Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on sairastunut unettomuuteen.
On työkyvytön.
Itkeskelee ja herkästi moittii minua.
Teloo itseään, ei kykene seksiin.
Olemme olleet 30 vuotta naimisissa.
Kauanko odotan että paranee?Ei sairasta saa jättää.
Ap:lla on mulkku mies.
Sinun mies on sairad.
Komppaan.
Olet tukena kuten lupasit miehesi on vain sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko miehesi kenties riippuvainen ja projisoi riippuvuutta sinuun. Erotessa tiedät kumpi on riippuvainen ja tiedät, jos sinun itse täytyy hakea ammattiapua tai osaat ohjata tarvittaessa miehesi ammattiapuun. Itsekseen sinun voisi parempi olla, kun tuntuu että parisuhde on se ainoa kuormittava asia elämässäsi.
Hei, törmäsin tähän viestiketjuun haettuani siskolle vertaistukea, joka miettii elämälleen suuntaa. Eli ero heillä tulossa.
Ensinnäkin. Minulla alkoi vatsassa vellomaan, tuntuu kuin oksentaisin. Sinun kokemasi kuulostaa tutulle.
Erosin itse tai minut jätettiin vuosien avioliiton jälkeen, kun lapset oli saatu isoksi. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Luulin olevani luulosairas. Miehelleni punainen vaate olivat minun omat harrastukset sekä se että koin onnistuneeni työssä sekä elämäntavoissa. Hän vähätteli minua kaikessa. En elää lähtenyt mm työkavereitten illan viettoihin, vaikka minua pyydettiin ja olin iloista seuraa. Sisimpäni oli kuin pikkutyttö, joka toivoi että joku puuttuisi ja ymmärtäisi hätä huutoni! Ystäville en kaikille kehdannut kertoa, koska minua suututti jos he neuvoivat minua ottamaan eron.
Miehellä oli kiireinen työ. Hän oli komea, hurmaava, hauska. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kuuluin hänen narsistiseen kulissiin: kaunis kiva nainen, perhe. Minä huolehdin kodin, eläimet, lapset. Kuulin koko ajan tuhlaavani hänen rahat.
Hän jotenkin sai minut eristäytymään lapsuuden perheestäni. Isovanhemmat tosin olivat meille suurena apuna.
Mies oli välillä minua kohtaan huolehtiva. Ja hurmaava. Jopa silloin, kun jälkeenpäin sain tietää hänen olleen suhteessa naiseen useamman vuoden. Olen jutellut naisten kanssa, jotka ovat kertoneet miten mies heidät hurmasi.
Taskuista ja laukuista löytyi kortsuja sekä puhelin oli minun saatamattomissa. Seksi oli meillä toimivaa. Sen vuoksi ei olisi vieraisiin tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin olen tajunnut ukon olleen sovinisti sekä emä juntti. Lapset myös tietenkin mies otti pelinappulaksi.
Toivon, ettet tee virhettä kuten minä. Allekirjoitin ositus sopimuksen, jota ei olisi pitänyt. Palasimme takaisin 6 kk valitus ajan aikana. Mies puhui minut takaisin. Kannattaa käyttää paperi lakimiehellä, ennen kuin allekirjoitat. Vaikkei tuntuisi olevan voimavaroja ja vaikka haluiasit jättää koko sonnan taaksesi. Ei se ikävä kyllä mene niin.
Jos mies jää yhteiseen kotiinne, hän saa lähivanhemmuuden ellei papereilla muutoin sovita. Mitään suullista sopparia ei ole olemassa, ja silloin helvetti vasta alkaa. Lasten ei kuulu joutua valitsemaan puolia taikka lopettamaan harrastuksia! Lapsilisät myös lasten isä voi vaatia itselleen jos osoitteet jää teidän entiseen yhteiseen kotiin. Asumistukea et saa kolmioon. Kela kts sen olevan liian iso yksineläjälle. Kela ei huomioi, vaikka lapset asuisivat myös sinun kanssa. Jos joudut viemään asian oikeuteen, olet lastesi edustaja ja tulet saamaan oikeusapua. Tai ainakaan summa ei ole iso.
Älä jää tuleen makaamaan. Älä tyydy vähempään kuin sinun kuuluisi saada. Toisin sanoen, mieti ennen kuin toimit. Kysy asianajajalta, se ei vielä maksa. Äläkä pelkää oikeutta! Niistä selviää. Jos pelkäät, lastesi isä kuvittelee olevansa vuoden isä sekä saa nautintoa, kun onnistu mitä tavoitteli. Hän on raukka. Älä mieti, mitä ihmiset ajattelevat.
