Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä sellaista myrkynkeittoa tässä ketjussa, että huh huh. Mitäpä anot veikkaatte, uskaltaako monikaan uhri teidän esimerkillisen käytöksenne jälkeen puhua omista kokemuksistaan, tai hakea apu? Puhutaan jo veren kerjäämisestä nenästä, oletteko te ihan terveitä?! Ihan sairasta tämä meno täällä.
Toivon oikein hartaasti, että jos joku on uhri, niin hakee ammattiapua eikä altista itseään millään sekopalstalla. Ja vielä neuvon, että jos ei ole rahaa, niin kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta saa maksutonta ammatillista terapia-apua. Siellä ei myöskään kirjata tapaamisia mihinkään. Jospa tämä nyt olisi se hopeareunus tässä keskustelussa. Itseään pitää oppia myös suojelemaan.
Minä kyllä tarkoitin muita mahdollisia uhreja. Jotka lukevat tätä palstaa ja näkevät m
On korkea aika ottaa realiteetit haltuun ja välttää kaikkea itseään vahingoittavaa. Me emme tunne toisiamme missään anonyymissa keskustelussa, jossa voi olla mukana ketä tahansa. Kun voimme nyt lukea, kuinka jopa omat perheenjäsenet voivat toimia toista satuttavasti, niin eikö ole korkea aika ottaa opikseen ja valita turvalliset tahot, jossa avautua. Sellaisia kyllä löytyy netistäkin eri palveluntarjoajilta, joissa on usein ammattilaisiakin antamassa keskusteluapua. On myös sellaisia, joissa ollaan vain rekisteröityneenä vaikka kirjoitetaan nimimerkillä esim. Tukinet ym. Eli kannattaa toimia vastuullisesti myös itseään kohtaan. En syytä mitään eri anonyymejä, koska joukossa on sielläkin erilaisia kommentoijia. Painotan sitä omaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt on MP taas vastannut yhdelle, jolla oli jotain asiaakin ja toivoi mielipidettä. Sinne taas hukkuu kun näitä vanhoja loukkaantumisia taas vatkataan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä päättelet että kyse on jostain anonyymeistä puolustelijoista? Aikamoista olettaa että olisi nyt kyse niin vähäpätöisestä asiasta! Ikään kuin kukaan edes muistaisi vuosien takaa jotain anonyymien irrelevanttia mielipidettä niin että jaksaisi edes nostaa sitä esille missään. Tässä on nyt kyseessä ihan tuttavani omat vanhempi sisko ja veli ja uusi perhe ulkomailla jotka tätä hyväkästä puolustelevat!
Vaikeahan se on tuota ymmärtää. Mutta kyllähän ihmiset usein ottavat sen puolen, joka heille itselleen kannattaa, eli kenties ovat hyötyneet vanhemman uudesta elämästä, joka on rakennettu sinun rahoillasi. Ovat siis samalla piittaamattomia kuin isäsi.
Kyllä yhdeltä nimimerkittömältä on hyvä pointti se, että ihmiset tekevät asioita aina omista lähtökohdistaan. Ja yleensä ovat vielä hyviä selittämään itselleen, miksi näin toimivat, vaikka ne selitykset eivät toisille sitten läpi menisikään.
Tässä tapauksessa ei ole kyse sellaisista summista mistä kukaan sen kummemmin hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole sama mutta minusta ainakin olisi mukavaa pohtia monelta kantilta kävijöiden henkilökohtaisen elämän kipukohtia, ilman jatkuvaa väärin ymmärtämistä, kommenttien lukemista sen pahimman oletuksen kautta tai jokaisen kommentin jokaisen sanan ja lauseen tulkitsemista itsensä kautta.
Siis vähän niin kuin jos joku tulee pohtimaan että lähtisikö sitä keväällä kreikkaan vai italiaan, niin pitääkö siitä tulla silmille välittömästi jos joku poloinen erehtyy sanomaan että Kreikassa on ainakin varmasti lämmin, mutta oma suosikkini keväällä on Hollanti koska rakastan tulppaaneja. ?
