Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä mieleeni mainita, että aina välillä sitä miettii kuinka paljon tänne uskaltaa avata. 

Haluan kyllä korostaa, että paras ystäväni, siskoni, poikani ja mökkimies tietää että tällainen ketju on elänyt rinnallani 2,5 vuotta. Jokainen Heistä varmasti tunnistaisi itsensä, jos ketjuun eksyisivät (ja lukisivat lähes 8000 viestiä). Mökkimiehen kanssa keskusteltu ketjusta enemmänkin.

Ainoa joka ei ketjusta tiedä on exäni, mutta niinkuin joskus aiemminkin olen maininnut niin olisin mielelläni katossa kärpäsenä kun hän ketjua lukisi. Olen kuitenkin alun tuskani tänne purkanut ja niin monia häntä puolustavia viestejä kirjoittanut ja jokaisen uuden tilanteen avannut (salakämppä, salasuhde jne). Tajuaisikohan täältä kuinka paljon puhehousujen puute vaikutti minuun. 

Niin tai näin, olen ihan Sinut kirjoituksieni kanssa.

28v yhdessä 

 

Voi ettäs

Aina naurattaa ääneen, kun tulee noista 'puhehousuista' kirjoitusta. Muistan niin hyvin, kun useinkin niitä pöksyjä yritit ukollesi sovittaa - turhaan.

Kerran lähdin ystäväni kanssa autokaupoille, hän sanoi: ostohousut jalkaan. En ollut aiemmin tuommoisesta kuullutkaan...

Hyvää vointia 28 & Mökkimies

Tuumis

Terkut Ap:lle piti laittamani tuon puhehousuviestin loppuun :)

Tuumis

MaratonParkuja, vanhempieni suhde ei ole mikään ihannesuhde, heillä on hyvin oma tapansa olla yhdessä. Tapa joka jonkun toisen kanssa olisi ongelmallinen. Kuten kerroin, olen lapsesta alkaen kuullut riitojaan. Ja aina niistä on selvinneet ja elämä on jatkunut. Me lapset olimme aina ykkösiä. Kummallakin vanhemmallani on ollut tavalla tai toisella rikkonainen koti. 

En tainnut olla minä, joka tuota pohti, siis vanhempiesi suhdetta, mutta jos olisin ennättänyt silloin, olisin siihen itsekin tarttunut, siis tämän toisen nimimerkittömän juttuun.

Joku näppärikkö on joskus sanonut, että kaikki onnelliset suhteet ovat onnellisia samalla tavalla ja onnettomat onnettomia eri tavoillaan tms. Minä ajattelen siitä, että BS. Kaikki onnellisetkin suhteet ovat onnellisia omalla tavallaan. Esimerkiksi nykyisen kanssa voimme ottaa todella tulisesti yhteen, mutta ei se ns. tarkoita mitään. Siis voimme olla vähän äänekkäästikin eri mieltä, en tiedä, onko ne nyt varsinaisia riitoja, mutta kiihtymistä, käsien huitomista ja päälle puhumista kyllä tapahtuu. Yleensä se loppuu siihen, että toinen sanoo jotain, joka saa toisen purskahtamaan nauruun. Tai vastaavasti jonkun niin napakan argumentin, että toisen on pakko myöntää, että no niinno, onhan se noinkin. En ole kokemut muiden kanssa samaa turvallisuutta olla eri mieltä, tietoa siitä, että ei se toinen rikki mene. 

Se mitä jäin siinä edellisessä kommentissa miettimään kuitenkin oli se, että vanhempasi siis edelleen ovat yhdessä. Ja minä saatan samaistua siihen, eli siihen, että jos on oppinut, että suhde kestää asioita, saattaa se kyllä luoda vähän virheellisen kuvan siitä, mitä asioita se kestää = ei ehkä tarpeeksi pian huomaa, että nyt mennään alueelle, jota enää ei pitäisikään kestää...

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhdeasiantuntijat kohtaavat paljon pareja, joiden suhteessa ei ole ollut erityisiä vaikeuksia, mutta silti toinen tai molemmat osapuolet pettävät. Silloin väistämättä joutuu kohtaamaan ajatuksen, että pettämisessä ei aina ole kyse huonosta suhteesta tai edes pettäjän ongelmista. Kulttuurillisesti tällainen pettäminen on vaikeaa hyväksyä, koska luonnostamme haluamme aina etsiä syytä tai syyllistä. Jos molemmat ovat olleet tyytyväisiä, miksi ihmeessä pettää?

