Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä aiemmasta timantista tulee sivusuhteen ja eron jälkeen täysi paska. 

Enpä tiedä, miten usein tämä enää kannattaa sanoa ja toistaa. Kun se pska ei tule siitä sivusuhteesta ja erosta, vaan siitä, että saa tietää esimerkiksi toisen järjestelmällisesti valehdelleen, kusettaneen, siirtäneen rahaa syrjään, pettäneen, jne vuosikausi. Siis vuosikausia on ollut sinulle se timantti ja vahvistanut uskoasi, että olet tässä tilmanttisessa liitossa.

Ja sitten päivissä tai muutamassa viikossa se kaikki romahtaa ja alat kelata elämääsi takaisin päin ja miettiä, miten pitkään pitelitkään käsissäsi pskaa, jota sinulle timanttina esiteltiin. Alat miettiä, mitä kaikkea olet itse antanut, tehnyt kompromisseja, joita et olisi todellakaan pskakasan eteen tehnyt - jos vain tiennyt olisit.

Tästä olen siis itse puhunut. Ja siitä, että minkä ihmeen vuoksi pitäisi tälläisen jälkeen jäädä miettimään mitä

ehkä meillä ihmisillä on vaan eri aikaperspektiivi.

mun on vaikeaa nähdä ruman lopun perusteella täysin huonona ihmistä joka antoi mulle lapset. Joka seikkaili mun kanssa nuorena maailmalla. Jonka kanssa rakennettiin ihana koti maalle. Joka huolehti musta taloudellisesti kun itse vielä opiskelin ja kun olin lasten kanssa kotona. Joka auttoi peruskorjaamaan mun vanhemmille rakasta mökkiä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon kun vähän miettii asioista jota en olis ilman häntä ehkä koskaan saanut elää. Se viimeinen vaikea vuosiko pyyhkis tyhjäksi kaiken hyvän mitä hänen kanssa koin aiemmin?

Jos siellä menneisyydessä ei ois mitään hyvää mistä häntä kiittää niin sitten olisin pettynyt ennen kaikkea itteeni.

Vaikka miten tuntuisi turvalliselta ajatus, että joidenkin otsassa olisi näkyvä merkki siitä, että olen pettäjä ja toisten otsassa merkki, että en koskaan pettäisi, niin ei tämä maailma vain ole sellainen.

Tämä nyt on kärjistämistä, enkä ainakaan minä ole puhunut mistään tuollaisesta. Olen vain ollut yhtä mieltä heidän kanssaan, jotka ovat sitä mieltä, että kyllä sitä nyt vaan on luonteenpiirteitä, jotka ohjaavat tai altistavat tai mikä nyt hyvä sana olisikaan enemmän sinne pettämisen puolelle tai sitten siihen, että ei petä.

Ihan nyt jo silläkin logiikalla, että miten muuten nämä pettämistarinat olisivat niin samankaltaisia kaikki ja suunnilleen etenevät aina samalla kaavalla.

--------------

Ja sitten sellainenkin tapaus lähelläni, että oikein vaativa ja ahnas vaimo hyljeksi miestään kunnolla ja kauhukseni sanoi minulle, että kunpa kuolisi se mies

Niin. Ja nyt jos olemme loogisia, tuotakin vaimoa pitäisi miehen uudessa liitossaan hyvällä muistaa, kelata enemmän niitä vaimon hyviä puolia kuin olla sitä mieltä, että huh huh miten pskasti minusta ajatteli ja minua kohteli.

Mitäs nimittäin tuota kauhistelemaan sen enempää kuin sitä, että toinen valehtelee suut silmät täyteen vuosikausia.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miten tuntuisi turvalliselta ajatus, että joidenkin otsassa olisi näkyvä merkki siitä, että olen pettäjä ja toisten otsassa merkki, että en koskaan pettäisi, niin ei tämä maailma vain ole sellainen.

Tämä nyt on kärjistämistä, enkä ainakaan minä ole puhunut mistään tuollaisesta. Olen vain ollut yhtä mieltä heidän kanssaan, jotka ovat sitä mieltä, että kyllä sitä nyt vaan on luonteenpiirteitä, jotka ohjaavat tai altistavat tai mikä nyt hyvä sana olisikaan enemmän sinne pettämisen puolelle tai sitten siihen, että ei petä.

