Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mikäs muuten on Helsinki-syndrooma?

Tosi kurja juttu. Mun exä, vaimo lähti jotain 6v sitten lasten kanssa.  Tuli ihan puskista. Ajattelin aina, että olisin ihan ok mies. En juo, en polta, en kiroile kuin hyvin harvoin, en koskaan käynyt vieraissa, en koskaan edes tönäissyt, annoin vaimon olla 3v jokaisesta (3 kpl) lapsesta kotona, rakensin perheelle talon, että olisi riittävästi tilaa, olen ollut kerran jossakin urheiluvälineiden mainoksessa mannekiinina.

Nyt en voi nähdä kuin yhtä lapsista, että kyllä on ollut mieli maassa. Mutta otan osaa, todella sun ja lastenne puolesta.

...enkä ole mikään narsisti, vaan inhoan kaikkea omahyväisyyttä ja ilkeyttä. Olin aina se, joka aloitti sovinnon teon riitelyn jälkeen. 

Olen todella pahoillani puolestasi. Joskus rakkaus vaan loppuu ja se voi olla vaikea paikka. Toivottavasti saat kaikki lapset takaisin elämääsi. Kuusi vuotta on pitkä aika. Kuulostaa siltä, että ero on vieläkin kipeä asia sinulle. Voimaa ja valoa.

Kuurankukka

Mitä kuuluu, 28 vuotta yhdessä?

Odotan mielenkiinnolla mistä eksäsi on halunnut puhua, koska tuo eksäsi valehtelu on ollut yhtä massiivista kuin minunkin eksällä. 

Tapauksesi kiinnostaa minua siksikin, että eksääni iski vakava masennus vasta kun jäi suhteestaan kiinni ja minä lähdin. Nyt hän paitsi jatkaa valehteluaan, kerjää minulta sääliä kun voi niin huonosti.

En taida ottaa yhdenkään miehen masennusta vakavasti näiden tapausten jälkeen.

Kaupunkien nimet nipottajille, mutta tuo oli todella hyvä kuvaus siitä, mitä minäkin uskon APn kokeneen. On äärimmäisen helppoa ihmetellä, miksi joku ei vain lähde, tai APn tapauksessa oitis kävele ulos ovesta ja jätä moista miestä heti.

Juuri tuon vuoksi, että siinä todellakin romahtaa aivan koko elämä. Ei vain parisuhde miehen kanssa. Olen itse tämän ketjun myötä mietiskellyt tuota ja tuo viesti (jota en nyt lainaa kun siitä on tehty jotenkin niin hankalaa) avasi paljon, paljon silmiäni taas.

Muistaa pitää, että lasten kanssa on sama asia. Heidät on myös sidottu tuhansin langoin, joiden katkominen tuntuu varmasti aivan mahdottomalta. Jos on sitä aikuiselle, kuinka sitten lapselle?

Tämä ketju on saanut minut niin monta kertaa pohtimaan sitä, miten helppoa meitä onkaan pelolla hallita ja toisaalta, miten herkästi haluamme uskoa hyvään. Ensimmäinen on surullinen ja hankala asia, toinen toisaalta vaikkakin tekee meistä niin haavoittuvia, on pohjimmiltaan kuitenkin suuri voimavara.

Eikä se pelko todellakaan ole aina väkivaltaa sinällään, itse asiassa, uskon, että jos kyse olisi pelkästä turpaan vetämisen pelosta, siitä olisikin helpompi lähteä kuin siitä, että toinen hallitsee niitä syvimpiä pelkoja, kuten kokonaan hylätyksi tuleminen, perheestä ja suvusta erottaminen, yksinäisyys, jne jne jne. Ja se, joka ei koskaan ole näitä pelkoja kohdannut, ei niitä tietenkään ymmärräkään.