Mieti niitä hetkiä, kun olet yksin ollut lastesi kanssa. Ja sitä, että todennäköisesti huomaat että muutaman viikon päästä saattaa uusi nainen olevan entisessä kodissa keittelemässä lihasoppaa.
Lähde ilman muuta, mutta älä laita mihinkään paperiin nimeä ilman ulkopuolisen neuvoa. Pankki ei ole ulkopuolinen neuvoja, heille riittää kun saa laina rahat tilille.
Ole ylpeä, nouse. Astu ylös ja tulet huomaamaan että ei se rakkautta ollutkaan. Miehesi nimittäin ei tiedä, mitä se on.
lisäystä edelliseen. Eli mies vei minulta lapsilisät, koska jälkikasvujen osoitetta ei suostunut antamaan minulle. Ja kun hain kolmioon asumistukea, en tätä saanut. Kelalta tuli julma kirje, jossa minua ohjattiin muuttamaan pienempään asuntoon. Lastenvalvojalla ei sopua syntynyt, jouduin täällä asioimaan yksin. Suullinen sopimus ei toiminut. Siksi oikeuteen. Siellähän ensin sovitellaan. Asianajaja tekee tarkat laskelmat. Helppoa se ei tule olemaan, mutta siltikään se on pakollinen jos toinen ei suostu sopimaan. Mies kts että olet tehnyt tarvittavasi. Toki. Joskus voi ihmiset kasvaa erilleen, mutta harvoin. Yleensä ukoille tarvitaan ns toinen pottujen keittäjä ennen kuin eroon ovat valmiita.
Toivon sinulle ja lapsillesi hyvää. Kuten siskollenikin. Ehkä minä olen ollut hälle esimerkki ettei tee samoja virheitä kuin minä.
Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Ap:n mies vaikuttaa vaaralliselta ihmiseltä, jonka kanssa kaikki kannattaisi sopia ainoastaan virallisten kanavien kautta ja käyttää lakimiestä kaikessa missä vain mahdollista.
Tuollaisen tyypin kanssa on hyvä olla kaikki sovitut asiat mustaa valkoisella ja allekirjoitettuina, koska mieshän on jo tähänkin saakka muuttanut puheitaan riippuen siitä, millä mielialalla sattuu olemaan.
Jos tämän miehen kanssa tulee jotain vääntöä vielä virallisen avioeron jälkeenkin, on Ap:lla ainakin sopimukset suojanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten hirvittävä tarina Käräjät käynyt. Olet todella vahva ja sisukas ja esimerkki siitä, että kaikesta voi selvitä.
Niin kauan kun ihmiset ovat manipuloijan vaikutuspiirissä, asiat voivat näyttää juuri hyvin vääristyneiltä ja voi haksahtaa tekemään virheitä omaisuuden tai lasten suhteen. Siksi ulkopuolisen avun saaminen tällaisissa tilanteissa on tärkeää. Mitään papereita ei pidä mennä allekirjoittamaan ilman oikeusapua.
Olen jostain lukenut, että tuo todella pitää paikkansa, että miehet usein harkitsevat eroa vasta kun on uusi nainen jo katsottuna. Ei pidä olla sinisilmäinen, varsinkin jos mies viettää aikaa paljon muualla kuin kotona tai asiat yhtä äkkiä muuttuvat radikaalisti.
Apn tilanteessa on paljon vaaran merkkejä. Toivottavasti pääset sieltä valoon ja turvaan pian.
Aloittajan kannattaa:
A) laittaa itse ero vireille heti
B) jättää teini-ikäiset lapset miehen huolehdittavaksi.
C) muuttaa itse pois vaikka yksilöön.
D) aloittaa nollasta, kuten nuoret aloittavat oman elämänsä. Kaikki romut ja rihkamat kannattaa jättää ex-ukolle.
E) ryhtyä elämää ihan itseään varten.
Sitä kautta pääset pois tuosta hyväksikäytettävän kotitausapulaisen asemasta ja elät omilla jaloillasi. Antaa äijän hoitaa koti-leikki maaliin. Olet sitä hommaa jo ihan riittävän kauan hoitanut - ja näet itse, miten paljon arvostusta todellisuudessa saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käräjät käynyt kirjoitti:
Hei, törmäsin tähän viestiketjuun haettuani siskolle vertaistukea, joka miettii elämälleen suuntaa. Eli ero heillä tulossa.
Ensinnäkin. Minulla alkoi vatsassa vellomaan, tuntuu kuin oksentaisin. Sinun kokemasi kuulostaa tutulle.
