Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo tarkalleen ottaen on ongelma, että mies haaveilee monilapsisesta perheestä ja kumppanista joka hoitaisi pienet lapset hänen käydessä töissä tienaamassa palkkapussin?

Ei mikään siinä olekaan ongelmaa. Kenties tässä kuitenkin tulee kuvioon se todellisuuden hahmottaminen: kun Suomessa on todella vaikeaa päästä asemaan, jossa vain yhdellä palkkapussilla pärjää kovinkaan pitkään, pitäisi myös miehen olla valmis muokkaamaan unelmiaan sinne todellisuuden suuntaan. Eli nähdä se fakta, että jos molempien nyt kuitenkin on pakko mennä töihin, hänen on tingittävä unelmastaan kumppanista, joka hoitaisi pienet lapset hänen käydessä töissä. Ja alettava hoitaa myös itse niitä pieniä lapsiaan. 

Enempää nyt minunkaan menemättä tasa-arvokeskusteluun, mutta oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, miten Suomessa vielä ja tosiaan ihan tutkitusti vanhempainvapaat jakautuvat naisille?

Selityksethän m

yhy. Eiköhän se ole niin, että nuorilla ihmisillä on kaikenlaisia haaveita tulevan puolison ja elämän suhteen, joista joutuu sitten tinkimään realiteettien paineessa. Monet nuoret naiset ihan avoimesti ilmoittavat haluavansa hyvätuloisen miehen - ja päätyvät usein sitten yhteen sen tavallisen insinöörin tai autonkuljettajan kanssa, koska natsasi. Monet äidit sitten päätyvät toivomaansa aiemmin takaisin töihin ja lapset hoitoon, koska raha ja työuralla pysyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

8095:

voi olla että näin on joskus ollut ainakin jossain päin Suomea, karjalaisessa kulttuurissani en tuota kyllä oikein tunnista, tosin en ole ollut elossakaan ennen vuotta 1979..

Keskustelu osaltani lähti kuitenkin väitteestä, että pojat kasvatetaan (preesens) tiedostamaan oikeutensa ja tytöt velvollisuutensa. En yhdy tähän väitteeseen niin kuin miltään osin tai yhtään. Onko jollain tähän antaa jotain näyttöä? Mulla on antaa puolestaan aivan loputtomasti esimerkkejä päinvastaisesta.

Lisäksi puhutaan suhteiden epätasa-arvosta usein kotitöiden kautta. Ihan rehellisesti minä muun muassa en tee viikossa yhtään enempää kaikenlaista työtä ja askaretta palkkatyön ulkopuolella kuin mieheni. Järjestelen

Kaikella ystävyydellä, näiden yksilötason esimerkkien yksityiskohtainen luettelointi ei vie yhtään mihinkään. Henkilökohtainen empiirinen kokemus ei ole yleistettävissä todeksi tieteen näkökulmasta. Sinunkaan.

Jos haluat, voin kaivella sinulle lukuisia tutkimuksia ja tilastoja aiheesta, mutta jos menet ihan jo katsomaan Vauvan pääsivua ja esimerkiksi aikaisemmin mainittua ketjua passaamiseen kyllästymisestä, voit todeta että siellä on löydetty keskusteltavaa 412 sivun verran tästä epäaiheesta. Ketjun ap:n mies mieluummin luopui perheestään kuin alkoi osallistua kotitöihin. Mutta varmasti musta yksisarvinen, ainoa lajiaan siis.

-Liekki

kaiva ihmeessä!

Mutta jos ensin perustelet sen miksi vaikka siivoaminen on molemmille kuuluva KOTItyö kun nainen (yleensä) päättää, että meidän kodissamme on riittävän siistiä kun imuroidaan ja luututaan kahdesti viikossa ja pyyhitään pöydät kolme kertaa päivässä? Sama ruoan tai pyykkien kanssa- mies toisi pakastepizzaa ja näin ruokahuolto hoidettu, nainen päättää, että ei ei, pitää olla pastaa ja jauhelihakastiketta ja taas naisesta tuli se kotiorja. Tai miehen tapa pestä lakanat, pyyhkeet ja alusvaatteet samassa ei käy, ja taas nainen joutui orjaksi. METAtyötä on lisäksi naisten hoitamat kauppalistat ja lasten hammaslääkärikäyntien kalenterointi, kun taas miehet varmaan ihan silkasta ilostaan hoitaa autohuollot ja putkimiehen tilaamiset?