Ihan nyt jo silläkin logiikalla, että miten muuten nämä pettämistarinat olisivat niin samankaltaisia kaikki ja suunnilleen etenevät aina samalla kaavalla.

--------------

Ja sitten sellainenkin tapaus lähelläni, että oikein vaativa ja ahnas vaimo hyljeksi miestään kunnolla ja kauhukseni sanoi minulle, että kunpa kuolisi se mies

Niin. Ja nyt jos olem

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Jos tuosta ero vielä syntyy, niin riippumatta siitä kenen toimesta ja kuinka, on siellä yhteisessä historiassa kuitenkin varmaan enemmän sitä hyvää kuin huonoa. Jos ei ole ja silti tuli jäätyä siihen itseään kiduttamaan niin mistähän tuo vastuuhenkilö mahtaisi löytyä.. Meillä Suomessa kun se ei löydy edes mistään siveyspoliisista tai lakikirjasta

"Hyvä että sinä sait apua ja toimivaa terapiaa, kun niitä tarvitsit. Ei varmaan tarvitse mainita, että meillä kaikilla ei ole ollut samaa onnea matkassa."

Ei kyse ole onnesta vaan omasta aktiivisuudesta. Ja juuri sitähän se oli, ettei siskoni onni ollut olla se lempilapsi, koska hänen aktiivisuutensa suuntautui aivan muuhun. Jos lapsi on tunnenälkäinen, niin silloin etsii sitä nähdyksi tulemista omin keinoin ja sehän taas vahvistaa sitä toimijuutta. Ja kun pienestä asti on sitä tehnyt selvitäkseen, niin kyllä siinä jo aivot oppivat paljon, mikä kannattaa eli tuottaa hyvää. Myös rakkaus kauneuteen/taiteeseen ja sen tekemiseenkin on hyvin terapeuttista ja iloa tuottavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvä että sinä sait apua ja toimivaa terapiaa, kun niitä tarvitsit. Ei varmaan tarvitse mainita, että meillä kaikilla ei ole ollut samaa onnea matkassa."

Ei kyse ole onnesta vaan omasta aktiivisuudesta. Ja juuri sitähän se oli, ettei siskoni onni ollut olla se lempilapsi, koska hänen aktiivisuutensa suuntautui aivan muuhun. Jos lapsi on tunnenälkäinen, niin silloin etsii sitä nähdyksi tulemista omin keinoin ja sehän taas vahvistaa sitä toimijuutta. Ja kun pienestä asti on sitä tehnyt selvitäkseen, niin kyllä siinä jo aivot oppivat paljon, mikä kannattaa eli tuottaa hyvää. Myös rakkaus kauneuteen/taiteeseen ja sen tekemiseenkin on hyvin terapeuttista ja iloa tuottavaa.

Huomaatko, että noista mainitsemistasi asioista lapsi ei oikeastaan voi vaikuttaa mihinkään? Syntymäjärjestykseen, luontaiseen temperamenttiinsa, tai siihen miten vanhempi häneen suhtautuu?

Haluaisin myös huomauttaa, että vaikka en ole aivan nuori, minun elinaikanani terapiaan ei ole koskaan menty, sinne on päästy. Jos on päästy. Itse en päässyt, osin koska en tunnistanut tilanteen vakavuutta (suunnittelin itsemurhaa) ja ajattelin, että muut tarvitsevat terapiaa enemmän. Muistan myös,  kun ystäväni oli itsetuhoinen ja näki harhoja, ja opiskelijaterveydestä annettiin yksittäinen käyntiaika kahden kuukauden päähän. Koska hänestä ei siinä vaiheessa ollut olemaan aktiivinen, otin hänen puolestaan yhteyttä ja sanoin, että teillä ei ole tällä tahdilla enää mitään hoidettavaa kahden kuukauden päästä. Ei siitä tainnut mitään apua olla. Onneksi ystäväni kuitenkin selviytyi.

Olen huomannut itsessäni tiettyä samankaltaisuutta MaratonParkujan suhteen, ja hänen tavoin totean joidenkin lausuntojen menevän hieman tunteisiin, vaikka kuinka muuta yritän. Joskus siis olisi varmaan - puolin ja toisin - parasta olla ihan vain hiljaa, kun mitään rakentavaa sanottavaa ei ole. Jos osaisi...

