Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Hänen ei koskaan tarvitse täällä ottaa vastuuta omasta vastahakoisuudestaan tai erohaluttomuudestaan. Hänhän on se uhri ja saavat uhriutua ihan rauhassa ja kyseenalaistamatta. Se on niin helppoa kipata kaikki sen eroa haluavan kontolle.  Ja tosiaan, teki tämä niin tai näin. 

Väärin. Se on kipattu eroa haluavan harteille, että hän ei ota sitä eroa, vaan kieppuu ja riippuu vielä suhteessa hakemassa jotain tyydyttävää, hyvää eroa itselleen. Tai että eron jälkeen vielä jatkaa exän elämän hankaloittamista. Miksi nämä asiat pitäisi erohaluttoman niskaan sinun mielestäsi muun tuskan päälle kantaa? Onko sinusta siis oikein, että erohaluton ottaa reippaan eron heti kun asia puheeksi tulee, silittää eroa haluavan päätä ja kenties järjestää hänen muuttonsa uuden luo?

Ja jos luet alkupään juttuja ja keskiosan juttuja, mistään muusta ei puhuttukaan kuin siitä, miten APn pitää ottaa elämä omiin käsiinsä sekä 28 v:lle, että hänen miehensä hukassa olevat puhehousut kertovat paljon enemmästä kuin nyt näyttää ja mitä hän tahtoo nähdä. Kyllä pyhuttiin siis siitä, mikä on heidän vastuulla. 

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

"Hän siis aloittaa sen elämän, jota halveksuen katsoi vaimon elävän, täysin autuaana uskossaan kaikkivoivasta tietävyydestään."

Tuskin. Voi kyllä olla ihastunut ja sitten rakastumisen euforiassa. Aviovaimo tuskin euforiassa on. Riskinhän siinä osassa ottaa ja tuskin minkä tahansa takia. Tuommoisen voin ymmärtää, mutta jotain pelkkää pa*emista en käsitä. 

Ymmärsin, että maratonparkuja tarkoitti yksinkertaisesti, että ei se kakkonen ole yhtään sen paremmin kartalla kuin vaimo, vaikka kuvittelee olevansa. Joskus on vähän turhan monimutkaisia sanansa, joskin vähän runollisia sen takia:-)

Siis että se kakkonen tulee elämään elämäänsä sen saamansa miehen kanssa ihan samalla tavalla kuin vaimokin eli, puolitotuuksien ja mistä tietää vaikka täysvalheiden kanssa. Vaikka siellä nyt halveksiikin vaimoa tyhmänä naisena, joka ei tajua erota tästä hänen tulevasta miehestä ja helmisaaliista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän siis aloittaa sen elämän, jota halveksuen katsoi vaimon elävän, täysin autuaana uskossaan kaikkivoivasta tietävyydestään."

Tuskin. Voi kyllä olla ihastunut ja sitten rakastumisen euforiassa. Aviovaimo tuskin euforiassa on. Riskinhän siinä osassa ottaa ja tuskin minkä tahansa takia. Tuommoisen voin ymmärtää, mutta jotain pelkkää pa*emista en käsitä. 

Ymmärsin, että maratonparkuja tarkoitti yksinkertaisesti, että ei se kakkonen ole yhtään sen paremmin kartalla kuin vaimo, vaikka kuvittelee olevansa. Joskus on vähän turhan monimutkaisia sanansa, joskin vähän runollisia sen takia:-)

Siis että se kakkonen tulee elämään elämäänsä sen saamansa miehen kanssa ihan samalla tavalla kuin vaimokin eli, puolitotuuksien ja mistä tietää vaikka täysvalheiden kanssa. Vaikka siellä nyt halveksiikin vaimoa tyhmänä naisena, joka ei tajua erota tästä hä

Kun kyseessä on suhde, niin siinä kaksi ihmistä, jotka muodostavat sen suhteen. Dynamiikka ja vuorovaikutus voivat olla aivan toisenlaiset tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän siis aloittaa sen elämän, jota halveksuen katsoi vaimon elävän, täysin autuaana uskossaan kaikkivoivasta tietävyydestään."

