Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa 28 puolesta kun näkee, ettei vielä ole menneestä päässyt irti - vaikka näin kaikille, jopa itselleen uskottelee -

Kuka ihme haluaa milläkin tekosyyllä, asua exänsä puoliksi omistamassa asunnossa? Tämä on sitä kiinnipitämistä. Tekosyitä kiinnipitämiseen kyllä löytyy ja uskotellaan mustaa valkoiseksi. Voivoi...

Minua kiinnostaa ihan oikeasti, mitä sellaista elämässäsi on tapahtunut joka saa Sinusta noin katkeran/vihamielisen ihmisen. Kiinnostaisi myös kovasti tietää, miten tämä minun asuminen Sinua närästää.

Tämä on minun ja poikani koti (hetken vielä), postilaatikossa lukee vain meidän sukunimi. Exällä ei ole tästä laisinkaan kuluja, minä maksan myös yhtiölainat (ja se kartuttaa exäni varallisuutta). Tämä oli exälle halpa hinta olla maksamatta elatusmaksuja ja kiillottaa sädekehäänsä täydellisenä miehenä. Todellisuus oli se, että ihan mitä vaan kunhan ei tarvitse itse asua lapsensa kanssa. Olisi niin paljon asioita, mutta kaikkea en viitsi kirjoittaa. 

Asun kodissani tällä hetkellä ja sillä ei ole mitään tekemistä kiinnipitämisen kanssa.

Kaikkea hyvää Sinulle ja toivottavasti elämääsi tulee myös jotain iloa tai edes myötäelämisen taitoa.

28v yhdessä 

Tulee mieleen nyt kaikenlaista taas surusta, irti päästämisestä ja ihmisten muuttumisesta. En minäkään usko, että ihminen noin vain muuttuu täysin toiseksi, mutta siihen uskon, että ihmisessä kun on niin monta puolta, se muuttuu, mikä ihmisessä milloinkin korostuu.

Eli jos nyt härskisti taas käytän 28 v exää esimerkkinä: niin kauan, kun se hänelle on antoisaa ja palkitsevaa, hän oli ihan oikeasti hyvä isä, harrasti, kannusti, oli mukana. Mutta kun se lakkasi palkitsemasta ja jokin muu antoi enemmän, siihen loppui. Kyse ei siis oikeastaan ole siitä, onko vai ei hän "hyvä isä ja ihminen", vaan siitä, että hän toimii tuolla tavoin, etsii omaa palkintoaan ensi sijassa. Siitä, onko hän  itsekäs ei kai tarvitse varsinaisesti edes keskustella?

Kyllähän monet, minä itsekin, myös sanovat, että seuraavassa liitossa kaikki toimii paremmin. Sehän on periaatteessa ihan samanlaista muuttumista: minä ainakin olen huomattavasti avoimempi, kärsivällisempi, jne. kuin edellisessä liitossa.

En siis nyt tarkoita, että 28 ex puhehousuttomana olisi mikään unelmien täyttymys tässä uudessa liitossa😀, siihen on vaikea uskoa, mutta uusia piirteitä totta tosiaan hänessä on ilmennyt. Se ei kuitenkaan pyyhi "edellistä elämää" pois. Näin siis kai hyvässä ja pahassa.

Allin kertomus kosketti jälleen kovin. Voin minäkin samaistua suruun, jota mennyt herättää (joskin kyllä myös nauratti saman erän puhehousut!), kun ei ole saanut vastauksia ja ne kysymykset nousevat mieleen. Kun toteaa, että joutuu paljonkin miettimään, minkä verran itse on täydentänyt tarinaa ja miten totuudellista se on. 

Omalla kohdallani en enää koe, että se mitä tunnen on surua, kuvaisin sitä sanalla haikeus. Se iskee vielä jossain tilanteissa, aika yllättävissäkin. Olen ehkä aavistuksen nostalgiaan taipuvainen ihminen muutoinkin, niin sen vuoksi tämäkin varmaan vielä sielun matkassa kulkee.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa 28 puolesta kun näkee, ettei vielä ole menneestä päässyt irti - vaikka näin kaikille, jopa itselleen uskottelee -

Kuka ihme haluaa milläkin tekosyyllä, asua exänsä puoliksi omistamassa asunnossa? Tämä on sitä kiinnipitämistä. Tekosyitä kiinnipitämiseen kyllä löytyy ja uskotellaan mustaa valkoiseksi. Voivoi...

