Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28, kyllä riipaisi tuo, että olit rakastunut edelleen ja oli perhosiakin vatsassa. Ja miten poikakin on luottanut moiseen valehtelijaan :( Se on vaikeinta ymmärtää, että hylätään lapsetkin erossa.

Ihanaa, että sulla on mökkimies. Nauti täysillä.

Kuurankukka

Mitä kuuluu Ap,M36 ja Sivustaseuraaja?

Kuurankukka

Mitäs kaikille kuuluu?

Kerronpa hauskan tapauksen:

Eilen näin hauskan sukulaisvesselin, 10kk ikäisen. Hassuteltiin hänen kanssaan kahvipöydässä. Poika ei osaa puhua muuta, vain sana äiti tulee toisinaan. Siinä tuo vekkuli naureskeli ja katsoi isäänsä: äiti. Osoitti mummoaan: äiti. Ja viimein perheen koiraa: äiti

Tälläistä mulle kuuluu, nyt laiskaa sunnuntaira, radiossa soi ihana musiikki. Puoliso laittoi maukkaan aamupalan ja nyt vaan löhöillään. Jääkaapissa on jauhelihamakaronilaatikkoa ja voipi olla et käydään pieni sunnuntaiajelu.

Rattoisaa lepopäivää kaikille😉

Tuumis🌻

Hyvää kuuluu 28 v:lle myös.

Aloittelen pikkuhiljaa työnteon, olen nyt tekemässä töitä jo seitsemättä päivää putkeen. Nyt niitä töitä on, tämä vuosi on tuntipalkkalaisena ollut hieman huono. Tänään teen vain muutaman tunnin, eilen tuli tehtyä pitkä päivä ja osan päivää hiljaisessa toimistossa.

Mökkimies on monen sadan kilometrin päässä tällä hetkellä, mutta aamulla hymyilytti sillä ensimmäistä kertaa tämän puolen vuoden aikana puhelimeeni oli tullut neljä kaipaavaa viestiä yöllä. Ikävä riivaa siellä miestä.

Eksäkin eilen soitti ja kovasti haluaa nähdä. Sienimetsään kanssani haluaisi, mutta sanoinkin, että hoidin perinteiset sienilupaukset jo mökkimiehen mökiltä. Puhelun lopussa kysyin, että mitä hänelle oikeasti kuuluu ? Oli todella pitkään hiljaista ja lopulta vastasi, että jutellaan kun nähdään. Tarjosi jälleen "päivätreffejä", mutta sanoin, että työni ei nyt anna periksi. Katsotaan nyt sitten koska pystyn Hänet näkemään.

Laiskottaa hieman, mutta taitaa olla ihan sallittua. Poikakin vielä nukkuu, mutta annan nukkua, sillä todella myöhään (tai aikaisin) tuli poika kotiin. Pojalla tänään työilta mökkimiehen hommissa (ilman mökkimiestä). Toivottavasti ei ole krapula. Nyt huoneessa soi herätyskello.

Mukavaa sunnuntaita kaikille,

T: 28v yhdessä 

28:lle, sanoisin että olet meille monelle seuranneelle voimaannuttava esimerkki siitä miten elämä kantaa, kun sille vain antaa mahdollisuuden. Harmittaa mitä eksästäsi paljastui, toki mietin usein (niinkuin sinäkin) että taustalla voi olla jotakin muutakin. Veikkaan että eksäsi ei vieläkään tule kertomaan totuuksia, mutta sinuna ottaisin kyllä napakasti esille että valehteleminen ja tarinoiden kertominen on ollut ala-arvoista toimintaa, kysy ihmeessä mitä hän luuli saavuttavansa sillä? Ja oman pojan "jättäminen" on anteeksiantamatonta, jos häntä hävettää oma toimintansa, niin kannattaisi myöntää se pojalle. Eli anna palaa jos ja kun tapaatte.