Tottakai nämä ovat parisuhteessa neuvotteluasioita ja kuuluukin jakaa, mutta minusta on oman sukupuoleni puolesta ihan käsittämätöntä että moni nainen laskee kaiken omilla ehdoilla tekemänsä kovaksi muiden hyväksi tehtäväksi työksi ja miehen vastaavasti omien toiveidensa mukaan tekemät askareet on hänen harrastuksiaan.

Lisäksi ensin teilaat mun elinpiirissä havaitsemani asiat yksittäistapauksiksi ja lopussa esität kuitenkin evidenssinä miesten itsekeskeisyydestä aloittajan kertomuksen omasta elämästään. Et näe tässä mitään ristiriitaa?

Yleistäminen kumpaan suuntaan tahansa on täysin hedelmätöntä [kuten voi jo todeta siitä kun eri kirjoittajilla on täysin erilaiset kokemukset], joten mitäpä jos oltaisi vaan yksinkertaisesti yleistämättä omia kokemuksia joksikin universaaliksi totuudeksi. Tämä muutamalle edelliselle kommentoijalle.

jos menet ihan jo katsomaan Vauvan pääsivua ja esimerkiksi aikaisemmin mainittua ketjua passaamiseen kyllästymisestä, voit todeta että siellä on löydetty keskusteltavaa 412 sivun verran tästä epäaiheesta. 

Toi on yhtä paljon yleistettävissä *tieteen näkökulmasta todeksi* kuin jonkun y l i laudan keskustelut naisiin liittyen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa siitäkin tulla riitaa ja draamaa jos viettää elämänsä nyrkin ja hellan välissä. Naiset puolustavat kotiorjuutta. Ei voi ymmärtää.

 

et ymmärrä että naiset puolustavat oikeuttaan olla halutessaan kotiäitejä?

 

Jokainen tuntemani pitkään kotona ollut nainen on kyllä halunnut sitä ennen kaikkea itse. Jokunen sen vuoksi, että iäkkäänä saatu esikoinen tai iltatähti antoi vielä viimeisen mahdollisuuden irtiottoon uraputkesta ja olla vauvakuplassa. Aika moni siksi, ettei joko tiennyt mille alkaisi työuramielessä tai ei pitänyt työstään. Tai tulojen vuoksi ei kannattanut mennä töihin (YH).

Tunteeko joku sellaisen naisen joka ei olisi halunnut olla lasta hoitamassa kotona, mutta mies velvoitti siihen? Siis 1950 -luvun jälkeen?

Tieteellisten artikkelien penkaaminen on aina oma lukunsa, kun ei tällä hetkellä ole pääsyjä esim. ACM:n tai Elsevierin tietokantoihin. Google Scholar varmaan toimisi, mutta aloitin ihan normi-Googlesta, joka vei nyt sitten ihan Ilta-Sanomien juttuun, jossa esitellään Jyväskylän yliopiston tutkimushanketta ja haastatellaan alalla työskenteleviä: https://www.is.fi/perhe/art-2000010140790.html. Tämä toki on sikäli hyvä lähde, että puhutaan nimenomaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

Lainauksia:

"Tutkimuksessa on jo tullut esiin se, että suomalaiset vanhemmat kuuluvat eniten uupuneisiin muihin maihin vertailtaessa.

Suomessa korostuu pärjäämisen ja sinnittelyn kulttuuri, ja on sosiaalisia oletuksia ja vaateita sille, millainen vanhemman kuuluisi olla, Klemetti sanoo."

--

"Suurimmassa roolissa on kuitenkin vanhempien kokemus ulkopuolisista vaatimuksista ja odotuksista.

Uupumusriski on erityisen suuri, jos ulkopuolelta tulevien vaatimusten lisäksi vanhemmalla on korkeat vaatimukset myös itseään kohtaan.

Äidit kokevat enemmän vaatimuksia kuin isät ja ovat isiä uupuneempia."

Itse tutkimushankkeen sivut Jyväskylän yliopiston sivuilla osoitteessa https://www.jyu.fi/fi/hankkeet/voiku-2018-2024#toc--julkaisut-ja-tiedot…-.