Erosin itse tai minut jätettiin vuosien avioliiton jälkeen, kun lapset oli saatu isoksi. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Luulin olevani luulosairas. Miehelleni punainen vaate olivat minun omat harrastukset sekä se että koin onnistuneeni työssä sekä elämäntavoissa. Hän vähätteli minua kaikessa. En elää lähtenyt mm työkavereitten illan viettoihin, vaikka minua pyydettiin ja olin iloista seuraa. Sisimpäni oli kuin pikkutyttö, joka toivoi että joku puuttuisi ja ymmärtäisi hätä huutoni! Ystäville en kaikille kehdannut kertoa, koska minua suututti jos he neuvoivat minua ottamaan eron.
Miehellä oli kiireinen työ. Hän oli komea, hurmaava, hauska. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kuuluin hänen narsistiseen kulissiin: kaunis kiva nainen, perhe. Minä huolehdin kodin, eläimet, lapset. Kuulin koko ajan tuhlaavani hänen rahat.Hän jotenkin sai minut eristäytymään lapsuuden perheestäni. Isovanhemmat tosin olivat meille suurena apuna.
Mies oli välillä minua kohtaan huolehtiva. Ja hurmaava. Jopa silloin, kun jälkeenpäin sain tietää hänen olleen suhteessa naiseen useamman vuoden. Olen jutellut naisten kanssa, jotka ovat kertoneet miten mies heidät hurmasi.
Taskuista ja laukuista löytyi kortsuja sekä puhelin oli minun saatamattomissa. Seksi oli meillä toimivaa. Sen vuoksi ei olisi vieraisiin tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin olen tajunnut ukon olleen sovinisti sekä emä juntti. Lapset myös tietenkin mies otti pelinappulaksi.
Toivon, ettet tee virhettä kuten minä. Allekirjoitin ositus sopimuksen, jota ei olisi pitänyt. Palasimme takaisin 6 kk valitus ajan aikana. Mies puhui minut takaisin. Kannattaa käyttää paperi lakimiehellä, ennen kuin allekirjoitat. Vaikkei tuntuisi olevan voimavaroja ja vaikka haluiasit jättää koko sonnan taaksesi. Ei se ikävä kyllä mene niin.
Jos mies jää yhteiseen kotiinne, hän saa lähivanhemmuuden ellei papereilla muutoin sovita. Mitään suullista sopparia ei ole olemassa, ja silloin helvetti vasta alkaa. Lasten ei kuulu joutua valitsemaan puolia taikka lopettamaan harrastuksia! Lapsilisät myös lasten isä voi vaatia itselleen jos osoitteet jää teidän entiseen yhteiseen kotiin. Asumistukea et saa kolmioon. Kela kts sen olevan liian iso yksineläjälle. Kela ei huomioi, vaikka lapset asuisivat myös sinun kanssa. Jos joudut viemään asian oikeuteen, olet lastesi edustaja ja tulet saamaan oikeusapua. Tai ainakaan summa ei ole iso.
Älä jää tuleen makaamaan. Älä tyydy vähempään kuin sinun kuuluisi saada. Toisin sanoen, mieti ennen kuin toimit. Kysy asianajajalta, se ei vielä maksa. Äläkä pelkää oikeutta! Niistä selviää. Jos pelkäät, lastesi isä kuvittelee olevansa vuoden isä sekä saa nautintoa, kun onnistu mitä tavoitteli. Hän on raukka. Älä mieti, mitä ihmiset ajattelevat.
Mieti niitä hetkiä, kun olet yksin ollut lastesi kanssa. Ja sitä, että todennäköisesti huomaat että muutaman viikon päästä saattaa uusi nainen olevan entisessä kodissa keittelemässä lihasoppaa.
Lähde ilman muuta, mutta älä laita mihinkään paperiin nimeä ilman ulkopuolisen neuvoa. Pankki ei ole ulkopuolinen neuvoja, heille riittää kun saa laina rahat tilille.
Ole ylpeä, nouse. Astu ylös ja tulet huomaamaan että ei se rakkautta ollutkaan. Miehesi nimittäin ei tiedä, mitä se on.
Miksi naisen kannattaisi edes haluta lähivanhemmuutta? Tosiasiassa lapset on kuin pallo jalassa. On fiksumpaa jättää se lasten arki puolisolle hoidettavaksi ja olla itse se etävanhempi, joka jaksaa aina järjestää kaikkea kivaa. Rusinat pullasta jne.
Naiset on hyvin usein tyhmiä, kun kuvittelevat voittavansa jotain, kun saavat pitää lapset. Mies elää itselleen, kehittää uraa ja saa parempaa palkkaa. Nainen kituuttaa siinä duunissa, mitä voi yh-äidin resursseilla tehdä. Pidemmän päälle ihan idiootti toimintamalli.