Tuskin. Voi kyllä olla ihastunut ja sitten rakastumisen euforiassa. Aviovaimo tuskin euforiassa on. Riskinhän siinä osassa ottaa ja tuskin minkä tahansa takia. Tuommoisen voin ymmärtää, mutta jotain pelkkää pa*emista en käsitä. 

Ymmärsin, että maratonparkuja tarkoitti yksinkertaisesti, että ei se kakkonen ole yhtään sen paremmin kartalla kuin vaimo, vaikka kuvittelee olevansa. Joskus on vähän turhan monimutkaisia sanansa, joskin vähän runollisia sen takia:-)

Siis että se kakkonen tulee elämään elämäänsä sen saamansa miehen kanssa ihan samalla tavalla kuin vaimokin eli, puolitotuuksien ja mistä tietää vaikka täysvalheiden kanssa. Vaikka siellä nyt halveksiikin vaimo

Voipa tietenkin. Mutta se suhdehan ei siis ole alkanut kahden, vaan nimenomaan kolmen suhteena. Siinä on ollut se vaimo kolmantena ja vain typerys ei suostu näkemään tätä. 

Joten itse en ikinä ottaisi miestä suoraan vaimon helmuksista, vaan katselisin tosiaankin vähän pidempään ensin, miten se mies pärjäilee omlllaan ja minkälaiseksi se meidän suhteen dynamiikka nyt muodostuu, kun kolmas on suhteesta poistunut. Että ei tulisi niin isoja yllätyksiä, sitten.

Hukassa, minusta on hyvä asia, että olet menossa psykologin juttusille. Terapiahan on sitten aivan eri asia, ja käsittääkseni sinne ei ihan noin vaan mennä. Paitsi tietysti jos itse maksaa kaiken. 

Minulle käynti psykologilla oli aikoinaan silmiä avaava kokemus. Ammattilaisen sanat saivat minut ymmärtämään asian, mitä ystävät olivat jo aiemmin puhuneet. Juurikin, koska ajattelin ystävien olevan vahvasti minun puolella ja siksi näkevän asiat puolueellisten lasien läpi. Vasta ammattimaisen sanat menivät oikeasti tajuntaan. Samalla käynnillä puhuttiin toki myös työstä ja muuten elämästä. Tai käynneillä, taisin käydä viitisen kertaa siellä juttelemassa. Varsinaista apua tilanteeseen en saanut, muuta kun vahvistusta sille, että tilanne ei ollut vain minun pään sisällä tapahtuvaa kuvittelua. Apua olen saanut ihan toisaalta. Terapiassa en ole käynyt. 

Oma kokemukseni on se, että puhuminen auttaa. Toisen, varsinkin ulkopuolisen jolla vahvaa osaamista ja ammattitaitoa, ymmärrystä ja tietoa, kanssa asioiden puhuminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Se aina järkevöittää omaa päätä, laittaa asiat pään sisällä järjestykseen.

Läheisten ja ystävien kanssa olen monesti törmännyt siihen, että heidän reaktionsa ovat hyvin vahvoja ja neuvonsa tämän myötä toimimattomia. Olen joutunut toppuuttelemaan ja neuvomaan heitä, auttamaan ymmärtämään mistä on kyse ja mikä oikeasti auttaa ja mikä vain pahentaa tilannetta. Jos nämä asiat ei ole itselle selviä, menee siinä omakin pää helposti entisestään sekaisin.

Monenlaista apua on saatavilla, monenlaisiin elämäntilanteisiin. Tämä apu on vaan osattava etsiä. 

