Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kakskasin mieskin olisi voinut vaatia asunnon myyntiä heti, kun läksi. Mutta siellä frouva asunee edelleen. Ja se mies taisi jättää vain vanhoja työkalujaan. Ja tulee saamaan asunnon myynnistä omansa, kunhan jätetty frouva toipuu ja hankkiutuu muualle asumaan. Tuskin sentään omaa osuuttaan exä jättää hänelle.

Voi voi. Kun kakskasin mies ei ole tähän päivään mennessä suostunut edes puhumaan asunnon myynnistä tai roiniensa pois kuljettamisesta. On väistellyt ja lopettanut puhelun ja ollut vastaamatta, kun kakskasi on yrittänyt asiaa hoitaa. Kakskasi asuu siellä siihen saakka nyt ennen kuin just täysikäistynyt lapsi muuttaa pois. Maksaa miehenkin puolesta vastikkeet jne. ja mies palaa sitten jossain vaiheessa varmaan antamaan suostumuksen laittaa rahat tilille.

Yhteisomistuksen purkua voi hakea käräjäoikeudesta. Toimijuuden voi ottaa omiin käsiin, vaikka olisi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos siellä onkin itse narsisti, emotionaalisen manipulaation master mind, sellainen alitajuntaan ryömivä tunteiden ohjailija, ettet sinä tai suurin osa ole sellaista koskaan kohdannut?

 No siitähän onkin kyse, että mitä todennäköisemmin on, jos käytös kuvailemaasi on. Joten sen vuoksi ihmettelenkin toistuvasti, miksi juuri APn kohdalla tämä olisi mahdoton selitys ja todennäköisempi on, että hän itse sitä ja tätä ja ihan vielä ilkeyttään.

Ymmärrän, että sellaisesta kuviosta on vaikea päästä irti. Mutta sitähän nyt ei kysytty, vaan kysyttiin, mitkä ovat askeleet hyvään eroon. Siihen vastasin, en kysymykseen, mitä tehdä, jos vastassa on manipulaation master mind. Sillä kenties sinäkin myönnät, että suurin osa erotilanteista ei mene niin, että vastassa on tuota? Vaan on kyseessä ih

Silti oikeasti, jos vastassa oleva on täysin rajaton,

Oikeampi kysymys on miksi aplla kesti niin kauan tajuta tilanne ja hakea itselleen ammattiapua. Mutta semmoista se oikeasti on, on todella vaikeaa ymmärtää olevansa se tapaus tilastoissa, jonka jutut ei mene niinkuin muilla. 

Muuten olen maratonparkujan linjoilla, mutta se pitää ottaa kyllä huomioon, että miehillä kestää vielä pisempään kuin naisilla. Eivät ole tottuneet edes avunottamiseen saatika miettimään, että tässä on mt-hommat oikeasti kyseessä. Nuoremmat ovat fiksumpia.

Jokaisella eronneella on se oma kokemus erosta, on itse haluttu erota tai puoliso on halunnut erota. On suhteita, jossa tunteet on kuolleet toiselta tai molemmilta, on väkivaltaa/alkoholismia, on pettämistä jne. On niin erilaisia omia kokemuksia ihmisillä ja lisäksi on niitä ystävien, sukulaisten, työkavereiden eroja. Näitä riittää. On varmasti myös niitä, joita on todella vaikea jättää (itsetuhoisuus, kosto yms). Sitten toki on niitä eroja, jotka sujuvat molemmin puolin asiallisesti, toista kunnioittaen. Jokaisen stoory on omanlainen.