Jollet ole itse ollut samankaltaisessa tilanteessa, niin on aivan turha hurskastella ja voivotella. Et voi mitenkään tietää kaikkea. Eikä tuo varmaan ole sinulta mitenkään pois.

Get over it.

"Pitäisinkin mielenterveysongelmia enemmän terveenä reaktiona sairaaseen yhteiskuntaan ja ihmistenväliseen toimintaan kuin yksilön ominaisuuksista johtuvina sairauksina. Voin vain toivoa, että näiden kriisien ja hulluuden tuhkasta syntyy jotain uutta ja terveempää."

Naulan kantaan, Liekki.

Tulee myös mieleen kommentti, jonka luin jostakin kauan aikaa sitten: Ei se, joka hakeutuu psykologille, ole hullu. Psykologille on hakeuduttava silloin, kun huomaa maailman ympärillään muuttuneen hulluksi.

Läheltä 28:a seurannut,  ei kaikki taida ihan noin olla kuin kerrot  

Tietäjät tietää

Irti päästämisestä yleensä ottaen... Minusta on julmaa, kun ihmiset usein sanovat erosuruaan potevalle, että ei exäsi sinua koskaan rakastanut. Tai niin kuin joku täällä kehotti jatkamaan elämää toteamalla jotain siitä, että sinä nyt et vaan riittänyt exällesi. Haluaisin ajatella, että kyseessä ei ole tahallinen halu vahingoittaa, mutta kovasti ajattelemattomilta tällaiset kommentit tuntuvat.

Minä näkisin, että eroon ja kylmäänkin jättämiseen voi liittyä hirvittävä määrä syitä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka ketäkin on milloinkin rakastanut tai kenelle riittänyt. Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, tarpeet muuttuvat. Kyllä siihen yleensä on jokin syy ollut, miksi yhteen on päädytty. Ja joskus ne samat syyt johtavat myöhemmin teiden erkaantumiseen, kun käy ilmi, että ominaisuudet eivät sovikaan yhteen pitkällä aikavälillä.

Huomaan edelleen, että MaratonParkujan ja minun ajatusmaailmani osuvat yksiin. Olen varma, että 28 v:n mies oli erinomainen aviomies ja isä silloin, kun hän itse viihtyi näissä rooleissa. Ehkä jokin (keski-iänkriisi yhdistettynä uuteen, viehättäväksi koettuun työkaveriin?) aiheutti ristiriitaisia haluja, jotka johtivat sitten toimintaan. Ytimessä on kuitenkin se, että ko. miehen toiminta osoittaa selvemmin kuin mitkään sanat, että hän ei ole varsinaisesti halukas tai kykenevä ottamaan huomioon sitä, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin. Tärkeintä on se, miltä hänestä tuntuu. Viis siitä, millaisen hinnan muut joutuvat hänen toiminnastaan maksamaan. Tuli itse asiassa tästä jotenkin mieleen Hukassan mies, kun kirjoitin...

Tuonsorttinen itsekkyys voi antaa pieniä hälytysmerkkejä pitkin matkaa, mutta mikään ei todella paljasta puhehousujen puuttumista ennen kuin on tosi kyseessä. Koska nämä ihmiset ovat kroonisia konfliktinvälttelijöitä, jotka mukautuvat ja miellyttävät muita tasan niin kauan, kunnes rooli käy liian ahtaaksi kantaa. Ja sitten he vain jatkavat samaa toimintalogiikkaa, ja toiselta salassa jatkavat omaa elämäänsä. Koska eihän esim. 28 vuoden yhteiselo ole mikään peruste kysyä toisenkin näkemystä asiaan. Oma elämä, omat ratkaisut. Eikä sen uudenkaan tarvitse tietää, että öitä vietetään edelleen myös aviovuoteessa.

Niin että mahtaakohan siinä loppuviimein olla kyse siitä, ettei toinen olisi koskaan rakastanut tai että jätetty olisi jotenkin riittämätön? Vai olisiko niin, että kyse on vain kyvyttömän henkilön automatisoituneesta toimintamallista, jota hän itsekään tuskin tiedostaa. This said, toki syitä eroihin on lukemattomia ja tämä on vain yksi niistä. Joskus kyse voi olla myös vaihtamisesta aidosti itselle sopivampaan (mikä sekään ei tarkoita välttämättä yleisesti parempaan...) Mutta että pettäjä vaihtaisi aina parempaan? Tuskinpa sentään. Usein ero on ennen kaikkea jätetyn/petetyn onni, kun sen vain oikein oivaltaa.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen nyt kaikenlaista taas surusta, irti päästämisestä ja ihmisten muuttumisesta. En minäkään usko, että ihminen noin vain muuttuu täysin toiseksi, mutta siihen uskon, että ihmisessä kun on niin monta puolta, se muuttuu, mikä ihmisessä milloinkin korostuu.