Järjestöillä on hyviä palveluita, apua eroon sivustoon kannattaisi tutustua. Heillä myös chatti johon kirjoittamalla pääset juttelemaan ammattilaisen kanssa tunteistasi, ja saattaa siellä olla paikalla myös joku vertainen. Ja sinne voit olla yhteydessä jo kun vasta mietit eroa.

M36, mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Melkoinen paletti siellä. Hyvä kuitenkin, jos sinulla on ns. Selvät sävelet tulevan suhteen. 

MaratonParkuja puhuu jälleen asiaa monessa asiassa. Mm. eroamisen vastuusta. Myös Kuurankukalta viisaita sanoja.

Kakkosnaisten näkökulmia on mielenkiintoista kuulla. Tähän en taida kommentoida nyt kuitenkaan enempää. Minäkin olen aika ahdasmielinen tässä asiassa. Etenkään tilanteen pitkittämistä en hyväksy. Jos rakastutaan ja halutaan olla yhdessä, sitten erotaan entisestä/entisistä ja lähdetään kokeilemaan miten sen toisen kanssa menee. Eron pitkittäminen rikkoo kaiken. Reilu, rehti ero, vaikka se sattuu, on pidemmän päälle kuitenkin parempi kuin se, että pitkään jatkunut valhe joskus paljastuu. Ja valhe paljastuu aina, ennemmin tai myöhemmin. Ja silloin lähtee pohja kaikelta, myös kaikelta hyvältä mitä entisessä suhteessa oli.

Ap

Kylläpä on M36:n tilanne omituinen ja sotkuinen. Sääliksi käy lapsia- on sinun minun meidän lapset siinä.

Oliko pakko vielä uutta vauvaa tehdä! No eipä sille enää mitään voi. Täytyy olla kyllä tosi hyvät tulot tuon paletin pyörittämiseen. 

Voipa tietenkin. Mutta se suhdehan ei siis ole alkanut kahden, vaan nimenomaan kolmen suhteena. Siinä on ollut se vaimo kolmantena ja vain typerys ei suostu näkemään tätä. 

Tässä on kyllä niin paljon perää. Mulle selvisi vasta niin paljon myöhemmin kaikki se, mihin vaimo olikaan vaikuttanut. Ja tuli vaikuttamaan. 

Lähes kaikki erimielisyydet johtui siitä, että en ollut kuten vaimo tai olin kuin vaimo. Eli kaikessa, mistä mies ei vaimossa tykännyt, mun olisi pitänyt olla täysin toinen ja mistä tykkäsi, olisi samoin. Kesti tosin vähän aikaa tajuta kuvio, kun eihän mies mitään suoraan sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Voipa tietenkin. Mutta se suhdehan ei siis ole alkanut kahden, vaan nimenomaan kolmen suhteena. Siinä on ollut se vaimo kolmantena ja vain typerys ei suostu näkemään tätä. 

Tässä on kyllä niin paljon perää. Mulle selvisi vasta niin paljon myöhemmin kaikki se, mihin vaimo olikaan vaikuttanut. Ja tuli vaikuttamaan. 

Lähes kaikki erimielisyydet johtui siitä, että en ollut kuten vaimo tai olin kuin vaimo. Eli kaikessa, mistä mies ei vaimossa tykännyt, mun olisi pitänyt olla täysin toinen ja mistä tykkäsi, olisi samoin. Kesti tosin vähän aikaa tajuta kuvio, kun eihän mies mitään suoraan sanonut.

Apua, mikä tilanne ja millainen mies. Että millaiselle solmulle sun olisi pitänyt taipua, että olisit ollut hyvä miehen mielestä. 

Joskus mielessäni myös mietin millaisia me naiset olemme toisillemme. "Halveksimme" sitä kakkosnaista ja kakkosnaiset halveksii vaimoa ja kaikki tämä vain sen miehen takia. Silti näissä kuvioissa mies on se joka koko palettia pyörittää ja valehtelee molempiin suuntiin. Poikkeuksia varmasti on ja toki vastuu on myös naisella joka varatun kelkkaan lähtee, mutta silti. Kyllä se suurin syypää on mies. Toki siis kaikki edellä mainittu voi olla toisinkin päin.