-Liekki

Vähän noihin selviytymismekanismeihin liittyen tosielämän tarina (yksityiskohtia muutettu aika rankalla kädellä):

Perhe joutui onnettomuuteen, jossa toinen vanhempi menehtyi ja kaikki saivat eri asteisia vammoja.

Toinen vanhempi meni lopulta eteenpäin elämässä ja löysi uuden rakkauden, josta tuli lapsille läheinen aikuinen.

Sisarusparvesta yksi (X) joutui käymään läpi pitkän kuntoutuksen ja hänelle jäi pysyvä haitta.

Yksi (Y) selvisi vähin vammoin mutta sairastui myöhemmin onnettomuuden komplikaatioista johtuen vakavasti, josta sairaudesta toipui lähes täysin.

Viimeinen sisaruksista (Z) toipui onnettomuudesta täysin.

X elää tänä päivänä onnellisessa liitossa ja tekee töitä sen minkä pystyy. On joutunut vaihtamaan mm koulutusalaa ja ammattia useamman kerran rajoitteistaan johtuen. On todella valoisa elämänasenteeltaan.

Z on elänyt ihan tavallisen nuoruuden ja aikuisen ihmisen elämän. Vanhemman menetys sattuu, mutta tapahtuneesta on jo niin paljon aikaa, ettei se vaikuta enää elämään.

Y taas.. hänen selviytymismekanisminsa elämässä on nojata rankkoihin kokemuksiinsa kaikessa. Hän kertoo kokemuksistaan ensimmäiseksi kaikille kenet tapaa, kuin disclamerina sille että hän on sitten persoonaltaan kovin herkkä ja haavoittuva.  Jos häntä kohtaa jokin vastoinkäyminen, tai esim joku läheinen ei halua suostua hänen toiveeseensa, kaivetaan tuo rankka lapsuus kortti nopeasti esille. Hän ihan aidosti mun tulkintani mukaan uskoo, ettei häntä saa elämä kohdella niin kuin elämä nyt yleensä tuppaa ihmisiä kohtelemaan, koska hän on jo kärsinyt oman annoksensa. Hän aivan suoraan ilmaisee, että läheiset ihmiset ovat hänelle nyt velkaa sen asian minkä hän juuri nyt haluaa, koska hän on oman annoksensa jo kärsinyt.

Ajattelen että tuo oikeutuksen kokemus on peräisin kenties jostain sieltä toipumisen ajoilta kun kokonainen työtiimillinen ihmisiä on dedikoitu huolehtimaan hänen tarpeistaan kuukausien ajan. Tämä on vain oma teoriani.

Se viimeinen vaikea vuosiko pyyhkis tyhjäksi kaiken hyvän mitä hänen kanssa koin aiemmin?

Huokaus. Niin. E puhuta viimeisestä vaikeasta vuodesta, vaan vuosikausien järjestelmällisestä kusetuksesta.

On muitakin liittoja kuin sinun, mutta sinä nyt tunget niitä samaan muottiin. Alkaa vierestä tuntua että trollaat ja ihmettelen, että jaksetaan pitkästi vastailla.

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Se viimeinen vaikea vuosiko pyyhkis tyhjäksi kaiken hyvän mitä hänen kanssa koin aiemmin?

Huokaus. Niin. E puhuta viimeisestä vaikeasta vuodesta, vaan vuosikausien järjestelmällisestä kusetuksesta.

On muitakin liittoja kuin sinun, mutta sinä nyt tunget niitä samaan muottiin. Alkaa vierestä tuntua että trollaat ja ihmettelen, että jaksetaan pitkästi vastailla.

Kenen vuosikausien järjestelmällisestä kusetuksesta me sitten puhutaan? Oon lukenut melko pintapuolisesti mutta tää ketjuhan on kaksi vuotta vanha ja alkaa sanoin: 'pitäisi osata päästää irti, mutta se on vaikeaa' ja jatkuu monen kirjottajan kertomuksilla hyvästä pitkästä liitosta joka nyt on ajautunut vaikeuksiin.

jollain 28 vuotta onnellista yhteiseloa ja 1,5 vuotta perseilyä jos nyt olen oikein tulkinnut..