Eli jos nyt härskisti taas käytän 28 v exää esimerkkinä: niin kauan, kun se hänelle on antoisaa ja palkitsevaa, hän oli ihan oikeasti hyvä isä, harrasti, kannusti, oli mukana. Mutta kun se lakkasi palkitsemasta ja jokin muu antoi enemmän, siihen loppui. Kyse ei siis oikeastaan ole siitä, onko vai ei hän "hyvä isä ja ihminen", vaan siitä, että hän toimii tuolla tavoin, etsii omaa palkintoaan ensi sijassa. Siitä, onko hän  itsekäs ei kai tarvitse varsinaisesti edes keskustella?

Kyllähän monet, minä itsekin, myös sanovat, että seuraavassa liitossa kaikki toimii paremmin. Sehän on periaatteessa ihan samanlaista muuttumista: minä ainakin olen huomattavasti avoim

Exääni saa käyttää esimerkkinä kyllä.

Ymmärrän sen, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja mies jota pidin hyvänä ihmisenä halusi täysin uuden suunnan hyvinkin itsekkäällä tavalla (olisi saanut sen myös olemalla ihan rehellinen). Tämä saa minut välillä hämilleni ja ajattelemaan että ihminen on aika peto ja että onko oikeasti olemassa hyviä ihmisiä. Se mikä enää harmittaa todella on tuo pojan ja isän tilanne. Isä ei muistanut lapsen syntymäpäivää ja pari päivää sitten poika totesi, että ovat yrittäneet nähdä jo useamman kerran parin viikon aikana, mutta isä peruu aina viimetinkaan kun nyksän lapsilla on sitä sun tätä. En voi ymmärtää, mutta en myöskään voi vaikuttaa. Mutta se siitä.

Nykyisessä suhteessani puhuminen on niin helppoa molempiin suuntiin. Se mitä olen joutunut opettelemaan on se, että en olisi aina niin "kiltti ja sopeutuvainen", on hetkiä ja tilanteita kun jotenkin jämähdän. Nyt olen oppinut paremmin tuomaan omat tarpeeni esiin. Voin olla täysin p@ska ihminen muuten, mutta lehmän hermot minulla on. Liiankin sopeutuvainen ihminen niin kauan kunnes raja ylitetään. 

28 v yhdessä 

Helpottuu tietenkin jokapäivä  ympäristössä jossa vuosia ainoa eteenpäin hiipien vievä tapa on omaisuuden - uudelleenjako isossa kuvassa. Otetaan kuitenkin ilman puudutusaineita kaikki irti tästä tosi- tv satiiri näytelmästä. Irti päästäminen on liian helppoa. Totta vai tarua. Voi voi meitä. Naureskellaan niinkauan kuin aikaa riittää.🤗

Vierailija kirjoitti:

Irti päästämisestä yleensä ottaen... Minusta on julmaa, kun ihmiset usein sanovat erosuruaan potevalle, että ei exäsi sinua koskaan rakastanut. Tai niin kuin joku täällä kehotti jatkamaan elämää toteamalla jotain siitä, että sinä nyt et vaan riittänyt exällesi. Haluaisin ajatella, että kyseessä ei ole tahallinen halu vahingoittaa, mutta kovasti ajattelemattomilta tällaiset kommentit tuntuvat.

Minä näkisin, että eroon ja kylmäänkin jättämiseen voi liittyä hirvittävä määrä syitä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka ketäkin on milloinkin rakastanut tai kenelle riittänyt. Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, tarpeet muuttuvat. Kyllä siihen yleensä on jokin syy ollut, miksi yhteen on päädytty. Ja joskus ne samat syyt johtavat myöhemmin teiden erkaantumiseen, kun käy ilmi, että ominaisuudet eivät sovikaan yhteen pitkällä aikavälillä.

Huomaan edelleen, että MaratonParkujan ja minun ajatusmaailmani osuv

Kun vaan löytäisi ymmärryksen, sen oikein oivaltamisen,  tuohon onneen. 

