Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Jonkun tunteen tai tunteiden puuttuminen kokonaan on kuitenkin sellainen asia, joka itselläni nykyisen tietämykseni valossa herättää hälytysmerkit."

Epäoikeudenmukaisuus herättää eniten vihaa. Ihmisoikeusloukkaukset. 

Vierailija kirjoitti:

Mies vaihtaa huonommasta parempaan. Niin yksinkertaista se on. Kuka haluaa katsoa naista, joka ei pidä huolta itsestään?

Tai haluaa jännitystä. Se mitä saa kotona voi olla ihan hyvää, mutta kaikkeen kyllästyy.

Vierailija kirjoitti:

"Tiedättekö miten vaikeaa on muuten pitää puoliaan, jos toisen törkeäkään käytös ei herätä minkäänlaista vihaa, vaan lähinnä voimatonta avuttomuutta, pelkoa, surua ja itsesyytöksiä siitä, miksi ei puuttunut asioihin aikaisemmin tai osannut itse toimia paremmin? Mahdotonta."

Minullakaan ei kyllä juurikaan tule vihan tunteita, mutta saatan surullisena silti pitää itsestäni kiinni ja kertoa oman osuuteni/näkemykseni asiaan tai tilanteeseen. Olisiko se sitä tunnesääntelyä. Törkeä käytöshän ei johdu mitenkään minusta vaan on sen toisen toimintaa. Ei siis tasapainoisen ihmisen toimintaa, joten ei minussa mitään vihaa herää reaktiivisesti. Lähinnä, jos on odottanut muuta, niin toki olen pettynyt, mutta en jaksa kuin turhaantua. 

Itsensä arvostaminen on tärkeää. Se asettaa rajat siihen, mitä sietää ja mitä ei siedä.

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tiedättekö miten vaikeaa on muuten pitää puoliaan, jos toisen törkeäkään käytös ei herätä minkäänlaista vihaa, vaan lähinnä voimatonta avuttomuutta, pelkoa, surua ja itsesyytöksiä siitä, miksi ei puuttunut asioihin aikaisemmin tai osannut itse toimia paremmin? Mahdotonta."

Minullakaan ei kyllä juurikaan tule vihan tunteita, mutta saatan surullisena silti pitää itsestäni kiinni ja kertoa oman osuuteni/näkemykseni asiaan tai tilanteeseen. Olisiko se sitä tunnesääntelyä. Törkeä käytöshän ei johdu mitenkään minusta vaan on sen toisen toimintaa. Ei siis tasapainoisen ihmisen toimintaa, joten ei minussa mitään vihaa herää reaktiivisesti. Lähinnä, jos on odottanut muuta, niin toki olen pettynyt, mutta en jaksa kuin turhaantua. 

Itsensä arvostaminen on tärkeää. Se asettaa rajat siihen, mitä sietää ja mitä ei siedä.

Kyllä. Valitettavasti itsearvostus ei synny tyhjästä. Ja siksi vanhempien olisi niin tärkeää tukea lapsen itsetunnon kehittymistä olemalla johdonmukaisesti läsnä ja kiinnostuneita lapsesta ja pitämällä huolta hänestä. Nämä eivät valitettavasti omalla kohdallani toteutuneet varhaislapsuuden jälkeen oikein mitenkään. Lisäksi tunnesäätelytaitojen opettaminen on mahdotonta, jos itselläkään ei muita keinoja ole kuin alkoholi ja vaikeneminen.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Kannattaa varmaan kerätä jaksamista, koska aion vatvoa vielä hyvän aikaa, ihan sinun iloksesi :) Saat jatkaa ilon ja hyvä mielen jakamista ympärillesi, kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa.

-Liekki

Kun joku esittää, että häneltä ei irtoo vihaa rajojen ylläpitämiseksi niin kannattaa ajatella, että ok, hän kokee niin. Oikeesti saattaa tihkua vihaa silleen osittain epäsuorasti ja passiivis-aggressiivisesti. Ja tosiaan itsensä arvostamista pitää opetella, jos sitä puuttuu. Ja itsemyötätuntoa.