Pettämisen tapahduttua on tärkeää tarkastella miksi näin tapahtui, riippumatta siitä jatkuuko suhde.  Pettäjän kannattaa kysyä itseltään miksi? Miksi juuri hänen kanssaan? Miksi juuri nyt? Teinkö itse aloitteen? Yritinkö vastustella? Miltä minusta tuntui? Hainko toiminnallani vastausta johonkin kysymykseen? Löysinkö vastauksia? Ihminen ei usein itsekään ymmärrä miten on päätynyt tällaiseen tilanteeseen. Näitä

Niinpä. Parisuhdeasiantuntijat ovat todenneet, että aina ei ole kysymys huonosta suhteesta tai pettäjän ongelmista. Mutta usein siis on. Voisi kuvitella näitä kommentteja lukiessa, että pettäjällä nyt vaan on sellainen hedonistinen luonne, ei siihen mitään muuta syytä tarvita :)

No kyllähän yksi joukko "pettäjistä" juuri kuuluu tuohon kategoriaan. Että on juurikin esim. niin hedonistinen, seikkailunhaluinen, kokeilunhaluinen, vaihtelunhaluinen, hakee ja nauttii ihastumisen tunteesta tai huomiosta, valloittamisenhaluinen tms. Eli aina ei siis tarvitse mitään varsinaista ongelmaa taustalla, ja oma parisuhde voi olla oikeinkin  hyvä, vaan pettäminen johtuu nimenomaan tuonkaltaisista asioista. Yhdistettynä sitten toki siihen, ettei omaatuntoa ihan liiaksi kolkuta, ja on jokseenkin itsekäs siis myös samalla. 

Eihän "pettäjät" ole kuitenkaan mikään homogeeninen ihmisryhmä, jossa kaikilla olisi samat perusteet tai lähtökohdat pettämiseen. Löytyy laidasta laitaan erilaisia syitä ja lähtökohtia, hyvin poikkeavia toisistaan. Mielestäni siis "pettäjiä" ei voi niputtaa yhdeksi joukoksi, ja siksi nuo lainausmerkitkin.  

Mielestäni on kuitenkin ilmiselvää, että toisilla kynnys pettämiseen on lähtökohtaisesti aika matalalla ja toisilla hyvin korkealla, pienellä joukolla jopa niin korkealla, ettei voi  käytännössä tapahtua. Suurin osa seilaa sillä välillä. Alttius pettämiseen voi muuttua myös elämän varrella elämänkokemusten ja esim. eri kumppanin myötä suuntaan tai toiseen. 

Minusta on hyvä myös muistaa, että varsinainen "pelkkä" seksuaalinen pettäminen ei ole ainoa, eikä välttämättä mielestäni edes pahin asia, kuinka toisen voi pettää parisuhteessa, esim. pettää voi pahasti vaikkapa kääntämällä selän ja moittimalla silloin, kun kaipaisit eniten tukea jossain sinulle sattuneessa isommassa vaikeassa asiassa.  

Taisin sitten sekoittaa kirjoittajat, pahoitteluni siitä.

Mutta, jälleen osasit MP sanoittaa sen, mitä itsekkin haen takaa. Kun on oppinut siihen, että suhde kestää, ei sitten ymmärräkkään sitä että tätä nyt ei olisi mitään syytä kestää. 

Ap

Aikamoista huomion hakua 28:lta.

Aika raskaan oloinen ihminen. On varmaan työkavereilla sinun kanssa kestämistä... muutoin näitä kirjoituksia on kiva lukea.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista huomion hakua 28:lta.

Aika raskaan oloinen ihminen. On varmaan työkavereilla sinun kanssa kestämistä... muutoin näitä kirjoituksia on kiva lukea.

Kiitos! Joku uskalsi sanoa tämä ääneen.

Kahlannut koko ketjun alusta alkaen sen jälkeen kun löysin sen sattumalta keskiviikkona (en edes ikinä lue palstaa, löytyi ihan toisen googlehaun kautta). 

Moni asia liippaa ihan todella läheltä omaa elämää. Kipuilen paljon oman elämäntilanteeni kanssa.

En halua avata mitään omasta elämästäni ainakaan vielä itse täällä, mutta haluan kiittää erityisesti MaratonParkujaa ihan uskomattomasta kyvystä nähdä ja sanoittaa. Ja kiitos muillekkin pohdiskeleville, itseään ja omaa kasvuaan ja ajatuksiaan ja tunteitaan avaaville ihmisille.