Ja sitten ihmetellään, kun ei sitä uutta miestä löydy. Ei sitä sinne keittiövuoroon löydy, kun kaikki mehut vuodatetaan perheen eteen. Lapset aikuistuu ja lähtee. Lopulta jäljellä on tyhjiin imetty äityli, joka on lihonut muodottomaksi ja unohtanut, miten kivaa on olla nainen.
Käräjäoikeudesta voi saada nopeasti myös väliaikaisen päätöksen lasten huollosta ja asumisesta. Harkinnan arvoinen juttu erityisesti jos kuviossa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kenenkään ei kuulu pelätä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Täällä on vähän muuttunut tyyli kirjoittaa. Osaathan suodattaa. Pilkillä oltiin eilen koko päivä, nyt poskia kuumentaa. 22 pikkuahventa, ja voitto suvun kisassa.
Mukavaa Pääsiäisen jatkoa sinne
+28 kans🌻
Tuumis
Käräjät käynyt, kiitos että kerroit oman tarinasi. Helppoa ei ole sinulla ollut.
Saan näistä teidän kertomista kokemuksistanne paljon neuvoja, voimaa, armollisuuttakin koska ymmärrän etten ole ainoa.
Arvostan jokaista joka auttaa kertomalla omista kokemuksista, tsemppaamalla, kannustamalla, myötätuntoisesti kanssaelämällä tätä pitkää, vaikeaa matkaa.
Arvostan niitä kommentteja joissa sanotaan suoraan asioista. Ne herättää minua ymmärtämään.
Olen nyt muuttanut omaan kotiin.
Tavaroiden pakkaaminen oli tosi vaikea ja rankka kokemus. Olin välillä ihan rikki, vaan itkin lattialla.
Ja miehen kanssa kaikki meni tietysti hyvin hankalasti. Joka tavaran sai taistella mitä mukaan otin. Ei olisi alkuun antanut ottaa mitään. Yhdessä käytiin tavaroita läpi, silti penkoi pakatut laatikot ja laski aterimia, otti maljakoita. Jne jne. Oikeestaan meni jo naurettavuuden puolelle se homma.
Itse muuttoon otin onneksi ulkopuolista apua, loppui se haukkuminen siihen. Itse muutto meni yllättävän kivuttomasti ja fiilis yllättävän hyvä. Ehkä siksi, etten hässäkässä ole ehtinyt ajattelemaan.
Tulee olemaan kova paikka, kun lapset lähtee isälle. Tai 2 kolmesta lähtee.
Mies keräsi myös lapsilta avaimet pois. Kuulema antaa ne sitten aina kun siellä ovat. Paitsi se yksi joka vaan käy siellä, ei ilmeisesti avainta tarvitse ollenkaan. En ymmärrä.
Tosi paljon tässä on tapahtunut, ja hankalaa on ollut. Kaikki menee tosi vaikean kautta. Ja kaikki on vielä auki ja levällään. Pankkiin pitäisi mennä ensi viikolla.
Siinäkin mies sanoo ensin että paperit on siellä valmiina. Ja seuraavana päivänä on taas joku ongelma. Haluaa ilmeisesti pitää viimeiseen asti epätietoisuudessa.
No, asiat edistyy kuitenkin. Pala kerrallaan. Mulla on koti, ja mulla on lapset. Oli niiden osote missä vaan, tää on myös niiden koti. Aina. Jospa hyvä, vahva suhde lapsiin kantaisi tän kaiken yli.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä parantaa teidän se***i -elämää. Siitä se rakkaus uudelleen roihahtaa. Eri makuuhuoneet eivät tuo lähemmäs.
Myös kunnioittava käytös, huumori, yhteiset hetket ja lomat, pienet hemmottelut, ym. hoitavat suhdetta.
Nyt kuulostaa, että annoit tuon yhden lauseen tuhota kaiken ja odotat vain viimeistä tuomiota.
Vierailija kirjoitti:
Käräjät käynyt kirjoitti:
Hei, törmäsin tähän viestiketjuun haettuani siskolle vertaistukea, joka miettii elämälleen suuntaa. Eli ero heillä tulossa.
Ensinnäkin. Minulla alkoi vatsassa vellomaan, tuntuu kuin oksentaisin. Sinun kokemasi kuulostaa tutulle.