Aika surullinen uusi tarina tuli myös mieheltä, olen niin pahoillani puolestasi. Vaikea sanoa mitään muuta kuin se, että toivottavasti löydät lapsiisi yhteyden, kun he ovat vähän vanhempia = toivottavasti jaksat yrittää ottaa heihin yhteyttä. Pienetkin eleet merkitsevät, kuten vaikka whatsuppi silloin tällöin, kortti tai jotain. Voihan ex tulla väliin siihenkin, mutta ainakin itse pitää asiaa yllä ja yrittää. Voimia!

T: MaratonParkuja

Avioero on todellakin ero niin paljosta muustakin kuin vain puolisosta. Puolison suku voi olla tosi läheinen, ystävät joutuvat usein valitsemaan 'puolensa'. Kesämökit, lisämuistot lomareissut, KOTI, omaisuus, irtain...

Itse menetin läheisen "isoveljen", kun sisko erosi miehestään. Näin sivusta seuraten joillain ero tuntuu sujuvan melko kivuttomasti, toiset kipuilee pitkään.

Kyllä tämä ketju on avannut silmiä monella tapaa

Tuumis🌻

Vierailija wrote:

Mitä kuuluu, 28 vuotta yhdessä?

Odotan mielenkiinnolla mistä eksäsi on halunnut puhua, koska tuo eksäsi valehtelu on ollut yhtä massiivista kuin minunkin eksällä. 

Tapauksesi kiinnostaa minua siksikin, että eksääni iski vakava masennus vasta kun jäi suhteestaan kiinni ja minä lähdin. Nyt hän paitsi jatkaa valehteluaan, kerjää minulta sääliä kun voi niin huonosti.

 

En taida ottaa yhdenkään miehen masennusta vakavasti näiden tapausten jälkeen.

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu.

Tiedättekö mitä, eksäni hävisi kuin pieru saharaan. Eikä tämä yllätä minua laisinkaan. Viimeisin viesti Häneltä oli, että kun tulen ma iltana mökiltä niin Hän soittaa tiistaina ja sovitaan mikä päivä nähdään. Tänään torstai ja puhelua ei ole tullut. Tätä se oli meillä ne loppuajat, mies sopi koko ajan treffejä tänne "kotiinsa" ja iso osa peruuntui tai jos mies tuli niin en tiennyt koskaan viipyykö tunnin vai koko illan ja voi, että se otti silloin sydämestä. Aina lähtiessä sitä halailua ja suulle pussailua ja koko ajan ollut toinen nainen.

Kyllä minä jopa mietin, että oliko koko masennusta laisinkaan, oliko sekin valhetta niin kuin lähes kaikki muukin. Tämä minua satuttaa, sillä olin välillä todella huolissani, oma rikottu sydän oli vähemmän tärkeä minulle = jäi kakkoiseksi sen huolen kanssa. Mutta, näin mä ne lääkkeetkin jne. Masennuksen syyhän ei olevinaan ikinä selvinnyt. Hitto, mitä kakkaa. Onhan se miehelle ollut kovaa hommaa elää kaksoiselämää, pyörittää kahta naista ja pettää mahdollisesti pitkäänkin henkilöä jonka kanssa ollut 28 vuotta. Lapselta kuulin, että se salakämppäkin vielä on, en siis ymmärrä kuviota, että mies kirjoilla täällä ja on se salakämppäkin.

Toivotan Sinulle kovasti voimia oman tilanteesi kanssa, muista kuitenkin, että masennus ei anna oikeutta valehdella eikä kohdella toista väärin. 

Luen kyllä tätä ketjua edelleen ja tulen tänne asioita purkamaan jos uutta ilmenee.

Terveisin 28v yhdessä.

28 v vielä jatkaa .... 

Minä tajusin, että samana päivänä (tällä viikolla) tulee tasan puoli vuotta siitä kun mökkimiehen tapasin ja olisi ollut minun + eksän kihlajaispäivä (naimisiin kun ei menty ikinä). Aika "hassu" sattuma.