Itse en voisi lähteä salasuhteeseen varatun kanssa. Ensin oikeasti ero.

28 v yhdessä 

Elämä on niin kankeeta muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Voipa tietenkin. Mutta se suhdehan ei siis ole alkanut kahden, vaan nimenomaan kolmen suhteena. Siinä on ollut se vaimo kolmantena ja vain typerys ei suostu näkemään tätä. 

Tässä on kyllä niin paljon perää. Mulle selvisi vasta niin paljon myöhemmin kaikki se, mihin vaimo olikaan vaikuttanut. Ja tuli vaikuttamaan. 

Lähes kaikki erimielisyydet johtui siitä, että en ollut kuten vaimo tai olin kuin vaimo. Eli kaikessa, mistä mies ei vaimossa tykännyt, mun olisi pitänyt olla täysin toinen ja mistä tykkäsi, olisi samoin. Kesti tosin vähän aikaa tajuta kuvio, kun eihän mies mitään suoraan sanonut.

Se on kun ei ole käsitellyt eroaan. Itse tapasin aikoinaan melko hiljattain eronneen (vaimo löysi uuden) miehen työn merkeissä. Ihastuin häneen ja noin puolen vuoden päästä aloimme seurustella. Siitä meni vielä 1,5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Mies teki edelleen yhteistyötä sen exänsä kanssa, mutta ei haitannut, sillä oli tosi leppoisa nainen se exä. Ei kannata lennosta mennä mihinkään yhteen asumaan. En voisi edes kuvitella sellaista. Tämäkin mies opetteli aivan uusia juttuja, mitä ei ollut edellisessä suhteessa tehnyt juurikaan. Ja minä opin, miten helppoa on sopia asioista yhdestä ja pitää niistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on M36:n tilanne omituinen ja sotkuinen. Sääliksi käy lapsia- on sinun minun meidän lapset siinä.

Oliko pakko vielä uutta vauvaa tehdä! No eipä sille enää mitään voi. Täytyy olla kyllä tosi hyvät tulot tuon paletin pyörittämiseen. 

Ymmärrän, että sekavalta kuulostaa. Kirjoitan vain harvoin ja jatkan siitä, mihin viime kirjoituksessani jäin. Varmasti moni on tullut myöhemmin mukaan ketjuun eikä tunne taustaa. Yritän hiukan selkeyttää. Minulla on exän kanssa kolme lasta, kaksi "alkuperäistä" ja yksi eron jälkeen syntynyt. Tyttiksellä on yksi lapsi, jonka isä ei ole kuviossa mukana. Lapsi kutsuu minua isäksi ja minä häntä lapsekseni. Haluamme virallistaa tämän. Meillä siis on jo yksi yhteinen lapsi ja kesällä saamme toisen. Paletin pyörittäminen ei tuota ongelmia.

-M36

Eiköhän aika usein ja inhimillistäkin ole se, että vaikka lähdetään ns. uuteen elämään tai oikeastaan ehkä juuri silloin, odotukset ovat aika epärealistisen korkealla. Eli siis ajatellaan, että nyt saa kaikki ne hyvät jutut mitä haluaa ja pääsee eroon kaikesta, mikä on rasittavaa tai huonoa ja sen päälle saakin jotenkin kuitenkin pitää kaikki entisen elämän hyvät jutut.

Toista, joka on ollut siinä sivussa ihanana pakopaikkana, ainaisena ymmärtäjänä, rikostoverina, luotettuna, puhumattakaan seksuaalisesta hormonihurmasta jne. ei tietenkään näe ihan kokonaisena ihmisenä vikoineen kaikkineen. Voi olla vaikeaa päästää irti siitäkin kuvasta ja siirtyä ikään kuin samaan tilaan, samaan elämään kuin se avioliittokin oli, vastuineen ja arkineen.