Minulla oli avopuoliso, joka oli todella passiivis-aggressiivinen ja sitten alkoholin myötä muuttui aivan väkivaltaisen aggressiiviseksi jopa tuntemattomia kohtaan. Ehdotin, että lopettaisi alkon käytön kokonaan, koska normiarki sujui kuitenkin muuten hyvin kanssaan. Suhteen alussa viehätyin hänen introverttiydestään, kun en vielä tiennyt, mitä kaikkea siellä takana lymysi. Myös puhumattomuus kuului hänen repertuaariinsa. Erostamme on jo tod pitkä aika ja muistan onneksi vain enimmäkseen ne kivat asiat ja jutut yhdessä olostamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Typerä klisee joka ei tuskassa lohduta yhtään. Mutta totta.

Armollisuus itseä kohtaan. Tunteisiin törmääminen, niissä vellominen, niiden käsittely ja lopulta eteenpäin siirtyminen.

Mutta, siitä selviää. Entistä vahvempana ja viisaampana.

Voimia sinulle! 

 

Kiitos sinulle.

On vaan niin paljon kysymyksiä, tuskaa ja ahdistusta. Kysymyksiin haluaisin saada vastauksia, ainakaan vielä ei ole mikään selvinnyt. Mistä kaikki johtuu, kai ne voi reilusti selittää. 

Sama ongelma oli itsellänikin erotessa. Mieheltä ei tullut kuin valheita. Vuosien kuluessa mietin asioita monelta eri kantilta, ja lopulta löysin kaipaamani vastaukset kun pyrin ymmärtämään tapahtunutta hänen persoonansa kautta. Monet riidat kävin unissa lävitse, kun ei mitää

Kiitos sinulle.

Tunnistan kertomastasi samoja piirteitä kun meillä oli. Syytin itseäni useimmiten siitä, että tulkitsin ehkä asioita väärin, kun en kunnon vastauksia saanut. Ja olen myös koittanut miettiä miehen persoonaa ja käytöstä hänen arvomaailman kautta. Ehkä kuitenkin osa omasta näkemyksestäni oli totta. Mielestäni parisuhteessa on normaalia, että kunnioittaa toista osapuolta ja haluaa olla avoin väärinkäsitysten välttämiseksi. Joka tapauksessa selvittää asiat.

Koitan nyt jatkaa ajatustyötä, toivon että saan vastauksia että saisin rauhan. Ja kiitos, pohdin tuota eroryhmää tai terapiaa. Mutta kuten kerroit, voi olla että tietyntyyppiset henkilöt eivät voi myöntää omia ehkä vääriä valintoja, katsoa peiliin, reflektoida omaa käytöstään. Ja tästä voi ehkä päätellä sen, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Voin toki olla väärässäkin.

 

Joka tapauksessa 15 vuotta on vaikeaa heittää menemään noin vaan, ja se että toinen ei arvosta tuota aikaa, tuntuu pahalta.  

Ei noissa Liekin vatvomisessa ole päätä eikä häntääkannattaa vaan skipata, tykkää tuoda vaan itseään esille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Kannattaa varmaan kerätä jaksamista, koska aion vatvoa vielä hyvän aikaa, ihan sinun iloksesi :) Saat jatkaa ilon ja hyvä mielen jakamista ympärillesi, kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa.

-Liekki

Ööh, minä meistä osaan tapailla normaalisti ihmisiä enkä jää ylianalysoimaan jotain kahden viikon penaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Kannattaa varmaan kerätä jaksamista, koska aion vatvoa vielä hyvän aikaa, ihan sinun iloksesi :) Saat jatkaa ilon ja hyvä mielen jakamista ympärillesi, kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa.

-Liekki

Ööh, minä meistä osaan tapailla normaalisti ihmisiä enkä jää ylianalysoimaan jotain kahden viikon penaa.

