Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Täällä on ollut jälleen vilkasta.
Kaikki hyvin täällä. Olemme soitelleet ja viestitelleet mökkimiehen kanssa ja ikävä on molemminpuolista. Viikko sitten perjantaina oli jotenkin mieli maassa ja mökkimies soitti täysin yllättäen ja puhelun lopussa sain kakistettua suustani ulos, että minulla on ikävä. Taidan yleensä ulospäin antaa kuvan, että olen itsenäinen ja hyvin pärjäävä nainen joka ei tarvitse ketään tai mitään. Tunnustukseni sai mökkimieheen eloa ja ei ole ollut päivää sen jälkeen, että emme olisi ollut yhteydessä. Nyt mökkimies on tehnyt meille vuosisuunnitelman ja se sisältää kaikkea kivaa, mutta ensivuoden joulu+uusvuosi on kuulemma meidän. Näin pitkiä eroja meille ei kuulemma enää tule. Kerroin mökkimiehelle heti, että olemme pojan kanssa menossa aatoksi ex-anopille/appiukolle ja Hän piti sitä hyvänä ja tärkeänä asiana ja oli iloinen, että en jäänyt yksin viettämään joulua.
Auts, tämä jää nyt kesken. Sama pää kesät ja talvet, mutta mun piti olla paikassa x kello 17.00. Nyt tuli kiire.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MaratonParkuja, näinhän se on, että ruokimme ja jatkamme toistemme ajatuksia. Usein myös tämä ketju saa meidät kyseenalaistamaan omia ajatuksiammr. Kaikki tämä on mielestäni tämän ketjun parhautta.
Se mikä minua juuri eniten tökkii useissa tarinoissa on, että kuulostaa siltä, että paetaan omaa vastuuta tilanteesta. Hups vaan asioita tapahtuu. Ja hups vaan pestään mustaa valkoiseksi. Vaikka itsekin kyllä jossain syvällä sisimmässä ainakin toivon mukaan tiedetään, että eihän tämä nyt näin mennyt ollenkaan ja syytäkin voi etsiä katsomalla peiliin.
Ego on mielenkiintoinen käsite. Onko se sitten niin tärkeää säilyttää joku mielikuva itsestään, että sen vuoksi on valmis panemaan vaikka koko elämän palasiksi ja muidenkin elämät siinä sivussa? Kunhan vain sopii omaan käsitykseen itsestään.
Millainen on sinun käsitys itsestäsi? Ja millainen haluaisit sen olevan? Ehkä meidän kaikkien olisi syytä miettiä sitä joskus. Eikä vastata muille, vaan itsellemme.
Kuurankukka
Kuurankukka, se itselleen vastaaminen vasta vaikeaa onkin. On vaikeaa ja raastavaa katsoa itseään ja omia tekojaan avoimen rehellisesti ja tunnustaa omat virheensä. Paljon helpompaa on osoitella toista ja syyttää muita kaikesta.
Mutta, se on se mikä vie ihmistä oikeasti eteenpäin, valinnan eteen, miten jatkossa toimii. Omien virheiden tiedostaminen on jo iso askel eteenpäin, tai muutoksen tiellä meni se suunta sitten eteen taakse tai sivulle.
Ja kun on katsonut itseään ja omia tekojaan rehellisesti, ymmärtänyt oman osuutensa asioihin, toinen vaikea ja tärkeä asia on olla itselleen armollinen, antaa itselleen anteeksi. Jokainen meistä on inhimillinen ihminen ja elämä jatkuvaa kasvua sekä oppimista. Ja myös päästää irti katkeruudesta ja syyttelystä sitä toista kohtaan, vaikka hänkin tekisi asioita väärin. Lopulta ketään ei auta jäädä roikkumaan uhrin rooliin. Tosi asiat on hyvä tiedostaa ja asiat käsitellä ja jatkaa eteenpäin. Ja se asioiden käsittelyyn menevä aika on varmasti meillä kaikilla yksilöllinen, kuten myös tavat joilla sitä teemme.
