Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää spekuloi, että saman perheen lapset voivat kokea perhe-elämän aivan eri tavoin, koska meni perille kyllä, että tuon kokemuksen pitäisi muuttua kuin taikaiskusta jos he saavat tietoonsa jonkin tapahtuman.

Ei tässä nyt mitään ole tarkoitus ajaa perille, vaan ihan vaan ilmaista omaa mielipidettä, joten jos nyt taas sallitaan, sen teen. Ei tarvitse ottaa riidanhaastamisena.

Kyllä minuun vaikuttaisi syvästi, jos saisin nyt tietää jonkun läheiseni tehneen jonkin pahan rikoksen toista kohtaan ylipäätään, saatiin sitten lasta kohtaan. En varmaan kykenisi katsomaan samalla tavalla ihmistä. Eihän se oma kokemus muuttuisi taikaiskusta, mutta jäisin kyllä miettimään monia asioita. Kuten sitä, että miten saattaa olla, että en tiennyt tuosta mitään, mitä oikeastaan tapahtui jne.

Sen ymmärrän, että jos haluaa voimakkaasti säilyttää sen oman kokemuksen, on tiety

 

En tiedä onko kyseessä yleistä pohdintaa, mutta minun tapauksessani asia ei tullut mitenkään yllätyksenä. He kyllä tietävät, mitä on tapahtunut. Tai toinen tietää varmasti, koska myönsi viesteissä minulle kaiken tapahtuneen ja toinenkin myönsi, että asioita on tapahtunut, mutta kumpikaan ei halunnut sotkeutua asiaan ja toinen sanoi, että pelkää mitä toinen tekijä tekee itselleen eikä halua ottaa siitä vastuuta puhumalla. Tämä ei myöskään tullut mitenkään shokkina tai yllätyksenä suvulle, kaikki ovat tienneet tavalla tai toisella jotain. Tai aavistelleet jotain. Ovat kyllä tienneet millaisia ihmisiä nämä tekijät ovat.

- Käpybara

 En sitten tiedä jos siinä väitetyn rikoksen uhri olisi vieressä vaatimassa että tiedon pitää heti näkyä toiminnassani ja valinnoissani, miten homma kääntyisi. Voi olla että lopputuloksena minä sanoutuisin irti kaikista osapuolista.

Niin eikä tietysti pelkästään se rikoksen uhri, vaan todennäköisesti myös tekijä olisi kai myös siinä vieressä vaatimassa, että teko ei pidä paikkaansa ja jos näyttäisi siltä, että pitääkin, niin se ei ollut niin vakava ja jos näyttäisi, että kyllä on, se pitäisi unohtaa. Siitähän on jo aikaa ja tekijä on nykyään aivan eri ihminen. Näinkin ihmisen mieli usein toimii.

Ihmisten reaktiot ovat erilaisia, mutta itse en pääsisi asiasta yli sulkemalla sen pois. Tietysti tilanteitakin on erilaisia, ei sillä, tarkoitan, että jos ei voisi päästä tolkkuun siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, olisi entistä vaikeampaa. 

En kuitenkaan usko, että kovin moni olisi vieressä vaatimassa, että tiedon pitää heti näkyä toiminnassa. Mutta tietysti jos toiminta sitten näkyy heti, eli alusta lähtien teosta kertoja on se, joka vain lakataan kutsumasta perhetapahtumiin jne. niin siitäkin voi vetää johtopäätöksensä.

Tavallaan kummastuttavinta näissä kuitenkin on juuri tämä, että teosta kertojana tuntuu olevan se, joka joutuu epäilyttävään valoon, hänelle asetetaan vaatimuksia todistaa teko jne. jopa näin anonyymilla palstalla. Että mahtoiko kuitenkaan olla noin, tai että jos olikin, niin olisiko aika lopettaa lapsuudessa vellominen jne.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

 En sitten tiedä jos siinä väitetyn rikoksen uhri olisi vieressä vaatimassa että tiedon pitää heti näkyä toiminnassani ja valinnoissani, miten homma kääntyisi. Voi olla että lopputuloksena minä sanoutuisin irti kaikista osapuolista.