Sitten kun sinullakin on kasassa useampi kahden viikon pena, niin saatat hoksata, miksi tulee tarve vähän tarkastella peilikuvaa sen viimeisimmän jälkeen. Ja tuumata, miksi siitä penasta on niin vaikea päästää irti, kun kyseessä kuitenkin tosiaan oli varsin lyhytaikainen tuttavuus. Varsinkin kun merkittävästi pidemmistä jutuista eroaminen on ollut paljon suoraviivaisempaa ja vähemmän kivuliasta.

Kun oikein kovasti mietit ketjun otsikkoa, saatat löytää siitä yhteyden pohdintoihini. Ja jos sinulla ei ole samaa ongelmaa, etkä pysty tekemään muuta kuin ilkeilemään niille, joilla on, niin olisiko aika etsiä parempaa tekemistä?

Kuten totesin aiemmin, keskiraskas besserwisseröinti oman ylemmyyden osoittamiseksi ei oikein anna kenellekään mitään. Tuskin edes sinulle.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Kannattaa varmaan kerätä jaksamista, koska aion vatvoa vielä hyvän aikaa, ihan sinun iloksesi :) Saat jatkaa ilon ja hyvä mielen jakamista ympärillesi, kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa.

-Liekki

Ööh, minä meistä osaan tapailla normaalisti ihmisiä enkä jää ylianalysoimaan jotain kahden viikon penaa.

Ylianalysointia jos olisi pelkästään, mutta minusta kuulostaa jo raivolta tuommoinen toiminta, mitä kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekki on vatvonut parin viikon tapailuaan jo kauemmin kuin tapailu kesti. 

Kannattaa varmaan kerätä jaksamista, koska aion vatvoa vielä hyvän aikaa, ihan sinun iloksesi :) Saat jatkaa ilon ja hyvä mielen jakamista ympärillesi, kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa.

-Liekki

Ööh, minä meistä osaan tapailla normaalisti ihmisiä enkä jää ylianalysoimaan jotain kahden viikon penaa.

Ööh, sinä et osaa kuin ilkeillä tuntemattomille ihmisille, joten ehkä sitä sun kannattaiskin vähän analysoida.

"...kun ei näköjään ole omaa elämää, mistä kertoa."

Ensin aloittaa veetuilun ihan itse. Huoh.

On aivan viisasta ja tervettä vihdoin ymmärtää oma osuutensa suhteiden kariutumisessa ja työstää asiaa. Tuskin Liekin kohdalla on kyse nyt tästä viimeisimmästä suhteesta, vaan ylipäätään kaikista menneistä suhteista ja niiden tuomista kokemuksista.

Herääminen on tapahtunut. Ja hyvä niin.

Pitää päästää irti vanhoista, huonoista tavoista ja oppia uusia tilalle.

Kuten niin monen meistä.

Liekki, kiitos kun päivitit tilannetta. Silläkin uhalla, että saat niskaasi besserwisseröintiä palstan guruttarilta :) Toivottavasti et pidä minua sellaisena, kun rohkenen yrittää tuoda tilanteeseesi toista näkökulmaa.

Koet hyvin epäoikeudenmukaisena, että toinen liittyi Tinderiin kertomatta asiasta sinulle. Tunteesi ovatkin aivan oikeutettuja. Olisi ollut toki suoraselkäistä kertoa sinulle asiasta ensin ja vasta sitten edetä eteenpäin.

Kiinnitän huomion kuitenkin siihen, mitä tapahtui ennen sitä ja mitä kerroit tyypillisistä toimintatavoistasi ristiriitatilanteessa. Kerroit, että tyypillistä sinulle on häipyä takavasemmalle, kadota tilanteesta sen sijaan, että toisit ilmi sen mitä tunnet. Aikaisemmin kerroit, että lyhyttä tapailuanne seurasi kuukauden tauko, jolloin ette tavanneet. Se on mielestäni pitkä aika lyhyen tapailun jälkeen. Toinen on hyvin saattanut tulkita tilanteen niin, että ei tästä mitään tule tai kiinnostusta ei vain ole riittävästi puolin ja toisin kun toinen häviää elämästä kuukaudeksi. En halua puolustella miehen käytöstä Tinderin suhteen, vaan yritän katsoa asiaa objektiivisesti ulkopuolelta.

