Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään pahinta olla ihminen, joka karuistakin olosuhteista lähtee omilleen ja tekee valintoja. Ei uhriudu, ei petä eikä kyllä ole jätettykään. Korkeasti koulutettu ja apua ajoissa hakeva. Ei tipu empatiaa. Alapeukkuja sataa hänelle. Itsepetoksessa eläminen ei vie hyvään ja apua kannattaa aina hakea ajoissa. Jännä!
Minusta tässä juuri tuli klassinen malliesimerkki uhriutumisesta... Ei muuta kuin marttyyrinviittaa ostamaan!
Osta samalla reissulla kortsuja, ettei maailmaan tule uusia tolvanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkään pohtinut, mikä asia on mennyt ns. Huonosti, jotta olen päätynyt tähän, jotta jäin ja siedin, miksi irrottautuminen oli niin vaikeaa. Kuten niin monella on taustalla rikkonaista lapsuutta, traumaa, tai jotain muuta. Mutta voiko syy ollakkin turvallisuudessa, siinä, että ympärilläni olevat ihmiset ovat aina halunneet minulle hyvää? Olen aina voinut luottaa siihen, että saan apua ja minua rakastetaan omana itsenäni.
--
Edelleen toki puolustan ydinperhettä ja sitä, että suhteen eteen kannattaa tehdä töitä. Mutta missä menee se raja? Milloin on kaikille parasta että erotaan? Ero ei todellakaan ole aina huono asia.
Ap
Hei ap,
Kirjoitanpa nyt suoraan sinulle ensimmäistä kertaa :)
Olen tunnistavinani meissä molemmissa taipumuksen olla (tarpeettomankin) avoimia muiden näkemyksiä ja mielipiteitä kohtaan. Se on parhaimmillaan erinomainen (ja kuulemma älykkyydestä kertova) piirre, mutta jos ei osaa pitää varaansa, sitä myös helposti käytetään hyväksi.
Omassa perheessäni, missä virtahepo köllötti keskellä olohuonetta, oli tietysti ilmeistä että Joistain Asioista Ei Nyt Vain Puhuta. Niihin lukeutui se, että kaikki ihmiset nyt eivät vain lähtökohtaisesti ole ystävällisiä, mukavia ja hyväntahtoisia, vaikka itse kohtelisit heitä kuinka hyvin. Tai että kaikki vanhemmat eivät ole hyviä vanhempia. Sitä ei sitten jotenkin osannut aina pitää puoliaan, kun siihen ei kotona kannustettu. Vaan päinvastoin: olemaan mukava ja sopeutuva omalla kustannuksellasi. Olemaan Hyvä Ihminen.
Valitettavasti tämä maailma ei vain kohtele kovin hyvin Hyviä Ihmisiä, joita joko ei ole opetettu tai jotka eivät ole joutuneet puolustamaan rajojaan. Itseni on aina ollut hyvin vaikea ymmärtää tarvetta potkia puolustuskyvyttömiä tai maassa makaavia, mutta valitettavasti tämähän on Suomessa oikein perinneurheilua. Vauvassakin vakiofraasit kuvaavat tätä hyvin. "Miksi valitsit tuon miehen / teit lapsia / synnyit / mitä ikinä, jos asia X. Oma syysi, turha itkeä nyt". Joskus sitä kuvittelee, että empatian kilohinta on hyvinkin kallis, kun sitä niin kitsaasti käytetään. Kaikista muista itsekkyyden ja huonon käytöksen muodoista puhumattakaan. Eli kykyä puolustautumiseen todella tarvitaan.
