Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen vaimo ei enää vuosiin pitänyt huolta itsestään. Lihoi ja hänestä tuli suoraan sanottuna ruma. Kävi vain töissä ja hoiti kotia. Muuhun ei aika riittänyt. 

Mies lähti etsimään oman tasostaan seuraa.

No katsellaan, mitä sinä jaksat tehdä, kun tämä helmi raijaa tavaransa sun luo ja alkaa siellä porsastelemaan, kun sinä hoidat kotia. Siitä ollaan kyllä samaa mieltä, että tasoista seuraa on löytynyt.

No eihän kakkonen voi sitä pariskunnan ratkaisua mitenkään heidän puolestaan tehdä. Sehän on täysin heidän keskinäinen juttu. Itse sanoin aikanaan, että en millään lailla ota kantaa tai sekaannu miten eronsa hoitavat. Olen taustalla ja teen omat päätökseni.

Ei vaimon tarvitse eroa ottaa hoitaakseen, kuten joku kyseli, mutta ehkä tässä kyseessä oli tapaus, että mies kyllä otti eron puheeksi. Mutta joko vaimo ei ottanut sitä tosissaan, vastusti eroa, alkoi anella ja pyydellä tms. Mies silloin antoi aikaa tottua ajatukseen. Mutta kun muutosta ja ajatusta eron toteutumiseen vaimolta tullut niin sitten alkoi hoitaa sitä eteenpäin käytännössä. 

Tässähän juuri tulee se, että mikään tapa ei ole oikea, jos toinen on vastahakoinen eroamaan tai on siitä tolaltaan. Jos eron hoitaa nopeasti se on raakaa, jos yrittää antaa aikaa tottua eroajatukseen, sekin on väärin. "Miksi vaimon pitäisi..." Jos mies sitten on eron alullepanija, sekin on väärin. Ei vastahakoinen ole mihinkään tapaan tyytyväinen. Vaikka ei olisi toista naistakaan kuvioissa. 

Ei toinen nainen ole se rikkoja, pariskunnan väleissä on joku särö tai isompi railo jo olemassa. Se on pariskunnan asia miten suhteensa hoitavat kuntoon tai sitten ei. Jos nyt sanotaan, että kun se mies ei hoitanut, vaikka itse halusin.  Niin, mutta silloin edelletykset toimivalle parisuhteelle ovat jo menetetty. Miksi jäädä toimimattomaan suhteeseen. Kumpikaan. 

Lyhyesti: Minusta Hukassa kannattaa kyllä hakeutua terapiaan nimenomaan. Tuskin ammattilainen alkaa sekoittaa päätä vaan auttaa ehkä juuri tunnistamaan paremmin mitä Hukassa itse haluaa. Se on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Sukulaisten ja ystävien kanssa puhuminen voi myös auttaa. Mutta siinä on ongelmana, että kaikilla on omat lojaliteetit ja tunteet pariskuntaa kohtaan. Jolloin on suurempi riski, että saa neuvoja, jotka sekoittavat päätä enemmän.

Hukassa on ottanut jo ison askeleen, kun on uskaltautunut avautumaan tänne. Täällä taatusti on ainakin suuri määrä ulkopuolisia, jotka katsovat tilannetta ulkopuolelta. Tosin neuvotkin vaihtelevat pohjautuen kunkin omaan persoonaan ja kokemustaustaan. Mutta ainakin voi saada uutta näkökulmaa omaan tilanteeseensa.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

28 vuotta ja sikana inisee vieläkin eroaan mökillä uuden kanssa 😂.

Tekis töitä.

Onneksi työni ei ole aikaan eikä paikkaan sidonnainen. Yksittäisiä päiviä (max 1 krt/kk) käyn toimistolla ja tietty aika päivässä pitää olla tavoitettavissa. Taisin eilen lopetella työt muutamaa minuuttia ennen puoltayötä. 

Myönnetään siis, että mielenkiintoisten kirjoituksien takia tämä ketju on välillä aikamoinen aikasyöppö. Omat työni ei kärsi siitä joustavuutensa takia.

