Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Kuitenkin hän haluaisi saada sen ystävyystasolle ja on tehnyt sen eteen jo paljon töitä ja yrittänyt panostaa perheeseen enemmän. 

Mutta mitä ihmettä tämä edes käytännössä tarkoittaa? Moni on kommentoinutkin, eikä minulla ole hirveästi uutta lisättävää = heijastelee kommentit omiakin ajatuksia.

Itselleni tuo kuitenkin kuulostaa siltä, että mies työstää tunteitaan takaisin? ystävätasolle, kun ne nyt ovat muuttuneet jo muuksi. Tämän lisäksi hän yrittää panostaa! enemmän perheeseen. Minä en totta totisesti ilahtuisi tuon kuulemisesta. Minä ja lapset siis ovat jotain, johon panostaminen onnistuu vain paljon töitä tekemällä ja yrittämällä. Tällä kertaa nyt sitten ihan aidosti, tai siis tästä lähtien. Kyllä tuo minunkin korvaani särähti. 

Kiinnittäisin huomiota edelleen myös siihen, että mieshän on nyt tosiaan vaan kärähtänyt, kuten salasuhteissa hyvin usein tapahtuu. On kyllä ikävän tavallinen kaava, että siinä paniikissa lupaillaan ihan mitä vaan, sillä se on varmaan ihan ihmisluonteessa, että virhe pyritään selittämään pois. Ei mieskään varmaan ole pysähtynyt miettimään, että mitä tämä tarkoittaa, mitkä oikeat tunteensa on avioliiton jatkumisen kannalta. Nyt on vain pikaisesti varmistettava, että se jatkuu. Katsellaan muuta sitten myöhemmin. Ja kun toinen nainen on jo katkaissut välit ainakin nyt, tällä hetkellä, sen tarpeellisempaa tietysti, että vaimokin ei lähde.

Ikävän tavallinen kaava on sekin, että kun pöly laskeutuu, sivusuhteen kanssa on "puhuttava asiat vielä selväksi". Ja kun siellä takana on ne tunteet ja vahvat kemiat jne. mitkä näihin nyt sitten aina johtavat, puheista tulee kyllä tekojakin. 

Olen niin samaa mieltä tuon Anon kanssa, joka sanoi, että ne lopun väännöt ovat lopulta sitä, mikä lupauksineen, ajatuksineen, edes takaisin menoineen ovat sitä, jotka rikkovat eniten. On niin raskasta niiden tapahtumien aikana löytää niin itsestä kuin toisesta lisää huonoja puolia. Kukaan ei ole maailman pahin tai paras ihminen, mutta ne tunnekarusellit voivat viedä täyspäisenkin puolihulluksi. 

Korvaani särähti myös toteamuksesi, Hukassa, että nyt tarvitaan kylmäpäisyyttä ja aikaa. Niin varmastikin, mutta se on jotenkin...lohduton ajatus. Taas täytyy vaan pitää pää kylmänä ja pelata aikaa. Mutta mitä palkintoa kohti?

T: MaratonParkuja

Olen ollut kolmiodraaman pyörityksessä. Meno on juuri semmoista kuin edellinen sanoo, vaikka kaikki on alussa täyspäisiä niin lopulta ollaan seinähulluja koko porukka. Se on niin energiaa vievää kaikki ajatukset syövää ja terveyden romauttavaa. Vaikea selittää sille joka ei ole kokenut.

Toinen nainen on enemmän keskiössä kuin monet tajuavatkaan, sekin oli edelliseltä hyvä huomio ja kannattaa tiedostaa.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että tässäkin toinen nainen sanelee koko kolmikon tahdin. Ainoa järjellinen ratkaisu asiaan Hukassa olisi alkaa kaikessa hiljaisuudessa salaa alkaa järjestelemään eroa ja uutta elämää. Olisiko aika ottaa ns. järki käteen kylmän rauhallisti. Miten paljon kannattaa nöyryyttää itseään enää?

Kuurankukan tiukkaa kannanottoa odotellessa

Voi Hukassa. Saatan tunnistaa tuolta rivien väleistä itseni. Tai sitten tulkitsen tekstiäsi omien kokemusteni pohjalta. 

Vaikka asiat ei ole yks yhteen niin toimintamalli on. Tai näin kuvittelen olevan.