Olen samaa mieltä. Ja samalla toivoisin ystävällistä kommentointia tahallisen provosoinnin ja toisen nenästä veren kaivamisen sijasta. Asioita voi ihmetellä ja kysellä niin monella eri tapaa ja viime aikoina todella monella henkil
Koskee tietenkin kaikkia, en tietääkseni rajannut ketään pyynnön ulkopuolelle? Ethän sinäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä käy kun 3 kirjoittajaa haluaa jokainen viimeisen sanan. Ja jokainen on sitä mieltä että toinen jankkaa, en minä 😂
Mistä tuo kolme? Itse olen huomannut itseni lisäksi kyllä nyt viimeaikoina paljon useampia. Puhun nyt anonyymeistä. Ilahduttavan moni on ollut mukana ja hyviä pohdintoja. Nimimerkilliset nyt ovatkin laskettavissa helposti.
Minulla on selvästi eri kriteerit hyville pohdinnoille, jos näistä viimeaikaisista sekoiluista puhutaan.
Tarkoitin nyt lähinnä näitä anonyymien viimeisimpiä pohdintoja Käbybaran tilanteesta. Mikä niissä on ollut vikana? Vai miten sinä kohdistit nuo 3 kirjoittajaa? Miten pitkälle aikajanalle? Oleti
No en minä kirjoittanut alkujaan kolmea kirjoittajaa vaan joku muu. Minähän juuri sitten kysyin mistä nuo kolme kirjoittajaa hän oli tempaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä sellaista myrkynkeittoa tässä ketjussa, että huh huh. Mitäpä anot veikkaatte, uskaltaako monikaan uhri teidän esimerkillisen käytöksenne jälkeen puhua omista kokemuksistaan, tai hakea apu? Puhutaan jo veren kerjäämisestä nenästä, oletteko te ihan terveitä?! Ihan sairasta tämä meno täällä.
Toivon oikein hartaasti, että jos joku on uhri, niin hakee ammattiapua eikä altista itseään millään sekopalstalla. Ja vielä neuvon, että jos ei ole rahaa, niin kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta saa maksutonta ammatillista terapia-apua. Siellä ei myöskään kirjata tapaamisia mihinkään. Jospa tämä nyt olisi se hopeareunus tässä keskustelussa. Itseään pitää oppia myös suojelemaan.
Minä kyllä tarkoitin muita mahdollisia
Et nyt ymmärtänyt sitä mitä tarkoitin. En puhunut täällä avautumisesta, vaan siitä, miten tällainen sosiopaattinen ilmapiiri yleisesti vaikuttaa uhrien kokemukseen siitä, että uskaltaako asioista puhua. Siis missään. Ei täällä, vaan yhtään missään. Edes hakeutua avun piiriin. Sinunko mielestäsi muilla ihmisillä ja heidän asennoitumisellaan ei ole tähän asiaan mitään merkitystä? On vain ja ainoastaan uhrin harteilla kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eikö silloin kannata tehdä tarkentavia kysymyksiä, ei oletuksia "
Ei täällä saa kysyä, hyvänen aika! Jokainen kertoo itse sen verran kuin haluaa, yksityiskohtien kyseleminen on kyseenalaistamista ja urkkimista. Kukaan ole velvollinen tekemään tiliä ja riipimään omaa elämäänsä täällä muiden riepoteltavaksi.
Mutta kysytään nyt sitten kun annoit luvan: miksi kuvittelisit sisarustesi toimineen kuten toimivat? Joojoo perheen kulissit jne. mutta siis miksi? Mitä he menettäisivät toimiessaan toisin?
Mitä nyt toivoisit heiltä?
Mitä toivoisit vierailta ihmisiltä netissä, jotka eivät detaljeja tunne ja tiedä? Haluatko jakaa detaljit jos sillä tilannetta olisi helpompi kommentoida?
Kyllä niin moni anonyymi on saanut siipeensä jossain vaiheessa tehdessään ta
"Kun minähän olin vasta kuudes anonyymi joka tiukkaa tätä asiaa ja jokaisen meidän äänensävyt ilkenee vain. Niin kyllä sain siipeeni."
Pyytäisin mitä kunnioittavimmin Teitä huomaamaan, etteivät kaikki ehkä ehdi lukea jokaista kommenttia ja vielä sisäistää ja muistaa niiden sisällön. Joskus saattaa käydä niinkin, että henkilö aivan huolimattomuuttaan, ei tahallisesti, aivan heikosta keskittymisestä tai keskeytyksestä johtuen, aloittaa kysymyksen esittämisen ja sillä välin, täysin hänen huomion herpaantumisesta johtuen, menee ohi se että moni muukin ehtii kysyä samaa asiaa. Minä ymmärrän, että on varmasti hirvittävän turhauttavaa vastata kolmekin kertaa samaan kysymykseen, mutta se on sellainen riski keskustelupalstalla johon kirjoittaa ehkä tuhannet ihmiset.