Aika vähän mökkimiehen kanssa existämme nykyään puhutaan. Mökkimies on hyvin kartalla poikani asioista ja tulevaisuuden toiveista yms. Ja nimenomaan kun poika tykkää jutella mökkimiehelle kaikesta. Ja kun kaikki pojan tulevat asuntokuviot liittyy myös minuun niin mökkimies on hyvin ajantasalla. Siitähän kaikki riemu repesi kun poika ei halunnut isänsä kanssa viettää joulua, vaan meidän.

Miä mitään inise 💝

28 v yhdessä 

Täällä 15 vuotta oltu yhdessä, olin toinen nainen. Hyvin se menee! Älä kuuntele epäilijöitä,  tiedät että he ovat näitä jätettyjä katkeria naisia 😊

Tässähän juuri tulee se, että mikään tapa ei ole oikea, jos toinen on vastahakoinen eroamaan tai on siitä tolaltaan. Jos eron hoitaa nopeasti se on raakaa, jos yrittää antaa aikaa tottua eroajatukseen, sekin on väärin. "Miksi vaimon pitäisi..." Jos mies sitten on eron alullepanija, sekin on väärin. Ei vastahakoinen ole mihinkään tapaan tyytyväinen. Vaikka ei olisi toista naistakaan kuvioissa. 

Tämähän se onkin mielestäni se kummallinen ja vääristynyt juttu, sori vaan. Miksi se eroa haluava olettaa, että toinen tulee koskaan olemaan tyytyväinen? Miksi se eroa haluava vaatii, että eron pitäisi tapahtua niin, että toinenkin on tyytyväinen? Nimenomaan tuskin on ja tuskin tulee olemaan.

Se, joka eroa haluaa, kun toinen on siihen vastahakoinen, hänen pitäisi ottaa vastuu itsestään siten, että hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden. Tyytyy siihen, että häneen ollaan tyytymättömiä. 

Tyytyy siihen, että nyt ei erota ihanasti toisiamme syvään halaten, vaan lähden tästä tietäen, että tuo toinen ei minusta nyt hyvää ajattele. Toivoahan sopii, että kun tunteet laimenevat ja aikaa kuluu, toinenkin alkaa nähdä erossa niitä samoja syitä kuin minä nyt näen. Siihen saakka purra hammasta, pysyä itse asiallisena ja hävitä kuvioista mahdollisimman siististi. Ja ennen kaikkea pysyvästi. Haahuilematta ja vaiheilematta.

Mutta tätähän nämä vaiheilijaeroajat eivät vaan kestä. He eivät kestä olla pska tyyppi, vaan heidän on oman egonsa vuoksi kikkailltava ja temppuiltava siinä erotessa, jotta he voisivat sitten valittaa, että kun mikään ei riitä. Sori taas kovat sanat, mutta siltä se on monesti vierestä vaikuttanut.

Kakkonen ei toisaalta myöskään koskaan kykene näkemään tilannetta ihan objektiivisesti, vaan tietysti hänen sympatiansa kääntyvät tiettyyn suuntaan.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi kuulla näiltä toisilta naisilta, että miten he voivat lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan? Ei vaikuta edes omatunto vaivaavan? Mielestäni naisten kuuluisi aina pitää toistensa puolia ja olla lojaaleita toisiaan kohtaan. En koskaan voisi elää itseni kanssa, jos lähtisin särkemään toisen elämää. Ja vielä ylpeilisin sillä ja puhuisin vaimosta väheksyvästi kuinka hän ei ole päätöstä saanut aikaan. Meitä on moneen junaan ja tuollainen juna ei todella olisi minua varten. Hurja lukea, että tuollaisia ihmisiä todella on olemassa.