Ja meillä menee mökkimiehen kanssa tosi hyvin. Oltiin nyt yhdessä pe illasta ma iltaan. Mökkimies "tunnusti tunteensa" nyt viikonloppuna. Olen kyllä onnekas, että elämääni Hänet löysin. Meidän suhteessa ehkä se suurin mörkö voisi olla se, kuinka paljon mökkimiehen työt ohjaa aikataulua. Toisaalta olen muuttunut itse eron myötä aika paljonkin. Ikä + ero on saanut ajattelemaan elämästä, onnesta ja ihmissuhteista aika erinlailla. Minusta on ihanaa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa on hyvä olla, saan pussailla + pitää kädestä kiinni, intohimoa on (ja paljon), kaikesta voidaan puhua yms. Silti se oman elämän hallinta, itsenäisyys ja onni ei tule toisesta ihmisestä. Miten sen selittäisin, mökkimies ei ole mikään "puuttuva palanen", jotta voisin tuntea olevani kokonainen. Ja todellakin mökkimies tuo elämääni todella paljon onnea, iloa ja valoa. Mökkimieheen tutustuminen on ollut tutustumismatka myös itseeni.

Aikamoinen matka ollut tämä 1v + 4 kk.

28 v yhdessä

Yritin "lainata" 28 ylläolevaan viestiin, ei vaan onnistu! Toi päivitys meni kyllä pahasti pieleen... olisin vaan tässä kanelikierrepullien noustessa laittanu tsemppiviestin... ja silmissäni näen sen teidän "kohtaamisen" mökillä röntsävaatteissa😉. Ehkä se kohtaaminen olikin niin aito, kun kumpikaan ei mitään tommosta voinut kuvitellakaan. Ajatteles, miten sattumasta voi olla paljon kiinni.

Enkä sinuna paljoakaan enää miettisi exän touhuja. Outo mies. Kunhan saatte tavarat jakoon yms selville, niin pitäköön tunkkinsa. 

Joo, puoliso vaihtaa kohta naapurin vanhalle miehelle talvirenkaat, avulias ukko! Leivon täs pullaa, ni vien naapurille sit muutaman lämpimäisen.

Lumi on maassa

Tuumis🌻

Kappas kehveliä, 28 v!

No, kyllä meidän olisi pitänyt tietää, että puhehousut ei mahtunut päälle tälläkään kertaa. Se varmaankin johtuu siitä(kin), että nähtävästi koko ajan sitten paljastuu vain lisää ja lisää, kuten nyt sekin, että masennuskämppä on siellä edelleen. Jos villisti veikkaisin, kyse ei nyt todellakaan ole enää ainoastaan siitä, että sinulle paljastuu jotain uutta, vaan että sinne uuden suuntaan voisi alkaa paljastumaan asioita, jotka kaikki ovat uusia.

Puolet palkastani voisin laittaa likoon sen puolesta, että siellä on kerrottu eron olleen selvää sinä päivänä, kun masennuskämppä hankittiin. Sinun luonasi ramppaamiset ja lounastelut on unohdettu kertoa ihan kokonaan. Voi olla niinkin, että uusi on vaatinut, että nyt kun teette lopullista eroa - kun sinä vihdoin olet saanut hermosi kuntoon ja olet valmis antamaan takaisin exän tavarat, joita et ole halunnut luovuttaa - hän voisi tutustua poikaan ja miksi ei sinuunkin.

Masennuslääkkeet nyt kai saa nykyään kuka tahansa, joka viitsii niitä käydä pariin kertaan pyytämässä, joten tokko on tuostakaan minkään todisteeksi. Tuntuu, että niitähän lääkärit suorastaan haluavat tyrkyttää, että saadaan tämäkin asia pakettiin.

Mutta näillähän ei tosiaankaan ole mitään merkitystä enää. Ainoastaan sillä on, että teidän yhteisen kämpän kohtalo päätetään per nyt. Mies siirtää kirjansa hemmettiin ensimmäisenä ja toisena viet hänen kamansa sinne vanhempien varastoon ilman neuvotteluita, ainoastaan ilmoituksella, että ne tulevat päivämääränä xx.yy. Kohtuullinen kun olet ja olet aina ollut, voithan antaa pari viikkoa varoitusaikaa.