Voin kuvitella että eksäsi masennus johtui nimenomaan tuosta tilanteesta ja valehtelusta kaikille osapuolille, täällähän oli muitakin esimerkkejä vastaavasta. Oma kokemukseni on myös samansuuntainen, tästä on yli 10 vuotta aikaa ja annoin anteeksi, mutta en ole koskaan unohtanut. Mieheni jäi kiinni pettämisestä, ihan baarihoito oli kyseessä, ja onneksi huomasin parissa viikossa että jotakin oli vialla. Mieheni kaveri sitten vielä möläytti tapahtuman, mutta mieheni ei vieläkään myönnä sitä. Kriisihän siitä tuli, ja tämä pettäjä mieheni oli se joka asiasta eniten kärsi, hirveä masennus iski. Vielä vuosienkin jälkeen jos asia tulee esille, hänellä menee pasmat sekaisin ja siitä seuraa viikon masennus, tai masennus esitys ;) Meillä menee nykyään hyvin, mutta kieltämättä tuo pettäminen vaikutti siihen miten enään arvostan miestäni, tietty pohja meni rakkaudelta. Tuon takia eksyin seuraamaan tätä ketjua, koska en koskaan avautunut perheelleni tai kavereilleni tapahtumasta, ikäänkuin tuo pettäminen olisi ollut minun häpeäni. Siksi kiitän tätä ketjua, ajatuksia ja vertaistukea jota täältä saa.

Hyvää syksyä kaikille, toivottavasti jaksatte päivittää tilannetta.

Kiitos edelliselle kirjoittajalle (viesti 3089).

Elämä on ihmeellistä ja todellakin arvaamatonta. Odottamattomia suruja ja iloja. 

Eilen tuli puoli vuotta siitä kun mökkimiehen tapasin. Eilen aamulla laitoin Hänelle viestin, jossa kiitin rohkeudesta lähestyä ja siitä kuinka paljon Hän on tuonut elämääni iloa+valoa. Hän "hempeili" takaisin, mutta viestissä Hän myös kiitti avarakatseisuudestani ja siitä, että "kestin" sen Hänen paniikin ennen juhannusta. Hän on puhunut siitä minulle ja tilanne todella oli se, että "pelästyi" kun hyvä seksisuhde alkoi muuttumaan vakavammaksi, eron jälkeen oli juuri tottunut asumaan yksin, oli siis yksinkertaisesti sitä mieltä "että, en ollut sitä mitä oli tilannut". Oltiinko siinä 4 päivää erossa ja Hän oli todennut, että ikävöi ja haluaa katsoa miten asiat etenee. Sillä tiellä ollaan. Eihän meistä kumpikaan etsinyt vielä parisuhdetta, mutta joku siinä oli heti, että toisen kanssa oli hyvä olla.

Olen valmis kuuntelemaan mitä eksällä on puhuttavaa, vaikka toisaalta mietin miksi. Tulee tunne kun minun tehtäväni olisi lohduttaa Häntä tai antaa jokin synninpäästö. Toisena asiana on se, että kuuntelen todennäköisesti lisää valheita. Onnellinen mies ei ollut puhelimessa, hyvin väsyneen oloinen ihminen. On varmasti nyt tajunnut, että minkäänlaista paluuta ei enää ole. En jaksa kuitenkaan olla vihainen, sillä viha syö sisintä eikä se poista tapahtuneita asioita. Yhteisen pojan takia ja keskeneräisten asioiden (mm. asunto) takia pidän välit asiallisena, mutta se ystävyys on nyt ainakin toistaiseksi haudattu.

28 v yhdessä

Vierailija wrote:

Kiitos edelliselle kirjoittajalle (viesti 3089).

Elämä on ihmeellistä ja todellakin arvaamatonta. Odottamattomia suruja ja iloja. 