MaratonParkuja hyvin kiteytti ne eroon liittyvät asiat, jota itse olisin toivonut ja ansainnutkin. Rehellisesti eroamisen! Ei masennus stooryja, salakämppiä, "työmatkoja" jne. Meitäkin on, jotka olisivat päästäneet heti irti, ihan ensimmäisenä kysyin onko toista naista, haluaako erota jne. Mutta ei halunnut ja ei ollut toista naista, 10 kk sitä katselin ja luotin ja lopulta katkaisin itse suhteemme. Minkä takia ei voinut olla rehellinen ja pelasi kahdella naisella. Se toinen nainen selvisi vasta 1v 3kk myöhemmin kaiken alusta. En ole hankala ihminen, minusta exä oli todella itsekäs. Huoli masennuksen takia kalvoi, oma suru ja paniikki oli toissijaista. Aika on tehnyt tehtävänsä, kunnioitus lapseni isään meni, mutta en edelleenkään häntä vihaa tai halua olla hankala. 

Kuinka paljon eroissa on sitä, että uuden kumppanin löytäjän exä on oikeasti hankala ja kuinka paljon sitä että uuden kumppanin löytäjä kertoilee nykyiselle "pötyjä hankalasta exästä". Sekä, että löytyy varmasti.

Kyllä väitän, että sopuisasti päättyneissä eroissa ollaan oltu rehellisiä ja puheyhteys on pysynyt koko suhteen ajan hyvänä vaikka romanttinen rakkaus olisi päättynyt.

28 v yhdessä 

Nauratta kun nyt joillekin exille ei olekaan mitään arvoa jos joku mies jättää liki 200 000 asunnon jakamatta kokonaan ex-vaimolleen vaatimatta ositusta.

Todellakaan tämä ei ole mikään hyvä ja jalo teko. Tulee vastaan jakamaton pesä sitten viimeistään kuoleman jälkeen perillisille ja etenkin, jos kuviossa on jo uusperhettä tiedossa on kunnon soppa. Varsin jos ex-vaimo kuolee ensin, on niille ekan liiton lapsille tehty aika källi.

Käytännössä siis mies omistaa ex-vaimonsa kodista edelleen 50 pros. Itse miettisin kaksi kertaa, jäisinkö loppuäikseni semmoiseen loukkuun.

"Kyllä väitän, että sopuisasti päättyneissä eroissa ollaan oltu rehellisiä ja puheyhteys on pysynyt koko suhteen ajan hyvänä vaikka romanttinen rakkaus olisi päättynyt."

Niinpä. Minun ex-avomies ei edes tervehdi, kun fillaroi vastaan tai nähdään bussissa. Siis minä jätin hänet, mutta tavallaan hän itse aiheutti sen omalla käytöksellään. Kaikista huvittavinta on, että tunnen hänen nykyisen vaimonsa ja hänen kanssaan moikkaamme aina iloisesti. 

Ei ole mitään jakamatonta pesää! Omistus siirrettiin vaimolle ja lapsille. Se ei jäänyt mihinkään muhimaan tai odottamaan mitään. Älkää keksikö omianne. 

"Tilanne oli täysin päinvastainen, kun Karppinen-Kummunmäki ja hänen puolisonsa päättivät erota vuonna 2019. Takana oli 12 vuotta avioliittoa, joista kolme oli kulunut pariterapiassa.

Eron jälkeen Karppinen-Kummunmäki ei nähnyt syytä enää elää.

Epätoivoissani yritin itsemurhaa ja vieläpä kahdesti. Kun olin sinnitellyt ja yrittänyt kaikkeni kolme vuotta, voimat olivat täysin lopussa. Jälkikäteen on helppo sanoa, että meidän olisi pitänyt erota aiemmin."

https://www.apu.fi/artikkelit/henna-karppinen-kummunmaki-naisen-naimatt…

Vierailija kirjoitti:

Kuulepas nyt 28. Olen arvostanut kommenttejasi, mutta nyt tuntuu, että kirjoittaa ihan mitä vaan, niin ärsyynnyt. 

Kun kerroin, että mies jätti tuon 30-vuotta kerätyn omaisuutensa exälleen kerroin vain realistisen totuuden. En kehuakseni jotain, tämä oli tähän tilanteeseen sopiva ratkaisu eron jälkern. 

