Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Onko niin vaikeaa uskoa, että juuri sellainen nainen joka on onnistunut epäonnistuneen suhteen jälkeen löytämään vielä onnellisenkin sellaisen, olisi kykenevä menemään itseensä ja näkemään asioita myös toisen ihmisen kannalta? 

Minun ei ole, koska nykyinen suhteeni on oman kasvuni ja toisen luonteen vuoksi (ja hänenkin kasvunsa) vuoksi huomattavasti erilainen ja minusta huimasti parempi kuin edellinen. 

Mutta samaan aikaan minulla ei ole tarvetta lyödä millään, eikä etenkään tällä, päähän naisia, jotka nyt juuri tässä ketjussa ovat kertoneet erilaisesta tilanteesta. Kuten nyt vaikkapa Hukassa, joka on kertonut täsmälleen siitä, että hänet on kasvatettu kiltiksi ja nyt juuri tällä hetkellä kannattelee käytännössä koko perhettä.

Näissä tapauksissa voisi olla hyvä miettiä myös niitä yhteiskunnan aspekteja, jotka tätä kasvua saavat aikaan. Tuntuu tylyltä jopa korostaa ainoastaan itseensä menemistä ja toisen kannalta asioiden näkemistä, kun vähän tuntuu, että se on osa ongelmaa. Tarkoitan, että tuota on nyt varmaan jo jokseenkin tehtykin.

Ikäpolvien erot kannattaa ottaa huomioon. Mutta tosiaan meitä, joiden nuoruus on ollut siellä kasarilla taitaa tässä nyt jokunen kirjoitella ja nimenomaan kertoa omasta kasvustaan. Meitä ei nyt varsin taida hetkauttaakaan se, kuin MONI nainen nykyään nauttii siitä, että ostelee kynttilöitä, vaan mietimme sitä, miten juuri meistä tuli tällaisia.

T; MaratonParkuja

Eiköhän tämän päivän ongelma ole enemmän se, että lähes kaikki lapset on kasvatettu tuntemaan oikeutensa velvollisuuksia paremmin.

Joka vuosi enemmän nuoria pyrkii työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen tai ahdistuksen vuoksi. Usein sosiaalipsykologian tutkijoiden mukaan on syynä heikko kyky sietää epävarmuuksia ja lapsuuden kodista irtaantumisen luoma pelko -siis vaikeus luottaa omaan pärjäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin vaikeaa uskoa, että juuri sellainen nainen joka on onnistunut epäonnistuneen suhteen jälkeen löytämään vielä onnellisenkin sellaisen, olisi kykenevä menemään itseensä ja näkemään asioita myös toisen ihmisen kannalta? 

Minun ei ole, koska nykyinen suhteeni on oman kasvuni ja toisen luonteen vuoksi (ja hänenkin kasvunsa) vuoksi huomattavasti erilainen ja minusta huimasti parempi kuin edellinen. 

Mutta samaan aikaan minulla ei ole tarvetta lyödä millään, eikä etenkään tällä, päähän naisia, jotka nyt juuri tässä ketjussa ovat kertoneet erilaisesta tilanteesta. Kuten nyt vaikkapa Hukassa, joka on kertonut täsmälleen siitä, että hänet on kasvatettu kiltiksi ja nyt juuri tällä hetkellä kannattelee käytännössä koko perhettä.

Näissä tapauksissa voisi olla hyvä miettiä myös niitä yhteiskunnan aspekteja, jotka tätä kasvua saavat aikaan. Tuntuu tylyltä jopa korostaa ainoastaan itseens

edelleen, kukaan ei ole epäillyt yksilöiden kokemuksia, vaan on reagoitu tarpeettomaan yleistykseen, jonka mukaan kaikki miehet olisi kasvatettu itsekkäiksi ja naiset vastaavasti kilteiksi toisten tarpeista huolehtijoiksi. Kun se ei selvästikään edes tämän ketjun pohjalta ole yleistettävissä.

