Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Voimia sinulle "28v yhdessä ollut" Ei ole lainkaan helppo teidänkään tilanteenne. Toivottavasti miehesi saisi itsensä kuntoon. Ja asiat korjaantuisi.

Täällä tämä tilanne junnaa edelleen samanlaisena.

Nyt olemme jopa lomalla hetken yhdessä. Mitä ei siis pitänyt olla.

Minusta tuntuu etten osaa puhua miehen kanssa. Tai ehkä oikeammin en halua, koska asiat on niin kipeitä etten halua niitä ottaa esille.

Ollaan, ja esitetään muille että kaikki on hyvin. Vaikka sisällä roihuaa.

Ap

Hei Ap,

meillä siis mieheni palasi töihin ja ihan rehellisesti sanottuna oma lomani on tuskaa.

En tiedä onko minulla masentunut mies vai mies joka todella tekee eroa. Signaalit on niin ristiriitaiset, suu sanoo muuta ja teot muuta. Mieheni heitti minut mökille yksin ja myös hakee (yhteensä 4 350km hullua). Täällä sienestän, poimin marjoja ja välillä itken. Täällä vasta muistoja onkin, yhdessä oltu täällä 25 vuotta, koiramme haudattu tänne jne. Tämä on miehen suvun paikka ja kieltämättä katson paikkoja sillä silmällä, että olenkohan täällä viimeistä kertaa. Täällä tehtiin päätös, että koira hankitaan ja myös, että lapsi on tervetullut yms.

Tämä yksinäisyys on pahinta.

Ja nyt joku pahastuu, mutta meillä ap on tuon seksinkin kanssa ihan toinen juttu, sitä ei nyt ole laisinkaan ja outoa huomata, kuinka omat tarpeet nousee esille. Pakko vaan kestää sekin asia.

Mies ei edelleenkään pysty puhumaan. Käy nyt tiiviisti ammattilaisten kanssa puhumassa, mutta kuten mieheni, sanoi, että hänen on nyt oltava "hieman" itsekäs ja saatava pääkoppa kuntoon.

En tiedä, miten tässä käy.

Ja edellisessä piti lukea 4 350 km (ei 4350 km).

🙊 miten tuo tekstini muuttuu 🙊 Siis 4 kertaa 350 km.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap,

meillä siis mieheni palasi töihin ja ihan rehellisesti sanottuna oma lomani on tuskaa.

En tiedä onko minulla masentunut mies vai mies joka todella tekee eroa. Signaalit on niin ristiriitaiset, suu sanoo muuta ja teot muuta. Mieheni heitti minut mökille yksin ja myös hakee (yhteensä 4 350km hullua). Täällä sienestän, poimin marjoja ja välillä itken. Täällä vasta muistoja onkin, yhdessä oltu täällä 25 vuotta, koiramme haudattu tänne jne. Tämä on miehen suvun paikka ja kieltämättä katson paikkoja sillä silmällä, että olenkohan täällä viimeistä kertaa. Täällä tehtiin päätös, että koira hankitaan ja myös, että lapsi on tervetullut yms.

Tämä yksinäisyys on pahinta.

Ja nyt joku pahastuu, mutta meillä ap on tuon seksinkin kanssa ihan toinen juttu, sitä ei nyt ole laisinkaan ja outoa huomata, kuinka omat tarpeet nousee esille. Pakko vaan kestää sekin asia.

Mies ei edelleenkään pysty puhumaan. Käy nyt tiiviisti ammattilaisten kanssa puhumassa, mutta kuten mieheni, sanoi, että hänen on nyt oltava "hieman" itsekäs ja saatava pääkoppa kuntoon.

En tiedä, miten tässä käy.

Hei 28v... olithan tämä?

Kysyn vähän arkisemman: onko siellä mustikoita? Kantarellejä? Hirvikärpäsiä?

Kävin äsken metsässä, mustikoita on, mutta sadetta kaipais. Kantarellit 0, hirvikärpäsiä 1. Nyt jo. Yäk.

Koitahan lomailla ja rentoutua, vaikkei helppoa ole. Asiat järjestyy kyllä, ajastaan.

