Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tyttis haluaa hyötyä taloudellisesti. Nytkin järjestyi kivasti auto ja joulupukki. 

:D

"Varsinainen loukkaus M36 mielessä tapahtui siinä, että ex muutti sääntöjä. Hän toimi yhtä piittaamattomasti kuin M36 (joka jatkoi elämäänsä uudessa suhteessa ja kiinnipitoa exästä) ja otti, mitä tahtoi, eli yhden lapsen vielä. M36 olisi varmaan ihan tyytyväisenä jatkanut entistä menoa, eli ex on ilman suhdetta ja lomaillessa tsatsatsaa ja M36 uusi elämä rakentuu, kuten se rakentuu. Kovia sanoja, tiedän, mutta tämä fiilis mulle on vaan jäänyt."

Juuri näin. Kaksi itsekeskeistä ihmistä ja omat tarpeet ensimmäisellä sijalla. Mitäpä uudesta naisesta ja lapsista, miten heihin vaikuttaa. Kovaa meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

"Varsinainen loukkaus M36 mielessä tapahtui siinä, että ex muutti sääntöjä. Hän toimi yhtä piittaamattomasti kuin M36 (joka jatkoi elämäänsä uudessa suhteessa ja kiinnipitoa exästä) ja otti, mitä tahtoi, eli yhden lapsen vielä. M36 olisi varmaan ihan tyytyväisenä jatkanut entistä menoa, eli ex on ilman suhdetta ja lomaillessa tsatsatsaa ja M36 uusi elämä rakentuu, kuten se rakentuu. Kovia sanoja, tiedän, mutta tämä fiilis mulle on vaan jäänyt."

Juuri näin. Kaksi itsekeskeistä ihmistä ja omat tarpeet ensimmäisellä sijalla. Mitäpä uudesta naisesta ja lapsista, miten heihin vaikuttaa. Kovaa meininkiä.

Nousee nyt mieleeni taantumaa entisestä elämästäni samantyyppisessä kuviossa samantyyppisen miehen ja exän "tyttiksenä". Tosin paljon vanhempana iältäni, mutta en silti silloin tajunnut kuviota. Onneksi ei sentään vastaavasti uutta vauvaa tässä kuvioissa. 

Todella hyvin Maratonparkuja kuvasi ja näinhän se luultavasti on ja oli minunkin kohdallani. Siinä tarinassa mies palasi exän kanssa yhteen. Yhdessäkin jo me asuimme. Mies myös oli kovin avulias exää kohtaan ja tiedän, että molemmat ovat ihmistyyppejä jotka miettivät miltä mikäkin näyttää ulospäin. Sikäli ovat siinäkin suhteessa sopivat toisilleen.  

Maratonparkuja osuu jälleen asioiden ytimeen. Tuo perhekuvio ja lasten sotkeminen aikuisten valtaröyhistelyihin ja ristiin rastiin tsatsatsaahan on loputtoman pateettista ja surullista.

Tehty mikä tehty, mutta lapset tässä M36 kuviossa surettaa. Vaikka ex olisi uuden vauvan tahallaan tehnytkin, en sitä mitenkään puolustele, on M36 ihan samoin syyllinen tapahtuneeseen. Kumpikaan ei ole puhtain kauloin. 

Tämä ketju on hyvä, vaikka aloittajan asiat ovat jo pitkälti menossa uuteen suuntaan, että irtipääsemistä käsitellään hyvin monella tavalla ja eri kokemusten ja ihmisten kantilta ja kertomana. Vaikka vain ketjua lukisi, niin moni saa oivalluksia ja ehkä tajuaa jotain mitä itselle on tapahtunut tai tapahtumassa. 

Annetaan ketjun jatkua ja elää, elämä on moninaista. 

Miten sinä Ap voit,

et ole tainnut hetkeen päivittää tuntojasi ja kuulumisiasi, tai sitten olen vain missannut ne tänne viestiviidakkoon?

Erilainen joulu tulossa tänä vuonna, miten suhtaudut siihen näin etukäteen?  Entä tulevatko lapset jossain vaiheessa kuitenkin luoksesi, vai onko ihan itsenäinen ja vapaasti muotoiltava joulu tulossa?

Toivon joka tapauksessa että voit hyvin, ja kiitän siitä että avasit tämän ketjun.