Mistä tämä ylimielinen asenne, ihmettelen. Pieni on ihmisen maailma jos jonkun suosion saavuttaminen anonyymin keskustelupalstan kahdentoista peukuttajan keskuudessa tekee ylimieliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Et nyt ymmärtänyt sitä mitä tarkoitin. En puhunut täällä avautumisesta, vaan siitä, miten tällainen sosiopaattinen ilmapiiri yleisesti vaikuttaa uhrien kokemukseen siitä, että uskaltaako asioista puhua. Siis missään. Ei täällä, vaan yhtään missään. Edes hakeutua avun piiriin. Sinunko mielestäsi muilla ihmisillä ja heidän asennoitumisellaan ei ole tähän asiaan mitään merkitystä? On vain ja ainoastaan uhrin harteilla kaikki?"
Itse olen oppinut melko varhain siihen, että joutuu tarkasti pohtimaan ja etsimään tahon, jossa on turvallisuutta. Se liittynee niihin omiin rajoihin. Kaikilla aikuisilla on vastuu itsestään; lapsellahan sitä ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
No, nyt on MP taas vastannut yhdelle, jolla oli jotain asiaakin ja toivoi mielipidettä. Sinne taas hukkuu kun näitä vanhoja loukkaantumisia taas vatkataan.
Voi, älä mun puolestani huolestu :) Ei missään tapauksessa hukkunut, luin kommentin huolella ja pohdin asiaa myös esitetyltä kannalta. Kuitenkin tulin siihen tulokseen ettei tässä tapauksessa tainnut olla sellaisista summista kyse, että selittyisi hyötymisellä. Eihän MP toki voinut tätä tietää, tulin maininneeksi nyt vasta kun pohdin sitä hyötymisnäkökulmaa. Jotain muuta se siis oli, en oikein osaa sormella osoittaa, miksi joku tuomitsee ilmeisen rikoksen ja toinen ei. Tunneasioita ehkä (?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Et nyt ymmärtänyt sitä mitä tarkoitin. En puhunut täällä avautumisesta, vaan siitä, miten tällainen sosiopaattinen ilmapiiri yleisesti vaikuttaa uhrien kokemukseen siitä, että uskaltaako asioista puhua. Siis missään. Ei täällä, vaan yhtään missään. Edes hakeutua avun piiriin. Sinunko mielestäsi muilla ihmisillä ja heidän asennoitumisellaan ei ole tähän asiaan mitään merkitystä? On vain ja ainoastaan uhrin harteilla kaikki?"
Itse olen oppinut melko varhain siihen, että joutuu tarkasti pohtimaan ja etsimään tahon, jossa on turvallisuutta. Se liittynee niihin omiin rajoihin. Kaikilla aikuisilla on vastuu itsestään; lapsellahan sitä ei ole ollut.
Hienoa että sinulla on ollut voimia ja jaksamista hakea apua juuri oikeilta tahoilta, mutta ymmärräthän, että kaikki eivät ole samanlaisia mitä sinä? Tiedätkö sinä miten moni esim. raiskauksen uhri vaikenee täysin, koska yleinen ilmapiiri on just tällaista mitä tällä palstalla tänään? Etkö sinä toivoisi siihen muutosta? Minä ainakin toivon. Vastuu ei ole vain uhrilla, vaan ihan jokaisella meistä. Millaisen ilmapiirin me luomme ja millä tavalla uhreista puhumme.
Vierailija kirjoitti:
en ole sama mutta minusta ainakin olisi mukavaa pohtia monelta kantilta kävijöiden henkilökohtaisen elämän kipukohtia, ilman jatkuvaa väärin ymmärtämistä, kommenttien lukemista sen pahimman oletuksen kautta tai jokaisen kommentin jokaisen sanan ja lauseen tulkitsemista itsensä kautta.
Siis vähän niin kuin jos joku tulee pohtimaan että lähtisikö sitä keväällä kreikkaan vai italiaan, niin pitääkö siitä tulla silmille välittömästi jos joku poloinen erehtyy sanomaan että Kreikassa on ainakin varmasti lämmin, mutta oma suosikkini keväällä on Hollanti koska rakastan tulppaaneja. ?