Nyt sitten mielelläni otan vastapalloon edes saman tieteellisen tason vasta-argumentteja. Olkaa hyvät. Mutu-keskustelua en omalta osaltani jatka.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisten artikkelien penkaaminen on aina oma lukunsa, kun ei tällä hetkellä ole pääsyjä esim. ACM:n tai Elsevierin tietokantoihin. Google Scholar varmaan toimisi, mutta aloitin ihan normi-Googlesta, joka vei nyt sitten ihan Ilta-Sanomien juttuun, jossa esitellään Jyväskylän yliopiston tutkimushanketta ja haastatellaan alalla työskenteleviä: https://www.is.fi/perhe/art-2000010140790.html. Tämä toki on sikäli hyvä lähde, että puhutaan nimenomaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

Lainauksia:

"Tutkimuksessa on jo tullut esiin se, että suomalaiset vanhemmat kuuluvat eniten uupuneisiin muihin maihin vertailtaessa.

Suomessa korostuu pärjäämisen ja sinnittelyn kulttuuri, ja on sosiaalisia oletuksia ja vaateita sille, millainen vanhemman kuuluisi olla, Klemetti sanoo."

--

"Suurimmassa roolissa on kuitenkin vanhempien kokemus ulkopuolisista vaatimuksista ja odotuksista.

Uupumusriski on erityisen suuri, jo

Niin? Eli suomalaiset vanhemmat ovat parsiuhdestatuksestaan riippumatta uupuneita ja molempiin sukupuoliin kohdistuu oletuksia ja vaateita vanhemmuudesta? Ja tämä nyt kertoo erityisesti miesten naisiinsa kohdistamista kiltteyden ja palveluhalukkuuden odotuksista ja miesten korostuneesta omien oikeuksiensa tuntemuksesta?

Katsotaan vastapalloon sitten vaikkapa sitä Väestöliiton perhebarometria joka perustuu siis alle vuosi sitten tehtyyn tutkimukseen: sekä naiset että miehet ovat tyytyväisimpiä ja kokevat terveytensä parhaaksi avioliitossa, toiseksi parhaiten sekä naisilla että miehillä menee avoliitossa, sitten seurustelusuhteessa ja heikoiten sinkkuna.

Ymmärtäisin siis niin, että kaikesta rehottavasta naisvihasta ja miesten loputtomasta oikeutuksen kokemuksesta huolimatta molemmat sukupuolet voivat sitä paremmin mitä sitoutuneempia he ovat parisuhteeseen. Noin niinkuin väestötasolla.

https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/tahdotko-suomalaisten-paris…

Tottakai nämä ovat parisuhteessa neuvotteluasioita ja kuuluukin jakaa, mutta minusta on oman sukupuoleni puolesta ihan käsittämätöntä että moni nainen laskee kaiken omilla ehdoilla tekemänsä kovaksi muiden hyväksi tehtäväksi työksi ja miehen vastaavasti omien toiveidensa mukaan tekemät askareet on hänen harrastuksiaan.

Tämä on jo hauska. Sinun piirissäsi ehkä monet, minun piirissäni ei ole yhtäkään kynttilöiden kanssa pelaavaa naista, joka ei tiedostaisi, että nämä kynttillät on omaa viihtyvyyttä enemmän kuin mitään kovaa työtä.

Lisäksi on parikin pariskuntaa, jossa naista ei voisi mikään sisustelu kiinnostaa vähempää, mutta miehillä on enemmän silmää kodin viihtyvyydelle. Onpa täysin nipottaviakin miehiä, jotka käyvät kääntämässä pyykit narulla, jos on väärin laitettu jne jne jne.

Jospa et siis tosiaankaan lähtisi puhumaan oman sukupuolesi puolesta Ijos todella nyt näin teet)

T. nainen joka hakkaa mielellään halkoja ja vihaa imuroimista, eikä niin välitä siisteydestäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisten artikkelien penkaaminen on aina oma lukunsa, kun ei tällä hetkellä ole pääsyjä esim. ACM:n tai Elsevierin tietokantoihin. Google Scholar varmaan toimisi, mutta aloitin ihan normi-Googlesta, joka vei nyt sitten ihan Ilta-Sanomien juttuun, jossa esitellään Jyväskylän yliopiston tutkimushanketta ja haastatellaan alalla työskenteleviä: https://www.is.fi/perhe/art-2000010140790.html. Tämä toki on sikäli hyvä lähde, että puhutaan nimenomaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

Lainauksia:

"Tutkimuksessa on jo tullut esiin se, että suomalaiset vanhemmat kuuluvat eniten uupuneisiin muihin maihin vertailtaessa.

Suomessa korostuu pärjäämisen ja sinnittelyn kulttuuri, ja on sosiaalisia oletuksia ja vaateita sille, millainen vanhemman kuuluisi olla, Klemetti sanoo."