Mitä tulee oikean erohetken määrittämiseen, niin entinen työsuhteeni ainakin opetti yhden ohjenuoran: Älä tee mitään sellaista, mikä tekee sinusta irtisanomisen hetkellä katkeran. Tätä voisi soveltaa ehkä parisuhteeseen/avioliittoonkin? Eli ei kannata jatkaa suhdetta tai antaa itsestään mitään sellaista, mikä jäisi v*tuttamaan kunnolla toisen tehdessä aloitteen eroon. Se, että sallii itseään kohdeltavan huonosti tai antaa jatkuvasti enemmän kuin saa (tämä erityisesti nimimerkille Hukassa....), helposti johtaa siihen. Tai näin olen ollut itse huomaavinani.
-Liekki
Ovatko Tuumis, Hukassa ja M36 poistuneet keskustelusta? Entä Lumimyrsky?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tapailitte?
Vastaus hävettää ja naurattaa niin paljon, etten melkein pysty kirjoittamana sitä :D Mutta kyllä, kokonaista nelisen viikkoa ennen kuin seinä tuli vastaan.
Auttaa ehkä ymmärtämään myös itsekritiikin?
-Liekki
Oops :D
Ei ihme, että mies pelästyi. Neljä viikkoa on kyllä tosi lyhyt aika, vaikka olisitte tavanneet päivittäin sen ajan. Ja etenkin, jos näitte vain muutaman kerran viikossa. Jos sitäkään.
Mietihän rehellisesti asiaa: miten itse reagoisit, jos olisit tapaillut jotakuta sinänsä kivan ja hyvän tuntuista tyyppiä vasta muutaman kerran, ja hän jo vaatisi, ettet saa tavata muita. Luultavasti arvelisit joutuneesi narsistin kynsiin ja pakenisit...
Olen sen verran hysteerinen seksitautien suhteen, että vaatiminen tapahtui jo ennen siihen ryhtymistä. Minun annettiin siis ymmärtää, että yksinomaisuus tutustumisvaiheessa ei ole ongelma, kun muutaman tapaamisen molemminpuolisen viehätyksen havaitsimme. Hän sai itse päättää, haluaako valita tämän option. Minulle yksinomaisuus ei tarkoita samaa kuin suhde, vaan joskus ehkä puolen vuoden kohdalla voidaan alkaa keskustella siitä, onko kyseessä seurustelu. Eikä seksikään ole Pyhä Toimitus, vaikka toki mukavinta silloin, kun on tunteita ja tuntee toisen kunnolla. Harvalla vain riittää maltti näinä päivinä ottaa selvää potentiaalista ilman. Ja harvoin tulee vastaan kiinnostavia miehiä, joten edellinen kertakin alettiin laskea pikemminkin vuosissa kuin kuukausissa. Ehkä tästäkin syystä tuli itse kiirehdittyä. Virhe ehkä, näin jälkikäteen ajateltuna.
Muutenhan olen tyypillisesti takavuosina ollut itse se, joka ensi töikseen ilmoittaa, että normaali tapailu ja tutustuminen ilman seksiä ei nettideittien kontekstissa kohdallani tarkoita yksinomaisuutta. En tiedä onko sekään tarpeellista normaalijärkisen ihmisen kanssa, mutta muutama on protestoinut sitäkin. Ja kyllä, poistuneet valikoimasta.
Mutta kun näitä auki kirjoittelee, niin kyllähän tämä tämä Tinder-maailma on ihan omanlaisensa ja melkoisen absurdi sirkus kaikkineen. Omasta korvienvälistä puhumattakaan.
-Liekki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ymmärrän Liekin miestä. Olen sen tyyppinen, nainen siis olen, että en halua kovin nopeasti edetä. Jos olisin tapaillut jotain miestä nelisen viikkoa ei siinä kovin montaa tapaamista olisi ollut. Eikä seksiäkään vielä välttämättä. Sellaista rauhallista tutustumista. Mutta jos mies alkaisi kovin kysellä sitoutumista ja tosissaan olemista jne. niin en osaisi kyllä sanoa hänelle muuta kuin, että jatketaan nyt samaan tyyliin edelleen jos kummaltakin se mukavalta tuntuu. Tinderiä en käytä ja tuskin minun ikäluokkani miehetkään. Siihen en osaa sanoa mitään. Sen ehkä voisi laittaa tauolle.