Pitää. Hollanti ei kuulu mitenkään asiaan, eikä sitä kysytty. On aika julkeaa olettaa sitä paitsi jonkun muun nauttivan tulppaaneista. Hänellähän voi olla jopa jokin trauma Hollantiin liittyen, tai tulppaaneihin. Mitä jos vaan pysyttäisi asiassa ja vastattaisi kysymyksiin, eikä aleta olettelemaan kaikenlaista mahdollisesti satuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et nyt ymmärtänyt sitä mitä tarkoitin. En puhunut täällä avautumisesta, vaan siitä, miten tällainen sosiopaattinen ilmapiiri yleisesti vaikuttaa uhrien kokemukseen siitä, että uskaltaako asioista puhua. Siis missään. Ei täällä, vaan yhtään missään. Edes hakeutua avun piiriin. Sinunko mielestäsi muilla ihmisillä ja heidän asennoitumisellaan ei ole tähän asiaan mitään merkitystä? On vain ja ainoastaan uhrin harteilla kaikki?"
Itse olen oppinut melko varhain siihen, että joutuu tarkasti pohtimaan ja etsimään tahon, jossa on turvallisuutta. Se liittynee niihin omiin rajoihin. Kaikilla aikuisilla on vastuu itsestään; lapsellahan sitä ei ole ollut.
Hienoa että sinulla on ollut voimia ja jaksamista hakea apua juuri oikeilta tahoilta, mutta ymmärräthän, että kaikki eivät ole samanlaisia mitä sinä? Tiedätkö sinä miten moni esim. raiskauksen uhri vaikenee täysi
Jos haluaa välttää ikävää yleistä ilmapiiriä vaikka raiskauksen kokeneena, niin otaksun hänen hakeutuvan muualle kuin vauvapalstalle tai hommafoorumille. Olen itsekin tukijäsenenä yhdistyksessä, joka tekee työtä naisten hyväksi. Ja et mitenkään voi tietää, että itse suollat tuota tekstiäsi raiskauksen kohteelle.
Ihan ohi, mutta sanotun asian eri tavalla ymmärtämisestä omista lähtökohdista käsin. Omakohtainen kokemus, ei kohdistu keneenkään ei mihinkään.
Olin aikoinaan menossa avoliittoon, aikuisia ja eronneita oltiin molemmat. Kummallakin lapsia entisestä liitosta. Puhuimme etukäteen lasten kasvatuksesta ja millaisia olimme itse vanhempana. Olin aivan onnessani kun tuntui, että hyvinhän se menee kun olimme niin samansuuntaisia. Esimerkiksi kerroimme, että emme ole mitenkään ankaria kasvattajia, mutta tietyt säännöt pitää olla.
En meinannut millään ymmärtää, että kuinka sama asia merkitsi toiselle ihan eri asiaa. Puhuimme samasta asiasta samoilla sanoilla, mutta käytännössä kasvatuksemme oli hyvinkin erilaista. Oma lapsuutemme, entinen parisuhde ja perheen tavat, lasten erilaisuus, omat tapamme ja ajatusmaailmamme kuitenkin muuttivat sanotun asian eri asiaksi.
Täälläkin nyt huomaa miten paljon kirjoittajan ja lukijan omat taustat vaikuttavat kirjoitetun ja luetun tekstin käsittelyyn omassa mielessä. Vaikka kirjoittaja luulee ihan selkeästi tekstinsä ymmärrettävän niinkuin hän on tarkoittanut niin ei se niin mene. Ihan puolin ja toisin. Se joka kertoo tilanteestaan tai se joka kommentoi tilannetta.
Siksi en usko että täällä on niin paljon kerrottua pahansuopaista kommentointia. Siihen oletukseen vaikuttaa joku oma tiggeröityminen. Se voi olla jo etukäteen oletettu kirjoittajan persoona, joku tekstin sisältämä sanamuoto, joku teksin tuttuus, joka liittyy itselle huonoon ihmissuhteeseen tai ajanjaksoon tms. Miltei mikä tahansa.