Ap, 28 ja kaikki muut:

Oikein Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

toivottaapi Tuumis🌻

Miten minä voin? Juuri nyt en osaa tuohon oikein vastata. Toisena hetkenä osaisin ehkä paremmin.

Elämä on joskus todella todella epäreilua. Pahat pärjää, hyvät ei. On niin monta asiaa mitä en vaan voi ymmärtää.

Ikävä on jatkuva, riistävä. 

Ja nyt, juuri nyt, on huono hetki. Mutta, kyllä se tästä taas tasaantuu. Tasaiseksi kivun tykytykseksi jonnekkin sisuksiin.

Joulu on menettänyt tänä vuonna merkityksensä. 

Haluan tämän kaiken jo loppuvan. Vaan toivoa loppumisesta ei näy.

Ap

Ap, toivon voimia sinulle. Uskalla uskoa, että ensi vuoden jouluna maailma näyttää jo ihan toiselta. Itse menetin puolisoni kuolemalle ja nyt tulossa ensimmäinen joulu ilman häntä,mutta jotenkin tämän oppii hyväksymään pikkuhiljaa. Hiljainen joulu nyt tulossa omasta toivomuksestani ja surulle on annettava oma tilansa. Menetyksiä on niin monenlaisia. Olen itsekin aikanaan tullut jätetyksi aika karulla tavalla, ja nyt tiedostan, että se oli jotenkin pahempaa. Ja tavallaan se olikin , surun joukossa oli niin paljon vihaa ja pettymystä, nyt on vain suru joka  se sisältää lämpimiä muistoja ja paljon rakkautta.

Toivotan Joulurauhaa ja parempaa uutta vuotta kaikille, yksin ja yhdessä olevilla.

Kiitos sanoistasi. Voimia sinulle ensimmäiseen jouluusi ilman puolisoasi.

Jätetyksi tuleminen ei enää tunnu missään, siitä olen päässyt yli.

Kipu lasten vuoksi on jäytävä ja jatkuva. Se on niin epäreilua.

Vaikka jatkan elämääni eteenpäin, ei se kipu ja ikävä poistu koskaan.

Enkä halua elää uhrina, haluan elää selviytyjänä. Siihen tarvitsen vielä apua ja sitä kohti on mentävä.

Ap

MaratonParkuja, sivusta vain kommentoin, että analyysisi ovat kovin viiltäviä ja tarkkanäköisiä. Jos lakkaat kommentoimasta tähän ketjuun joskus, niin minä varmaan lakkaan lukemasta :D

Ap, toivon kovasti voimia sinulle. 

 

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

MaratonParkuja, sivusta vain kommentoin, että analyysisi ovat kovin viiltäviä ja tarkkanäköisiä. Jos lakkaat kommentoimasta tähän ketjuun joskus, niin minä varmaan lakkaan lukemasta :D

Ap, toivon kovasti voimia sinulle. 

 

Kuurankukka

Sama. Maratonparkuja ihan paras.

Seurasin aikoinaan sivusta yhtä erittäin rumaa vieraannuttamiskeissiä. Siinä lapsen toinen vanhempi vei lapsen pois Suomesta (toiseen EU maahan) väärentämällä passiin toisen vanhemman nimen. Oikeutta käytiin vuosia ja vuosia, mutta yksikään oikeudenpäätös ei muuttanut sitä tosiasiaa, että lapsi ei nähnyt toista vanhempaansa 15 vuoden aikana kun muutamia kertoja. Vuosia seurasin tämän vanhemman surua ja vihaa, kun hän kerta toisensa jälkeen tuli lapsen asuinmaasta takaisin todeten, ettei tälläkään kertaa saanut tavata lastaan. Tilanne oli kaiken kaikkiaan lohduton ja surullinen, kun toinen vanhemmista ei välittänyt mistään oikeuden määräyksistä. 

Viimeksi kuulin tästä entisestä työkaverista viime syksynä. Tilanne oli täysin muuttunut. Lapsi oli ottanut yhteyttä tähän vanhempaansa tultuaan täysi-ikäiseksi ja muuttanut hänen luokseen Suomeen. Nykyään heillä on keskenään läheiset välit. Nuori opiskelee Suomessa ja elämä hymyilee heille kummallekin. Ainoa asia on, että siihen vieraannuttajaan, nuori ei halua olla enää missään yhteydessä. 