Tähän muuten kirjottaa useampikin henkilö että mulle ei ole sun lisäksi vastannut kun MaratonParkuja.

Vierailija kirjoitti:

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Ei toimi koska miehellä oli kultainen tilaisuus lähteä. Miksei lähtenyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Ei toimi koska miehellä oli kultainen tilaisuus lähteä. Miksei lähtenyt?

Koska halusi itsekkäistä syistä jäädä mieluummin kusettamaan ja valehtelemaan. Siksi. Ja tätä paskaa pitäisi sitten muistella pelkällä hyvällä, ei saisi edes täällä anonyymina sanoa, että voihan mulkero minkä teit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Ei toimi koska miehellä oli kultainen tilaisuus lähteä. Miksei lähtenyt?

Koska halusi itsekkäistä syistä jäädä mieluummin kusettamaan ja valehtelemaan. Siksi. Ja tätä paskaa pitäisi sitten

Ai se konserttimies jonka vaimo olisi halunnut hengiltä, muttei halunnut päästää uudenkaan matkaan?

Kukahan tässä nyt projisoi kun ei taida pysyä edes keskustelunaihe mukana kun on niin kiire reagoida

"Huomaatko, että noista mainitsemistasi asioista lapsi ei oikeastaan voi vaikuttaa mihinkään? Syntymäjärjestykseen, luontaiseen temperamenttiinsa, tai siihen miten vanhempi häneen suhtautuu?

Haluaisin myös huomauttaa, että vaikka en ole aivan nuori, minun elinaikanani terapiaan ei ole koskaan menty, sinne on päästy."

Uusin tutkimus kertoo, miten plastiset aivomme muokkaavat meitä ja me itse luomme omat aivomme. Mitä harjoittaa, se kehittyy jne. Jos ei saa yhdestä paikasta, mitä tarvitsee, niin jatkaa toisaalle hakemaan sitä. 

"Aivot siis rakentavat itseään oman toimintansa kautta! Juuri näistä syistä aivosolujen geenien ja ympäristön vuorovaikutusta ei voi kuvata millään prosenttiluvuilla tai muillakaan numeroarvoilla. Aivojemme kehityksen perustana oleva kehitysgeneettinen plastisuus on todennäköisesti monimutkaisin (ja monien neurobiologian ja psykologian alan tutkijoiden mielestä kiinnostavin) vuorovaikutus, jonka luonnontiede on koskaan identifioinut." Neurobiologi Kai Kaila

 https://www.apu.fi/artikkelit/kai-kaila-vastaa-antti-latvalan-kritiikki…

Edellinen kärjistetty kommenttini ei ollut suunnattu MaratonParkujalle lainkaan, vaan kärjekkäille kommenteille koskien pettämisen yhteyttä ihmisen luonteeseen.

En pidä yleistämisestä, joten siksi olen yrittänyt tuoda keskusteluun näkemystä, että elämän tilanteet ja ihmiset ovat kovin erilaisia ja siksi myös pettämiseen johtavat syyt vaihtelevat. Minusta on myös hieman vaarallista luokitella ihmisiä luonteen perusteella, etenkin kun itse luonteen käsite on myös tulkinnanvarainen.

Tulkitsen nyt niin, että MaratonParkuja pahoittaa mielensä minun mielipiteistäni jostain syystä. Poistun jälleen takavasemmalle seuraamaan keskustelua.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Ei toimi koska miehellä oli kultainen tilaisuus lähteä. Miksei lähtenyt?

Koska halusi itsekkäistä syistä jäädä mieluummin kusettamaan ja val

Ihan helkkarin vaikeaa tosiaan tietää, koska puhutaan yleisesti ja koska joskus jostain konserttimiehestä. Mun käsitys oli että tuo on yleistä puhetta ja sulla oli mielessä vain a ja b yleisinä.

Jos konserttimiehestä puhutaan niin siinähän vasta olikin kyseessä vaihtoehto c, oli vain tosin vaimo, joka halusi liiton jatkuvan itsekkäistä ja egoistisista syistä. Joten kai me ollaan siitä tosiaan sitä mieltä, että ihan ok, eikä mitään kauhisteltavaa, koska liiton hyvät vuodet on takuulla ollut olemassa ja niitä kannattaa muistella mieluummin kuin kiinnittää  huomiota viimeisen vaikean vuoden lausuntoihin?