Minusta tuntuu, että sinä tiedät sisimmässäsi että suhde ei tee sinulle hyvää ja ero olisi ainoa oikea ratkaisu. Kuitenkin perheen rikkominen on niin valtavan iso asia, asia mitä vältät viimiseen asti. Joustat ja mukaudut pitääksesi perheen kasassa. Et halua erota vaikka haluat elämääsi parempaa. 

Välillä lyöt nyrkkiä pöytään että nyt tämän on loputtava! Kunnes taas mukaudut tilanteeseen. Sisäinen olosi huononee ja huononee. Et edes huomaa sitä itse siinä kaiken keskellä eläessäsi.

Kaikki tuo draama kuluttaa aivan valtavasti. Ei semmosta tarvitse jaksaa eikä kestää. Kuka haluaa elää elämänsä sen keskellä?

Ja kaiken draaman ja kuluttavan keskellä ne hyvät hetket nousee paljon suuremmiksi mitä ne oikeasti on. Toisessa suhteessa ne saattaisi olla tavallista ja normaalia. Teillä ne on suuria huippuhetkiä. Hetkiä joiden avulla taas jatkaa, hetkiä joihin tarraa kiinni. "Mutta silloinkin meillä oli niin mukavaa"

Se, että miehesi toinen nainen tekee tuollaisen päätöksen kertoo heidän suhteensa tasosta. Siitä ei tule ystävyyttä kun korkeintaan joskus ajan päästä, ajan mikä vaatii totaalisen irtautumisen. 

Joko tämä totaalinen irtautuminen nyt todella tapahtuu tuon toisen naisen sen alkuun pantua tai sitten he ajautuvat jälleen toistensa seuraan ja jossain kohtaan heidän rakkautensa johtaa teidän eroonne.

Kipeitä ja kovia sanoja tiedän sen. Enkä tiedä päteekö nämä asiat teillä. Kirjoitan aivan täysin oman kokemukseni pohjalta. Kirjoitan sanoja joita kaikessa suoruudessa ja satuttavuudessaankin olisin joskus itse kaivannut. Silloin kun roikuin epätoivoisena siinä satuttavassa ja tuhoavassa suhteessa itseäni rikkoen. Asioita itselle ja muille selitellen. Tarrasin kiinni jokaiseen tarinaan siitä miten suhde oli jatkunut vaikeuksista huolimatta tai eron jälkeen entistä parempana. Jopa tämän ketjun alussa en halunnut kirjoittaa totuutta vaan salaisin selittelin ja pidin yllä sitä kulissia. Koska jos kuitenkin suhde olisi jatkunut.

Vasta eron myötä olen täysin tunnustanut itselleni miten sairasta kaikki oli. Ei ole enää tarvetta salata eikä selitellä. Kulissit on saanut mennä. Ja tästä seuraa se, että osa ihmisistä ajattelee että olen vain erosta katkeroitunut. Miten siitä suhteesta olisi pitänyt erota aikoja sitten. Noita vastaavia järjen hetkiä tuli minullekkin, että nyt tämä loppuu. Eikä se kuitenkaan koskaan loppunut.

Yksi ystäväni puhui minulle suhteen aikana suoraan. Kyseenalaisti miksi olen siinä? Muut eivät sanoneet oikeaa mielipidettään kuin vasta eron jälkeen.

Tuota yhtä ystävää olen kiittänyt eron jälkeen rehellisyydestään. Ja siksi kirjoitan nyt tämän raa'an tekstin sinulle Hukassa. Itse olisin tarvinnut vastaavaa. Vaikka se sattuu ja tuntuu tosi pahalle eikä siltikään olisi valmis toimimaan. Joskus tulee päivä kun se auttaa.

Muista, olet arvokas juuri semmoisena kun olet! Ei ole itsekkyyttä vaan terveyttä laittaa oma hyvinvointinsa ykköseksi. Miettiä minkälaista elämää sinä haluat elää? Tämä oli minulle todella vaikea opetella. Hyvinvoivana autat myös muita, eniten lapsiasi.

3 vuotta sitten en olisi tämmöistä teksiä kirjoittanut. Olisin varmaan kirjoittanut jotain  suhteen eteen taistelemisesta ja perheen kasassa pitämisestä. Mutta, aina se ei ole paras vaihtoehto vaan jopa se huonoin.