T: MaratonParkuja

Minä ainakin kakkosena olin hyvinkin perillä vaimon mielenliikkeistä ja mitä mies hänelle sanoi. Sen verran kuuluvasti tämä puhui asioistaan/huusi/sätti/itki/valitti/aneli/pyysi rahaa/uhlkaili/uhkaili lasten tapaamisilla jne. jne. puhelimessa kun mies vastasi minun luona ollessaan. Välillä mies jätti vastaamatta, mutta sanoin, että vastaa vaan, se rimputtaa kuitenkin ja jos on jotain lasten asiaa. Se kääntyy sitten sinua vastaan kun vaimo kertoo, ettet vastaa hänen soittoihinsa. 

Sanoin, että hänen täytyy tehdä itse päätöksensä, minä en painosta, voimme olla näinkin. Ja ymmärrän senkin miten vaikea tuossa tilanteessa on erota kun lapset joutuvat sitten vielä enemmän kuuntelemaan äitinsä purkauksia kotona ja olemaan terapeutteina. Sikäli ymmärrän ap:n lasten valinnan asua isällään. Tämä ko. äiti tietenkin halusi elarit ja lapset eivät itse voineet asumistaan päättää. 

Se on vaimojen harhaluulo, etteivät kakkoset tiedä mitään. 

puhelimessa kun mies vastasi minun luona ollessaan. 

Tuota noin. Et ehkä kakkosena ymmärrä, että ei ole ihan tavanomainen tilanne, jossa vaimo tietää, missä on ja soittelee sinne. Toisin sanoen, on aika odotettavaa, että vaimo tuskin on kovin seesteisessä ja rakentavassa mielentilassa soitellessaan miehelle tämän rakastajattaren kotiin tietäen missä puuhissa siellä ollaan.

Täällä ymmärretään hyvin miesparkoja, joita erohaluton puoliso uhkailee, mutta näemmä ei yhtään ymmärretä sitä vaimoa, jonka mielenterveyttä mies koettelee seilatessaan näiden kahden väliä kykenemättä mihinkään itselliseen päätökseen. 

Sille en voi mitään, että ihmettelen, kuka tuommoista miestä pitää seksuaalisesti haluttavana? Yhdenkin tuommoisen puhelun kuuleminen kyllä saisi minut sanomaan, että housut jalkaan ja painu selvittämään asiasi ja tänne ei ole asiaa niin kauan kuin ne tuossa jamassa ovat.

Tuttavapiirissä kaveri, jolla oli liiton ulkopuolinen suhde työkaverin kanssa liki kuusi vuotta. Tuli lopulta vaimollekin tietoon ja ukko ulkoruokintaan. Olen kuullut myös sen sivunaisen tarinan ja hän haukkui sitä miestä hyväksikäyttäjäksi. Kaveri puolestaan sivunaistaan vaikka miksi. Työpaikalla oli kireetä. Vaimo otti kuitenkin ukkonsa takaisin. Ihmeteltiin sitä porukalla. Sellainen hiljainen on, kun taas se sivunainen oikein kaunis ja ulospäin suuntautunut. Sellainen supliikki tyyppi tää mies. Ei tainnut tehdä onnelliseksi kumpaakaan naista.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä mietin sitä valheiden määrää mihin tämmöinen petoksella alkanut suhde perustuu. Toki, voi olla todella aitoa rakastumista ja hyvin hoidettuja eroja exien suuntaan, edessä onnellinen tulevaisuus, varmasti näitäkin tapauksia on. Mutta voi olla myös täysin valheelle perustuvaa toimintaa. Tietääkö se toinennainen aina totuuden siitä miehestä johon rakastunut? Entä sitten kun/jos totuus paljastuu siitä, minkälainen prinssi tämä suuri rakkaus onkaan? Kun on jo luovuttu paljosta ja uskottu suureen rakkauteen? Uskotaan kaikki valheet siitä, miten kaheli se exä on. Ja jonain päivänä herätään todellisuuteen sen suhteen, että kuka se kaheli oikeasti onkaan. Ja silloin ollaan jo pahasti jumissa. Ja onhan niitäkin tapauksia missä se exä on ihan oikeasti juuri sitä mitä kerrotaan olevan. Ja on niitä, missä toista naista roikotetaan sivussa kauan, eikä edes aiota erota. Ja on niitä, että rakastutaan oikeasti ja erotaan ja eletään yhdessä onnelli