T.tujmaustauko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap,

meillä siis mieheni palasi töihin ja ihan rehellisesti sanottuna oma lomani on tuskaa.

En tiedä onko minulla masentunut mies vai mies joka todella tekee eroa. Signaalit on niin ristiriitaiset, suu sanoo muuta ja teot muuta. Mieheni heitti minut mökille yksin ja myös hakee (yhteensä 4 350km hullua). Täällä sienestän, poimin marjoja ja välillä itken. Täällä vasta muistoja onkin, yhdessä oltu täällä 25 vuotta, koiramme haudattu tänne jne. Tämä on miehen suvun paikka ja kieltämättä katson paikkoja sillä silmällä, että olenkohan täällä viimeistä kertaa. Täällä tehtiin päätös, että koira hankitaan ja myös, että lapsi on tervetullut yms.

Tämä yksinäisyys on pahinta.

Ja nyt joku pahastuu, mutta meillä ap on tuon seksinkin kanssa ihan toinen juttu, sitä ei nyt ole laisinkaan ja outoa huomata, kuinka omat tarpeet nousee esille. Pakko vaan kestää sekin asia.

Mies ei edelleenkään pysty puhumaan. Käy nyt tiiviisti ammattilaisten kanssa puhumassa, mutta kuten mieheni, sanoi, että hänen on nyt oltava "hieman" itsekäs ja saatava pääkoppa kuntoon.

En tiedä, miten tässä käy.

Hei 28v... olithan tämä?

Kysyn vähän arkisemman: onko siellä mustikoita? Kantarellejä? Hirvikärpäsiä?

Kävin äsken metsässä, mustikoita on, mutta sadetta kaipais. Kantarellit 0, hirvikärpäsiä 1. Nyt jo. Yäk.

Koitahan lomailla ja rentoutua, vaikkei helppoa ole. Asiat järjestyy kyllä, ajastaan.

T.tujmaustauko

*** t. Tuumaustauko...

Tänään ei kirjottelu näemmä suju...🙃

En ole ehtinyt lukea koko ketjua, joten en tiedä, onko sinulle ap jo ehdotettu tätä, mutta minulle tuli mieleen, että voisit itse hakea eroa jo nyt, vaikka ette vielä pystyisikään muuttamaan erilleen. Minulle ainakin jotenkin konkretisoitui koko tilanne, kun olin hakenut eroa, pystyin sitten käsittelemään asiaa eteenpäin. Ja näkisit myös, miten mies reagoi, kun saa tiedon erohakemuksestasi.

Oma tilanteeni tosin on hyvin erilainen, joten en voi kokemuksella tästä puhua. Olin nimittäin itse se, jonka rakkaus loppui, tai siis tajusin lopulta, etten ollut koskaan ollutkaan rakastunut, olin vain ajautunut suhteeseen, joka kesti lähes 20 vuotta, ja sisälsi paljon hyvää, mutta sen oli aika päättyä, jotta saimme kumpikin mahdollisuuden kokea vielä jotain muuta. Tuskaa se eron käsittely oli minullekin, vaikka sitä itse halusin. Mutta kun se on käyty läpi, niin elämä hymyilee taas, vaikkei silloin vaikeina aikoina uskoisi.

Voimia sinulle ap ja muille, jotka käyvät eroa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap,

meillä siis mieheni palasi töihin ja ihan rehellisesti sanottuna oma lomani on tuskaa.

En tiedä onko minulla masentunut mies vai mies joka todella tekee eroa. Signaalit on niin ristiriitaiset, suu sanoo muuta ja teot muuta. Mieheni heitti minut mökille yksin ja myös hakee (yhteensä 4 350km hullua). Täällä sienestän, poimin marjoja ja välillä itken. Täällä vasta muistoja onkin, yhdessä oltu täällä 25 vuotta, koiramme haudattu tänne jne. Tämä on miehen suvun paikka ja kieltämättä katson paikkoja sillä silmällä, että olenkohan täällä viimeistä kertaa. Täällä tehtiin päätös, että koira hankitaan ja myös, että lapsi on tervetullut yms.

Tämä yksinäisyys on pahinta.