Esim joku minusta kertoi täällä vaatineensa tuoreelta pari viikkoa vanhalta miestuttavuudelta, ettei tapaile enää ketään muuta, vaikkei itse halunnut seurustella tai sitoutua, pitäneensä sitten kuukauden tauon yhteydenpidossa ja sitten suuttuneensa kun mies oli tuon kuukauden aikana avannut uudestaan tinderin. Ja ei siinä, kaikkeahan voi toivoa tai vaatiakin, mutta ei sen itsekkäämpää ole toiselta osapuolelta valita ettei aio kädet helmoissa odotella enää toista kuukautta josko tuosta muutaman viikon tuttavuudesta vielä jotain kehkeytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin vaikeaa uskoa, että juuri sellainen nainen joka on onnistunut epäonnistuneen suhteen jälkeen löytämään vielä onnellisenkin sellaisen, olisi kykenevä menemään itseensä ja näkemään asioita myös toisen ihmisen kannalta? 

Minun ei ole, koska nykyinen suhteeni on oman kasvuni ja toisen luonteen vuoksi (ja hänenkin kasvunsa) vuoksi huomattavasti erilainen ja minusta huimasti parempi kuin edellinen. 

Mutta samaan aikaan minulla ei ole tarvetta lyödä millään, eikä etenkään tällä, päähän naisia, jotka nyt juuri tässä ketjussa ovat kertoneet erilaisesta tilanteesta. Kuten nyt vaikkapa Hukassa, joka on kertonut täsmälleen siitä, että hänet on kasvatettu kiltiksi ja nyt juuri tällä hetkellä kannattelee käytännössä koko perhettä.

Näissä tapauksissa voisi olla hyvä miettiä myös niitä yhteiskunnan aspekteja, jotka tätä kasvua saavat aika

edelleen, kukaan ei ole epäillyt yksilöiden kokemuksia, vaan on reagoitu tarpeettomaan yleistykseen, jonka mukaan kaikki miehet olisi kasvatettu itsekkäiksi ja naiset vastaavasti kilteiksi toisten tarpeista huolehtijoiksi. Kun se ei selvästikään edes tämän ketjun pohjalta ole yleistettävissä.

Esim joku minusta kertoi täällä vaatineensa tuoreelta pari viikkoa vanhalta miestuttavuudelta, ettei tapaile enää ketään muuta, vaikkei itse halunnut seurustella tai sitoutua, pitäneensä sitten kuukauden tauon yhteydenpidossa ja sitten suuttuneensa kun mies oli tuon kuukauden aikana avannut uudestaan tinderin. Ja ei siinä, kaikkeahan voi toivoa tai vaatiakin, mutta ei sen itsekkäämpää ole toiselta osapuolelta valita ettei aio kädet helmoissa odotella enää toista kuukautta josko tuosta muutaman viikon tuttavuudesta vielä jotain kehkeytyisi.

En ole huomannut kenenkään muun, paitsi nyt sinun, tehneen yleistystä, että "kaikki miehet olisi kasvatettu itsekkäiksi ja naiset vastaavasti kilteiksi toisten tarpeista huolehtijoiksi."

Se on kyllä totta, että perinteisesti miehistä on kasvatettu keskimäärin itsekkäämpiä kuin naisista, ja tyttöjen kasvatuksessa on korostettu enemmän kitteyttä ja mukautuvuutta. Yksilökohtaisen vaihtelun ihmisten luonteissa, sekä sen mitä keskmäärin tarkoittaa, luulisi jokaisen, sinun myös, kuitenkin hyvin ymmärtävän.

Jälkimmäisen tapauksen itse ymmärsin tapahtuneen aika toisella tavalla, kuin mitä sinä nyt sen kirjoitit.