Olisitko ollut sitten tyytyväinen, jos mies olisikin pakottanut itkevän, eroa ja muuttoa vastustavan ex-vaimonsa muuttamaan vastentahtoisesti, lapsetkin olisivat joutuneet asumaan eri asunnossa kuin lapsuuskodissaan. Pakotettu muutto olisi heijastunut heihin erittäin monessa asiassa, äitinsä mielentilan kautta myös. Tässä nimenomaan oli niin, että exä itse välttämättä halusi jäädä tähän asumaan, irtaimistoinern. Jos mies olisi vaatinut oman osuutensa erossa niin silloin exä ei olisi myöskään pystynyt jäämään vaan olisi ollut pakotettu muuttamaan. Huonekalut ym. Olivat tälle exälle tärkeitä, vaikkeivat ehkä ole

En nyt olisi lainkaan varma kumpi meistä ärsyyntyy, en ole laisinkaan ärsyyntynyt kirjoituksistasi. En ole edes ollut tietoinen, että olen juuri Sinun kirjoituksiisi kommentoinut, siksi ne nimimerkit olisi kivoja.

Tässä Sinun keromassasi stoorissa tilanne on varmasti Heille ollut paras ratkaisu myös lapsia ajatellen. Oikeasti tarkoitukseni oli kommentoida tilannetta omalta kokemukseltani, että itse en arvosta sitä että jätetään kaikki roinat toiselle. Samalla jätetään lapsi toiselle niin, että lapsella ei ole sitä toista kotia jossa viettää toisen vanhemman kanssa aikaa. Itse yritin silloin alussa ihan tosissani neuvotella asunnon myyntiin laitosta ja lapsen asumisjärjestelyistä uudessa tilanteessa. Mutta exä pesi kaiken vastuun ja velvollisuuden lastansa kohtaan tällä jalolla teolla pysyä kirjoilla asunnossa, ottamatta lastansa yhdeksikään yöksi luokseen jne. Muistutan että asuntolaina maksettu, maksan yksin kaiken myös siis asuntoon kuuluvat rahoitusvastikkeet jne. Että siis kuluja exällä ei asuntoon tai lapseensa kohtaan ole. Minä ainakin toivon, että exä ei näe tätä jalona eleenä minua kohtaan. Lapsen puolesta toki koen, että ratkaisu oli ihan hyvä ja pian asuntoa aletaan myymään kun lapsi muuttaa pois.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

"Tilanne oli täysin päinvastainen, kun Karppinen-Kummunmäki ja hänen puolisonsa päättivät erota vuonna 2019. Takana oli 12 vuotta avioliittoa, joista kolme oli kulunut pariterapiassa.

Eron jälkeen Karppinen-Kummunmäki ei nähnyt syytä enää elää.

Epätoivoissani yritin itsemurhaa ja vieläpä kahdesti. Kun olin sinnitellyt ja yrittänyt kaikkeni kolme vuotta, voimat olivat täysin lopussa. Jälkikäteen on helppo sanoa, että meidän olisi pitänyt erota aiemmin."

https://www.apu.fi/artikkelit/henna-karppinen-kummunmaki-naisen-naimatt…

Noinkin voi käydä vaikka on kolme (3) vuotta pariterapiassa käyty 12 vuoden avioliitossa eli 1/4 liiton ajasta. Ja ihan akateeminen nainen. Nyt voi jo onneksi hyvin.

Miten muuten kävi Ap:n asunnon kanssa lopulta? Saivatko myytyä ja saiko ap ns. omansa pois? Ja muuttiko siis ex siitä lopulta uusperheineen pois? 

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 7316.

Sinäkö teet hyvää Ap:n hyvinvoinnille ?