Vierailija kirjoitti:

Läheltä 28:a seurannut,  ei kaikki taida ihan noin olla kuin kerrot  

Tietäjät tietää

Tietäjät todellakin tietää, eli minun yksi ystävä ja siskoni. Olen kunnioittanut menneisyyttä niin, että edes muille läheisille en ole kertonut ikäviä yksityiskohtia.

Yhteisille vähäisille ystäville en ole kertonut muuta kuin, että olemme eronneet. 

Ihan aidosti kiinnostaisi tietää "tämä läheltä seuraamisesi". Ei jää kovin montaa vaihtoehtoa. Uskotko oikeasti, että exäni kehtaisi olla täysin rehellinen kaikesta tekemisestään.

Tänään iski aiemmin päähäni ihan hullu ajatus. Meinaan liittyen tähän "että, asun eksän puoliksi omistamassa asunnossa". Mietin, että miten tämä ottaa jollekin niin koville. Tuli mieleen jopa eksän nykyinen, voin kuvitella tietäen "rahaongelmista", että siellä on varmaan syötetty tietoa kuinka kalliiksi tulee maksaa elatusmaksuja ja asunnosta on kaikenlaisia kuluja jne. Täytyy nyt sopia eksän kanssa se tapaaminen ja puhua asiat halki. Toivon todella, että et ole eksän nykyinen sillä raha-asioihin älä usko laisinkaan.

Jos nyt oikeasti olet jotenkin tuttu niin kasvata selkäranka ja jutellaan asiat läpi jossakin muualla, voidaan ottaa siihen eksä mukaan niin saadaan molempien näkemykset esiin. Tämä olisi todella mielenkiintoista.

28 v yhdessä 

Ja ps. voihan kirjoituksissani olla jokin asia väärinymmärrystä, mielelläni oikaisen asiat kyllä.

Koska nämä ihmiset ovat kroonisia konfliktinvälttelijöitä, jotka mukautuvat ja miellyttävät muita tasan niin kauan, kunnes rooli käy liian ahtaaksi kantaa. 

Ja aika pitkään toimii se, että otetaan vain luonteenpiirteenä, että ei ole helppoa puhua tunneasioista. Lisäksi on helppo ajatella, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Tähän liitettynä se tavallinen, hyvä arki, miksi alkaisi epäillä toisen rakkautta. 

Ennen kuin sitten teot puhuvatkin ja sanat edelleen puuttuvat. Kai rationaalisinta olisi siinäkin tapauksessa uskoa vain tekoja, eikä edes toivoa tai penätä sanoja. Valitettavasti se vain on ihan kamalan vaikeaa, koska siinä tilanteessa kaipaisi sanoja selventämään tekoja, joita ei voi ymmärtää. Ja kaipaisi eniten ymmärtää sitä läheisintä ihmistä. Mitä hän käy läpi ja miksi.

Oikeastaan voi olla, että se sattuu paljon enemmän kuin ero. 

28 v, on kyllä anteeksiantamatonta, että ex ei nyt ole tukena pojalle. Tämä on kyllä kokolailla viimeinen mahdollisuus. Kun poika nyt itsenäistyy, se on menoa. Iskee kyllä taas musta huumorikin: ehkä juu on parempi, että ex ei ole neuvomassa rahankäytön suhteen...

Vähän myös huvittaa tuo palstalle ilmestynyt tietäjä.

T: MaratonParkuja

Minustakin 28 eksässä ja Hukassa miehessä kuulostaa olevan samoja piirteitä. Siksi olenkin välillä toivonut, että 28 tulisi keskusteluun mukaan Hukassa nimimerkin tueksi.

En myöskään itsekään usko, että on olemassa mustavalkoisesti hyviä ja pahoja ihmisiä. Tai että jos on ollut varsinkin pitkä liitto, rakkautta ei olisi ollut. Ainakin jossain vaiheessa.

Sen sijaan uskon kyllä siihen, että mikäli rakkautta on riittävästi puolin ja toisin, ihmiset tekevät kyllä kaikkensa löytääkseen tien toistensa luo. Selvittääkseen ongelmat. Puhehousut kyllä silloin löytyvät ja kaikki muutkin housut, tarvittaessa. Kaikki ihmiset ovat lopulta itsekkäitä olentoja, jotka tekevät sitä mitä eniten haluavat. Jos haluavat toisensa, päätyvät kyllä yhteen.