Muutama käsittämätön itsensä paremmuuskorokkeelle nostava kirjoittaja kyllä teki mieli räjäyttää taivaan tuuliin. Sääliksi käy niitä ihmisiä jotka joutuvat tämän tai näiden ihmisten myrkyllisen paremmuuskokemuksen vaikutuspiirissä elämään oikeassa elämässään.

Laitetaan nyt kumminkin nimimerkki vaikken ehkä enää koskaan kirjoita.

-itkeskelijä

Vierailija kirjoitti:

Kahlannut koko ketjun alusta alkaen sen jälkeen kun löysin sen sattumalta keskiviikkona (en edes ikinä lue palstaa, löytyi ihan toisen googlehaun kautta). 

Moni asia liippaa ihan todella läheltä omaa elämää. Kipuilen paljon oman elämäntilanteeni kanssa.

En halua avata mitään omasta elämästäni ainakaan vielä itse täällä, mutta haluan kiittää erityisesti MaratonParkujaa ihan uskomattomasta kyvystä nähdä ja sanoittaa. Ja kiitos muillekkin pohdiskeleville, itseään ja omaa kasvuaan ja ajatuksiaan ja tunteitaan avaaville ihmisille.

Muutama käsittämätön itsensä paremmuuskorokkeelle nostava kirjoittaja kyllä teki mieli räjäyttää taivaan tuuliin. Sääliksi käy niitä ihmisiä jotka joutuvat tämän tai näiden ihmisten myrkyllisen paremmuuskokemuksen vaikutuspiirissä elämään oikeassa elämässään.

Laitetaan nyt kumminkin nimimerkki vaikken ehkä enää koskaan kirjoita.

-itkeskelijä

&nbsp

Oikeasti vertaistukeen liittyy juuri se, että siinä on erilaisia kokijoita mukana. Toiset olleet selvillä/hoitaneet problematiikasta riippuen asioita. Itse olen aikoinaan käynyt vertaisryhmässä, jossa oli eri ongelmista kokoontuva ryhmä. Toiset olivat selvinneet jo vuosikymmeniä sitten, jotkut vasta-alkajia. Ryhmän vetäjänä oli ammattilainen, joka oli mukana kuitenkin vertaisena. Ei siis niin, että vain akuutissa tilassa olevia, muutenhan dynamiikka olisi aivan toisenlainen. Jos siis tätä "markkinoidaan" vertaisena. Hyvin on työnnetty muita pois.

Kiitos kauniista sanoista Itkeskelijä, hämmennyn niistä aina, kun täällä kirjoittelee enemmän silleen selkärangalla ja tunteiluilla kuin millään ratiolla:-)

Enpä usko, että monikaan meistä pidempään täällä kirjoitellut ajatteleekaan vetävänsä mitään vertaistukiryhmää tai varsinaisesti edes osallistuvansa sellaiseen. Itse ainakin olen kirjoitellut melkoisen itsekkäistä lähtökohdista: ketju kiinnostaa, tänne on kirjoiteltu asioita, jotka resonoivat omassa elämässä ja ajatusmaaimassa ja on muodostunut jonkin sortin tunneside tänne. En kuvittele tarjoavani kenellekään mitään sellaista, jota ammattiauttajat tarjoavat. Sen vuoksi onkin niin vaikea ymmärtää, miksi nämä tarinat täällä herättävät jotenkin raivoisan tarpeen tulla mollaamaan niiden kirjoittajia.

Itkeskeljä, edelliseenkin viitaten ymmärrän, että on se kynnys alkaa tänne omia juttujaan alkaa kirjoittamaan. Eikähän se välttämättä olekaan mikään hyvä tapa asioita edes edistää. Mutta toivon niin sydämestäni, että sinulla on joku taho, jossa puhua. Niin hemmetin klisee kuin se onkin, se puhuminen vain auttaa!

Toivon sinulle parempaa uutta vuotta ja valonpilkahduksia elämään!

T: MaratonParkuja

Hukassa HALOOOO!??!!!

Vierailija kirjoitti:

Hukassa HALOOOO!??!!!

Huoh🤦

Vierailija kirjoitti:

Taisin sitten sekoittaa kirjoittajat, pahoitteluni siitä.