En nyt tarkoita etteikö jotain olisi yleisesti minkä tyyppistä suhdetta on ajatellut ja niin poispäin. Mutta ei mitään "nyt meidän pitää keskustella vakavasti".
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ymmärrän Liekin miestä. Olen sen tyyppinen, nainen siis olen, että en halua kovin nopeasti edetä. Jos olisin tapaillut jotain miestä nelisen viikkoa ei siinä kovin montaa tapaamista olisi ollut. Eikä seksiäkään vielä välttämättä. Sellaista rauhallista tutustumista. Mutta jos mies alkaisi kovin kysellä sitoutumista ja tosissaan olemista jne. niin en osaisi kyllä sanoa hänelle muuta kuin, että jatketaan nyt samaan tyyliin edelleen jos kummaltakin se mukavalta tuntuu. Tinderiä en käytä ja tuskin minun ikäluokkani miehetkään. Siihen en osaa sanoa mitään. Sen ehkä voisi laittaa tauolle.
En nyt tarkoita etteikö jotain olisi yleisesti minkä tyyppistä suhdetta on ajatellut ja niin poispäin. Mutta ei mitään "nyt meidän pitää keskustella vakavasti".
Mies itse puhui "loppuelämän potentiaalista" parin viikon jälkeen. Ja kyllä, punaiset liput liehuivat. Tietyllä tavalla en ole kauhean yllättynyt siitä, miten asiat menivät. Tai edes kovin pahoillani, vaikka seksi olikin ihanaa. Minulla oli tapailun alkaessa poikkeusolosuhteista johtuen - joihin en nyt tähän tunnistettavuuden takia mene - korostunut tarve fyysiseen läheisyyteen. Se kun lievittää stressiä äärimmäisen tehokkaasti...
Toin nämä olosuhteet myös esiin miehelle, ja myös varaukseni siihen, kuinka järkevää pikainen sitoutuminen olisi (eli ei olisi). Olin ihana ja haluttava niin kauan kuin mies oli enemmän haluava osapuoli. Ja sitten kun omat tunteeni heräsivät, kelkka kääntyi salamannopeasti.
Ei siis aivan terve dynamiikka lähtötilanteessakaan, minkä kyllä tunnistin. Valitsin vain itsekkäistä syistä olla välittämättä siitä. Enkä nyt oikeastaan voi edes sanoa katuvani. Äärimmäisen opettavainen kokemus ja tunteidensäätelyharjoitus kaikkinensa. Rajansa tunnistaa vain altistamalla ne tosielämälle.
Ikävä toki huomata, että omat vanhat ongelmat ovat edelleen siellä, missä ne ovat aina olleet.
-Liekki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liekki, kuinka vanha sinä olet?
Eikä tarvitse sanoa tarkkaa ikää, riittäisi tieto millä numerolla ikä alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Liekki, kuinka vanha sinä olet?
Eikä tarvitse sanoa tarkkaa ikää, riittäisi tieto millä numerolla ikä alkaa.
Olen tainnut aiemminkin mainita, että neljän kympin paremmalla puolella mennään (aidosti paremmalla, tässä tapauksessa). Nämä taitavat olla niitä teini-iässä elämättä jääneitä asioita. Sitä se murrosiän väliin jääminen teettää...
On minulla ollut täysin draamattomiakin suhteita, itse asiassa valtaosa. Mutta tietynlainen tunnehaavoittuvuus on aina ollut läsnä parisuhteissa. Siihen taas on syynä ikivanha trauma, joka pintautui vasta puolivälissä neljääkymmentä kesken terapian. Se on edelleen suurelta osin hoitamatta, mikä yhdessä äärimmäisen toimimattoman äitisuhteen kanssa selittänee sekoilun.