Niin eikä tietysti pelkästään se rikoksen uhri, vaan todennäköisesti myös tekijä olisi kai myös siinä vieressä vaatimassa, että teko ei pidä paikkaansa ja jos näyttäisi siltä, että pitääkin, niin se ei ollut niin vakava ja jos näyttäisi, että kyllä on, se pitäisi unohtaa. Siitähän on jo aikaa ja tekijä on nykyään aivan eri ihminen. Näinkin ihmisen mieli usein toimii.

Ihmisten reaktiot ovat erilaisia, mutta itse en pääsisi asiasta yli sulkemalla sen pois. Tietysti tilanteitakin on erilaisia, ei sillä, tarkoitan, että jos ei voisi päästä tolkkuun siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, olisi entistä vaikeampaa. 

En kuitenkaan usko, että kovin moni olisi vie

Olen huomannut saman, että uhri joutuu aina kantamaan niin sanotusti suuremman taakan. Melkein rikoksessa kuin rikoksessa. Joukkosurmat ja murhat ylipäätänsä ovat ehkä poikkeuksia, mutta kaikki muut rikokset ovat sellaisia, että uhriin kohdistuu paljon enemmän painetta mitä tekijöihin ja epäilyksiä. Olen lukenut paljon selviytymistarinoita monenlaisista lapsiin kohdistuneista hyväksikäytöistä ja väkivallasta sekä kaltoinkohtelusta ja tiedän siinä mielessä olevani onnekas, että minulla oli ja on suvun tuki takana. Valitettavasti se menee todella usein niin, että erityisesti saman perheen jäsenet hylkäävät uhrin ja joko vaikenevat, tai päätyvät puolustamaan tekijää/tekijöitä. Siitäkin huolimatta että ovat olleet itsekin kokeneet samaa.

- Käpybara

"Voihan peukkukyttäjä, henkilösalapoliisi, että vuodesta toiseen jaksaa ihminen miettiä ja epäillä ja pohtia tällaista. Kyllä tulee vähän paha mieli tämän kirjoittajan puolesta, että mikä tekee elämästään sellaista että tuolla lailla täytyy purkaa. Tulisit mielimmin mukaan ketjuun kirjoittelemaan omasta elämästäsi. Saisit ihan varmasti empatiaa täältä, sitä on saaneet kaikki muutkin. Tuolla toiminnalla päädyt täällä(kin?) vain häiritseväksi hylkiöksi jonka läsnäoloa kukaan ei toivo. Ei sinun tarvitsisi asemoida itseäsi näin ulkopuoliseksi, kuten teet tuolla toiminnallasi. Voisit myös olla vain osa tätä - joskin löysää ja anonyymiä, mutta olemassaolevaa - yhteisöä ja sekä saada että antaa tukea muille, kunkin vaikeassa tai minkävaanlaisessa elämäntilanteessa."

Kommentoija otaksuu, että peukkukyttääjä kaipaa ketjusta empatiaa ja esittää kehotuksen kertoa omasta elämästään. Ilmeisesti jotain mihin vastattaisiin empatialla. Kommentoija vetoaa/kutsuu mukaan yhteisöön tai muuten jää häiritseväksi hylkiöksi. Kommentoija epäilee joko tyhmyyttään, mutta melko passiivis-aggressiivisesti, että toisella täytyy olla jotain purettavaa ja mikäli hän ei nyt pura sitä tänne,  niin siinä tapauksessa jää hylkiöksi, jonka läsnäoloa kukaan ei toivo.

Tässä on malliesimerkki epäsosiaalisesta kommunikaatiosta, jossa kommentoija asettuu toisen yläpuolelle ja tietää tarkalleen toisen mielen ja motiivit. 