Noh, ehkäpä nyt kirjoittelen sitten omatkin kuulumiseni, kun sopiva hetki on.

Tapasin herra C:n tässä viikolla, ja kävimme pitkän keskustelun siitä, mitä tapahtui ja missä olemme nyt. Kuten arvelinkin, olimme onnistuneet ruokkimaan pahan kierrettä negatiivisilla tulkinnoilla toisistamme. Kumpikin oli sinänsä periaatteessa kartalla siitä, mistä konfliktissa oli kyse (ristiriitaisista intresseistä ja omista aikaisempiin kokemuksiin perustuvista peloista).

Se, mikä ehkä yllätti molemmat, oli että niistä pystyttiin puhumaan niinkin neutraalisti ja molempien näkökulmat huomioiden. Kävi myös ilmi, että ei ollut mitään toista naista (olkoonkin että toinen vastoin yhdessä sovittua oli kyllä jo lähtenyt hakemaan uutta seuraa. En ilahtunut, ja kerroin sen myös.).

Lopputuloksena ei ollut suoranainen teiden erkaneminen, vaikka sitä olin odottanut. Sen sijaan päätimme käynnistää sopimusneuvottelut puhtaalta pöydältä, eli unohtaa seurustelunäkökulman, ja kartoittaa toisistamme, millaisia ihmisiä olemme ja mitä haluamme ja odotamme parisuhteelta ylipäänsä. Ja sopivatko tarpeemme ollenkaan yksiin.

Noin äkkiseltään antaisin keskustelun laadulle arvosanaksi 10+ omalla asteikollani. Koskaan aikaisemmin en ole käynyt noin rehellistä ja avointa keskustelua ihmissuhteen tilasta. Se, johtaako se mihinkään, on sitten asia erikseen.

Minulle jäi hyvä ja tasapainoinen olo keskustelusta, tunne siitä että olemme samalla viivalla. Tunnistan kuitenkin, että jokusen tovin vierähdettyä vanhat demonit alkavat heräillä. Oletan, että molemmin puolin. Tässä kohden pitäisi pystyä säilyttämään vakaus ja ennustettavuus ja olla sinkoilematta omien epävarmuuksiensa ohjaamana. Mutta kun toisen demonit huutavat välttelemään ja toisen epätoivoisesti tavoittelemaan kadotettua yhteydenkokemusta (jota loppuviimein molemmat kaipaavat), niin onhan siinä tekemistä.

Tunnistan, että helpompiakin vastapelureita olisi. Varmaan molemmille. Tämä on varmaan juuri niitä hetkiä, jolloin joutuu määrittelemään rajojaan ja sitä, kuinka paljon on valmis sietämään epämukavuutta. Ilmiselvää on, että ilman sitä en selviä missään ihmissuhteessa. Mutta mikä on liikaa?

Lisäksi minua kalvaa epämääräinen tunne siitä, että toinen pitää minua jollain tasolla itsestäänselvyytenä. Ja että omalla käytökselläni saatan ylläpitää tätä illuusiota. Saadaanko tätä dynamiikkaa muutettua ja pystynkö pitämään kiinni rajoistani? En tiedä.

Joudun vain toteamaan, että ihmissuhteet ovat hämmentäviä ja pelottavia, kun ei tunne omia rajojaan.

-Liekki

Tulkitsen nyt niin, että MaratonParkuja pahoittaa mielensä minun mielipiteistäni jostain syystä. Poistun jälleen takavasemmalle seuraamaan keskustelua.

Ei hitsi täällä on nyt kymmenen viestiä varmaan, joita en harmikseni taida ennättää lukea, kun viikonlopun viettämisen paineet alkaa kasautua, (saa nähdä miten onnistuu olla salavitiä vilkuilematta keskustelua:-), mutta tätä tahdon kommentoida:

EI MISSÄÄN NIMESSÄ!

MaratonParkuja on kovaksikeitetty keskustelija jo ja vain ikävän kärkejäs omissa lausoinnoissaan sekä hieman sanotaanko kovasanainen. Ja enhän ennenkään ole mieltäni pahoittanut siitä, että me katsomme asioita ei niinkään eri, vaan vähän toisen suunnan vinkkelistä.