Siksi edelleen raatorehellisesti: Jos suhde ei vain  onnistu, mielenkiintoa ei ole tarpeeksi molemmilla tai toisella osapuolella. Voimme analysoida ja psykologisoida, mutta se ei silti muuta tosiasioita. Ei ole kyse siitä, että toinen ei olisi toiselle riittävä. On kyse siitä, että ihmiset eivät ole oikeita toisilleen.

Rakkaus voi myös kuolla. Valitettavaa, mutta totta.

Kuurankukka

Nyt täytyy kiittää jälleen erityisen osuvista kirjoituksista.

Nyt kyllä Liekin ja MaratonParkujan kirjoitukset ja analyysit exän "toiminnasta/luonteesta" osuivat kohdilleen. Saivat oikein miettimään. 

Kirjoitin pitkät pätkät ja "kumitin", sillä tajusin että kaikki kirjoittamani oli vanhan toistoa. 

Minulla on kaikki hyvin, hetki sitten lopetin työt kun päivällä meni omaa aikaa tänne kirjoitellessa. Aikamoinen aikasyöppö tämä välillä on.

Olisi kiva kuulla mitä Ap:lle ja Hukassa nimimerkille kuuluu.

28 v yhdessä 

Ja kiitos kaikista kirjoituksista.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin 28 eksässä ja Hukassa miehessä kuulostaa olevan samoja piirteitä. Siksi olenkin välillä toivonut, että 28 tulisi keskusteluun mukaan Hukassa nimimerkin tueksi.

En myöskään itsekään usko, että on olemassa mustavalkoisesti hyviä ja pahoja ihmisiä. Tai että jos on ollut varsinkin pitkä liitto, rakkautta ei olisi ollut. Ainakin jossain vaiheessa.

Sen sijaan uskon kyllä siihen, että mikäli rakkautta on riittävästi puolin ja toisin, ihmiset tekevät kyllä kaikkensa löytääkseen tien toistensa luo. Selvittääkseen ongelmat. Puhehousut kyllä silloin löytyvät ja kaikki muutkin housut, tarvittaessa. Kaikki ihmiset ovat lopulta itsekkäitä olentoja, jotka tekevät sitä mitä eniten haluavat. Jos haluavat toisensa, päätyvät kyllä yhteen.

Siksi edelleen raatorehellisesti: Jos suhde ei vain  onnistu, mielenkiintoa ei ole tarpeeksi molemmilla tai toisella osapuolella. Voimme analysoida ja psykologisoida, mutta se ei s

Olen yhtä aikaa samaa ja eri mieltä. Molempien mielenkiintoa ja motivaatiota toki vaaditaan, ja ilman muuta rakkaus voi kuolla. Se voi kuitenkin myös laantua ja latistua väliaikaisesti, kun viestintä ja tunneyhteys sakkaavat, ja osapuolet alkavat elää omien oletustensa varassa. Sitä voi nähdä toisen kovin negatiivisessa valossa, ja aivan väärin perustein, jos ei vaivaudu ottamaan selvää toisen osapuolen versiosta vaan kuvittelee tietävänsä sen jo. Silloin toisilleen oikeatkin voivat ajautua erilleen.

Rakkaus on ihana ja toisinaan kovin haavoitttuva tunne. Siksi sen tueksi tarvitaan kunnioitusta ja kiintymystä toista kohtaan, avoimuutta ja rohkeutta tehdä myös itsensä haavoittuvaksi ja luopua asioiden kontrolloimisesta pitämällä itsellään molemmille kuuluvaa tietoa suhteen tilasta. Mikään määrä rakkautta ei pysy hengissä, jos sitä ei ruokita avaamalla todellisia tunteita. Niitä ikäviäkin.

Ja joskus tunteiden kuolema toki on todellinen ja ero tosiasia. Mutta eiköhän jokainen terve ihminen itsekin halua päättää suhteen, jos tietää ettei toinen siinä halua olla. Itse ainakin yksipuoliseen rakastamiseen perustuva suhde tuntuisi jonkin sortin henkiseltä väkisinmakuulta. Vaan vaikeahan sitä toista on vapaaksi päästää, jos ei tiedosta tarvetta siihen 

-Liekki

Mihin Hukassa on hävinnyt?

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten hänen tilanteensa on edennyt. Etenkin pohdituttaa, onko hän vihdoinkin päässyt sinne psykologille, ja tuntuuko että psykologista on apua. Onko hän saanut Hukassan avaamaan silmänsä ja ottamaan oman elämänsä ohjat käsiinsä?