Me luulemme toimivamme itsenäisesti. Mutta kaiken aikaaa taustalla haahuilee vanhoja haamuja, joko hyviä tai huonompia. Joskus ne ovat pelkästään hissukseen taustahaamuja, mutta sopivan paikan tullen kyllä hyppäävät innokkaastikin esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta on tullut niin toksinen ja sairas että päätän omalta osaltani osallistumisen tähän. Täältä ei tule enää sitä minkä takia aluksi tänne tulin mukaan, vaan ainoastaan paha olo.
Kiitän sydämeni pohjasta teitä Ap, Kuurankukka, Liekki, M-P, Hukassa, 28v, ja moni muu jotka matkan varrella olette osoittaneet ihmisyyttä, kauneutta ja empatiaa tässä maailman ajassa.
Ehkä kohtaamme vielä jossain asiayhteydessä. Toivon teille kaikkea hyvää. Olette antaneet minulle paljon.
-Sinilintu
Voi, älä mun puolestani huolestu :) Ei missään tapauksessa hukkunut, luin kommentin huolella ja pohdin asiaa myös esitetyltä kannalta. Kuitenkin tulin siihen tulokseen ettei tässä tapauksessa tainnut olla sellaisista summista kyse, että selittyisi hyötymisellä. Eihän MP toki voinut tätä tietää, tulin maininneeksi nyt vasta kun pohdin sitä hyötymisnäkökulmaa. Jotain muuta se siis oli, en oikein osaa sormella osoittaa, miksi joku tuomitsee ilmeisen rikoksen ja toinen ei. Tunneasioita ehkä (?)
Omassa tilanteessani, jota vähän avasinkin, olisi ollut sula mahdottomuus itselleni toimia kuten sinun sisaruksesi tekevät. En siis varmaan minäkään osaa tähän mitään järkevää sanoa. Hyötymistähän kuitenkin on monenlaista, eli siis ehkä sisaruksillesi on vain yksinkertaisesti tärkeää, että isä on heidän elämässään. Uudelle perheelle nyt ilman muuta näin.
He saattavat myös ajatella, että kysehän on pikkusummasta, joten miksi moisesta nyt vuosien päästä jaksetaan enää edes puhua. He eivät siis osaa asettua asemaasi lainkaan. Ajattelevat asiaa rahan kantilta, ei siltä, miten loukkaavalta tuntuu, että sinun ylitsesi käveltiin ja sinulle kuuluvaa otettiin noin vain omaan käyttöön. Taloudellinen väkivalta on sitä silloinkin kun se kohdistuu lapseen.
Aikuisetkin yleensä sanovat, että ei kyse ollut rahasta, vaikka se vaikeuksia aiheuttikin, vaan siitä, että osa omaa itsemääräysvaltaa on otettu väkivalloin pois. Kokemus on vahvempi vielä lapsella, jolla vaikutusvaltaa yleensäkin on vähän.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi, mutta sanotun asian eri tavalla ymmärtämisestä omista lähtökohdista käsin. Omakohtainen kokemus, ei kohdistu keneenkään ei mihinkään.
Olin aikoinaan menossa avoliittoon, aikuisia ja eronneita oltiin molemmat. Kummallakin lapsia entisestä liitosta. Puhuimme etukäteen lasten kasvatuksesta ja millaisia olimme itse vanhempana. Olin aivan onnessani kun tuntui, että hyvinhän se menee kun olimme niin samansuuntaisia. Esimerkiksi kerroimme, että emme ole mitenkään ankaria kasvattajia, mutta tietyt säännöt pitää olla.
En meinannut millään ymmärtää, että kuinka sama asia merkitsi toiselle ihan eri asiaa. Puhuimme samasta asiasta samoilla sanoilla, mutta käytännössä kasvatuksemme oli hyvinkin erilaista. Oma lapsuutemme, entinen parisuhde ja perheen tavat, lasten erilaisuus, omat tapamme ja ajatusmaailmamme kuitenkin muuttivat sanotun asian eri asiaksi.
Täälläkin nyt huomaa miten paljon kirjoittajan ja
Olen osittain samaa mieltä. Mutta täytyy olla täysin sokea, ellei muka näe näissä viime aikaisissa kommenteissa tahallista pahansuopaisuutta. Ei kaikissa, mutta hyvin monessa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta on tullut niin toksinen ja sairas että päätän omalta osaltani osallistumisen tähän. Täältä ei tule enää sitä minkä takia aluksi tänne tulin mukaan, vaan ainoastaan paha olo.