Mitäpä sitä sanoisi, joskus elämä jakaa hyvin epätasaisia käsiä. Ja niillä sitten on jokaisen pelattava kykyjensä mukaisesti...
-Liekki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ikävä toki huomata, että omat vanhat ongelmat ovat edelleen siellä, missä ne ovat aina olleet."
Kommunikaatio, projisointi näkyy keskusteluketjussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ymmärrän Liekin miestä. Olen sen tyyppinen, nainen siis olen, että en halua kovin nopeasti edetä. Jos olisin tapaillut jotain miestä nelisen viikkoa ei siinä kovin montaa tapaamista olisi ollut. Eikä seksiäkään vielä välttämättä. Sellaista rauhallista tutustumista. Mutta jos mies alkaisi kovin kysellä sitoutumista ja tosissaan olemista jne. niin en osaisi kyllä sanoa hänelle muuta kuin, että jatketaan nyt samaan tyyliin edelleen jos kummaltakin se mukavalta tuntuu. Tinderiä en käytä ja tuskin minun ikäluokkani miehetkään. Siihen en osaa sanoa mitään. Sen ehkä voisi laittaa tauolle.
En nyt tarkoita etteikö jotain olisi yleisesti minkä tyyppistä suhdetta on ajatellut ja niin poispäin. Mutta ei mitään "nyt meidän pitää keskustella vakavasti".
Mies itse puhui "loppuelämän potentiaalista" parin viikon jälkeen. Ja kyllä, punaiset liput liehuivat. Tietyllä tavalla en ole kauhean yllättynyt siitä, miten asiat menivät. Tai edes kovin pahoillani, vaikka seksi olikin ihanaa. Minulla oli tapailun alkaessa poikkeusolosuhteista johtuen - joihin en nyt tähän tunnistettavuuden takia mene - korostunut tarve fyysiseen läheisyyteen. Se kun lievittää stressiä äärimmäisen tehokkaasti...
Toin nämä olosuhteet myös esiin miehelle, ja myös varaukseni siihen, kuinka järkevää pikainen sitoutuminen olisi (eli ei olisi). Olin ihana ja haluttava niin kauan kuin mies oli enemmän haluava osapuoli. Ja sitten kun omat tunteeni heräsivät, kelkka kääntyi salamannopeasti.
En ole nyt ihan varma, pysynkö kärryillä Liekin tarinan käänteissä.
Te siis tapasitte, ja parin viikon tapailun jälkeen mies puhui loppuelämän potentiaalista, mutta sinä jarruttelit sitoutumista / etenemistä (paitsi että harrastitte seksiä koska kaipasit fyysistä läheisyyttä syystä x). Sitten pari viikkoa tämän jälkeen omat tunteesi heräsivät, ja mies pelästyi kun sinä halusit ettette tapailisi muita, ja hän luuli että haluatkin sitoutua, mutta hän ei kuitenkaan halunnut luopua Tinderistä eikä muutenkaan sitoutua monogaamiseen suhteeseen ainakaan vielä. Seurasi kuukauden tauko (syystä y) ettette voineet puhua, ja nyt vihdoin puhuttuanne lopputulema on, että et halua jatkaa mieheen tutustumista (ja seksiä) jollei mies luovu optiosta tavata myös muita? Käsitinkö oikein?
Vähän sekavaa, mutta koetan hahmottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te siis tapasitte, ja parin viikon tapailun jälkeen mies puhui loppuelämän potentiaalista, mutta sinä jarruttelit sitoutumista / etenemistä (paitsi että harrastitte seksiä koska kaipasit fyysistä läheisyyttä syystä x). Sitten pari viikkoa tämän jälkeen omat tunteesi heräsivät, ja mies pelästyi kun sinä halusit ettette tapailisi muita, ja hän luuli että haluatkin sitoutua, mutta hän ei kuitenkaan halunnut luopua Tinderistä eikä muutenkaan sitoutua monogaamiseen suhteeseen ainakaan vielä. Seurasi kuukauden tauko (syystä y) ettette voineet puhua, ja nyt vihdoin puhuttuanne lopputulema on, että et halua jatkaa mieheen tutustumista (ja seksiä) jollei mies luovu optiosta tavata myös muita? Käsitinkö oikein?