Mutta, jälleen osasit MP sanoittaa sen, mitä itsekkin haen takaa. Kun on oppinut siihen, että suhde kestää, ei sitten ymmärräkkään sitä että tätä nyt ei olisi mitään syytä kestää. 

Ap

Niin, tai kun on oppinut siihen, että suhteen on kestettävä... Koska avioliitto on "pyhä"... (?)

Hyvä avioliitto on pyhä, mutta huono avioliitto ei ole. Sellainen on aiheellista ja täysin luvallista purkaa. Sen tajuaminen saattaa kuitenkin viedä pitkään, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan.

Avioliitto on juridinen sopimus ihmisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista huomion hakua 28:lta.

Aika raskaan oloinen ihminen. On varmaan työkavereilla sinun kanssa kestämistä... muutoin näitä kirjoituksia on kiva lukea.

Siinä morkataan ihmistä, joka on ketjun lempein, hyväntahtoisin ja pitkämielisin kirjoittaja. Ja joka on moneen kertaan todennut, että tekee etätöitä kotoaan käsin...

Onkohan morkkaaja nyt erehtynyt henkilöstä, vai puhutteleeko vain omaa peilikuvaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista huomion hakua 28:lta.

Aika raskaan oloinen ihminen. On varmaan työkavereilla sinun kanssa kestämistä... muutoin näitä kirjoituksia on kiva lukea.

Siinä morkataan ihmistä, joka on ketjun lempein, hyväntahtoisin ja pitkämielisin kirjoittaja. Ja joka on moneen kertaan todennut, että tekee etätöitä kotoaan käsin...

Onkohan morkkaaja nyt erehtynyt henkilöstä, vai puhutteleeko vain omaa peilikuvaansa?

Kiitos Sinulle, sanoistasi meinasi mennä roska silmään.

Jokaisella saa olla minusta mielipide, mutta tuo jota lainasit niin sai minut ainoastaan miettimään, että mitä iloa Hänelle toi tuon asian kirjoittaminen. Saa olla tuota mieltä, mutta itse jättäisin kirjoittamatta ja skippaisin itseäni ärsyttävän ihmisen kirjoitukset ohi.

Aikamoista huomion hakua Häneltä.

Mutta, ei minua haittaa tai satuta moiset kirjoitukset. Kirjoitukseni herättävät näköjään tunteita suuntaan ja toiseen. 

28 v yhdessä 

Minua ihmetyttää ilkeät kirjoitukset täällä. Todella ihmetyttää. Tuoko se itselle muka parempaa mieltä, en jaksa uskoa. Mutta mikä on syy? Voisiko joku ikävä ihminen avata?

On helppo nimettömänä heitellä loskaa... mutta miksi???

Kiitos itsellesi, "28",

toisinaan on vain yksinkertaisesti pakko puuttua asiaan, kun joku täysin perusteettomasti laukoo täysin ala-arvoisia kommentteja vain satuttaakseen jotakuta. Olet saanut niskaasi niin paljon aiheetonta sontaa, että moni muu olisi jo paiskannut pyyhkeen kehään ja todennut, että pitäkää palstanne! Hienoa ettet ole niin tehnyt, Sinulla selvästikin on vankka usko ja luottamus hyvään. Se säilyköön ja vahvistukoon.

Olen seurannut keskustelua alusta saakka ja myötäelänyt sekä  Ap:n että Sinun vaiheissa. Iloinnut kummankin kasvusta ja oman voiman löytämisestä sekä Sinun kohdallasi etenkin uuden rakkauden löytymisestä ja suhteenne kauniista kehittymisestä. Tässä on sen verran yhtymäkohtia omaan tarinaani, että se resonoi minussa voimakkaasti. Niinpä Mökkimiehen tilanteen äkillinen muuttuminen sai minunkin sydämeni syrjälleen. Tiedostan voimakkaasti, että tämä aika ja tilanne muutenkin ovat nyt niin arvaamattomia, että kuka lopulta tietää huomisesta? Parasta olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja silti olla valmiina siihen, että tilanne voi äkisti muuttaa muotoaan.

Jokin aika sitten luin jostakin - en muista mistä - sydämen asioihin ja menettämisen pelkoon liittyvän ajatuksen, joka kosketti minua kovasti. Jaoin sen hiljattain myös omalle Rakkaalleni, ja hänelle(kin) tuli roska silmään ja hän rutisti minua todella, todella lujasti ja pitkään. Sitaatti kuuluu näin:

"Tärkeintä ei ole se, miten pitkälle olemme päässeet, vaan se, miten lähelle toisiamme olemme löytäneet."