Ap

Ja kaiken draaman ja kuluttavan keskellä ne hyvät hetket nousee paljon suuremmiksi mitä ne oikeasti on. Toisessa suhteessa ne saattaisi olla tavallista ja normaalia. Teillä ne on suuria huippuhetkiä. Hetkiä joiden avulla taas jatkaa, hetkiä joihin tarraa kiinni. "Mutta silloinkin meillä oli niin mukavaa"

Tämä on totaalisen totta. Valitettavasti itselläni on nyt seurattava ystävän kolmiodraama. Olen hänelle ollut suora, mutta se on kyllä tuonut etäisyyttä välillemme. Hän on se toinen nainen ja tuntuu, että siellä päässä on kyllä sama seinä vastassa kuin yleensä vaimolla, eli molemmilla on vahva usko siihen, että juuri heidän rakkautensa miehen kanssa on sitä oikeaa ja kestävää lajia,, jonka puolesta kannattaa taistella. Asiaa ei nyt auta se, että tämä on kyllä moraaliani vastaankin, eli siltäkin kantilta saattavat sanani olla ikäviä.

Sananen tästä. Ymmärrän erittäin hyvin, miten ja miksi ystäväni on tähän tilanteeseen ajautunut. Mutta kun se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on ollut myös erittäin tietoinen miehen perhetilanteesta. Joten sinällään, kyllä siinä on ihan tietoinen riski otettu, että tämä suhde voi hyvinkin tod mennä persiilleen. 

Kyseessä on taas ikävä kyllä niin vanhan kaavan mukainen tarina, että ei toinne edes yksityiskohtia avata. Ne on luettavissa tässäkin ketjussa usean kokeneen kirjaimista. En tunne vaimoa kuin hyvin pintapuolisesti (kyse on, kuten arvataankin, siis työkavereista), joten hänen kannaltaan en sano asiasta muuta kuin että vakava taisto on tulossa. 

Miehen tunnen aika hyvinkin ja koko juttu on kyllä stanan hankala. Eroa en usko hänen ottavan, jos se on hänestä kiinni. Niin paljon pelissä. Lapsiin hänkin vetoaa, mutta hänelle sanoin suoraan, että älä nyt viitsi. Jos lapsesi noin tärkeitä olisi, et olisi tässä tilanteessa. Enemmän vaikuttanee sukutausta ja ihan silkka raha, kun avioehtoa ei ole.

Olen huono ystävä, kun suoraan sanottuna tekee mieleni pestä koko jutusta käteni täysin ja olla kuulematta asiasta yhtään mitään. Tunnen suurta avuttomuutta. Lisäksi omassa elämässäkin on ollut hieman mietiskeltävää, joten sikälikin koen tilanteen ihan rasittavana.

No nyt tulikin itsekkäästi kertomus enemmän minusta😒 sitä täytynee pyytää anteeksi, mutta en nyt viitsi enää poistaakaan kun jo kirjoitin. Seuraavalla kerralla paremmalla otteella!

T: MaratonParkuja

Hukassa, kiitos kun kerroit tilanteesta. Minulla ei ole paljonkaan lisättävää edellisiin kommentteihin, jotka vastaavat pitkälti myös omia ajatuksiani. Pahaa pelkään minäkin, ettei sivusuhde olekaan loppunut, vaan on tauolla. Vahvoja tunteita kun on päässyt syntymään, niitä ei noin vain nitistetä. Näen myös täysin mahdottomana suhteen jatkumisen ystävyytenä lähitulevaisuudessa. Liekki ja monet muut sanoittivat hyvin tilanteen siten kun minäkin sen näen.

Kiinnittäisin huomiota kuitenkin nyt siihen, mihin voit itse vaikuttaa eli omaan käytökseesi. Vaikka ulkopuolelta saattaakin näyttää siltä, että toinen nainen sanelee mitä tapahtuu, niin en täysin allekirjoita sitä. Nimittäin Hukassa, huomaatko, että tilanne muuttui vasta kun itse asetit miehelle rajat ja ehdotit avioeroa. Kuten Liekki ja jotkut muutkin kehottaisin sinua nyt vakavasti miettimään, missä kulkevat omat rajasi jatkossa ja kertomaan sen selkeästi miehelle. Millaista käytöstä olet valmis avioliitossa sietämään jos siihen jäät ja missä tilanteessa avioero on parempi vaihtoehto. 