Eilen tuli puoli vuotta siitä kun mökkimiehen tapasin. Eilen aamulla laitoin Hänelle viestin, jossa kiitin rohkeudesta lähestyä ja siitä kuinka paljon Hän on tuonut elämääni iloa+valoa. Hän "hempeili" takaisin, mutta viestissä Hän myös kiitti avarakatseisuudestani ja siitä, että "kestin" sen Hänen paniikin ennen juhannusta. Hän on puhunut siitä minulle ja tilanne todella oli se, että "pelästyi" kun hyvä seksisuhde alkoi muuttumaan vakavammaksi, eron jälkeen oli juuri tottunut asumaan yksin, oli siis yksinkertaisesti sitä mieltä "että, en ollut sitä mitä oli tilannut". Oltiinko siinä 4 päivää erossa ja Hän oli todennut, että ikävöi ja haluaa katsoa miten asiat etenee. Sillä tiellä ollaan. Eihän meistä kumpikaan etsinyt vielä parisuhdetta, mutta joku siinä oli heti, että toisen kanssaoli hyvä olla.

Olen valmis kuuntelemaan mitä eksällä on puhuttavaa, vaikka toisaalta mietin miksi. Tulee tunne kun minun tehtäväni olisi lohduttaa Häntä tai antaa jokin synninpäästö. Toisena asiana on se, että kuuntelen todennäköisesti lisää valheita. Onnellinen mies ei ollut puhelimessa, hyvin väsyneen oloinen ihminen. On varmasti nyt tajunnut, että minkäänlaista paluuta ei enää ole. En jaksa kuitenkaan olla vihainen, sillä viha syö sisintä eikä se poista tapahtuneita asioita. Yhteisen pojan takia ja keskeneräisten asioiden (mm. asunto) takia pidän välit asiallisena, mutta se ystävyys on nyt ainakin toistaiseksi haudattu.

28 v yhdessä

 

Kiva nähdä että keskustelu jatkuu edelleen, pelkäsin jo että hyvä ketju kaatuu jonkun häirikön häröilyyn. Palstakin on näköjään uudistunut, toiminnot vielä hivenen hakusessa. Mutta asiaan:

"28 v", tuntuupa valoisalta lukea kuulumisiasi Mökkimiehen kanssa. Tulen joka kerta todella hyvilleni, kun kerrot suhteenne vaiheista ja kehittymisestä. Se on kaunista kuultavaa. Totesit tuossa yllä, että tulitte toistenne elämään vaiheessa, jossa kumpikaan ei vielä etsinyt parisuhdetta. Minusta tuntuu, että siinä oli justiin se villakoiran ydin (sen lisäksi, että mitä ilmeisimmin sovitte toisillenne erinomaisesti). Silloin jos on ns "haku päällä", tulee helposti haksahdettua johonkuhun joka on vähän sinnepäin, mutta ei ihan. Projekti, niin sanotusti. Alkuinnostuksen jälkeen sitten huomataan, että toinen ei sittenkään ollut sopiva kumppani. Tai että itse ei ollut sopiva kumppani :) Mutta silloin kun kumpikaan ei edes etsi parisuhdetta vaan yksinkertaisesti kohtaa jonkun sellaisen, josta huomaa että hei tuohan on aivan mahtava ja todella mielenkiintoinen tyyppi, haluaisin tutustua häneen paremmin, on onnistumisen mahdollisuus varmasti parempi.

Mitä exääsi tulee, hän on varmasti jo tajunnut sössineensä teidän suhteen peruuttamattomasti ja katuu. Veikkaan, että eläminen 5 lapsen yh-äidin kanssa uusioperheenä on saattanut jo mennä yli hänen kestokykynsä, voipa olla että sekin suhde on jo kuihtumassa. Jotain hänellä selvästi on sydämellään, mutta saa nähdä, koska saa sen kakaistua ulos - tai saako koskaan. Valehtelu ja oman lapsen hylkääminen on täysin p*seestä, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta minua alkaa jo vähän säälittää hänen puolestaan. Mutta oma vika, pikku sika. Toivottavasti hän älyää edes sen verran niitä puhehousuja vetää jalkaansa (edes kerran!), että tunnustaisi reilusti mokanneensa ja pyytäisi anteeksi tonttuiluaan. Ja ottaisi poikansa jälleen mukaan elämäänsä. Se lienee ainoa keino säilyttää teihin asialliset välit.