Yksinomaisuudesta ja Tinderin hyllyttämisestä sovittiin ennen seksiin ryhtymistä, hyvin varhaisessa vaiheessa siis. Jolloin minä totesin, että isommat sitoutumiset siinä vaiheessa ovat todennäköisesti huono ajatus. Hänellä puolestaan ilmeisesti iski sitoutumiskammo pari viikkoa tästä, kun aloin osoittaa tunteita. Tunteitahan ei herrajumala saa olla. Sitoutumiskammo ilmeni niin, että hän alkoi ottaa etäisyyttä viestinnässään, mistä minä singahdin kattoon. Siitä tuli tarve "hidastaa" (lue luopua sitoumuksista). Minä en ihan hiffannut, mitä hän hidastamisella tarkoitti, ja tähän kohtaan sitten tuli kuukauden tauko.
Sen jälkeen olisi pitänyt sitten saada seikkailla Tinderissä ja tapailla kasuaalisti, koska hänestä siltä tuntui. I did think not, enkä olisi tällaiseen diiliin kyllä lähtenyt missään tapauksessa, jos hän olisi asian noin minulle esittänyt.
Noin lähtökohtaisesti en myöskään pidä siitä, että toinen keskenään haluaa määrittää säännöt kuulematta minua. Ei toki minunkaan pillini mukaan tarvitse tanssia, mutta lähtökohtaisesti näkisin, että pelkässä tapailusuhteessakin pitäisi olla kaksi tasaveroista osapuolta, eikä yhtä, jonka mielenliikkeitä pitäisi lennosta lukea ilman ääneen puhumista.
-Liekki
Hmm. Joko mies pelästyi sitä, että sinun tunteesi heräsivät niin nopeasti (ja voimakkaina?), tai sitten hän sattui olemaan sitä tyyppiä, joka lupaa ummet ja lammet vain saadakseen seksiä, ja pakittaa sitten sitä saatuaan ääntä nopeammin paikalta. Mene ja tiedä.
Hienoa kuitenkin, että pidit linjasi etkä hyväksynyt sitä, että alun yksinomaisuus-lupailujen jälkeen lupaukset perutaan ja säännöt vedetään uusiksi toisen päätöksellä. Siihen ei tietysti pidäkään suostua. Muuten olisit ollut hetken päästä samassa jamassa kuin Hukassa.
Kuka tietää, ehkä väistit luodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joko mies pelästyi sitä, että sinun tunteesi heräsivät niin nopeasti (ja voimakkaina?), tai sitten hän sattui olemaan sitä tyyppiä, joka lupaa ummet ja lammet vain saadakseen seksiä, ja pakittaa sitten sitä saatuaan ääntä nopeammin paikalta. Mene ja tiedä.
Hienoa kuitenkin, että pidit linjasi etkä hyväksynyt sitä, että alun yksinomaisuus-lupailujen jälkeen lupaukset perutaan ja säännöt vedetään uusiksi toisen päätöksellä. Siihen ei tietysti pidäkään suostua. Muuten olisit ollut hetken päästä samassa jamassa kuin Hukassa.
Kuka tietää, ehkä väistit luodin?
Ehkä tosiaan väistit luodin. Joissakin tapauksissa tuo vedättäminen voi jatkua pitkäänkin toisen ollessa sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Mitkä mahtaa oikeasti olla motiivit.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joko mies pelästyi sitä, että sinun tunteesi heräsivät niin nopeasti (ja voimakkaina?), tai sitten hän sattui olemaan sitä tyyppiä, joka lupaa ummet ja lammet vain saadakseen seksiä, ja pakittaa sitten sitä saatuaan ääntä nopeammin paikalta. Mene ja tiedä.