Tiedän ihmisiä jotka vuosien jälkeenkin palaa aina vain niihin vaikeisiin asioihin. Elävät sitä jatkuvaa uhrin roolia. Ikäänkuin vellovat siinä. On tietysti totta, että ne isot, satuttavat asiat kulkee aina mukana ja jättää ihmiseen ison jäljen. Sen vuoksi mielestäni ne asiat pitäisikin käsitellä kunnolla, joka kantilta, ja sitten päästää irti, jatkaa eteenpäin sen arven kanssa. Jos vaikeat asiat vain työntää sivuun, seuraa ne aina liian isoina ihmisen mukana, liian hallitsevana osana elämää. Katkeroittaa sisimmän.
Tämä on myös se, minkä parissa itse haluan seuraavaksi työskennellä, seuraava irti päästäminen elämässäni. Vaikka tässä tapahtuu tosi epäreiluja asioita, en halua jäädä uhrin rooliin. Elämässä on niin paljon enemmänkin. Ja olen mielummin eteenpäin mennyt, irti päästänyt selviytyjä, entä kiinni roikkuva uhri. Vaikka monen asian uhri olenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka, se itselleen vastaaminen vasta vaikeaa onkin. On vaikeaa ja raastavaa katsoa itseään ja omia tekojaan avoimen rehellisesti ja tunnustaa omat virheensä. Paljon helpompaa on osoitella toista ja syyttää muita kaikesta.
Mutta, se on se mikä vie ihmistä oikeasti eteenpäin, valinnan eteen, miten jatkossa toimii. Omien virheiden tiedostaminen on jo iso askel eteenpäin, tai muutoksen tiellä meni se suunta sitten eteen taakse tai sivulle.
Ja kun on katsonut itseään ja omia tekojaan rehellisesti, ymmärtänyt oman osuutensa asioihin, toinen vaikea ja tärkeä asia on olla itselleen armollinen, antaa itselleen anteeksi. Jokainen meistä on inhimillinen ihminen ja elämä jatkuvaa kasvua sekä oppimista. Ja myös päästää irti katkeruudesta ja syyttelystä sitä toista kohtaan, vaikka hänkin tekisi asioita väärin. Lopulta ketään ei auta jäädä roikkumaan uhrin rooliin. Tosi asiat on hyvä tiedostaa ja asiat käsitellä ja jatkaa eteenpäin.
Tuossa tuli viisaita sanoja.
Se, joka uhriutuu, on luovuttanut oman voimansa pois, jonkun toisen käsiin. Se oma voima voi toki aika ajoin olla hukassa, mutta sen voi ottaa takaisin itselleen. Ja se kannattaa ottaa takaisin, sillä siitä alkaa paraneminen ja eheytyminen.
Tulin tänne AP, vain toivottamaan sinulle rauhaisaa joulua. Olet ollut mielessäni, ja varmasti myös monen muunkin lukijan mielessä erityisesti nyt joulun aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos.
Samoin minä tulin tänne toivottamaan kaikille oikein hyvää joulua, oli se joulu tänä vuonna sitten minkälainen tahansa.
Minä käytin koiran ulkona, ihanassa tunnelmaisen lumisessa metsässä, kumartelin lumesta kaartuneiden puiden alta ja ihailin luonnon kauneutta. Laitoin saunan päälle, sytyttelin tunnelmalliset jouluvalot, istuin alas juomaan kahvia. Kuuntelen samalla radiota mistä soi joululaulut.
Päivän mittaan syön juuri niitä jouluruokia mistä eniten pidän. Luen, rentoudun. Vaikka olin sitä mieltä, että skippaan koko joulun tänä vuonna, jostain kummasta se joulumieli löytyi ja juuri nyt on ihana rauha, rentous, ehkä se on se joulun taika.
Ex on perinteiseen tapaansa juopotellut eilen kaverin kanssa, miten ihanaa, kun ei tarvitse yksin tehdä perheelle joulua samalla kun toinen rilluttelee, eikä katsoa jouluna krapulaista. On niin ihanaa olla ja elää ilman sitä ihmistä. Vapaus ja tila hengittää. Mikä tahansa joulu on parempi kun joulu hänen kanssaan.