Sitten kämppä myyntiin tai mitä oletkaan suunnitellut. Tämä tarina kyllä saa mehukkaita käänteitä koko ajan, mutta taitaa olla aika kyseenalaista, jaksatko enää tätä sarjaa seurata, vai jätätkö kauden kesken!

T: MaratonParkuja

28, samoin ajatuksin täällä kuin MaratonParkujakin edellä. En kyllä yhtään arvosta eksäsi toimintaa. Epäilen minäkin, ettet ole ainoa nainen, jolle hän on valehdellut koko ajan ja nyt varmaan pelkää korttitalon sortumista joka suuntaan. Eipä hänellä näytä olevan selkärantaa hoitaa mitään asiaa päätökseen asti, joten sinulle jää myös hänen ulos potkaisu kodista, jonka hän jätti jo kauan sitten. Kyllä saisi minulta aika pikaista huutia eksän tavarat ja talokirjat. 

Mietin myös tuota, kun olitte kuitenkin 28 vuotta yhdessä, mutta ette päätyneet koskaan naimisiin. Oliko siinäkin kyse eksäsi epäröinnistä tai saamattomuudesta? Nimittäin tässä tilanteessa avioero olisi selkeämpi hoitaa. Silloin erolle on päivämäärä ja voi vaatia omaisuuden ositusta ja yhteiselon purkua. En tiedä, miten asiat hoidetaan avoliiton päättyessä.

Ihanaa, että teillä menee mökkimiehen kanssa niin hyvin. Älä aseta paineita suhteelle turhaan. Hyvinhän nuo asiat näyttävät sujuvan.

Tuumiksen viestissä pulla tuoksuu :) Lunta odotellessa.

Kuurankukka

Tuumis, MaratonParkuja ja Kuurankukka, kiitos kirjoituksista. 

Nyt on meikäläisellä töitä, maanantaina tein mökkimiehen mökillä vaan minimipäivän (6h), mutta ti ja ke väänsin sitten töitä puoleen yöhön asti. Nyt sain lämmitettyä ruuan ja juon kahvia ja mielessäni näen (+maistan) Tuumiksen leivonnaiset. Hetken tauko ja työt jatkukoon.

Mökillä ollessani tiesin, että poikani pääsee isänsä kanssa toimitsijahommiin sunnuntaina (palkallisiin). Kysyinkin eilen, että onko poika nyt kuullut isästään niin kuulemma isä oli sanonut, että tämä viikko on töissä tosi kiireinen. Kakan marjat, tajusin että meillä perheenä oli aina tapana mökkeillä koulujen syyslomaviikolla mökillä. Eksän uudella on 5 kpl peruskouluikäistä lasta, eli todennäköisesti siellä lomaillaan mökillä tällä hetkellä. Eksä sen ehkä hetkeksi unohti sopiessaan soitosta minulle. 

Se, että ei oltu naimisissa ei johtunut eksäni epäröinnistä. Itselleni se ei ole ollut tärkeätä ikinä, en edes pikkutyttönä haaveillut kirkkohäistä enkä upeasta hääpuvusta. Oikeasti se kaikki enempi ahdisti. Ensin ostettiin yhteinen koti, mentiin (silti) kihloihin ja sitten syntyi lapsi. Niin ne vuodet sitten vierähti. Siinä sivussa seurattiin kuinka muutamaa lukuunottamatta naimisiin menneistä ystävistämme erosi.

Tavallaan olisin itse myös ollut utelias kuulemaan "uusia satuja". Koko ajan napsahtelee uusia "ahaa" elämyksiä mieleeni menneestä ja aika kaamea sanoa, mutta osa jopa naurattaa. Olisin ansainnut totuuden eksältäni heti, mutta kun en sitä saanut niin nyt voin sanoa, että onneksi nämä kaikki kaksoiselmään liittyvät asiat tulivat julki vasta nyt kun olen päässyt eteenpäin ja irti eksästäni. Olisin vielä alkuvuodesta hajonnut palasiksi.