 

Pata kattilaa soimaa. Mikähän omatunto tai itsearvostus puuttuu näiltä aviovaimoilta, jotka jäävät roikkumaan ja jopa seksisuhteeseen miehen kanssa ja --kuten on täälläkin sanottu, en minä - kynnysmatoksi,  lapaseksi jne. Miksi jäävät särkemään itsetuntoaan ja itseään, vaikka tietävät, ettei mies enää rakasta? Jopa alkaa karttaa läheisyyttä. Tai sanoo rakastavansa, mutta teot ja puheet kertovat toista. Suostuvat itse olemaan kuviossa, jossa mies on myös toisen naisen kanssa. Vedotaan, että kun on niitä ja näitä syitä jäädä siihen, vähin ei ole taloudelliset seikat ja kulissit. Minulla on kyllä vaikea heitäkään aina ymmärtää. 

Ihan samoin voi toinen nainen olla tuollaisessa kuviossa kuin ovat monet aviovaimotkin.

Lyhyesti: Minusta Hukassa kannattaa kyllä hakeutua terapiaan nimenomaan. Tuskin ammattilainen alkaa sekoittaa päätä vaan auttaa ehkä juuri tunnistamaan paremmin mitä Hukassa itse haluaa. Se on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Kuten sanoin, kyllä se varmaan kannattaa. Mutta Liekin ja Kävyn kertomukset, jälleen kerran, hieman horjuttivat vakaata uskoani näihin ammattilaisiin. En valitettavasti muista, kumpi, mutta toinen sanoi mielestäni hyvin kun sanoi, että kyllä nykyään tuollakin saralla on aika monenmoista tarjolla, eikä kaikki oikeasti ole tilanteiden tasalla.

Sen vuoksi minä kehoitan kriittisyyteen tässäkin asiassa. Siis todella kuulostelemaan, minkälaisia tunteita ja ajatuksia terapia herättelee. 

Ja lisäksihän nämä asiat eivät sulje toisiaan pois, ystäville puhuminen ja terapia. Ehkäpä päinvastoin, sillä olisi ehkä hyvä peilata näitä toisiinsa. Kuinka paljon tulee samanlaista tai erilaista asiaa ja mistä se johtuu. 

Salaisuudet ovat raskaita, joten eikö se nyt ole aika iso rasittaja, jos ulospäin elää aivan eri elämää läheisten silmissä kuin kotona?

T: MaratonParkuja

Täytyy myöntää, että olen MaratonParkujan kanssa melko samalla asenteella tuosta terapiasta. Kyllähän se tuo mies on, joka terapiaa tarvitsisi. Itse en näiden haastavien aikojen aikana ole kertaakaan sellaista omalle kohdalleni edes harkinnut. Nyt kun sitä täällä on niin kovasti suositeltu, päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden. Odotukseni sen suhteen eivät kuitenkaan ole kovin korkealla. Olen myös taitava antamaan itsestäni hyvin vahvan ja pärjäävän kuvan, joten mietin sitäkin, kuinka syvästi pystyn tai haluan lopulta avautua ventovieraalle ihmiselle. Onhan tämä kuvio niin hullu, etten ehkä myönnä kaikkia tosiasioita edes itselleni. 

 

Kuurankukka on oikeassa siinä, että tällä hetkellä työnnän ison osan omista haluista ja tarpeistani sivuun. Olen ehkä liiaksi omaksunut sellaisen asenteen tässä perhe-elämässä muutenkin. Täysin en ole itseäni hukannut, vaan vaadin edelleen rehellisyyttä ja totuutta ja avaan tuntojani ja mielipiteitäni hyvinkin suoraan, vaikka mieheni ei sitä kestä. Minua ei pelota hänen kiukkunsa enkä mielistele ja liehittele häntä. Kuitenkin olen mukautunut hänen haluihinsa liikaa luonteeni vastaisesti. 

 