Mutta sitä en kestä ottaa tunnolleni, että Kuurankukan ajaisin takavasemmalle!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko a) molemmat on menettäneet otteensa siitä mikä elämässä on itselle tärkeää kun toinen määrää jäämään vaikkei oikein edes tykkää ja toinenhan sitten paikoilleen jähmettyy, vaikkei oikein edes tykkää

b) tuossa liitossa on jotain minkä molemmat priorisoi yli kaiken muun ja sitä ei muut ulkopuolelta näe

Sulta unohtuu koko ajan se c, vai projisoitko oikeasti niin rajusti että se ei oo sun horisontissa edes. Se on

cI liitto toimii toiselle edelleen itsekkäistä syistä, jonka vuoksi hän aivan jäätävästi valehtelee kusettaa ja käyttää toista hyväkseen.

Ei toimi koska miehellä oli kultainen tilaisuus lähteä. Miksei lähtenyt?

Koska halusi itsekkä

"Jos konserttimiehestä puhutaan niin siinähän vasta olikin kyseessä vaihtoehto c, oli vain tosin vaimo, joka halusi liiton jatkuvan itsekkäistä ja egoistisista syistä. Joten kai me ollaan siitä tosiaan sitä mieltä, että ihan ok, eikä mitään kauhisteltavaa, koska liiton hyvät vuodet on takuulla ollut olemassa "

Edelleen: miksi se konserttimies ei ottanut ja lähtenyt?

Sillä on vaimo joka ei kovi lämpimästi suhtaudu. Jota ei kiinnosta yhteiset harrastukset. Joka hyökkää ja riitelee ja pakottaa, puhuu muista pahaa selän takana. Haluaa vaan ylpeyttään pitää kiinni ja esittää että on niin ihana liitto että sitähän ei rikota.

Ja sitten sillä on molemminpuolinen ihastus toisella puolella kolikkoa.

Onko tämä nyt siis juuri sellainen esimerkki liitosta jota ei pitänyt koko ketjun mukaan olla olemassakaan? Eli hirveä nainen josta ei vaan uskalla erota ja kiltti mies joka rakastaisi toista muttei saa erottua kun kotona on se lohikäärme?

Vaaaiii, onko siellä jotain hyvää kuitenkin minkä mies näkee mutta ulkopuolinen ei.

Mitäs kun se mies kerää cojonesinsa ja lähtee nykimään, uusi ihastus rohkaisijana?

Tietääkö ulkopuoliset että se mies on valehtelija teeskentelijä ja pettäjä, joka oli itseasiassa ihan hirveä puolisonakin, koska jätetty vaimo kaikille niin kertoo (häneltähän kuvauksen perusteella se kylillä laulaminen käy)

tästäkin keskustelusta voi todeta yhden asian:

se kuka ensimmäisenä avaa suunsa, saa aina eniten uskollisia tukijoita.

Sama tilanne voi näyttää eri suunnista katsottuna ihan kuin puhuttaisi eri henkilöistä ja erosta, mutta se joka ottaa offenssiivin positiokseen ja kertoo ensimmäisenä oman näkemyksensä hallitsee sitä miten tilanne ulkopuolelta nähdään.

Toinen joutuu puolustusasemiin ja vähän selittelemään.

Miehissä on paljon niitä jotka ei avaa suutaan, eikä selittele.

MaratonParkuja,

Ok :) Näin helposti minut saa takaisin, kun osaa vain oikeista naruista vetää. Eli täällä ollaan edelleen. Eikä ollut tarkoitus loukata ketään, vaikka välillä hieman kärjistänkin asioita. 

Liekki, kiitos pitkästä viestistä ja eipä voi muuta sanoa kuin, että nostan hattua kyllä sinulle. Pitkä, rakentava keskustelu ja osasit tuoda esille rajasi ja osoittaa toiselle, että et ole itsestäänselvyys. Olipa lopputulos suhteen kannalta mikä tahansa niin minusta tämän tilanteen hoidit kyllä ihan 10+. Nyt vaan jatkat samalla linjalla ja pidät rajasi.

Kuurankukka