Olen kannustanut sinua pitkin matkaa asettamaan omat rajasi ja pysymään niissä. Silloin otat haltuun oman elämäsi suunnan sen sijaan, että olisit miehen tai toisen naisen ratkaisujen armoilla.

Minusta suhtaudut toiseen naiseen varsin pitkämielisesti. Hän ei ole viaton, vaan on tietoisesti aiheuttanut sinulle paljon tuskaa. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että mies on suurin syyllinen. Hän on se, joka on - anteeksi vain - pitänyt teidän avioliittoa ja sinua pilkkanaan. Itse en näkisi mahdollisena jatkaa avioliittoa, josta puuttuu kunnioitus, luottamus ja vahvasti epäilen myös rakkaus.

Kuurankukka

Itse taidan tätä nykyä olla niin kyyninen ja armoton, että ajattelen, että jos parisuhteessa on, etenkin toistuvasti, käytävä rajanasetuskeskusteluja se on jo mennyttä.

Sanoisin, että tavallisessa, kunnioittavassa parisuhteessa ei ole tarvetta asettaa rajoja ja sitten vahtia, että niitä ei ylitetä, vaan nämä asiat tulevat ns. luonnostaan. Kun on esim. keskusteltu vakavammin jostain toimintatavasta, joka loukkaa, kyllä sen pitäisi riittää ilman, että sanoitetaan jotain rajoja ja asetetaan vielä toinen ikään kuin vastuuseen siitä, että pitää huolen, että niitä ei ylitetä tai laukaisee jotain seurauksia, jos ylitetään. Kyllä pitäisi ymmärtää ihan itsekseen lopettaa loukkaava käytös.

Aina tietysti oma käytös on ainoa, mihin voi vaikuttaa, mutta kun nythän ei olekaan kyse siitä, mitä itse tekee, vaan mitä toiset tekee. Olen sanonut myös ystävälleni, että kyllä sinä vaikutat siihen, herranjesta, mitä käytöstä miehen kotona nyt on. Kun vaimo on kuulemma masentunut ja epävakaa. Noh daa-a. Ystäväni on sitä mieltä, että jokainen on vastuussa tunteistaan ja käytöksestään, mutta minä olen eri mieltä. Minusta meillä kaikilla on vastuu siitä, mitä toimintamme aiheuttaa toisille myös tunnepuolella.

Jälleen koen, että en ole Kuurankukan kanssa eri mieltä sinällään, mutta lähestyn ehkä eri kulmasta😊 eli en katso, Hukassa edes voisi olla ns. yksin vastuussa edes omasta tulevaisuudestaan - ellei sitten tee sitä ratkaisua, että tosiaan lähtee, eikä katso taakseen. Valitettavasti tämä on nyt kolmen kauppa, jossa Hukassa on osasena.

Mutta siitä taas olen samaa mieltä (?), että nyt olisi aika hänen tarkastella tätä kolmiota ennen kaikkea omasta nurkastaan ja lakata ennakoimasta/toivomasta/huolehtimasta toisen näkökulmista ja ajatuksista + toiveista. Se on harjoiteltava taito, kun on tottunut laittamaan kaikki muut itsensä edelle.

T: MaratonParkuja

Olen seurannut ketjua alusta asti ja kommentoin nyt sivusta, itsekin vaikeaa prosessia läpikäyneenä ja osittain yhä läpikäyvänä. Hukassa, tunnistan sielunsisaruutta luonteissa ja ymmärrän hyvin, miksi toimit kuten toimit. Kysyn silti: Mikset hakisi yksin avioeroa ja käyttäisi hakemusta osoittamaan miehelle, että olet rajanvedossasi nyt aivan tosissasi? Eron lopulliseen voimaantuloon kun vaaditaan vielä toisen vaiheen hakemus, ja käräjäoikeuksiin tehdään hyvinkin paljon ensi vaiheen hakemuksia, jotka eivät lopulta johda avioeroon. Voisit kertoa miehelle, että haluat katsoa, pystyykö hän sitoutumaan nyt ensi alkuun vuoden verran siihen, mitä olette sopineet. Jos pystyy, hakemus saa  vuoden jälkeen itsekseen raueta. Jollei, jos mies hairahtuu, saisit näin toimien eron voimaan nopeammin kuin jos ryhtyisit sitä vasta siinä vaiheessa alusta asti puuhaamaan. Jos mies tsemppaa puoli vuotta mutta mokaa sen jälkeen totaalisesti, saisit eron välittömästi. Asialla voi olla henkiselle hyvinvoinnillesi tuolloin todella suuri merkitys. T. Sivustaseuraaja. (Toivottavasti kenelläkään ei tässä ketjussa ollut jo käytössä tätä nimimerkkiä - mikäli oli, niin pahoittelen kovasti sen omimista.)