--

"Suurimmassa roolissa on kuitenkin vanhempien kokemus ulkopuolisista vaatimuksista ja odotuks

"Tilastojen mukaan kuitenkin vain kymmenen prosenttia naisista kokee olevansa liikaa vastuussa kotitöistä. Oulasmaa (Väestöliitto)huomauttaa, että joissain parisuhteissa toinen saattaa tehdä esimerkiksi pidempää päivää töissä, jolloin koetaan, että toinen voikin ottaa vastuuta enemmän kotitöistä. Tärkeintä on huomioida, onko toisella osapuolella tyytymättömyyttä tilanteeseen."

Miehet ovat tyytyväisempiä perheen työnjakoon riippumatta siitä tekevätkö he enemmän vai vähemmän kotityötä kuin perheen toinen aikuinen (Perhebarometri 2024)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

8095:

voi olla että näin on joskus ollut ainakin jossain päin Suomea, karjalaisessa kulttuurissani en tuota kyllä oikein tunnista, tosin en ole ollut elossakaan ennen vuotta 1979..

Keskustelu osaltani lähti kuitenkin väitteestä, että pojat kasvatetaan (preesens) tiedostamaan oikeutensa ja tytöt velvollisuutensa. En yhdy tähän väitteeseen niin kuin miltään osin tai yhtään. Onko jollain tähän antaa jotain näyttöä? Mulla on antaa puolestaan aivan loputtomasti esimerkkejä päinvastaisesta.

Lisäksi puhutaan suhteiden epätasa-arvosta usein kotitöiden kautta. Ihan rehellisesti minä muun muassa en tee viikossa yhtään enempää kaikenlaista työtä ja askaretta palkkatyön ulkopuolella kuin mieheni. Järjestelen ja siivoilen kyllä aivan varmasti enemmän! Koska se on minun valintani, se on minun prioriteettini! Haluan että kodissa on siistiä koko ajan, haluan kynttilöitä ja sohvatyynyjä. Haluan että syömme kotona tehtyä ruokaa. Haluan että pyykit ripustetaan niin kuin minusta ne kannattaa ripustaa.

Mieheni puolestaan haluaa meille tuoretta järvikalaa. Haluaa toimivan veneen ja vene-elektroniikan jotta saa sitä kalaa. Haluaa itse tehdyt polttopuut, ei ostettuja. En minä ole apuani tarjoamassa noihin hommiin, mutta mikä ihme siinä olisi että nuo olisivat miehelle harrastuksia ja vaikkapa joulua varten koristelu ja laittaminen olisi minulle sitten kovaa työtä jonka teen muiden hyväksi silkkaa kiltteyttäni?

On meille molemmille kyllä sitä rasittavaakin kotityötä tarjolla, mies tekee yleensä lumityöt, käyttää koiran aamuisin ja minä taas joudun kirjoittamaan kauppalistaa ja hoitamaan pankkiasiat, joita molempia inhoan tehdä.

Kiva jos teillä arjen puuhat hoituu reilusti ja tasapuolisesti kaikenkaikkiaan. En ihan vaan näe, miten miehesi kalastelut tai sinun sisistus- ja jäjestelyhalut liittyy kauheasti tuohon aiheeseen varsin perinteisestä tyttöjen ns. kiltiksi kasvattamisesta, minkä itsekin mainitsit nimenomaan viestissäsi, mikä ilmiönä siis ei ollut sinulle tutta asia, eikä se ilmeisesti myöskään omassa arjessasi ilmene. Mutta hyvä niin.

Ilmiö ja kasvatustapa on kuitenkin kiistatta ollut olemassa aika voimakkaanakin, ja vaikuttaa osin vieläkin, ja aiheesta löytyy kyllä paljonkin tietoa, jos kiinnostaa. Onneksi paljon on tässä asiassa jo muuttunutkin, verrattuna vaikkapa sitten sinne 80-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nämä ovat parisuhteessa neuvotteluasioita ja kuuluukin jakaa, mutta minusta on oman sukupuoleni puolesta ihan käsittämätöntä että moni nainen laskee kaiken omilla ehdoilla tekemänsä kovaksi muiden hyväksi tehtäväksi työksi ja miehen vastaavasti omien toiveidensa mukaan tekemät askareet on hänen harrastuksiaan.

Tämä on jo hauska. Sinun piirissäsi ehkä monet, minun piirissäni ei ole yhtäkään kynttilöiden kanssa pelaavaa naista, joka ei tiedostaisi, että nämä kynttillät on omaa viihtyvyyttä enemmän kuin mitään kovaa työtä.