Ja nyt joku pahastuu, mutta meillä ap on tuon seksinkin kanssa ihan toinen juttu, sitä ei nyt ole laisinkaan ja outoa huomata, kuinka omat tarpeet nousee esille. Pakko vaan kestää sekin asia.

Mies ei edelleenkään pysty puhumaan. Käy nyt tiiviisti ammattilaisten kanssa puhumassa, mutta kuten mieheni, sanoi, että hänen on nyt oltava "hieman" itsekäs ja saatava pääkoppa kuntoon.

En tiedä, miten tässä käy.

Hei 28v... olithan tämä?

Kysyn vähän arkisemman: onko siellä mustikoita? Kantarellejä? Hirvikärpäsiä?

Kävin äsken metsässä, mustikoita on, mutta sadetta kaipais. Kantarellit 0, hirvikärpäsiä 1. Nyt jo. Yäk.

Koitahan lomailla ja rentoutua, vaikkei helppoa ole. Asiat järjestyy kyllä, ajastaan.

T.tujmaustauko

Mustikoita on tulossa tosi paljon, mutta vähän pitäisi vielä malttaa odotella kypsymistä, litran verran poimin tänään.

Kantarelleja olisi ennätysmäärä, varmaan saisin 8 litraa tästä mökin läheltä (siis tontilta), mutta lupasin säästää ne maanantaina tuleville. No, 2 litraa poimin silti.

Hirvikärpäsiä ei ole, enkä täällä ole ikinä niihin törmännyt, mutta onneksi minulla on mukana tuo hirvikärpästakki sillä metsässä hyttysiä on niin penteleesti.

Niin ja olin se "28 vuotta yhdessä ollut".

Tuo vinkki siitä, että hakisin itse eroa jo nyt, on aivan hyvä. Ongelmana on se, että en pysty sitä tekemään.

Aivan kuten en pysty muuttamaan edes eri huoneeseen. Vaan jotenkin roikun näissä rippeissä kiinni. Säälittävää.

Mutta en halua erota.

Meillä oli muutaman päivän yhteinen loma, ja oli oikein mukavaa yhdessä. Sitä en todellakaan tiedä onko tämmöinen yhteinen tekeminen järkevää? Tuoko se meidät lähemmäs toisiamme, vai satutanko vain itseäni lisää?

Juuri nuo hyvinkin ristiriitaiset singnaalit saa minun pään aivan sekaisin.

"28v" todella harmi, että sinun lomasi menee aivan piloille. Mukava kuitenkin, että olet päässyt mökille. Jos kyse on

masennuksesta, voi edessä olla pitkä tie ennnen kun helpottaa.

Polttopuita pitäisi hommata talveksi, mutta en tiedä viitsiikö niitäkään ostaa. Asummeko me edes tässä enää talvella? Kaikki on niin epävarmaa ja roikkuu. Ja minä pidän itseäni todella säälittävänä tapauksena, kun en pysty itse asioille laittamaan jotain pistettä. Tekemään isoja päätöksiä jotka veisi tätä asiaa johonkin suuntaan.

Mies kuitenkin tekee pesäeroa perheeseen. Vaihtoi autonkin farmarista pois. Puhuu ihmisille miten sitä nuorena pitää olla omakotitalo, perhe, koira ja farmariauto, ja 40v tajuaa, ettei halua niistä mitään.

Tuntuu todella pahalle. Että ollaan kaikki oltu hänelle vain iso virhe.

Sitten ottaa vähän kaljaa, ja höpisee miten minä olen hänelle tärkein kaikista. Ja muuta samansuuntaista. Mikä on siis aivan eri asiaa mitä on muuten puhunu.

Anteeksi, tämä kirjoitus on todella sekava. Jotenkin vaan päästän päästä ulos asioita, sen tarkemmin niitä ajattelematta, tai järkeväksi tekstiksi jäsentämättä. Mutta, ehkä se kuvaa tämän hetkistä pääni sisältöä.