Kun perustaa perheen, sitä toki elää perhe-elämää, itselläni toki siihen kuului oma työ ja omat ystävät. Toki exäni oli iso osa elämääni, kasvettiin nuorista viiskymppisiksi yhdessä. Ero tuli, mutta en kadu yhteistä 28 vuotta. Siihen kuului paljon rakkautta ja hyviä asioita. Kyseinen parisuhde tai oikeastaan yhdessä eletty elämä on tehnyt minusta sen ihmisen joka olen nyt. En näe millään lailla olevani tyhjän päällä. Taloudellisesti oli helpompaa kun oli kaksi maksajaa, mutta olin suhteessa se joka maksoi kaikesta aina enemmän ja maksoin kaikki "suuremmat" hankinnat esim. Tv, pesukoneet (astia ja pyykki), uusi sänky jne.

28 v yhdessä

Teillä se asunto edelleen yhteinen exän kanssa 🤣

28, sullahan kirjoituksesi mukaan on ystäviä ihan vaikka muille jakaa, eikö he voi sinua autotonta käyttää kaatopaikalla? Ei se mökkimieskään varmaan kävellen käy töissä.

Selitysten keksiminen on jo ihan omaa luokkaansa tässä keskustelussa 

🌻

Vierailija kirjoitti:

Nauratta kun nyt joillekin exille ei olekaan mitään arvoa jos joku mies jättää liki 200 000 asunnon jakamatta kokonaan ex-vaimolleen vaatimatta ositusta.

Todellakaan tämä ei ole mikään hyvä ja jalo teko. Tulee vastaan jakamaton pesä sitten viimeistään kuoleman jälkeen perillisille ja etenkin, jos kuviossa on jo uusperhettä tiedossa on kunnon soppa. Varsin jos ex-vaimo kuolee ensin, on niille ekan liiton lapsille tehty aika källi.

Käytännössä siis mies omistaa ex-vaimonsa kodista edelleen 50 pros. Itse miettisin kaksi kertaa, jäisinkö loppuäikseni semmoiseen loukkuun.

Ei jäänyt mitään jakamatonta pesää. Mies luopui virallisesti, "ositus" tehtiin siis niin, että kaikki jäi exälle. Ei ole tuota tilannetta, mikä on esimerkiksi 28 tai joillain, että omaisuus jätetään roikkumaan johonkin hamaan tulevaisuuteen naisen harteille. Kun tämä ko. exä kuolee ei se kuulu miehelle mitenkään virallisessa mielessä. Exä sai ja saa emännöidä ihan vapaasti. Ja miksi olisi ollut jotain turhia roinia kun ei niitä ollut ennenkään? Ei ainakaan, että olisivat haitanneet exää. Miehen tavaroita ei hänen tarvinnut säilyttää enää missään. Tarvekalut sai pitää. Mutta ne olivat hyväkuntoisia.

Ei mies tehnyt tätä älyttömyyttään tai tyhmyyttään. Moneen kertaan pohdimme miten olisi paras tapa hoitaa. Me olimme työssäkäyviä ja tulimme toimeen. En halunnut jättää mitään kitinöitä, että "uusi nainen kahmii itselleen omaisuutta", "uusi nainen manipuloi miestä", halusimme lähteä puhtaalta pöydältä siltäosin. Kitinöitä ja nitinöitä tuli silti, mutta sen arvasimmekin ottaa huomioon. 

Se vaan taitaa olla niin, että eroa haluava ei voi tehdä mitään oikein sen jälkeen kun on erosta puhunut ja sen loppuun saattanut. Jos ero on ex-vaimolle hyvin kannattava omaisuuden kannalta, niin "mies ei älynnyt pitää puoliaan",  jos ero ja ositus tehdään niinkuin laki sanoo, silloin eroava exä "vei tuhkatkin pesästä", ei yhtään ajatellut exäänsä. 

Teit niin tai näin, aina väärinpäin. Eroa ja varsinkaan jos on uusi kumppani, ei saa millään anteeksi. Tai ei anteeksi tarvitse saadakkaan vaan asiallisen suhtautumisen asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 7316.