Erosin itse tai minut jätettiin vuosien avioliiton jälkeen, kun lapset oli saatu isoksi. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Luulin olevani luulosairas. Miehelleni punainen vaate olivat minun omat harrastukset sekä se että koin onnistuneeni työssä sekä elämäntavoissa. Hän vähätteli minua kaikessa. En elää lähtenyt mm työkavereitten illan viettoihin, vaikka minua pyydettiin ja olin iloista seuraa. Sisimpäni oli kuin pikkutyttö, joka toivoi että joku puuttuisi ja ymmärtäisi hätä huutoni! Ystäville en kaikille kehdannut kertoa, koska minua suututti jos he neuvoivat minua ottamaan eron.
Miehellä oli kiireinen työ. Hän oli komea, hurmaava, hauska. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kuuluin hänen narsistiseen kulissiin: kaunis kiva nainen, perhe. Minä huolehdin kodin, eläimet, lapset. Kuulin koko ajan tuhlaavani hänen rahat.Hän jotenkin sai minut eristäytymään lapsuuden perheestäni. Isovanhemmat tosin olivat meille suurena apuna.
Mies oli välillä minua kohtaan huolehtiva. Ja hurmaava. Jopa silloin, kun jälkeenpäin sain tietää hänen olleen suhteessa naiseen useamman vuoden. Olen jutellut naisten kanssa, jotka ovat kertoneet miten mies heidät hurmasi.
Taskuista ja laukuista löytyi kortsuja sekä puhelin oli minun saatamattomissa. Seksi oli meillä toimivaa. Sen vuoksi ei olisi vieraisiin tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin olen tajunnut ukon olleen sovinisti sekä emä juntti. Lapset myös tietenkin mies otti pelinappulaksi.
Toivon, ettet tee virhettä kuten minä. Allekirjoitin ositus sopimuksen, jota ei olisi pitänyt. Palasimme takaisin 6 kk valitus ajan aikana. Mies puhui minut takaisin. Kannattaa käyttää paperi lakimiehellä, ennen kuin allekirjoitat. Vaikkei tuntuisi olevan voimavaroja ja vaikka haluiasit jättää koko sonnan taaksesi. Ei se ikävä kyllä mene niin.
Jos mies jää yhteiseen kotiinne, hän saa lähivanhemmuuden ellei papereilla muutoin sovita. Mitään suullista sopparia ei ole olemassa, ja silloin helvetti vasta alkaa. Lasten ei kuulu joutua valitsemaan puolia taikka lopettamaan harrastuksia! Lapsilisät myös lasten isä voi vaatia itselleen jos osoitteet jää teidän entiseen yhteiseen kotiin. Asumistukea et saa kolmioon. Kela kts sen olevan liian iso yksineläjälle. Kela ei huomioi, vaikka lapset asuisivat myös sinun kanssa. Jos joudut viemään asian oikeuteen, olet lastesi edustaja ja tulet saamaan oikeusapua. Tai ainakaan summa ei ole iso.
Älä jää tuleen makaamaan. Älä tyydy vähempään kuin sinun kuuluisi saada. Toisin sanoen, mieti ennen kuin toimit. Kysy asianajajalta, se ei vielä maksa. Äläkä pelkää oikeutta! Niistä selviää. Jos pelkäät, lastesi isä kuvittelee olevansa vuoden isä sekä saa nautintoa, kun onnistu mitä tavoitteli. Hän on raukka. Älä mieti, mitä ihmiset ajattelevat.
Mieti niitä hetkiä, kun olet yksin ollut lastesi kanssa. Ja sitä, että todennäköisesti huomaat että muutaman viikon päästä saattaa uusi nainen olevan entisessä kodissa keittelemässä lihasoppaa.
Lähde ilman muuta, mutta älä laita mihinkään paperiin nimeä ilman ulkopuolisen neuvoa. Pankki ei ole ulkopuolinen neuvoja, heille riittää kun saa laina rahat tilille.
Ole ylpeä, nouse. Astu ylös ja tulet huomaamaan että ei se rakkautta ollutkaan. Miehesi nimittäin ei tiedä, mitä se on.
Miksi naisen kannattaisi edes haluta lähivanhemmuutta? Tosiasiassa lapset on kuin pallo jalassa. On fiksumpaa jättää se lasten arki puolisolle hoidettavaksi ja olla itse se etävanhempi, joka jaksaa aina järjestää kaikkea kivaa. Rusinat pullasta jne.
Naiset on hyvin usein tyhmiä, kun kuvittelevat voittavansa jotain, kun saavat pitää lapset. Mies elää itselleen, kehittää uraa ja saa parempaa palkkaa. Nainen kituuttaa siinä duunissa, mitä voi yh-äidin resursseilla tehdä. Pidemmän päälle ihan idiootti toimintamalli.