Kuvaamani tapahtumaketju on luonnollisesti täysin erilainen mitä Ap:lla on tällä hetkellä meneillään. Halusin kuitenkin kertoa sen, koska toivottomuus ja suru on varmasti yhtä suurta. Tilanteet kuitenkin elävät. Aina. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, ei vaikka siihen menisi 15 vuotta. 

Olen kuullut näitä vieraannuttamiskokemuksia useita ihmisten itsensä kertomina. Ne on todella samankaltaisia kaikki. Teot, puheet, tavat joilla vieraannuttaja toimii. Kiitos sinulle, että jaoit tämän seuraamasi tapauksen. 

Ja tuo, älä menetä toivoasi, tilanteet muuttuu, toistuu näissä tarinoissa. Moni on minulle kertonut omasta kokemuksestaan, missä lapsi kasvettuaan on ymmärtänyt asiat ja välit lämmenneet uudelleen. Tuntuu silti todella pahalle ajatella niitä vuosia mitkä kenties lastensa elämästä menettää aikuisen ihmisen itsekkyyden vuoksi.

Edellisestä viestistäni on noin 2h ja jo nyt se pahin on ohi, ja olo tasaantunut. Näin näistä nykyään selviää jo pian takaisin jaloilleen, vaikka edelleen exän teot, lasten jutut yms osuu välillä vyön alle. Mutta pian osaan jo nähdä sen totuuden sieltä taustalta. Saatuani asioihin etäisyyttä, näen niin selkeästi sen räikeän exän pelin.

Ja se 10min, minkä näin lapsiani tänä jouluna kertoi paljon, vaikka se sai mut ikävöimään entistä kovemmin ja itkemään, sai se mut myös ymmärtämään, että kaikkea ei ole menetetty. Siellä ne mun lapset on, ne on vaan nyt isän pelinappuloina. Näin jopa siinä ajassa sen, kumpi nyt on suosikki, kumpi mustalammas asemassa. Ja ymmärrän niitä lapsia, miksi käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Tärkeä, todella tärkeä 10min. Vaikka saikin tunteet pintaan ja ikävän hyökymään voimalla päälle.

Ja todellakin yhdyn edellisiin kommentoijiin Maratonparkujasta, uskomattoman tarkkanäköinen ja viisas, laajakatseinen ihminen. Sun kommentteja lukee todella mielellään.

Ap

Ja vielä lisään, yhteistä näissä tapauksissa kuulostaa olevan myös se, että millään oikeuden päätöksellä ei ole mitään merkitystä. Varsinkaan jos lapset yli 12v.

Se on entisestään vahvistanut päätöstäni olla viemättä asiaa mihinkään eteenpäin. 

En halua että lapseni joutuvat enää yhtään pahempaan myllyyn pyörimään.

Siinä menisi aikaa ja rahaa hukkaan, kaikkien mielenterveys. 

Siellä jo rapa roiskuu... koululta tulee viestiä ja soittoa. Siinäpä ex nauttii sitten "työnsä tuloksista" huhhuh, kunhan ei kovin pahaksi pääsisi, vaan joku taho stoppaisi tämän lasten alamäen ajoissa. Minun kädet kun on sidottu, enkä oikein mitään voi tehdä, seurata vieressä miten asiat menee juuri siten miten arvasin niiden tulevan menemään. Tai siis, munhan syytä kaikki tietysti on... 

Ap

Sydäntä riipii ja raastaa kun ajattelen sinun tuskaasi, Ap. Tilanne tuntuu vaan niin uskomattoman epäreilulta ja täysin absurdilta.

Olet varmasti monen meistä ketjua seuraavien ajatuksissa tänä jouluna. Myös minun.

Tänään on vuoden pimein päivä, ja sitten alkaa taas valo voittaa. Olkoon niin myös tässä asiassa.

ISO HALI <3 <3

Apua, mitä te täällä kirjoitatte, mua aivan hävettää ja punastuttaa ja nousee kynnys kirjoittaa, todellakaan en koe, että oma antini olisi yhtään parempaa tälle ketjulle tai muutoinkaan, toisten ajatuksia ja tuumauksiahan minä täällä vain jatkan ja heijastan omilla mietinnöillä!