Sinäkö teet hyvää Ap:n hyvinvoinnille ?

Kun perustaa perheen, sitä toki elää perhe-elämää, itselläni toki siihen kuului oma työ ja omat ystävät. Toki exäni oli iso osa elämääni, kasvettiin nuorista viiskymppisiksi yhdessä. Ero tuli, mutta en kadu yhteistä 28 vuotta. Siihen kuului paljon rakkautta ja hyviä asioita. Kyseinen parisuhde tai oikeastaan yhdessä eletty elämä on tehnyt minusta sen ihmisen joka olen nyt. En näe millään lailla olevani tyhjän päällä. Taloudellisesti oli helpompaa kun oli kaksi maksajaa, mutta olin suhteessa se joka maksoi kaikesta aina enemmän ja maksoin kaikki "suuremmat" hankinnat esim. Tv, pesukoneet (astia ja pyykki), uusi sänky jne.

28 v yhdessä

Teillä se asunto edelleen yhteinen exän kanssa 🤣

Niin on ja exällä kävi tuuri, että säästyi lisäksi elatusmaksuista ja olen "kasvattanut" asunnon arvoa maksamalla kolmea eri taloyhtiön lainaa pois rahoitusvastikkeiden maksamisella. Eikä vuosi 2024 paras myyntivuosi ollut. Tämähän oli exän tahto = ei myydä.

28 v yhdessä 

28 kirjoitti:

Lapsen puolesta toki koen, että ratkaisu oli ihan hyvä ja pian asuntoa aletaan myymään kun lapsi muuttaa pois.

28v yhdessä 

Miten helkutissa se asunnon myynti sitten sormia napsauttamalla onnistuu, kun ei ole onnistunut aiemminkaan? Vaikka kuinka olet yrittänyt?

Kerro mitä en tässä juonessa ymmärrä. 

Ex-miehesi siis ei ole suostunut puhuman asunnon myynnistä ikinä koskaan. Olet "joutunut" siinä asumaan. Nyt kun vuosi vaihtuu, niin naps! Ex löytääkin puhelahjat ja asunnon myynti onnistuu. 😅

Tämähän oli exän tahto = ei myydä.

28 v yhdessä 

= kynnysmatto 

Vierailija kirjoitti:

Tämähän oli exän tahto = ei myydä.

= kynnysmatto

Aivan sama minulle jos näet asian näin (= kynnysmatto). Vuonna 2023 asia ahdisti minua välillä kovasti, mutta niinkuin olen aiemmin kirjoittanut niin nykyään tämä on tuntunut täysin minun ja pojan kodilta (ja mökkimies viihtynyt täällä myös hyvin 😉). Tulevana vuonna sitten uudet kujeet (jos olen jälleen kynnysmatto ja toimin taas exän tahdon mukaan).

28 v yhdessä 

Vaikea on irti päästää, kun on vaimon syliinsä saanu ja syvällä pillussa muna .

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään jakamatonta pesää! Omistus siirrettiin vaimolle ja lapsille. Se ei jäänyt mihinkään muhimaan tai odottamaan mitään. Älkää keksikö omianne. 

Tais muori jakaa sitä pesää jo eläessään kaikille ukoille.

Tässä nyt ei ollutkaa tarkoitus röyhistellä jollain ex-miehen uroteolla (kuten nyt jotenkin kummallisesti vääntyi) kun jätti osuutensa ex-vaimolleen. Ositus siis tehtiin noilla spekseillä.  Vaan kertoa, että kaikki miehet eivät ole vainoavia, ilkeitä  kakkamaisia jne. eroajia ja jättäjiä. Nyt se vaan jotenkin vesittyi ja muuttui jankkaamiseksi, että tämäkin ko. teko oli mieheltä oikeastaan väärin ja paskamainen lieroilu. Omaa etuaan kuulemma siinäkin ajoi, kelmi mikä kelmi.