Sivustaseuraaja, nopeasti kommentoin: täysi tukeni täältä ehdotuksellesi. Hukassa, avioerohakemuksen jättäminen olisi konkreettinen teko, joka asettaa sinun rajasi miehelle. Sen jälkeen alkaisi harkinta-aika, jonka mies voi joko mokata tai jonka aikana näyttää, että avioliittonne on hänelle tärkeä. 

Puolustan edelleen näkemystä, että aseta rajasi ja pysy siinä. Muuten mies kävelee tunteidesi, toiveidesi ja elämäsi ylitse ja pyyhkii jalkansa niihin mennessään. Tämä tietenkin vain jos vielä haluat antaa avioliitollesi mahdollisuuden.

Kuurankukka

Mitä hyötyä olisi asettaa rajoja, jollei voi luottaa toisen niitä noudattavan?

Tämä mietityttää, että Hukassa olevan mies nyt salaili tapaamistaan kakkosnaisen kanssa. Hän tosiaan vanhanaikaisesti kärähti. Jos kyseessä on selvä peli, eli Hukassa sallii naisen tapaamisen niin miksi tämä peitetarina? Ei mene järkeeni. 

Tässä on nyt joku ristiriita miehen toiminnassa. Jos on sopimus, että naista saa tavata niin miksei sitten sanonut suoraan, että menee tapaamaan myös tätä naista samalla kertaa. 

Ei halunnut romuttaa perheloman jättämää hyvää fiilistä ehkä? Luuli pääsevänsä helpommalla ja kävikin päinvastoin

Minä taas en taida kannattaa eleitä, demonstraatiota ja sen kaltaisia asioita. Jos ei ole varma, että eron haluaa, mielestäni sen hakeminen vain alleviivausmielessä on ihan turhaa. Etenkin, jos kuitenkin käy siten, että vaikka rajoja asetetaan, lupauksia tehdään jne ja siti päädytään samaan tilanteeseen, eli elämä jatkuu kutakuinkin entisellään.

Jos Hukassa on edelleen syynsä nähdä, että avioliitto voi jatkua, mitä hyötyä tai edes järkeä oikeastaan on tehdä konkreettisia tekoja ikään kuin ei olisi näitä syitä ja ero olisi mahdollinen ratkaisu? 

En näe hedelmällisenä tilannetta, jossa omia rajoja pitää korostaa teoilla ja toinen on testauksen alla. Tulevaisuus tulee joka tapauksessa näyttämään, miten tosissaan mies on minkäkin asian kanssa. Sinällään tietysti pointti on, että jos ero on jo vireillä, sen saa nopeammin kuin aloittamalla myöhemmin, mutta kiirehän tässä nyt ei tunnu asialla olevan.

En siis missään tapauksessa sano, että rajoja ei saa asettaa (ne täytyy) tai niistä pitää kiinni, toivon, että minua ei ymmärretä tässä täysin väärin. Mutta...jotenkin näen, että niiden aika on jo tavallaan ohi. Tilanne on jo eskaloitunut niin pitkälle. Niitä pitää olla ja niistä puhua, mutta ne eivät ole ytimessä.

Ytimessä on se, miten koko avioliitto nähdään ja yhteinen tulevaisuus. Mitä ne haasteet ovat ja miten niihin vastataan. Jos tilanne on se, että toisen täytyy tehdä tekoja takoakseen toisen päähän tilannetta. mielestäni tilanne on, anteeksi vain, täysin toivoton. 