Kaunista syksyn jatkoa joka tapauksessa Sinulle, Pojallesi ja Mökkimiehelle!

ISO HALI <3 <3

Mutta oma vika, pikku sika 😂

Ai, että sait hymyilemään. Totuus on se, että en minä pahaa halua eksälleni. Nyt voin aidosti sanoa, että paluuta entiseen ei ole. Olisin sen ensimmäiset 10 kuukautta taipunut vaikka millaiselle mutkalle, jotta eksäni olisi minut ja poikansa elämässä pitänyt. Se oli aivan järkyttävää aikaa, kuljin todellakin munankuorilla. Totuudestahan minulla ei ollut mitään aavistusta silloin. Ja "minä" sitten jätin miehen, edes silloin se ei siihen pystynyt = totuuteen. Yllättäen tuli mökkimies. Nyt elämäni on hyvää, seesteistä ja täynnä ilon hetkiä. Arkikin maistuu ja aamuisin on ihana herätä. Eksä on eksä ja toivon, että peiliin katsoessaan katsoo todella tarkkaan. Toivottavasti on onnellinen valintojensa kanssa, valehtelua ja pettämistä en tule ikinä unohtamaan enkä sitä kuinka pojan jätti. Toki, poikakaan ei tee asioita isällensä helpoksi. Alle kolmen kuukauden päästä juhlitaan pojan 18 v päiviä ja katsotaan nyt monet erilliset juhlat on tiedossa. 

28 v yhdessä

Vielä yksi asia tuli mieleeni.

Eräs eksän ja minun nuoruuden ystävä otti minuun viime viikolla yhteyttä, tarkisti minun ja eksän puhelinnumeroa yms, emme ole olleet yhteydessä noin 3 vuoteen. Lopulta Hänelle kirjoitin, että tietäähän sen että eksä on muuttanut pois luotani jo kohta vuosi sitten. Hämmästys oli ilmeinen ja seuraavaksi kysyttiin, että tietääkö muut (meillä oli iso laaja ystäväpiiri). Tähän totesin, että ajattelin, että kaikki tietää, mutta että totuus sitten voi myös olla että kukaan ei tiedä.

Olen joskus täällä kertonutkin, että eksäni oli sitä edeltävän poikaystäväni paras ystävä. Eli olin pari vuotta toisen kanssa ja nyt sitten eksän kanssa 28 vuotta.

Se minun ja eksän ero sitten lähti kaikesta päätellen leviämään kun eilen meinasin tukehtua aamukahviini kun tältä eksää edeltävältä oli tullut viestiä, että mitä kuuluu pitkästä aikaa ja kuinka kiva olisi tavata. Juu, ei tavata, nauratti.

Jäin miettimään kun eksä ei ole halunnut edes keskustella asuntoasioista eikä ole edelleenkään kertonut erostamme yms, että vieläkö omista touhuistansa huolimatta on pitänyt jonkinlaista takaporttia yhteenpaluuseen. Olisiko oikeasti vaikka muuttanut kotiin takas kertomatta, että ai niin minulla oli tässä toinen nainen 1-3 vuotta. Mutta hei, ei haittaa kun i love you 😄

Pakko se on myöntää, että pieni uteliaisuus on, että kyllä minä vielä ne kootut selitykset haluan kuulla. Toinen asia on sitten se, että uskonko mihinkään.

28v yhdessä 

28, toivottavasti et loukkaannu kun kommentoin näin: Ihmettelen miten suopeasti edelleen suhtaudut eksääsi. Missä on suuttumus?

Minä voisin kuvitella, että en haluaisi enää edes nähdä eksän tavaroita ja asuntoasiat ja muut siteet haluaisin katkaista saman tien.