Hienoa kuitenkin, että pidit linjasi etkä hyväksynyt sitä, että alun yksinomaisuus-lupailujen jälkeen lupaukset perutaan ja säännöt vedetään uusiksi toisen päätöksellä. Siihen ei tietysti pidäkään suostua. Muuten olisit ollut hetken päästä samassa jamassa kuin Hukassa.
Kuka tietää, ehkä väistit luodin?
Sen perusteella mitä tiedän miehestä, hän ei ole pelkän seksin perässä. Ja vaikka selittäjiä on vähän joka lähtöön, niin sinänsä on ollut myös johdonmukaisesti sanojensa takana. Suurin osa miehistä taitaa vähän säikähtää, jos naiselle tulee tunteita ennen heitä. Sellaista se elämä on.
Joka tapauksessa olimme yhtä mieltä siitä, että dynamiikka on menossa päin hevonh*lvettiä. Hän oli myös sitä mieltä, että olen liian ehdoton. Oli varmaan objektiivisesti tarkasteltuna oikeassa, koska tästä olen saanut palautetta aikaisemminkin. Ja sitten lähtenyt olemaan joustava muita miellyttääkseni.
Katsotaan nyt tämän kerran, mitä tapahtuu kun olen johdonmukaisesti nuttura kireällä. Ehkä sitä sitten jossain kohden on varaa löysätäkin, kun oma olo on turvallisempi ja rajat selkeämmät.
-Liekki
Minä ajattelen, että Liekin ja miehen suhde on kuitenkin vielä ollut hyvin lyhytytaikainen. Välissä oli käsittääkseni joku taukokin. Minun mittakaavassani siinä on tapahtunut paljon kaikenlaista sitä sun tätä sen kestoon nähden. Oliskohan siinä syy, että on tullut jonkinlainen ähky. Suhde tuntuu siksi vaikealta ja sekavalta, niinkuin onkin. Joku suhdetilanteenrauhoittuminen olisi nyt varmaan ihan hyvä. Eli ei liikaa hätäilyä asiaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että Liekin ja miehen suhde on kuitenkin vielä ollut hyvin lyhytytaikainen. Välissä oli käsittääkseni joku taukokin. Minun mittakaavassani siinä on tapahtunut paljon kaikenlaista sitä sun tätä sen kestoon nähden. Oliskohan siinä syy, että on tullut jonkinlainen ähky. Suhde tuntuu siksi vaikealta ja sekavalta, niinkuin onkin. Joku suhdetilanteenrauhoittuminen olisi nyt varmaan ihan hyvä. Eli ei liikaa hätäilyä asiaan eikä toiseen.
Olen täysin samaa mieltä. Valitettavasti en nyt henkilökohtaisista syistä pysty ottamaan lisästressiä tai opettelemaan kovin vaativia uusia tapoja suhderintamalla. Koitetaan sitten uudestaan myöhemmin jonkun toisen kanssa, kun muu stressi elämässä on merkittävästi maltillisemmalla tolalla...
-Liekki, joka antaa vaihteeksi tilaa muiden tarinoille
Vierailija kirjoitti:
"Ikävä toki huomata, että omat vanhat ongelmat ovat edelleen siellä, missä ne ovat aina olleet."
Kommunikaatio, projisointi näkyy keskusteluketjussakin.
Tästäpä hyvinkin saa ymmärrystä.
https://mielenihmeet.fi/kyse-psykologinen-projektio/
Jos elämässä on menossa henkilökohtainen stressi ja ehkä kiirettäkin niin harvoin samaan aikaan kannattaa aloittaa uutta suhdetta.
Alue: Aihe vapaa
MV !!
Missä tämä helmi nykyään vaikuttaa? Kai hommasit hänelle läksiäislahjaksi vasektomian?