Ja sitten ihmetellään, kun ei sitä uutta miestä löydy. Ei sitä sinne keittiövuoroon löydy, kun kaikki mehut vuodatetaan perheen eteen. Lapset aikuistuu ja lähtee. Lopulta jäljellä on tyhjiin imetty äityli, joka on lihonut muodottomaksi ja unohtanut, miten kivaa on olla nainen.
Varmaan tekstissäsi on totuuden siemen monelle. Itse olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani niin paljon ja nauttinut heidän seurastaan, että se on mulle ihan parasta. Töitä olen kyllä samalla onnistunut tekemään ja uraakin jossain määrin luomaan.
Parisuhteet taas eivät ikinä ole olleet mulle kovin korkealla prioriteettilistalla. Ystävyyssuhteet sen sijaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käräjät käynyt, kiitos että kerroit oman tarinasi. Helppoa ei ole sinulla ollut.
Saan näistä teidän kertomista kokemuksistanne paljon neuvoja, voimaa, armollisuuttakin koska ymmärrän etten ole ainoa.
Arvostan jokaista joka auttaa kertomalla omista kokemuksista, tsemppaamalla, kannustamalla, myötätuntoisesti kanssaelämällä tätä pitkää, vaikeaa matkaa.
Arvostan niitä kommentteja joissa sanotaan suoraan asioista. Ne herättää minua ymmärtämään.Olen nyt muuttanut omaan kotiin.
Tavaroiden pakkaaminen oli tosi vaikea ja rankka kokemus. Olin välillä ihan rikki, vaan itkin lattialla.
Ja miehen kanssa kaikki meni tietysti hyvin hankalasti. Joka tavaran sai taistella mitä mukaan otin. Ei olisi alkuun antanut ottaa mitään. Yhdessä käytiin tavaroita läpi, silti penkoi pakatut laatikot ja laski aterimia, otti maljakoita. Jne jne. Oikeestaan meni jo naurettavuuden puolelle se homma.Itse muuttoon otin onneksi ulkopuolista apua, loppui se haukkuminen siihen. Itse muutto meni yllättävän kivuttomasti ja fiilis yllättävän hyvä. Ehkä siksi, etten hässäkässä ole ehtinyt ajattelemaan.
Tulee olemaan kova paikka, kun lapset lähtee isälle. Tai 2 kolmesta lähtee.
Mies keräsi myös lapsilta avaimet pois. Kuulema antaa ne sitten aina kun siellä ovat. Paitsi se yksi joka vaan käy siellä, ei ilmeisesti avainta tarvitse ollenkaan. En ymmärrä.
Tosi paljon tässä on tapahtunut, ja hankalaa on ollut. Kaikki menee tosi vaikean kautta. Ja kaikki on vielä auki ja levällään. Pankkiin pitäisi mennä ensi viikolla.
Siinäkin mies sanoo ensin että paperit on siellä valmiina. Ja seuraavana päivänä on taas joku ongelma. Haluaa ilmeisesti pitää viimeiseen asti epätietoisuudessa.No, asiat edistyy kuitenkin. Pala kerrallaan. Mulla on koti, ja mulla on lapset. Oli niiden osote missä vaan, tää on myös niiden koti. Aina. Jospa hyvä, vahva suhde lapsiin kantaisi tän kaiken yli.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille.
Ap
Siis aivan järkyttävää henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. MInkä ikäisiä lapset ovat? Itse ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoisin tuon kaiken heille. Kannattaisi hankkia, ellei jo ole, vaikka tekstarilla tms. dokumentoituna tuo avainten pois ottaminen. Ihan vaikka kysymällä, että milloin aiot antaa lapsille takaisin avaimet kotiin. Oletteko lasten kanssa keskustelleet tuosta avaimet pois asiasta? Ettei lapsille jää käsitystä, että ihan normimenoa erotessa.
Voimia!
Käräjät käynyt kirjoitti:
Hei, törmäsin tähän viestiketjuun haettuani siskolle vertaistukea, joka miettii elämälleen suuntaa. Eli ero heillä tulossa.
Ensinnäkin. Minulla alkoi vatsassa vellomaan, tuntuu kuin oksentaisin. Sinun kokemasi kuulostaa tutulle.
Erosin itse tai minut jätettiin vuosien avioliiton jälkeen, kun lapset oli saatu isoksi. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Luulin olevani luulosairas. Miehelleni punainen vaate olivat minun omat harrastukset sekä se että koin onnistuneeni työssä sekä elämäntavoissa. Hän vähätteli minua kaikessa. En elää lähtenyt mm työkavereitten illan viettoihin, vaikka minua pyydettiin ja olin iloista seuraa. Sisimpäni oli kuin pikkutyttö, joka toivoi että joku puuttuisi ja ymmärtäisi hätä huutoni! Ystäville en kaikille kehdannut kertoa, koska minua suututti jos he neuvoivat minua ottamaan eron.