Kuurankukan kanssa olen samalla linjalla myös siitä, että läheinen suhde ystävään muokkaa reaktiota. Olen kertonut asiasta yhdelle läheiselle ystävälleni, joka tuntee meidät molemmat. Hänelle asia meni aivan tunteisiin, hän alkoi luomaan valtavia kauhuskenaarioita ja työntämään monenlaisia epäilyksiä päähäni, joten oloni ei suinkaan helpottanut, vaan kuormituin lisää ja tuntui jopa, että minä jouduin kannattelemasn häntä tässä suuressa järkytyksessään. Tiedän, että muut ystäväni sekä sisarukseni olisivat yhtä tiukalla ja tuomitsevalla linjalla ja nousisivat puolustamaan minua verisesti. En jaksa sellaista ennen kuin olen saanut oman kantani selkeäksi. Tuon ystäväni lisäksi asiasta tietää minun kauttani nyt kaksi henkilöä. He ovat miespuolisia ja olemme mieheni kanssa molemmat tunteneet heidät vähintään yhtä kauan kuin toisemme. Eli siis pitkä historia takana kummankin kanssa. He pystyvät suhtautumaan asiaan rationaalisesti ja antamaan selkeitä mielipiteitä ja neuvoja. Heille on helpompi avautua, kun en joudu selittelemään ylimääräisiä asioita eivätkä he utele ja tivaa, vaan riittää, että puhumme siitä mitä on minun mieleni päällä. Miehelleni toki on erittäin kova paikka, että he tietävät, koska hän häpeää käytöstään niin kovasti. 

- Hukassa

Lisäksi terapiasta sen verran, että työni on tällä hetkellä erittäin kuormittavaa, joten siihen ainakin voi psykologilta saada käytännön apuja.

- Hukassa

Täällä käydään nyt tosi mielenkiintoista keskustelua.

MaratonParkuja kyllä osui taas naulan kantaan miettiessään eroa haluavan toimintaa.

Olemme puhuneet aiheesta paljon ystäväni kanssa. Ja olemme samaa mieltä siitä, että eroa haluavalta pitää löytyä sitä selkärankaa toimia suoraselkäisesti pelkäämättä sitä vastapuolen reagointia. Omalta kohdaltani kaikki tuli niin puskista, mutta olisin arvostanut rehellisyyttä.

Kyllä minä kakkosnaisena olisin todella varovainen, vaikka ykkösnaiseksi nousisinkin. Omassa tilanteessani kun nyt tiedän, esim. kuinka exä vietti aikaa minunkin peiton alla, kuinka hyvin osasi näytellä kotona rakastavaa miestä, kuinka vielä puoli vuotta myöhemmin halasi minua lapsemme nähden ja sanoi, että ei ole ketään toista (siis 0,5 v aikaisemmin tyttöystävä julkaissut suhteen julkisessa mediassa). Ja kaikkea muutakin. Vaikka exän nykyisen fani en ole niin minua hirvittää silti Hänen puolesta. Olen todella onnellinen, että exästä eroon pääsin.

Toivon, että Hukassa nimimerkin eteen osuu hyvä ammattilainen keskusteluavuksi. Ammattilainen osaa kuunnella ja nostaa Hukan ajatuksia pinnalle niin, että puhe ei pyöri pelkästään siinä mitä mies tuntee.

Itseäni häiritsee kovasti se miehen itsekkyys Hukassa nimimerkkiä kohtaan, mutta myös tätä toista naista kohtaan. Kun toinen nainen on tuonnut esiin tulleet tunteet niin suhde pitäisi ehdottomasti päättää. Hirveetä leikkimistä naisten tunteilla. 

Kiitos M36 kun kirjoitit, palaan kirjoitukseesi vielä. Nyt töiden pariin takaisin.

28 v yhdessä 

Aikamoinen kuvio om M36:lla. Yhteisen ydinperheen lapset, nyt tämä harha-askeleena tullut lapsi. Tyttiksen-avovaimon entisen perheen lapset ja nyt sitten tulossa uusi vauva. Vielä adoptiojutut päälle.  Tulee mieleen, että avovaimo haluaa sitoa M36 ankkurilapsella tai parilla. Joko aidosta rakkaudesta tai sitten taloudellisista syistä. Jos se on totta, että M36 on taloudellisesti kannattava kumppani. Opiskelut tai työssäkäynnit eivät taida kiinnostaa. Jos tämä tarina on siis todellinen, sopivasti nyt ilmestyi piristämään palstaa uusien tulokkaiden lisäksi. Ja vakkarit hyvin siloisia hänelle. 