Minusta on todella hyvä asia, että tiedostat nyt paremmin omia toimintatapojasi ja pyrit muuttamaan niitä. Koska lopulta se on ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa. Emme voi vaikuttaa siihen, miten toiset toimivat, vaan ainoastaan omaan käytökseen ja reaktioihin eri tilanteissa.

Tuo tunteiden naamioiminen toisiksi on minusta erinomainen oivallus. Itse olen kokenut myös niin päin, että vihan takana on muita tunteita. Esimerkiksi hylkäämisen pelkoa, surua. Eteenpäin pääsee kun pääsee käsiksi todellisiin tunteisiinsa. On myös hyvä huomio joltain toiselta kirjoittajalta, että viha voi ilmetä myös passiivis-aggressiivisesti. Viha ei välttämättä näy aina ulospäin avoimena konfliktina, vaan passiivis-aggressiivinen käytös voi olla monesti vielä satuttavampaa, koska siinä ei ikään kuin anneta toiselle mahdollisuutta käsitellä asiaa.

Tällaisia mietteitä tänään. Kuulisin mielelläni myös mitä Hukassa nimimerkille kuuluu.

Kuurankukka

Voisko joku perehtynyt kertoa miten alkuperäsillä osanottajilla menee?

Nythän niistä eroista on kulunut oma aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku perehtynyt kertoa miten alkuperäsillä osanottajilla menee?

Nythän niistä eroista on kulunut oma aikansa.

Itselläni menee ihan mukavasti. Elämä on sitä tasaista hyvää arkea. Olen onnellinen. 

Onhan siitä elämän isosta muutoksesta jo pitkä aika. Eroa en ole murehtinut enää pitkään aikaan, joskus edelleen mieleen tulee kuitenkin monta asiaa, joissa koen tulleeni todella väärin kohdelluksi ja/tai jäänyt täysin ilman vastauksia. Nämäkin asiat näen menneenä asioina (ei siis satuta enää), mutta itsestäni oppimisen kannalta välillä niitä mietin. Kyllä näin jälkikäteen olen tajunnut, että olin liian kiltti ja ymmärtäväinen siinä kaaoksen keskellä. Siksi Hukassa nimimerkin kirjoitukset minulla kolahtaa välillä kovasti.

Elän elämääni edelleen poikani kanssa samassa taloudessa, töitä riittää, mökkimiehen kanssa vietämme hyvää yhteistä aikaa. Ei elämästäni puutu mitään ja olen todella kiitollinen tästä kaikesta.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Liekki, kiitos kun päivitit tilannetta. Silläkin uhalla, että saat niskaasi besserwisseröintiä palstan guruttarilta :) Toivottavasti et pidä minua sellaisena, kun rohkenen yrittää tuoda tilanteeseesi toista näkökulmaa.

 

Kiitos Kuurankukka :)

Juuri sitä toista näkökulmaa ja omien ajatusteni jäsentelyä kirjoittamalla täältä olen hakemassa, joten antaa palaa vaan. Jotenkin nämä pitkän ajan jälkeen tunnistetut piilevät vihantunteet vain näköjään tuppaavat vähentämään kärsivällisyyttä turhanaikaista huutelua kohtaan. Vihalla tosiaan on tapana purkautua jotain reittiä, tiedostipa sen olemassaoloa sitten tai ei. Harvoin se mihinkään rakentavaan näin johtaa, mutta aina ei näköjään pysty auttamaan.

Minulle tämä viimeisin penani  ei tosiaan edusta henkilönä mitään erityisen merkittävää. Pystyn myös oikein hyvin ymmärtämään hänen toimintansa motiivit ja sen, miksi hän ei Tinderiin menemistä kokenut merkitykselliseksi enää sitten, kun oma mielenkiinto oli mennyt. Sillä ei nähdäkseni ollut juuri mitään muuta tekemistä juttumme päättymisen kanssa kuin se, että minä totesin, etten tapahtuneen jälkeen halua jatkaa tapailua. Vaikka hän jostain syystä halusi jatkotutustumista ehdottaa, ilman seksiäkin.