Mutta M36 tilanteesta kyllä vielä nousi illan mittaan ajatuksia. Nimittäin tarkoitukseni ei ollut typistää tilannetta pelkäksi valtataisteluksi, sillä kyllä uskon, että siellä on paljon monenmoisia tunteita, jotka kylläkään tietenkään ei tee asioita yhtään sen helpommiksi.

Exän toiminta on helppo tuomita ja onhan se todella piittaamattoman tuntuista tehdä tuossa tilanteessa lapsi, eikä koskaan lasta tietenkään salaa pitäisi tehdä. Mutta toisaalta, rehellisesti: onko tässä nyt exänkään asema ja tilanne ollut pelkkää mansikkamaidon litkimistä? Olla toisena naisena omalle aviomiehelle? Uskon, että hänen on ollut helppo myös tuudittautua ajatukseen, että M36 nyt ottaa nuoremman naisen kanssa takaisin revanssin pettämisestä ja sitten pikku hiljaa palaa takaisin kotiin (kun siellä muutoinkin paljon aikaa viettää ja huolehtii kuin omastaan) ja nyt on lapsenkokoinen syy joka tapauksessa. Kun näin ei tapahtunutkaan, raivo takuulla nousee sielläkin. On tietysti todella todella väärin ottaa aseeksi se ainut, mikä koskee, eli lapset. Mutta mitäs muita aseita sitten on. En siis puolustele toimintaa, mutta nämä vaan nousee mieleen.

Toisaalta M36 on soljunut Tyttiksen kanssa samaan vanhaan rooliinsa, eli on mahdollistaja, suojelija, tuki ja turva. Siitä on aika vaikea vetäytyä nyt, kun lapsikin on jo syvästi asiassa mukana. Tuntuu myös siltä, että tämän roolin ylläpito on iso osa M36 identiteettia, eli jos en tuota, mitä minä sitten olen?-tyyppisesti.

Takuulla siis noissa tilanteissa tunteet, halut, jne. on äärimmäisen sekavia ja vaikeaa tietää, minne suuntaan kääntyä. Haluan uskoa siihenkin, että kun myrskyt vähän laantuvat, kaikki haluavat kuitenkin parempaa jokaiselle. Se vain ottaa aikansa, sekin ja tietysti, mitä rehellisemmin uskaltaa ja jaksaa tilanteet kohdata, sen nopeampaa kehitys on.

Näin vanhemmiten sanon näissä asioissa vain yhden asian: ego. On todella vaikeaa muuttaa käsitystään itsestään huonompaan suuntaan. Sen vuoksi tulee ylläpidettyä ihan suorastaan vahingollisia asioita, kun ei itselleen viitsisi millään tunnustaa, että ei saakeli, kyllä tuo oli ihan hurmos/vihas/tunnepäissään tehty virhe tai että kyllä perhana olen näin mälsis ihminen, että nyt haluan tätä, vaikka se ei toiselle/toisille kivaa olekaan.

Samaa näen 28v exässä. Eli siis sitä, että asiat viimeiseiseen, suorastaan naurettavaan pisteeseen asti selitetään itselle ihan omalla tarinalla. Niin niin, tulin nyt jättäneeksi avovaimon ja lapsen, mutta enhän mä halunnut niin tehdä. Niin silloin sitä ei pidetä, kun se vain tapahtui. Masennuin siinä sitten ja hups vahingossa vuokrasin salaa asunnon. Kenenkään kanssa en silti seurustele, se on vain erilaista eikä sitä miltä se näyttää, kun toinen ottaa kuvia, niin siksi näyttää. Sitä tässä nyt vain ihmettelenkin, että miksi näin aina tapahtuu just mulle. Ei ole reilua, muista se, että oikeastaan uhrin asemassa tässä ollaan.

Mollata tai viiltää ei ole tarkoitukseni ketään ja aina mietin minäkin, että painanko nyt sen entterin, että millähän oikeudella minä näitä kirjoittelen muiden elämästä...

T: MaratonParkuja

Paljon ajatuksia on herännyt tämän puolentoista vuoden aikana näitä irtipäästämisen vaikeuteen liittyviä erilaisia elämäntarinoita ja tilanteita lukiessa.