Sitä ihmettelin, että äitiyslomalla oleva exällä oli kotiapulainen. Maksoiko ihan itse palkan vai vauvelin isä? Edelleen jos siis tämä tarina on tosi. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi terapiasta sen verran, että työni on tällä hetkellä erittäin kuormittavaa, joten siihen ainakin voi psykologilta saada käytännön apuja.

- Hukassa

Olet siis menossa psykologin vastaanotolle etkä käsittääkseni terapiaan.

Hukassa,

Se terapia voi toimia tai sitten ei. Mutta kannattaa kokeilla. Tilanteesi on kaikin puolin kuormittava. Lisäksi pelkästään sillä, että sanot asiat ääneen niin kuin ne ovat, on jo taikavoimaa. Meidän on niin helppo pettää itseämme ja piilottaa totuus jopa itseltämme sen takia, että pohjimmiltaan pelkäämme muutosta. Mutta tuossa sinun tilanteessa olet jo onneton, joten muutos voi olla muutos parempaan.

Ja varmasti on kaikenlaisia terapeutteja ja terapioita, jotka toisille toimii ja toisille ei. Siinä mielessä Käpy ja Liekki nostivat esille tärkeitä näkökulmia. Mutta toinen heistä totesi, että työ on joka tapauksessa tehtävä itse. Minusta sinä Hukassa olet jo hyvässä alussa kun olet uskaltanut kertoa tilanteesta jollekin. 

Sinun miehelläsi ei ole tietenkään mitään oikeutta suuttua sinulle, jos kerrot omista tunteistasi. Mutta suuttumuksen alla onkin hänellä varmaan joku toinen tunne. Esimerkiksi juuri häpeä ja syyllisyys. Sinä et ole vastuussa hänen tunteistaan. Niin makaa kuin petaa sanotaan.

Mitä mieltä ne miehet ovat olleet? Onko sieltä tullut hyviä neuvoja? 

Kyllä minusta tuntuu pahalta puolestasi ja toivon kyllä, että pian kirkastuu.

Kuurankukka

 

Vierailija kirjoitti:

Liekki, Käpy ja Hukassa saivat minut miettimään näitä terapiajuttuja. Onhan se nyt myös hemmetin nurinkurista, että se on Hukassa, joka terapiaan lähtee. Tarkoitan, että siitä voi olla apua, varmasti onkin, mutta Liekin ja Kävyn kertomukset + kokemukset saivat tuumailemaan.

Entä, jos terapeutti ei olekaan tilanteen tasalla ja ammattitaitoinen, vaan sekoittaa päätä lisää lähtemällä linjalle, miten Hukassa nyt voi enemmän ja enemmän tukea aviomiestä, joka nyt on selkeästi kriisissä? Jospa sieltä ei löydykään se oma ääni, vaan jotain muuta?

Minulla ei ole mitään kokemusta terapiasta tai oikeastaan minkään muunlaisesta ohjauksesta vai miksi sitä sanoisi, mitä nyt töiden kautta on tullut haastatteluiden tai tiimiytymisen tukemisen tms. kautta, joten oikeasti en osaa näistä mitään sanoa.

Olen varmaan ihan hakoteillä, mutta itse ehkä etenkin Hukassa tilanteessa aloittaisin siitä, että juttelisin ystävien kanssa, e

Hyviä pointteja jälleen MaratonParkujalta.

Nurinkurista tai ei, Hukassa on nyt kuitenkin itse hakeutumassa psykologille, koska hän kokee maailman ympärillään tulleen hulluksi. Minusta tuo on täysin oikeaa toimintaa, eihän hän voi miestä sinne lähettää vaikka sinänsä ehkä aihetta olisikin. Happinaamari on saatava ensin omille kasvoille. Olen myös sitä mieltä, että puolueettoman, ulkopuolisen asiantuntijan avulla Hukassa voi saada paremmin apua kuin ystäviltä, jotka tietenkin olevat hänen puolellaan ja näkevät tilanteen enemmän tai vähemmän Hukassan linssien läpi. Näkemys ei silloin ole puolueeton, miten voisikaan olla. Toivottavasti Hukassa löytää hyvän terapeutin joka auttaa häntä saamaan selkeyttä ajatuksiinsa ja tunteisiinsa ja asettamaan sitten selvät rajat, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan pitkällä tähtäimellä.