Heippa! Täällä on nyt niin valtavasti asiaa ja hyviä pointteja sekä suoraan minulle osoitettuja neuvoja, että olen ihan päästäni pyörällä. Olen kyllä lukenut kaikki läpi, mutta oli viikonloppuna niin paljon ohjelmaa, etten ole ehtinyt vastaamaan. Minun täytyy myöhemmin lukea kaikki vielä ajan kanssa uudelleen läpi ja paneutua niihin paremmin. Asiaahan te puhutte kaikki, kiitos siitä.

 

Jonkinlaisessa murrosvaiheessa tässä elän ja huomaan asenteeni ja ajatusteni muuttuvan pikkuhiljaa. Olen herännyt omaan kuormitustilaani ja toivon voimieni nyt riittävän kipuamiseen kuopan pohjalta ylös. Pienin askelin, aluksi pakotan itseni ottamaan omaa aikaa vaikka väkisin. Eron aika ei ole vielä, mutta tuskin se enää kovin kaukana on. Toisaalta kokisin jopa helpottavana, että mies lähtisi toisen naisen matkaan ja tähän tulisi selkeä päätös. Omat voimavarat todella ovat tällä hetkellä kovin lopussa ja tuntuu, että saan voimaa nimenomaan siitä perheen yhteisestä mukavasta ajasta sekä kahdenkeskisestä tekemisestä. Se on kieroutunutta ja hämärtää omaa ajattelua, kun niinä hetkinä vierellä tuntuu olevan se sama vanha tuttu tyyppi, jonka kanssa olen kasvanut aikuiseksi ja jonka kanssa viihdyn ja nauran. 

 

- Hukassa

"

tytöiltä jo nuorella iällä edellytetään erilaisia asioita kuin pojilta. Näinhän se menee: pojille opetaan, että heillä on oikeuksia ja tytöille, että heillä on velvollisuuksia.

.. Erityisen kielletty tunne naiselle on viha, kuten joku aikaisempi kirjoittaja osuvasti huomautti. Koska vihaa tarvitaan rajojen asettamiseen, ei ole ihme, että siinä on horjuntaa.

Kaikki tuo imetään suoraan äidinmaidosta, "

Ihan kirjaimellinen lainaus. Kuten viimeaikaiset otsikotkin : 'joillain koiranulkoiluttajilla on..' , 'moni nainen sortuu parisuhteessaan..' , 'jotkut naiset ovat..' , 'Asiantuntija: Miehen asioista puhuu liian usein nainen' , 'moni m aa han muuttaja ei halua työhön'.. vs 

'Nuorten miesten asenteista nousi kohu' , 'Pitäisikö nuorten valkoisten miesten sivistystasosta huolestua' , ' Hälytys: Nuoret miehet eivät ole töissä' , 'Järkytys nuorten miesten väkivalta-asenteista: Naisviha.. ' , 'Nuorten miesten naisviha huolestuttaa ', ' Poikien naisviha radikalisoituu' , ' Miesten väkivaltaiset asenteet puhuttavat' , 'Tuore tutkimus paljastaa suomalaisten miesten hälyttävät asenteet' , 'Nuorten miesten asenteet ovat taantuneet' , 'Pojat | Pojat ovat epäempaattisia..' ja henkilökohtaiset suosikkini: 'mies vai karhu' sekä 'miehet lopettakaa naisten t ppaminen'.

Aika vaikeaa on viimeaikoina ollut vakuuttaa pojalle, ettei sinua kukaan syytä varsinaisesti mistään vaikka moni syytös alkaakin sanoin 'mies /miehet'; 'pojat' usein yhdistettynä sanojen 'valkoihoinen', 'suomalainen' kanssa. Mistään muusta ihmisryhmästä ei puhuta niin negatiivisesti yleistäen kuin kantaväestöön kuuluvasta pojasta ja saada puheelle vielä näin laaja hyväksyntä.