Ap

masennuksesta,

Ap, nyt alat oikeasti toimimaan!!! Ostat uudet kuteet, käyt kampaajalla ja lähdet viihteelle. Et tule yöksi kotiin. Jos et kykene tähän niin mene vaikka hotelliin taikka kaverille yöksi. Niin kuitenkin että miehesi luulee sinun olevan miehiä "metsästämässä". Tulostat eropaperit valmiiksi ja jätät ne miehelle täytettäväksi. Sun PITÄÄ näyttää sille että et ole mikään riippakivi, nahjus jota voi kohdella mitenkä huvittaa! Miehesi pitää palauttaa maan pinnalle takaisin. Sen pitää tajuta miltä tuntuu kun toinen alkaa tekee omia juttuja. Sä teet itsellesi niin paljon hallaa kun et reagoi tilanteeseen vihalla, raivolla. Miehelle pitää laittaa luu kurkkuun. Ei se aikuisen oikeesti muuten herää todellisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt alat oikeasti toimimaan!!! Ostat uudet kuteet, käyt kampaajalla ja lähdet viihteelle. Et tule yöksi kotiin. Jos et kykene tähän niin mene vaikka hotelliin taikka kaverille yöksi. Niin kuitenkin että miehesi luulee sinun olevan miehiä "metsästämässä". Tulostat eropaperit valmiiksi ja jätät ne miehelle täytettäväksi. Sun PITÄÄ näyttää sille että et ole mikään riippakivi, nahjus jota voi kohdella mitenkä huvittaa! Miehesi pitää palauttaa maan pinnalle takaisin. Sen pitää tajuta miltä tuntuu kun toinen alkaa tekee omia juttuja. Sä teet itsellesi niin paljon hallaa kun et reagoi tilanteeseen vihalla, raivolla. Miehelle pitää laittaa luu kurkkuun. Ei se aikuisen oikeesti muuten herää todellisuuteen!

Niin, olen minä tehnyt omia suunnitelmia. Ja ollut lomalla pois kotoa. En halua lähteä tuolle linjalle, että olisin ilmoittamatta öitä pois. Se satuttaa toista niin paljon. Ehkä sitä pitää vielä loppulomallakin lähteä jonnekkin. En halua alkaa käyttäytyä itselleni vieraalla tavalla saadakseni miehen ymmärtämään. Jos en hänelle kelpaa semmoisena kun olen, olkoon ilman. Toki se mitä teen, on että kaivan sen oman itseni esille jostain ruuhkavuosien alta. En enää odottele miehen päätöksiä asioissa, vaan teen omat suunnitelmat.

Ap

Ap!

Polttopuut. Oikein hyvä konkreettinen esimerkki siitä, miksi NYT pitää selvitä teidän tilanne. Kysy mieheltä, tai pikemmin sano hänelle polttopuista. Jos on ollut sinun hommasi, totea ettei enää tilata. Jako tavaroista alulle, asumiskuviot. Tee jotain sellaista, että miehen täytyy vastata selkeästi missä mennään. Tulevaisuutta täytyy suunnitella!

Sori jos tuli jämäkkää tekstiä, mut ihan oikeasti. Toi välitila on NIIN väärin sua kohtaan.

🌻tuumaustauko

Anna eropaperit miehellesi. Sano että alkaa täyttämään niitä. Sinä et niitä täytä hänen puolestaan. Jos kerran ei halua jatkaa kanssasi niin miksi ihmeessä ei laiteta eroa vireille??????!!!!! En kattelis hetkeäkään tuollaista käytöstä!

Voi Ap,

tunnen niin tuskasi, että ei rajaa.

Meillä ei ole mieheni kanssa tällä hetkellä mitään, vaikka olen 4 päivää pois niin mieheni pystyy olemaan korkeintaan yhden yön kotona ja näen kun se ahdistus ottaa miehestäni vallan. Joka kerran kun mieheni lähtee ovesta yöksi pois niin iskee itkujen ilta. Yritän esittää miehelleni reipasta, mutta eihän tästä tule pitemmän päälle mitään. En vaan ymmärrä mihin se rakkaus mieheltäni kuoli, kaikki erot ympärillä on tapahtunut niin että kuvioissa liikaa alkoholia tai vuosia riitaa tai seksittömyyttä jne. Epäreilua on se, että mieheni ei ole puhunut missään vaiheessa tuntemuksistaan. Tunnen mieheni jo 15 vuotiaasta ja kyseessä on oikeesti harvinaisen hyvä mies ja tiedän, että kun Häneltä on alkanut tunteet laimenemaan niin hän on taistellut sitä vastaan niin paljon, että siitä toi masennus on tullut. On yrittänyt viimeiseen asti huijata itseään, sillä ei hän haluaisi erota, mutta ei kyllä vaan rakasta enää oikealla tavalla.