Lisäksi on parikin pariskuntaa, jossa naista ei voisi mikään sisustelu kiinnostaa vähempää, mutta miehillä on enemmän silmää kodin viihtyvyydelle. Onpa täysin nipottaviakin miehiä, jotka käyvät kääntämässä pyykit narulla, jos on väärin laitettu jne jne jne.

Jospa et siis tosiaankaan lähtisi puhumaan oman sukupuolesi puolesta Ijos todella nyt näin teet)

 

Jeps. Ja sitten kun tämä mies valittaa sulle että hän joutuu aina laittamaan pyykit narulle niin..?

Ei tuon tutkimuksen kohteena ole tasa-arvo.

Menee sivuraiteitelle tämä ketju, tänne on pesiytynyt naisena esiintyvä jankkaaja. Näitä aiheita tosiaankin käsitellään sadassa muussa ketjussa koko ajan.

Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nämä ovat parisuhteessa neuvotteluasioita ja kuuluukin jakaa, mutta minusta on oman sukupuoleni puolesta ihan käsittämätöntä että moni nainen laskee kaiken omilla ehdoilla tekemänsä kovaksi muiden hyväksi tehtäväksi työksi ja miehen vastaavasti omien toiveidensa mukaan tekemät askareet on hänen harrastuksiaan.

Tämä on jo hauska. Sinun piirissäsi ehkä monet, minun piirissäni ei ole yhtäkään kynttilöiden kanssa pelaavaa naista, joka ei tiedostaisi, että nämä kynttillät on omaa viihtyvyyttä enemmän kuin mitään kovaa työtä.

Lisäksi on parikin pariskuntaa, jossa naista ei voisi mikään sisustelu kiinnostaa vähempää, mutta miehillä on enemmän silmää kodin viihtyvyydelle. Onpa täysin nipottaviakin miehiä, jotka käyvät kääntämässä pyykit narulla, jos on väärin laitettu jne jne jne.

Jospa et siis tosiaankaan lähtisi puhumaan oman sukupuolesi puolesta Ijos todella nyt näin teet)

Todellakin seison sen takana että MONI nainen laskee omien standariensa mukaisen siisteystason ylläpidon kotityöksi, mutta esim lasten toiveesta hankitun koiran liikunnasta huolehtimista ei. Onhan mulla siihen kymmeniä esimerkkejä lähipiiristä, en tokikaan yleistä, mutta kymmeniä on minun terminologiassani jo MONI.

8111: tämähän auttaisi jos tästä tyttöjen kiltiksi kasvattamisesta olisi nyt jossain jotain näyttöä, eikä sitä kuuluisaa mutua :)

En epäile tätä yhtään sodanjälkeisten sukupolvien maailmassa, tytöt ja pojat kasvatettiin kuuliaisiksi ja velvollisuudentuntoisiksi kun ei tainnut olla oikein muuta vaihtoehtoa.

Mutta näyttöä kaipailen hieman yhä siihen että - ja nyt lainaan: " pojat kasvatetaan tiedostamaan oikeutensa ja tytöt velvollisuutensa". Minä en usko tuon olleen totta enemmistön osalta enää sitten 1970-luvun ja vapaan kasvatuksen ihanteen, saati nyt 2000-luvulla. 

Tiedän toki, että on yhteisöjä, joissa kasvatus(kin) periaatteet ovat suoraan kotoisin agraariyhteiskunnasta.. mutta tehdään nyt ilmiön laajuuden arviomiseksi vaikka niin tässä äitijoukossa, että käsi ylös kuka kasvattaa poikansa tiedostamaan oikeutensa ja tyttönsä velvollisuutensa :)

Minulla jää käsi alas, poika osallistuu kotihommiin siinä missä muutkin, paitsi koeviikon alla kun hänen työtään on koulunkäynti, eikä meillä ole liiemmin ollut aiheita vääntää hänen oikeuksistaan tahi velvollisuuksistaan :)

Vierailija kirjoitti:

Menee sivuraiteitelle tämä ketju, tänne on pesiytynyt naisena esiintyvä jankkaaja. Näitä aiheita tosiaankin käsitellään sadassa muussa ketjussa koko ajan.

Just saying.