Kun noiden otsikoiden takaa luetaan artikkeli, ei käsitellyn ilmiön yleisyys annan sen enempää syytä yleistykseen jälkimmäisen kappaleen otsikoissa kuin ensimmäisenkään. Silti toisessa yleistetään ja ensimmäisessä korostetaan asian koskevan vain osaa ryhmästä.

Mutta onneksi minulle kerrotaan että yleistäminen on tämän ihmisryhmän osalta vain suotavaa koska:

https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008025285.html

Ai niin ja sen verran vielä, että kävimme mieheni kanssa aiheesta pienen keskustelun viikonloppuna. Kerroin hänelle olevani todella loppu. Hän kysyi mitä haluaisin ja kerroin haluavani olla taas onnellinen. Hän kysyi, että hänen kanssaanko ja sanoin, etten tiedä onko se enää mahdollista. Lupasi ottaa enemmän vastuuta arjesta, mutta katsotaan. Täytyy vain itse muistuttaa asiasta ja yrittää tietoisesti lähteä pois kotoa. Hän ei tahtoisi erota ja kokee, että suhteemme pohja on niin vahva, että se kestää tämän hänen kriisivaiheensa. Kuitenkin jälleen sanoi ymmärtävänsä täysin, jos minä haluan erota ja etsiä arvoiseni miehen. Hän ajattelee asian niin, että ero ei olisi lopullinen, vaan palaisimme jälleen yhteen hänen hullutustensa laannuttua. Itse en näe asiaa niin, vaan koen, että eropäätöksen jälkeen en tähän suhteeseen tule enää koskaan palaavan. Tämän vaikutuisemman kaverinaisensa hän perusteli sillä, että minulle se avoin suhde ei ole sopinut ja hän on ajatellut, että tällainen olisi helpompi ja vähemmän kuormittava ratkaisu, kun hän ei juoksentelisi yöelämässä etsimässä hauskanpitoseuraa. Sanoin, että tuossahan suhde vain syvenee kerta kerralta ja tästäkin hän oli eri mieltä. Hänen mielestään mitään vaaraa ei ole, koska hän on naiselle kertonut olevansa kaveripohjalla liikkeellä ja vain pitävänsä hauskaa eikä ole aikomuksena erota. Hänen mielestään syventymisen sijaan fiiliksenä on kyllästyminen. Tämän vuoksi hän kuvittelee homman muuttuvan täysin normaaliksi kaveruudeksi. Olemme kyllä todellakin täysin eri aaltopituudella näistä asioista. En tiedä miten kaheliksi hän oikein on muuttunut, mutta varmaan noussut menestys naismarkkinoilla hattuun. 

 

- Hukassa

Pahoittelut kirjoitusvirheistä! On taas jo kiire, joten en ehdi oikolukea.

- Hukassa

Joskus huvittaa sekä se, miten sekavasti osaa näköjään itse sotkunsa selostaa, että miten luovia tulkintoja ihmiset sanotusta tekevätkään. Täytyy myöntää, että hörähdin erästäkin kommenttia lukiessani. Ei siinä, jokainen edetköön sisälukutaitonsa ja argumentaatiokykynsä asettamissa rajoissa.

Tänään oli läheisriippuvuusohjelman ensimmäinen tapaaminen, ja täytyy sanoa että pidin. Vastapuolella ei ollutkaan akateeminen naispsykoterapeutti, vaan itseäni reilusti nuorempi mies, joka on itse toipunut päihde- ja läheisriippuvuudesta. Siinä on puolensa, kun toinen ei olekaan opiskellutkaan ongelmiasi teorian tasolla, vaan elänyt ne itse läpi. Vertaistuessa on voimaa.