Lisään vielä: irtipäästäminen sattuu, luopuminen sattuu. Se on erittäin ristiriitaista. Pystyn samaistumaan siihen ristiriitaan ja kipuun, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu, kun on paljastunut salasuhde ja pitkäaikainen rakkaussuhde päättyy. Vaikka rakkaus sisaruksiin on erilaista, se on silti syvää. Tai itselläni on/on ollut. Nyt yritän päästää siitä irti. Ja ihan samalla tavalla toisina päivinä ikävä on niin suurta, että tekisi mieli toimia jopa itseäni vastaan. Pyytää anteeksi, että vein asian tutkintaan ja niin sanotusti aiheutin koko sotkun, jotta saisin heidät takaisin elämääni, mutta sitä en tule tekemään. Koska tiedän, että uhrina en ole missään vaiheessa tehnyt mitään väärää. Minä olen ollut lapsi, täysin riippuvainen näistä tekijöistä ja erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Kukaan lapsi ei pysty asemansa vuoksi puolustamaan itseään ja kun kasvaa hyvin sairaassa ilmapiirissä, niin ylipäätänsä asioiden hahmottamisessa menee pitkä aika. Varsinkin jos on oppinut vielä samalla, että tekijöitä pitää kannatella ettei vain toinen ota henkeä itseltään. 

Tätähän toinen tekijä oli sukulaisille puhunut ja sillä tavalla yrittänyt kiristää vaikenemaan. Ja on eri yhteyksissä puhunut hengen riistämisestä itseltään. Kumma juttu vaan, ettei ole vieläkään tapahtunut.

- Käpybara

Perhana näitä kirjoitusvirheitä. Puhelimella kirjoittaessa ei vaan jaksa aina oikolukea ja jälki on sen mukaista. Äh.

- Käpybara

Täällä odotusta edelleen, ja mieleni on vähän raskas. Mietin, miten kauan ihminen pystyy taistelemaan kuolemaa vastaan kun ei halua lähteä. Pitkä on odotus. 

 

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä: irtipäästäminen sattuu, luopuminen sattuu. Se on erittäin ristiriitaista. Pystyn samaistumaan siihen ristiriitaan ja kipuun, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu, kun on paljastunut salasuhde ja pitkäaikainen rakkaussuhde päättyy. Vaikka rakkaus sisaruksiin on erilaista, se on silti syvää. Tai itselläni on/on ollut. Nyt yritän päästää siitä irti. Ja ihan samalla tavalla toisina päivinä ikävä on niin suurta, että tekisi mieli toimia jopa itseäni vastaan. Pyytää anteeksi, että vein asian tutkintaan ja niin sanotusti aiheutin koko sotkun, jotta saisin heidät takaisin elämääni, mutta sitä en tule tekemään. Koska tiedän, että uhrina en ole missään vaiheessa tehnyt mitään väärää. Minä olen ollut lapsi, täysin riippuvainen näistä tekijöistä ja erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Kukaan lapsi ei pysty asemansa vuoksi puolustamaan itseään ja kun kasvaa hyvin sairaassa ilmapiirissä, niin ylipäätänsä asioiden hahmottamis

Hmm. Ei kai tuo yksilölle ihan pieni asia ole jos läheinen uhkaa itsemurhalla.. riippumatta siitä mitä tämä on muuten elämässään puuhaillut. Nimim, kokemusta sivusta on. Ja kyllä, hengissä on edelleen tuo jätetty nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä: irtipäästäminen sattuu, luopuminen sattuu. Se on erittäin ristiriitaista. Pystyn samaistumaan siihen ristiriitaan ja kipuun, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu, kun on paljastunut salasuhde ja pitkäaikainen rakkaussuhde päättyy. Vaikka rakkaus sisaruksiin on erilaista, se on silti syvää. Tai itselläni on/on ollut. Nyt yritän päästää siitä irti. Ja ihan samalla tavalla toisina päivinä ikävä on niin suurta, että tekisi mieli toimia jopa itseäni vastaan. Pyytää anteeksi, että vein asian tutkintaan ja niin sanotusti aiheutin koko sotkun, jotta saisin heidät takaisin elämääni, mutta sitä en tule tekemään. Koska tiedän, että uhrina en ole missään vaiheessa tehnyt mitään väärää. Minä olen ollut lapsi, täysin riippuvainen näistä tekijöistä ja erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Kukaan lapsi ei pysty asemansa vuoksi puolustamaan itseään ja kun kasvaa hyvin sairaassa ilma

 

Ei olekaan, mutta samaan aikaan se on yksi manipulointi- ja kiristyskeinoista. Henkistä väkivaltaa. Tästä ja toisen tekijän todistajien häiriköinnistä tehtiin kyllä ihan oma rikosilmoituksensa. On rikos, jos yrittää vaikuttaa tutkintaan tai oikeudenkäyntiin uhkailemalla ja painostamalla todistajia.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

Täällä odotusta edelleen, ja mieleni on vähän raskas. Mietin, miten kauan ihminen pystyy taistelemaan kuolemaa vastaan kun ei halua lähteä. Pitkä on odotus. 