Ihmettelin sitä jo aikaisemmin kun olit niin rikki sen 10 kk ja toivoit häntä takaisin. Silloin otteessaan piti ilmeiseti vielä rakkaus ja toivo yhteenpaluusta. Nyt ei ole enää edes niitä.

Nimittäin vaikka oletkin nyt onnellinen ja takaisin paluuta ei ole, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että eksäsi on kohdellut sinua törkeästi, valehdellut ja pettänyt, roikottanut löysässä hirressä ja roikottaa vieläkin asioita kesken, kun ei ole halunnut eron käytännön asioita edistää. Hän on paennut masennuksen taakse, kun oikea syy suhteen päättymiseen on toinen nainen, pettäminen sinun selän takanasi. Ei ole myöskään ok pitää takaporttia auki joka suuntaan. Se on väärin kaikkia osapuolia kohtaan.

Toivon todella, että et loukkaannu. Minä vain ihmettelen.

Kuurankukka

Kuurankukka, en minä loukkaannu, hyvän kysymyksen esitit.

Kun olin ystäväni kanssa siellä reissussa ja pettäminen + valehtelu selvisi, silloin jos eksäni olisi tullut eteeni niin olisin varmaan vetänyt ympäri korvia (toki en hyväksy väkivaltaa). Olin todella vihainen, raivoissani, pettynyt ja loukattu. Jotenkin eksästä on tullut ihminen, joka ei vaan enää tunnu missään.

Kyllä minä olen suuttunut, ihmisen arvo silmissäni laski nollaan. 

Tässä voi olla se, että emme ole nähneet sen jälkeen ja ainut puhelumme oli lyhyt.

Luultavasti kun kohtaamme ne puhehousut vellihousulta puuttuu, mutta haluan kuulla eksän version kuitenkin. Kuitenkin ne valokuvat uudesta vuodesta ja sen jälkeisestä ajasta kertoivat minulle ihan riittävästi, sillä miten eksä yrittää selitellä mitään ei ole merkitystä.

Kyllä se suuttumus varmasti vielä uudestaan nousee.

28 v yhdessä

Pakko lopettaa nyt, palsta menee kiinni ja minulla on kakku uunissa (tähän aikaan 😂)

Minä taas ymmärrän hyvinkin 28 v suhtautumisen. En tiedä, onko se varsinaisesti suopeutta, mutta kun rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys, kliseen jos lausun, niin olettelisin, että siitä tästä on kyse. Eli ei niitä tunteita, edes vihan, ole enää exään kohdistaa. Tunteet kaikessa skaalassa on siis tätä ihmistä kohtaan eletty.

Jäljellä on se normisuhtautuminen, mikä yleensäkin on ihmiskuntaa kohtaan. Eli jälleen olettelen, 28v tapauksessa se on lähtökohtaisesti hyväntahtoinen ja armeliaskin. Joten näistä 28v hyvistä piirteistä saa nyt exkin aivan ansioitta nauttia, mutta toisaalta, ei nyt sentään hänen vuokseen 28v kannata omaa suhtautumistaan ihmisiin muuttaa. Yksilötapauksen vuoksi.

Se on selvää, että kun Pikkusika Vellihousu tulee selittelemään itsesäälissään, miten 28v kyllä olisi voinut nähdä hänen ilmiselvän tilanteensa ja selkeän tuskansa ja tehdä jotain, ennen kuin asiat eskaloitui pettämiseen ja siihen, miten NYT hänellä vasta onnetonta onkin, siinä nousee kyllä kiukku ja vihakin. Mutta aivan kohtuutonta ansioita olisi exälle sekin, että niitä itse kantamaan jäisi, omaksi harmikseen ja riesakseen.