Kokemus korosti sitä, että tietyntyyppisen kasvatuksen ongelmat eivät ole sukupuolisidonnaisia. Jos et tule lapsena kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi, et myöskään saa valmiuksia nähdä ja ymmärtää itseäsi. Niin yksinkertaista se on. Sitten pitää alkaa vain kuuntelemaan, näkemään ja vähitellen ymmärtämään itseään. Sain sitä varten tehtäväksi pitää tunnepäiväkirjaa, ja vaikka en ole kauhean hyvä järjestelmällisyydessä, kuulosti ajatus sinällään järkevältä. Joten kokeillaan.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja sen verran vielä, että kävimme mieheni kanssa aiheesta pienen keskustelun viikonloppuna. Kerroin hänelle olevani todella loppu. Hän kysyi mitä haluaisin ja kerroin haluavani olla taas onnellinen. Hän kysyi, että hänen kanssaanko ja sanoin, etten tiedä onko se enää mahdollista. Lupasi ottaa enemmän vastuuta arjesta, mutta katsotaan. Täytyy vain itse muistuttaa asiasta ja yrittää tietoisesti lähteä pois kotoa. Hän ei tahtoisi erota ja kokee, että suhteemme pohja on niin vahva, että se kestää tämän hänen kriisivaiheensa. Kuitenkin jälleen sanoi ymmärtävänsä täysin, jos minä haluan erota ja etsiä arvoiseni miehen. Hän ajattelee asian niin, että ero ei olisi lopullinen, vaan palaisimme jälleen yhteen hänen hullutustensa laannuttua. Itse en näe asiaa niin, vaan koen, että eropäätöksen jälkeen en tähän suhteeseen tule enää koskaan palaavan. Tämän vaikutuisemman kaverinaisensa hän perusteli sillä, että minulle se avoin suhde ei

Hukassa, hyvä, että olette pystyneet keskustelemaan. Sovitteko mitään konkreettista, mistä mies voisi lupauksensa mukaan ottaa enemmän vastuuta teidän arjessanne? Lähdet vaikka kuntosalille tai lenkille siksi aikaa. 

Miehesi kriisivaihe on kestänyt viisi vuotta, se on mielestäni pitkä aika. Lainaukseen ei tarttunut loppua kommentistasi, mutta mieleen tuli, että miehesi on todella mennyt kaheliksi (parempi vaihtoehto) tai kaasuvalottaa (ikävämpi vaihtoehto). Hänelle ei kuulosta menevän perille, mitä tarkoittaa se, että olet todella loppu.

Kerroit myös työelämässäsi olevasi se tunnollinen, joka tekee muista ikävät hommat. Tiedän omasta kokemuksestani, miten vaikeaa on muuttaa totuttuja toimintatapoja, mutta voisitko vaikka mielikuvaharjoitella tilannetta, jossa et enää tarjoudukaan tekemään sitä tylsää hommaa, jota kukaan muu ei halua tehdä. Mitä silloin tapahtuisi? Miten tilanne ratkeaisi?

Virtuaalihali sinulle Hukassa! 

Vierailija kirjoitti:

Keski-iän kriisi, tyypilliset oireet.

Sitku se ero on rykästy ja ollaan kaikki nähty ja koettu 50+++, tadaa, kaduttaa.

Se on vähän kuin toinen teini-ikä.

Erona vaan, että jäljelle ei jää mitään.

Teineillä kaikki vasta alussa.

Avaatko tuon termin "kaasuvalottaa"? Mitä tarkoitat sillä?

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut kirjoitusvirheistä! On taas jo kiire, joten en ehdi oikolukea.

- Hukassa

MENE TÖIHIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut kirjoitusvirheistä! On taas jo kiire, joten en ehdi oikolukea.

- Hukassa

MENE TÖIHIN.

 

Ei kai hän voi kun mies siellä jo on jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut kirjoitusvirheistä! On taas jo kiire, joten en ehdi oikolukea.

- Hukassa

MENE TÖIHIN.

 

Samoja sanoja sinulle toivotan <3

Vierailija kirjoitti:

Joskus huvittaa sekä se, miten sekavasti osaa näköjään itse sotkunsa selostaa, että miten luovia tulkintoja ihmiset sanotusta tekevätkään. Täytyy myöntää, että hörähdin erästäkin kommenttia lukiessani. Ei siinä, jokainen edetköön sisälukutaitonsa ja argumentaatiokykynsä asettamissa rajoissa.