Enkö oikeasti ole tuntenut ihmistä laisinkaan. Ja mietin, että miksi eksäni on valinnut valehtelun molemmille naisille. Tajuan kyllä, että iso osa loppuajan treffeistä oli päivällä ja olen ihan varma, että nykyinen ei niistä tiedä. Ihmettelen myös miten nykyinen ottaa sen, että poikani ei ole tekemisissä niiden kanssa, eikä poikani edes tietäisi nykyisestä jos en olisi kertonut. Tuskin on isä kertonut, että poika ei tiedä.

Mielenkiintoista 🤎

28 v,

Tuon naurattamisen minä todellakin ymmärrän, nimittäin onhan tässä sata mustan huumorin herkullista mahdollisuutta.

Pojan tilanne silti harmittaa. Hän on sen ikäinen jo, että kyllä hän nyt ymmärtää, että tässä isä on kusetellut mennen tullen koko porukkaa, mutta luonnollisesti hänellä on isäänsä kohtaan lojaalisuutta myös. Mutta aidosti pelkään, että tässä tulee käymään niin, että poika menettää lopullisesti kunnioituksensa isäänsä kohtaan. Tietysti se johtuu täysin isän toiminnasta, mutta on se silti surullista, koska kyllä siinä romahtaa iso pohja, jonka olisi kuulunut ja suonut olevan pojalla rakennuspalikoina tulevaisuuteen.

Tuo tuntuu varmaan hämmentävältä todellakin, että ihmisestä sukeutuu kokonaan joku vieras. Silleen: oikeasti, miten se on edes mahdollista? Onko tämä kuten ne telkkarien psykopaattikertomukset, että "mutta siellä oli merkkejä"? Mitä ihmettä ne merkit sitten olisivat voineet olla, kun niitä ei osaa jälkikäteenkään osoittaa, vaikka varsinaiset teot, toimet, osaakin nähdä (ahaa, niin tuossahan tapahtui sitä).

Pakkohan sekin on vierestä myöntää, että kyllähän ne kootut selitykset uteliaisuutta kutkuttaa. Että niin hyvä puhehousuton ystäväiseni, voitko nyt selventää, mikä asia tarkalleen ottaen ei ole sitä, miltä se näyttää - ellet sitten anteliaasti myönnä, että kuule ihan kaikki.

Luulen kyllä, että valehtelun valitseminen sinällään ei ole harkittua, vaan asiaan riittää se, että ei ole puhehousuja, vaan niiden sijaan on vellihousut.

Eli ensin hötäistään yksi valhe, jota ei ole luonnetta ja rohkeutta myöntää, eikä kykyä sanoittaa mitään, mitä edes itselle tapahtuu, saatika, miten se vaikuttaa toisiin, niin sitten aletaan valetta paikata valeella ja siitähän se suo sitten syntyykin. Jonkunlaista kolmivuotiaan kehittymätöntä logiikkaa siis.

Hienoa, että mökkeily sujuu ja työtkin siinä lomassa, ihania syyspäiviä tulossa, mulla on vähän ikävä viikonloppu, kun on kaikenlaista epämieluisaa tekemistä, joten tällä kertaa poikkeuksellisesti odotan maanantaita🤣 ja lohdutan itseäni, että se on sentään jo kolmen yön päässä!

T: MaratonParkuja

Kyllä vaan tavallisten ihmisten elämä on taruakin ihmeellisempää. Usein kuvitellaan, että ne suuret rakkaudet on The Lovestory parhaimmillaan tai ne haikeat nuoruuden erot. Mutta ihan tavallisetkin tarinat voi kätkeä suuria mutkia ja salaisuuksia taakseen. Tässä ketjussa se on nähty.

Ap, päivitäthän, kun ehdit. Sama M36.