Tänä viikonloppuna olen taas ajatellut teitä ja sitä, että kun olette auttaneet eron käsittelemisessä vuosienkin jälkeen, niin autatte myös nykysuhteessa näkemään, mikä oikeasti on hyvää. Ette tiedä, miten monta typerää tiuskahdusta on jäänyt väliin ja miten olen oppinut itse olemaan läsnä. Nimittäin mullahan oli mälsää tekemistä koko vkonlopuksi ja ajattelin todella, että ääh. Mutta mies tuli rivakasti alusta asti apuun ja sen jälkeen oli suunnitellut mukavan museokäynnin paikkaan, josta olen puhunut, että tuolla pitäisi käydä. Ajattelin, että niin, tässä on se, mitä kaipasin. Tiedän, että ex olisi kyllä tullut auttamaan myös, jos olisi ollut Suomessa, mutta sen jälkeen hän olisi kadonnut viimeistään sinne tietokoneen maailmaan töihin, vaikka olisi näennäisesti paikalle jäänytkin.

Kuten olen alusta asti sanonut, omat murheeni ovat kovasti pieniä verrattuna siihen, mitä muut ovat kokeneet, mutta oman kokonaishistoriani kanssa eron tekeminen siten kuin koin sen tapahtuneen vaan jätti jotain arpia. Ne olen oikeastaan vasta tämän ketjun kautta pohjimmiltaan alkanut ymmärtää, että mitä tapahtui. Ei se aina ole edes se verisin pettäminen tms.

Uuden? kirjoittajan tapausta jäin nyt kyllä miettimään. Siihen onkin jo palattu ja omalta osaltani varmaan palaan myös, kun saan vähän asiaa mietiskeltyä, että mitkä sanat osaisi valita:-)

T: MaratonParkuja

Kiitos jälleen kirjoituksista.

Jäin eilen oikein miettimään tuota Kuurankukan kirjoitusta palstan mentyä kiinni (kakkua mussutellen). Otin oikein kuvakaappauksen itselleni siitä lopusta, että muistan ne kaikki syyt miksi minun pitäisi olla tosi suuttunut. Jäin todella miettimään sitä miksi näin kevyesti alkushokin jälkeen reagoin. Mietin itsekseni, että olenko näin "lapanen", annan kohdella itseäni huonosti jne.

MaratonParkujan kirjoitus osui minuun sitten niin hyvin. Siitä tässä taitaa olla kyse, kun se rakkaus on minulta kuollut niin en tunne edes vihaa, jotenkin se ihminen on niin paljon muuttunut silmissäni. Oloni on hyvin välinpitämätön, ihmisestä on tullut ilmaa minulle.

Oikein piti tutkia, emme ole nähneet yli 7 viikkoon ja puheluita on ollut kaksi pikaista. Pettämis + valehtelutiedot tuli minulle noin 5 viikkoa sitten. Voi olla kun jossakin vaiheessa kohdataan niin suuttumus nostaa päätänsä. En tiedä, minä olen jotenkin käsitellyt asiat ja niillä ei ole suurta merkitystä loppujen lopuksi.

Tämä sisäinen rauha + hyvä olo tuntuu niin ihanalta, että ei sitä pienet tyrskyt kaada (vaikka olihan nuo eksän salaisuudet aika hyökyaaltomaisia).

28v yhdessä 

Onkin muuten aika mielenkiintoista, että jälleen kerran on ex voisi yrittää, hänellä olisi pieni mahdollisuus vaikuttaa siihen, miksikä suhteensa 28v kanssa kaiken lopulta kääntyy.

Eli jos ja jos ja jos kerrankin olisi ne puhehousut jalassa ja tulisi rehellistä puhetta, kenties olisikin vielä mahdollista jonkun sortin kevytystävyys perustaa. Eli jos nyt saataisiin käytännön asiat rullaamaan PIKAISESTI ja asiallisesti.

Jotenkin tähän on vaan niin saakelin vaikea uskoa. Koko juttu on niin käsittämätön ja logiikkaa pakeneva. Tosin kyllähän nämä uudet käänteet, eli se, että kavereille ei ole kerrottu jne. kertoo siitä, että kait hän oikeasti on vain luottanut siihen, että on hänestä kiinni, onko tie takaisin auki vai ei. Eli luottanut niihin 28v ilmaisemiin tunteisiin, eikä äly tai herkkyys ole ollut läsnä (no ei ollut mieskään) näkemään, koska ja miten muutos tapahtui.