Toivon teille kaikille lämpöä, iloa, rauhaa. Oikein hyvää joulua.
Ap
Hyvää joulua!
Täällä kirjoittelee ketjua pitkään seurannut, jonka mies jätti yllättäen toisen naisen takia. Pitkästä liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää Joulua, Ap!
Meillä on sama juttu tänä jouluna, yksin ja ilman sitä painostavaa exää.
Kiitos kun aloitit tämän ketjun, ollaan kaikki tultu pitkä matka tähän päivään. Minulla tulee kohta vuosi erosta.
Hyvää joulua kaikille
toivottaa
ketjua alusta saakka seurannut
Hyvää Joulua kaikille ketjua seuranneille ja kirjoittajille.
Itselleni tuli joulu, jota en koskaan varmasti unohda ja tämä ei johdu erosta vaan kivuista, joihin en tänään apuja saa. Vedellään siis maksimimäärä särkylääkettä ja yritän kuitenkin olla lapselle läsnä tänään täydestä Sydämestäni. Fyysinen kipu on itselleni asia, joka saa vetäytymään kuoreen ja äkäiseksi.
Joulumieli todella kaukana, mutta tämä on yksi päivä muiden joukossa.
Rauhaisaa Joulua kaikille,
Toivottaa: 28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottiko teidän entiset miehet teille hyvää joulua muuten?
Ei toivottanut. On niin kiireinen sen uuden salarakkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin kertoa, että oli ihana ja samalla hyvin koskettava joulu. Lähipiirissä käydään läpi raskaita asioita ja tarvitaan monenlaista tukea. Rakkaus on suurin voima. Jos sellaisen onnistuu löytämään, kannattaa pitää kiinni.
Miten muilla meni?
Kuurankukka
Hei kaikille, täällä meni joulut ihan mukavasti, vaikka etukäteen vähän olin joulustressissä. Se tullee jostain normiseitkytluvun jouluista, joissa koko perhe on kireänä ja äiti huutaa suoraa huutoa🤣 Mutta meni oikein mukavasti, kavereitakin kävi moikkaamassa sopivasti. Nyt olen välipäivät töissä, mies vapaalla ja on ihana rauha, kun monet työkaverit ovat myös vapaalla.
Teen siis kaikessa rauhassa muutamia rästitöitä ja koko loppuviikoksi on vain yksi palaveri!
Kaikille ihania vuoden viimeisiä päiviä ja toivottavasti 28v kivut ovat hellittäneet!
T: MaratonParkuja
Normiseitkynluvun jouluista :D Kuulostaa niin suomalaiselta.
En tiedä onko kellään aivan stressitöntä joulua. Jotenkin sitä menee aina mukaan tähän kympillä, vaikka vannoo etukäteen että tänä vuonna riittää vähempikin
Kuurankukka
Erilainen joulu tällä kertaa. Itse aatto meni mukavasti, eli minä + poika vietettiin se nelistään pojan isovanhemmilla (ex-anoppi + ex-appiukko). Hyvää ruokaa, lämmin tunnelma ja ihanat ihmiset ympärillä. Kun lähdimme pojan kanssa kotiin niin ex-appiukko sanoi minulle, että tiedäthän että ovi on aina auki heillä minulle.
Kaikkea on nyt sattunut exän takia tässä joulun ympärillä, että nyt aukesi silmät minulla lopullisesti. Tippui kyllä ne ystävyydenkin vaaleanpunalasit silmiltäni. Todella itsekäs pirulainen ja sanotaanko nyt niin, että oma kiltteyteni saattoi käydä kalliiksi kirjaimellisesti. Silti, eniten harmittaa pojan takia kun isä teki oharit myös joulupäivänä pojallensa.
Kivut on aisoissa aloitetun lääkekuurin ja särkylääkkeiden ansiosta, huomenna pitäisi selvitä lisää.