Nimittäin tässäkin Hukassa voi joutua koko keskustelussa sivuraiteille: keskustelu kääntyy hänen rajoihinsa, miksi ne ovat, ovatko kohtuullisia, missä kohtaa katsotaan ylityksen todella tapahtuneen, jne. aivan kuin ongelma olisikin Hukassa, eikä mies tekoineen ja löysine puheineen. Mies on osoittanut kykynsä kääntää keskustelu pois ytimestä ja itsestään.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää, että Hukassa olevan mies nyt salaili tapaamistaan kakkosnaisen kanssa. Hän tosiaan vanhanaikaisesti kärähti. Jos kyseessä on selvä peli, eli Hukassa sallii naisen tapaamisen niin miksi tämä peitetarina? Ei mene järkeeni. 

Tässä on nyt joku ristiriita miehen toiminnassa. Jos on sopimus, että naista saa tavata niin miksei sitten sanonut suoraan, että menee tapaamaan myös tätä naista samalla kertaa. 

Koska suhde on muuttunut avoimesta "ystävyydestä" tavalliseksi sivusuhteeksi tunteineen. Nyt siinä on salattavaa, ennen ei ollut kun käytiin vain paneskelemassa ystävää. Nyt ollaan jo vaiheessa, jossa salapari käyttäytyy kuin pariskunta, eli aikaa ei enää vietekään vain sängyssä, vaan halutaan lähteä ihmisten ilmoille kahden. Muistan tuon omasta sivusuhteestani. Ja voin sanoa, että silloin ollaan tunteiden suhteen jo syvällä.

Mutta mieshän on silloin täysin sekaisin selityksiensä kanssa Hukassa olevalle. Jos ja kun kakkossuhde on muuttunut julkiseksi ja tunteet ovat syvenneet. Miten silloin voi kotona kertoa, että kääntääkin kelkan takaisin ystävyyteen ja lupailla suhteen lopettamista yms.  Tai tietenkin voi, mutta ei siinäkään ole mitään järkeä. 

Ymmärrän, että oma järki on tietenkin hänellä siinä, että yrittää pitää niin kakkosuhteen edelleen kuin kotiolonsakin. 

Siinä olen samaa mieltä, että erohakemusta ei kannata laittaa vain kokeilumielessä. Koska se on "ase" jonka voi käyttää vain kerran ja sen jälkeen se on tehoton. Jos mies töppää ja silti eroa ei toteuteta niin mennään yhä syvemmälle suohon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti ja kommentoin nyt sivusta, itsekin vaikeaa prosessia läpikäyneenä ja osittain yhä läpikäyvänä. Hukassa, tunnistan sielunsisaruutta luonteissa ja ymmärrän hyvin, miksi toimit kuten toimit. Kysyn silti: Mikset hakisi yksin avioeroa ja käyttäisi hakemusta osoittamaan miehelle, että olet rajanvedossasi nyt aivan tosissasi? Eron lopulliseen voimaantuloon kun vaaditaan vielä toisen vaiheen hakemus, ja käräjäoikeuksiin tehdään hyvinkin paljon ensi vaiheen hakemuksia, jotka eivät lopulta johda avioeroon. Voisit kertoa miehelle, että haluat katsoa, pystyykö hän sitoutumaan nyt ensi alkuun vuoden verran siihen, mitä olette sopineet. Jos pystyy, hakemus saa  vuoden jälkeen itsekseen raueta. Jollei, jos mies hairahtuu, saisit näin toimien eron voimaan nopeammin kuin jos ryhtyisit sitä vasta siinä vaiheessa alusta asti puuhaamaan. Jos mies tsemppaa puoli vuotta mutta mokaa sen jälkeen totaalisesti, saisit eron välittömästi. A

 

Tämä olisi minunkin mielestäni kaikista paras toimintatapa Hukassalle. Siinä ei häviä mitään, kävi lopulta miten kävi, mutta se olisi miehelle todella kouriintuntuva näyttö siitä, että nyt hänellä ei ole varaa enää pelleillä, koska täll kertaa myös Hukassa on tosissaan.

Samalla Hukassa saa itsekin vielä sitä kaipaamaansa aikaa liki vuoden verran ja ehtii muodostaa mielipiteensä siitä, haluaako jatkaa liittoa siinäkään tapauksessa, että mies pysyttelisi kaidalla tiellä eikä hyppelisi syrjäpoluille.