Liekki, rakkaus voi toki laantua ja latistua ja kommunikaatio ajautua negatiivisille urille. Joskus toisen tai molempien traumat tai päähänpinttymät alkavat haitata rakkautta. Joskus tarvitaan ulkopuolista apua, että päästään eteenpäin.

Silti uskon, että toisilleen oikeat löytävät lopulta tien toistensa luo. Sillä kuten itsekin totesit: motivaatio ratkaisee.

Tämä on ollut itselleni vapauttava ajatus. Ei ole mitään tarvetta kontrolloida rakkautta, sillä sitä ei voi kontrolloida. Ei tarvitse myöskään haikailla menneen perään, sillä siinä ei ollut tarpeeksi aineksia jatkua.

Kutsukaa minua naiiviksi romantikoksi, miten vaan. Mutta uskon silti, että rakkaus on kuin vesi. Se löytää uomansa. Jos tahtoa molemmilla todella on.

Hukassa, miten menee?

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Liekki, rakkaus voi toki laantua ja latistua ja kommunikaatio ajautua negatiivisille urille. Joskus toisen tai molempien traumat tai päähänpinttymät alkavat haitata rakkautta. Joskus tarvitaan ulkopuolista apua, että päästään eteenpäin.

Silti uskon, että toisilleen oikeat löytävät lopulta tien toistensa luo. Sillä kuten itsekin totesit: motivaatio ratkaisee.

Tämä on ollut itselleni vapauttava ajatus. Ei ole mitään tarvetta kontrolloida rakkautta, sillä sitä ei voi kontrolloida. Ei tarvitse myöskään haikailla menneen perään, sillä siinä ei ollut tarpeeksi aineksia jatkua.

Kutsukaa minua naiiviksi romantikoksi, miten vaan. Mutta uskon silti, että rakkaus on kuin vesi. Se löytää uomansa. Jos tahtoa molemmilla todella on.

Hukassa, miten menee?

Kuurankukka

Jokin näissä ajatuksissa osui. Saattaa olla, että minulla on tässä opittavaa. Joten kiitos sanoistasi, jään pohtimaan niitä.

-Liekki

Kyllä se täällä muidenkin lukijoiden mieleen tuli että jospa se on 28:n kesän nyksä linjoilla. Ja jos on, niin on kyllä tiedossa kylmää kyytiä kun on syötetty valheita hänellekin. 

Taitaa olla vaan niin tavallista että pajunköyttä syötetään molempiin suuntiin näissä tilanteissa. 

Tietäjä ei taida tietää mihin soppaan on itsensä laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Liekki, rakkaus voi toki laantua ja latistua ja kommunikaatio ajautua negatiivisille urille. Joskus toisen tai molempien traumat tai päähänpinttymät alkavat haitata rakkautta. Joskus tarvitaan ulkopuolista apua, että päästään eteenpäin.

Silti uskon, että toisilleen oikeat löytävät lopulta tien toistensa luo. Sillä kuten itsekin totesit: motivaatio ratkaisee.

Tämä on ollut itselleni vapauttava ajatus. Ei ole mitään tarvetta kontrolloida rakkautta, sillä sitä ei voi kontrolloida. Ei tarvitse myöskään haikailla menneen perään, sillä siinä ei ollut tarpeeksi aineksia jatkua.

Kutsukaa minua naiiviksi romantikoksi, miten vaan. Mutta uskon silti, että rakkaus on kuin vesi. Se löytää uomansa. Jos tahtoa molemmilla todella on.

Hukassa, miten menee?

Kuurankukka

Apua kuinka kauniisti sanoitettu . Kiitos.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se täällä muidenkin lukijoiden mieleen tuli että jospa se on 28:n kesän nyksä linjoilla. Ja jos on, niin on kyllä tiedossa kylmää kyytiä kun on syötetty valheita hänellekin. 

Taitaa olla vaan niin tavallista että pajunköyttä syötetään molempiin suuntiin näissä tilanteissa. 

Tietäjä ei taida tietää mihin soppaan on itsensä laittanut.

 

Minä luulen, että tämä "tietäjä" on sama huutelija kuin mikä yli vuoden kirjoitellut 28v:lle solvauksia. Joku 28v:n kirjoituksissa kaivelee, että pitkään jaksaa roikkua mukana. 28v on tehnyt vaikutuksen.