Kiitän sydämeni pohjasta teitä Ap, Kuurankukka, Liekki, M-P, Hukassa, 28v, ja moni muu jotka matkan varrella olette osoittaneet ihmisyyttä, kauneutta ja empatiaa tässä maailman ajassa.
Ehkä kohtaamme vielä jossain asiayhteydessä. Toivon teille kaikkea hyvää. Olette antaneet minulle paljon.
-Sinilintu
Sano nyt Sinilintu mikä tässä on nyt niin sairasta ja toksista? Että oikein pitää pois lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et nyt ymmärtänyt sitä mitä tarkoitin. En puhunut täällä avautumisesta, vaan siitä, miten tällainen sosiopaattinen ilmapiiri yleisesti vaikuttaa uhrien kokemukseen siitä, että uskaltaako asioista puhua. Siis missään. Ei täällä, vaan yhtään missään. Edes hakeutua avun piiriin. Sinunko mielestäsi muilla ihmisillä ja heidän asennoitumisellaan ei ole tähän asiaan mitään merkitystä? On vain ja ainoastaan uhrin harteilla kaikki?"
Itse olen oppinut melko varhain siihen, että joutuu tarkasti pohtimaan ja etsimään tahon, jossa on turvallisuutta. Se liittynee niihin omiin rajoihin. Kaikilla aikuisilla on vastuu itsestään; lapsellahan sitä ei ole ollut.
Hienoa että sinulla on ollut voimia ja jaksamista hakea apua juuri oikeilta tahoilta, mutta ymmärräthän, että kaikki eivät ole samanlaisia mitä sinä? Tiedätkö sin
Ja sinä tiedät minun taustani mistä? On hyvin surullista, että saman kokenut ajattelee, että yleisellä ilmapiirillä ei ole mitään merkitystä. En puhu hommafoorumista enkä pelkästään vauvapalstasta. Sinä jumituit nyt pelkkään vauvapalstaan.
Olen Sinilinnun tavoin pohtinut keskustelun jättämistä, mutta toistaiseksi ei ole mennyt niin pahasti tunteisiin, että olisin tarvinnut täydellistä irtiottoa.
Olen silti varsinkin viime aikoina pohtinut, olisiko mahdollista jatkaa keskustelua toisaalla. Aloittaa vaikka jostain somepalvelusta, joka mahdollistaisi yksityisviestit, joiden kautta voisi kutsua esirmekiksi Signaliin ryhmään. Siellä ei tarvitsisi paljastaa oikeaa nimeään, mutta adminina voisi antaa kickbannia niille, jotka eivät pysty kunnioittamaan muiden ihmisten yksityisyyttä tai rajoja edes silloin, kun asiasta on jo toistuvasti huomautettu. Eikä kukaan voisi sanoa, että "en se minä ollutl", kun kirjoittajan näkisi heti.
En tiedä puhutteleeko ajatus muita, mutta voisin helposti kuvitella vieväni "suloisen" itseni ja ylimakeat selkääntaputtelijat muualle häiritsemästä arvon vauvapalstalaisia. Täällä voisivat sitten rauhassa jatkaa keskustelua ne virheettömät ihmiset, jotka erehtymättä kuitenkin pystyvät poimimaan viat muista.
Käytettävyyssyistä pysyisin mieluiten nykyisessä, mutta tietyt ikuisuusongelmat alkavat kyllä saavuttaa pisteen, jota ei hirveästi juuri nyt jaksaisi katsella. Ja kun täälläkin kehotettiin ottamaan vastuuta omasta tekemisestä, niin tämähän olisi yksi vaihtoehto siihen. Jännä vain, miten se vastuu tuntuu joidenkin mielestä sekä netissä että tosielämässä olevan aina ainoastaan vastaanottavalla osapuolella, ei sillä, joka loukkaavasti käyttäytyy.
-Liekki
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on etikettivirhe kun jatkaa urkkimista sen jälkeen kun toinen on ystävällisesti kertonut että ei halua vastata juuri tähän nimemomaiseen kysymykseen. Voi pyssynpamaus miten joillekin on tämäkin vaikea tajuta mutta kaunaa siitä että on asiasta on sanottu kannetaan vuosia! Kun minähän olin vasta kuudes anonyymi joka tiukkaa tätä asiaa ja jokaisen meidän äänensävyt ilkenee vain. Niin kyllä sain siipeeni.