Tiedän, että myös Sinä ja Mökkimies olette löytäneet todella lähelle toisianne, ja tiedän sen läheisyyden vain kasvavan mahdollisten vastoinkäymistenkin edessä.

ISO ISO HALI <3 <3

Laita "28 vuotta yhdessä" se nimimerkki alkuun, helpompi skipata sinun tekisit.

En minäkään haluaisi niitä lukea, pahoittelut jos pahoitin mielesi.

Enpä usko, että monikaan meistä pidempään täällä kirjoitellut ajatteleekaan vetävänsä mitään vertaistukiryhmää tai varsinaisesti edes osallistuvansa sellaiseen. Itse ainakin olen kirjoitellut melkoisen itsekkäistä lähtökohdista: ketju kiinnostaa, tänne on kirjoiteltu asioita, jotka resonoivat omassa elämässä ja ajatusmaaimassa ja on muodostunut jonkin sortin tunneside tänne. En kuvittele tarjoavani kenellekään mitään sellaista, jota ammattiauttajat tarjoavat. Sen vuoksi onkin niin vaikea ymmärtää, miksi nämä tarinat täällä herättävät jotenkin raivoisan tarpeen tulla mollaamaan niiden kirjoittajia.

Itkeskeljä, edelliseenkin viitaten ymmärrän, että on se kynnys alkaa tänne omia juttujaan alkaa kirjoittamaan. Eikähän se välttämättä olekaan mikään hyvä tapa asioita edes edistää. Mutta toivon niin sydämestäni, että sinulla on joku taho, jossa puhua. Niin hemmetin klisee kuin se onkin, se puhuminen vain auttaa!

Jäin tässä MaratonParkujan innoittamana pohtimaan vauvan plussia ja miinuksia ja sitä, miksi itse täällä jaksan notkua, vaikka välillä pitääkin ottaa happea kaiken maailman pupatusten, trollausten, asemasotien ja loputtoman samanvatvonnan suosta.

Parhaimmillaan keskustelupalstoilta saa elämänviisautta ja kokemuksia, joita harva on valmis jakamaan omalla nimellään ja naamallaan. On eri ikäisiä, eri sukupuolta ja eri ammattiryhmiä edustavia keskustelijoita. Ja niin, näitä eri persoonallisuustyyppejä. Itse koen, että parhaimmillaan vauvan lukeminen lisää ymmärrystä ja laajentaa maailmankuvaa. Terapiastakaan kun et saa kuin yhden ihmisen näkemyksen kerrallaan, ja ystäväpiiri on aina jollain tapaa suodattunut otos ihmiskunnan kirjosta. Samaan aikaisesti juuri se ihmiskunnan kirjo on syy siihen, miksi itselleen liian arkoja asioita ei kannata tuoda tänne ruodittavaksi.

Ne kommentit, joista koen saavani eniten, eivät useinkaan ole niitä, joissa myötäiltäisiin omia mielipiteitäni. Vaan ne tuovat uusia näkökulmia, joita en itse ole osannut ajatella. Haastavat ajatteluani, ja jos hitusen tekee mieli kiemurrella, niin todennäköisesti osuvat johonkin sellaiseen, jota en itse halua itselleni myöntää. Yhteistä näille kommenteille on lähes poikkeuksetta se, että vaikka niissä ei hymistellä minua miellyttäen, ne ilmaistaan pääosin rakentavasti ja kunnioituksella. Vaikka joskus jyrkinkin äänenpainoin. Tai edes niin, että ilmeisin tarkoitus ei ole yrittää loukata minua.

Ap:ta on syytetty narsismista ja 28:aa huomiohakuisuudesta. Kumpikin on osoittanut halunsa ja kykynsä arvioida myös omaa toimintaansa kriittisesti. He pystyvät myöntämään, että aina ei mene putkeen, eikä edes putken viereen. Minun elämänkokemukseni mukaan sen paremmin narsistit kuin huomiohakuisetkaan eivät tällaista juuri harrasta.

Itse kohtaan kuolevaisuuteni ja inhimilliset heikkouteni joka päivä. Täydellisiä ihmisiä kun ei ole. Siksi en juuri pistä painoarvoa sellaisille ihmisille, jotka pystyvät kyllä osoittelemaan muiden vikoja, mutta itsestään eivät löydä ensimmäistäkään.

-Liekki