Aurinkoiset terkut kaikille

Huomenna pääsen savusaunamajuriksi, toivotaan ettei lammen pinta oo jäässä, että saadaan saunaan vettä

Mukavaa viikonloppua

t.Tuumis

Vierailija wrote:

Kyllä vaan tavallisten ihmisten elämä on taruakin ihmeellisempää. Usein kuvitellaan, että ne suuret rakkaudet on The Lovestory parhaimmillaan tai ne haikeat nuoruuden erot. Mutta ihan tavallisetkin tarinat voi kätkeä suuria mutkia ja salaisuuksia taakseen. Tässä ketjussa se on nähty.

Ap, päivitäthän, kun ehdit. Sama M36.

Aurinkoiset terkut kaikille

Huomenna pääsen savusaunamajuriksi, toivotaan ettei lammen pinta oo jäässä, että saadaan saunaan vettä

Mukavaa viikonloppua

t.Tuumis🌻

 

 

 

Minä jo huolestuin mihin Tuumiksen auringonkukka jäi, mutta olihan se siellä.

Töitä pitäisi tehdä, mutta olen aivan poikki viimeisen kolmen päivän tunneista.

Vaikka minua moni asia eksässä nyt naurattaakin, niin viime yön pimeinä tunteina kun uni ei suostunut työstressin takia tulemaan niin kyllä minä taas vähän surullisempana asioita ajattelin. Minua ei satu itse ero eikä se, että eksällä uusi. Ne valheet, pettäminen ja läheisen isän + aikuistuvan pojan suhteen muutos, ne surettaa. Meillä on hieno poika, mutta vain minä elän tässä pojan rinnalla, viime viikolla lohdutin poikaa elämänsä ensimmäisissä sydänsuruissa, erosivat tyttöystävän kanssa (olivat lähes 2v yhdessä), eilen illalla kuuntelin bändijuttuja, keikkoja alkaa olemaan todella paljon, bändipaitaa tulossa yms. Kolmen kuukauden päästä poika on aikuinen. Mies on vaihtanut aikuistuvan lapsensa tyttöystävän viiteen pieneen lapseen.

Vellihousu todellakin, puuttuvilla puhehousuilla.

Tuumikselle vielä, kun aina näet mielessäsi minut ja mökkimiehen röntsävaatteissa. Samat röntsävaatteet kulkee aina mökille. Kahta ulkomaan matkaa ja juhannusta lukuunottamatta mökkimies näkee minut aina meikittä ja tukka sykeröllä. Tästä just hänelle sanoinkin, mutta hänestä minä olen hyvä juuri näin. Mökillä me vaan ollaan, välillä ilman vaatteita ja välillä vaatteilla. Alastomasta kokista en sano mitään 🙈

Nyt on pakko jatkaa töitä, mutta ihanaa viikonloppua kaikille.

Tämä oli nyt taas tällainen ajatusten purku huonon yön jälkeen.

28v yhdessä 

Vielä minunkin kommentoitava tuota vaihdosta. Kuuntelin yhtä erotarinaa tässä työkaverilta ja tajusin muka jotain. Tämä työkaveri tapasi miehensä aikanaan tämän eron aikoina, siis oli jo eroamassa (aina ollaan) vaimostaan, lapset olivat esiteinejä, siinä 10-12 v. Meni naimisiin sitten tämän työkaverini kanssa, muistan ajatelleeni, että noinkin kyllä hyvin voi käydä, että he ovat sopivampia toisilleen. Ihan ok meni myös lasten kanssa, mitä nyt normikupruja. Sitten hekin saivat kaksi lasta ja uusperhe-elämä eteni.

Kunnes mies ilmoitti työkaverilleni, että nyt tämä ei enää toimi ja kas, lapset ovat esiteini-iässä. En nyt sano tästä muuten sitä tai tätä, enkä väitä tietäväni, mutta tuli mieleen, että ehkä on ihmisiä, joille paremmin sopii perhe-elämäksi se pikkulapsiaika kuin esiteinit tai teinit, joilla alkaa olemaan vankkoja omia mielipiteitä, eivät enää ole riippuvaisia vanhemmista samalla tavalla, jne. Onhan naisiakin, jotka myöntävät suoraan rakastavansa raskaana olemista ja vauva-aikaa, mutta lapset ovat hankalia...