Onko niin vaikeaa uskoa, että juuri sellainen nainen joka on onnistunut epäonnistuneen suhteen jälkeen löytämään vielä onnellisenkin sellaisen, olisi kykenevä menemään itseensä ja näkemään asioita myös toisen ihmisen kannalta? Eli parraat näkemykset tulee mielestäsi vain niiltä joilta taas meni suhde pipariksi tai on kokemusta vain yhdestä pitkästä ikävään eroon päättyneestä suhteesta? Ja näiden pohjalta voidaan todeta, että me  kaikki äidit vaan kasvatetaan tytöistämme tiskirättejä ja pojistamme pikkuprinssejä? Oolrait.

Mullakin oli tapana pitää kovasti kiinni omista näkemyksistäni ja lähteä mukaan miesten haukkumiseen ihan vaan koska sellaista oli yleensä seuraleikkinä tarjolla. Niin keskustelupalstoilla kuin ystävien keskenkin tai vaikka oman äidin kanssa. Vasta eron jälkeen huomasin, että oli sitä vikaa itsessäkin. Vaikkapa näistä kotitöistä: jos mun mielestäni nurtsia ei tarvinnut ajaa heti kun se on muutaman sentin kasvanut, niin mieshän sen sitten ajoi itse. Kun taas minusta lakanat piti ehdottomasti vaihtaa joka viikko ja mankeloida pesun jälkeen, no, siihen exän piti osallistua tai muuten epistiä.

Vierailija kirjoitti:

8111: tämähän auttaisi jos tästä tyttöjen kiltiksi kasvattamisesta olisi nyt jossain jotain näyttöä, eikä sitä kuuluisaa mutua :)

En epäile tätä yhtään sodanjälkeisten sukupolvien maailmassa, tytöt ja pojat kasvatettiin kuuliaisiksi ja velvollisuudentuntoisiksi kun ei tainnut olla oikein muuta vaihtoehtoa.

Mutta näyttöä kaipailen hieman yhä siihen että - ja nyt lainaan: " pojat kasvatetaan tiedostamaan oikeutensa ja tytöt velvollisuutensa". Minä en usko tuon olleen totta enemmistön osalta enää sitten 1970-luvun ja vapaan kasvatuksen ihanteen, saati nyt 2000-luvulla. 

Tiedän toki, että on yhteisöjä, joissa kasvatus(kin) periaatteet ovat suoraan kotoisin agraariyhteiskunnasta.. mutta tehdään nyt ilmiön laajuuden arviomiseksi vaikka niin tässä äitijoukossa, että käsi ylös kuka kasvattaa poikansa tiedostamaan oikeutensa ja tyttönsä velvollisuutensa :)

Minulla jää käsi alas, poika osallistuu kotihommiin siinä missä muutkin, paitsi koeviikon alla kun hänen työtään on koulunkäynti, eikä meillä ole liiemmin ollut aiheita vääntää hänen oikeuksistaan tahi velvollisuuksistaan :)

Kiitos vaan ajatuksistasi. En kuitenkaan ala selvää asiaa tämän enempää jankkaamaan ketjun aiheen ohitse. Oman näkemykseni olen jo kertonut. Tietoa asiasta löytyy hyvin helposti, jos kiinnostaa.

Yleisesti ottaen erilaisia opittuja toimintamalleja, joita siiretään sukupolvelta toiselle, ihmiset toistavat usein hyvinkin automaattisesti juuri sen kummemmin aina tiedostamatta. Se opittujen toimintamallien tiedostaminen onkin usein hyvä asia monessakin kohdassa, niin parisuhteissa kuin lastenkasvatuksessa jne. Mitä haluaa viedä ja jakaa eteenpäin, ja mitä mahdollisesti muuttaa. 

Erinomainen kirjoitus juuri kuin tilauksesta hesarissa:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010974156.html

väärä foorumi esittää se, tiedän. Jossain aiemmassa keskustelussa tulikin jo summattua, että valtaosa vauvalle kirjoittavista naisista (ehkä myös miehistä) on lapsettomia, joten sukupuolien välinen sota elää ja voi hyvin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen kirjoitus juuri kuin tilauksesta hesarissa:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010974156.html

väärä foorumi esittää se, tiedän. Jossain aiemmassa keskustelussa tulikin jo summattua, että valtaosa vauvalle kirjoittavista naisista (ehkä myös miehistä) on lapsettomia, joten sukupuolien välinen sota elää ja voi hyvin täällä.

Vauva-palstalta löytyy kyllä monia tasa-arvo-aiheisia tms. keskusteluja, tämän ketjun aihe on kuitenkin aika toinen.