Tulee myös mieleen, että teapian lisäksi Hukassaa voisi auttaa suuresti se, jos hän pystyisi ottamaan nyt etäisyyttä tilanteeseen ja aikaa itselleen. Siis ihan irtiotto normilolosuhteista. Oma väliaikainen asunto vaikka pariksi tai jopa muutamaksi viikoksi. Jos mies on oikeasti tauolla naisestaan nro 2, niin hänellähän pitäisi nyt riittää hyvin aikaa ja resursseja pyörittää kotipalettia sen aikaa, että Hukassa selvittelee päätään ja sydäntään. Asiat usein selkeytyvät, kun ne näkee hieman etäämmältä. Kokonaiskuvio on silloin helpompi hahmottaa ja samalla huomaa, että on niin paljon muutakin kuin se tuttu ja turvallinen raami, johon on joutunut sovittautumaan pitkä aikaa ja joka ei ole enää vuosiin tuntunut hyvältä.

Tärkeintä on olla uskollinen itselleen ja asettaa selkeät rajat, kuinka itseä saa kohdella - niin itse kuin toisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän juuri tulee se, että mikään tapa ei ole oikea, jos toinen on vastahakoinen eroamaan tai on siitä tolaltaan. Jos eron hoitaa nopeasti se on raakaa, jos yrittää antaa aikaa tottua eroajatukseen, sekin on väärin. "Miksi vaimon pitäisi..." Jos mies sitten on eron alullepanija, sekin on väärin. Ei vastahakoinen ole mihinkään tapaan tyytyväinen. Vaikka ei olisi toista naistakaan kuvioissa. 

Tämähän se onkin mielestäni se kummallinen ja vääristynyt juttu, sori vaan. Miksi se eroa haluava olettaa, että toinen tulee koskaan olemaan tyytyväinen? Miksi se eroa haluava vaatii, että eron pitäisi tapahtua niin, että toinenkin on tyytyväinen? Nimenomaan tuskin on ja tuskin tulee olemaan.

Se, joka eroa haluaa, kun toinen on siihen vastahakoinen, hänen pitäisi ottaa vastuu itsestään siten, että hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden. Tyytyy siihen, että häneen ollaan tyytymättömiä. 

Tyytyy siihen, että n

Tämä on kyllä aivan outo ketju. Ensin perustetaan vertaistuki kun tuetaan näitä eroistaan kipuilevia ihmisiä ja kerrotaan monin eri tavoin miten se mies vaaaan halusi erota vaikken minä yhtään antanut minulle aikaa tai mahdollisuuksia jospa vain olisikin voitu vielä...nyt sitten juttu kääntyykin, että mies on syyllinen kun ei vaan nopeasti ja itsekkäästi " ota vastuuta itsestään ja hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden". 

Miten tää voi olla näin, että aina kommentit kääntyvät näille kommentoijilee itselleen sopivaan muotoon. Ei mitenkään olla niin, että totta puhut, näinhän se menee, ei voi toimia oikein kun toinen on vastahakounen. Syy haetaan aina muusta kuin eroa vastustavasta. Hänen ei koskaan tarvitse täällä ottaa vastuuta omasta vastahakoisuudestaan tai erohaluttomuudestaan. Hänhän on se uhri ja saavat uhriutua ihan rauhassa ja kyseenalaistamatta. Se on niin helppoa kipata kaikki sen eroa haluavan kontolle.  Ja tosiaan, teki tämä niin tai näin. 

Ihan samoin voi toinen nainen olla tuollaisessa kuviossa kuin ovat monet aviovaimotkin.

Itse asiassa, saattaa olla huonommassakin asemassa tuossa kuviossa. Tässä tarkoitan sitä, että todella monella toisella naisellahan on se käsitys, että heillä on ns. kaikki tieto, kun taas vaimo on asioista tietämätön.