 

-Sinilintu

Iso halaus Sinilintu. 

 

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

 En sitten tiedä jos siinä väitetyn rikoksen uhri olisi vieressä vaatimassa että tiedon pitää heti näkyä toiminnassani ja valinnoissani, miten homma kääntyisi. Voi olla että lopputuloksena minä sanoutuisin irti kaikista osapuolista.

Niin eikä tietysti pelkästään se rikoksen uhri, vaan todennäköisesti myös tekijä olisi kai myös siinä vieressä vaatimassa, että teko ei pidä paikkaansa ja jos näyttäisi siltä, että pitääkin, niin se ei ollut niin vakava ja jos näyttäisi, että kyllä on, se pitäisi unohtaa. Siitähän on jo aikaa ja tekijä on nykyään aivan eri ihminen. Näinkin ihmisen mieli usein toimii.

Ihmisten reaktiot ovat erilaisia, mutta itse en pääsisi asiasta yli sulkemalla sen pois. Tietysti tilanteitakin on erilaisia, ei sillä, tarkoitan, että jos ei voisi päästä tolkkuun siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, olisi entistä vaikeampaa. 

En kuitenkaan usko, että kovin moni olisi vie

Mie luulen että se on ihan luonnollista että ihmiset kyseenalaistaa jos asian tuo esille kuten käpyparka toi, siis niin että kuulostaa että kaikki muut lähipiirissä käänsivät hälle selkänsä. Näitten asioitten parissa on kuitenkin tapahtunut ihan hirveitä oikeusmurhiakin, ihan tuomioihin saakka. Puhutaan valemuistoista mm. Tosi vaikeaa on täysin tietämättömänä lähteä tavallaan vahvistamaankaan kertojan tunnetta, kun ei tiedä. Monesti miettinyt, en just tässä ketjussa mutta muuten, että porukka aika huoletta alkaa kirjoittajan mukana esim haukkumaan itselle tuntemattomia ihmisiä. Entä jos siellä on kertojana vaikka narsisti, tai paranoidi skitsofreenikko. Ekaks mainittu vois hyvin ollakin hakemassa selkään taputtelijoita jostain anonyymipalstalta.

No, asiaan. Vaikka henkilö on sattunut olemaan sun perheessä kun synnyit ja oot hänen kanssa lapsuutesi viettänyt, ei hänen kanssa silti ole pakko olla läheinen. Vaikuttaa koko elämänlaatuun että laskee sellaset ihmiset pois ketkä tuo vaan painoa harteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä: irtipäästäminen sattuu, luopuminen sattuu. Se on erittäin ristiriitaista. Pystyn samaistumaan siihen ristiriitaan ja kipuun, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu, kun on paljastunut salasuhde ja pitkäaikainen rakkaussuhde päättyy. Vaikka rakkaus sisaruksiin on erilaista, se on silti syvää. Tai itselläni on/on ollut. Nyt yritän päästää siitä irti. Ja ihan samalla tavalla toisina päivinä ikävä on niin suurta, että tekisi mieli toimia jopa itseäni vastaan. Pyytää anteeksi, että vein asian tutkintaan ja niin sanotusti aiheutin koko sotkun, jotta saisin heidät takaisin elämääni, mutta sitä en tule tekemään. Koska tiedän, että uhrina en ole missään vaiheessa tehnyt mitään väärää. Minä olen ollut lapsi, täysin riippuvainen näistä tekijöistä ja erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Kukaan lapsi ei pysty asemansa vuoksi puolu