Kiitos kaikille niille, jotka ovat avoimesti jakaneet tilanteensa ja asettaneet samalla itsensä alttiiksi arvostelulle, joka tällä palstalla voi ajoittain olla todella raakaakin. Pidän sitä todella rohkeana tekona. Onneksi keskustelu on säilynyt pääosin kannustavana ja rakentavana, ja erilaisia näkökulmia on tuotu esille. Ne auttavat näkemään tilanteita sellaisestakin tulokulmasta, joka ei ehkä itselle tule ensimmäisenä - jos lainkaan - mieleen, ja ovat siksi äärettömän arvokkaita.

Helppoa ei ole ollut kellään, ja monella ollut ja on edelleenkin todella tiukkoja kasvun paikkoja, selviytymistaisteluita suorastaan. Kaiken puristuksen keskellä on kuitenkin ollut hienoa nähdä, miten paljon sitä kasvua on tapahtunut. Ketjun aloittanut Ap on kokenut matkallaan jo nyt aivan mahtavan muodonmuutoksen ja löytänyt itsensä ja oman voimansa, ja kasvu jatkuu edelleen, vaikka ei vieläkään helppoa tietä. Olen aivan varma siitä, että lapset tulevat vielä palaamaan hänen luokseen, mahdollisesti piankin. Luota!

Ja "28v":lle haluaisin sanoa, että vaikka tämä on sinullekin uudenlainen ja erilainen joulu, niin toivon että Mökkimiehen ollessa kaukana poissa osaat nauttia täysin rinnoin siitä kaipauksesta; sehän on todella kaunis tunne! Elämässäsi on joku erityisen rakas, joka ei juuri sillä hetkellä voi olla fyysisesti paikan päällä jakamassa kanssasi joulua ja sen tunnelmaa, mutta joka kuitenkin on olemassa siellä jossakin (puhelin toiminee...) ja jonka taas tapaat ajallaan. (Itselläni hieman samankaltainen tilanne, ja olen päättänyt ottaa kaiken haikean kauneuden irti tämän joulun kaipauksesta ja ikävöinnistä.) Tänä vuonna mennään näin.

Toivottavasti M36:n tilanne selviää onnellisesti ja kaikkien osapuolten kannalta parhain päin, mitä se sitten tässä tapauksessa tarkoittaakaan. Asiaosaiset osannevat arvioida parhaiten, mitä se olisi.

Haluan tässä samalla toivottaa mahdollisimman hyvää, rauhallista ja tunnelmallista joulun aikaa kaikille ketjuun kirjoittaville sekä muuten sen keskustelua seuraaville. Iso kiitos teille. Pitäkää huolta toisistanne, ja myös itsestänne. Olkoon tuleva vuosi 2024 meille kaikille huikea!

Lämmöllä,

ISO HALI <3 <3

Te olette onnellisia joilla on ketä kaivata. Tarkoitan rakkaussuhdetta. Vaikka hän ei olekaan välttämättä jouluna paikalla. Olkaa siis siitä kiitollisia. Meitä on paljon joilla ei niin ole tai on ehkä suhde tai liitto loppunut ennen joulua. 

Itse kirjoitin taannoin kun mies on harventanut, miltei lopettanut  yhteydenpitoaan. Nyt otti yhteyttä ja toivotti hyvää joulua. No hyvä sekin, mutta tuntui ikäänkuin velvollisuudelta. Puhuttiin jokapäiväisiä asioita, vältteli mitään henkilökohtaista ja ei mitenkään selittänyt hiljaa oloaan ekä pahoitellut. Kysyin sitten miksei ole pitänyt yhteyttä, ei oikein sanonut siihen mitään, kuulosti jotenkin syylliseltä ja kiusaantuneelta. Mistään seuraavasta tapaamisesta ei ollut puhetta. Eli ilmeisesti tämä juttu on nyt tässä. Tavallaan ei ole suhdetta lopetettu, mutta on kuitenkin muuttunut täysin. Tulee mieleen, ettei tahallaan anna mitään kunnon selitystä vaan jättää auki. Voi silloin aktivoitua jos niin haluaa tai tilanteet muuttuvat hänellä. Haistan vahvasti uutta viritystä. Apea olo on nyt. Vaikeaa irrottautua kun oli pitkä suhde.