Siis tämä nyt vain on tämmöinen tyhmä heitto, mutta tuli mieleen, että ehkä teillä sitten 28 v olikin kaikki liian "valmista". Nyt olisi ollut aika hellittää, elää yhteistä helpompaa arkea, alkaa laskeutua ehkä rauhallisempaan tempoon, jne. ja se herätti miehessä paniikin samalla tavalla kuin pikkulapsiarki joillekin muille.

Mitään selityksiä miehen käytökselle en hae, enkä tarjoa, puolustuksista puhumattakaan, sitä en tarkoita, vaan ihan vaan yksilöpsykologisesta kiinnostuksesta tuumailen🤔

T: MaratonParkuja

28, miten ikävältä kuulostaa tuo eksäsi toiminta. Eniten minua ihmetyttää, miten poissaoleva isä on oman poikansa elämässä. Miksei poikaa ole kutsuttu uusperheen kuvioihin? Onneksi sinä olet pysynyt turvallisena ja läsnäolevana vanhempana pojalle. 

Niinpä sitä varmaan miettisin minäkin mikä on totta ja mikä valhetta ja mistä alkaen. Kyseenalaistaisin varmaan koko suhteen. Vastauksia et välttämättä koskaan saa, jos ei niitä puhehousuja kerta kaikkiaan ole selkärankaa pukea. Hieman nauratti tuo MaratonParkujan vellihousut :D

Yle Areenassa on muuten alkanut hyvä sarja Eropäiväkirjat. Terapeutti siinä hyvin sanoi, että ilman avoimuutta ei ole parisuhdetta. Niinpä, ne puhehousut, ne puhehousut...

Kuurankukka

Kiitos jälleen kommenteista ja ajatuksista. Tämä on juuri tämän ketjun parhautta kun erilaisia ajatuksia heitetään ilmaan. 

Poikani oli puhunut vaarillensa (isälleni), että Hänellä on parempi olla kun "ei laske isänsä varaan mitään", pettyy kuulemma vähemmän kun ei ole itse yhteydessä isäänsä. Ja pojallani oli isänsä kanssa poikkeuksellisen läheiset välit ennen. Aina sanoin ystävälleni, että jos erottaisiin niin poika valitsisi isänsä ihan varmasti, mutta en silloin tiennyt kuinka helppoa tositilanteessa isän on vaan jättää poika. Pidin kyllä eksääni sellaisena henkilönä johon voi tukeutua aina ja luottaa 100%:sesti. Kuinka väärässä olinkaan.

Meillä kun koira nukkui vanhuuttaan pois ja poika kasvoi niin itse näin lisääntyvän vapaa-ajan vaan ihanana, romanttisena jatkumona meidän suhteelle. Olin täysin rakastunut edelleen ja koin niitä perhosiakin vatsassa edelleen. Se on jännä, että tässä vaiheessa sitten toisen tunteet alkoivat muuttumaan ja lisääntyvä yhteinen aika olikin pahasta. MaratonParkujan kirjoitus sai miettimään asioita kyllä.

Minä kyllä pärjään ja yksi toipumisen tie on ollut ajatella + tuntea paljon.

Nyt tämä viimeisin ohari = jättää soittamatta + näkemättä, varsinkin kun se oli eksän tahto + asia, annoin mahdollisuuden (jälleen kerran). Itseasiassa pistää jälleen vihaksi, en mä jaksa tällaista kakkaa ollenkaan enää. 

En voisi enää ikinä tapailla puhehousuntonta henkilöä (saatika yhtään vellihousua). Mökkimiehen kanssa jään jopa kakkoseksi puhumisen määrässä ja tätä ei ole tapahtunut 50 vuoteen 😉😂 Hitsi, kun on vaan helppoa kun ei tarvitse arvailla, mitä toisen päässä liikkuu.

Työt jatkukoon nyt.

28v yhdessä