"Tästä ja toisen tekijän todistajien häiriköinnistä tehtiin kyllä ihan oma rikosilmoituksensa. On rikos, jos yrittää vaikuttaa tutkintaan tai oikeudenkäyntiin uhkailemalla ja painostamalla todistajia."

miten tämä prosessi on edennyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä: irtipäästäminen sattuu, luopuminen sattuu. Se on erittäin ristiriitaista. Pystyn samaistumaan siihen ristiriitaan ja kipuun, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu, kun on paljastunut salasuhde ja pitkäaikainen rakkaussuhde päättyy. Vaikka rakkaus sisaruksiin on erilaista, se on silti syvää. Tai itselläni on/on ollut. Nyt yritän päästää siitä irti. Ja ihan samalla tavalla toisina päivinä ikävä on niin suurta, että tekisi mieli toimia jopa itseäni vastaan. Pyytää anteeksi, että vein asian tutkintaan ja niin sanotusti aiheutin koko sotkun, jotta saisin heidät takaisin elämääni, mutta sitä en tule tekemään. Koska tiedän, että uhrina en ole missään vaiheessa tehnyt mitään väärää. Minä olen ollut lapsi, täysin riippuvainen näistä tekijöistä ja erittäin haavoittuvaisessa a

 

Sitä en tiedä, koska en ollut se jota uhkailtiin, vaan kyseessä oli muut todistajat. Enkä ole kysellyt. Sen tiedän vain, että tutkinnanjohtaja kommentoi minulle, että kyseessä on vakava rikos, joka käsitellään erikseen.

- Käpybara

Tiedättekö esim. jääkiekkopeleissä on oma fanikatsomo ja fanilauma. Osa henkilöistä on hieman yksinkertaisia. vähän sellaisia höppänöitä. Mutta niin tosissaan fanittamassa kannattamaansa joukkuetta, suloisia :)



Tulee vähän näistä nimimerkillisistä sama fiilis <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 En sitten tiedä jos siinä väitetyn rikoksen uhri olisi vieressä vaatimassa että tiedon pitää heti näkyä toiminnassani ja valinnoissani, miten homma kääntyisi. Voi olla että lopputuloksena minä sanoutuisin irti kaikista osapuolista.

Niin eikä tietysti pelkästään se rikoksen uhri, vaan todennäköisesti myös tekijä olisi kai myös siinä vieressä vaatimassa, että teko ei pidä paikkaansa ja jos näyttäisi siltä, että pitääkin, niin se ei ollut niin vakava ja jos näyttäisi, että kyllä on, se pitäisi unohtaa. Siitähän on jo aikaa ja tekijä on nykyään aivan eri ihminen. Näinkin ihmisen mieli usein toimii.

Ihmisten reaktiot ovat erilaisia, mutta itse en pääsisi asiasta yli sulkemalla sen pois. Tietysti tilanteitakin on erilaisia, ei sillä, tarkoitan, että jos ei voisi päästä tolkkuun siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, olisi entistä vaikeampaa. 

 

Ilmeisesti sinulle lähipiiri tarkoittaa pelkästään lapsuudenperhettä? Itselleni lähipiiri on tämä ihan oma perheeni, kumppanini vanhemmat, ystävät ja läheiset sukulaiset. Eikä heistä kukaan ole kääntänyt minulle selkäänsä, vaan ihan kaikilta olen saanut tukea ja ymmärrystä. Jopa sellaisilta sukulaisilta, joiden kanssa en ole ollut vuosikausiin tekemisissä. Mutta voithan sinä vääristellä tietysti tätäkin ja epäillä, että valehtelen. 

Kyse ei ole valemuistoista, vaan useampi sukulainen ja lapsuudenystäväni voivat vahvistaa, että kyllä, näitä ja näitä asioita on tapahtunut. En ole keksinyt niitä päästäni. Tukea saan edelleen läheisiltäni, mutta oma ongelmani on siinä, että en halua heitä kuormittaa liikaa. Tai pelkään kuormittavani liikaa. 