Oma pääni on ihan sekaisin ja välillä mietin, että miten saisin mieheni rakastumaan uudelleen ja välillä mietin, että rakastan niin paljon, että teen itse ratkasut ja päästän menemään / nopeutan eroa.

Sitten alan miettimään juuri velattomaksi saatua asuntoa ja lastamme, joka viettää elämänsä kesää ja aloittaa lukion jne. Kaikki p aska vielä edessä, asunnon myynnit ja ostot + uudet velat ja lapsen asiat + sille kertominen jne .....

Ja on ollut lisäksi järkyttävää tajuta kuinka yksinäinen olen, kun kaiken olen tottunut tekemään mieheni kanssa. Olen aina viihtynyt myös yksin, mutta nyt tämä yksinäisyys on musertavaa. Onneksi lomani loppuu tämän viikon jälkeen, mutta eipä se kotona etänä tehtävä työ yksinäisyyttä muuta.

Tajuan myös, että olen itse uppoamassa johonkin synkkään, olen kokenut elämässäni vain synnytyksen jälkeisen masennuksen ja siitä toipuminen vei useita kuukausia ..... Alkaa pelottamaan noi synkimmät ajatukset mitä mieleen hiipii.

T: se 28 vuotta yhdessä ollut

Edellinen vielä jatkaa, että haluaisin seistä mieheni rinnalla ja tukea masennuksen keskellä, mieheni käy nyt tiiviisti terapiassa, mutta jotenkin tuntuu kun mies ei halua lääkitystä (voi olla oikeakin ratkaisu, en tiedä) niin tavallaan on pääsemässä masennuksen syihin kiinni. Lisäksi kun se on niin vahvasti nyt niin, että toinen ei pysty olemaan kanssani. Olisi helpompi jos mieheni masennus olisi tullut vaikka töiden kautta tai käsittelisi jotain lapsuuden traumoja tne.

Ei kai sitä voi toista siitä syyttää jos vaan rakkaus loppuu. Mies on avoimesti puhunut siitä yksinolon kaipuusta kun muutti aikoinaan vanhempien luota minun luokse ja siitä, että kun teen etänä töitä ja olen aina kotona ja tänä vuonna olin pitkään kipsipotilaana sairauslomalla. Ymmärrän senkin, mutta en ole ollut niitä ihmisiä jotka estävät toists tekemästä niitä asioita, jotka tärkeitä, eli mies on aina voinnut mennä ja tehdä.

Meillä on nyt vielä reilu kuukausi sellaista aikaa, että pystymme nukkumaan eri paikoissa, mutta sen jälkeen on pakko tehdä päätöksiä.

Sisimmissäni taidan tietää miten tässä meillä käy, toivon, että tämä valmistaa minuakin siihen tosiasiaan ja ero meillä Ap:n verrattuna on se, että mieheni pitää näppinsä minusta erossa ja ei elä niin kuin meillä olisi normaali elämä menossa.

Ja anteeksi nämä pitkät kirjoitukseni, tämä on vähän asioiden jäsentelyä / terapiaa itselleni kun kirjaa ylös ajatuksia.

Ei pitkiä kirjoituksia tarvitse pyytää anteeksi. Mielestäni tämän ketjun parasta antia on juuri oman pään selvitys ja vertaistuki.

Ikävä, että miehesi ei pysty ollenkaan olemaan kotona. Hänellä on varmasti todella paha olla. Onneksi on kuitenkin hakeutunut terapiaan saamaan apua itselleen. Jospa etäisyys auttaisi näkemään lähelle?

Tuntuu varmasti musertavalta, kun syy pahaanoloon on kotona, eikä esim. Töissä.

Toivottavasti sinä et putoa pimeyteen, tai muistathan hakea itsellesi apua ajoissa?