Yksinäistä aikaa tämä viikko on ja onneksi työnantaja antoi luvan siirtää lomapäivät jonnekkin tulevaisuuteen.
Mökkimiestä on ikävä ja pitkiä puheluita ollaan juteltu. Jouluaattona tuli tekstiviestillä selkeä viesti kuinka hän ikävöi ja R-sana minua. Häntä harmittaa kovasti tämä 3,5 kk, jolloin pystymme näkemään todella vähän, mutta sitoutui hommaan kun oli yksin. On jo ilmoittanut eteenpäin, että ensivuonna on vapaalla.
Ja muuten olen siivoillut, tyhjennellyt eksän romukaappeja (kirjaimellisesti romua). Kädet täynnä uistimista tulleita reikiä jne. Roskiakin tuli. Lähetin eilen kuvan laatikoista, kasseista ja roskista ja sanoin, että nyt alkaa olemaan aika hakea tavaroitansa pois. Ressukka tietää nyt mokanneensa eikä uskalla olla minuun yhteydessä.
28 v yhdessä
28 v yhdessä, dont get mad, get even! Et anna taloudellisissa asioissa yhtään periksi. Jos edes harkitset asiaa, niin mieti että nekin rahat menevät sen salarakkaan ja sen lasten lellimiseen. Pidä puolesi!
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö miten ihana on olla vapautuneesti juuri se ihminen mikä on?
Kun ei tarvitse pingottaa, miettiä miten olisi mahdollisimman oikeanlainen. Ei tarvitse suorittaa kenenkään toisen ihmisen vuoksi.
Voi olla välillä vaikka vähän hölmö ja nauraa sydämestä siihen päälle, itselleen, kun oman hölmöytensä tajuaa.
Vaikka joulu on täysin erilainen kun ennen, se on myös monella hyvällä tavalla erilainen.
M36 tuntuu todella alkujaan tehneen hieman liian pikaisen päätöksen erosta. Omaa loukkaantuneisuuttaa. Ja irti päästäminen olikin sitten vaikeaa. On todella vaikea nöyrtyä ja tunnustaa itselleen, että tuli hätäiltyä, enkä haluakkaan tätä. Ja lopulta ei sitten enää tiedä itsekkään mitä haluaa, koska tunteita on jo tyttikseenkin.
Kuka sen tietää, voiko vähän samasta olla kyse myös 28 exän kohdalla? Kun ei ole varma mitä haluaa ja mitä ei. Ei sitten oikein halua mitään. Kaikista eniten hän valehtelee itselleen. Tunnistan sen muuten exästäni, kun sanoi yhtä ja teki toista, monesti kysyin häneltä, että itsellesikö sä valehtelet, minä en tuota ainakaan hetkeäkään usko.
Ja samaa oli alkuun minunkin exällä, varmistettiin se uusi kunnolla, siihen saakka pidettiin vielä minun kanssa kulissia yllä. Edelleen hän on minulle katkera, koska lähdin. Ja kostaa sitä, että yksi lapsistaan sillon alkuun lähti minun matkaan. Hänellähän oli hassuja ajatuksia siitä, miten hän edelleen korjaisi autoani, jne. Että halusi eron, mutta kuitenkin olisi jotenkin pitänyt säilyä elämässään? En tiedä, kunhan arvailen. Nyt sitten kun revin todella itseni irti, ei sitä tunnu kestävän. Eipä jaksa kiinnostaa, siinäpä rähisee. Onneksi sitä ei tarvitse kuunnella.
Voimia kaikille, erilaisten parisuhdeongelmien kanssa painiville. Petetyille, jätetyille, eroa harkitseville.
Elämä kantaa, vaikka hyppy tuntemattomaan uuteen on pelottava. Kaikesta selviää. Ja uskokaa mua, todella kaikesta!
Ja minä en mieti sen enterin kanssa, vaan annan tulla ajatuksenvirtaa ja luen sitten joskus myöhemmin, että mitäpä sitä ajatuksista nyt virtasikaan.
Ap