Mutta näin oikeastaan aika harvoin on. Tilanteessa, jossa vaiheillaan puolison ja sen toisen välillä on enemmän kuin todennäköistä, että ei sille toisellekaan kerrota puolistakaan asioista, mitä siellä kotona tapahtuu. 

Vaimolle asiat ja se toinen paljastuu aikanaan. Toiselle ne valkoiset, harmaat, tummat ja ehkä suorastaan mustat valheet eivät kenties koskaan.

Hän siis aloittaa sen elämän, jota halveksuen katsoi vaimon elävän, täysin autuaana uskossaan kaikkivoivasta tietävyydestään.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän juuri tulee se, että mikään tapa ei ole oikea, jos toinen on vastahakoinen eroamaan tai on siitä tolaltaan. Jos eron hoitaa nopeasti se on raakaa, jos yrittää antaa aikaa tottua eroajatukseen, sekin on väärin. "Miksi vaimon pitäisi..." Jos mies sitten on eron alullepanija, sekin on väärin. Ei vastahakoinen ole mihinkään tapaan tyytyväinen. Vaikka ei olisi toista naistakaan kuvioissa. 

Tämähän se onkin mielestäni se kummallinen ja vääristynyt juttu, sori vaan. Miksi se eroa haluava olettaa, että toinen tulee koskaan olemaan tyytyväinen? Miksi se eroa haluava vaatii, että eron pitäisi tapahtua niin, että toinenkin on tyytyväinen? Nimenomaan tuskin on ja tuskin tulee olemaan.

Se, joka eroa haluaa, kun toinen on siihen vastahakoinen, hänen pitäisi ottaa vastuu itsestään siten, että hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden. Tyytyy siihen, että häneen ollaan tyyt

Itse olen tästä kyllä hieman eri mieltä. On minua ainakin monesta suunnasta ravisteltu siihen, että ero olisi oikea ratkaisu, eikä minun kannattaisi omien halujeni vastaisesti taipua mieheni haluihin. En koe millään lailla itse olevani syytön haastavaan olotilaani. Vapaaehtoisesti olen tähän järjestelyyn suostunut eikä kukaan minua pakota tässä pysymään. Kyllähän siitä saa itseäänkin syyttää. En ymmärrä mihin perustat tuon väitteesi.

- Hukassa

"Hän siis aloittaa sen elämän, jota halveksuen katsoi vaimon elävän, täysin autuaana uskossaan kaikkivoivasta tietävyydestään."

Tuskin. Voi kyllä olla ihastunut ja sitten rakastumisen euforiassa. Aviovaimo tuskin euforiassa on. Riskinhän siinä osassa ottaa ja tuskin minkä tahansa takia. Tuommoisen voin ymmärtää, mutta jotain pelkkää pa*emista en käsitä. 

Tuo edeltävä kommenttini oli siis vastaus tähän alla olevaan. En tiedä miksi lainaus meni noin omituiseksi.

-Hukassa

Tämä on kyllä aivan outo ketju. Ensin perustetaan vertaistuki kun tuetaan näitä eroistaan kipuilevia ihmisiä ja kerrotaan monin eri tavoin miten se mies vaaaan halusi erota vaikken minä yhtään antanut minulle aikaa tai mahdollisuuksia jospa vain olisikin voitu vielä...nyt sitten juttu kääntyykin, että mies on syyllinen kun ei vaan nopeasti ja itsekkäästi " ota vastuuta itsestään ja hyväksyy sen toisen vastahakoisuuden". 

Miten tää voi olla näin, että aina kommentit kääntyvät näille kommentoijilee itselleen sopivaan muotoon. Ei mitenkään olla niin, että totta puhut, näinhän se menee, ei voi toimia oikein kun toinen on vastahakounen. Syy haetaan aina muusta kuin eroa vastustavasta. Hänen ei koskaan tarvitse täällä ottaa vastuuta omasta vastahakoisuudestaan tai erohaluttomuudestaan. Hänhän on se uhri ja saavat uhriutua ihan rauhassa ja kyseenalaistamatta. Se on niin helppoa kipata kaikki sen eroa haluavan kontolle.  Ja tosiaan, teki tämä niin tai näin.