Tänään oli läheisriippuvuusohjelman ensimmäinen tapaaminen, ja täytyy sanoa että pidin. Vastapuolella ei ollutkaan akateeminen naispsykoterapeutti, vaan itseäni reilusti nuorempi mies, joka on itse toipunut päihde- ja läheisriippuvuudesta. Siinä on puolensa, kun toinen ei olekaan opiskellutkaan ongelmiasi teorian tasolla, vaan elänyt ne itse läpi. Vertaistuessa on voimaa.

Kokemus korosti sitä, että tietyntyyppisen kasvatuksen ongelmat eivät ole sukupuolisidonnaisia. Jos et tule lapsena kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi, et myöskään saa valmiuksia nähdä ja ymmärtää itseäsi. Niin yksinkertaista se on. Sitten pitää alkaa vain

Luin kolme kertaa uudestaan kommenttisi enkä edelleenkään ymmärrä ihan täysin että kuka ei halunnut sitoutua mihinkin milläkin viikolla ja mitä se mies tarkalleen ottaen teki mikä ansaitsi avautumisen viestillä ja pohdinnan onko hän itsekäs vai sinä itse ehdoton.

Joka tapauksessa olen kuurankuksn kanssa samaa mieltä ettei miehestä vaan tuntunut riittävän kiinnostavalle että olisi jäänyt jallittamaan yksin sua. Se riskihän on aina olemassa kun uuteen ihmiseen lähtee tutustumaan. Haluaisit varmaan itsekin saada sitoutua uuteen suhteeseen omaan tahtiisi ilman syyttelyä.

Hukassa, kiitos kun päivitit tilannetta. Hyvää on mielestäni se, että kävitte keskustelun ja kerroit, että olet lopussa. Et tainnut kuitenkaan sanoa, että haluat olla yksiavioisessa suhteessa? Olen sinulle nyt rehellinen. En pidä miehesi asenteesta yhtään. Luulen, että hän on nyt hormonihumalassa toisesta naisesta ja sanoo sinulle mitä vaan pitääkseen sivusuhteen yllä. En siis luottaisi mihinkään mitä hänen suustaan tulee. Jos näköpiirissä olisi kyllästymistä, hän sanoisi sinulle nyt, että lopettaa suhteen koska olet lopussa. Hän myöskin tuntuu pitävän itsestäänselvänä, että olet aina olemassa. Jos eroat, se ei ole vakavaa, vaan tulet takaisin kun hän sormeaan koukistaa.

Minusta on terveellinen ajatus sinulta, että ajattelet, että ero on vakava asia ja lopullinen päätös jos siihen päädyt. Se on rajojen asettamista. Vaikka jostain ihmeen oikusta palaisittekin joskus tulevaisuudessa yhteen. 

Todennäköisempää kuitenkin on, että jos eroat, huomaat hetken päästä miten väärin sinua on kohdeltu, vapaudut henkisestä taakasta ja huomaat, että maailma on täynnä miehiä, jotka kohtelevat naisia hyvin. Silloin et enää halua takaisin.

Tämä on minun näkemykseni asiasta. Voin olla toki väärässäkin. 

Voimaa ja valoa!

Kuurankukka

Luin kolme kertaa uudestaan kommenttisi enkä edelleenkään ymmärrä ihan täysin että kuka ei halunnut sitoutua mihinkin milläkin viikolla ja mitä se mies tarkalleen ottaen teki mikä ansaitsi avautumisen viestillä ja pohdinnan onko hän itsekäs vai sinä itse ehdoton.