Miehellä oli kiireinen työ. Hän oli komea, hurmaava, hauska. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kuuluin hänen narsistiseen kulissiin: kaunis kiva nainen, perhe. Minä huolehdin kodin, eläimet, lapset. Kuulin koko ajan tuhlaavani hänen rahat.Hän jotenkin sai minut eristäytymään lapsuuden perheestäni. Isovanhemmat tosin olivat meille suurena apuna.
Mies oli välillä minua kohtaan huolehtiva. Ja hurmaava. Jopa silloin, kun jälkeenpäin sain tietää hänen olleen suhteessa naiseen useamman vuoden. Olen jutellut naisten kanssa, jotka ovat kertoneet miten mies heidät hurmasi.
Taskuista ja laukuista löytyi kortsuja sekä puhelin oli minun saatamattomissa. Seksi oli meillä toimivaa. Sen vuoksi ei olisi vieraisiin tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin olen tajunnut ukon olleen sovinisti sekä emä juntti. Lapset myös tietenkin mies otti pelinappulaksi.
Toivon, ettet tee virhettä kuten minä. Allekirjoitin ositus sopimuksen, jota ei olisi pitänyt. Palasimme takaisin 6 kk valitus ajan aikana. Mies puhui minut takaisin. Kannattaa käyttää paperi lakimiehellä, ennen kuin allekirjoitat. Vaikkei tuntuisi olevan voimavaroja ja vaikka haluiasit jättää koko sonnan taaksesi. Ei se ikävä kyllä mene niin.
Jos mies jää yhteiseen kotiinne, hän saa lähivanhemmuuden ellei papereilla muutoin sovita. Mitään suullista sopparia ei ole olemassa, ja silloin helvetti vasta alkaa. Lasten ei kuulu joutua valitsemaan puolia taikka lopettamaan harrastuksia! Lapsilisät myös lasten isä voi vaatia itselleen jos osoitteet jää teidän entiseen yhteiseen kotiin. Asumistukea et saa kolmioon. Kela kts sen olevan liian iso yksineläjälle. Kela ei huomioi, vaikka lapset asuisivat myös sinun kanssa. Jos joudut viemään asian oikeuteen, olet lastesi edustaja ja tulet saamaan oikeusapua. Tai ainakaan summa ei ole iso.
Älä jää tuleen makaamaan. Älä tyydy vähempään kuin sinun kuuluisi saada. Toisin sanoen, mieti ennen kuin toimit. Kysy asianajajalta, se ei vielä maksa. Äläkä pelkää oikeutta! Niistä selviää. Jos pelkäät, lastesi isä kuvittelee olevansa vuoden isä sekä saa nautintoa, kun onnistu mitä tavoitteli. Hän on raukka. Älä mieti, mitä ihmiset ajattelevat.
Mieti niitä hetkiä, kun olet yksin ollut lastesi kanssa. Ja sitä, että todennäköisesti huomaat että muutaman viikon päästä saattaa uusi nainen olevan entisessä kodissa keittelemässä lihasoppaa.
Lähde ilman muuta, mutta älä laita mihinkään paperiin nimeä ilman ulkopuolisen neuvoa. Pankki ei ole ulkopuolinen neuvoja, heille riittää kun saa laina rahat tilille.
Ole ylpeä, nouse. Astu ylös ja tulet huomaamaan että ei se rakkautta ollutkaan. Miehesi nimittäin ei tiedä, mitä se on.
Muuhun kommentoimatta, minä ainakin saan kolmioon asumistukea. Lapset asuvat vuoroviikoin isällään. Isä jäi asumaan yhteiseen taloomme, mutta eivät lapset automaattisesti jääneet siihen osoitteeseen kirjoille.
Onpa mukava kuulla ap että muutit pois!
Nyt pidät pään kylmänä ja vaadit oikeudenmukaisen osituksen, se ei todellakaan ole turhaa riitelyä vaan oman ja lastenne talouden turvaamista.
Hyvää ja valoisaa kevättä toivotan💐
Hyvä ap! Hienoa, että sait oman kodin. Pidä lapset lähellä. Pidä puolesi taloudellisissa asioissa myös. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa mitä tahansa, vaikka pankki olisikin mukana. Pyydä rohkeasti juridista apua. Olet rohkea ja vahva ihminen. On myös todella hienoa kuulla, että arvostat tämän ketjun kommentteja. Myös niitä, missä sanotaan asiat suoraan eikä vaan lähetellä pajunkissoja. Täällä kirjoittajilla useilla on selvästi paljon elämänkokemusta, jota kannattaa kuunnella. Jokaisen on silti itse tehtävä omat ratkaisut. Hyvää pääsiäisen ja kevään jatkoa sinulle!