Kymmenkunta vuotta myöhemmin yhä tyytyväinen valintoihini. Valheet käsitelty ja jollain tasolla ne ymmärrän. Ja ex on todellakin kaheli. Viimeksi kun ihmisestä on kuulunut mitään, hän valehteli mieheeni liittyvästä asiasta avoimesti somessa ( tiedän että kyseessä oli valhe, koska olen nähnyt asiaan liittyvän lääkärin asiakirjan) ja kun kehotin poistamaan valheet, teki rikosilmoituksen  😄 Poliisin tutkimatta jättämispäätöksessä joka tuli tiedoksemme luki että ilmoitus on epämääräinen ja ettei poliisin resurssia tulisi käyttää ihmissuhteisiin liittyvien erimielisyyksien välineenä..

Vierailija kirjoitti:

puhelimessa kun mies vastasi minun luona ollessaan. 

Tuota noin. Et ehkä kakkosena ymmärrä, että ei ole ihan tavanomainen tilanne, jossa vaimo tietää, missä on ja soittelee sinne. Toisin sanoen, on aika odotettavaa, että vaimo tuskin on kovin seesteisessä ja rakentavassa mielentilassa soitellessaan miehelle tämän rakastajattaren kotiin tietäen missä puuhissa siellä ollaan.

Täällä ymmärretään hyvin miesparkoja, joita erohaluton puoliso uhkailee, mutta näemmä ei yhtään ymmärretä sitä vaimoa, jonka mielenterveyttä mies koettelee seilatessaan näiden kahden väliä kykenemättä mihinkään itselliseen päätökseen. 

Sille en voi mitään, että ihmettelen, kuka tuommoista miestä pitää seksuaalisesti haluttavana? Yhdenkin tuommoisen puhelun kuuleminen kyllä saisi minut sanomaan, että housut jalkaan ja painu selvittämään asiasi ja tänne ei ole asiaa niin kauan kuin ne tuossa jamassa ovat.

Tässähän oli juuri niin, että vaimo ei halunnut päästää irti. Miksi pitäisi silloin erohalutonta puolisoa niin kauheasti ymmärtää? Paluu tai liiton jatkaminen ei ollut vaihtoehto. Uhkaili kaikenlaisella, en nyt tässä ala erittelemään. Koska lapset olisivat pääasiassa ex-vaimon luona niin joutuisivat kuuntelemaan ja katselemaan kaikenlaista ja sitä en minäkään olisi heille halunnut. Saatikka mies. Miten tässä sitten toimisi etteivät lapset olisi välikätenä exän kipuiluissa. Muutto isälleen ei ollut vaihtoehtona, tosin paljon lapset olivat meidän luonamme kun ero lopulta selvisi. 

Olisiko kylmästi tarvinnut erota ja pelätä miten exä siihen reagoi. No tietenkin raivostuisi vielä enemmän jos mahdollista. Kertokaa te viisaat miten erota erohaluttomasta puolisosta vähimmillä tuhoilla. 

Olisiko kylmästi tarvinnut erota ja pelätä miten exä siihen reagoi. No tietenkin raivostuisi vielä enemmän jos mahdollista. Kertokaa te viisaat miten erota erohaluttomasta puolisosta vähimmillä tuhoilla. 

Sinulle on usea erohaluton kertonut: olemalla rehellinen ja ottamalla se ero heti, ei vitkuttamalla ja valehtelemalla siksi että on vellihousu ja pelottaa, mitä se ex tekee.