Se, mitä en nimittäin ole ymmärtänyt, on oma toimintani ja tunteeni. Ja miksi olen toistuvasti niin kyvytön ymmärtämään omaa puoltani asioissa ja puolustamaan sitä. Sen, että ymmärrän toista, ei missään tapauksessa pitäisi johtaa omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamiseen. Silti olen toistuvasti näin toiminut.

Olikin lohdullista huomata, että täällä on teitäkin, jotka ymmärrätte noin suunnilleen, mitä teen. Tässä osuttiin ytimeen:



On aivan viisasta ja tervettä vihdoin ymmärtää oma osuutensa suhteiden kariutumisessa ja työstää asiaa. Tuskin Liekin kohdalla on kyse nyt tästä viimeisimmästä suhteesta, vaan ylipäätään kaikista menneistä suhteista ja niiden tuomista kokemuksista.

Pyrin siis ymmärtämään, miten ja miksi toimin niin kuin toimin ihmissuhteissani, ja tuon tietoisuuden perusteella muuttamaan omaa toimintaani paremmaksi. Koska kyllähän - varsinkin näissä tietyntyyppisissä jutuissa - minun toimintani on sivusta seuraten aivan järjenköyhää. Olen itse ensimmäisenä sen myöntämässä, joten lähinnä herää ärtymys, kun jotkut tulevat ilkeään sävyyn kertomaan tätä ihan uutena havaintona. Selvyyden vuoksi: minä olen täällä etsimässä vastausta siihen MIKSI toimin näin itselleni ei-toimivalla tavalla. En puolustelemassa toimintaani.

Luulen, että ap:lla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia omasta toiminnastaan. Ja ehkä Hukassa on alkanut myös miettimään, palvelevatko omat tavat toimia sittenkään kokonaistavoitteita elämässä. Omat huomionhakuiset ja ihanan itserakkaat navankaiveluni ennen kaikkea siis yrityksiä ymmärtää tiedostamattomia tunteita ja ajatuksia, jotka selvästikin ohjaavat toimintaa alitajunnasta käsin kerran toisensa jälkeen itselleni epäedulliseen suuntaan. Kaikki vertaistuki ja apu ymmärryksen rakentamisessa on enemmän kuin tervetullutta.

-Liekki

Liekki: Kyllä se oma navankaivelu tekee jokaiselle hyvää aina silloin tällöin (turhat nöyhdät pois). Lisäksi täällä on tilaa kirjoittaa, jokainen omalla tavallaan. Pohdintasi on todella syvälle menevää ja itse tällaisena tunnehörhönä ihmisenä en ihan noin syviä analyyseja pystyisi itsestäni tekemään. Ja niitä penoja kun nyt noin 30 vuoden aikana ollut kaksi, eka pena se puhehousuton 28 vuotta ja nykyinen himpun alle 2 vuotta (yleisnimenä penat). Vanhoista virheistä olisi kiva oppia ja siksi välillä mietin, että oliko käytöksessäni edellisessä suhteessa jotain mitä en tajunnut, tai olinko kuinka sokea kaikelle jne. Toisaalta niitä on turha miettiä kun faktat jäi uupumaan. Olen tajunnut sen, että kun exä aikoinaan sen pommin jysäytti, että kaikki on harmaata ja ei tiedä mitä haluaa ja masennus jne ja silti roikotti minua rinnallansa niin kyllä minä taisin heti tietää, että nyt on jotain lopullisesti rikki, kyllä minä valmistauduin kokoajan siihen lopulliseen eroon ja jonka sitten teinkin. Samanlaisessa tilanteessa en aio olla ikinä enää. Sitä joko ollaan tai ei olla. 

Tajusin tänään, että exä olisi halunnut nähdä pari/kolme viikkoa sitten ja ehdotti paria päivää jolloin nähtäisiin seuraavalla viikolla. Mä unohdin kokonaan. Että, tähän on tultu. 

28 v yhdessä