisiä kaikessa epätäydellisyydessäänkin , kuten me kaikki. Mutta kukaan heistä ei ole ottanut elämäntehtäväkseen ankeuttaa, Kiitos heille siitä. Ja muistakaa, pahuus vallitsee vain niin kauan kuin hyvät ovat hiljaa.
-Leski-