Kai sen nyt jokainen ymmärtää, että tuommoinen peli ei ainakaan paranna sen kahelin mielialoja eikä  tekoja, että ollaan siellä uuden luona vastailemassa puhelimeen ja kiemuretelemassa sitten kotona, että enhän minä nyt eroa, en ollenkaan.

Siis kyllä, kylmästi pitää erota, jos toinenkin jo kuvioissa on ja muka vielä vakavasti otettava toinen. Koskaan, missään tilanteessa, muissakin kuin ero, oletko huomannut, että valehteleminen, vitkuttelu, pelkurimainen käytös ja asian pitkittäminen on auttanut? Jos, niin annatko esimerkin?

Vierailija kirjoitti:

Tässähän juuri tulee se, että mikään tapa ei ole oikea, jos toinen on vastahakoinen eroamaan tai on siitä tolaltaan. Jos eron hoitaa nopeasti se on raakaa, jos yrittää antaa aikaa tottua eroajatukseen, sekin on väärin. "Miksi vaimon pitäisi..." Jos mies sitten on eron alullepanija, sekin on väärin. Ei vastahakoinen ole mihinkään tapaan tyytyväinen. Vaikka ei olisi toista naistakaan kuvioissa. 

Tämähän se onkin mielestäni se kummallinen ja vääristynyt juttu, sori vaan. Miksi se eroa haluava olettaa, että toinen tulee koskaan olemaan tyytyväinen? Miksi se eroa haluava vaatii, että eron pitäisi tapahtua niin, että toinenkin on tyytyväinen? Nimenomaan tuskin on ja tuskin tulee olemaan.

Se, joka eroa haluaa, kun toinen on siihen vastahakoinen, hänen pitäisi ottaa vastuu itsestään siten, että hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden. Tyytyy siihen, että häneen ollaan tyytymättömiä. 

Tyytyy siihen, että n

No varmaan juuri siksi että tärkeän ihmisen loukkaaminen on vaikeaa. Toivoo varmaan että kyllä se itsekin kohta huomaa että ero on oikea ratkaisu. Tai ainakin kasvaa ajatukseen eikä ole sitten niin rikki. Kato, huoli painaa, ja syyllisyys. Vähän niin kuin jos joku laittaa mulle aseen kouraan ja pakottaa ampumaan joko naapurin tai oman lapsen, niin ei se helppo ratkaisu ole eikä koskaan tule jättämään rauhaan. Varmaan toivoisin että kun viivytän niin tilanne muuttuu? 

Ehkä joku sitten haluaisi olla helposti taakse jätettävä 🤔 Semmonen 'tänään keksin pim, en enää rakasta, huomenna pakkaan laukut'

Ehkä joku sitten haluaisi olla helposti taakse jätettävä 🤔 Semmonen 'tänään keksin pim, en enää rakasta, huomenna pakkaan laukut'

Tai olisiko mahdollista, että se oma ajatustyö tehtäisiin niin pitkälle, että on tietoinen siitä, mitä tahtoo ja käsitellä niitä syyllisyydentuntoja jo vähän etupeltoon. Valmistaa siis itseään psyykkisesti siihen, että tulen satuttamaan toista ja lujaa.

Silloin ei sitten  tarvitsisi olla että pim mä jätän sut, pum, emmä jätäkään pimpom emmä tiiä mitä mä aion tehdä.

Jos kuitenkin itsellä tiedossa on, että tästä tulee ero, olisiko kohtuullista pitää toinen informoituna asioista? Ja ottaa takkiin ne pskat fiilikset, jotka siinä itseen kolahtaa. Ja ei oo kuule yhtään kuin lapsen ampumiseen pakottaminen. Ei ollenkaan ole, nämä vain kuvittelee, että on. Ilmeisesti resilienssi käsitellä nimenomaan omia tunteita on vain niin surkea.