Tiedän kyllä, että pimeät ajat ovat itsellänikin edessä, eron oikeasti tapahtuessa. En tiedä miten silloin selviän töistä ja arjesta. Jospa tämä ennalta tehtävä pään sisäinen ajatustyö auttaisi? Vaikka epäilen kyllä vahvasti että ei. Koska huijaan edelleen itseäni jatkuvasti uskomaan siihen että kaikki kääntyy hyväksi.

Juttelin miehen kanssa. Kumpikin todettiin, että nyt on ollut yhdessä mukavaa. Mutta kuten mies sanoi, katsotaan syksyyn. Kunhan arki ja koulut alkaa. Arki on meillä ollut se mikä on tämän tilanteen aiheuttanut. Erimielisyydet kasvatuksesta. Arjen kuormitus, väsyminen ja sen myötä toiselle tiuskimiset ja räjähtelyt.

Eli, tilanne on auki. Ja saa ollakkin. Nautitaan nyt näistä hyvistä hetkistä. Ja eletään todellisuus sitten kun se iskee. Toki, aion jutella miehen kanssa vielä vakavasti, miten voisimme arkea parantaa ja saada asiat rullaamaan. Tiedänkin tietysti jo paljon asioita joihin tarvitaan muutosta.

Tuntuu pahalle että perhe-elämä kaataisi parisuhteen, kahdestaan meillä on hyvä olla.

Huomaan tekeväni surutyötä, esim. Anoppilassa mietin että tulenkohan tänne enää ikinä. Samoin tavatessa miehen kautta tulleita ystäviä, jätän heille mielessäni hyvästejä.

Mutta eletään nyt tämä kesä näin. En minä asiaa saa pois mielestäni, mutta yritän ottaa kaiken irti näistä kenties viimeisistä yhteisistä jutuista.

Päästän irti sitten kun on pakko.

Ap

Tietysti tämä kahdestaan hyvä olla on täysin ristiriidassa sen kanssa, että mies on sanonut ettei minua enää rakasta.

Ja voisiko mikään kuitenkaan jatkua ilman sitä rakkautta? Vaikka olisi hyvä olla yhdessä, mukavaa???

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei itse lähde? Uusi muija jo tiedossa vai salasuhde? Miksi haluaa nukkua samassa söngyssä, salailee teidän välejä lapsilta?

On kyllä ihme äijä, ei voi aikuisten oikeesti tehdä selkeitä ratkaisuja.

miksi mies kotoaan lähtisi, vaikka onkin kyllästynyt elättämään siipeilevää lokkia, joka pihtaa ja nalkuttaa

Ole kiltti. Älä tule pilaamaan tätä hyvää ketjua.

Ap

Ohis! Vaihtakaa ap, tuumaustauko ja kolmas yhteystietoja😊 voitte jatkaa kirjottelua ilman trolleja ja luulen että voisitte saada hyvää tukea ystävyyttä toisistanne! Tehkää esimerkiksi yksi teistä säpo missä ei näy nimeä, nii sit vaihdatte sitäkautta yhteystiedot

Tänään mä putosin kyllä aika syvälle .... itkin, itkin ja itkin + tärisin ja todellakin vollotin itseni lähes oksennuspisteeseen. Mielessäni kävi, että en selviä töistänikään ja mietin jopa, että mies pitää saada kuntoon, jotta lapsellamme on edes yksi vanhempi. Kolme tuntia hävisi kellosta, enkä pystynyt vastaamaan puhelimeen kun mieheni töistä soitti. Sitten helpotti.

Mieheni tuli töistä kotiin ja katsoi kieltämättä pitkään mutta ei kysynyt mitään (onneksi). Silmäni ovat niin turvoksissa, että sitä ei voi olla huomaamatta. Lämmitti eilisen ruuan ja "pakotti" syömään, otti kainaloon sen jälkeen eikä puhuttu mitään. Huomiseksi mieheni otti työkeikan toiseen kaupunkiin ja rahtaa minut mukaansa ja vie minut eräälle tietylle rannalle jne. Eilen mieheni hoiti työkeikan erääseen toiseen kaupunkiin ja heitti minut sienimetsään matkan varrella (toki nappas mukaansa poiskin). Kyllä se välittää edelleen, mutta .......

Parempi mieli tällä hetkellä, oli itkun aika.