T: MaratonParkuja

Ja hitto vielä jatkan.

Jos asiaa oikein ajattelen, niin se ihminen johon luotin 100%, ihminen jonka kanssa jaoin ruumiini ja sieluni 28 vuotta, ihminen jonka vuoksi olisin tehnyt mitä tahansa, ihminen jonka kanssa luulin eläväni elämäni loppuun saakka, ihminen jonka kanssa saimme jotain niin upeata aikaiseksi eli poikamme.

Tämä ihminen satutti minua monella tapaa, totta kait tämä kaikki suututtaa. 

Mutta, luonteeni todellakin taitaa olla sellainen, että viha syö eniten minua itseäni.

Pettämisellä ja valehtelemisilla eksä menetti ystävyyteni kokonaan. Kyllä tämän tulen Hänelle vielä ilmaisemaan kun kohtaamme. Ja kyllä siitä kohtaamisesta vaikea voi tulla, mutta kyllä uteliaisuutta minulla on, mielenkiintoista on kuunnella kuinka pitkälle satutunti etenee. En vaan usko, että niitä puhehousuja jalkaansa saa.

28 v yhdessä 

Ja pahoitteluni, että olen ollut yliaktiivinen jälleen. Mielellään tässä lukisi muidenkin kirjoituksia.

28

Uteliaisuuttani kysyn: minkäs kakun leivoit?

En muuten uskalla noihin pitkiin kommentteihin "lainata" mitään, päivityksen myötä ei mene läpi pitemmät.

Tuumis🌻

Ps mua ei haittaa, et kommentoit ahkeraan: se piirtää kell on liiyua🔆

Vierailija wrote:

28

Uteliaisuuttani kysyn: minkäs kakun leivoit?

En muuten uskalla noihin pitkiin kommentteihin "lainata" mitään, päivityksen myötä ei mene läpi pitemmät.

 

Tuumis🌻

Ps mua ei haittaa, et kommentoit ahkeraan: se piirtää kell on liiyua🔆

*liitua

Himskatti kun ei maanantaina osaa pientäkään viestiä kirjottaa oikein😠

Tuumikselle tiedoksi, että olen tällainen porkkanakakku, tiikerinkakku ja banaanikakku fani 🍩

Olen "rakastunut" helppoon ja nopeaan maailman paras banaanikakku reseptillä tehtävään banaanikakkuun. Pari tummaksi mennyttä banaania oli syyllisiä tähän lähes öiseen inspiraatioon.

Nyt sitten sitä mussutan onnellisena monta päivää, kun poikani ei erityisesti kakuista/pullista yms välitä.

Mökkimiehelle olisi kelvannut kyllä, mutta välimatkaa on nyt monia satoja kilometrejä.

28 v yhdessä

Vierailija wrote:

Tuumikselle tiedoksi, että olen tällainen porkkanakakku, tiikerinkakku ja banaanikakku fani 🍩

Olen "rakastunut" helppoon ja nopeaan maailman paras banaanikakku reseptillä tehtävään banaanikakkuun. Pari tummaksi mennyttä banaania oli syyllisiä tähän lähes öiseen inspiraatioon.

Nyt sitten sitä mussutan onnellisena monta päivää, kun poikani ei erityisesti kakuista/pullista yms välitä.

Mökkimiehelle olisi kelvannut kyllä, mutta välimatkaa on nyt monia satoja kilometrejä.

28 v yhdessä

No nyt mua naurattaa ihan "sikana" - oonkoha sukua sun exälle???😉

Tiikerinkakku, sanotko oikeasti noin? Porkkanankakku, banaaninkakku pitäs olla myös...

Meinas mennä broileripasta väärään kurkkuun, kun tota luin...

Tuumis🌻