Olen selvästi ärsyttänyt/loukannut sinua suuresti, koska tarkoituksellisesti vääristelet kirjoittamiani asioita ja haluat epäsuorasti syyttää minua narsistiksi tai skitsofreenikoksi. Sille en tietenkään voi mitään. Se on sinun valintasi. Motiiviksi arvelen loukkaantumisen, mutta voin olla siinä väärässä. Jos näet näin paljon vaivaa minun tölvimiseeni, niin jotainhan siellä on oltava taustalla. Osaisitko avata mitä? Tulisit nyt nähdyksi ja kuulluksi ja kenties pääsisit eteenpäin?

- Käpybara

Tunnut aika raskaalle ihmiselle Käpybara, kirjoitat tänne jatkuvasti, olisiko hyvä pitää vähän taukoa. Mitä sinä täällä ihmisiltä haluat, mitä sinä haluat että sinulle vastataan? Voivotellaan tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Tunnut aika raskaalle ihmiselle Käpybara, kirjoitat tänne jatkuvasti, olisiko hyvä pitää vähän taukoa. Mitä sinä täällä ihmisiltä haluat, mitä sinä haluat että sinulle vastataan? Voivotellaan tilannetta?

Hmmmm, oletko nyt eri vai sama vai joku toinen vai ihan muu? Tuli niin irrallinen kommentti ja ohi varsinaisen aiheen, etten oikein hahmota mitä haluat? Tänään olen ollut, kyllä myönnän, aktiivisempi, en tiennyt että minun pitää kysyä sinulta henkilökohtaisesti lupa kirjoitteluun? Jos kirjoitteluni harmittaa sinua niin kovasti, niin osaisitko ihan vain ohittaa ne? Kokeile :). Sen sijaan että tuhlaat omaa energiaasi valittamiseen siitä, että kirjoitan täällä. Niinhän sinäkin kirjoitat :).

- Käpybara

Olen eri, mutta ehkä Käbypara tuo aika voimakas ja hiukan, miten nyt  kuvailisin, ei kovin myötämielinen joiltain osin, tänne palstalle tulosi herättää ehkä joissakin epäluuloja luonteestasi. Olet kyllä täällä empaattinen ja ymmärtäväinen taas silloin kun itse haluat. Tuo kylmän ja lämpimän vaihtelu oman valinnan mukaan on hyvinkin tuttua monille oikeassa elämässä. Ehkä siksi ovat jotkut hiukan  varautuneita. 

Siviilihaasteessa on vaarana tosiaan joutua maksamaan jos asia ei menesty. Myös vaikka asia etenee oikeuteen syyttäjän toimesta sekään ei takaa mitään. Se, jolla on taitavampi asianajaja joka on myös muuten voimakkaampi esiintymisessään saattaa voittaa, ei oikeudessa aina toimita oikeudenmukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö esim. jääkiekkopeleissä on oma fanikatsomo ja fanilauma. Osa henkilöistä on hieman yksinkertaisia. vähän sellaisia höppänöitä. Mutta niin tosissaan fanittamassa kannattamaansa joukkuetta, suloisia :)



Tulee vähän näistä nimimerkillisistä sama fiilis <3

Tästä tulee se fiilis, että joku tosiaan on työtön ja tehnyt tästä ketjusta oman elämänsä katsomon. Niinhän täällä jo joku kertoikin, että kovin tärkeää päästä analysoimaan kun muuta elämää ei ole. Ei siis lipsahdeta tämän enempää tähän, tai saa kohta taas MP kuulla, mitä on kirjoitellut.

"Mie luulen että se on ihan luonnollista että ihmiset kyseenalaistaa jos asian tuo esille kuten käpyparka toi, siis niin että kuulostaa että kaikki muut lähipiirissä käänsivät hälle selkänsä."

Hänhän on useaan kertaan kertonut, että onneksi näin ei ole käynyt, vaan että on saanut paljon tukea niiltä, jotka tietävät, mitä on tapahtunut. Korjannut esimerkiksi minulle, että ei ole koko suku mukana, kun itse asiasta kyssärillä kirjoitin. Ihmeellistä lukemista ja siitä tehtyjä päätelmiä taas. Nämä juuri herättää eniten sitä närää. Ollaan joo ihan asiallisia, mutta aletaan puhua narsisseista jonkun väärän väittämän kautta.