"Ystävyys" tuon toisen naisen kanssa on aivan mahdoton ajatus, koska tunteet ovat kuitenkin puolin ja toisin kehittyneet niin pitkälle. Se on joko tai -tilanne nyt, niin Hukassan ja miehen välillä kuin miehen ja toisen naisen välillä. Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi, että Hukassa laittaa nyt uuden vaihteen sisään ja laittaa eron ensimmäisen vaiheen tulille.

Turha laittaa eroa vireille jos kuitenkin antaa miehelle jälleen uuden mahdollisuuden kun hän lupauksistaan huolimatta kärähtää. Vasta kun itse on valmis toteuttamaan eron niin paperi vetämään. Miksi laittaa jotain leikkieroa vireille. Erolla ei leikitä, sen moni kyllä tekee, mutta minusta silloin on pohja pois liitolta. Jatkui tai ei, viturallaan on jos tuolle linjalle joutuu menemään. 

Edellinen kirjoittaja kuvasi hyvin, mitä hyviä puolia avioerohakemuksen jättämisessä voisi olla. Nythän ollaan tilanteessa, jossa Hukassa ei ole asettanut miehelleen rajoja. Erosta on puhuttu, mutta mies ei ota sitä vaihtoehtoa luultavasti tosissaan, sillä Hukassa ei ole tehnyt mitään konkreettista asian eteen. Mies luultavasti kuvittelee pääsevänsä itkemällä takaisin tiukassa tilanteessa ja erohakemus jälkeen kerran jätetään tekemättä.

Toinen tärkeä pointti tuli myös esille. Nimittäin se, että nyt Hukassa käyttää paljon aikaa sen miettimiseen mitä mies ja toinen nainen haluavat. Katse tulisi kääntää nyt omaan sisimpään ja miettiä mitä itse elämältään haluaa. Hukassa, saat täälläkin ristiriitaisia neuvoja osittain varmaankin myös sen takia, että emme tiedä mitä sinä haluat. Tiedätkö itsekään? Eikö se olisi kaikkein tärkein asia pohtia?

Jos avioerohakemus olisi sisällä, se konkretisoisi asiaa myös Hukassa nimimerkille. Hänellä olisi mahdollisuus tunnustella miltä ajatus erosta lopulta tuntuisi. Lisäksi samalla näkisi onko mies tosissaan pelkäämässä avioliiton kaatumista vai leikkiikö vain.

Puheet paluusta ystävyyteen toisen naisen kanssa kuulostavat valitettavasti pelkältä yritykseltä säästää kakku ja syödä se. Sen vuoksi en luottaisi miehen rehellisyyteen pätkääkään.

Haluan kiittää myös sinua Tuike kirjoituksistasi, jossa ymmärsit täsmälleen mitä tarkoitin. Lisäksi erityismaininta sinulle Ap. Toivottavasti Hukassa lukee kirjoituksesi huolella. Tunnut tavoittavan jotain sellaista, mikä syntyy vain omakohtaisen kokemuksen kautta.

Kuurankukka

Meitä on lukuisia, jotka ovat kokeneet ton. Suhde varattuun alkaa kevyenä, ei tarkoita mitään, sopii omaankin elämäntilanteeseen, miehen kotona ehkä vähän vaikeaa ja vaimon kanssa yhdessä jo eroa harkitaan. Lasten takia kuitenkin hyvin ymmärrät. Sitten syvenee ja tuntuu jo hyvältä käydä ulkona syömässä tai edes juomilla, kahvilla, jne. Alat jo uskoa niihin eropuheisiin ja näet tulevaisuutta.

Ja sitten tulee kärähtäminen ja mies panikoituu täysin. Tiukkaa, mitä olet oikein vaimolle sanonut, skitsoaa, vetäytyy, jne. Mistään eroaikeista ei mitään tietoakaan. Ja kun pöly laskeutuu tulee viesti olen ajatellut sinua paljon, haluan vain tietää että voit hyvin. Ja sinä uskot taas ja kohta sama juttu.

Ei tuossa mitään järkeä ole kuten ei yleensäkään sivusuhteissa ole. Täyttä kusetusta kaikki. Vaimon osaa tai ajatuksia en ole uskaltanut ajatella.