Mitäs 28:lle kuuluu?
Vieläkö mies tekee itseään tykö?
Varmasti aika kuluttavaa jos tilanne ei selkiydy.
Vierailija kirjoitti:
Käräjät käynyt, kiitos että kerroit oman tarinasi. Helppoa ei ole sinulla ollut.
Saan näistä teidän kertomista kokemuksistanne paljon neuvoja, voimaa, armollisuuttakin koska ymmärrän etten ole ainoa.
Arvostan jokaista joka auttaa kertomalla omista kokemuksista, tsemppaamalla, kannustamalla, myötätuntoisesti kanssaelämällä tätä pitkää, vaikeaa matkaa.
Arvostan niitä kommentteja joissa sanotaan suoraan asioista. Ne herättää minua ymmärtämään.Olen nyt muuttanut omaan kotiin.
Tavaroiden pakkaaminen oli tosi vaikea ja rankka kokemus. Olin välillä ihan rikki, vaan itkin lattialla.
Ja miehen kanssa kaikki meni tietysti hyvin hankalasti. Joka tavaran sai taistella mitä mukaan otin. Ei olisi alkuun antanut ottaa mitään. Yhdessä käytiin tavaroita läpi, silti penkoi pakatut laatikot ja laski aterimia, otti maljakoita. Jne jne. Oikeestaan meni jo naurettavuuden puolelle se homma.Itse muuttoon otin onneksi ulkopuolista apua, loppui se haukkuminen siihen. Itse muutto meni yllättävän kivuttomasti ja fiilis yllättävän hyvä. Ehkä siksi, etten hässäkässä ole ehtinyt ajattelemaan.
Tulee olemaan kova paikka, kun lapset lähtee isälle. Tai 2 kolmesta lähtee.
Mies keräsi myös lapsilta avaimet pois. Kuulema antaa ne sitten aina kun siellä ovat. Paitsi se yksi joka vaan käy siellä, ei ilmeisesti avainta tarvitse ollenkaan. En ymmärrä.
Tosi paljon tässä on tapahtunut, ja hankalaa on ollut. Kaikki menee tosi vaikean kautta. Ja kaikki on vielä auki ja levällään. Pankkiin pitäisi mennä ensi viikolla.
Siinäkin mies sanoo ensin että paperit on siellä valmiina. Ja seuraavana päivänä on taas joku ongelma. Haluaa ilmeisesti pitää viimeiseen asti epätietoisuudessa.No, asiat edistyy kuitenkin. Pala kerrallaan. Mulla on koti, ja mulla on lapset. Oli niiden osote missä vaan, tää on myös niiden koti. Aina. Jospa hyvä, vahva suhde lapsiin kantaisi tän kaiken yli.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille.
Ap
Hienoa Ap!
Mahtavaa että olette vihdoin päässeet lasten kanssa omaan kotiin. Saatte toivottavasti nyt muutaman päivän rauhoittua siellä keskenänne ja totutella uuteen tilanteeseen ja kotiin. Toivottavasti kaikki ovat helpottuneita ja tyytyväisiä, sinä lasten kanssa ja mies kukkamaljakoineen. En oikeasti tajua tuota hänen niuhottamistaan, tuo avainjuttu esimerkiksi. Ehkä hän halusi varmistaa, ettet sinä vain voi käyttää niitä avaimia ja luikkia yön pimeydessä hakemaan niitä maljakoita tms, joista hän ei tahtonut luopua?
Olet kulkenut pitkän matkan tähän asti, ajattele mistä kaikesta olet jo selvinnyt! Kaikki se p*ska, josta olet joutunut kulkemaan läpi, on kuitenkin vahvistanut sinua. Pidä puolesi, että ositus menee oikeudenmukaisesti, ota siihen lakiapua. Kaikki järjestyy kyllä. Ja sinä voit alkaa toipua tuosta prosessista ja alkaa taas löytää itsesi naisena, arvokkaana ja voimakkaana sellaisena. Omana itsenäsi ja hyvänä tyyppinä. Sen leijonaemonhan taisit jo itsestäsi löytääkin :)
Kaikkea hyvää sinulle ja katraallesi, ja olkoon teillä oikein helpottunut ja rentouttava Pääsiäinen!
ISO HALI! <3 <3
Ei sairasta saa jättää.
Ap:lla on mulkku mies.
Sinun mies on sairad.