Joka tapauksessa olen kuurankuksn kanssa samaa mieltä ettei miehestä vaan tuntunut riittävän kiinnostavalle että olisi jäänyt jallittamaan yksin sua. Se riskihän on aina olemassa kun uuteen ihmiseen lähtee tutustumaan. Haluaisit varmaan itsekin saada sitoutua uuteen suhteeseen omaan tahtiisi ilman syyttelyä.

Myönnän tarinan olleen sekava, enkä nyt katso tarpeelliseksi käyttää palstatilaa sen kertaamiseen. Tarinan pihvi omasta puolestani oli se, että yhdessä sovituista (kyllä, ei minun yksipuolisesti vaatimistani, vaan yhdessä etukäteen sovituista) pelisäännöistä ei ole hyvä poiketa yksipuolisella päätöksellä toiselle kertomatta. Ainakaan, jos sen jälkeen vielä kiinnostaa yhtään minkäänlainen yhteistoiminta.

Sitoutuminen noin yleensä ottaen vaatii kaksi, joten varmaan olisi hyvä pyrkiä yhteisymmärrykseen tahdista, jolla se tehdään. Yksipuolinen sanelu näissä asioissa ei nähdäkseni ole kumpaankaan suuntaan voittava valinta.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Luin kolme kertaa uudestaan kommenttisi enkä edelleenkään ymmärrä ihan täysin että kuka ei halunnut sitoutua mihinkin milläkin viikolla ja mitä se mies tarkalleen ottaen teki mikä ansaitsi avautumisen viestillä ja pohdinnan onko hän itsekäs vai sinä itse ehdoton.

Joka tapauksessa olen kuurankuksn kanssa samaa mieltä ettei miehestä vaan tuntunut riittävän kiinnostavalle että olisi jäänyt jallittamaan yksin sua. Se riskihän on aina olemassa kun uuteen ihmiseen lähtee tutustumaan. Haluaisit varmaan itsekin saada sitoutua uuteen suhteeseen omaan tahtiisi ilman syyttelyä.

Myönnän tarinan olleen sekava, enkä nyt katso tarpeelliseksi käyttää palstatilaa sen kertaamiseen. Tarinan pihvi omasta puolestani oli se, että yhdessä sovituista (kyllä, ei minun yksipuolisesti vaatimistani, vaan yhdessä etukäteen sovituista) pelisäännöistä ei ole hyvä poiketa yksipuolisella päätöksellä toiselle kertomatta. Ainakaan, jos

Niin en tiedä mitä pitäisi lopulta ajatella siitä että ensin toinen ei halua sitoutua ja sitten toinen. Kumman tahti olisi sitten edustanut yhteisymmärrystä 🤷 

Toiseksi itse luultavasti ajattelisin että alkava tapailu taisi vesittyä jos muutaman viikon tutustumista seuraisi  kuukauden radiohiljaisuus

Niin en tiedä mitä pitäisi lopulta ajatella siitä että ensin toinen ei halua sitoutua ja sitten toinen. Kumman tahti olisi sitten edustanut yhteisymmärrystä 🤷 

Toiseksi itse luultavasti ajattelisin että alkava tapailu taisi vesittyä jos muutaman viikon tutustumista seuraisi kuukauden radiohiljaisuus.

Meidän tapailussamme nyt ei ehtinyt olla muita sitoumuksia kuin se, että sovimme että seksin aloittamisen jälkeen kuvioon ei sekoiteta kolmansia osapuolia tai sellaisten etsimistä.

Ja niinhän se vesittyi hiljaisuuteen. Olkoonkin että se johtui fyysisesti eri paikoissa olemisesta ja halusta käydä keskustelu tapailun nykytilasta kasvotusten. Minä en lämminnyt tosiaan sille, että toinen oli tässä välissä aktivoinut Tinderinsä, ja oma into jatkaa näillä säännöillä loppui siihen.

Jos etenemisen sävelistä ei päästä yhteisymmärrykseen, on syytä tunnistaa rajansa ja jatkaa matkaa. 

-Liekki